Reikiä viidakossa

Joukko antropologeja tutki viidakon syövereissä asuvaa alkuperäiskansaa. Kerran heimopäällikkö tuli jututtamaan johtavaa tutkijaa.

”Kuule, teillä länsimaisilla on kaikenlaisia omituisia tapoja. Ja onhan teillä ihan hyödyllisiäkin juttuja. Mutta sitä me olemme tuossa pohtineet, että miksi te aina kuljetatte niitä reikiä mukananne joka paikkaan?”

Tutkimusryhmän johtaja oli äimän käkenä.

”Reikiä? Mitä ihmeen reikiä?”

”No, aina kun te lähdette viidakkoon, joku teistä ottaa reiät mukaan.”

Antropologi raapi päätään.

”Minä en nyt ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitat. Voisitko näyttää minulle.”

Heimopäällikkö johdatti tiedemiehen varustetelttaan ja osoitti tikapuita.

Jokaisella on monta mieltä

Ajattelu koostuu skripteistä ja skeemoista. Skriptit ovat ajatusprosesseja, jotka kerran käyntiin pyörähdettyään tuottavat ennakoidun tuloksen jollei jokin toinen prosessi keskeytä niitä. Skeemat ovat ajatusprosesseja, jotka latautuvat mieleesi kulloisenkin elämäntilanteen tai kontekstin perusteella. Skeemat toteuttavat tuloksen (mielikuvan, oivalluksen, havainnon) vasta kun jokin ylimääräinen elementti tyydyttää ne.

Ajattelusi riippuu valtavan paljon ympäristösi vaikutuksesta.

Se, miten hyvin muistat, miten hyvin osaat asiat tai jopa miten puhut tai miten teet valintoja riippuu ympäristöstäsi. Takavuosina tehdyssä psykologisessa kokeessa koehenkilö käyttäytyi huomattavasti hyökkäävämmin huoneessa, joka oli sisustettu aseilla kuin huoneessa, jonka seinille oli ripustettu urheiluvälineitä.

Erään tutkimuksen mukaan puolestaan tarjoilijat, jotka muistavat vaivatta käsittämättömän pitkiä tilauksia eivät pärjänneet ravintolan ulkopuolella tehdyssä muistikokeessa lainkaan. Ja jokainen meistä on kokenut varmaankin sen, miten puheenparsi muuttuu, kun siirrytään teinikaveriporukasta isovanhemmille kylään.

Ympäristösi ja sosiaalinen tilanteesi vaikuttaa siihen, minkälaiseen toimintaan ja minkälaisiin havaintoihin olet valmistautunut. Ja valmistautumisesi vaikuttaa puolestaan siihen, miten käytännössä toimit. Äidin herrantertusta voi tulla silmänräpäyksessä kulmakunnan kauhu, kun kaveriporukka vaihtuu. Uuden porukan määräämät skeemat synnyttävät uudenlaista toimintaa.

Tavallaan me olemmekin kaikki skitsofreenikkoja: jokaisella on monta mieltä. Ihmismieli ei ole yhtenäinen rationaalinen kivipaasi, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva kokoelma erilaisia toiminnan mahdollisuuksia. Tästä syystä on hyvä muistaa, että sinä et ole vain se, kuka olet. Olet myös se, missä olet.

Keittolounaalla keksijäneron kanssa

Thomas Edisonilla oli uutta työntekijää palkatessaan tapana viedä ehdokas
keittolounaalle. Jos työnhakija suolasi keittonsa ennen maistamista, Edison jätti
työnhakijan palkkaamatta. Hän ei halunnut palkkalistoilleen ihmistä, jolla on liian vahvoja ennakkokäsityksiä.

Lopulta Edison keräsi ympärilleen Menlo Parkin laboratorioonsa aikansa terävimmät tutkijat. Myös tulokset olivat sen mukaiset.

Kaksi ajatuksen tyyppiä

Ajatukset ovat prosesseja, mutta jokainen ajatus ei toimi samalla tavoin. Jos mieleesi juolahtaa ajatus siitä, että pitäisi muistaa ostaa huomenna maitoa, on kyse skriptistä. Monet käyntiin lähteneet ajatukset vaativat puolestaan tuloksen tuottaakseen jonkin ylimääräisen osasen. Tällöin on kysymys skeemasta.

Skripti on ajatus, joka kerran vauhtiin päästyään pyörii mielessä kunnes siihen liittyvä tulos on tuotettu.

