Tag Archives: opiskelu

Kohdennuskone: Etsi itsellesi kiinnostuksen kohteitasi ja arvojasi vastaava opiskelupaikka Aalto-yliopistossa

24/03/2020

Jätä kommentti

Mikä innostaa sinua eniten ja missä työ vastaa etenkin kiinnostuksesi kohteita ja arvojasi? Opiskelupaikan valinnassa kannattaa nykyään miettiä ennen kaikkea, minkälaisella alalla työskentely vastaisi sitä, mikä on juuri sinulle eniten motivoivaa. Tämän takia olemme viime kuukausina kehitelleet Aalto-yliopiston opintopaikan löytämisen avuksi Kohdennuskonetta. Se on valintakysely, jossa tarjoamme reaaliaikaisesti tarjolla olevia hakukohteita.

Kohdennuskone on aluksi tarjolla suomenkielisenä beta-versiona, jota alamme nyt testata laajemmin. Olisi hienoa jos voisit antaa meille palautetta Kohdennuskoneesta.

Kohdennuskoneen beta-version löydät täältä:
https://bit.ly/kohdennuskone

Kokeiltuasi kyselyä voit antaa meille palautetta Kohdennuskoneen kehittämiseksi täältä:
https://bit.ly/kohdennuskone-kysely

Kohdennuskoneen avulla voit löytää yllättäviäkin uusia opintomahdollisuuksia, joissa pääset tekemään kiinnostavia ja arvomaailmasi mukaisia juttuja.

Ihminen ei viime kädessä tarvitse tutkintoaan vastaavaa työtä, vaan kiinnostuksen kohteitaan vastaavaa. Siksi opiskelupaikkakin kannattaa valita sen perusteella, mikä sinua aidosti ja sisäisesti motivoi.

Kiitos panoksestasi kehitystyöhön!

Urahaaveista vauhtia opintomotivaatioon

24/08/2016

4 kommenttia

Minulla oli viime torstaina huikea visiitti Ouluun Luovan laboratorion kutsumana. Aamun labrapuheenvuoron jälkeen ehdin vierailla päivän aikana oululaisissa kouluissa ja keskustella paikallisten opettajien ja yliopistoväen kanssa oppimispeleistä.

Oli hurjan hienoa nähdä, miten esimerkiksi Oulun Norssissa ja Rajakylän teknologiapainotteisella ala-asteella on tartuttu uusiin oppimishaasteisiin ja löydetty toimivia uudenlaisia ratkaisuja. Oli myös innostavaa, että näissä kouluissa esimerkiksi tabletit oli otettu monipuoliseen käyttöön Matikkakunkkuineen ja leffa-appeineen, eikä vain e-kirjojen lukulaitteiksi. Samaten Norssin hienot tilaratkaisut säädettävine valoineen vaikuttivat pitävän opiskelumotivaatiota korkealla.

Monet uudistukset olivat myös siirtyneet jo osaksi oppilaiden arkea. Suurimman vaikutuksen teki kenties Rajakylän koulun kuudesluokkalaisten ensin Minecraftissa suunnittelema ja sitten fyysiseksi muotoilema pienoiskaupunki. Rajakylän ala-asteella oli robotteineen ja tee-se-itse-asenteineen aistittavissa muutenkin samantapaista asennetta kuin vaikkapa MIT:n kuulussa Media Labissa.

Yliopistolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa pohdimme oppimispelien vaikutusta tulevaisuuden oppimiseen. Yksi mieleeni jäänyt keskutelunaihe oli oppilaiden motivaation sytyttäminen. Pelit ovat toki yksi tapa löytää innostava näkökulma aiheisiin, jotka eivät välttämättä muuten kiinnostaisi. Mutta ei oppiminen voi olla pelkkää pelaamistakaan koko ajan.

Haasteena on, että nykyaikana oppilaat jaksavat nähdä yhä vähemmän vaivaa opintojen eteen. Käsitykseni on, että tämä johtuu siitä, että maailma tarjoaa jatkuvasti yhä kiinnostavampia virikkeitä, ja tällöin vaivannäköä opintojen eteen on vaikeaa perustella.

