Tag Archives: ajattelu

KONEMIELI – Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus?

23/01/2025

3 kommenttia

Tekoälyn ja ihmismielen yhteyksiä ja eroja käsittelevä uutuuskirjani Konemieli julkaistiin tänään.

Kirjassa tartun muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

  • Mikä mieli on ja miten se toimii?
  • Mistä uusissa tekoälyratkaisuissa on oikeasti kyse?
  • Miten tietokone prosessoi informaatiota?
  • Miten aivojen toiminta eroaa tietokoneen toiminnasta?
  • Millä tavalla mieli ja kieli liittyvät toisiinsa – ja miten tekoälyratkaisut synnyttävät ihmismäistä kielenkäyttöä?
  • Millä tavalla tekoälyratkaisuja kannattaa käyttää – ja millä tavalla ei?
  • Miten tekoäly vaikuttaa yhteiskuntaan nyt ja lähitulevaisuudessa?
  • Onko ajatteleva kone oikeasti mahdollinen – tai onko sellaisia jo nyt?

Olen tutkinut ihmismieltä, sen toimintaa ja rakenteita yli 15 vuoden ajan. Olen myös tutustunut vuosien varrella läheisesti erilaisiin koneoppimis- ja tekoälyteknologioihin. Tämän takia olin vielä muutama vuosi sitten hyvin skeptinen koskien tekoälyteknologiaan liitettyjä odotuksia. Vielä kolme vuotta sitten olisin sanonut suoraan, että tutkimusnäyttöni pohjalta ajatteleva kone on käytännössä mahdoton.

Perehdyttyäni viimeisen kahden vuoden ajan yksityiskohtaisesti uusien tekoälyratkaisujen – erityisesti suurten kielimallien taustalla vaikuttavan muuntajateknologian – toimintaan, olen käytännössä päätynyt täysin aiempaa vastakkaiseen näkemykseen. Muuntaja-arkkitehtuuri mallintaa ihmisen kielenkäyttöä niin tarkasti, että sen pohjalta voidaan nyt simuloida lähes täysin inhimillistä vuorovaikutusta – siis keskustelua. Kun teen tekoälyä koskevia valmennuksia ja puheenvuoroja, esittelenkin itseni nykyään yleensä ”toipuvaksi tekoälyskeptikoksi”.

Vain runsaat kaksi vuotta sitten alkanut generatiivisen tekoälyn esiinmarssi on jo nyt muuttanut lähtemättömästi tietotyötä. Samalla se on tarjonnut ennennäkemättömän ikkunan myös meidän oman mielemme tarkasteluun. Koskaan aiemmin ei ihmismielen toimintaa ole kyetty mallintamaan matemaattisesti näin yksityiskohtaisesti. Tekoälyn ja mielen tutkimus muodostavatkin silmukan, jossa toinen ruokkii toista – tällä hetkellä niin kiihtyvällä nopeudella, että uusia läpimurtoja tulee jopa kuukausittain.

Kirjassani pyrin muodostamaan yleistajuisen kuvan siitä, mitä nyt tiedämme ihmismielestä ja siitä, miten uudet tekoälyratkaisut toimivat. Vertailen erilaisia tutkimustuloksia ja pyrin muodostamaan kirkkaan kuvan siitä, mikä mieli on ja mitä sen simulointi edellyttää. Erityisesti pyrin ymmärtämään miten tekoälyratkaisut vaikuttavat meihin ja yhteiskuntaamme nyt ja lähitulevaisuudessa – ja mitä kaikki tämä tarkoittaa inhimillisen ajattelun kehittymiselle.

Lue kirjasta näyte täältä.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen täältä.

Äänikirja ja e-kirja puolestaan löytyy täältä.

Kolme tapaa rakentaa ajatteleva kone

13/01/2025

Jätä kommentti

Tällä hetkellä käytettävissä olevat tekoälyratkaisut eivät vielä ajattele ihmisen tapaan, eikä niillä ole vielä siis varsinaista mieltäkään. On kuitenkin nähtävissä kolme mahdollista kehityskulkua, joiden ansiosta ajatteleva kone voisi olla sittenkin mahdollista rakentaa.

1. Modulaariset tekoälyjärjestelmät

Ensimmäinen on nykyjärjestelmien kehittäminen modulaarisesti. Jos kielimallille rakennetaan jonkinlainen päätöksenteko- ja reflektiomoduuli ja havaintoa ennakoivat aistijärjestelmät, se voi alkaa käyttäytyä hyvinkin ihmismäisesti. Jo nykyjärjestelmiin on rakennettu tällaisia moduuleja. Uusimpia kielimalleja koulutetaan myös multimodaalisesti, eli tekstisisällön ohella ne oppivat tulkitsemaan ja tuottamaan kuvia ja ääntä.

Kielimallin perusarkkitehtuuri ei muutu sen koulutuksen jälkeen muutoin kuin jos sitä jatkokoulutetaan esimerkiksi käyttäjäpalautteen perusteella.

Jotta kielimalli toimisi ihmismäisemmin, pitäisi rakentaa jonkinlainen takaisinkytkentäjärjestelmä muovaamaan sen merkitysrakenteita samaan tapaan kuin ihmisen mielen käsiterakenteet muovautuvat kokemuksen mukaan. Toisin sanoen tekoälyratkaisulle pitäisi rakentaa kyky muistaa jo käytyjä keskusteluja; nyt sen ”muisti” rajoittuu yleensä vain käynnissä olevaan keskusteluun, jonka se syöttää aina kokonaisuudessaan muuntaja-arkkitehtuurinsa jauhettavaksi aina kun käyttäjä laajentaa käyttökontekstia lisäämällä tekstiä syötteeseen. (OpenAI on tosin kehittänyt ChatGPT:n yhteyteen karkean muistijärjestelmän laajennuksen, joka poimii aika ajoin keskustelusisällöistä osia erilliseen tietokantaan, josta se voi palauttaa niitä myöhempiin keskusteluihin. Tämä mekanismi toimii kuitenkin aivan eri tavalla kuin ihmisen hermoverkkopohjainen muisti.)

Ihmismielen kiinnostava ominaisuus on myös tietoisen mielen rajallisuus. Nykytutkimusten mukaan ihminen kykenee tietoisesti pitämään mielessä vain noin 3–5 asiaa. Pitäisikö tekoälyllekin rakentaa tällainen ”työmuisti”, johon se rekisteröisi vain murto-osan sen valtavan kielimallin tuottamista syötteistä? Kenties tietoinen ajattelu edellyttää toimintakyvyn ohella myös rajoitteita.

2. Tiedollisten toimintojen emergenssi

Toinen mahdollinen kehityskulku on, että pelkästään kielimalleja kehittämällä ja jalostamalla monet yllä kuvatuista haasteista ratkeavat mallin emergenttien ominaisuuksien kautta. Aiemmin pidin tätä hyvin epätodennäköisenä, mutta esimerkiksi viime aikoina mallien selkeästi parantunut päättelykyky johtuu itse mallin kehittymisestä ja laajentumisesta. Lisäksi kielimallien jatkokehittely uudenlaisilla algoritmimenetelmillä kuten ajattelupuu (tree of thought) ja ajatteluketju (chain of thought) mahdollistaa aiempaa huomattavasti luotettavamman päättelyn kuten esimerkiksi OpenAI:n viimeisin o1-kielimalli osoittaa.