Skripti käynnistyy joko tahdonvaraisesti, tai jonkin ruumiisi tai ympäristösi tapahtuman laukaisemana. Voit päättää lähteä juoksulenkille, jolloin lenkille lähtöön liittyvät skriptit pyörähtävät käyntiin: vedät verkkarit jalkaan ja säntäät ovesta ulos. Jos vatsasi kurnii, tulee pian mieleen ajatus ruokailun järkevyydestä: syömis-skripti kuljettaa sinut piakkoin jääkaapille ihmettelemään löytyykö sieltä muutakin kuin valo. Samalla tavoin Aurinkomatkojen juliste kiidättää mielikuvituksesi ohikiitäväksi hetkeksi trooppisten saarien tunnelmaan. Kotona matka saattaa jatkua Ebookersin sivustolle lentoja ihmettelemään.

Skeema on puolestaan ajatus, joka vaatii aktivoiduttuaan jotain lisää tuottaakseen tuloksen.

Mielesi pyöräyttää jatkuvasti käyntiin valtavan joukon erilaisia skeemoja, jotka riippuvat siitä tilanteesta, jossa kulloinkin olet. Jos olet purjehtimassa, on mielesi valmiudessa käsitellä esimerkiksi purjehtimiseen ja veteen liittyviä kysymyksiä. Tällöin tulkitset salamannopeasti lepattavan valkoisen kankaan purjeeksi. Jos puolestaan lojut takapihalla aurinkoa ottamassa, saattaa prikulleen sama kankaanpala tulkkiutua valkoiseksi lakanaksi. Skeemat ovatkin keskeisessä roolissa juuri havaintokokemuksen synnyssä. Hyvä esimerkki siitä, miten skeemat toimivat ovat pareidolia-kuvat. Taivalla lepattava pilvi voi tyydyttää yhtä lailla sekä pilven että lampaan skeeman.

Skripteihin perustuvat muun muassa taitosi ja tapasi. Samaten suurin osa mieleesi juolahtavista ajatuksista on skriptejä. Skeemat vastaavat puolestaan havaintokokemuksestasi. Skeemat ohjaavat huomiotasi siinä, mitä koet sekä ympäristössäsi että omassa mielessäsi. Voidaan ajatella, että siinä missä skripti on kokonaisvaltainen prosessi, joka tuottaa ennustettavan lopputuloksen, on skeema prosessi, jossa on muuttuja: vasta, kun jokin elementti ympäristössäsi tyydyttää skeeman, on tuloksena havainto, oivallus tai muunlainen ajatus.

Kadonneen auton metsästys

Olin eilen kauppakeskus Jumbossa ostamassa matkalaukkua kokousmatkalle. Laukun löydettyäni harhailin takaisin Jumbon parkkipaikalle. Kuinka ollakaan, autoni ei ollutkaan siellä, mihin olin sen mielestäni jättänyt.

Muistin aivan selvästi, että olin parkkeerannut auton pääoven eteen. Sieltä sitä ei kuitenkaan löytynyt. Yritin järkeillä, mihin olisin voinut auton jättää. Kulkupeli ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen.

Lopulta päätin antaa motorisen muistini hoitaa homman.

Kävelin sisään kauppakeskukseen. Palasin sitten takaisin ulos, ja annoin jalkojen viedä minne veivät. Ei aikaakaan, kun valkoinen Prius kiinsi jo näköpiirissä, ja sain ostokseni lastattua auton takakonttiin. Kuinka ollakaan, olin kyllä jättänyt auton pääoven eteen. Se oli vain eri pääovi, kuin muistijälkeni kertoi.

Ihminen käsittelee tietoisesti parhaimmillaankin vain muutamia asioita kerrallaan. Tiedostamaton mieli käsittelee puolestaan satoja tuhansia asioita sekunnissa. Joskus tietoinen mieli kannattaa ripustaa narikkaan ja antaa tiedostamattoman hoitaa homma.

PS. Olen loppuviikon kokousmatkalla Ranskassa. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy keskiviikkona 1.6.

Tieteen kehityksen arvaamattomuudesta

Vuonna 1900 fysiikan parissa ansioitunut lordi Kelvin piti luennon, jossa hän ilmoitti, että tietomme maailmankaikkeuden toimintaperiaatteista on lähes aukotonta. Kelvin esitti, että ymmärryksemme fysiikan peruslaeista on tullut käytännössä valmiiksi. Vain kaksi pienen pientä pilvenhattaraa leijaili enää fysikaalisen tietämyksen taivaalla.

