Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelumme on sen sijaan vuosi vuodelta yhä verkottuneempaa: päähän putkahtavista ajatuksista yhä useammat saavat nykyaikana alkunsa planeetan toisella puolella. Samaten nykyteknologia mahdollistaa yhä ketterämmän ajattelun ulkoistamisen: ajatukset joita emme juuri nyt tarvitse voi siivota odottamaan käyttöä esimerkiksi verkkopilveen, älykännykkään – tai vaikkapa muistivihkoon.

Ajattelun verkottuminen mahdollistaa yhä rikkaamman ja luovemman ajattelutyön. Samalla ajattelun ulkoistaminen mahdollistaa stressittömän keskittymisen käsillä olevaan asiaan: kun siivoat juuri nyt tarpeettomat ajatukset ajattelunhallintajärjestelmään, on käytössäsi täydet seitsemän huomiokanavaa, ja työ sujuu kuin tanssi.

Joskus tekee kuitenkin hyvää palauttaa ajattelu ihan perinteiseen biologiseen lähipiiriin. Hidas aika mahdollistaa omaan ajatteluun tutustumisen, ja laadukas ajanvietto perheen ja hyvien ystävien kanssa edesauttaa hyvinvointia. Joskus onkin hyvä vetää johto seinästä ja irrottautua hetkeksi verkottuneen elämän hektisyydestä.

Joulun aikaan onkin hyvä jättää tietokone avaamatta, vaihtaa älykännykkä hetkeksi perinteiseen puhelimeen – tai jättää puhelin kokonaan kaapin pohjalle. Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uutta vuotta varten niin, että ajatus juoksee taas tuoreeltaan verkottuneena.

Ajattelun ammattilainenkin vetäytyy loppuvuodeksi bittiavaruudesta ja kytkeytyy tietoverkkoihin taas tammikuun alussa.

Kiitos kaikille kuluneesta syksystä, loistavista kommenteista ja uusien ajatusten herättämisestä! Lennokkaita ajatuksia, rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

PS. Kurkkaa täältä Filosofian Akatemian joulukortti.

Kuinka kamppaan lannistavan ajatuksen?

Muksut ovat sairastelleet viime päivinä. Yöunet jäävät aika vähäisiksi, kun yksi- ja kolmivuotiaat heräilevät vuoron perään nokka vuotaen, kuumemittarin kellottaessa lähemmäs neljää kymppiä. On siis vähän väsyttänyt.

Väsyneenä elämä tuntuu joskus koko lailla konstikkaalta. Tuntuu helposti, että jokainen kirjoitettu lause törmää automaattisesti seinään. Kauppaan lähtiessä kengät kastuvat ensimmäiseen kuralätäkköön ja kuopus kitisee koko matkan Valintatalolle. Siinä ei paljoa naurata. Olo on kuin Aku Ankalla räntäsateessa.

Väsyneenä mieleen hiipii myös helposti lannistavia ajatuksia. Kun palaa kaupasta kotiin valuvin kengin ja hoksaa kotiovella unohtaneensa maidon ja ruisleivän, alkaa takaraivon pikkupirulainen piikitellä siitä, kuinka kehno otus sitä oikeastaan on. ”Etpä ole kummoinen isukki, kun ei kaupassakäyntikään suju. Katuojaan vaan tuollainen rahjus!”

Homman nimi on se, että jostakin syystä väsymys, stressi ja muut ruumista kurittavat olotilat pumppaavat voimat pois. Ja kun ei ole energiaa, saa negatiivinen ajattelu heti enemmän tilaa. Sekä positiivinen että negatiivinen ajattelu ovat tapoja kehittyä. Negatiivinen ajattelu vaan on paljon taloudellisempaa: vaatii huomattavasti vähemmän paukkuja sanoa, miten joku ei ole, kuin miten sen pitäisi olla. Niinpä silloin kun akku kitisee tyhjyyttään on ongelmatilanteissa luontevampaa turvautua negatiiviseen ajatteluun.

Negatiivinen ajattelu ei ole kuitenkaan kovin tehokasta. Se toimii joissakin tilanteissa kyllä hätäapuna, eräänlaisena mentaalisena laastarina. Mutta vasta positiivinen ajattelu synnyttää todellisia uusia ratkaisuja: vasta positiivinen ajatus rakentaa jotain uutta.

Kun väsyneenä itse kullakin on kuitenkin taipumus joutua negatiivisen ajatusarmeijan ristituleen, on kätevää, jos käsillä on niksi tai kaksi, joilla kehnouttamiskeloja voi kampata.

Erittäin toimiva tapa ottaa hankalat ajatukset päiviltä on ajatusten leimaaminen.

