Filosofit ovat keksineet kautta aikain toinen toistaan lennokkaampia tulokulmia kysymykseen: ”Mitä on onnellisuus?” Nähdäkseni tämä onkin yksi filosofian ydinkysymyksistä. Aristoteleen mukaan ”onnellisuus on elämän merkitys ja päämäärä, koko inhimillisen olemassaolon tarkoitus.” Yhteisen toimintamme tulisikin viime kädessä palvella tätä tarkoitusta.
Tässä esittelen neljä tukipilaria, joihin panostamalla voit edesauttaa onnellisuuttasi.
1. Ihmissuhteet
Toimivat ihmissuhteet ovat inhimillisen toiminnan ydin. Kukapa tulisi toimeen aivan yksin? Tarvitsemme ja kaipaamme kaltaistemme seuraa. Keskeistä onnellisuuden kannalta onkin löytää toimivia ihmissuhteita, joissa tuemme oikealla tavalla toisiamme. Ihmissuhteissa kannattaakin siksi panostaa laatuun.
Nykyaikana on muodikasta haalia satapäin Facebook-kavereita – mutta kuinka monta tosiystävyyttä ehtii luoda kukasta kukkaan poukkoillessa? Ystävyyssuhteissa, rakkaussuhteissa ja jopa työsuhteissa kannattaakin keskittyä ennen kaikkea sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat aidosti ja intuitiivisesti hyviltä ja kehityskelpoisilta.
Nähdäkseni tässä keskeinen kriteeri on yhteisen toiminnan luontevuus. Jos kaverin kanssa juttu luistaa kuin itsestään, tai treffikumppanin kanssa on luontevaa puuhata muuallakin kuin vällyjen välissä, on ihmissuhteessa todennäköisesti lihaakin luiden ympärillä. Hyviin ystäviin kannattaa sijoittaa aikaa ja rakkautta – se maksaa varmasti itsensä monin verroin takaisin.
2. Aivotoiminta
Aivotoiminnan merkitys on mielestäni nykyaikana ylikorostunut mielialoista puhuttaessa. Kun alkaa masentaa, lääkäri määrää pillerin, ja sen pitäisi mukamas hoitaa homma. Jos masennus on kuitenkin aiheutunut toimimattomasta sosiaalisesta ympäristöstä tai merkityksettömästä ja stressaavasta työstä, ei ihmepilleristä ole pitkällä tähtäimellä apua.
Aivotoiminnan jouhevuus on kuitenkin ilman muuta tärkeä osa hyvinvointia. Aivoista kannattaakin pitää huolta. Aivotoimintamme perustuu monimutkaiselle rasva-aineenvaihdunnalle, jonka toiminnan kannalta on olennaista erityisesti nauttia oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Onnen soturi syökin paljon kalaa.
Lisäksi on hyvästä välttää liiallista hiilihydraattien nauttimista: sokerit ja valkea jauho synnyttävät sokeripiikin, joka jarruttaa aivotoimintaa. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan jopa vanhemmiten yleistyvät muistihäiriöt voivat johtua pitkälti liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta. Herkuttelun kohtuullisuus ei siis vaikuta myönteisesti vain vyötärölinjaan, vaan tekee ihmeitä myös mielialoille.
3. Työkuorma
Hyvääkin voi joskus saada liikaa. Vaikka tekisit tarkalleen sitä, mitä haluat, saatat silti jäädä työkuorman jalkoihin, jos työtä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä ovat todistusaineistona lukuisat kutsumukselliset taiteilijat ja tiedemiehet, jotka ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä – ja lopulta palaneet itsekin loppuun.
Siksi on tärkeää, että asetat asiat tärkeysjärjestykseen ja rakenteistat toimintasi tehokkaasti. Tärkeysjärjestys löytyy esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Voit myös listata elämäsi keskeiset asiat ja miettiä, mikä niistä tulee ensin, mikä viimeksi. Ei kaikkea tarvitse tehdä. Toiminnan rakenteeseen saat puolestaan puhtia ajattelunhallinnan avulla. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman Ajattelunhallinnan oppaan täältä.
4. Tekemisen merkitys
Aristoteleen tärkeä maksiimi kuuluu näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Nähdäkseni tämän yhtälön ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.
Rohkenisin väittää, että sellainen ihminen on onnellinen, joka tekee 24 tuntia vuorokaudessa enimmäkseen asioita, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Olennaista on siis löytää juuri ne tekemisen muodot, jotka synnyttävät sellaisia tuloksia, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.
Tässä auttaa ydintoimien lista. Selvittämällä ensin omat ydintoimesi – mitä juuri sinä haluat tehdä – ja suuntaamalla ne sitten niin, että puuhastelustasi on myös hyötyä muille, synnytät lopulta myös riittävät resurssit elääksesi tarkalleen niin kuin haluat.
Onnellisuuden avaimet löytyvätkin siis Delfoin Apollon temppeliin yli kaksi tuhatta vuotta sitten kirjatuista ohjennuorista: ”Tunne itsesi. Kaikkea kohtuudella.” Kun tiedät mitä haluat, etkä tee mitään turhaa, olet onnellinen. Siinäpä se.
