Monthly Archives: maaliskuu 2010

Miten löydän oman kutsumukseni?

08/03/2010

10 kommenttia

Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin oman elämän ydinalueiden tunnistamista. Onnellisuus perustuu käsittääkseni siihen, että päivittäinen toiminta tuottaa omaan arvomaailmaan nojaavia tuloksia. Ensimmäinen askel kohti onnellista elämää on siis tunnistaa, minkälainen toiminta on tosiasiassa juuri sinulle merkityksellistä. Toinen askel on mahdollistaa tuo toiminta täyspäiväisesti.

Monelle tässä prosessissa on kuitenkin pieni kompastuskivi. Siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa listata niitä puuhastelun muotoja, jotka kirvoittavat iki-ihanan flow-kokemuksen arjen keskeltä, tuijottaa kylmä valkoinen paperi tuimana takaisin. Paperille saattaa ilmestyä pusertamalla ehkä rivi tai kaksi – mutta kokonaisvaltainen kartta omasta ydinihmisyydestä loistaa poissaolollaan. Syy tähän on yksinkertainen.

Meille opetetaan aika pienestä pitäen, että tekeminen on jotakin tylsää. Koulun penkkiä on kulutettava, jotta kokeista tulisi hyviä numeroita. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa laskujen maksamiseen. Tuloksena on toimittajanokkelikko Ellen Goodmanin kuvaama tilanne:

”Normaali tarkoittaa sitä, että pukeudut vaatteisiin, jotka ostat töitä varten ja ajat läpi liikenneruuhkien autossa, jota maksat yhä – jotta ehdit töihin, joissa sinun on käytävä pystyäksesi maksamaan vaatteesi ja autosi, ja tilavan asuntosi, joka seisoo tyhjillään kaiket päivät, jotta sinulla olisi varaa asua siinä.”

Tosiasiassa käytössäsi on jatkuvasti valtava määrä vaihtoehtoja. Kukaan ei siis pakota sinua polkemaan koulussa opetettua uraa – kyse on viime kädessä omasta päätöksestäsi. Kun tiedät mitä tehdä, on vain ajan kysymys, ennen kuin keksit keinot sen tekemiseksi. Kysymys kuuluukin, kuinka selvittää, mitä tehdä.

Jos pystyt täyttämään yhden A4-arkin ydintoimillasi, olet jo hyvässä vauhdissa. Jos paperi ei sen sijaan täyty luonnostaan, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Asia on nimittäin nähdäkseni näin:

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et siis vielä tiedä tarkalleen, mitä haluat elämälläsi tehdä, kokeile sydämesi kyllyydestä. Aloita uusi harrastus, pidä siitä kiinni vähintään puoli vuotta ja katso, puhutteleeko se todella sinua. Kokeile hulluilta ja villeiltä tuntuvia vaihtoehtoja – koskaan ei voi tietää, missä kutsumuksesi piileskelee. Mieti, mikä lukemassasi tai näkemässäsi kiinnostaa – voisiko jokin virike avata uusia näkökulmia. Jos et ole vielä unelmatyöpaikassasi, vaihda työpaikkaa, jos se on suinkin vain mahdollista.

Aloita askel kerrallaan täyttämään ydintoimiesi listaa. Kun saat listan täyteen, mieti seuraavaksi, kuka on se henkilö, joka tekee kaikkia noita asioita, mikä hänen ammattinsa on, minkälaista elämää hän elää. Vaihtoehtoja on varmasti runsaasti. Valitse niistä se, joka on nykyolosuhteisiisi nähden realistisin, kaunein tai haastavin, omasta luonteenlaadustasi riippuen. Tartu sitten toimeen. Tulokset puhuvat puolestaan.

Onko ajattelu johdonmukaista?

05/03/2010

18 kommenttia

Länsimaissa on yhä vallalla pinttynyt käsitys siitä, että ajattelu on johdonmukaista ja rationaalista. Jo Aristoteleesta asti on ajateltu, että ihmiselle on tunnusomaista rationaalinen ajattelu: Stageiran vanhan ketun määritelmä ihmiselle olikin ”rationaalinen eläin.”

On harmillista, että tämä harhakäsitys saa yhä tukea akateemiselta tutkimukselta. Ei nimittäin tarvitse kuin vähän päätä kääntää, niin huomaa, että ihmiseläimen toiminnasta on rationaalisuus kaukana. Ihminen ei ajattele pääsääntöisesti loogisesti.

Ajatukset muodostuvat pääasiassa tottumusten eli assosiaatioiden mukaan.

