Tag Archives: sosiaalisuus

Sano bussikuskille kiitos

13/08/2012

21 kommenttia

Muutimme pari kuukautta sitten Espooseen. Samalla huomasin, että monella espoolaisella on merkillinen tapa. Espoolaiset nimittäin kiittävät usein bussikuskia poistuessaan linja-autosta. Aluksi tämä tuntui minusta tavattoman omituiselta ja nololta. Kerran rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan ja huikkasin kuskille ”kiitos!” poistuessani bussista. Kuski vinkkasi takaisin kädellään.

Ällistyin kokemuksesta. Koko matkan kotiin asti rintakehän täytti nimittäin lämmin tunne. Tämähän onkin hyvä juttu! Ihan pikkiriikkisellä eleellä pystyin synnyttämään itselleni ja toiselle ihmiselle hyvän mielen!

Itse asiasassa ilmiön tieteellinen perusta tunnetaan hyvin.

Professori Martin Seligmanin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kiitollisuudella on valtavan suuri merkitys hyvinvoinnille – niin kiittäjälle kuin kiitettävällekin. Seligmanin kuulussa kiitollisuusvierailukokeessa opiskelijat kirjoittivat elämäänsä muuttaneelle ihmiselle kiitoskirjeen ja lukivat sen ääneen. Harva selvisi kyyneleittä. Seurauksena kiitosvierailuun osallistuneet leijailivat viikkokaupalla hyvänolontunteessa.

Olemme läpeensä sosiaalisia olentoja. Kiittäessäsi muodostat rakentavan suhteen toiseen ihmiseen – vaikka sitten vain ohikiitäväksi hetkeksi. Tämän seurauksena muutat niin omaa kuin kiittämäsi ihmisen hyvinvointia paremmaksi hetkeksi aikaa. Hintaa operaatiolla on tasan yksi sana. Seuraukset kannattelevat parhaassa tapauksessa iltaan asti. Jos siis haluat tuottaa itsellesi ja toiselle ihmiselle helposti hyvän mielen, sano bussikuskille kiitos.

Onko tärkeää olla kiva ihminen vai hyvä ihminen?

12/03/2012

11 kommenttia

Suosikkitelevisiosarjassa House MD päähenkilö Gregory House on misantrooppinen lääkäri, joka tarkastelee ihmisiä mielenkiintoisina lääketieteellisinä mysteereinä. Tohtori House ei juuri välitä siitä, miltä potilaista tuntuu. Eipä häntä juuri kiinnosta edes tavata heitä, jollei se ole aivan välttämätöntä. Siitä huolimatta nerokas House pelastaa ennätysmäärän ihmishenkiä. Vaikka House onkin ajoittain täysin käsittämätön sekopää, pystyy hän kuitenkin tekemään osaamisellaan paljon hyvää.

Onko tärkeää olla kiva ihminen – vai hyvä ihminen?

Elämme yhteiskunnassa, jossa jokaisen ihmisen pitäisi olla tavattoman mukava ja sosiaalinen. Temperamentteja on kuitenkin moneen lähtöön. Yhdeltä hymy irtoaa luonnostaan aamun alusta lähti. Toinen taas joutuu pinnistelemään saadakseen suustaan edes pihauksen uusia ihmisiä kohdattaessa. Temperamentista riippumatta ihmiset voivat kuitenkin mielestäni löytää paikkansa maailmassa. Kaikkien ei tarvitse olla kivoja. Riittää, että tekee jotain oikein.

Professori Martin Seligman kertoo TED-videossaan ystävästään Lenistä. Len on, kuten Seligman toteaa, ”kuollut kala”. Hän ei puhu eikä pussaa. Vuosikausien psykiatrikäyntien jälkeen tohtorit joutuivat nostamaan kädet ilmaan ja toteamaan, ettei Len juuri muuksi muutu. Hän ei vain ole hauska mies. Siitä huolimatta Len työskentelee päivät pitkät flow-tilassa työssään pörssimeklarina, sekä bridge-harrastuksensa parissa. Vaikka hän ei ole mukava kaveri, hän on kuitenkin löytänyt paikkansa yhteiskunnassa ja nauttii elämästään täysin rinnoin – omalla tavallaan.

