Oppituoli

Vaimoni osti muuton yhteydessä keittiöön neljä kaunista punaista tuolia. Tuolien kokoaminen jäi minun vastuulleni.

Ensimmäisen tuolin kanssa tein pitkälti joka ikisen työvaiheen väärin: laitoin aluksi tuolinjalat väärin päin, vääränlaiset ruuvit reikiin, tuolinjalkojen muovisuojat paikalleen liian aikaisin ja niin edelleen. Koheltaminen ei kuitenkaan mennyt hukkaan.

Erehdysten seurauksena opin tuntemaan tuolien kokoamisprosessin yksityiskohtaisesti. Loput kolme tuolia tuli koottua kuin itsestään.

5 askelta stressittömään muuttoon

Muutimme vajaa kuukausi sitten Espooseen. Aiemmat muutot ovat olleet varsinaisia stressipiikkejä, ja sanotaankin, että muuttaminen on ihmiselämän kolmanneksi stressavin tapahtuma. Tällä kertaa muutto ei ollut vain stressitön – vaan se vieläpä piristi arjen tuoksinassa. Tässä viisi keskeisintä askelta stressittömään muuttoon.

1. Suunnittele muutto hyvin etukäteen

Isoin stressitekijä muutossa on, että siihen liittyy niin valtavan paljon pieniä hoidettavia asioita. Ihmisen työmuisti pystyy pitämään kerrallaan mielessä vain noin seitsemän asiaa. Muuton sadasta kahteensataan venyvät askareatomit tööttäävät mielen tukkoon alta aikayksikön – ja seinät kaatuvat päälle.

Muutto kannattaakin suunnitella tarkoin etukäteen. Pikkuaskareet muuttolaatikoiden tilaamisesta sähkösopimuksen tekemiseen, osoitteenmuutoksesta suksien pakkaamiseen kannattaa kaikki kirjata ylös. Loistavan startin muuton suunnittelulle saat Fortumin ylläpitämästä erinomaisesta muuttajan muistilistapalvelusta.

2. Konkretisoi muuttoon liittyvät askareet

Kun olet ladannut muuttajan muistilistan, konkretisoi se käytännön tehtäviin sen mukaan, missä voit tehdä asiat. Tee esimerkiksi puhelimitse asioitaville asioille yksi lista, ja tietokoneella hoidettaville toinen. Näin pystyt hoitamaan samantyyppisiä asioita arjen lomassa helposti.

Jos esimerkiksi lähetät verkkolomakkeella muuttofirmalle tarjouspyynnön, voit seuraavaksi laittaa sähköpostia nettiliittymäsi tarjoajalle ja ilmoittaa uudesta osoitteesta. Ajattelunhallinta on loistava menetelmä askareiden konkretisointiin. Voit tutustua siihen siihen lataamalla Ajattelunhallinnan oppaan täältä.

3. Konkretisoi pakkaaminen

Pakkaaminen on yksi muuton työläimmistä vaiheista – ja sataprosenttisen varma stressin aiheuttaja, jos se jää viime tinkaan. Pakkaamisessa on tärkeää konkretisoida käytännön toimenpiteet. Jos muuttajan tehtävälistalla lukee ”pakkaa olohuoneen tavarat”, on lähes varmaa, että askare jää viime tinkaan. Olouhuoneen tavaroiden pakkaaminen kun on sellainen savotta, ettei siitä kukaan selviä käden käänteessä. Jos hyödynnät sen sijaan ajattelunhallinnan perusmenetelmiä, saat pakkaamisen loksahtamaan arjen lomaan kuin itsestään.

Tee jokaiselle huoneelle oma lista. Käy sitten asuntosi läpi, ja kirjaa listaan mahdollisimman yksityiskohtaisella tasolla, mitä kaikkea pitää pakata. Esimerkiksi ”pakkaa olohuoneen kirjahyllyn lelulaatikko”, ”pakkaa keittiön kattilakaappi”, ”pakkaa siivouskaapin ylähylly” ja niin edelleen. Tilaa sitten hyvissä ajoin kotiin muuttolaatikoita. Näin voit vaivatta pakata esimerkiksi vain yhden kirjahyllyn tason silloin, kun sinulla on hetki aikaa – ilman, että joutuisit tarttumaan hahmottomaan ”olohuoneen pakkaus” -toimeen. Pian huomaat muuttopäivän lähetyessä, että puolet asunnostasi onkin jo pakattu kuin itsestään.

4. Pakkaa systemaattisesti

Pakkaa laatikot niin, että yhteen laatikkoon menevät tavarat siirtyvät suurin piirtein samaan paikkaan myös määränpäässä. Merkitse jokaiseen laatikkoon, mihin huoneeseen ne ovat menossa. Muuten laatikot jäävät irvistämään olohuoneen nurkkaan viikkokausiksi. Jos laatikot sen sijaan löytävät tiensä kohdeosoitteen oikeisiin huoneisiin, tulevat ne myös purettua alta aikayksikön.