Ajatusten leimaaminen tarkoittaa sitä, että kun mieleesi juolahtaa negatiivinen ajatus, arvioit sen suhteessa muuhun olotilaasi. Jos olet ollut koko päivän pirteä kuin peipponen, kannattaa kritiikki, pelko tai ahdistus ottaa aika tosissaan. Mutta jos sen sijaan hormonitoimintasi on vetänyt pääsi pilveen väärällä jalalla herätystä aamusta alkaen, on kehnoon ajatukseen syytä lyödä väsyneen leima välittömästi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun vaikkapa väsyneenä päähän putkahtaa lannistunut ajatus, pyrit sitkeästi ajattelemaan: ”ahaa, tämä on taas yksi näitä väsyneitä ajatuksia.” Näin hankalan ajatuksen pauhu menettää pahimman teränsä ja parhaassa tapauksessa ajatus lannistuu ja poistuu tukkimasta huomiokanaviasi.

Seuraavan kerran kun olet väsynyt tai vaikkapa sairaana, ja mieleen ryömii masentava mietemato, koeta lannistaa se lyömällä jämäkästi sen otsaan leima ”väsynyt” tai ”sairas”. Näin ajatus muuttuu tunnistettavaksi olotilastasi johtuvaksi oireeksi, eikä enää pääse käsiksi itsetuntoosi tai viretilaasi. Tuloksena olotila kohenee silmiin nähden. Parhaassa tapauksessa voit vielä kirjoittaa ajatuksesi ylös vaikkapa päiväkirjaan. Paperille pyydystetty mietemato osoittautuu usein jo ensisilmäyksellä säälittäväksi toukanrääpäleeksi, vaikka se pääsi sisällä olisikin tuntunut varsinaiselta ajatusanakondalta. Leimaa siis hankalat ajatukset silloin, kun hoksaat, että ne johtuvat olotilastasi – ja huomaat viretilasi kohentuvan merkittävästi.

Alkoholi, stressi ja flow

Kohtuudella käytettynä alkoholista tulee koko lailla mukava olo. Viimeaikaisten tutkimusten valossa on jopa niin, että alkoholia kohtuudella käyttävät ovat harvemmin masentuneita kuin totaalikieltäytyjät. Alkoholin masennusta lievittävä vaikutus perustunee sen hyödyllisyyteen stressin hoidon ensiapuna.

Stressi johtuu siitä, että ihmisen huomiokanavat kuormittuvat ajatuksista, jotka eivät liity välittömään toimintaan. Kun huomiokanavat menevät tukkoon turhasta säpätyksestä, on tietoinen toiminta mahdotonta: seinät kaatuvat päälle, otsasuoni pulputtaa ja verenpaine syöksyy rakettina yli mitta-asteikon. Stressitön toiminta tapahtuu puolestaan flow-tilassa. Tällöin sinulla on käytössäsi kaikki seitsemän huomiokanavaasi käsillä olevalle tehtävälle. Olet läsnä muun ajattelun häiritsemättä. Tuloksena kaikki sujuu kuin tanssi.

Alkoholin nauttiminen synnyttää eräänlaisen keinotekoisen flow-tilan.

Flow-tila syntyy silloin, kun pystyt keskittymään häiriöttä. Tämä edellyttää sitä, että kaikki seitsemän tietoista huomiokanavaasi ovat käytössä käsillä olevalle toiminnalle. Se on mahdollista vain silloin, kun juuri nyt tarpeettomat ajatukset eivät putkahda kutsumatta mieleesi.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka koostuvat erilaisista osatapahtumista. Eräs keskeinen osa ajatusprosessia on hermosolujen aineenvaihdunnan järkkyminen. Tämä saa hermosolun ärsyyntymään ja pyrkimään kohti tasapainotilaa: hermosolun solukalvolla tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat hermoimpulssin. Hermoimpulssit puolestaan johtavat aineenvaihdunnan muutoksiin muualla aivoissa ja lopulta kehossa. Nämä muutokset saavat aikaan säpinää jäseniin: tulee sellainen olo, että tarttis tehdä jotain.

Toimimalla ihminen muuttaa hormonaalista tasapainoaan, joka tyynnyttää lopulta hermosolut. Kun homma on hoidettu, kroppa palkitsee pienellä dopamiinipiikillä, josta tulee hyvä olo. Myös alkoholin nauttiminen ehkäisee hermosolujen toimintaa. 1990-luvun alussa kaniineilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alkoholin nauttiminen aiheuttaa hermosoluissa samantapaisia muutoksia kuin onnistuminen. Se johtaa hermosolujen ärsytyksen ennenaikaiseen sammumiseen, jolloin stressitaso vähenee: mieleen putkahtaa yhä vähemmän ei-toivottuja ajatuksia. Näin käytössä on enemmän huomiokanavia. Kohtuudella käytettynä tämä onkin ihan hyvä idea: joskus voi olla hyvä tehdä tilaa pääkoppaan.

