Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen

21/12/2009

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelumme on sen sijaan vuosi vuodelta yhä verkottuneempaa: päähän putkahtavista ajatuksista yhä useammat saavat nykyaikana alkunsa planeetan toisella puolella. Samaten nykyteknologia mahdollistaa yhä ketterämmän ajattelun ulkoistamisen: ajatukset joita emme juuri nyt tarvitse voi siivota odottamaan käyttöä esimerkiksi verkkopilveen, älykännykkään – tai vaikkapa muistivihkoon.

Ajattelun verkottuminen mahdollistaa yhä rikkaamman ja luovemman ajattelutyön. Samalla ajattelun ulkoistaminen mahdollistaa stressittömän keskittymisen käsillä olevaan asiaan: kun siivoat juuri nyt tarpeettomat ajatukset ajattelunhallintajärjestelmään, on käytössäsi täydet seitsemän huomiokanavaa, ja työ sujuu kuin tanssi.

Joskus tekee kuitenkin hyvää palauttaa ajattelu ihan perinteiseen biologiseen lähipiiriin. Hidas aika mahdollistaa omaan ajatteluun tutustumisen, ja laadukas ajanvietto perheen ja hyvien ystävien kanssa edesauttaa hyvinvointia. Joskus onkin hyvä vetää johto seinästä ja irrottautua hetkeksi verkottuneen elämän hektisyydestä.

Joulun aikaan onkin hyvä jättää tietokone avaamatta, vaihtaa älykännykkä hetkeksi perinteiseen puhelimeen – tai jättää puhelin kokonaan kaapin pohjalle. Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uutta vuotta varten niin, että ajatus juoksee taas tuoreeltaan verkottuneena.

Ajattelun ammattilainenkin vetäytyy loppuvuodeksi bittiavaruudesta ja kytkeytyy tietoverkkoihin taas tammikuun alussa.

Kiitos kaikille kuluneesta syksystä, loistavista kommenteista ja uusien ajatusten herättämisestä! Lennokkaita ajatuksia, rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

PS. Kurkkaa täältä Filosofian Akatemian joulukortti.

Mitä tekemistä Talent-finaalilla on lahjakkuuden kanssa?

07/12/2009

Jätä kommentti

Katsoin lauantai-iltana vaimon ja anopin kanssa Puolan Talent-kilpailun finaalin. Finaaliin osallistui kymmenen puolalaislahjakkuutta. Lavalla nähtiin muun muassa laulajia, akrobaatteja, miimikoita ja tanssijoita. Kilpailun voitti, oikeutetusti, huippulahjakas harmonikansoittaja Marcin Wyrostek.*

Kykykilpailut Talentista Idolsiin ovat tarkkaan rakennettuja ja dramatisoituja kokonaisuuksia. Ei ole sattumaa, että Puolan finaalin aloitti epävireisesti laulava mustalaistyttönen. Ei myöskään se, että tasokkaampien esiintyjien väliin mahtuu aina yksi tai kaksi keskinkertaista esitystä. Eikä liioin kilpailun ykköstähden esiintyminen viimeistä edeltävänä. Jo Aristoteles tiesi kertoa runousopissaan, että kliimaksin jälkeen kannattaa tarjota vielä pieni loppukaneetti.

Jos jokainen Talent-finalisti olisi huipputaitava, olisi lopputulos puuduttavaa katsottavaa. Tosi-TV-velho Simon Cowellin suunnitteleman Talent-kilpailun finaali on sen sijaan huippukoukuttava kokonaisuus, joka vangitsee kahdeksi tunniksi jännittämään varttituntisten mainoskatkojen ylitse. Kyseessä ei suinkaan ole reilu kilpailu taitavimman esiintyjän löytämiseksi. Kyseessä on nykyaikaisen TV-draaman mestariteos. Finalistien tasoerot luovat kontrasteja, jotka taitavammat esiintyjät nostattavat elämyksiksi. Samalla heikkotasoisemmat esiintyjät laajentavat ohjelman samaistumispinnan koskettamaan koko kansaa. Tässä onkin Talent-formaatin suurin tenho.