PS. Filosofian Akatemia järjestää kesällä 12.6. kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Kuusituntisessa seminaarissa käsitellään laajasti ja käytännönläheisesti onnellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.
Pahimpia onnellisuuden tappajia on kyllä sellainen päättämätön välitilassa kelluminen. Tehdään vähän sitä sun tätä muttei mitään kunnolla. Kunnolla tekeminen on pelottavaa. Päättämätön ihminen ei tee päätöksiä, koska pelkää ratkaisunsa huonoja puolia. On olevinaan helpompaa elää kahta tai useampaa ratkaisua yhtä aikaa (elää kaikki vaihtoehdot avoimina) ja ottaa kaikesta pelkät hyvät puolet. Mutta tällä tavoin ihminen vain pyörii ympyrää eikä saa mistään mitään irti.
Karkasinkohan aiheesta.
Kalakeiton voisin tehdä seuraavaksi. 🙂
Samuraikettu,
Osut tässä todella tärkeään maaliin. Käsittääkseni onnellisuuden kannalta jokseenkin keskeistä roolia näyttelevät aikaansaadut tulokset. Päättämätön ihminen ei saa aikaan tuloksia, eikä näin suuntaa elämäänsä itselleen arvokkaaseen suuntaan.
Tuo vaihtoehtojen avoinna pitäminen on muuten pelottavaa hommaa. Sitähän voi nimittäin uskotella itselleen, että käsissä on voittajakortit ennen kuin ne katsoo – mutta heti kun tarttuu toimeen, tuo uskomus joutuu tulikokeeseen. On helpompi elää runsaiden ”mahdollisuuksien” kanssa, kuin koetettujen ja epäonnistuneiden yritysten kanssa.
Tosiasiassa niin sanotut epäonnistumisetkin voi kuitenkin hyödyntää tehokkaasti. Lopulta kyse on vain opitusta ja sinänsä aika epäkelvosta rutiinista. Onneksi siitäkin voi oppia eroon.
Onnellisuus tosiaan on yksi keskeinen elementti siinä, miltä ihmiselämä lopulta tuntuu. Onnellisuuden neljän tukipilarin esittäminen on rohkea avaus. Olen samaa mieltä siitä, että ihmissuhteemme ja se mitä teemme lienevät kaksi merkittävintä tekijää siinä kuinka hyvältä elämämme tuntuu. Aivotoiminnan ottaminen siihen rinnalle on myös hyvä, moderni lisä, joka muistuttaa siitä, että kyse ei ole vain tietoisen mielemme tekemisistä, vaan myös siitä, miten me sitä ihan fyysisesti ruokimme.
Samaan aikaan tuollainen lista virittää kaltaiseni kriittisen ajattelijan heti miettimään, mitä jää vielä listauksen ulkopuolelle. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen kaksi itseen liittyvää asiaa – itsetuntemus ja itsearvostus. Itsetuntemus on jollakin tavalla aika fundamentaalia onnellisessa elämässä – eihän sitä muuten tiedä, minkälainen lopulta on ja mitä pohjimmiltaan haluaa. Itsetuntemushan esiintyy tuossa sinunkin esittämässäsi Delfoin oraakkelin lausunnossa, mutta olisin melkeinpä valmis nostamaan sen omaksi itsenäiseksi pilariksi. Tietyllä tavalla myös tuo työkuorma liittyy itsetuntemukseen – kykyyn tietää omat rajansa.
Kyky arvostaa itseä on myös aika fundamentaali elementti onnellisuudessa. Tietysti nimi on siinä mielessä harhaanjohtava, että itsearvostuksemme rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa – muut ovat se peili, jonka kautta vasta näemme itsemme. Joka tapauksessa ihminen, joka ei arvosta itseään, ei voi olla kovin onnellinen. Toisaalta vahvalla itsearvostuksella varustautunut yksilö kestää myös isojakin kolahduksia onnellisuuteensa.
Frank,
Hyviä huomioita. Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut esittää *kattavaa* listaa onnellisuuden tekijöistä. Mutta nähdäkseni ainakin näihin satsaaminen lisää omaa hyvinvointia merkittävästi.
Itsetuntemus tulee esittämässäni peliin tuon tekemisen merkittävyyden kautta. Sen sijaan itsearvostus on kyllä tärkeä lisä listaan. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että omanarvontunto on keskeinen tekijä hyvinvoinnille. Jos ei omaa toimintaa ja olemassaoloa arvosta, lie vaikeaa voida hyvin.
Jäin vielä miettimään tätä huomiota:
”Toisaalta vahvalla itsearvostuksella varustautunut yksilö kestää myös isojakin kolahduksia onnellisuuteensa.”
Tässä voi toki miettiä myös onnellisuuden käsitettä laajemmin. Eli jos omanarvontuntoinen yksilö kokee vastoinkäymisiä, ovatko ne ylipäätään kolahduksia onnellisuuteen? Tai: edellyttääkö onnellisuus sitä, että on jatkuvasti hyvä olo? Kirjoitan tästä lisää maanantain blogikirjoituksessa.
Päivitysilmoitus: 5 yksinkertaista askelta hyvään elämään « Ajattelun ammattilainen