Steve Jobsista liikkuu myös paljon kielteisiä tarinoita. Tuittupäinen toimitusjohtaja kun saattoi antaa hississä väärin tervehtineelle kenkää, tai saada itkupotkuraivarit, jos joku muu uskaltautui tussitaululle. Jobsissa voimakas temperamentti yhdistyi vahvaan intohimoon ja peräänantamattomuuteen. Vaikka on selvää, ettei Jobs ollut maailman mukavin ihminen, hän pystyi kuitenkin myös omalla omituisella tavallaan tekemään merkityksellisiä asioita.

Fiktiivinen tohtori House, pörssimeklari Len ja teknovisionääri Jobs ovat kaikki ihmisiä, jotka eivät ole erityisen mukavia. Jokaisessa tapauksessa epäsosiaalisuuden taustalla on ainakin osin temperamentti. Jokainen näistä hahmoista palvelee kuitenkin omalla tavallaan yhteistä hyvää: he ovat löytäneet paikan yhteiskunnassa, jossa he osaavat toimia jollakin tavalla oikein.

Ihmistemperamentteja on monenlaisia, ja rohkenisin väittää, että se, kuinka mukavia itse kustakin kehittyy riippuu pitkälti temperamentista. Mutta tarvitseeko ihmisen edes olla mukava – vai riittääkö, että on edes jollakin tavalla hyvä ihminen?

Jokaisella on monta mieltä

08/06/2011

9 kommenttia

Ajattelu koostuu skripteistä ja skeemoista. Skriptit ovat ajatusprosesseja, jotka kerran käyntiin pyörähdettyään tuottavat ennakoidun tuloksen jollei jokin toinen prosessi keskeytä niitä. Skeemat ovat ajatusprosesseja, jotka latautuvat mieleesi kulloisenkin elämäntilanteen tai kontekstin perusteella. Skeemat toteuttavat tuloksen (mielikuvan, oivalluksen, havainnon) vasta kun jokin ylimääräinen elementti tyydyttää ne.

Ajattelusi riippuu valtavan paljon ympäristösi vaikutuksesta.

Se, miten hyvin muistat, miten hyvin osaat asiat tai jopa miten puhut tai miten teet valintoja riippuu ympäristöstäsi. Takavuosina tehdyssä psykologisessa kokeessa koehenkilö käyttäytyi huomattavasti hyökkäävämmin huoneessa, joka oli sisustettu aseilla kuin huoneessa, jonka seinille oli ripustettu urheiluvälineitä.

Erään tutkimuksen mukaan puolestaan tarjoilijat, jotka muistavat vaivatta käsittämättömän pitkiä tilauksia eivät pärjänneet ravintolan ulkopuolella tehdyssä muistikokeessa lainkaan. Ja jokainen meistä on kokenut varmaankin sen, miten puheenparsi muuttuu, kun siirrytään teinikaveriporukasta isovanhemmille kylään.

Ympäristösi ja sosiaalinen tilanteesi vaikuttaa siihen, minkälaiseen toimintaan ja minkälaisiin havaintoihin olet valmistautunut. Ja valmistautumisesi vaikuttaa puolestaan siihen, miten käytännössä toimit. Äidin herrantertusta voi tulla silmänräpäyksessä kulmakunnan kauhu, kun kaveriporukka vaihtuu. Uuden porukan määräämät skeemat synnyttävät uudenlaista toimintaa.

Tavallaan me olemmekin kaikki skitsofreenikkoja: jokaisella on monta mieltä. Ihmismieli ei ole yhtenäinen rationaalinen kivipaasi, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva kokoelma erilaisia toiminnan mahdollisuuksia. Tästä syystä on hyvä muistaa, että sinä et ole vain se, kuka olet. Olet myös se, missä olet.

Kohtele toista kuin vertaistasi – älä kuten kaltaistasi

07/03/2011

6 kommenttia

Kristillinen versio kultaisesta säännöstä kuuluu: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”. George Bernard Shaw on kuitenkin osuvasti huomauttanut, ettei toisille kannata tehdä sitä, mitä haluaa itselleen tehtävän – kaikki eivät välttämättä pidä samoista asioista. Siksi kultaisesta säännöstä kannattaakin kenties käyttää buddhalaisten ja taolaisten kieltävää versiota: älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän.

Emme ole samanlaisia. Mutta olemme saman arvoisia – joka ikinen meistä.