Minäkin saatan olla oikeasti lahjakas – kunhan vain pääsen näyttämään kynteni televisioon!

Formaattia kannattava ajatus on kiusallinen. Se nimittäin sisältää otaksuman, että lahjakkuus on jotain, joka putkahtaa jonakin kauniina päivänä esiin lottovoiton tavoin. Ehkäpä olemmekin kaikki nupullaan olevia tulppaaneja, ja jonain päivänä puhkeamme kukkaan kuin varkain. Jokaisessa meistä saattaakin asua pieni Susan Boyle.

Ajatus on koukuttava siksi, että se on puoliksi totta. Jokaisella tosiaan on oma kutsumus, johon keskittymällä voi tulla alansa huipuksi. Mutta käsitys siitä, että osaaminen putkahtaisi eräänä kauniina päivänä varoittamatta valmiina pintaan on puhdasta humpuukia. Lahjakkuus on intohimon ja harjoittelun tulosta. Ei yksin riitä, että tiedät, mitä haluat tehdä. Sinun täytyy myös tehdä se.

Lahjakkuuden kukkimisen odottelun sijaan kannattaakin siis tutkiskella sitä, mikä puhuttelee sinua. Mieti, mitä oikeasti haluat tehdä päivät pitkät. Tarkastele, mitä teet silloin, kun sinun ei ole pakko tehdä mitään. Mieti, mikä kiehtoo sinua eniten maailmassa. Mihin käytät vapaa-aikasi? Ja kun löydät viimein kutsumuksesi, ala harjoitella. Kymmenen vuoden päästä tulet varmasti pääsemään alasi huipulle, television avulla tai ilman.

Puolan Talent-voittaja Wyrostek oli valovuoden kanssakilpailijoitaan edellä. Tämä ei ole mikään ihme: kirkkaassa flow-tilassa harmonikastaan huikeita sävyjä loihtinut huippumuusikko on harjaantunut instrumenttinsa mestariksi yli kaksikymmentä vuotta. Kontrasti flow-tilassa virtaavan muusikon ja mieliharrastuksensa parissa puuhastelevien kanssakilpailijoiden välillä oli kouriintuntuva; Wyrostekin taidokkuus oli suorastaan taianomaista. Puolalaisyleisö tunnistikin todellisen lahjakkuuden ja äänesti virtuoosin voittoon.

* Katso täältä Wyrostekin huikea Piazzolla-tulkinta.

5 helppoa niksiä flow-tilan saavuttamiseksi

20/10/2009

24 kommenttia

Jamaikan salama Usain Bolt on viimeisen vuoden aikana hämmästyttänyt urheilumaailmaa useaan otteeseen. Boltin tähtihetkiä ovat olleet Pekingin olympialaisten uusi sadan metrin maailmanennätys 9.69 – jolla Bolt tuuletti viimeiset kymmenen metriä! Lisäksi Bolt niittasi hiljattain upouuden maailmanennätyksen 9.58, pudottaen voimassaolevaa ennätystä ennenkuulumattomat 11 sadasosasekuntia.

Usain Bolt on erinomainen esimerkki siitä, mitä ihminen voi parhaillaan saada aikaiseksi flow-tilassa.

Flow-tila on ihmisen perustila. Se on se tila, jossa synnymme maailmaan, ja johon autuaasti kykenevät lapset ja mielenvikaiset. Me muut elämme jatkuvan informaatiopommituksen keskellä – alati kiihtyvässä tehtävien ja vaatimusten ristiaallokossa, joka pyrkii tauotta tukkimaan huomiokanavamme ja näin kampeamaan meidät pois tästä auvoisasta olemisen vuosta.

