Näin teet itsestäsi tahdon jättiläisen

14/11/2009

Tunnustan erehtyneeni. Taannoisessa blogimerkinnässä väitin, että tahdonvoima on ajattelun ammattilaiselle lähes tarpeetonta. Ajattelin tuolloin, että riittävän taitavalla ajatusten ohjailulla ei omaa ajatteluaan tarvitse liikutella väkipakolla. Asiaa tarkemmin pohdittuani olen tullut toisiin aatoksiin. Itse asiassa tahdonvoima on mitä hyödyllisin ajattelun taito.

Ajatukset ovat prosesseja. Kuvitellaanpa, että ajatukset ovat eräänlaisia aaltoja, jotka sinkoilevat päänsisäisessä valtameressä. Tahdonvoima on tällöin eräänlainen kantoaalto: aalto, jonka selässä toiset aallot joko kulkevat, tai jotka tahdonvoima jyrää tsunamin lailla poikki. Ajatusten ohjaaminen vaatii aikaa ja harjaantumista. Joskus aikaa ei kuitenkaan ole.

Tahdonvoima on ennen kaikkea kyky muuttaa nopeasti omaa ajatteluamme.

Jos elämäsi on täydellisessä järjestyksessä, et tarvitse tahdonvoimaa. Tällöin ajatuksesi soljuvat omalla raikkaalla painollaan eteenpäin ilman, että sinun tarvitsisi kammeta niitä mihinkään suuntaan. Jos osaat ohjata ajatuksiasi samalla ketteryydellä, kuin Jackie Chan liikkeitään, et kenties tarvitse tahdonvoimaa. Mutta meille muille, jotka emme ole mentaalisia kung-fu -mestareita tai zen-munkkeja, on tahdonvoima mitä hyödyllisin taito.

Tahdonvoima on joko positiivista tai negatiivista. Positiivista tahdonvoimaa tarvitset silloin, kun haluat ylittää aloittamisen kynnyksen. Se on se taito, jota tarvitset silloin, kun et millään jaksaisi viikon sairastamisen jälkeen lähteä lenkille, silloin kun pitäisi aloittaa uusi työprojekti, silloin kun pitäisi viedä roskat. Se on kyky nostaa itsensä saappaanrakseista ylös viivästelyn suosta ja tarttua toimeen.

Negatiivista tahdonvoimaa puolestaan tarvitaan silloin, kun kaapin takahyllylle piilotettu suklaapatukka alkaa viekoitella seireenin lailla. Tällöin suklaapatukan alkuunpaneman ajatusprosessin ohjailu voi olla ylivoimaista – mutta riittävän harjaantuneella tahdonvoimalla voi kiusaavan prosessin katkaista kuin kananlennon. Ajatusprosessien katkaisu ei kuitenkaan käy käden käänteessä. Se vaatii yllättävän paljon voimaa.

Onneksi kumpaistakin tahdonvoimataitoa voi vahvistaa harjoituksen kautta. Joka kerta kun saat kammettua itsesi lenkille, vahvistat positiivista tahdonvoimaasi. Ja kun saat purtua hammasta ja jätettyä suklaapatukan vielä hetkeksi aloilleen, saa negatiivinen tahdonvoimasi siitä lisää mentaalista pinaattia. Tahdonvoima, niin kuin mikään muukaan taito, ei kuitenkaan treenaannu yhdestä tai kahdesta kerrasta.

Jos haluat kehittää tahdonvoimaasi, harjoita sitä järjestelmällisesti. Aseta itsellesi tarkkarajainen harjoituskausi, esimerkiksi kaksi viikkoa tai kuukausi. Keskity tuona aikana vain jompaan kumpaan tahdonvoimaasi. Pyri olemaan jättämättä harjoituskauden aikana yksiäkään treenejä väliin. Keskity siis joko aina viivästellessäsi ylittämään toiminnan kynnys ja tartu sinnikkäästi toimeen – tai lataa koko mielesi mahti peliin aina kun houkutus yllättää. Tulokset eivät näy päivässä tai parissa, mutta muutaman viikon jälkeen tulet varmasti yllättymään siitä, miten nopeasti olet edistynyt.