Tällaista tiedollisten toimintojen emergenssiä ilmenee jo nyt jossakin määrin jo kaikissa olemassa olevissa ratkaisuissa.

Yksi kiinnostava huomio kielimalleista on, että kielimalleihin ei ole koodattu minkäänlaista syntaktista rakennetta, vaan teksti syntyy todennäköisyysalgoritmilla sana sanalta. Eli kaikki kielioppi ja logiikka, mitä kielimalli tuottaa, syntyy sanojen merkitysten keskinäisten yhteyksien ja muuntajan tarkkaavaisuusmekanismin kautta. Perinteisesti ajateltiin, että ajattelu on primääristi syntaktista, eli ajattelun rakenteet määräävät puitteet ajatusten sisällölle. Kielimallit herättävät kysymään, että mitä jos näin ei olekaan.

Tällä hetkellä tekoäly kykenee miljardien merkitysparametrien nojalla muodostamaan kieliopillisesti täysin eheitä lauseita siitä huolimatta, että järjestelmällä ei ole mitään algoritmia, joka määrittelisi, mitkä sanat ovat verbejä, substantiiveja, konnektiiveja ja niin edelleen. Voiko olla, että myös ihmisten tapauksessa syntaksi onkin vain eräänlainen jälkikäteen tehty analyysi, jolla luodaan kielenkäyttöön säännönmukaisuutta? Ihminenhän ymmärtää hyvin myös Yoda-kieltä eli kieliopillisesti väärää kielenkäyttöä sekä ainakin harjoittelun jälkeen jopa epäloogisia väitteitä, kuten zen-kōaneja. Näin tekee myös tekoäly.

3. Uudet tekoälyteknologiat

Kolmas vaihtoehto on, kuten esimerkiksi yksi tekoälyn kolmesta ”kummisedästä” Yann LeCun on esittänyt, että todellisen ajattelevan koneen rakentaminen vaatii sittenkin uudenlaista teknologiaa. Esimerkiksi LeCunin kehittelemä JEPA-arkkitehtuuri perustuu hyvin toisentyyppiseen lähtökohtaan kuin suurissa kielimalleissa, mikä voi tarjota kiinnostavia näkökulmia tekoälyn kehittämiseen. Voi myös olla, että ajatteleva kone edellyttää jonkinlaista yhdistelmää edellä mainituista.

Tätä kirjoitettaessa yleisessä tiedossa olevilla tekoälyratkaisuilla ei vielä ole kykyä itsenäiseen toimintaan. On selvää, ettei nykyjärjestelmillä ole vielä kyvykkyyttä ihmisen systeemi 2:n tyyppiseen ajatteluun: ne eivät kykene vielä kovinkaan taitavaan algoritmiseen päättelyyn, eikä niillä ole kykyä spontaaniin itsereflektioon. Myös systeemi 1:n tyyppinen spontaanius – päähän ”pälkähtävät” ajatukset – puuttuu tekoälyratkaisuilta toistaiseksi.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, kuinka merkittävää osaa ihmisen ajattelusta kielimallit simuloivat jo nyt, ei ole lainkaan mahdotonta, että kielimalleihin perustuvia ratkaisuja voidaan kehittää merkittävästi ihmismäisemmiksi lähitulevaisuudessa.

Teksti on muotoiltu osin uuden 23.1. julkaistavan kirjani Konemieli pohjalta. Kirjassa vertailen ihmismielen ja tekoälyratkaisujen toimintaa ja rakennetta nykytutkimuksen näkökulmasta ja hahmottelen ajatuksia siitä, voisiko ajattelevaa konetta mahdollista rakentaa nyt tunnettujen teknologioiden avulla. Tutustu kirjaan tarkemmin täältä.

Miten mieli toimii – ja voisiko koneella olla mieli?

23/05/2024

3 kommenttia

Uudet generatiiviset tekoälyratkaisut ovat synnyttäneet kiivaan keskustelun siitä, voisiko koneella olla mieli. Jotta voimme ymmärtää, voisiko koneella – tai ihmisellä tai eläimellä – olla mieltä, meidän pitää ensin muodostaa käsitys siitä, mitä tarkoitamme ylipäätään mielellä.

Mielen keskeisimpiä toimintoja ovat ajattelukyky, havaintokyky, oppiminen, tunteminen, toimintakyky ja tahtominen.

Ajattelu edellyttää joko jonkinlaista kielellistä kyvykkyyyttä tai muuta symbolijärjestelmää. Tietoinen ajattelu on aina ajattelua jostakin. Moni ihminen ajattelee eräänlaisena sisäisenä dialogina. “Olipa jännä juttu.” “Hmm, miksiköhän tuo auto on parkkeerattu tuohon.” “Onpas nälkä.” ”Tuo on sininen.” Ajattelu voi olla joko algoritmista (logiikka, matematiikka) tai assosiatiivista (luova ajattelu, tajunnanvirta).

Vaikka tietoinen mieli edellyttää symboleita, itse kieli ei kuitenkaan ole välttämättömyys tietoiselle ajattelulle. Itse asiassa näyttää siltä, että pieni osa ihmisistä ajattelee pääasiassa ilman kielellisiä rakenteita – siis täysin vailla Esa Saarisen ”sisäistä pöpöttäjää” tai jonkinlaista sanavirtana esiintyvää sisäistä monologia. Einstein ajatteli tiettävästi pääasiassa kuvina. Eräs tuttavani kertoi ajattelevansa matkalaukkuina: jokainen asiakokonaisuus on eräänlainen käsitekimppu tai “matkalaukku”, josta hän nostaa mielessään esiin siihen liittyvät asiat.

Havainto puolestaan tarkoittaa kykyäsi tehdä erotteluja sekä ympäristössäsi että ruumiissasi. Ympäristöstäsi teet havaintoja aistein: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Ne tuottavat erilaisia signaaleja hermoston kautta, jotka sitten aivojen hermoverkkojen kautta syntyvien monimuotoisten yhteyksien kautta tulkkiintuvat kukiksi ja pöydiksi ja tuoleiksi. Havaintoa voi myös olla ruumiin tilojen havainnointi: vatsa kurnii, sydän lyö, rinnassa tuntuu lämmin tunne kun katselet nukkuvaa koiraa. Myös havainnot edellyttävät symbolijärjestelmää. Et voi havaita koiraa ilman jonkinlaista koiran käsitettä. (Toki havaitset silloinkin jotain ja havainto voi olla hyvin kivuliaskin jos käsitteellistämätön karvapallo puraisee nilkkaan.)

Sekä ajattelu että havainto edellyttävät jonkinlaisen muistijärjestelmän. Monet ajattelijat kuvittelivat aikanaan, että muisti on eräänlainen kovalevy, jonne eri elämänkokemukset tallentuvat. Nykyään tiedetään kuitenkin, ettei muisti tallennu mihinkään tiettyyn hermoston kolkkaan, vaan koko aivojen valtavan laaja hermosto tallentaa muistot eräänlaisina verkostoina. Myös tietoisen mielen käyttämä symbolijärjestelmä perustuu ajattelun verkostoluonteeseen: jokainen symboli liittyy toisiin lukemattomin eri tavoin.

Oppiminen on tapa muuttaa mieltä – usein nimenomaan tiedostamattoman mielen rakenteita. Kun opit uutta, pystyt toimimaan maailmassa paremmin ja saat useammin aikaan haluamaasi. Oppiminen auttaa sinua muokkaamaan olemassa olosi tapaa niin, että kykysi muuttaa asioita on monipuolisempi. Oppiminen voi olla määrällistä – opit uusia taitoja. Se voi myös olla laadullista – opit paremmaksi jo osaamassasi. Jos osaat, saat aikaiseksi sen, mitä tahdot. Ja jos et osaa – silloin voit aina opetella lisää.