Nämä kaksi pientä pilveä olivat Michelsonin ja Morleyn eetterin olemassaoloa tutkinut koeasetelma, sekä mustan kappaleen säteilyn ongelma.

Einsteinin ratkaisusta Michelson-Morley -ongelmaan syntyi erityinen suhteellisuusteoria.

Max Planckin ratkaisu mustan aineen ongelmaan synnytti puolestaan kvanttimekaniikan.

Nämä kaksi teoriaa mullistivat lopullisesti käsityksemme maailmankaikkeuden toimintaperiaatteista.

Tieteen kehitys on joskus koko lailla arvaamatonta.

Vuonna 2011: miten paljon maailma on muuttunut – ja miten vähän

Sunnuntaina radiosta tuli Neljän Ruusun takavuosien hittibiisi ”2011” vuodelta 1992. Kappaleessa Ilkka Alanko valistaa, että parin vuosikymmenen päästä auringonotto ei onnistu savusumun takia eikä järvissä uskalla uida niiden happamuuden takia. Kaupungille ei ole myöskään asiaa ilman happinaamaria.

Varsinais-Suomesta kotiin päin ajellessani ja maalaismaisemia ihastellessani aloin tuumia, miten vähän maailma on sittenkään muuttunut. Ei ole tullut ydinsotaa, ei koneiden vallankaappausta. Ilmasto on vähän lämmennyt, mutta ulos uskaltautuu yhä shortseissa ihan niin kuin kaksi vuosikymmentä sittenkin.

Ja silti: maailma on myös muuttunut hurjasti.

Ruokapöydän ääressä on rivissä Macbookeja ja iPadeja ihan kuin Olipa kerran elämä -sarjan tulevaisuusjaksossa. Niillä lapset opettelevat lukemaan ja laskemaan. Netin kautta saat videoyhteyden maapallon toiselle puolelle salamannopeasti. Auto käy puoleksi sähköllä, ja taskussa kulkee värkki, jonka ominaisuudet muistuttavat William Gibsonin kyber-romaanien teknologiaa: iPhonella tunnistat sienet ja nähtävyydet, sen avulla käännät vieraskieliset tekstit englanniksi ja opiskelet kieliä tai muita mielen taitoja tuossa tuokiossa.

1990-luvun alussa harvat osasivat myöskään ennustaa sitä tiedon vallankumousta, joka seuraavina vuosina saisi alkunsa. Nykyajan huikein innovaatio on alati kehittyvä internet, jonka avulla kuka tahansa pääsee yhä nopeammin käsiksi koko vuosisatojen varrella karttuneeseen tietoon. Emme ole enää edes kovinkaan kaukana Googlen perustajien Larry Pagen ja Sergey Brinin visiosta, jossa jokainen pääsee salamannopeasti käsiksi koko ihmiskunnan tietopääomaan.

Vuonna 2011 maailma on muuttunut kovasti sitten vuoden 1992. Mutta monet asiat ovat muuttuneet yllättävän vähän. Kesällä aurinko paistaa. Iloitsemme ja suremme kuten ennenkin. Unelmoimme paremmasta huomisesta ja muistelemme takavuosien tähtihetkiä. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, on hämmentävää pysähtyä tajuamaan, kuinka vähän asiat ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä – tai edes viime vuosituhansina.

StumbleUpon – netti makusi mukaan

Kuvittele, että internet sisältäisi ainoastaan sinua kiinnostavaa informaatiota. Ajattele, että joku olisi suodattanut kaiken epäolennaisen pois, ja jokainen hiirenklikkaus avaisi toinen toisensa jälkeen kiinnostavampia verkkosivuja selailtavaksesi.

StumbleUpon on palvelu, joka auttaa sinua ”törmäämään” mielenkiintoisiin verkkosivuihin.

Se lajittelee verkkosivuja yhtäältä keräämänsä sosiaalisen materiaalin pohjalta ja toisaalta oman verkkoselailuhistoriasi pohjalta. Kertomalla StumbleUponille mitä sivuja pidät hyödyllisinä, se oppii tarjoamaan sinulle yhä tarkemmin mielenkiintoista informaatiota.