Kannattaa myös muistaa, ettei muuttolaatikoita kannata pakata liian täyteen. Huolehdi siitä, ettei laatikon sisältö liikehdi kannettaessa, ja että kaikki laatikot voidaan pinota toistensa päälle. Näin säästät paljon päänvaivaa itse muuttopäivänä.

5. Koordinoi muuttoapu hyvissä ajoin

Jos se suinkin on mahdollista, kannattaa käyttää hyvämaineista muuttofirmaa. Se ei ole ihan ilmaista, mutta vähentää stressiä huomattavasti: ammattilaiset tekevät tätä hommaa päivittäin ja osaavat sen aivan varmasti noin kymmenen kertaa paremmin kuin tällainen tavallinen tallaaja.

Jos et halua käyttää muuttofirmaa, kannattaa silti tilata ainakin muuttolaatikot ja muuttoauto jostakin ammattifirmasta: kunnon laatikot ja riittävän tilava auto vähentävät radikaalisti muuttamiseen liittyvää stressiä. Muuttoapu kannattaa myös koordinoida hyvissä ajoin. Kysy, ketkä pääsevät paikalle ja ilmoita tarkkaan, mihin aikaan lähtöosoitteessa ja määränpäässä olisi tarkoitus häärätä. Jos nojaat kaveriporukkaan, kannattaa kavereita pyytää paikalle mieluummin muutama liikaa; on hyvin todennäköistä, että yksi tai kaksi jää viime tingassa tulematta. Tilaa vielä muuttopizzat ja -oluet hyvissä ajoin niin, että kaikille muuttajille jää urakasta hyvä mieli.

Kun suunnittelet muuton hyvissä ajoin, konkretisoit systemaattisesti muuttoon liittyvät tehtävät ja koordinoit muuttoavun reilusti ennen muuttopäivää, muuttuu stressiä aiheuttava muuttokaaos tarkkaan hallituksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen pieni askel kohti päämäärää palkitsee. Näin muuttaminen muuttuu lyijyviitta hartioilla puurtamisesta varsinaiseksi puuhastelubaletiksi, jonka koreografian avulla asiat hoituvat lopulta kuin itsestään.

Maailman paras muutto

Muutimme kolmisen viikkoa sitten Espooseen. Sanotaan, että muuttaminen on ihmiselämän kolmanneksi stressaavin tapahtuma. Tämä ei ole mikään ihme: sen lisäksi, että muuttaessa koko elinympäristö muuttuu aivan toisenlaiseksi, liittyy muuttoon myös aivan valtava määrä pientä sälää.

Pikkusälän suitsemiseen on olemassa kuitenkin erittäin tehokas menetelmä.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen muuttanut sen jälkeen, kun aloin vuonna 2008 käyttää ajattelunhallinnan menetelmiä. Olen briiffannut muutamaan kertaan muuttourakan kanssa painiville ajattelunhallinnan perusteet, ja tulokset ovat olleet huimia. Nyt pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kokeilemaan itse, miten homma toimii, kun muuttoon liittyvät sadat tehtäväatomit suitsetaan käytännönläheisiin toimintalistoihin.

Noin puolitoista kuukautta ennen muuttopäivää listasimme vaimoni kanssa joka ikisen askareen, joka muuttoon liittyy. Listalle tuli runsaat sata erilaista kohtaa. Sitten purimme ne vielä pienemmiksi listoiksi niin, että joka ikinen kohta listalla tarkoitti jotain käytännön toimintaa. Esimerkiksi ”pakkaa kirjahyllyn lelulaatikon sisältö muuttolaatikkoon”. Sitten tilasimme parikymmentä muuttolaatikkoa ennakkoon.

Tulos oli kuin Disneyn Noidan oppipoika -animaatiosta: laatikot täyttyivät arjen hulinassa kuin itsestään. Sen sijaan, että muutto olisi tuottanut kuukauden kestävän kaaoksen keskelle muutenkin korkealentoista ja kiireistä elämää, laatikot alkoivat täyttyä systemaattisesti yksi toisensa jälkeen. Kaaoksen sijaan joka ikinen pieninkin listalle kirjattu askare tuotti aivoihin pienen dopamiinipiikin, ja muuton toimet muuttuivat ahdistusta aiheuttavasta sekasorrosta pieniä onnistumisentunteita aiheuttaviksi päivän piristyksiksi. Oikeasti: on aika siisti tunne, kun kolme viikkoa ennen muuttopäivää huomaat, että olet kuin varkain pakannut jo puolet kämpästä valmiiksi.