Tahdonvoima on oivallinen lisä ajattelun ammattilaisen työkalupakkiin. On hyvä pystyä tarvittaessa saamaan nopeasti säpinää jäseniin. Tahdonvoimallekaan ei pidä kuitenkaan antaa liikaa valtaa. Jos treenaat tahdonvoimasi ylikierroksille, voi tuloksena olla Chocolat-elokuvan comte de Reynaudin tapainen niuhokompleksi. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää suorittamista. Joskus tekee myös ihan hyvää haukata palanen suklaata.

Kuinka kamppaan lannistavan ajatuksen?

11/11/2009

11 kommenttia

Muksut ovat sairastelleet viime päivinä. Yöunet jäävät aika vähäisiksi, kun yksi- ja kolmivuotiaat heräilevät vuoron perään nokka vuotaen, kuumemittarin kellottaessa lähemmäs neljää kymppiä. On siis vähän väsyttänyt.

Väsyneenä elämä tuntuu joskus koko lailla konstikkaalta. Tuntuu helposti, että jokainen kirjoitettu lause törmää automaattisesti seinään. Kauppaan lähtiessä kengät kastuvat ensimmäiseen kuralätäkköön ja kuopus kitisee koko matkan Valintatalolle. Siinä ei paljoa naurata. Olo on kuin Aku Ankalla räntäsateessa.

Väsyneenä mieleen hiipii myös helposti lannistavia ajatuksia. Kun palaa kaupasta kotiin valuvin kengin ja hoksaa kotiovella unohtaneensa maidon ja ruisleivän, alkaa takaraivon pikkupirulainen piikitellä siitä, kuinka kehno otus sitä oikeastaan on. ”Etpä ole kummoinen isukki, kun ei kaupassakäyntikään suju. Katuojaan vaan tuollainen rahjus!”

Homman nimi on se, että jostakin syystä väsymys, stressi ja muut ruumista kurittavat olotilat pumppaavat voimat pois. Ja kun ei ole energiaa, saa negatiivinen ajattelu heti enemmän tilaa. Sekä positiivinen että negatiivinen ajattelu ovat tapoja kehittyä. Negatiivinen ajattelu vaan on paljon taloudellisempaa: vaatii huomattavasti vähemmän paukkuja sanoa, miten joku ei ole, kuin miten sen pitäisi olla. Niinpä silloin kun akku kitisee tyhjyyttään on ongelmatilanteissa luontevampaa turvautua negatiiviseen ajatteluun.

Negatiivinen ajattelu ei ole kuitenkaan kovin tehokasta. Se toimii joissakin tilanteissa kyllä hätäapuna, eräänlaisena mentaalisena laastarina. Mutta vasta positiivinen ajattelu synnyttää todellisia uusia ratkaisuja: vasta positiivinen ajatus rakentaa jotain uutta.

Kun väsyneenä itse kullakin on kuitenkin taipumus joutua negatiivisen ajatusarmeijan ristituleen, on kätevää, jos käsillä on niksi tai kaksi, joilla kehnouttamiskeloja voi kampata.

Erittäin toimiva tapa ottaa hankalat ajatukset päiviltä on ajatusten leimaaminen.

Ajatusten leimaaminen tarkoittaa sitä, että kun mieleesi juolahtaa negatiivinen ajatus, arvioit sen suhteessa muuhun olotilaasi. Jos olet ollut koko päivän pirteä kuin peipponen, kannattaa kritiikki, pelko tai ahdistus ottaa aika tosissaan. Mutta jos sen sijaan hormonitoimintasi on vetänyt pääsi pilveen väärällä jalalla herätystä aamusta alkaen, on kehnoon ajatukseen syytä lyödä väsyneen leima välittömästi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun vaikkapa väsyneenä päähän putkahtaa lannistunut ajatus, pyrit sitkeästi ajattelemaan: ”ahaa, tämä on taas yksi näitä väsyneitä ajatuksia.” Näin hankalan ajatuksen pauhu menettää pahimman teränsä ja parhaassa tapauksessa ajatus lannistuu ja poistuu tukkimasta huomiokanaviasi.

Seuraavan kerran kun olet väsynyt tai vaikkapa sairaana, ja mieleen ryömii masentava mietemato, koeta lannistaa se lyömällä jämäkästi sen otsaan leima ”väsynyt” tai ”sairas”. Näin ajatus muuttuu tunnistettavaksi olotilastasi johtuvaksi oireeksi, eikä enää pääse käsiksi itsetuntoosi tai viretilaasi. Tuloksena olotila kohenee silmiin nähden. Parhaassa tapauksessa voit vielä kirjoittaa ajatuksesi ylös vaikkapa päiväkirjaan. Paperille pyydystetty mietemato osoittautuu usein jo ensisilmäyksellä säälittäväksi toukanrääpäleeksi, vaikka se pääsi sisällä olisikin tuntunut varsinaiselta ajatusanakondalta. Leimaa siis hankalat ajatukset silloin, kun hoksaat, että ne johtuvat olotilastasi – ja huomaat viretilasi kohentuvan merkittävästi.