Tunteminen tarkoittaa sitä, että asiat eivät vain ole jollakin tavalla – vaan jollakin tavalla suhteessa siihen, miten haluaisit, että ne ovat. Jos kaikki olisi koko ajan täydellisesti, ei mitään tarvitsisi tehdä. Ei tarvittaisi toimintaa, ei ajattelua eikä oikeastaan mieltäkään. Mielen perimmäinen rooli on siis toimia muutoksen airuena. Tämä tarve puolestaan kumpuaa siitä, että jokin ei tunnu nyt olevan oikein.

Toiminta tarkoittaa sitä, millä tavoin me liitymme ympäristöömme ja muutamme asioita sekä itsessämme että ympäristössämme. Toimintaa voi olla oman ruumiin liikuttaminen, johonkin esineeseen tarttuminen, puhuminen tai vaikkapa kalliota pitkin kiipeäminen. Kaikissa näissä on kyse siitä, että mielemme on joko tietoisesti tai tiedostamatta ohjannut meidät pyrkimmään muutamaan jotain maailmassa. Miksi toimimme tai haluamme muuttaa asioita? Siksi, että haluaisimme, että asiat ovat eri tavalla.

Tästä päästäänkin tahtomiseen: inhimillisen olemassaolon ehkä keskeisimpään tekijään. Tahto ja tunteet liittyvät läheisesti toisiinsa ja kyky tehdä tahto todeksi taas oppimiseen ja kehittymiseen. Tietoinen tahtominen voi myös usein olla ristiriidassa tiedostamattomien halujen kanssa – tästä syntyy ihmiselle niin tyypillinen ristiriita itsensä kanssa. Biologia ohjaa ottamaan lisää jälkkäriä, mutta tietoisesti tiedät, ettei siitä hyvä seuraa. Tahtominen on mielen tapa pyrkiä ohjaamaan toimintaa kohti muutosta, johon tunteet ohjaavat.

Jos ihmismielen keskeiset toiminnot ovat siis ajattelu, havainto, oppiminen, tunteet, toiminta ja tahtominen, voisiko vaikkapa ChatGPT:llä olla mieli? Tämänhetkiseltä ChatGPT:ltä puuttuu ainakin toistaiseksi vielä kokonaan kyky tuntea, tahtoa ja toimia. ChatGPT ei tee mitään ilman, että ihminen sitä pyytää. ChatGPT:llä ei ole myöskään muistia: jokainen keskustelu alkaa kielimallin näkökulmasta alusta.

ChatGPT:llä on kuitenkin jo nyt jonkinlainen ajattelun rakenteita muistuttava symbolijärjestelmä. Se pystyy sekä algoritmiseen että luovaan ajatteluun ja osaa tehdä havaintoja esimerkiksi valokuvista. Lisäksi ChatGPT ”oppii” ainakin silloin kun sen parametrit määritellään ensimmäistä kertaa ja sitä mukaa kun niitä muokataan käyttäjäpalautteen perusteella – tosin suuri ero ihmisen oppimiseen on, että ihminen oppii käytännössä joka hetki, kun kielimallitekoälyn kohdalla oppiminen on toistaiseksi aika harvinaista herkkua.

Osaamme jo simuloida joitakin osia mielen toiminnasta, erityisesti liittyen ajatteluun ja havainnointiin. Mitä jos opimme vielä rakentamaan kielimallille muistin, tunteet, tahdon ja jonkinlaisen kyvyn vuorovaikuttaa ympäristön kanssa esimerkiksi jonkinlaisen kielimallirobotin kautta? Voisiko kone tällöin ajatella – olisiko sillä silloin mieli?

Jo nykyisellään kielimallit simuloivat osaa ihmismielestä niin taitavasti, että ei ole ollenkaan mahdotonta, etteikö myös muita mielen toimintoja opittaisi mallintamaan lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa jo nykyisellään kielimallit laajentavat merkittävästi ihmisen ajattelukapasiteettia tarjoamalla biologiselle mielellemme moninverroin laajemman symboliverkoston.

Kenties tulevaisuuden mieli ei olekaan yksin ihmisen tai koneen – vaan jonkinlainen biologian ja teknologian symbioosi, jossa jokainen ajatus syntyy ihmisen ja tekoälyn yhteistyössä?

Miten yhdessä ajattelu kirkastaa ajattelun laatua?

15/02/2024

Jätä kommentti

Kaikki ympärilläsi vaikuttaa ajatteluusi työpisteelläsi sijaitsevista lappusista seiniä koristaviin julisteisiin. Ympäristömme ei koostu vain seinistä ja lippulapuista. Myös muut ihmiset ovat osa ympäristöämme, ja muiden läsnäolo vaikuttaa ajatteluumme ehkä kaikkein merkittävimmin.

Yhdessä ajatteleminen auttaa myös ylittämään oman ajattelun luontaiset raja-aidat.

Esa Saarinen kertoo ”J. T. Bergqvistin laskuopista”. Tämä entisen Nokia-johtajan mukaan nimetty ajattelutapa toimii seuraavasti. Jos tiimissä on kuusi henkilöä ja kaikki tuovat peliin ykkösen edestä ajattelua eli tekevät sen, mitä normaalisti osaavat, on lopputulos yksi: 1 x 1 x 1 x 1 x 1 x 1. Jos sen sijaan tiimissä on eripuraa, jännitteitä ja juonittelua, tuovat kaikki peliin vain 0,8-kertaisen ajattelupanoksen. Tällöin lopputulos onkin vain 0,26: 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8 x 0,8. Jos tiimissä on puolestaan hyvä yhteishenki ja kaikki saavat osallistua, he saattavat tuoda peliin 1,2:n edestä ajattelua. Tällöin lopputulema on peräti 2,99.

Usein kun ideointia pitäisi harrastaa yhdessä, turvaudutaan yhä erilaisiin aivomyrskymenetelmiin. Ongelmana on, että aivomyrskyt eivät toimi. Kun joukko ihmisiä kerääntyy kokouspöydän ääreen kehittämään ideoita, tapahtuu normaalisti kaksi asiaa. Ensinnäkin esitetyt ideat ovat aika tavanomaisia. Ja toiseksi keskustelua dominoivat äänekkäimmät ja ulospäinsuuntautuneimmat osallistujat.

Aivomyrskyssä toimii kyllä se ydinajatus, jonka mukaan saadakseen hyviä ideoita pitää synnyttää suuri määrä ideoita. Mutta jotta yhdessä ajattelu johtaisi hedelmällisiin lopputuloksiin, täytyy ideointia tukea niin, että myös hiljaisemmat pääsevät osallistumaan täysimääräisesti – ja että myös hullummat ideat pääsevät esiin.

Ryhmässä ajattelun ilmapiirillä ja laadulla on valtava merkitys.

Ensin kannattaa määritellä selkeästi ja tarkkarajaisesti käsillä oleva ongelma. Esimerkiksi ”kehitä työskentelyprosessi uusien tiimien kesken”. Jos ideointisessioon on varattu tunti, kannattaa varata seuraavaksi kymmenisen minuuttia ideointiin virittäytymiseen esimerkiksi pyrkimällä ratkaisemaan joku humoristinen ongelma. Luovuustyöpajoissani keksimme usein aluksi tapoja rikkoa kookospähkinöitä M. A. Nummisen klassikkokappaleen tahtiin.