Flow-tila on tila, jossa vallitsee täydellinen keskittyminen käsillä olevaan asiaan. Se on se tila, joka tulee loman toisella viikolla varpaita välimeressä huljutellessa, sydäntä särkevän kaunista musiikkia kuunnellessa ja omaa nukkuvaa lasta tuijotellessa. Kaikki seitsemän huomiokanavaamme ovat silloin kiinnittyneet siihen, mitä olemme tekemässä jopa siinä määrin, että tietoisuus omasta itsestä tai ajasta katoaa. Tuloksena on miellyttävä läsnäolon tunne – tunne siitä, että kaikki vain sujuu.

Flow-tilan saavuttaminen ei ole kuitenkaan huippusprinttereiden tai zen-munkkien yksinoikeus. Kuka tahansa voi päästä arkitoimissaan flow-tilaan ottamalla selkoa omasta ajattelumaailmastaan ja elämästään. Seuraavassa esittelen viisi helppoa niksiä, joilla saa raivattua huomiokanavilleen tilaa niin, että tuloksena on jatkuva flow-tila.

1. Älä tee mitään turhaa

Mieltämme kuormittaa normaalisti kaikenlainen ylimääräinen häläpälä – siivoamattomat sukkalaatikot ja sen sellainen. Monet näistä jutuista osoittautuvat tarkemmassa tarkastelussa sellaisiksi, ettei niitä oikeastaan edes tarvitse tehdä. Ennen kuin siivoat ne ajukopastasi häiritsemästä, ne putkahtavat kuitenkin aika ajoin mieleesi, tukkien näin huomiokanaviasi.

Ensisijaista flow-kokemukselle on keskittyminen – niin elämän päämääränasettelussa kuin päivittäisessä toiminnassakin. Niin pitkään, kun mielessä liikkuu kaikenlaista turhaa häläpälää, on flow-kokemuksen saavuttaminen koko lailla hankalaa. Mielen tahdonvaraiseen tyhjentämiseen kykenevät kuitenkin pääsääntöisesti vain zen-munkit. Mutta onneksi meille tavallisille tallaajillekin on olemassa konstit turhan häläpälän siivoamiseksi.

Erityisen tehokas tapa raivata tilaa on kertoa itselleen, mitä päässä liikkuu. Tämä tapahtuu helpoiten kirjoittamalla. Kirjoita siis ylös kaikki se, mitä sinun pitää huomenna tehdä ja mieti, onko kaikki kirjaamasi oikeasti tärkeää. Jos vain suinkin tohdit, ruksaa listalta yli niin paljon kuin mahdollista.

2. Keskity olennaiseen

Kun olet saanut listasi putsattua niin, että siinä on jäljellä vain olennainen, muodosta mielikuva siitä, kuinka teet kunkin tehtävän siihen täydellisesti keskittyen. Mieti, miten huomiset tehtäväsi voivat sujua parhaimmillaan. Anna mielikuvituksesi lentää – kuvittele käsiesi asentoa, ruumiisi tuntua, makuja, tuoksuja!

Ja kun huomenna ryhdyt toimeen, tee vain yksi asia kerrallaan.

Epäilemättä joku keskeyttää huomenna ajatuksenjuoksusi valistaakseen sinua uuden puertoricolaisen kahvipavun ihanuudesta – mutta kun olet jättänyt tehtävälistallesi vain olennaisen ja muodostanut mielikuvan siitä, miten toimesi parhaillaan sujuvat, löydät itsesi yhä useammin toimiesi keskeltä kepeässä flow-tilassa.

3. Tunne ajatuksesi

Flow-termin lanseeranneen unkarilais-amerikkalaisen psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan flow-kokemukselle ovat olennaista tarkkarajaiset päämäärät ja tehtävästä saatava välitön palaute. Tekemisen täytyy siis olla sellaista, että pystyt tunnistamaan milloin olet onnistunut ja milloin et. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos tiedät, minkälaisista osakokonaisuuksista tehtävät koostuvat.