Alkoholi, stressi ja flow

10/11/2009

Jätä kommentti

Kohtuudella käytettynä alkoholista tulee koko lailla mukava olo. Viimeaikaisten tutkimusten valossa on jopa niin, että alkoholia kohtuudella käyttävät ovat harvemmin masentuneita kuin totaalikieltäytyjät. Alkoholin masennusta lievittävä vaikutus perustunee sen hyödyllisyyteen stressin hoidon ensiapuna.

Stressi johtuu siitä, että ihmisen huomiokanavat kuormittuvat ajatuksista, jotka eivät liity välittömään toimintaan. Kun huomiokanavat menevät tukkoon turhasta säpätyksestä, on tietoinen toiminta mahdotonta: seinät kaatuvat päälle, otsasuoni pulputtaa ja verenpaine syöksyy rakettina yli mitta-asteikon. Stressitön toiminta tapahtuu puolestaan flow-tilassa. Tällöin sinulla on käytössäsi kaikki seitsemän huomiokanavaasi käsillä olevalle tehtävälle. Olet läsnä muun ajattelun häiritsemättä. Tuloksena kaikki sujuu kuin tanssi.

Alkoholin nauttiminen synnyttää eräänlaisen keinotekoisen flow-tilan.

Flow-tila syntyy silloin, kun pystyt keskittymään häiriöttä. Tämä edellyttää sitä, että kaikki seitsemän tietoista huomiokanavaasi ovat käytössä käsillä olevalle toiminnalle. Se on mahdollista vain silloin, kun juuri nyt tarpeettomat ajatukset eivät putkahda kutsumatta mieleesi.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka koostuvat erilaisista osatapahtumista. Eräs keskeinen osa ajatusprosessia on hermosolujen aineenvaihdunnan järkkyminen. Tämä saa hermosolun ärsyyntymään ja pyrkimään kohti tasapainotilaa: hermosolun solukalvolla tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat hermoimpulssin. Hermoimpulssit puolestaan johtavat aineenvaihdunnan muutoksiin muualla aivoissa ja lopulta kehossa. Nämä muutokset saavat aikaan säpinää jäseniin: tulee sellainen olo, että tarttis tehdä jotain.

Toimimalla ihminen muuttaa hormonaalista tasapainoaan, joka tyynnyttää lopulta hermosolut. Kun homma on hoidettu, kroppa palkitsee pienellä dopamiinipiikillä, josta tulee hyvä olo. Myös alkoholin nauttiminen ehkäisee hermosolujen toimintaa. 1990-luvun alussa kaniineilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alkoholin nauttiminen aiheuttaa hermosoluissa samantapaisia muutoksia kuin onnistuminen. Se johtaa hermosolujen ärsytyksen ennenaikaiseen sammumiseen, jolloin stressitaso vähenee: mieleen putkahtaa yhä vähemmän ei-toivottuja ajatuksia. Näin käytössä on enemmän huomiokanavia. Kohtuudella käytettynä tämä onkin ihan hyvä idea: joskus voi olla hyvä tehdä tilaa pääkoppaan.

Ajatukset eivät kuitenkaan ole pelkästään hermosolujen sähkökemiallista toimintaa. Ajatukset ovat prosessiluontoisia ilmiöitä, jotka eivät rajoitu vain pään sisälle. Ajatellaanpa vertauskuvana junan liikettä. Junan liike ei ole yhtä kuin junan pyörien liike. Ja silti, jos junan pyörät otetaan pois, ei liikettä ole. Liike on prosessi: ilmiö, joka edellyttää pyörät, veturin, kiskot, voimanlähteen, kuljettajan sekä nipun tietynlaisia luonnonlakeja.

Samaten ajatusten kohdalla: jos hermosolut sammuvat, niin sammuu ajatuskin. Hermosolut panee kuitenkin usein liikkeelle jokin ihmisen ulkopuolinen seikka. Moni käynnissä oleva ajatusprosessisi perustuu esimerkiksi siihen, että joku toinen odottaa sinun tekevän jotakin, oli se sitten puoliso, pomo tai jälkikasvu. Jos nyt eliminoit neuronaaliset osaset näistä prosesseista, jää prosessi sikseen. Mentaalinen roistosi on ruuvannut ajatusveturista pyörät irti.