Jos aina jyrähtää kun välähtää, opimme hyvin pian yhdistämään nämä kaksi asiaa keskenään. Mitään loogista yhteyttä tällaisten asioiden välillä ei välttämättä ole. Voihan hyvin olla, että aina sillä kellonlyömällä kun majakan valo sytytetään, ajaa rahtijuna kolisten ohitse.

Ihmisen toiminta on tosi asiassa hämmästyttävän irrationaalista, johtuen ajattelun assosiatiivisesta luonteesta. Jos Pasi liikkuu mukavan kaverin kanssa, on ennakko-oletus, että Pasi itsekin on mukava – vaikka emme tietäisi Pasista ennalta mitään.

Kuitenkin olettamus ihmisten rationaalisuudesta pitää pintansa. Finanssitieteessä oletetaan, että ihmiset ostavat osakkeita päättelemällä johdonmukaisesti. Addiktiotutkimuksessa väitetään, että kun kantakapakan Pena tarttuu pulloon, on takana tarkkaan harkittu pohdinto, jossa plussat ja miinukset on pantu ensin riviin. Tämä saattaa akateemikon kammiosta katsottuna vaikuttaakin uskottavalta. Mutta läheltä katsottuna on sanomattakin selvää, ettei johdonmukaisuus kuulu niihin sanoihin, joita Penan toilailusta tulisi käyttää.

Ihmisen ajattelu ei ole pääsääntöisesti loogista. Logiikka on ennemminkin akateemisten nokkelikkojen kehittämä systeemi ennustaa yhdenlaisten, sinänsä ihan käyttökelpoisten ajatteluprosessien tuloksia. Koska johdonmukainen ajattelu tuottaa usein toivotunlaisia tuloksia, on logiikka tietynlaisen ajattelutavan kuvantajana mitä loistavin. Se on siis kelpo työkalu – mutta kehno selitysmalli.

Looginen ajattelu ei ole myöskään ainoa tehokkaan ajattelun muoto. Esimerkiksi lateraalinen ajattelu voi tuottaa usein tuloksia monin verroin ketterämmin. Yleismaailmallisena ihmisen toiminnan selittäjänä logiikka tekee kehnoa jälkeä. Filosofin kammion ulkopuolella kun ihminen useimmiten on, hyvässä ja pahassa, irrationaalinen eläin.

Optimisti onnistuu aina

04/03/2010

4 kommenttia

Sekä optimisti että pessimisti ovat realisteja. Optimismi synnyttää positiivista todellisuutta ja pessimismi puolestaan negatiivista todellisuutta.

Moni pessimisti puolustelee elämänasennettaan sillä, että pessimistinä ei ainakaan joudu pettymään. Kun lähtökohtana on, ettei kuitenkaan onnistu, on jokainen onnistuminen iloinen yllätys. Tämä perustuu merkilliseen olettamaan, että elämä ikään kuin tapahtuisi meille – että meillä ei olisi valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme elämäntapahtumiin. Voit kuitenkin vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan.

Sanotaan, että voit tehdä joka sekunti noin sata asiaa: voit hyppiä tasajalkaa, soittaa puhelun, viheltää, avata email-ohjelman ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit tehdä sata kertaa sata kahden asian yhdistelmää. Kahdessa sekunnissa valinta-avaruutesi laajenee siis kymmeneen tuhanteen yksikköön. Kolmessa sekunnissa valintoja on jo miljoona, neljässä sata miljoonaa. Minuutissa valinta-avaruutesi on laajentunut niin suureksi, ettei kotitietokoneesi osaa enää käsitellä sitä merkitsevää lukua. Kymmenessä minuutissa siihen ei pysty edes supertietokone.

Käytössäsi on siis jatkuvasti lähes ääretön määrä erilaisia mahdollisuuksia. Suuntaamalla toimintasi kohti jotakin mielekästä päämäärää opit intuitiivisesti valitsemaan noista mahdollisuuksista ne, jotka edistävät päämäärääsi. Voit siis pitkälti tehdä elämästäsi juuri sellaisen, kuin haluat. Lisäksi pessimistin olettamus epäonnistumisen tavallisuudesta on vailla perustaa myös toisesta syystä.

Optimisti ei nimittäin epäonnistu koskaan.

Jos hylkäät ajatuksen siitä, että elämä tapahtuu sinulle ja omaksut aktiivisen roolin oman elämäsi vaikuttajana, käy pian ilmi merkillinen seikka. Kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle, milloin aloittamasi hanke on valmis.