Kun olin noin viisivuotias, minua raivostutti suunnattomasti aikuisten tapa suhtautua minuun. Kotona ravanneet tädit ja sedät hössöttivät kimittävällä äänellä: “Hellan lettas kun sinä olet kasvanut, sinähän olet jo iso poika.” Lässyttämällä aikuinen kaivoi henkisen kuilun väliimme, ja häneen oli mahdotonta suhtautua järkevästi. Aikuisen kohtaaminen oli merkittävän enemmistön kohdalla todella vaivaannuttavaa.

Ukkini oli kuitenkin toista maata. Muistan pienestä pitäen, kuinka hän esimerkiksi esitteli minulle kärsivällisesti kellonsa toimintaa – äänenpainoin, joita hän olisi voinut käyttää kollegansa kanssa kiperästä ongelmasta keskustellessaan. Huolimatta siitä, että kellotaulu oli minulle suuri mysteeri, ukki opasti minuutti- ja tuntiviisareiden saloihin. Hän ymmärsi, että vaikka en vielä tiedä kaikkea, mitä hän tietää, se ei vähennä ihmisarvoani lainkaan.

Me olemme kaikki hurjan erilaisia. Yksi tietää kaiken autoista, toinen viihtyy taas differentiaalikalkyylin parissa. Kolmannelle hepat voivat olla se juttu, ja neljäs tykkää saippuasarjoista. Tapamme suhtautua asioihin – se, mistä pidämme, ja mistä emme pidä – vaihtelee tietysti ihmisestä toiseen, samaten se, mitä osaamme. Siksi toista ei pidä kohdella kuin hän olisi kaltaisesi.

Mutta iästä, koosta, taidoista tai tukan väristä riippumatta joka ikistä ihmistä tulisi kohdella kuin vertaistasi. Näin riippumatta siitä onko kyseessä kävelemään opetteleva vaahtosammutin vai suuryrityksen tirehtööri. Ihmisarvo on vakio: se on jokaiselle sama. Kohtele siis toista kuin vertaistasi – älä kuten kaltaistasi.

Viestitä, kuka oikeasti olet

13/10/2010

8 kommenttia

On aika tyypillistä suurennella omia ansioita. Unelmatyöpaikan eteen vääristellään tosiasioita hyvän ensivaikutelman synnyttämiseksi. Ja treffeillä päälle näkyvät vain parhaat puolet. Meillä on käsitys siitä, minkälaisia meidän tulisi olla. Pyrimme täyttämään tuon käsityksen parhaamme mukaan. Miellyttäminen ei kuitenkaan johda kuin harmeihin.

Jos kumarrat joka suuntaan, myös pyllistät joka suuntaan.

Muodostamasi mielikuva ideaali-itsestä on aina rajallinen. Et pysty toteuttamaan ideaaliasi jokaisessa tilanteessa. Näin esittämäsi ideaalin ja todellisen itsesi välille syntyy ristiriitoja. Ideaali-minäsi voi myöskin hankkia sinulle unelmatyöpaikkasi tai -siippasi. Mutta pian huomaatkin, että elääksesi unelmaasi joudut käyttämään valtavasti voimavaroja julkisivusi ylläpitämiseen. Sinulla on se mitä tavoittelit – kunhan vain et ole juuri sinä.

Fasadin eli julkisivun ylläpitämisen sijaan kannattaa viestittää avoimesti, kuka olet silläkin uhalla, että et ole ihan kaikille mieleen. Esiintymällä omana itsenäsi muodostat syvälle omaan olemukseesi kytkeytyviä sosiaalisia yhteyksiä. Näin toimit ennen pitkää juuri sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat omia syvimpiä pyrkimyksiäsi – ja jotka viihtyvät seurassasi siksi, että olet juuri sellainen kuin olet. Rohkenisin jopa väittää, että se todellinen unelmaduuni – se, jossa heräät joka aamu riemusta soikeana, että pääset taas hommiin – löytyy vasta, kun esiinnyt juuri omana itsenäsi.

En tarkoita, että sinun tulisi luopua hienotunteisuudesta ja päästää jokainen viettisi valloilleen. Elämässä on paljon paloalttiita tilanteita, joissa on hyvä toimia poliittisesti korrektisti. Mutta jos julkisivun ylläpitäminen jää tavaksi, saatat löytää itsesi tilanteesta, joka olisi kyllä ihana julkisivusi kaltaiselle ihmiselle – mutta itsellesi silkkaa tervanjuontia.

Dr. Seuss:in sanoin: ”Be who you are and say what you feel, because those who mind don’t matter, and those who matter don’t mind.”