Se ei suinkaan tarkoita, että systeeminen tila, joka on prosessin pannut alkuun olisi lakannut olemasta. Pasilan asemalla odotetaan aamujunaa yhä kuumeisemmin. Ja nyt kun kohtaat alkoholilla kamppaamasi ajattelun systeemisen pään seuraavan kerran joudut pahimmassa tapauksessa rakentamaan pelistrategiasi kokonaan uusiksi. Muisti vaan ei pelaa.

Kohtuudella käytettynä alkoholi on kätevä tapa sammuttaa hetkeksi säpätys takaraivossa niin, että pystyt nauttimaan hetkestä eräänlaisessa kemiallisessa flow-tilassa. Liiallinen alkoholin käyttö on kuitenkin tuhoisaa. Jos hermosoluja kohtaa massakooma, tulee inhimillisestä toiminnasta mahdotonta. Ajatukset juoksevat päin seinää, ja pahimmassa tapauksessa ihminen itse perässä.

Pitkäkestoiseksi ratkaisuksi alkoholista ei siis ole: pitkässä juoksussa toimivin tapa elää flow-tilassa on huolehtia esimerkiksi ajattelunhallinnan avulla siitä, että ajatusprosessit ovat järjestyksessä. Alkoholi tarjoaa oivan laastarin stressin lieventämiseksi. Mutta pitkässä juoksussa lääkkeeksi tarvitaan konkreettisia muutoksia siinä, miten elät päivittäistä elämääsi.

Miten ajattelen pääni ulkopuolella?

30/10/2009

14 kommenttia

Laajalti levinneen uskomuksen mukaan ihminen ajattelee yhden päivän aikana noin 50’000 ajatusta. Oli tässä perää tai ei, aika paljon säpinää yhdessä päässä tapahtuu päivän kuluessa. Ei siis mikään ihme, jos huomiokanavat menevät välillä tukkoon, eikä oman pään sisällöstä tahdo saada hetkeen tolkkua.

Ajattelu seuraa paljolti ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Jos satut esimerkiksi baariin, jossa on televisio, saa tahdonlujuutesi olla zen-munkin tasoa, jotta ajatuksesi eivät lähtisi ajelehtimaan katodiputken sädemyrskyn tuudittamina. Useimmilla meistä silmät harhautuvat vaistonvaraisesti tuijottamaan katonrajaan ripustettua töllöä, vaikka päällä olisi Ostos-TV.

Ympäristö vaikuttaa radikaalisti ajattelutoimintaamme.

Normaali ajattelutoiminta on pääsääntöisesti reaktiivista. Ajattelemme siis useimmiten sitä, mikä nyt sattuu päähän pälkähtämään. Ajattelun ammattilainen pyrkii puolestaan proaktiiviseen ajatteluun. Proaktiivinen ajattelu tarkoittaa omista mielenkiinnon kohteistamme syntyvää ajattelua. Proaktiivista on esimerkiksi arvoituksen ratkaiseminen tai artikkelin työstäminen, päättelytyön tekeminen, mietiskely tai vaikkapa haaveilu.

Usein kuitenkin ajattelumme reaktiivisuus ja viettitoiminnot kampeavat ajatuksenjuoksun sivuun valitsemastamme aiheesta. Puhelin soi tai email piippaa, ja punainen lanka katkeaa jotta naps. Siksi häiriötekijät kannattaa pitää minimissään ainakin omassa työympäristössäsi. Kun haluat tehdä keskittyneesti töitä, sulje puhelin, laita työhuoneen ovi kiinni, siivoa työpöytäsi ja laita vaikka korvatulpat korviin. Näin häiriötekijät eivät kampea ajatteluasi raiteiltaan.

Häiriöiden eliminoimisen lisäksi ajattelun ammattilainen myös käyttää ympäristöään ajattelussaan. Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä – ajatteluprosessisi sisältävät usein myös elementtejä ympäristöstäsi. Ajattelun reaktiivisuus osoittaa tämän tehokkaasti: moni ajatus olisi jäänyt syntymättä ilman niitä alkuun panneita ympäristöärsykkeitä.