Ajatukset eivät kuitenkaan ole pelkästään hermosolujen sähkökemiallista toimintaa. Ajatukset ovat prosessiluontoisia ilmiöitä, jotka eivät rajoitu vain pään sisälle. Ajatellaanpa vertauskuvana junan liikettä. Junan liike ei ole yhtä kuin junan pyörien liike. Ja silti, jos junan pyörät otetaan pois, ei liikettä ole. Liike on prosessi: ilmiö, joka edellyttää pyörät, veturin, kiskot, voimanlähteen, kuljettajan sekä nipun tietynlaisia luonnonlakeja.

Samaten ajatusten kohdalla: jos hermosolut sammuvat, niin sammuu ajatuskin. Hermosolut panee kuitenkin usein liikkeelle jokin ihmisen ulkopuolinen seikka. Moni käynnissä oleva ajatusprosessisi perustuu esimerkiksi siihen, että joku toinen odottaa sinun tekevän jotakin, oli se sitten puoliso, pomo tai jälkikasvu. Jos nyt eliminoit neuronaaliset osaset näistä prosesseista, jää prosessi sikseen. Mentaalinen roistosi on ruuvannut ajatusveturista pyörät irti.

Se ei suinkaan tarkoita, että systeeminen tila, joka on prosessin pannut alkuun olisi lakannut olemasta. Pasilan asemalla odotetaan aamujunaa yhä kuumeisemmin. Ja nyt kun kohtaat alkoholilla kamppaamasi ajattelun systeemisen pään seuraavan kerran joudut pahimmassa tapauksessa rakentamaan pelistrategiasi kokonaan uusiksi. Muisti vaan ei pelaa.

Kohtuudella käytettynä alkoholi on kätevä tapa sammuttaa hetkeksi säpätys takaraivossa niin, että pystyt nauttimaan hetkestä eräänlaisessa kemiallisessa flow-tilassa. Liiallinen alkoholin käyttö on kuitenkin tuhoisaa. Jos hermosoluja kohtaa massakooma, tulee inhimillisestä toiminnasta mahdotonta. Ajatukset juoksevat päin seinää, ja pahimmassa tapauksessa ihminen itse perässä.

Pitkäkestoiseksi ratkaisuksi alkoholista ei siis ole: pitkässä juoksussa toimivin tapa elää flow-tilassa on huolehtia esimerkiksi ajattelunhallinnan avulla siitä, että ajatusprosessit ovat järjestyksessä. Alkoholi tarjoaa oivan laastarin stressin lieventämiseksi. Mutta pitkässä juoksussa lääkkeeksi tarvitaan konkreettisia muutoksia siinä, miten elät päivittäistä elämääsi.

5 helppoa niksiä flow-tilan saavuttamiseksi

Jamaikan salama Usain Bolt on viimeisen vuoden aikana hämmästyttänyt urheilumaailmaa useaan otteeseen. Boltin tähtihetkiä ovat olleet Pekingin olympialaisten uusi sadan metrin maailmanennätys 9.69 – jolla Bolt tuuletti viimeiset kymmenen metriä! Lisäksi Bolt niittasi hiljattain upouuden maailmanennätyksen 9.58, pudottaen voimassaolevaa ennätystä ennenkuulumattomat 11 sadasosasekuntia.

Usain Bolt on erinomainen esimerkki siitä, mitä ihminen voi parhaillaan saada aikaiseksi flow-tilassa.

Flow-tila on ihmisen perustila. Se on se tila, jossa synnymme maailmaan, ja johon autuaasti kykenevät lapset ja mielenvikaiset. Me muut elämme jatkuvan informaatiopommituksen keskellä – alati kiihtyvässä tehtävien ja vaatimusten ristiaallokossa, joka pyrkii tauotta tukkimaan huomiokanavamme ja näin kampeamaan meidät pois tästä auvoisasta olemisen vuosta.

Flow-tila on tila, jossa vallitsee täydellinen keskittyminen käsillä olevaan asiaan. Se on se tila, joka tulee loman toisella viikolla varpaita välimeressä huljutellessa, sydäntä särkevän kaunista musiikkia kuunnellessa ja omaa nukkuvaa lasta tuijotellessa. Kaikki seitsemän huomiokanavaamme ovat silloin kiinnittyneet siihen, mitä olemme tekemässä jopa siinä määrin, että tietoisuus omasta itsestä tai ajasta katoaa. Tuloksena on miellyttävä läsnäolon tunne – tunne siitä, että kaikki vain sujuu.

