Uudet generatiiviset tekoälyratkaisut ovat synnyttäneet kiivaan keskustelun siitä, voisiko koneella olla mieli. Jotta voimme ymmärtää, voisiko koneella – tai ihmisellä tai eläimellä – olla mieltä, meidän pitää ensin muodostaa käsitys siitä, mitä tarkoitamme ylipäätään mielellä.

Mielen keskeisimpiä toimintoja ovat ajattelukyky, havaintokyky, oppiminen, tunteminen, toimintakyky ja tahtominen.

Ajattelu edellyttää joko jonkinlaista kielellistä kyvykkyyyttä tai muuta symbolijärjestelmää. Tietoinen ajattelu on aina ajattelua jostakin. Moni ihminen ajattelee eräänlaisena sisäisenä dialogina. “Olipa jännä juttu.” “Hmm, miksiköhän tuo auto on parkkeerattu tuohon.” “Onpas nälkä.” ”Tuo on sininen.” Ajattelu voi olla joko algoritmista (logiikka, matematiikka) tai assosiatiivista (luova ajattelu, tajunnanvirta).

Vaikka tietoinen mieli edellyttää symboleita, itse kieli ei kuitenkaan ole välttämättömyys tietoiselle ajattelulle. Itse asiassa näyttää siltä, että pieni osa ihmisistä ajattelee pääasiassa ilman kielellisiä rakenteita – siis täysin vailla Esa Saarisen ”sisäistä pöpöttäjää” tai jonkinlaista sanavirtana esiintyvää sisäistä monologia. Einstein ajatteli tiettävästi pääasiassa kuvina. Eräs tuttavani kertoi ajattelevansa matkalaukkuina: jokainen asiakokonaisuus on eräänlainen käsitekimppu tai “matkalaukku”, josta hän nostaa mielessään esiin siihen liittyvät asiat.

Havainto puolestaan tarkoittaa kykyäsi tehdä erotteluja sekä ympäristössäsi että ruumiissasi. Ympäristöstäsi teet havaintoja aistein: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Ne tuottavat erilaisia signaaleja hermoston kautta, jotka sitten aivojen hermoverkkojen kautta syntyvien monimuotoisten yhteyksien kautta tulkkiintuvat kukiksi ja pöydiksi ja tuoleiksi. Havaintoa voi myös olla ruumiin tilojen havainnointi: vatsa kurnii, sydän lyö, rinnassa tuntuu lämmin tunne kun katselet nukkuvaa koiraa. Myös havainnot edellyttävät symbolijärjestelmää. Et voi havaita koiraa ilman jonkinlaista koiran käsitettä. (Toki havaitset silloinkin jotain ja havainto voi olla hyvin kivuliaskin jos käsitteellistämätön karvapallo puraisee nilkkaan.)

Sekä ajattelu että havainto edellyttävät jonkinlaisen muistijärjestelmän. Monet ajattelijat kuvittelivat aikanaan, että muisti on eräänlainen kovalevy, jonne eri elämänkokemukset tallentuvat. Nykyään tiedetään kuitenkin, ettei muisti tallennu mihinkään tiettyyn hermoston kolkkaan, vaan koko aivojen valtavan laaja hermosto tallentaa muistot eräänlaisina verkostoina. Myös tietoisen mielen käyttämä symbolijärjestelmä perustuu ajattelun verkostoluonteeseen: jokainen symboli liittyy toisiin lukemattomin eri tavoin.

Oppiminen on tapa muuttaa mieltä – usein nimenomaan tiedostamattoman mielen rakenteita. Kun opit uutta, pystyt toimimaan maailmassa paremmin ja saat useammin aikaan haluamaasi. Oppiminen auttaa sinua muokkaamaan olemassa olosi tapaa niin, että kykysi muuttaa asioita on monipuolisempi. Oppiminen voi olla määrällistä – opit uusia taitoja. Se voi myös olla laadullista – opit paremmaksi jo osaamassasi. Jos osaat, saat aikaiseksi sen, mitä tahdot. Ja jos et osaa – silloin voit aina opetella lisää.