Seuraavat kymmenen minuuttia voi käyttää siihen, että jokainen kirjaa ylös Post-It-lapuille tai muille paperinpalasille ideansa yksin. Kun ideoita on kirjattu tarpeeksi, vaihda ideoita vierustoverin kanssa. Seuraavien kymmenen minuutin aikana kirjataan ylös oivallukset, joita vierustoverin ideat herättävät. Sitten keksityt oivallukset jaetaan kaikkien osallistujien kesken ja vasta sen jälkeen käydään avointa keskustelua. Näin jokainen osallistuja pystyy tuomaan oman ajattelunsa täysimääräisesti osaksi yhteistä ideointia.

Yhdessä ajatellessa olennaista on tehdä tilaa monenlaiselle ajattelulle ja antaa myös hiljaisemmille mahdollisuus ilmaista itseään esimerkiksi kirjoittamalla. Kriittinen ajattelu pitää saada ideoinnin alkuvaiheessa siirrettyä sivuun, ja tässä jokin lämmittelyharjoitus voi olla avuksi. Lopuksi kun ideoita on synnytetty riittävästi, niitä voidaan yhdistellä ja niistä voidaan keskustella. Joskus voi olla hyvä myös antaa ideoiden hautua vähän aikaa ja palata niiden pariin vaikkapa muutaman viikon jälkeen.

5 tapaa, joilla tekoälyn tuottavuushyödyt voidaan kääntää voitoksi

07/11/2023

Jätä kommentti

Kuluneen vuoden aikana on käynnistynyt ennennäkemätön siirtymä tietotyöstä ajatustyöhön. Siinä, missä vielä ennen marraskuuta 2022 tietointensiiviset työtehtävät kuten vaikkapa ohjelmointi, markkinointitekstin laatiminen tai kuvanluonti vaativat täysin ihmisen panosta, nyt tällaiset tehtävät voi suorittaa osittain tai kokonaan uusien tekoälyratkaisujen avulla. 

Vaikka esimerkiksi Microsoftin Co-Pilot -työkalut ovat vasta lanseerausvaiheessa, viime kuukausina on julkaistu jo useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että jo nyt yleisesti saatavilla olevat tekoälyratkaisut kuten ChatGPT ja GitHub Co-Pilot tuottavat parhaimmillaan 17–55% tuottavuuslisän esimerkiksi konsultin tai koodarin työssä. Tämä tarkoittaa siis, että tekoälyä käyttävälle konsultille tai koodarille vapautuu viikossa 1–3 päivää lisää aikaa.

Nyt tietotyössä vasta opetellaan käyttämään uusia ratkaisuja. Kun esimerkiksi Co-Pilot -työkalut tulevat yleiseen käyttöön, se tarkoittaa, että tietotyön perustyökalut Wordista Exceliin tarjoavat kertaluokkaa laajemmat tuottavuushyödyt. Kun opimme käyttämään näitä työkaluja paremmin, ovat esimerkiksi yllä mainitut Harvardin ja MIT:n tutkimusten osoittamat tuottavuushyödyt luultavasti vasta alkusoittoa.

Kun tekoälyratkaisut yleistyvät, on kyseessä mittava siirtymä tietotyöstä ajatustyöhön. Ihmisen panos suorittavissa tietointensiivisissä työtehtävissä on vähäisempi, ja kaistaa vapautuu enemmän ajatustyöhön. Miten tätä vapautunutta aikaa ja ajattelun kaistaa voi sitten käyttää? Tässä viisi strategiaa, joilla yritykset voivat reagoida uusiin mahdollisuuksiin.

  1. Irtisanotaan ylimääräiset työntekijät lisävoittojen toivossa

Media mässäilee pelkoskenaarioilla, joissa robotit vievät ihmisten työt. Goldman Sachsin analyysin mukaan tekoälyratkaisut voivat johtaa jopa 300 miljoonan työpaikan vähennykseen. Lyhyellä tähtäimellä tämä voikin vaikuttaa fiksulta strategialta. Kun yksikkötuottavuus kasvaa esimerkiksi 50%, se tarkoittaa, että kymmenen ihmistä tekeekin viidentoista työt. Tällöin siis sama liikevaihto voidaan synnyttää huomattavasti pienemmillä kuluilla jolloin liikevoitto kasvaa. Moni yritysjohtaja voikin kokea tällaisen lyhytnäköisen voitto-osuuksien ylös pumppaamisen viehättävänä.

Tämä strategia on kuitenkin monella tapaa pöljä. Toki näin voidaan ihan laskennallisesti tehdä isompi siivu voittoa lähikvartaalien liikevaihdosta. Mutta ilo on lyhytaikainen, etenkin siinä vaiheessa kun tuonnempana linjaamillani tavoilla toimivat yritykset muokkaavat markkinarakenteita, puhumattakaan irtisanomisten negatiivisista motivaatiovaikutuksista yrityksessä. Jos työnantaja kääntää tuottavuuslisän likinäköiseksi lisävoitoksi, on todennäköinen lopputulos pitkällä tähtäimellä supistunut markkinaosuus silloin kun merkittävää lisäarvoa tuottavat kilpailijat valtaavat uusia markkinaosuuksia.

2. Pudotetaan hintoja ja kasvatetaan kysyntää

Yritys voi myös toimia kuten esimerkiksi James Bessen linjaa työmarkkina-automaatiota käsittelevässä paperissaan ja kääntää tuottavuuslisän kuluttajan hyödyksi laskemalla hintoja. Tällöin on luultavaa, että kokonaiskysyntä kasvaa ja usein kilpailukykyisen tuotteen halvemmalla tarjoava toimija voi jopa vallata markkinoita vakiintuneemilta toimijoilta.

Tämä strategia voi johtaa jopa kokonaistyöllisyyden kasvuun kun kasvava kysyntä synnyttää paineita tuotantopuolelle. Toki hintojen laskuun liittyy myös riskejä, ja tämän strategian kannattavuus perustuukin ennen kaikkea tarkkasilmäiseen analyysiin omasta potentiaalisesta kokonaismarkkinasta ja nykyisestä markkina-asemasta.

3. Panostetaan uusiin markkinoihin markkinaosuuksien kasvattamiseksi

Jos yrityksellä vapautuu 20%–50% uusia resursseja, tämä aika voidaan käyttää myös siihen, että olemassa olevat työntekijät alkavat skaalata yrityksen toimintaa uusille markkinoille. Jos vaikkapa koodarifirma palvelee nyt vain pääkaupunkiseudulla, voi myynti ja tuotanto suunnata osan työajasta esimerkiksi Turun ja Tampereen seudulle, jolloin uusilta alueilta saadut asiakkaat kasvattavat liikevoittoa merkittävästi. Samoilla kuluilla saadaan lisää liikevaihtoa.

Harva yritys toimii markkinoilla, joissa yritys palvelee maksimaalista kokonaiskysyntää. Jos vapautuneet resurssit käännetään myyntiin ja markkinointiin, voi omaa markkinaosuutta kasvattaa merkittävästikin. Vaikka lyhyellä tähtäimellä käteen jäävä voitto voi olla pienempi, palkitsee strategia pidemmällä tähtäimellä etenkin kun likinäköistä lisävoittoa tavoitelleet yritykset karsiutuvat pois olemassaolevilta markkinoilta kun ne eivät pysty enää vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.