Flow-tilan saavuttaminen ei ole kuitenkaan huippusprinttereiden tai zen-munkkien yksinoikeus. Kuka tahansa voi päästä arkitoimissaan flow-tilaan ottamalla selkoa omasta ajattelumaailmastaan ja elämästään. Seuraavassa esittelen viisi helppoa niksiä, joilla saa raivattua huomiokanavilleen tilaa niin, että tuloksena on jatkuva flow-tila.

1. Älä tee mitään turhaa

Mieltämme kuormittaa normaalisti kaikenlainen ylimääräinen häläpälä – siivoamattomat sukkalaatikot ja sen sellainen. Monet näistä jutuista osoittautuvat tarkemmassa tarkastelussa sellaisiksi, ettei niitä oikeastaan edes tarvitse tehdä. Ennen kuin siivoat ne ajukopastasi häiritsemästä, ne putkahtavat kuitenkin aika ajoin mieleesi, tukkien näin huomiokanaviasi.

Ensisijaista flow-kokemukselle on keskittyminen – niin elämän päämääränasettelussa kuin päivittäisessä toiminnassakin. Niin pitkään, kun mielessä liikkuu kaikenlaista turhaa häläpälää, on flow-kokemuksen saavuttaminen koko lailla hankalaa. Mielen tahdonvaraiseen tyhjentämiseen kykenevät kuitenkin pääsääntöisesti vain zen-munkit. Mutta onneksi meille tavallisille tallaajillekin on olemassa konstit turhan häläpälän siivoamiseksi.

Erityisen tehokas tapa raivata tilaa on kertoa itselleen, mitä päässä liikkuu. Tämä tapahtuu helpoiten kirjoittamalla. Kirjoita siis ylös kaikki se, mitä sinun pitää huomenna tehdä ja mieti, onko kaikki kirjaamasi oikeasti tärkeää. Jos vain suinkin tohdit, ruksaa listalta yli niin paljon kuin mahdollista.

2. Keskity olennaiseen

Kun olet saanut listasi putsattua niin, että siinä on jäljellä vain olennainen, muodosta mielikuva siitä, kuinka teet kunkin tehtävän siihen täydellisesti keskittyen. Mieti, miten huomiset tehtäväsi voivat sujua parhaimmillaan. Anna mielikuvituksesi lentää – kuvittele käsiesi asentoa, ruumiisi tuntua, makuja, tuoksuja!

Ja kun huomenna ryhdyt toimeen, tee vain yksi asia kerrallaan.

Epäilemättä joku keskeyttää huomenna ajatuksenjuoksusi valistaakseen sinua uuden puertoricolaisen kahvipavun ihanuudesta – mutta kun olet jättänyt tehtävälistallesi vain olennaisen ja muodostanut mielikuvan siitä, miten toimesi parhaillaan sujuvat, löydät itsesi yhä useammin toimiesi keskeltä kepeässä flow-tilassa.

3. Tunne ajatuksesi

Flow-termin lanseeranneen unkarilais-amerikkalaisen psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan flow-kokemukselle ovat olennaista tarkkarajaiset päämäärät ja tehtävästä saatava välitön palaute. Tekemisen täytyy siis olla sellaista, että pystyt tunnistamaan milloin olet onnistunut ja milloin et. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos tiedät, minkälaisista osakokonaisuuksista tehtävät koostuvat.

Normaalisti aika iso osa toiminnastamme koostuu eteenpäin valuvasta, hahmottomasta puuhastelumössöstä. Usein olemme tietoisia vain niin sanotuista suurista linjoista. Itse toiminta tapahtuu aika orgaanisesti sitä sen kummemmin ajattelematta.

Vasta kun annat toiminnallesi rakenteen, josta olet itse tietoinen, näet kirkkaasti toiminnan tarkkarajaiset päämäärät ja tunnistat myös pienimmistäkin toimista milloin olet onnistunut. Vaikka flow-kokemuksen yhteydessä usein puhutaankin huippu-urheilijoista ja taiteilijoista, voi flow-tilaan päästä minkä tahansa askareen yhteydessä. Jopa tiskaaminen tai roskien vieminen voi johtaa flow-kokemukseen jos olet riittävän valpas tunnistaaksesi miten ne suoritettuasi olet askelen jotakin päämäärääsi lähempänä.