Tunteminen tarkoittaa sitä, että asiat eivät vain ole jollakin tavalla – vaan jollakin tavalla suhteessa siihen, miten haluaisit, että ne ovat. Jos kaikki olisi koko ajan täydellisesti, ei mitään tarvitsisi tehdä. Ei tarvittaisi toimintaa, ei ajattelua eikä oikeastaan mieltäkään. Mielen perimmäinen rooli on siis toimia muutoksen airuena. Tämä tarve puolestaan kumpuaa siitä, että jokin ei tunnu nyt olevan oikein.

Toiminta tarkoittaa sitä, millä tavoin me liitymme ympäristöömme ja muutamme asioita sekä itsessämme että ympäristössämme. Toimintaa voi olla oman ruumiin liikuttaminen, johonkin esineeseen tarttuminen, puhuminen tai vaikkapa kalliota pitkin kiipeäminen. Kaikissa näissä on kyse siitä, että mielemme on joko tietoisesti tai tiedostamatta ohjannut meidät pyrkimmään muutamaan jotain maailmassa. Miksi toimimme tai haluamme muuttaa asioita? Siksi, että haluaisimme, että asiat ovat eri tavalla.

Tästä päästäänkin tahtomiseen: inhimillisen olemassaolon ehkä keskeisimpään tekijään. Tahto ja tunteet liittyvät läheisesti toisiinsa ja kyky tehdä tahto todeksi taas oppimiseen ja kehittymiseen. Tietoinen tahtominen voi myös usein olla ristiriidassa tiedostamattomien halujen kanssa – tästä syntyy ihmiselle niin tyypillinen ristiriita itsensä kanssa. Biologia ohjaa ottamaan lisää jälkkäriä, mutta tietoisesti tiedät, ettei siitä hyvä seuraa. Tahtominen on mielen tapa pyrkiä ohjaamaan toimintaa kohti muutosta, johon tunteet ohjaavat.

Jos ihmismielen keskeiset toiminnot ovat siis ajattelu, havainto, oppiminen, tunteet, toiminta ja tahtominen, voisiko vaikkapa ChatGPT:llä olla mieli? Tämänhetkiseltä ChatGPT:ltä puuttuu ainakin toistaiseksi vielä kokonaan kyky tuntea, tahtoa ja toimia. ChatGPT ei tee mitään ilman, että ihminen sitä pyytää. ChatGPT:llä ei ole myöskään muistia: jokainen keskustelu alkaa kielimallin näkökulmasta alusta.

ChatGPT:llä on kuitenkin jo nyt jonkinlainen ajattelun rakenteita muistuttava symbolijärjestelmä. Se pystyy sekä algoritmiseen että luovaan ajatteluun ja osaa tehdä havaintoja esimerkiksi valokuvista. Lisäksi ChatGPT ”oppii” ainakin silloin kun sen parametrit määritellään ensimmäistä kertaa ja sitä mukaa kun niitä muokataan käyttäjäpalautteen perusteella – tosin suuri ero ihmisen oppimiseen on, että ihminen oppii käytännössä joka hetki, kun kielimallitekoälyn kohdalla oppiminen on toistaiseksi aika harvinaista herkkua.

Osaamme jo simuloida joitakin osia mielen toiminnasta, erityisesti liittyen ajatteluun ja havainnointiin. Mitä jos opimme vielä rakentamaan kielimallille muistin, tunteet, tahdon ja jonkinlaisen kyvyn vuorovaikuttaa ympäristön kanssa esimerkiksi jonkinlaisen kielimallirobotin kautta? Voisiko kone tällöin ajatella – olisiko sillä silloin mieli?

Jo nykyisellään kielimallit simuloivat osaa ihmismielestä niin taitavasti, että ei ole ollenkaan mahdotonta, etteikö myös muita mielen toimintoja opittaisi mallintamaan lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa jo nykyisellään kielimallit laajentavat merkittävästi ihmisen ajattelukapasiteettia tarjoamalla biologiselle mielellemme moninverroin laajemman symboliverkoston.

Kenties tulevaisuuden mieli ei olekaan yksin ihmisen tai koneen – vaan jonkinlainen biologian ja teknologian symbioosi, jossa jokainen ajatus syntyy ihmisen ja tekoälyn yhteistyössä?