Kun teet StumbleUpon -asennuksen, valikoit itseäsi kiinnostavat aihealueet. Sen jälkeen StumbleUpon lataa tietokannastaan näihin alueisiin sopivia sivuja. Voit myös arvioida sivuja sen perusteella, kiinnostavatko ne todellakin sinua. Arvioiden perusteella StumbleUpon tarkentaa hakuja entisestään. Piakkoin lähestulkoon jokainen satunnaisgeneroitu sivu sisältää omiin intresseihisi sopivaa informaatiota. Verkon tietotulva on suodatettu omien mielenkiinnon kohteidesi mukaan. Tuloksena löydät jatkuvasti uutta, mielenkiintoista informaatiota.

StumbleUpon toimii myös loppumattomana inspiraation lähteenä. Kun olet rajannut StumbleUponin koskemaan vain omia mielenkiinnon kohteitasi, pystyt löytämään sieltä loppumattomasti uusia ideoita ja oivalluksia. Jos siis vaikkapa tuijotat tyhjää Word-ruutua yrittäessäsi kirjoittaa, viisi minuuttia StumbleUponin parissa voi tehdä ihmeitä.

PS. Jos olet kiinnostunut ottamaan internetin tietotulvan haltuun, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata sen maksutta täältä.

10 syytä siihen, miksi iPhone ei ole puhelin

Sain värkättyä viime viikolla valmiiksi veikeän Lego-animaation. Koko filminpätkä on kuvattu alusta loppuun iPhonella. Kun filmi alkoi valmistua, aloin miettiä, miten vähän apparaatilla on loppujen lopuksi edes tekemistä puhelimen kanssa. Itse asiassa iPhone on kaikkea muuta kuin puhelin. Tässä 10 syytä miksi.

1. iPhone on kotitietokone

iPhonella onnistuu surffaaminen, mailien lukeminen ja kirjoittaminen, tekstien kirjoittaminen ja Excel-taulukoiden plärääminen siinä, missä läppärilläkin. Erityisesti verkkosurffauksessa ihmeräpylä loistaa: iPhone oli aikanaan uraauurtava juuri siinä, että se oli ensimmäinen mobiililaite, jolla internetiä pystyi oikeasti käyttämään myös tien päällä.

2. iPhone on musiikkisoitin

iPhonen ytimessä on Applen supersuosittu iPod. Sen avulla kannat mukanasi koko musiikkikirjastosi, teet tuhansista levyistä soittolistoja tai annat iPodin Genius-toiminnon tarjota sinulle mielentilaasi soveliasta musiikkia sattumanvaraisesti. iPod on musiikkisoitinmarkkinoiden ylivoimainen ykkönen. iPuhelimen sisuskaluista löytyy täysmittainen iPod.

3. iPhone on kotiteatteri

Apparaatilla katsot Youtubea, TED-videoita tai vaikka YLE Areenaa. Valtakunnankanavia seuraat puolestaan näppärästi TV-Kaistaa pitkin. Hämmentävintä iPhonen käytössä videosoittimena on se, kuinka nopeasti pikkiriikkiseen näyttöön tottuu. Täyspitkän elokuvan kanssa saattaa kyllä silmä vielä väsyä, mutta pari-kolmekymmenminuuttinen TED-video tai TV-sarjan jakso hujahtaa iPhonen näytöllä tuosta vain.

4. iPhone on musiikkistudio

iPhonen avulla sävellät kappaleita käyttämällä jotakin lukuisista tarjolla olevista kotistudio-ohjelmista. iPhonelle löytyy täysmittainen neliraituri, erilaisia soitinsoftia, ja jopa kymmenissä hittibiiseissä soinut loistava softasyna Rebirth. Suosittelen myös kurkkaamaan Akain inspiroivaa SynthStation -kotistudiosoftaa. Amatöörimuusikko loihtii puolestaan sulosointuja jostakin lukuisista App Storesta löytyvistä matrix-syntetisaattoreista, esimerkiksi MusicPad:sta. On vain ajan kysymys, milloin markkinoille ilmestyy ensimmäinen täysin iPhonella tehty äänilevy.

5. iPhone on elokuvastudio

iPhonen videokameran avulla kuvaat haluamaasi raakamateriaalia. iMovien avulla leikkaat elokuvanpätkistä haluamasi kokonaisuuden ja liität siihen ääniraidan iPod-kirjastosta.  Stop Motion -ohjelman avulla teet käden käänteessänukkeanimaatioita, jotka voit lopuksi siirtää iMovieen leikattaviksi. iMovien avulla voit koostaa vaikkapa koko illan elokuvan, jos kärsivällisyyttä riittää. Toistan itseäni, mutta on vain ajan kysymys, milloin markkinoille ilmestyy ensimmäinen täysin iPhonella tehty elokuva.