Normaalisti aika iso osa toiminnastamme koostuu eteenpäin valuvasta, hahmottomasta puuhastelumössöstä. Usein olemme tietoisia vain niin sanotuista suurista linjoista. Itse toiminta tapahtuu aika orgaanisesti sitä sen kummemmin ajattelematta.

Vasta kun annat toiminnallesi rakenteen, josta olet itse tietoinen, näet kirkkaasti toiminnan tarkkarajaiset päämäärät ja tunnistat myös pienimmistäkin toimista milloin olet onnistunut. Vaikka flow-kokemuksen yhteydessä usein puhutaankin huippu-urheilijoista ja taiteilijoista, voi flow-tilaan päästä minkä tahansa askareen yhteydessä. Jopa tiskaaminen tai roskien vieminen voi johtaa flow-kokemukseen jos olet riittävän valpas tunnistaaksesi miten ne suoritettuasi olet askelen jotakin päämäärääsi lähempänä.

Mieti siis tehtäviäsi tarkastellessasi mitkä tehtävät ovat yksittäisiä toimia, ja mitkä puolestaan koostuvat useammista toimista. Esimerkiksi roskien viemistä on aika vaikeaa jakaa osakokonaisuuksiin, kun taas talon rakentaminen on monimutkainen sarja erilaisia askareita. Henry Fordin sanoin: ”Mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea kun sen jakaa riittävän pieniin osiin.” Tunne siis tehtäväsi, jotta voit riemuita jokaisesta pienestä onnistumisesta, joka niistä seuraa.

4. Järjestä toimintasi

Tehtävien tunteminen ei yksinomaan riitä. Itse asiassa tehtävien silppuaminen pieniin toiminta-atomeihin saattaa jopa aluksi tuntua ahdistavalta. Näinkö paljon tätä tekemistä olikin?

Jotta puuhastelusälän tulva saadaan suitsettua aisoihin, täytyy tehtävät myös rakenteistaa niin, että pystyt suoriutumaan niistä ilman, että ne alkavat riidellä keskenään ajastasi. Jos et satu olemaan zen-munkki, on tässä likipitäen ainoa järkevä tapa pitää tehtävistä jollakin tavalla kirjaa. Yksi 1900-luvun mullistavista ajanhallintamenetelmistä oli tehtävälista. Andrew Carnegie maksoi 1900-luvun alussa tiettävästi tehtävälistan esitelleelle nokkelikolle eräitä miljoonia – niin riemuissaan hän oli tästä uuden uutukaisesta innovaatiosta.

Jos teet edellisenä iltana listan seuraavana päivänä hoidettavista tehtävistä, on toiminnallasi jo rakenne. Tehtävälistaa monin verroin tehokkaampi tapa rakenteistaa toimintaa on David Allenin kehittämä Getting Things Done -metodi, josta kirjoitin aiemmassa blogimerkinnässä. Allenin metodi perustuu siihen, että koostat päivittäisen tehtävälistan tekemisen sijaan listan, johon kirjaat kaikki asiat, jotka pitää hoitaa, tästä ikuisuuteen. Tehtävät lajitellaan sitten sen mukaan, missä ja mitä käyttäen ne voidaan tehdä. Näin käsilläsi on aina vain nippu sellaisia tehtäviä, jotka voit hoitaa heti.

5. Tee merkityksellisiä asioita

Tärkeintä flow-tilaan pääsemisen kannalta on, että teet jotain merkityksellistä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen toimesi tulisi torjua ilmastonmuutos ja poistaa nälänhätä. Toimintaa rakenteistamalla itse asiassa pienen pienetkin arkiaskareet muuttuvat merkityksellisiksi. Mutta tämä on mahdollista vain, jos rakenteistamasi toiminta johtaa pitkällä tähtäimellä lopputuloksiin, jotka käyvät yksiin arvomaailmasi kanssa.