Professori Jouni Pursiainen esitti mielestäni hienon ajatuksen siitä, että opiskelumotivaation voisi kytkeä omiin urahaaveisiin. Oppilaat saattavat unelmoida vaikkapa lääkärin tai lentäjän ammatista, mutta eivät ymmärrä, että esimerkiksi pitkä matematiikka tai historian opinnot on syytä suorittaa hyvin, jos mielii haaveammattiinsa. Tähän on tosin aika yksinkertainen selitys: aika harvoin me osaamme avata näitä syy-yhteyksiä.

Voisiko yksi oppialoja kokonaisuuksiksi kiteyttävä teema ollakin kutakin oppilasta kiinnostava ammatti tai muu haave? Eli voitaisiinko vaikkapa yläasteella tai viimeistään lukiossa käyttää hetki sen kartoittamiseen, minkälaisia tulevaisuudenhaaveita kullakin on? Voisiko oppisisältöjen painotukset sitten muotoilla haaveita tukevaksi yksilölliseksi portfolioksi? Tyyliin: keskity ainakin näihin aineisiin, jotta sinulla on parhaat mahdollisuudet päästä kiinni unelmaasi.

Yhä virikkeellisemmäksi käyvässä maailmassa oppilaan yksilöllisen motivaation sytyttäminen nousee alati keskeisempään rooliin opettajan työssä. Uusilla oppimisratkaisuilla voidaan rakentaa kiinostusta uusiin ja yllättäviinkin oppiaineisiin. Mutta kenties kytkemällä opintokokonaisuudet oppilaan omiin haaveisiin nähdään tulevaisuudessa ennennäkemättömiä oppiponnistelun tarmonpuuskia?

Nyt duunia niin kuin olisi jo!

05/09/2011

6 kommenttia

Perjantain Nyt-liitteessä akateemiset ylikouluttautuneet ihmiset esittivät huomioitaan siitä, miltä tuntuu, kun lahjakkaanakaan ei kunnon töitä heru. Tämä keskustelu on kuitenkin nähdäkseni pahasti vinksallaan.

Taustalla pyörii ajatus siitä, että kun olet opintosi tehnyt, töiden pitäisi tupsahtaa itsestään syliin.

Kun CV-klinikalla kerran neuvottiin laittamaan A4-arkille opinnot, työkokemus ja kielitaito, pitäisi ansioluettelon massapostituksella herua työpaikka viimeistään viikon kuluttua. Ja sitten ihmetellään kun puhelin ei soi.

Samaan aikaan on jännä seurata esimerkiksi Aalto-yliopiston yrittäjäporukoita. Aalto Venture Garagen parikymppiset tulevat yrittäjäohjukset eivät laita ansioluetteloitaan menemään ja tuijota sitten vihaisesti puhelinta. Sen sijaan he hakkaavat kellon ympäri kasaan yritysideoita ja pommittavat yrityspomoja Nalle Wahlroosista Jorma Ollilaan niin kauan, että audienssi heruu. Ennen pitkää yksi toisensa jälkeen löytääkin jonkin väylän, jota pitkin pääsee elämässä eteen päin.

Ei millään pahalla aaltolaisia kohtaan, mutta eivät he ole yhtään sen synnynnäisesti lahjakkaampia kuin Helsingin yliopiston politiikan opiskelijatkaan. He vain tekevät tässä työnhakuasiassa jotain olennaisesti oikein.

Tarkoitan sitä, että nykyaikana erityisesti akateemisessa työnhaussa korostuu entisestään kaksi asiaa: oma aktiivisuus ja kyky joustavaan ja luovaan ajatteluun. Kukaan ei tule hakemaan sinua kotoa töihin, sama se vaikka kaapissa pölyttyisi tuplatohtorin tutkinto. Mutta ahkeruuskaan ei riitä, jos menetelmät ovat kehnot.