4. Panostetaan tutkimukseen ja kehitykseen kokonaismarkkinan kasvattamiseksi tai uusien markkinoiden synnyttämiseksi

Yritys voi myös käyttää vapautuneen työajan R&D-toimintaan kehittääkseen uusia tuote- tai palveluinnovaatioita, joilla ei pelkästään vallata suurempia osuuksia olemassaolevilta markkinoilta, vaan kasvatetaan kokonaismarkkinaa tarjontalähtöisesti tai luodaan jopa kokonaan uusia markkinoita. Riittävän innovatiivisella tuotteella kun on mahdollista synnyttää kysyntää jopa siellä, missä sitä ei koskaan aiemmin osoittaneet, kuten vaikkapa älypuhelimet, kännykkäpelit – tai generatiiviset tekoälyratkaisut – osoittavat.

Jos esimerkiksi vapautunut 20% työaika käytetäänkin tutkimus- ja kehitystyöhön koko organisaation laajuisesti, syntyy vaikkapa tuhannen ihmisen kokoisessa yhtiössä suurella todennäköisyydellä uudenlaisia oivalluksia, joiden pohjalta olemassa olevaa asiakaskuntaa voidaan palvella entistä paremmin. Uusia asiakkaita on mahdollista valloittaa sellaisilta sektoreilta, jotka aiemmalla tarjoomalla eivät olisi olleet mahdollisia. Esimerkiksi teleoperaattoriyritys voi laajentaa vaikkapa henkilökohtaisten GPT-tekoälyratkaisujen kehittämiseen asiakkaille ja näin kasvattaa merkittävästi omaa kokonaismarkkinaansa.

5. Panostetaan jatkuvaan oppimiseen ja kokeiluihin epäsärkyvyyden lisäämiseksi

Epäsärkyvyys eli antifragiliteetti tarkoittaa kykyä luoda rakenteita ja prosesseja, jotka hyötyvät muutoksesta. Useimmiten yritykset ovat muutoksen kanssa pulassa, koska niiden prosessit on virtaviivaistettu palvelemaan tietyllä tavalla rakentunutta markkinaa. Jos vaikkapa kovamuovisten peruskännyköiden kysyntä on huipussaan, mutta yhtäkkiä asiakkaat alkavatkin hamuta ainoastaan älypuhelimia, on sliipatun logistiikkaverkon Kiinasta Kokkolaan laatineen yrityksen haastavaa kääntää suuntaa tyhjästä ilmaantuneeseen uuteen markkinaan.

Nassim Talebin kirjassaan Antifragile lanseeraama epäsärkyvyyden käsite tarkoittaa kykyä hyötyä erilaisista virheistä, haasteista ja epäjatkuvuuskohdista. Se seuraa esimerkiksi siitä, että yritys luo rakenteita, joiden seurauksena muutokset luovat mahdollisuuksia, sen sijaan että ne uhkaavat yritystoimintaa. Yksi hedelmällinen tapa lisätä yrityksen antifragiliteettia on varata jokin osa työajasta jatkuvalle oppimiselle ja kokeiluille. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on Googlen aikanaan harjoittama ”20% sääntö”, jonka perusteella Googlen työntekijät saivat käyttää päivän viikossa tällaisiin aktiviteetteihin. Säännön puitteissa keksittiin esimerkiksi Gmail-sähköposti.

Kehitysajalla työntekijät voivat vapaasti kehittää itseään, opiskella uutta tai kokeilla uusia tuote-, palvelu-, myynti- tai markkinointi-ideoita. Vaikka tällaisella uudella osaamisella tai oivalluksella ei olisi juuri nyt markkina-arvoa, kun markkina keikahtaa uuteen asentoon, voi organisaatiossa kokeilun kautta syntynyt osaaminen nousta mittaamattoman arvookkaaksi. Esimerkiksi tekoälyn parissa puuhasteleminen ei vielä 2022 alkuvuodesta ollut suurimmalle osalle yrityksiä arvokasta – kun taas nyt voi olla mittaamaton kilpailuetu, jos työntekijöiden joukosta löytyy tekijöitä, jotka tajuavat, miten uudet ratkaisut toimivat.

Olemme siirtymässä ihmisen suorittamasta tietotyöstä ajatustyöhön, jossa ihminen ja tekoäly työskentelevät saumattomasti yhdessä. Jo nyt tunnistetut tuottavuushyödyt ovat mittavia. Luultavasti tämä on vain alkusoittoa sille, mitä näemme lähikuukausina ja -vuosina. Esimerkiksi maanantaina OpenAI:n julkaisema uusien GPT-agenttien luominen kaupalliseen käyttöön on luultavasti taas merkittävä harppaus eteenpäin tekoälyn hyötyjen lisäämisessä, puhumattakaan hiljattain käynnistyneestä Microsoftin tekoälytyökalujen lanseerauksesta, joka viimeistään tuo tekoälyn kaikkien tietotyöläisten arkeen.

Muutoksessa voi toimia monella tavalla. Luultavimmin voittajiksi nousevat ne toimijat, jotka osaavat hyödyntää muutosta pitkäjänteisesti. Lyhytnäköinen voitontavottelu karsii sen sijaan perinteisemmät toimijat lopulta pois. On täysin mahdollista, että meillä on käsillä ennennäkemätön tilaisuus kehittää tekoälyn avulla ajatustyöstä inhimillisempää ja innostavampaa kuin koskaan aikaisemmin. 

Miten asetat asiat tehokkaasti tärkeysjärjestykseen?

14/06/2023

1 kommentti

Yksi suurimmista työelämän stressinaiheuttajista on tunne siitä, että kaikki mahdollinen pitää saada valmiiksi heti tai ainakin viimeistään jouluksi ja juhannukseksi. Tosiasiassa vain osa tehtävistämme ja projekteistamme on oikeasti tärkeitä – jos nekään.

Yleensä kaikki tuntuu tärkeältä silloin kun keskitymme siihen. Vain läpivalaisemalla sitoumuksemme ja projektimme voimme selvittää, mikä on todellisuudessa tärkeää. Päämäärien valitsemisen lisäksi keskeistä omien prioriteettien selvittämiselle on myös selvittää, mille voimme tarvittaessa sanoa ”ei”.

Jos kaikki on sinulle tärkeää, mikään ei ole sinulle tärkeää.

Prioriteettien kirkastaminen auttaa toimimaan silloin kun elämä yllättää. Monesti asiat eivät mene suunnitellusti. Tällöin jostain aiotusta toimesta tai projektista täytyy tinkiä tai luopua. Mutta mistä? Jos prioriteetit eivät ole selvillä, pahimmassa tapauksessa päädyt laittamaan jäähylle juuri sen elämäsi kannalta keskeisimmän projektin.

Prioriteetit voi tehdä erilaisilla aikajänteillä elämäntilanteestasi riippuen. Viimeiset kymmenen vuotta olen itse käyttänyt tässä esiteltävää priorisointiharjoitusta kerran puolessa vuodessa. Tosin silloin kun vedin hektistä Lightneer-startupia, tein parin vuoden ajan prioriteetit kerran viikossa. Tahti oli niin kiivas, että tekemisen kirkkaus täytyi säilyttää joka ikinen työviikko.