Hyvinvointi nousee siitä, että tekeminen tuottaa tuloksia, jotka käyvät yksiin oman arvomaailman kanssa. Tekemisesi täytyy siis tapahtua viime kädessä oman arvomaailmasi puitteissa. Nyky-yhteiskunnan monisäikeisessä motivaatiokentässä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Monesti vaikeinta on ylipäätään tietää mitä haluaa. Tässä auttaa tutkailla omaa arvomaailmaa. Mieti, mikä on sinusta hyvää ja oikein – ja minkälainen toiminta johtaa sellaisiin tuloksiin, jotka ovat mielestäsi hyvää ja oikein.

Koska arvot ja päämäärät ovat kuitenkin pohjimmiltaan aika epämääräisiä ja abstrakteja mokkuloita, kannattaa oman kutsumuksen löytämistä lähestyä konkretian tasolla. Kirjoita siis ylös lista kaikesta siitä, mitä haluaisit pystyä tekemään niillä kahdellakymmenellä neljällä tunnilla, jotka sinulla on käytössäsi vuorokaudessa, jos saisit itse päättää ihan kaikesta ajastasi. Listalta voit jättää pois syömisen, nukkumisen ja muut biologiset perustoiminnot – tärkeintä on tunnistaa, mitä erityisesti juuri sinä haluat tehdä.

Pisteytä aktiviteetit yhdestä kolmeen sen mukaan, missä määrin pystyt niitä tekemään juuri nyt. Lopuksi tarkastele kirjoittamaasi listaa ja mieti, mitä sellaisia muutoksia voisit tehdä elämässäsi, jotta joka ikinen aktiviteetti listalla saisi arvosanakseen kolmosen. Sitten kun pääset siihen tulokseen teet nimittäin tarkalleen sitä, mitä haluat. Lopuksi voit pohtia, minkälainen ihminen tekee kaikkea sitä, mitä sinä haluaisit tehdä. Osa aktiviteeteista voi johtaa ammattiin, toiset taas harrastuksiin. Sinänsä on yhdentekevää, mistä rahasi ansaitset siinä vaiheessa kun pystyt toteuttamaan itseäsi täysipainoisesti.

Koska flow-tila seuraa tarkkarajaisesti asetelluista päämääristä, ei sinun tarvitse ottaa juuri nyt lopputiliä epämieluisasta työstä päästäksesi flow-tilaan. Keskeistä on tunnistaa päämäärä, joka mahdollistaa sen, että voit tehdä sitä, mistä pidät. Heti kun saat siitä kiinni, on jokainen toimesi askel kohti tuota päämäärää – siis jo itsessään jotain, joka on välillisesti jotain itsellesi olemuksellista.

Näillä viidellä niksillä pääset siis flow-tilaan:
1) Älä tee mitään turhaa.
2) Keskity olennaiseen.
3) Tunne ajatuksesi: kirjaa eri tehtävien työvaiheet.
4) Rakenteista toimintasi: pidä kirjaa toimistasi.
5) Kirjoita ylös se, mitä todella haluat tehdä.

Nikseissä 1–4 voit käyttää apunasi uutukaista Ajattelunhallinnan oppaan versiota 2.0. Voit ladata sen itsellesi maksutta täältä. Määrittelemällä sen, mitä haluat tehdä ja seuraamalla Ajattelunhallinan oppaan metodeja kuljetat arkesi kepeään flow-tilaan ennen kuin huomaatkaan.

Miksi elämä on oikeasti ihanaa, mutta olemme erehtyneet luulemaan sitä hankalaksi

24/08/2009

1 kommentti

”Elämä on kovaa, ystävä hyvä”, totesi puhuva koira lakonisesti Aku Ankalle. Näyttäisi siltä, että tämä ajatus on juurtunut kulttuuriimme aika syvälle. Ihmiset ovat syntymäsynnin läpitunkemia, ja elämä on kovaa ja rankkaa. Nähtävästi ainoa lääke tähän on se, että mitä rankempaa elämä on, sitä rankemmin kannattaa bilettää. Kun ottaa päähän, on paras ottaa pää täyteen. Oli miten oli, se, miltä asiat näyttävät ei aina ole se, miten asiat ovat. Kysykää vaikka Kopernikukselta. Puhuva koira oli nimittäin väärässä: ihmisen perustila ei ole kärsimys.