Mieti siis tehtäviäsi tarkastellessasi mitkä tehtävät ovat yksittäisiä toimia, ja mitkä puolestaan koostuvat useammista toimista. Esimerkiksi roskien viemistä on aika vaikeaa jakaa osakokonaisuuksiin, kun taas talon rakentaminen on monimutkainen sarja erilaisia askareita. Henry Fordin sanoin: ”Mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea kun sen jakaa riittävän pieniin osiin.” Tunne siis tehtäväsi, jotta voit riemuita jokaisesta pienestä onnistumisesta, joka niistä seuraa.

4. Järjestä toimintasi

Tehtävien tunteminen ei yksinomaan riitä. Itse asiassa tehtävien silppuaminen pieniin toiminta-atomeihin saattaa jopa aluksi tuntua ahdistavalta. Näinkö paljon tätä tekemistä olikin?

Jotta puuhastelusälän tulva saadaan suitsettua aisoihin, täytyy tehtävät myös rakenteistaa niin, että pystyt suoriutumaan niistä ilman, että ne alkavat riidellä keskenään ajastasi. Jos et satu olemaan zen-munkki, on tässä likipitäen ainoa järkevä tapa pitää tehtävistä jollakin tavalla kirjaa. Yksi 1900-luvun mullistavista ajanhallintamenetelmistä oli tehtävälista. Andrew Carnegie maksoi 1900-luvun alussa tiettävästi tehtävälistan esitelleelle nokkelikolle eräitä miljoonia – niin riemuissaan hän oli tästä uuden uutukaisesta innovaatiosta.

Jos teet edellisenä iltana listan seuraavana päivänä hoidettavista tehtävistä, on toiminnallasi jo rakenne. Tehtävälistaa monin verroin tehokkaampi tapa rakenteistaa toimintaa on David Allenin kehittämä Getting Things Done -metodi, josta kirjoitin aiemmassa blogimerkinnässä. Allenin metodi perustuu siihen, että koostat päivittäisen tehtävälistan tekemisen sijaan listan, johon kirjaat kaikki asiat, jotka pitää hoitaa, tästä ikuisuuteen. Tehtävät lajitellaan sitten sen mukaan, missä ja mitä käyttäen ne voidaan tehdä. Näin käsilläsi on aina vain nippu sellaisia tehtäviä, jotka voit hoitaa heti.

5. Tee merkityksellisiä asioita

Tärkeintä flow-tilaan pääsemisen kannalta on, että teet jotain merkityksellistä. Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen toimesi tulisi torjua ilmastonmuutos ja poistaa nälänhätä. Toimintaa rakenteistamalla itse asiassa pienen pienetkin arkiaskareet muuttuvat merkityksellisiksi. Mutta tämä on mahdollista vain, jos rakenteistamasi toiminta johtaa pitkällä tähtäimellä lopputuloksiin, jotka käyvät yksiin arvomaailmasi kanssa.

Hyvinvointi nousee siitä, että tekeminen tuottaa tuloksia, jotka käyvät yksiin oman arvomaailman kanssa. Tekemisesi täytyy siis tapahtua viime kädessä oman arvomaailmasi puitteissa. Nyky-yhteiskunnan monisäikeisessä motivaatiokentässä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Monesti vaikeinta on ylipäätään tietää mitä haluaa. Tässä auttaa tutkailla omaa arvomaailmaa. Mieti, mikä on sinusta hyvää ja oikein – ja minkälainen toiminta johtaa sellaisiin tuloksiin, jotka ovat mielestäsi hyvää ja oikein.

Koska arvot ja päämäärät ovat kuitenkin pohjimmiltaan aika epämääräisiä ja abstrakteja mokkuloita, kannattaa oman kutsumuksen löytämistä lähestyä konkretian tasolla. Kirjoita siis ylös lista kaikesta siitä, mitä haluaisit pystyä tekemään niillä kahdellakymmenellä neljällä tunnilla, jotka sinulla on käytössäsi vuorokaudessa, jos saisit itse päättää ihan kaikesta ajastasi. Listalta voit jättää pois syömisen, nukkumisen ja muut biologiset perustoiminnot – tärkeintä on tunnistaa, mitä erityisesti juuri sinä haluat tehdä.

Pisteytä aktiviteetit yhdestä kolmeen sen mukaan, missä määrin pystyt niitä tekemään juuri nyt. Lopuksi tarkastele kirjoittamaasi listaa ja mieti, mitä sellaisia muutoksia voisit tehdä elämässäsi, jotta joka ikinen aktiviteetti listalla saisi arvosanakseen kolmosen. Sitten kun pääset siihen tulokseen teet nimittäin tarkalleen sitä, mitä haluat. Lopuksi voit pohtia, minkälainen ihminen tekee kaikkea sitä, mitä sinä haluaisit tehdä. Osa aktiviteeteista voi johtaa ammattiin, toiset taas harrastuksiin. Sinänsä on yhdentekevää, mistä rahasi ansaitset siinä vaiheessa kun pystyt toteuttamaan itseäsi täysipainoisesti.