Priorisoinnin aikajänne riippuu lähinnä siitä, kuinka paljon elämässäsi ja työssäsi on muutoksia. Aikajänne voi olla viikko, kuukausi, puoli vuotta tai vuosikin. Pääasia on, että kirkastat tasaisin väliajoin itsellesi, millä on oikeasti väliä. Yksi parhaista ajanjaksoista priorisointiharjoituksen tekemiselle on juuri nyt kesäloman kynnyksellä.

Prioriteetit selviävät listaamalla ensin ylös kaikki käynnissä olevat projektit. Jos tarkastelet vaikkapa ensi syksyn tulevia hommia, kirjaa ylös kaikki projektit, joiden parissa aiot työskennellä jouluun asti. Prioriteetit on hyvä listata joko kesä- tai joululoman alussa tai, jos olet silloin ihan stressisolmussa, niin sitten päivää tai paria ennen kuin palaat lomalta töihin.

Kirjaa projektit ensin ylös otsikkotasolla. Kirjaa listaasi niin työtä kuin muutakin elämää koskevat projektit. Projekti voi olla töissä vaikkapa tuotekehitys, asiakkuus, muutosprosessi tai strategian kehittäminen – ja vapaa-ajalla vaikkapa uuden harrastuksen aloittaminen, remontti, muutto tai vaikka runokirjan kirjoittaminen. Kirjoita sitten kustakin projektista 1–2 kappaleen kuvaus. Mikä projekti on kyseessä? Mitä se edellyttää sinulta? Miksi se tuntuu sinusta tärkeältä? Mitä sen onnistumisesta voi parhaimmillaan seurata?

Kun olet kirjannut kustakin projektista kuvauksen, listaa sitten projektit tärkeysjärjestyksessä. Mikä projekti on sellainen, että sen epäonnistumisesta tulee vakavia seurauksia? Mitkä taas ovat projekteja, jotka olisi kiva saada onnistumaan, mutta jos ne siirtyisivät tai vaikka kuopattaisiin kokonaan, maailma ei räjähdä?

Priorisoinnissa on keskeistä huolehtia siitä, että etenkin kaikkein tärkeimmät asiat pysyvät hyvin mielessä.

Siirrä siis vielä lopuksi listasi kolme tärkeintä kohtaa erilliseen listaan tai erota ne muista vaikka ympyröimällä tai alleviivaamalla. Tässä ovat nyt seuraavan ajanjakson keskeisimmät onnistumistavoitteet. Jos saat nämä kolme maaliin, asiat ovat jo ihan hyvällä tolalla. Ja vaikka ihan jokainen kohta listallasi ei vielä etenisi, ei siitä seuraa todennäköisesti suurta harmia.

Pääasia on, että syksyllä töihin palatessasi tiedät, mitkä asiat pitää ainakin saada onnistumaan – ja mitkä tavoitteet voit tarvittaessa hyllyttää tai kuopata, jos elämä yllättää.

Sitten voitkin laittaa hetkeksi työhanskat naulaan ja nauttia kesästä.

Mestariajattelijan työkalut

11/01/2023

Jätä kommentti

Toissa vuoden lopulla sain ajatuksen päivittää esikoisteokseni Tee itsestäsi mestariajattelija nykyaikaan. Kirja on edelleen kovassa käytössä etenkin äänikirjana. Keskusteltuani ajatuksesta Tammen kustantaja Kati Lampela-Kivimäen kanssa päädyimme kuitenkin ajatukseen siitä, että voisi olla kiinnostavampaa koostaa yksiin kansiin enemmistö viime vuosikymmenenen aikana kehittämistäni ja löytämistäni menetelmistä, joilla ajattelua voi kirkastaa. Tästä syntyi lopulta tänään julkaistu kirja Mestariajattelijan työkalut.

Kirjan tarkoituksena on esitellä kattava joukko ajattelun työkaluja. Sen ote on käytännönläheisempi kuin aiempien kirjojeni. Pääpaino on itse menetelmillä ja siinä, miten voit ne ottaa käyttöön. Kirjan avulla opit tunnistamaan ydinarvosi, ymmärtämään sisäistä motivaatiotasi ja rakentamaan elämää henkilökohtaisten kiinnostuksen kohteidesi varaan. Opit ulkoistamaan ja strukturoimaan tehtäviä ja päämääriä, asettamaan selkeitä tavoitteita ja priorisoimaan niitä. Opit rakentamaan ideapilven verkkoon, kesyttämään sosiaalisen median häiriötekijät ja ohjaamaan ajatteluasi ympäristön avulla. Opit parantamaan luovien ideoidesi määrää ja laatua. Opit myös argumentoimaan vakuuttavasti, tunnistamaan argumenttivirheitä ja rakentamaan haastavissakin vuorovaikutustilanteissa dialogia ja yhteyttä muihin.

Mestariajattelijan työkalut esitellään kirjan viidessä jaksossa, joista kukin käsittelee yhtä ajattelun osa-aluetta:

1) Ajattelun ydin käsittelee olemassaolon perusasioita: kuka olet, miksi teet sitä mitä teet? Mitä arvostat? Mitä pidät elämässäsi tärkeänä? Ilman ajattelun ytimen kirkastamista ei muista ajattelun työkaluista ole juurikaan iloa. Riskinä voi jopa olla, että opettelet tekemään tehokkaammin jotain, mikä onkin sinulle tuhoisaa. Ajattelun ydintyökalujen avulla selvität, mikä on sinulle oikeasti tärkeää.

2) Ajattelunhallinta käsittelee sitä, kuinka ajattelulle tehdään tilaa. Miten keskityt paremmin ja poistat häiriötekijät? Miten saat työtehtäväsi järjestykseen niin, että asiat rullaavat? Miten ositat päämääräsi pienempiin osakokonaisuuksiin ja miten priorisoit tavoitteesi? Ajattelunhallinnan työkalut auttavat saavuttamaan miellyttävän flow-tilan useammin arjen tuoksinassa.

3) Laajennettu mieli käsittelee ajattelun laajentamista teknologian ja ympäristön avulla. Miten pystyt rakentamaan muistiasi tukevan ideapilven? Miten voit ohjata ajatteluasi haluamaasi suuntaan ympäristöäsi hyödyntämällä? Miten suitsit sosiaalisen median ärsyketulvaa? Miten voit hyödyntää kirjoittamista tunteiden säätelyssä? Laajennetun mielen työkalujen avulla lisäät merkittävästi ajattelukapasiteettiasi.

4) Luova ajattelu käsittelee ideointiin, kehittämiseen ja uuden synnyttämiseen liittyviä työkaluja. Miten ruokit tiedostamatonta mieltäsi? Miten keksit runsaasti laadukkaita ideoita? Miten teet luovuudesta saumattoman osan arkeasi? Miten pusket ajattelun raja-aitoja vastaan? Luovan ajattelun työkalujen avulla synnytät luontevasti uusia ja arvokkaita oivalluksia.

5) Yhdessä ajattelu käsittelee ajatustesi muotoilua ymmärrettävään ja vakuuttavaan muotoon sekä aidon yhteyden muodostamista muiden kanssa. Miten argumentoit vaikuttavasti? Miten tunnistat tyypilliset viestinnän sudenkuopat? Miten muodostat yhteyden kuulijaasi? Miten voitat toiset puolellesi ja opit ajattelemaan yhdessä myös toisin ajattelevien kanssa? Yhdessä ajattelu auttaa rakentamaan siltaa sekä saman- että erimielisten kanssa ja rikastamaan ajattelua toistemme moninaisuuden kautta.