Ihmisen perustila on flow.

Flow tarkoittaa optimaalista kokemusta.* Flow on se tunne, jonka voi kokea katsoessaan nukkuvaa lastaan, kuunnellesaan mestarisoittajaa, tarkastellessaan mestarillista taulua tai hiljentyessään meren äärelle tai vuoren juurelle. Flow on se tunne, joka nousee siitä kun kaikki sujuu juuri niin kuin pitää – kun kaikki on hetken aikaa juuri oikeassa järjestyksessä. Se tuntuu vähän hassulta rinnassa, se ei ole aivan sama asia kuin silloin kun sydän pakahtuu – flow-tilassa sydän laukkaa aika vapaana. Flow tuntuu siltä, kuin maailma kulkisi sisään ja ulos rintakehän lävitse; kuin keuhkot täyttyisivät puhdasta olemista, puhdasta tätä hetkeä.

Flow-kokemus ei ole kuitenkaan itämaisten zen-munkkien yksinoikeus. Flow-kokemus nousee näet tekemisestä. Se syntyy silloin, kun kaikki sujuu. Ja se ei loppujen lopuksi vaadi paljoa. Katsokaapa pieniä lapsia. Se, miten kolmivuotias uppoutuu leikkiinsä tai yksivuotias seuraa muurahaista haltioissaan näyttää meille, millaista elämä on – ennen kuin me opimme häiritsemään tätä ihanaista elon auvoa kaikenlaisella tyhmällä mitä meille opetetaan.

Flow seuraa täydellisestä paneutumisesta ja keskittymisestä käsillä olevaan asiaan. Sen katkeaminen johtuu siitä, että muut asiat häiritsevät ja tunkevat mieleen silloin kun pitäisi keskittyä. Tuntemus elämän kurjuudesta tai vaikeudesta johtuukin nähdäkseni paljolti tällaisesta ajatusten ristitulesta. Ajatusten rypälepommit puolestaan saavat alkunsa siitä, että nykyaikainen elämä koostuu niin monenlaisista pikkuisista ja usein hallitsemattomista säikeistä, että mestarillisimmallakin mielellä on siinä paikoin pitelemistä. Jos saamme mielessä risteilevät ajatukset parkkeerattua paikoilleen, olemme jo askeleen lähempänä elämää sellaisena mihin se parhaimmillaan taipuu. Täydellinen keskittyminen ei kuitenkaan vielä riitä.

Flow-kokemus syntyy siitä, että teemme jotain taitojemme rajamailla.

Toisin sanoen, flow-tila nousee siitä, että teemme jotain kehittävää. Jos toimi on liian vaikea, se ei suju, ja sekös alkaa äkkiä ottaa pannuun. Jos se taas on liian kevyt, se kyllästyttää. Kumpaankin ongelmaan on kuitenkin helppo ratkaisu. Raskaisiin toimiin kannattaa harjoitella aloittamalla riittävän kevyesti. Sohvalta ei ponnisteta maratonille, mutta hölkkäämällä ensin kilsan, sitten kaksi, alkaa Olympiastadionin maaliviiva häämöttää askel askeleelta lähempänä. Ja jos taas painot nousevat liian kevyesti, kannattaa niihin ripustaa puntti tai pari niin, että vastus tuntuu sopivalta. Töissä hankalan tehtävän voi osittaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi, joita on helpompi hallita. Ja liian helpon nakin kohdalle osuessa voit vaikkapa keksiä uuden tavan suorittaa se.