Ajatuksia voi ulkoistaa ympäristöön myös omalla toiminnallaan. Tyypillinen tapa ulottaa ajatusprosesseja ympäristöön on jättää esimerkiksi postiin vietävä kirjekuori oven eteen niin, että se tulee automaattisesti mukaan aamulla töihin lähtiessä. Näin ulkoistat ajatusprosessin, joka muutoin pyörisi mielessäsi muistuttelemassa siitä, että kirje pitää ottaa aamulla mukaan. Kun tiedät, että kirje tulee väistämättä mukaan aamutuimaan, ei siitä tarvitse enää hermoilla. Ajatusten ulkoistamiseen perustuu muuten myös ajattelunhallinta, johon voit tutustua esimerkiksi lataamalla tästä Ajattelunhallinnan oppaan.

Ajatteluprosessien ulkoistamista voit käyttää myös ajattelusi ohjaamiseen haluamaasi suuntaan. Voit esimerkiksi artikkelia kirjoittaessasi tehdä artikkelin aihepiiristä miellekartan ja ripustaa sen seinälle työpisteeseesi tai muulle näkyvälle paikalle, jossa haluat ajatustesi kiinnittyvän artikkelin aihepiiriin. Kun tulet työhuoneeseesi, silmäsi kiinnittyvät johonkin miellekartan kohtaan ja mielesi singahtaa saman tien jahtaamaan jotain artikkelillesi kriittistä oivallusta. Näin aktivoit aina miellekartan nähdessäsi työllesi keskeisiä ajatuksia ja kanavoit ajatuksesi pois esimerkiksi illalla odottavasta keittiön siivoamisesta.

Oma työ- ja kotiympäristö kannattaa siis pitää mahdollisimman vapaana turhanaikaisista ajatustenherättäjistä. Sen lisäksi elinympäristöt kannattaa täyttää sellaisilla virikkeillä, jotka ohjaavat ajatteluasi haluamaasi suuntaan. Tällöin ajattelet kirkkaammin ja keskittyneemmin niitä asioita, joita haluat, eikä mielesi reaktiivisuus enää taajaan keskeytä hedelmällisiä pohdintoja.

Kirjoita siis vaikka heti jostakin tärkeästä projektista miellekartta tai yksityiskohtainen muistilappu ja ripusta se näkyville jonnekin, missä se tulee huomatuksi silloin, kun haluat ajatella projektiasi. Tuloksena ajatuksesi kirkastuvat ja kohdistuvat useammin sellaisiin asioihin, joita sinä itse haluat ajatella.

Miten käsittelen hankalia ajatuksia?

09/09/2009

9 kommenttia

Menin naimisiin nelisen vuotta sitten. Häiden järjestäminen oli suoraan sanottuna aika järisyttävä kokemus, etenkin entiselle Rööperin ikisinkulle. Ennen kuin huomasinkaan, alkoi mielessä pyöriä epävarmuuden synnyttämiä ajatuksia, joista osa oli aika pelottaviakin. Sitä tuli vatvottua kuukausikaupalla oman pään sisällä ja tulevan vaimon kanssa. Mutta ei siitä oikein tullut hullua hurskaammaksi. Häät tulivat, sitten häämatka – ja pelottavat ajatukset kaikkosivat hissukseen. Ei se avioliitto niin kamalaa ollutkaan.

Omituisia ajatuksia putkahtaa yhä ajoittain päähän. Taitava ajattelu ei kuitenkaan ole sitä, etteikö mieleen juolahtaisi aika ajoin kamaa, joka ei sinne oikeastaan kuulu. Ajatukset ovat niin kuin TV-kanavia – niissä pyörii mitä pyörii, eikä siihen kamalasti pysty vaikuttamaan.

Taitava ajattelu on sen sijaan sitä, että osaa ohjata ajatuksiaan oikein.