Järjestelmänä mestariajattelijan työkalut etenevät siis systemaattisesti sisältä ulospäin, itsestä kohti muita.

Voit tilata uutuuskirjan täältä. Alekoodilla MESTARI30 saat 30% alennuksen kirjan hinnasta.

Kirja on saatavilla myös äänikirjana ja e-kirjana.

Yhteisten pelisääntöjen sopiminen tekee tilaa ajattelulle

30/11/2022

Jätä kommentti

Harva elää erakkona metsän keskellä. Useimmiten olemme ainakin töissä tekemisissä myös muiden ihmisten kanssa. Ajattelun kirkkauden kannalta lähes yhtä tärkeää kuin häiriötekijöiden poistaminen on sopia yhteiset pelisäännöt. Erityisen tärkeää tämä on töissä, mutta myös kotona kannattaa aika ajoin miettiä, mitkä työt kuuluvat milloinkin sinun vastuullesi ja mitkä muille.

Vastuunjako edellyttää suunnittelua. 

Kokoa tiimisi yhteen. Miettikää yhdessä, miten esimerkiksi sähköposti-, pikaviesti-, tai puhelutulvaa voisi suitsia. Voisiko kokoukset saada toimimaan jouhevammin – tai tarvitseeko niitä ryökäleitä ylipäätään pitää puolta tusinaa joka ikinen päivä?

Ajattelun sujuvuuden kannalta on olennaista, että toimintasi ohjautuu omista, tiimisi ja perheesi päämääristä käsin. Tämän takia on ensin olennaista hahmottaa, miksi ylipäätään teette mitä teette. Sitten kannattaa miettiä, onko joka ikiseen pikaviestimeen pakko vastata viidentoista sekunnin viiveellä. 

Lähes kaikissa valmentamissani organisaatioissa riittää yleensä, että sähköpostit katsotaan kerran päivässä. Miksi sitten ihmiset tulevat niin kärttyisiksi, jos viestiin ei ole vastattu heti? Tai miksi me toistamiseen hamuamme sitä sähköpostia, kun ensimmäinen punainen numeropallo ilmestyy tai kun ohjelmisto sanoo plim? Onko sinun ihan oikeasti pakko tietää viidessä sekunnissa, mikä uutuussarja on tänään tullut Netflixiin tarjolle?

Hyvä lähtökohta viestintäsääntöihin on, että sähköposteihin vastataan viimeistään viikon loppuun mennessä, pikaviesteihin viimeistään seuraavana päivänä. Jos on tosi kova kiire, niin voi soittaa tai laittaa tekstiviestin – tai vaikka tulla ihan fyysisesti piipahtamaan.

Kokousten järjestämisen osalta on hyvä miettiä aluksi, onko kokousta pakko järjestää – vai hoituisiko asia Slack- tai Teams-viestillä? Jos kokousta kuitenkin tarvitaan, kutsu vain ne ihmiset, joiden on ihan oikeasti pakko olla läsnä. Veikkaan, että kokouksiin cc-kutsutut tyhjäntoimittajat maksavat firmoille miljardeja.

Kokouksilla pitää myös olla päämäärä ja niiden pitää johtaa tuloksiin. Tästä syystä kokouksia ennen pitää aina lähettää ainakin kevyesti muotoiltu kokousagenda – ja ennen kokouksen loppua on hyvä sopia ainakin muutama konkreettinen toimenpide, joilla käsiteltyjä asioita edistetään. 

Hyvä tapa on ajoittaa kokoukset alkamaan 15 minuuttia yli tasatunnin – ”akateeminen vartti” toimii muuallakin kuin yliopistoissa. Tällöin kokousten väliin jää hengitysvaraa. Yleensä tunnin asiat saa helposti sovittua puolessa tunnissa, jos aikaa on varattu vain sen verran. Lopuksi, jos aikaa jää yli, lopeta kokous ja mene vaikka hetkeksi nauttimaan ulos auringonpaisteesta sen sijaan, että käyttäisit viimeisen vartin yleisistä asioista jaaritteluun.

Sopimalla selkeät viestintä- ja kokouspelisäännöt vapautat tietoiselle mielellesi kottikärrykaupalla kaistanleveyttä, jonka voit käyttää keskittyäksesi kulloinkin kaikkein tärkeimpiin asioihin.

Miten hyödynnät ympäristöäsi ajattelun ohjaamiseen?

07/09/2022

Jätä kommentti

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Jokainen ympäristössäsi oleva esine tai asia voi ohjata ajatteluasi. Jos seinällä on Casablanca-juliste, silmien siihen harhautuessa mielesi voi vilahtaa Rickin kahvilaan ja mielessä alkaa soida ”As Time Goes By”. Jos pöydällä on maailmanlopun kaaos, joka ikinen esine saattaa laukaista uuden ajatusketjun. Esimerkiksi silloin kun haluaisit vaikkapa laatia diat huomista esitelmää varten, huomio kiinnittyykin pöydällä lojuvaan maksamattomaan sähkölaskuun ja ajatukset laukkaavat pöpelikköön. 

Ongelmana tässä on, että useimmiten juuri se ajatus, jonka ympäristösi laukaisee on jotain ihan muuta, kuin mitä oikeasti haluaisit ajatella.

Olen aiemmin kirjoittanut paljon ajattelun kaksoisprosessoinnista. Nykytutkimus osoittaa, että ihmismieli jakautuu karkeasti kahteen systeemiin: tiedostamattomaan Systeemi 1:een ja tietoiseen Systeemi 2:een. Ympäristön vaikutus ajatteluun on kuitenkin niin merkittävä, että sitä voisi pitää melkein ajattelun kolmantena systeeminä, Systeemi 3:na. Ympäristöösi vaikuttamalla voit muokata ajatteluasi enemmän sellaiseksi kuin haluaisit.

Ensimmäinen tapa vaikuttaa ajatteluun ympäristösi avulla on tietysti sisustus. Ei ole merkityksetöntä, minkälaisia huonekaluja valitset tai mitä ripustat seinillesi. Karkeasti voidaan ajatella, että keskittymistä vaativa työ vaatii mahdollisimman pelkistetyn ympäristön kun taas luova ajattelu vaatii virikkeitä. Sekä kotona että toimistossa tämän voi huomioida sisustamalla eri huoneita eri tavoin. Neuvotteluihin tai rauhoittumiseen kannattaa valita valkoseinäinen pelkistetty huone. Ideointiin ja uuden kehittelyyn taas seinille kannattaa maalata värejä ja kuvioita, ripustaa erilaisia julisteita ja varata tilaan tusseja, fläppitauluja ja vaikkapa Legoja.

Kun työstät isompaa projektia, kannattaa siihen liittyvä aineisto pitää käsillä. Lähdemateriaalit on hyvä pitää näkyvillä kirjahyllyssä tai peräti työpöydällä. Miellekartta voi olla oivallinen tapa aktivoida ajattelun merkitysyhteyksiä. Samaten voit myös etsiä erilaisia projektiisi liittyviä virikekuvia, joita voit ripustaa työpisteesi lähettyville. Tai jos sinulla ei ole fyysistä työpistettä, myös tietokoneen virtuaalityöpöytä on mainio paikka virikkeille. Voit rakentaa esimerkiksi verkosta innostavia kuvia lataamalla moodboardin, eli tunnetaulun, jonka voit avata aina kun kaipaat innoitusta tekemiseesi. Itselläni oli aikanaan esimerkiksi kännykän kuva-arkistossa kuva James Bondista talon katolla, jonka kaivoin usein esiin kun virta meinasi loppua – ja jostain kumman syystä Daniel Craigin esittämän Bondin kuva antoi lisäbuustin, jolla jaksoin väsyneempänäkin.