Flow-kokemus on ihmisen tekemisen perustila – tila, missä kasvamme ja tulemme jatkuvasti paremmiksi. Flow-kokemus syntyy silloin, kun emme mene sieltä, missä aita on matalin, mutta emme myöskään kurkota kuuseen. Ennen kaikkea, flow-kokemus voi syntyä mistä tahansa tekemisestä. Kun katsoo yksivuotiaan kompastelua sitä alkaa miettimään, että käveleminenkin on ollut joskus aikamoista hässäkkää. Ja siksi, ah, niin ihanaa.

*Flow-kokemusta on erityisesti tutkinut amerikkalainen psykologi Mihaly Csikszentmihalyi. Kannattaa katsastaa hänen kirjansa aiheesta täältä.

Miten pääsen eroon työperäisestä stressistä?

12/08/2009

13 kommenttia

Pikkuveljeni muutti hiljan Tampereelle. Sanotaan, että muutto on ihmiselämän kolmanneksi stressaavin elämäntapahtuma. Sen lisäksi, että muuttaessa koko tuttu elinympäristö muuttuu kokonaan, liittyy muuttamiseen myös valtavan paljon tekemistä. Kun työn ja arkiaskareiden päälle ladataan parin viikon täyspäiväinen muuttotyökuorma, ei ole ihme jos mielen huomiokanavat ylikuormittuvat ja polla sanoo poks. Ihan samalla tavalla stressi pääsee valitettavan usein kasaantumaan myös töiden ja arkiaskareiden kautta. Pikamääräpäivällä varustettu jättiprojekti tai hissukseen kasaantuvat pikkuaskareet käyvät lopulta ylivoimaiseksi työkuormaksi ja katki käy kamelin selkä.

Monet stressinaiheuttajat, kuten potkut tai avioero, ovat sellaisia, joihin emme oikein voi vaikuttaa muutoin kuin asennoitumalla oikein. Tämä ratkaisu stressin välttämiseksi on kuitenkin hieman niin kuin laihduttaminen: mahdottoman yksinkertainen ja sellainen, johon vain harvat ja valitut oikeasti kykenevät. Sitä laihtuu kun syö vähemmän. Samaten stressi kaikkoaa, kun vaan hiljaisesti hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Helpommin sanottu kuin tehty – tähän kykenevät pääasiassa vain pitkään ja hartaasti meditoineet zen-munkit.

Epämieluisat elämäntapahtumat ovat kuitenkin vain yksi stressin aiheuttaja. Rohkenisin väittää, että pääosa stressistä aiheutuu ihan arkisista työtehtävistä ja askareista. Ja tässä kohtaa pilkahtaa valoa pilven takaa: työperäisen stressin voi nimittäin eliminoida liki kokonaan melko yksinkertaisella konstilla.

Ihminen toimii stressittä silloin kun hän kykenee suuntaamaan jakamattoman huomionsa käsillä olevaan asiaan.

Tällöin kaikki mielen seitsemän huomiokanavaa ovat kiinnittyneet keskittyneesti siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. Usein tällainen keskittyminen on kuitenkin vaikeaa saavuttaa. Jotkut pääsevät rentoutuneeseen flow-tilaan ainoastaan lomalla.

Työperäisessä stressissä on kyse siitä, että mieli muistuttelee jatkuvasti yhdestä sun toisesta asiasta joka tulisi hoitaa pois alta, varaten näin tietoisuuskanavia ei-toivottujen mainoskatkojen käyttöön. Työperäisen stressin eliminointi edellyttää siis sitä, että pystymme ohjelmoimaan sisäisen digiboksimme ohittamaan mainoskatkot.