Jos sen sijaan mietit, mitä oikeasti haluat tehdä, selvität, miten sinun alallasi asiat oikeasti toimivat – miten töitä saadaan, mitä töissä arvostetaan – ja tartut sitten aktiivisesti toimeen, saat aivan taatusti koulutustasi vastaavaa työtä. Esimerkiksi ansioluettelon lähettäminen on aivan turkasen huono konsti saada hommia. Sen sijaan oman alan yritysten ovia koputtelemalla irtoaa työpaikka monin verroin helpommin. Menemällä itse paikan päälle moninkertaistat mahdollisuutesi saada töitä.

Jos työnantaja saa postissa 200 Times New Roman -fontilla printattua CV:tä, ja yksi hakija pamahtaa paikalle hymyillen ja tarmoa täynnä, ei tarvitse paljoa nopalla heittää, kuka saa pestin. Kaikkein taitavimmat työnhakuketut eivät edes odota RekryForumille ilmaantuvaa pestiä – vaan miettivät, mihin haluaisivat päästä töihin, ja käyvät esittäytymässä jo kauan ennen kuin paikka aukeaa. Kun sitten oikeanlaista tekijää kaivataan, muistuu iloinen ja energinen kandidaatti mieleen, eikä pesti välttämättä edes päädy julkiseen hakuun. Jos vielä avaat horisonttia esimerkiksi huomioimalla yrittäjyyden mahdollisuutena, ei työllistymisen mahdollisuusavaruudella ole enää loppua.

Työllistymisessä valta on viime kädessä sinulla itselläsi. Ottamalla selvää toimivista menetelmistä ja tarttumalla sitten toimeen et voi lopulta kuin onnistua.

Kuinka luen tehokkaasti?

04/06/2010

3 kommenttia

Lukeminen jakaa ihmiset usein jyrkästi kahtia. Yhdet eivät voisi kuvitellakaan kesälomaa ilman kassillista kirjoja. Toisille taas sivunkääntäminen on tolkutonta tervanjuontia. Mitä järkeä on kirjojen lukemisessa, kun voi katsoa televisiota?

Kirjojen kansiin on kuitenkin tallennettu valtava määrä ihmiskunnan henkistä pääomaa. Kaltaiselleni lukutoukalle tiedon ja tarinoiden ylenpalttinen määrä aiheuttaa ajoittain jopa huimausta: eihän tuota tietomäärää ehdi kukaan käydä eläessään läpi! Ei niin, ja siksi lukutoukalle tekeekin hyvää opetella erilaisia lukutapoja, jotta kirjasta saa kaiken irti.

Esittelen seuraavassa kolme erilaista lukutapaa, joista kannattaa valita tarpeisiisi soveliain menetelmä kutakin lukemaasi kirjaa tai artikkelia varten.

1. Lineaarinen lukutapa

Lineaarinen lukeminen tarkoittaa perinteistä lukemista. Kirja aloitetaan ensimmäiseltä sivulta, luetaan sivu kerrallaan ja lopuksi käännetään viimeinen sivu. Tämä menetelmä sopii hyvin dekkareihin ja muuhun kertovaan kirjallisuuteen. Tietokirjallisuuden puolella lineaarinen lukutapa puree klassikoihin, joista et etsi erityisesti jotain tietoa, vaan joihin tutustut yleissivistyksen vuoksi. Jos siis jännität ratkaisua Sherlock Holmes -romaaniin tai avarrat yleissivistystäsi Puhtaan järjen kritiikillä, on lineaarinen lukutapa todennäköisesti soveliain.

2. Selailu

Tietotyöläinen tarttuu kuitenkin usein kirjaan saadakseen sieltä selville tiettyä informaatiota. Kysymys kaipaa vastausta, jonkin mysteerin ymmärrys valaisua. Tällöin ei kirjoja kannata lukea kannesta kanteen vain siltä varalta, että niistä löytyisi jotakin käyttökelpoista. Aikaa menisi hukkaan aivan liikaa, ja mikä pahinta, lukemisesta tulisi kirjoihin vieraantuneille tuttua tervanjuontia. Avuksi tuleekin selailu.

Selatessa asetat itsellesi jonkin tai joitakin yksinkertaisia kysymyksiä, joihin haet vastausta. Sitten silmäilet läpi sisällysluettelon ja sivu tai kaksi kerrallaan otsikoita, kappaleiden ensimmäisiä lauseita ja niin edelleen. Jos jokin tärppää, voit syventyä löytämääsi paremminkin lukemalla lineaarisesti.