Kun päähän pälkähtää ajatus, joka ei olekaan odotettu oivallus, vaan möykkää kuin kutsumaton vieras, kannattaa se ohjata rauhallisesti ulos takaovesta. Tämä ei koske pelkästään ahdistavia ajatuksia, vaan ylipäätään kaikkea sitä turhaketta, mikä päässä toisinaan liikkuu. Takavuosina TV:ssä pyöri gonzo-kanava nimeltä ATV, joka suolsi aalloille laajan kattauksen alatyyliä kotivideoista kovaan pornoon. Viime vuosina televisio on puolestaan nostanut profiiliaan merkittävästi. Erityisesti HBO:n laatusarjat, kuten Sopranos, In Treatment ja The Wire, ovat saaneet audiovisuaalisen viihteen tuntijat jopa ylistämään televisiota paikoin elokuvaa tasokkaampana mediana. Jokaisen ajattelijan päässä on vastaanotin sekä ATV- että HBO-kanaville. Mutta taitavalla ajattelun ohjaamisella – taitavalla kaukosäätimen käytöllä – pystymme hissukseen huolehtimaan siitä, että pääsääntöisesti kaikki seitsemän kanavaamme näyttävät HBO-tasoista ohjelmaa. (Tietysti joku voi joskus haluta kurkata ATV:täkin, eikä siinä mitään – makuja on monia.)

Puuhäät ovat puolen vuoden päässä, ja olen yhä koko lailla hulluna vaimooni. Sittemmin on käynyt ilmi, että sitoutumiseen liittyvät pelot olivat, niin kuin useimmat pelot, täysin aiheettomia. Nähdäkseni olen oppinut matkan varrella myös näppärämmäksi ajattelijaksi. Mutta kaikki tyynni ajatukset seilaavat yhä ajoittain omia aikojaan. Se kuuluu ajatteluun – omapäiset ajatukset ovat osa inhimillistä luovuutta. Samalla tavalla ne oivalluksetkin putkahtavat aika ajoin päähän.

Jos haluat päästä vaivaannuttavista, hankalista tai pelottavista ajatuksista eroon, kannattaa opetella taitavaksi ajattelijaksi – siis ajattelun ohjailijaksi. Tunnistamalla ajatusprosessien rakenteet voit niitata epämieluisaan lopputulokseen päätyvän ajatuksen seinään jo ennen kuin se pääsee vauhtiin. Jos esimerkiksi saat vihiä siitä, että tietynlaiset ajatukset putkahtavat päähän yhä uudestaan samanlaisissa tilanteissa, voi ei-toivotuista ajatuksista päästä eroon välttelemällä niitä alkuun panevia tilanteita. Samaten voit ruokkia sellaisia prosesseja, joista usein seuraa toivottuja oivalluksia.

Tee näin: seuraavan kerran, kun päähäsi pälkähtää hankala ajatus, mieti tarkkaan, mikä on johtanut epämieluisan ajatuksen syntyyn. Mieti, mitä olet ajatellut, mitä olet tehnyt, missä olet käynyt, kenet olet tavannut. Mieti, liittyykö ajatuksen syntyyn joku tapahtuma, paikka, henkilö, tapa tai muu säännönmukaisuus, josta hankala ajatus saa alkunsa. Painaako mieltäsi joku huoli, tai oletko muuten tavallista stressaantuneempi? Kiinnitä ajatus paperille kirjoittamalla ylös kaikki, mitä siitä tulee mieleen. Pyydystämällä ajatuksen kokonaisuudessaan alkuineen loppuineen pystynet jo ujuttamaan sen ulos päästäsi – ja vaikka tämä ei juuri nyt onnistuisi, olet ensi kerralla paremin aseistautunut, kun hankala ajatus taas pyrkii esiin. Ajatukset on nimittäin helpointa niitata toukkavaiheessa ennen kuin niistä kasvaa täysimittaisia mietematoja.

Aktiivinen ajattelu ei suinkaan ole ajatusten synnyttämistä, vaan niiden ohjaamista. Kukaan ei keksi hyvää ideaa käskettäessä, eikä hankalaa ajatusta oikein saa väkivalloin niitattua – mutta mieluisaan lopputulokseen pääsee kyllä ohjaamalla mieleen putkahtaneet ajatukset oikeisiin osoitteisiin.

Meillä päin on tapana ajatella

19/08/2009

1 kommentti

Meillä on vallalla omituinen käsitys, että ajatukset ovat sellaisia mokkuloita, joita säilytetään pään sisällä vähän niin kuin legoja laatikossa. Tällaisessa jälkikartesiolaisessa ajattelutavassa ei ole kuitenkaan mitään järkeä. Eivät ajatukset ole mitään esineitä. Ne ovat tapahtumia.

Tarkkaan ottaen, ajatukset ovat tapoja.