Sekä kotona että töissä kannattaa pitää käsillä erilaisia inspiraation lähteitä. Voit hankkia vaikka kirjoja maalauksista tai valotaiteesta, sarjakuvia, Brian Enon ja Peter Schmidtin Oblique Strategies -kortit tai vaikkapa veljeni Paavon kanssa kehittämäni PIM! -luovuuskortit. Tällaiset virikkeet voivat laukaista ihan uudenlaisia ajatuksia, joita et olisi koskaan tullut ajatelleeksi, jos ympäristösi olisi ollut erilainen.

Jos se on mahdollista, toimistolla on hyvä olla ainakin neljänlaisia tiloja. 

Ensinnäkin, tila jossa kohtaaminen on mahdollista. Applen perustaja Steve Jobs suunnitteli muun muassa Applen ja Pixarin päämajat niin, että eri osastojen ihmiset törmäsivät väistämättä toisiinsa. Bostonissa sijaitsevassa MIT Media Labissa puolestaan porraskäytävät ovat niin kapeat, että niissä on pakko ainakin sanoa ”anteeksi, pääsisinkö tästä ohi”, jolloin ventovieraatkin joutuvat ottamaan kontaktia toisiinsa. Jonkinlainen jaettu keittiö tai muu yhteinen tila voi myös olla oivallinen tapa törmäyttää ihmisiä. Jos toimistolta löytyy vain yksi kahvikone, on melko varmaa, että se tulee synnyttämään uusia ihmiskohtaamisia.

Toiseksi, toimistolla pitää olla riittävästi rauhallista tilaa keskittyneeseen työhön. Avokonttorit häiriötekijöineen ja kissavideoita esittelevine kollegoineen ovat myrkkyä pitkäjänteiselle flow’lle. Siksi kannattaa varata riittävästi pelkistettyjä neuvottelutiloja, joihin voi tarvittaessa vetäytyä työskentelemään.

Kolmanneksi, toimistolla pitää olla myös jonkinlaisia puhelinkoppeja tai muuten äänieristettyjä tiloja, joissa voi hoitaa puheluita – tai joita voi myös tarvittaessa käyttää vaikkapa kirjoitustyöhön.

Ja neljänneksi, nykyajan tietotyössä luova ajattelu on elinehto alaan katsomatta. Siksi kannattaa myös sisustaa neukkari tai pari leikkisäksi ideointitilaksi ja varata sinne myös hypisteltävää ja puuhasteltavaa, esimerkiksi Legoja, muovailuvahaa ja muuta värikästä kivaa.

Kun tilat ovat riittävän monipuoliset, voit valita oikean tilan aina sen mukaan, millä tavalla haluat kullakin hetkellä ajatella. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa, vaan ympäristöllämme on hämmästyttävän iso vaikutus siihen, mitä ja miten ajattelemme.

Syvennä elämänymmärrystäsi kartoittamalla arvosi helpolla harjoitteella

31/08/2022

Jätä kommentti

Arvo tarkoittaa sen sanallistamista, mitä pidät tärkeänä. Harva pysähtyy miettimään, mitä oikeasti arvostaa – vaikka arvot ohjaavat ihan kaikkea toimintaamme ura- ja parinvalinnasta harrastuksiin, ostokäyttäytymisestä äänestyspäätöksiin. Arvostatko ennustettavuutta, vai sykkiikö sydämesi aina seuraavalle seikkailulle? Pidätkö luovuutta tärkeänä vai onko analyyttisyys juuri sinun juttusi? Vai entä jos molemmat ovat juuri sinun juttusi?

Arvojen määrittely lähtee siitä, mitä sinä pidät arvokkaana. Yhtä tärkeää on poisvalinta. Yleensä kun alamme miettiä arvoja, kaikki tuntuukin yhtäkkiä todella tärkeältä. Mutta mitkä asiat ovat juuri sinulle erityisen tärkeitä? Näiden pohjalta voit läpivalaista oman arvomaailmasi.

Ennen vanhaan arvojen ytimessä olivat koti, uskonto ja isänmaa. Nykyään kaikki kolme ovat kokeneet aikamoisen arvon alennuksen. Etenkin uskonnon merkityksen vähentyminen on synnyttänyt nykyihmiselle merkittävän identiteetti- ja merkityskriisin. Kun ennen vastaukset elämän peruskysymyksiin löytyivät uskonkappaleista ja papin saarnasta, nykyään valinnanvaraa on niin paljon, että moni joutuu tuuliajolle elämässään.

Jokaisella on kuitenkin arvomaailma, oli sitä tehty näkyväksi tai ei.

Vasta kun tunnet arvosi, voit tehdä aktiivisia valintoja niiden pohjalta. Arvot ovat kaikkien päätöstemme ja toimiemme taustalla. Tekemällä ne näkyväksi saamme huikean työkalun, joka auttaa meitä etenkin kinkkisissä valintatilanteissa. Jos et tiedä, mitä tehdä, voit aina palauttaa kysymyksen arvoihisi.

Yleensä arkielämä on askareesta toiseen touhottamista. Tällöin akuutein kysymys mielessämme on: ”Miten tämä tehdään?” Usein oikeampi kysymys olisi, kuten Simon Sinek opastaa: ”Miksi tämä tehdään?” Kun kysymme ensin ”miksi?” voikin olla, että vastaus on: ”ei miksikään”. Tällöin ”miten”-kysymys menettää merkityksensä.

Arvo ilman aktiivisuutta on sanahelinää.

Arvojen pitää siis johtaa toimintaan. Jos joku sanoo arvostavansa rohkeutta, mutta lykkää vaikka ihanalle ihmiselle treffien toivossa soittamista kuukausikaupalla, ei rohkeus ole todellinen arvo. Jos taas joku sanoo arvostavansa ympäristöä, mutta kuluttaa kuin 1980-luvulla, ovat todelliset arvot jossain toisaalla.

Voit käyttää arvojesi kartoitukseen yksinkertaista harjoitusta. Voit ladata harjoitusta varten tehtäväpohjan täältä. Kirjoita ensin ylös kolme asiaa, jotka haluat tehdä lähitulevaisuudessa. Teot kertovat enemmän kuin sanat. Sen jälkeen voit kartoittaa seuraavien kysymysten avulla sinulle merkityksellisiä asioita. Mitä arvostat hyvässä ystävässä? Mitkä ovat tärkeimpiä asioita, jotka olet oppinut vanhemmiltasi? Mitä arvostat toisissa ihmisissä? Mitä arvostat itsessäsi? Jos mieleen ei meinaa tulla mitään, voit käyttää syötteenä vaikkapa täältä löytyvää 20 yleisimmän arvon listaa.

Kun olet kartoittanut aikomuksiasi ja merkityksellisiä asioita, listaa niin monta arvoa kuin tehtävän perusteella pystyt. Lopuksi valitse näistä kolme tärkeintä ja keksi jokaiseen kolmeen jokin konkreettinen asia, jonka voit tehdä lähipäivinä.

Kirjaa sitten suunnittelemasi toimi tehtävälistaasi tai vaikkapa tarralapulle jääkaapin oveen ja ota askeleet kohti entistä kirkkaammin arvojesi mukaista elämää.