Koska flow-tila seuraa tarkkarajaisesti asetelluista päämääristä, ei sinun tarvitse ottaa juuri nyt lopputiliä epämieluisasta työstä päästäksesi flow-tilaan. Keskeistä on tunnistaa päämäärä, joka mahdollistaa sen, että voit tehdä sitä, mistä pidät. Heti kun saat siitä kiinni, on jokainen toimesi askel kohti tuota päämäärää – siis jo itsessään jotain, joka on välillisesti jotain itsellesi olemuksellista.

Näillä viidellä niksillä pääset siis flow-tilaan:
1) Älä tee mitään turhaa.
2) Keskity olennaiseen.
3) Tunne ajatuksesi: kirjaa eri tehtävien työvaiheet.
4) Rakenteista toimintasi: pidä kirjaa toimistasi.
5) Kirjoita ylös se, mitä todella haluat tehdä.

Nikseissä 1–4 voit käyttää apunasi uutukaista Ajattelunhallinnan oppaan versiota 2.0. Voit ladata sen itsellesi maksutta täältä. Määrittelemällä sen, mitä haluat tehdä ja seuraamalla Ajattelunhallinan oppaan metodeja kuljetat arkesi kepeään flow-tilaan ennen kuin huomaatkaan.

Miksi tavara stressaa?

Me elämme kulutusyhteiskunnassa. Vaikka länsimaat ovat hissukseen siirtymässä kohti tiedon aikakautta, toimintamme nojaa silti paljolti yhä kuluttamiseen. Kuluttamisen seurauksena meillä kaikilla on aika paljon kamaa. Tavarat ovat tärkeitä, koska ne mahdollistavat rikkaamman toiminnallisen kentän, kuin mihin parilla käsiä ja toisella jalkoja kykenee. Esimerkiksi talon rakentaminen olisi kohtalaisen hankala koitos ilman kunnon työkaluja.

Liika kama on kuitenkin monella tavalla haitallista ihmiselle. Liika tavara on nimittäin yksi tyypillisimpiä stressin aiheuttajia. Samoin kuin mieltä ylikuormittavat tehtävät, torppaa myös nurkissa lojuva roina melkoisen tehokkaasti myös ajatustyötä. Syy tähän on yksinkertainen.

Esine sisältää aina kehotuksen toimintaan.

Kun näet vaikkapa kirjan lojumassa pöydällä tai lapion terassilla, synnyttää se mielessäsi aina hetkellisen kimmokkeen tehdä sillä jotain. Tämä aktivointi ottaa hetkeksi käyttöönsä ainakin yhden huomiokanavan. Jos sitä kamaa lojuu paljon ympärillä, se tarkoittaa, että koko joukko huomiokanavia on jatkuvasti kiinnitetty siihen, mitä kaikkea voisit tehdä kaikella sillä roinalla mitä nurkissa pyörii. Siinä hötäkässä mieli menee aika vilkkaasti tukkoon, ja tuloksena on stressaantunut olo.

Hyvinvoinnin kannalta ei ole olennaista se, mitä kaikkea voit tehdä. Jos olisi, riemuitsisimme joka hetki siitä, että voimme milloin vaan hyppiä yhdellä jalalla ja viheltää.* Keskeistä on sen sijaan se, mitä kulloinkin pitää tehdä – ja ennen kaikkea se, mitä haluat tehdä. Todennäköisesti juuri tällä hetkellä se lukemaan kehottava kirja tai kaivamaan kehottava lapio ei johda toimintaan, joka palvelee omaa etuasi. Ja harhauttaapa esine vielä sitä toiminnallista viitekehystäkin, joka vielä hetki sitten oli kelluttamassa sinua ihanassa flow-tilassa kohti mieluisaa tulosta.

Suurin osa omistamistamme tavaroista on sitä paitsi turhia.

Kävimme hiljattain vaimoni kanssa läpi keittiön kaapit, jonka tuloksena saimme täytettyä kolme isoa mustaa roskasäkillistä ylijääneellä krääsällä. Ja keittiön kaappimme eivät muuten ole edes kovinkaan isot. Monenmoiset purnukat ja ananaksenkuorimiskojeet saivat lähtöpassin. Ja silti tavaraa jäi yhä aika lailla. Mutta ainuttakaan kirpputorille kärrättyä härpäkettä emme ole jääneet kaipaamaan.

