Kommunikaatiomme on usein dialektista: se perustuu vastakkainasettelulle. Monesti hedelmällisempi kommunikaatiotapa on kuitenkin dialogisuus. Dialektista argumentaatiota siivittävät erityisesti logiikan ja retoriikan taidot. Tässä esittelen sen sijaan dialogisen kommunikaation neljä keskeisintä työkalua.
1. Kuuntelu
Sanat eivät merkitse kaikille samaa. Esimerkiksi uskonnollisessa keskustelussa keskuskäsitteet saattavat merkitä keskustelijoille aivan eri asioita. Sellaiset sanat kuin ’Jumala’ ja ’rukous’ merkitsevät jotain tavattoman erilaista esimerkiksi kristitylle, hindulle ja ateistille.
Kuuntelu tarkoittaa sitä, että dialogin osapuolet pyrkivät aidosti ymmärtämään myös itselleen vierasta näkökulmaa. Tämä ei onnistu, jos vastapuolen puheenvuoro on vain tauko joka täytyy sietää, jotta pääsee jatkamaan omia perusteluitaan. Kuuntelemalla ja tarkkailemalla dialogin osapuoli kykenee kytkemään oman ajattelumaailmansa rikkaasti vastapuolen esittämiin perusteluihin ja synnyttämään pohdintaa käsillä olevasta ongelmasta.
2. Vastapuolen kunnioittaminen
Vastapuolen kunnioittaminen tarkoittaa, että dialogin osapuoli olettaa vastapuolen perustelujen olevan mielekkäitä riippumatta siitä, miltä ne aluksi tuntuvat. Monesti vieras kanta tuntuu aluksi täysin päättömältä. Dialoginen keskustelija ymmärtää kuitenkin, että yhteisymmärryksen synnyttäminen voi olla vaikeaa riittävän erilaisista fundamentaalisista sitoumuksista johtuen.
Dialoginen keskustelija ei aseta mitään ajattelutapaa etusijalle. Sen sijaan dialogissa pyritään löytämään ongelman kannalta olennaiset lähestymistavat sekä omasta että keskustelukumppanin käsittelytavasta. Näin aluksi täysin absurdiltakin vaikuttava näkemys saattaa osoittautua käyttökelpoiseksi. Siksi siis vastustajan näkemystä täytyy kunnioittaa, vaikkei sitä vielä ymmärtäisikään.
3. Arvostelusta pitäytyminen
Arvostelusta pitäytyminen liittyy läheisesti vastapuolen kunnioittamiseen. Vain sellaisen arvostelun esittäminen on mielekästä, jolla on painoarvoa myös siinä viitekehyksessä, jossa vastapuoli tarkastelee argumenttia.
Maakeskisen astronomian kannattaja voi esittää joukon toinen toistaan vahvempia argumentteja aurinkokeskeisyyttä vastaan – esimerkiksi argumentin siitä, että on silminnähden ilmeistä, ettei maapallo liiku. Tällainen väite on kuitenkin mieletön aurinkokeskeisessä astronomiassa, jossa liikkeen kiintopiste on määritelmällisesti irrotettu maapallosta. Arvostelun mielekkyys edellyttää, että keskustelijat tarkastelevat maailmaa riittävän samanlaisella tavalla.
4. Suoraan puhuminen
Suoraan puhuminen tarkoittaa sitä, että kaikki argumentit muotoillaan mahdollisimman selkeiksi ja totuudenmukaisiksi. Dialoginen keskustelija pyrkii tietoisesti ilmaisemaan oman kantansa mahdollisimman tarkkarajaisesti ja varmistumaan siitä, että vastapuoli on ymmärtänyt viestin oikein senkin uhalla, että argumentointi päätyisi näin jopa tukemaan vastustajan kantaa.
Tämä ei edellytä välttämättä sitä, että dialoginen keskustelija olettaisi oman kantansa olevan itsessään tosi klassisessa merkityksessä. Se tarkoittaa vain, että keskustelija tavoittelee mahdollisimman rehellistä ja suoraa tapaa ilmaista oman käsityksensä.
Lopuksi on huomattava, että toisin kuin dialektiikassa, jossa tutkimus on tuottanut koko joukon logiikan ja retoriikan sääntöjä, ovat dialogisen argumentaation metodit enimmäkseen toiminnallisia. Dialogi ei perustu ennalta määritellylle säännöstölle, vaan nojaa ennen kaikkea vuorovaikutuksessa syntyvälle intuitiiviselle tuntumalle siitä, miten kukin perustelu kannattaa muotoilla. Dialogissa erilaiset näkemykset pyritään sovittelemaan yhteen. Samalla luodaan kokonaan uudenlaisia näkökulmia.
Ajattelun ammattilainen 