6. iPhone on pelikonsoli

Ihmepuhelin toimii myös täyspainoisena kannettavana pelikonsolina. Värkissä pyörivät tietysti angrybirdsit ja muut suosikkipelit – mutta yhtä lailla iPhonella voit hakata myös takavuosien suosikkeja Doomia ja Mystiä. iVärkki haukkaa jatkuvasti yhä suuremman markkinaosuuden Sonyn ja Nintendon kilpailevilta käsikonsoleilta, ja sitä voidaan jo nyt pitää Playstation Portablen ja Nintendo DS:n merkittävimpänä kilpailijana.

7. iPhone on autonavigaattori

Jos sinulla on iPhone, voit jättää Tom Tomin Anttilan hyllylle. iPhoneen saat kaikkien suurinten navigaattorivalmistajien ohjelmistot, jotka eivät jää rautasisarilleen kakkosiksi. Ja jos raha on tiukalla, löytyy jo runsaan kympin hintaan täysverinen navigaattori nimeltä Navv. Jos sen sijaan haluat hifistellä, löytyy Tom Tomilta iPhonelle myös autoteline, jolla loihdit apparaatista lähes identtisen marketin hyllyltä löytyvän suunnannäyttäjän kanssa.

8. iPhone kertoo, missä olet – ja minne menet

iPhonen GPS-toiminnot tarjoavat autonavigaattorin lisäksi myös hurjan laajan kattauksen erilaisia paikannusohjelmia. Mukana tuleva Google Maps nyt toimii vähän niin ja näin. Suomalainen ReittiGPS on sen sijaan lyömätön apuväline pääkaupunkiseudulla liikkuessa. Se katsoo satelliitista sijaintisi ja kertoo, miten pääset julkisilla nopeiten päämäärääsi. Katsot vain kartasta suunnan ja teet niin kuin softa sanoo, niin löydät vaikka Kontulasta Kannelmäkeen tuossa tuokiossa.

9. iPhone on valokuvausstudio

iPhonen kamera pesee jo monet markkinoilla olevat kompaktikamerat kuvanlaadussa. Lisäksi saatavilla on roppakaupalla ohjelmia, joiden avulla voit parantaa kuvanlaatua entisestään, sekä käsitellä kuviasi mieluisiksi. Hipstamaticilla taiot tuossa tuokiossa trendikkään hämyisiä retrokuvia. Adoben Photoshop Express tarjoaa puolestaan aimo annoksen ammattimaisia kuvankäsittelytoimintoja.

10. iPhone on turkasen huono puhelin

iPhonella pystyy tekemään käsittämättömän paljon sellaisia asioita, joihin on aiemmin vaadittu täysverinen kotitietokone – ja myös paljon sellaista, jota ei ennen ihmepuhelinta voinut tehdä laisinkaan. Puheluiden puhuminen sillä onnistuu kuitenkin vain joten kuten. Puhelimen äänenlaatu on Nokialaisiin verrattuna surkea, ja nelosmallissa on mukana ikävä “kuolemanote”: jos pidät värkkiä tietyllä tavalla kädessäsi, se hukkaa kentät ja katkaisee puhelun.

iPhone ei ole puhelin. Mutta on silti mukavaa, että Apple on ollut niin huomaavainen, että on lisännyt tämän tasoiseen kannettavaan tietokoneeseen edes jonkinlaisen puhelinominaisuuden. Kyllä sillä joskus tulee soitettuakin.

Päätöksentekoa vastavirtaan

Tultuaan valituksi presidentiksi, Abraham Lincoln valitsi kabinettiinsa pahimmat poliittiset vastustajansa. Hän tiesi joutuvansa USA:n historian tiukimpaan poliittiseen tilanteeseen: keskelle sisällissotaa. Lincoln ymmärsi, että jos hänen lähipiirinsä koostuu hännystelijöistä, menee hänen jokainen päähänpistonsa läpi sellaisenaan – siis myös huonot ideat. Jos sen sijaan kabinetti koostuu tiukoista vastapelureista, eivät läpi pääse kuin parhaat mahdolliset päätökset.

Lopputulokset puhuvat puolestaan. Lincoln voitti sodan.