Jos haluat putsata kotiisi tilaa omille ajatuksillesi, kehotan tekemään seuraavanlaisen operaation. Sen voi tehdä kertarysäyksellä, jos olet supertehokas tai masokisti. Tai sitten sen voi tehdä huone kerrallaan tai kaappi kerrallaan. Oli miten oli, tee näin: pura kaapeista kaikki tavara esimerkiksi pöydälle ja jaa tavarat kahteen pinoon. Toiseen pinoon menevät säilytettävät tavarat ja toiseen pois annettavat. Pyri aluksi siihen, että pinot ovat vähintään yhtä suuret. Toisin sanoen, heitä puolet tavarasta pois. Takaan, ettet tule katumaan. Lopuksi, jos kantti kestää, siirrä hammasta purren vielä säästettävien pinosta viidennes pois annettaviin.

Meillä on taipumus kiintyä tavaroihin, sillä kun sen ihanan ananaksenkuorimiskojeen ottaa käteen, mieleen pulpahtavat heti ne iloiset kesämuistot, kun koverretusta ananaksenkuoresta siemailtiin piña coladaa puutarhajuhlissa. Mutta tosiasiassa suurinta osaa kamasta käytämme todella harvoin, jos koskaan. Silti ne tönöttävät siellä kaapeissa varaamassa huomiokanaviamme. Ananaksiakin tuli lopulta kuorittua tarkalleen yksi.

Hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että meillä on riittävät mahdollisuudet toimintaan. Hyvinvointi kärsii siitä, jos emme pysty toimimaan. Mutta hyvinvointi kärsii yhtä kaikki myös siitä, jos mahdollisuuksia on liikaa. Joka ikinen esine, jonka omistat herättää aina pienen kimmokkeen toimintaan. Ja jokainen tällainen toimintakehotus kuormittaa huomiokanaviasi ja aiheuttaa näin stressiä.

Turhasta krääsästä on paras hankkiutua eroon. Tuloksena kotona on mukavampaa olla. Mikä parasta, krääsävapaa koti antaa sinun tehdä häiriöttä juuri sen, mitä olet tällä hetkellä tekemässä. Pystyt keskittämään jakamattoman huomiosi käsillä olevaan toimeen – ja toimimaan ihanassa flow-tilassa.

*Paitsi jalattomat, ja vaimoni, joka ei osaa viheltää.

Miten pääsen eroon työperäisestä stressistä?

Pikkuveljeni muutti hiljan Tampereelle. Sanotaan, että muutto on ihmiselämän kolmanneksi stressaavin elämäntapahtuma. Sen lisäksi, että muuttaessa koko tuttu elinympäristö muuttuu kokonaan, liittyy muuttamiseen myös valtavan paljon tekemistä. Kun työn ja arkiaskareiden päälle ladataan parin viikon täyspäiväinen muuttotyökuorma, ei ole ihme jos mielen huomiokanavat ylikuormittuvat ja polla sanoo poks. Ihan samalla tavalla stressi pääsee valitettavan usein kasaantumaan myös töiden ja arkiaskareiden kautta. Pikamääräpäivällä varustettu jättiprojekti tai hissukseen kasaantuvat pikkuaskareet käyvät lopulta ylivoimaiseksi työkuormaksi ja katki käy kamelin selkä.

Monet stressinaiheuttajat, kuten potkut tai avioero, ovat sellaisia, joihin emme oikein voi vaikuttaa muutoin kuin asennoitumalla oikein. Tämä ratkaisu stressin välttämiseksi on kuitenkin hieman niin kuin laihduttaminen: mahdottoman yksinkertainen ja sellainen, johon vain harvat ja valitut oikeasti kykenevät. Sitä laihtuu kun syö vähemmän. Samaten stressi kaikkoaa, kun vaan hiljaisesti hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Helpommin sanottu kuin tehty – tähän kykenevät pääasiassa vain pitkään ja hartaasti meditoineet zen-munkit.

Epämieluisat elämäntapahtumat ovat kuitenkin vain yksi stressin aiheuttaja. Rohkenisin väittää, että pääosa stressistä aiheutuu ihan arkisista työtehtävistä ja askareista. Ja tässä kohtaa pilkahtaa valoa pilven takaa: työperäisen stressin voi nimittäin eliminoida liki kokonaan melko yksinkertaisella konstilla.

Ihminen toimii stressittä silloin kun hän kykenee suuntaamaan jakamattoman huomionsa käsillä olevaan asiaan.

Tällöin kaikki mielen seitsemän huomiokanavaa ovat kiinnittyneet keskittyneesti siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. Usein tällainen keskittyminen on kuitenkin vaikeaa saavuttaa. Jotkut pääsevät rentoutuneeseen flow-tilaan ainoastaan lomalla.