Jos vuosikausien hiljentymisharjoitukset eivät tule kysymykseen, täytyy töille ja askareille kyetä tekemään jotain. Monesti ajatellaan, että työtehtävien hallinnointi edellyttää ajanhallintaa. Aikaa ei kuitenkaan hallitse kukaan: viidestä minuutista ei tule muuta kuin viisi minuuttia, vaikka tekisi mitä. Sen sijaan sitä, miten kunkin viisiminuuttisen käyttää voi hallinnoida hyvinkin tehokkaasti. Tähän tarvitaan ajattelunhallintaa.*

Jos mieli ei ole rautaisessa hallinnassa, tarvitaan stressin kaatamiseksi Systeemi. Ajattelunhallinnan Systeemi on yksinkertaisesti tapa hallinnoida töitä ja askareita niin, että ne

a) tulevat varmasti hoidettua ajallaan ja
b) eivät jatkuvasti putkahda mieleen muistuttamaan omasta hoitamattomuudestaan.

Aivan erinomainen Systeemi on David Allenin kehittelemä Getting Things Done -metodi. Katsasta ja tilaa kirja täältä – suosittelen. Idea on yksinkertaisuudessaan briljantti: ihan kaikki mahdolliset asiat, joista mieli voisi tahtomattamme muistuttaa parkkeerataan Systeemiin. Systeemi muistuttaa hyvissä ajoin siitä, kun nämä asiat ihan oikeasti pitää hoitaa. Lisäksi hommat jaotellaan 2–10 minuuttia kestäviin konkreettisiin toimiin sen sijaan, että tehtävälistaan kirjattaisiin jotain yhtä inspiroivaa kuin ”rakenna talo” tai jotain yhtä abstraktia kuin “tule onnelliseksi”. Perinteinen tehtävälista on siis kuollut ja kuopattu ja sen manttelin on perinyt toimilista. Joka ikinen kikkare, joka listalle kirjataan on nimittäin toimi – jotain kouriintuntuvaa, jonka voit tehdä heti.

Hommat luokitellaan lisäksi kontekstien mukaan, eli sen mukaan missä ja milloin niille voi jotain tehdä. Puhelinsoittoja on vaikea hoitaa jos kapula on kotona, eikä mailien kirjoittaminen onnistu ilman jonkinlaista internet-härpäkettä. Mutta moni istuu usein bussissa tai taksissa tyhjää toimittaen, kun voisi hoitaa pikkuaskareet pois alta niin, että kotona ehtii sitten peuhata enemmän muksujen kanssa tai töissä hörpätä ylimääräisen kahvin.

Briiffasin pikkuveljelle muuttokaaoksen keskelle puhelimitse riisutun version Allenin metodista. Pari päivää myöhemmin velipoika soitti ja ihmetteli, että kuka se väitti, että muuttaminen on stressaavaa – hauskaa hommaahan se on! Kun noin tuhannen hoidettavan askareen lyijyviitta vaihtuu toimi toimelta kuin itsestään soljuvaan puuhastelubalettiin, muuttuu pulputtava otsasuoni kirkkaaksi hymyksi. Kun tietoisuus iskee siitä, että projekti tulee ihan oikeasti hoidettua, ja vieläpä niin, että suuren aikaa on kivaa, voi helposti lakata stressaamasta. Olo on kuin maratoonarilla nejänkympin paalulla.

Ajattelunhallinta vapauttaa mielen keskittymään kulloinkin käsillä olevaan tehtävään. Käytännössä meillä on tällöin käytössä kaikki seitsemän tietoista huomiopistettämme ilman, että huominen kylppärin siivous muistuttaisi itsestään kerran puolessa tunnissa. Kuvittele, että jokainen työpäivä tuntuisi suurin piirtein sellaiselta, kuin varpaiden huljuttaminen Välimeressä. Kun pystymme keskittämään kaiken mielen tulivoiman käsillä olevaan tehtävään, on itse tehtäväkin antoisampi.

Tulos: mieli on kuin vettä vain. Että siitä sinulle, zen-munkki!

*Voit ladata täältä uunituoreen Ajattelunhallinnan oppaan. Allenin GTD-systeemiin paikoin perustuvassa oppaassa neuvotaan yksinkertainen ja helposti omaksuttava ajattelunhallintametodi. Ota ajatuksesi haltuun ja jätä työperäiselle stressille jäähyväiset.