Tämän ajatuksen esitti amerikkalainen filosofi Charles Sanders Peirce jo 1800-luvun lopussa. Ajatukset ovat tapoja – tietyllä tavalla rakentuneita prosesseja, joilla on jokin ennalta määrätty lopputulos. Jos minulla on esimerkiksi tapana ostaa kaupasta kaksi tölkkiä luomumaitoa ja yksi tölkki laktoositonta maitojuomaa, koostuu tämä tapa erilaisista käsien ja jalkojen monimutkaisista liikkeistä, jotka riippuvat osin kulloisistakin vallitsevista ympäristön oloista. Mutta merkittävintä tavan toteutumisen kannalta on tulos: se, että kassalle saapuessani kärryssä tosiaan ovat nuo kolme vaaleansinistä tölkkiä.

Samalla tavalla ovat ajatukset monimutkaisia prosesseja, jotka koostuvat monenlaisista osasista. Neurotiede on pääsääntöisesti sitä mieltä, että ajattelu on aivojen etuosassa tapahtuvaa sähkökemiallista säpinää. En sitten tiedä, mitä neurotieteilijän prefrontaalikorteksi ajattelee ajattelusta, mutta nähdäkseni tässä jäädään puolitiehen. Toki aivotoiminnalla on merkittävä rooli ajattelussa – mutta ei ajattelu jää vain aivoihin. Hermosolujen toiminta on ajatukselle sama asia, kuin jäsenten liikuttelu maidon ostamiselle – se on osa sitä kokonaiskoreografiaa, joka tuottaa tietyn lopputuloksen. Vasta tulos – jokin tunnistettava ja toistettava tapahtuma – määrää ajatuksen. Ajatukset ovat tapoja, prosesseja, jotka tähtäävät tiettyyn lopputulokseen.

Ajatteluprosessit ovat merkillisen jäykkiä. Kun prosessi on kerran alkanut, se on valtavan työlästä katkaista. Koetapa lakata ajattelemasta jotain ajatusta. Tai vielä parempi tapa testata käyntiin lähteneen tavan voimaa on seuraava: ensi kerralla kun olet kävellen menossa jonnekin, koeta pysähtyä kesken kaiken ilman mitään syytä. Katso kuinka pitkään pystyt seisomaan paikoillasi, ennen kuin käynnissä oleva tapa pakottaa sinut taas liikkeelle. Lujimmat tahdon jättiläiset kykenevät jurmuttamaan paikoillaan jopa kymmeniä sekunteja.

Ajattelulle ominaista ei ole oikeiden ajatusmokkuloiden nostelu ajattelulaatikosta, vaan ajatusprosessien oikeanlainen ohjailu.

Tavallaan ajattelu on eräänlaista kung-fu:ta. Kun katson Jackie Chanin vanhoja Hong-Kong -pätkiä, en voi kuin hämmästellä sitä, miten Chan hallitsee omia – ja muiden – liikkeitä. Chan on jatkuvassa liikkeessä, hyödyntää oman ja vastustajiensa kehon liikkeitä ja myöskin ympäristöään – kaikkea, mistä saa kiinni.* Samalla tavalla mestariajattelija harjoittaa ajattelun kung-fu:ta. Ajatukset tulevat ja menevät ja kun ne ovat kerran alkaneet, on niitä aika vaikea pysäyttää. (Vähän samalla tavalla kuin 170-senttisen kiinalaisen on tyhmää seistä aloillaan, kun 200-kiloinen ammattipainija rymistää kohti.) Mutta taitavalla pään käytöllä – ja, Chanin esimerkkiä seuraten, myös ympäristön käytöllä – ajattelua voi ohjata haluamaansa suuntaan.

Niin kuin on laita kaikkien tapojen, myös ajatuksiin mahtuu hyviä ja huonoja. Ajattelun ammattilainen osaa ohjata huonot ajatukset nopeasti pois häiritsemästä kun taas hyvistä voi taidokkaasti koostaa kirkkaita oivalluksia. Ajattelun kung-fu -mestari ohjaa esimerkiksi korvamadon tiehensä pyydystämällä sen jo kauan ennen kuin mato löytää tiensä korvien väliin. Maito jää ostamatta, jos maidon ostaja jää kotiin. Samaten mato jää nalkkiin, kun siihen johtavan prosessin tunnistaa ja nitistää heti alkuunsa. Harjoittamalla ajattelun taitoa pystymme ohjaamaan ajatuksemme juuri sinne, minne haluamme. Parhaana päivänä voimme jopa ajatella juuri sitä, mitä haluamme.

*Vilkaise pätkä Chanin akrobatiaa täältä.