Muuttopäiväksi tilasimme vielä muuttoapua Victor Ek -nimiseltä firmalta. En muista, milloin olisin saanut parempaa palvelua. Ensinnäkin, paikan päälle tulleet kolme muuttomiestä olivat rautaisia ammattilaisia. Heidän työnsä seuraaminen oli melkein kuin olisi tarkastellut pitkälle hioutunutta tanssiesitystä: muuttoautto täyttyi sentin tarkkuudella, kun ammattimiehet osasivat hoitaa hommat. Lisäksi muuttomiesten kanssa oli mahtavaa rupatella kantamisen lomassa kaikesta maan ja taivaan väliltä, musiikinteoriasta muuttomiehen arkeen. Jos tarvitset muuttoapua, voin suositella Victor Ek:in palveluita täysin rinnoin.

Lopputuloksena koko muutto hoitui runsaan kuukauden jänteellä listoja pikku hiljaa purkaen. Aikaisemmat muutot ovat olleet minulle kauhunsekaisella jännityksellä odotettuja stressipiikkejä. Tällä kertaa muutosta tuli ennen kaikkea antoisa ja arkea piristävä kokemus. Siitä, miten stressitön muutto hoituu käytännössä, kerron tarkemmin keskiviikon kirjoituksessa.

Hyppyjä kirppusirkuksessa

Luonnontilassa elävät kirput osaavat hypätä valtavan pitkälle. Väitetään, että koulutetut kirput oppivat pysymään kurissa niin, että ne laitetaan ensin kannelliseen laatikkoon. Hakattuaan kirjaimellisesti riittävän pitkään päätään seinään kirput antavat periksi ja säätävät hyppykorkeutensa niin, ettei pää kolahda kattoon.

Kun kansi sitten poistetaan, yksikään kirppu ei hyppää ulos laatikosta takaisin vapauteen. Ne ovat oppineet, ettei tätä korkeammalle kannata hypätä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Max Payne -pedagogiikkaa

Suomalaisen pelitalo Remedyn hittipeli Max Payne hyödynsi nerokasta menetelmää, jonka avulla pelaaja pysyi tanakasti flow-kanavassa. Aluksi peli kiristi vaikeustason niin ylitsepääsemättömäksi, ettei pelaaja enää päässyt eteenpäin. Kun peli päättyi, pelimoottori pudotti vaikeustasoa pari pykälää.

Nyt peli nosti taas hissukseen vaikeustasoa, kunnes pelaajan taitojen rajat tulivat vastaan – ja sama juttu uudelleen muutamaan kertaan, kunnes peli oli säätänyt vastuksen prikulleen pelaajan flow-kanavaan. Loppumatkan pelaaminen sujui kuin tanssi.

Samaa periaatetta voisi käyttää tehokkaasti myös oppimisessa: nostetaan vaikeustasoa nopeasti, kunnes rajat tulevat vastaan. Sitten pari askelta taaksepäin, ja sama uudelleen.

Kenties oppimisen optimitila löytyykin Max Payne -pedagogiikasta.

Tyhmyys on suhteellista

Richard Branson kärsi nuorena pahasta lukihäiriöstä. Teini-ikäiselle Bransonille kotiläksyt olivat ylitsepääsemättömän vaikeita, ja mielenkiinto kohdistuikin lähinnä urheiluharrastuksiin. Ihmisten kanssa Branson tuli kyllä loistavasti juttuun. Harmi vaan, ettei siitä saanut numeroita. Opettajien mielestä Branson oli tyhmä kuin saapas.

Lopulta ongelmat kärjistyivät niin, että nuori Branson joutui keskeyttämään koulunkäynnin.  17-vuotiaana hän perusti ystävänsä Jonny Gemsin kanssa ensimmäisen liikeyrityksensä, Student-lehden. Alkupääomaa oli äidiltä saadut neljä puntaa postimerkkeihin ja kirjekuoriin. Lehti menestyi, ja sen seurauksena yritteliäs Branson siirtyi seuraavaksi levyjen myyntiin. Musiikkibisnes veti syvemmälle, ja syntyi levy-yhtiö Virgin Records.

Virginin ensimmäinen kiinnitys oli tuntematon parikymppinen Mike Oldfield. Hänen debyyttilevynsä, kahdesta puolen tunnin pituisesta kappaleesta koostunut äkkiväärä Tubular Bells myi miljoonia. Loppu on historiaa.

Sir Richard Branson on yksi Britannian kaikkien aikojen menestyneimmistä liikemiehistä ja filantroopeista. Tyhmyys on suhteellista.