Selailu on muodostumassa myös verkkosukupolven ensisijaiseksi lukutavaksi. Verkkosivuihin kannattaakin tutustua silmäilemällä ensin linkkejä, otsikoita ja kappaleiden ensimmäisiä lauseita. Ja jos jokin tärppää, voi verkkoa tutkia sitten ihan perinteiseen tapaan.

3. Pikalukeminen

Pikalukeminen on tietotyöläisen elinehto. Pikalukemalla säästät huomattavasti aikaa sivuuttamalla tarpeettoman informaation. Näin myös syvennyt entistä paremmin tarvitsemaasi.

Pikalukeminen on metodi, joka sijaitsee jossakin selailun ja lineaarisen lukutavan välissä. Pikalukumetodeja on lukuisia. Hyvä tapa pikalukea on pitää katse suurin piirtein keskellä sivua ja liikuttaa silmiä rivi riviltä kohtalaisen ripeään tahtiin. Aina kun silmiisi osuu jotakin huomiotasi kiinnittävää, paneudu siihen niin pitkään, kuin se tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Jatka sitten taas pikalukemista.

Pikalukemisessa auttaa myös, jos tiedät mitä olet hakemassa kirjasta. Se ei sovellu kovinkaan hyvin yleiseen kirjallisuuteen tutustumiseen – mutta esimerkiksi tenttikirjaan tai opinnäytteen kommenttikirjallisuuteen tutustumisessa on pikalukeminen lyömätön menetelmä.

Ihminen opi jollei hän halua oppia. Siksi sen historiankirjan sivujenkääntely ei yksin siirrä informaatiota oppilaan päähän. Tällöin pikalukeminen voi toimia lineaarista lukutapaa tehokkaammin: ketterällä lukutavalla huomio kiinnittyy nopeasti mielenkiintoisiin asioihin, ja ne jäävät päähän. Muutoin myös mielenkiintoinen asia olisi saattanut jäädä tervanjuonnin jalkoihin.

On kuitenkin vaikeaa kuvitella, että pikalukeminen voisi kokonaan korvata esimerkiksi lukutavan. Käyttämällä Baskervillen koiraan kokonaisuudessaan tunnin saat tuskin dekkarista samalla tavoin irti, kuin jännittämällä päiväkaupalla sen parissa.

Lukemisen iloa!

Opimmeko tekemään oikein tekemällä väärin?

02/06/2010

Jätä kommentti

Liisa hyppäsi kaninkoloon ja päätyi Ihmemaahan. Siellä hän päätyi juttusille Hullun Hatuntekijän kanssa.*

Liisa: Kotona ihmiset opiskelevat sitä, missä ovat huonoja, jotta he oppisivat, missä he ovat hyviä. Aikuiset kertovat, mitä teimme väärin, jottemme enää tekisi sitä uudestaan.

Hatuntekijä: Sepä merkillistä! Minä luulin, että oppiaksesi hyväksi jossain, sinun pitäisi opiskella sitä, missä olet hyvä. Ja kun opiskelet sitä, tulet siinä paremmaksi. Miksi ihmeessä joku haluaisi tulla jossakin paremmiksi – ja sitten olla koskaan tekemättä sitä? Mutta jatka ihmeessä.

Liisa: Kukaan ei kannusta meitä oppimaan siitä, mitä teemme oikein. Meidän pitäisi vain oppia siitä, missä teemme väärin. Saamme kyllä opiskella toisten onnistumisista. Joskus meitä käsketään jopa kopioimaan heitä.

Hatuntekijä: Mutta sehän on huijaamista!

Liisa: Niin. Näyttää siltä, että maailmani on mullin mallin. Oppiakseni jotain minun täytyy ensin tehdä jotain väärin. Ja jättämällä sitten vastaisuudessa tekemättä väärin, saatan pärjätä. Mutta paljon mieluummin oppisin tekemään oikein heti ensi yrittämällä?

*Tarina on mukailtu Lewis Carrollin klassikkoromaanin pohjalta.