Jos määräät itse aktiivisesti elämäsi tahdin, määräät myös sen, milloin työsi tulee valmiiksi. Näin jokainen näennäinen epäonnistuminen onkin itse asiassa vain työvaihe kohti onnistumista – jonka optimistina tiedät häämöttävän näköpiirissä ennemmin tai myöhemmin. Pessimisti saattaa lannistua ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Optimisti ottaa opikseen ja puurtaa eteenpäin.

Ei optimisti onnistu joka kerta siinä mielessä, että optimisti voittaisi joka pelin tai synnyttäisi joka yrittämällä mestariteoksen. Mutta optimisti onnistuu siinä, että hän kykenee antamaan jokaiselle tapahtumalle – myös epäonnistumisille – merkityksen, joka tukee hänelle itselleen tärkeitä päämääriä.

Optimismi on ennen kaikkea proaktiivista ajattelua – siis ajattelua, jossa omaksutaan rohkeasti rooli oman elämän aktiivisena ohjaajana. Optimisti pyrkii aina aktiivisesti kohti parasta mahdollista lopputulosta ja hyödyntää vastoinkäymiset oppimiskokemuksina, jotka edistävät matkaa kohti päämäärää. Siksi optimisti onnistuu lopulta aina.

Panosta laatuun

01/03/2010

8 kommenttia

Hyvinvoinnin kannalta on olennaista huolehtia siitä, että käytössäsi on ainoastaan se, mitä oikeasti tarvitset. Jokainen omistamasi esine sisältää kehotuksen toimintaan ja toimii näin mahdollisena stressin aiheuttajana. Ylimääräistä stressiä ei kannata kasata itselleen turhan päiten. Siksi turhasta krääsästä kannattaakin hankkiutua eroon. Olennaiseen keskittymisen lisäksi on tärkeää panostaa laatuun.

Pelkimmillään laatu tarkoittaa sitä, että saat aikaiseksi haluamiasi tuloksia ilman lieveilmiöitä.

Laadukas auto on sellainen, joka kuljettaa sinut töihin ja takaisin haluamaasi vauhtia ilman, että sitä täytyy käyttää huollossa kerran kuukaudessa. Laadukas vaate pitää tuulen ja tuiskun ulkona eikä repeä kappaleiksi heti kun yksivuotias päättää pitää sitä kiipeilytelineenä – tai näyttää turkasen hyvältä eikä päädy UFF:n keltaiseen laatikkoon heti ensimmäisten iltamien jälkeen. Laadukas ruoka taas on maukasta ja pitää nälän loitolla starttaamatta samalla suolistobakteerien diskobileitä. Laatu tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että esine tai asia tekee hyvin sen, mitä lupaa laukeamatta välillä.

Kun puhutaan esteettisistä arvoista – siis kauneudesta – muuttuu laatu konstikkaammaksi kysymykseksi. Miksi esimerkiksi William Turnerin Rain Steam and Speed on laadukas mestariteos, mutta paikallisen baskeri kallellaan tuhertavan tulevaisuuden suuruuden suurteos ei? Nähdäkseni kyse on kahden asian funktiosta.

Laatu seuraa intohimosta ja taidosta. Laatu edellyttää taitoa, sillä vasta riittävän taitava tekijä kykenee tuottamaan todelliseksi toimivan ja tarkoituksenmukaisen esineen tai teoksen. Taito yksin riittää kuitenkin vain ammattimaiseen lopputulokseen. Todellinen ainutkertainen laatu edellyttää intohimoa, sillä vasta työtään rakastava laittaa itsensä kokonaan likoon mitään säästelemättä. Vasta intohimoisesti työhönsä suhtautuva tekijä kykenee intuitiivisesti tunnistamaan ja huomioimaan kaikki ne tuhannet tärkeät yksityiskohdat, jotka nostattavat ammattilaisen kädenjäljen mestariteokseksi.

Käyttöesineiden kohdalla laatuun panostamisen arvo on itsestään selvä. Kun käytettävät esineet tekevät hyvin sen minkä lupaavat, eivätkä hajoa vähän väliä, saat jouhevammin aikaiseksi tuloksia. Taideteosten kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Ympäristömme vaikuttaa jatkuvasti ajatteluumme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Rohkenisin väittää, että laatu synnyttää lisää laatua. Laadukas teos seinällä tai huippumuusikon suoritus kotistereoista siivittää ajatukset sellaisiin korkeuksiin, joihin keskinkertainen teos ei niitä jaksa lennättää.

Kun valitset kotiisi ja työpaikallesi laadukkaita huonekaluja, koriste-esineitä ja taideteoksia synnytät ympäristön, joka nostaa omaa ajatteluasi entistä laadukkaammaksi. Panosta siis laatuun.