Työperäisessä stressissä on kyse siitä, että mieli muistuttelee jatkuvasti yhdestä sun toisesta asiasta joka tulisi hoitaa pois alta, varaten näin tietoisuuskanavia ei-toivottujen mainoskatkojen käyttöön. Työperäisen stressin eliminointi edellyttää siis sitä, että pystymme ohjelmoimaan sisäisen digiboksimme ohittamaan mainoskatkot.

Jos vuosikausien hiljentymisharjoitukset eivät tule kysymykseen, täytyy töille ja askareille kyetä tekemään jotain. Monesti ajatellaan, että työtehtävien hallinnointi edellyttää ajanhallintaa. Aikaa ei kuitenkaan hallitse kukaan: viidestä minuutista ei tule muuta kuin viisi minuuttia, vaikka tekisi mitä. Sen sijaan sitä, miten kunkin viisiminuuttisen käyttää voi hallinnoida hyvinkin tehokkaasti. Tähän tarvitaan ajattelunhallintaa.*

Jos mieli ei ole rautaisessa hallinnassa, tarvitaan stressin kaatamiseksi Systeemi. Ajattelunhallinnan Systeemi on yksinkertaisesti tapa hallinnoida töitä ja askareita niin, että ne

a) tulevat varmasti hoidettua ajallaan ja
b) eivät jatkuvasti putkahda mieleen muistuttamaan omasta hoitamattomuudestaan.

Aivan erinomainen Systeemi on David Allenin kehittelemä Getting Things Done -metodi. Katsasta ja tilaa kirja täältä – suosittelen. Idea on yksinkertaisuudessaan briljantti: ihan kaikki mahdolliset asiat, joista mieli voisi tahtomattamme muistuttaa parkkeerataan Systeemiin. Systeemi muistuttaa hyvissä ajoin siitä, kun nämä asiat ihan oikeasti pitää hoitaa. Lisäksi hommat jaotellaan 2–10 minuuttia kestäviin konkreettisiin toimiin sen sijaan, että tehtävälistaan kirjattaisiin jotain yhtä inspiroivaa kuin ”rakenna talo” tai jotain yhtä abstraktia kuin “tule onnelliseksi”. Perinteinen tehtävälista on siis kuollut ja kuopattu ja sen manttelin on perinyt toimilista. Joka ikinen kikkare, joka listalle kirjataan on nimittäin toimi – jotain kouriintuntuvaa, jonka voit tehdä heti.

Hommat luokitellaan lisäksi kontekstien mukaan, eli sen mukaan missä ja milloin niille voi jotain tehdä. Puhelinsoittoja on vaikea hoitaa jos kapula on kotona, eikä mailien kirjoittaminen onnistu ilman jonkinlaista internet-härpäkettä. Mutta moni istuu usein bussissa tai taksissa tyhjää toimittaen, kun voisi hoitaa pikkuaskareet pois alta niin, että kotona ehtii sitten peuhata enemmän muksujen kanssa tai töissä hörpätä ylimääräisen kahvin.

Briiffasin pikkuveljelle muuttokaaoksen keskelle puhelimitse riisutun version Allenin metodista. Pari päivää myöhemmin velipoika soitti ja ihmetteli, että kuka se väitti, että muuttaminen on stressaavaa – hauskaa hommaahan se on! Kun noin tuhannen hoidettavan askareen lyijyviitta vaihtuu toimi toimelta kuin itsestään soljuvaan puuhastelubalettiin, muuttuu pulputtava otsasuoni kirkkaaksi hymyksi. Kun tietoisuus iskee siitä, että projekti tulee ihan oikeasti hoidettua, ja vieläpä niin, että suuren aikaa on kivaa, voi helposti lakata stressaamasta. Olo on kuin maratoonarilla nejänkympin paalulla.

Ajattelunhallinta vapauttaa mielen keskittymään kulloinkin käsillä olevaan tehtävään. Käytännössä meillä on tällöin käytössä kaikki seitsemän tietoista huomiopistettämme ilman, että huominen kylppärin siivous muistuttaisi itsestään kerran puolessa tunnissa. Kuvittele, että jokainen työpäivä tuntuisi suurin piirtein sellaiselta, kuin varpaiden huljuttaminen Välimeressä. Kun pystymme keskittämään kaiken mielen tulivoiman käsillä olevaan tehtävään, on itse tehtäväkin antoisampi.

Tulos: mieli on kuin vettä vain. Että siitä sinulle, zen-munkki!

*Voit ladata täältä uunituoreen Ajattelunhallinnan oppaan. Allenin GTD-systeemiin paikoin perustuvassa oppaassa neuvotaan yksinkertainen ja helposti omaksuttava ajattelunhallintametodi. Ota ajatuksesi haltuun ja jätä työperäiselle stressille jäähyväiset.