Oppimisen vallankumous

Katsoin pääsiäisen alla Khan Academyn perustajan Salman Khanin ällistyttävän TED-puheen. Siinä Khan esitteli verkkosivustollaan saamiaan oppimistuloksia. Khan Academyn oppimistulokset ovat täysin linjassa tässäkin blogissa esiteltyjen tutkimuslähtöisten periaatteiden kanssa: synnynnäistä lahjakkuutta ei ole olemassa, ja kun lapset pääsevät työskentelemään omassa tahdissaan flow-kanavassa, joka ikinen oppii!

Khanin mallissa perinteinen oppimistapahtuma käännetään nurin niskoin.

Kuten Khan linjaa, normaalisti opettaja käyttää suurimman osan ajastaan esitellen oppiainesta, josta oppilaat saavat käyttöönsä vain murto-osan. Samalla se aika, jolloin oppilaat todella tarvitsisivat asiantuntevaa ihmiskontaktia, käytetään kotona. Todellista ongelmanratkaisua lapset joutuvat puurtamaan yksin kotona ilman apua.

Toisekseen, kun lapset testataan, he ovat kukin omalla yksilöllisellä kehitysasteellaan. Nykykoulu kirjoittaa tämän kuitenkin kiveen ja eteenpäin jatketaan riippumatta siitä, kuinka hyvin kukin asiansa hallitsee. Tilanne on hieman sama, kuin pyöräilemään opeteltaisiin niin, että joidenkin lasten kohdalla eteenpäin mennään kun on vasta opittu kääntämään etupyörää vasemmalle. Koulun oletus siitä, että lapset jakautuisivat osaamiseltaan Gaussin käyrälle johtuu juuri siitä, että kullakin hetkellä näin tosiaan on.

Jos lapset saavat sen sijaan oppia omaan tahtiinsa, ei mitään Gaussin käyrää ole. Tällöin joka ikisestä tulee kympin oppilas ennen pitkää! Khanilla on näyttää kovaa dataa tämän tueksi: verkkosivusto kerää oppimistuloksia laajalta oppilasjoukolta. Eräässä kaaviossa nähtiin, että jos koe pidettiin kuukauden kuluttua oppimisen alkamista, monet lapset olivat osaamisen häntäpäässä ja näyttivät hitailta ja tyhmiltä. Kahdessa kuukaudessa nämä samat lapset olivatkin kehittyneet luokan kärkiosaajiksi!

Khanin menetelmä perustuu siihen, että koko koulun asetelma käännetään nurinpäin. Lapset tutustuvat oppiainekseen omaan tahtiin kotonaan. Kotitehtävinä on siis lähinnä innostavia videoita, joita lapset voivat tutkia silloin kun se parhaiten omaan viretilaan sopii. Luokkahuoneessa tehdään sitten tehtäviä. Samalla opettaja näkee Khan Academyn rajapinnasta, kuka osaa ja kuka ei – ja hän voi suunnata huomionsa niihin oppilaisiin, jotka apua todella tarvitsevat.

Lisäksi hän näkee, ketkä oppilaista osaavat jo apua tarvitsevien alueen hyvin. Opettaja voikin ohjata asian osaavan oppilaan neuvomaan sen kanssa vielä kamppailevaa. Näin kumpikin oppilas syventää osaamistaan entisetään, eikä kolmenkymmenen mukulan luokkahuonekaan ei ole ongelma. Opettaja voi suunnata resurssinsa juuri sinne, missä ne oppimstuloksen kannalta ovat tarpeellisia.

Tämä ei ole tieteiskirjallisuutta. Tämä on todellisuutta jo Khanin vetämissä pilottikouluissa ympäri USA:ta. Tämä voi olla todellisuutta tänään myös suomalaisissa kouluissa: Khan Academyn saa käyttöön parilla hiiren klikkauksella.

Tulevaisuuden koulussa ei ole lahjakkaita ja lahjattomia oppilaita. Tulevaisuuden koulussa on oppilaita, joista joka ikinen on mestari niissä asioissa, jotka juuri häntä kaikkein eniten kiinnostavat. Tieteellinen tutkimus on osoittanut tämän jo pari kymmentä vuotta. Nyt Khan Academy näyttää sen toteen käytännössä. Oppimisen vallankumous on käynnistynyt.

Miksi idolit ovat tärkeitä?

Hurahdin joskus 12-vuotiaana ranskalaisen Jean-Michel Jarren musiikkiin. Haalin kaikki Jarren levyt ja katsoin uudestaan ja uudestaan videolta hänen megakonserttejaan. Yläasteella minulle selvisi, ettei syntikkafanitus ollut suuressa suosiossa. Olisi pitänyt tykätä Bon Jovista.

Aloinkin häpeillä idoliani ja piilotin hänen levynsä. Kirjastosta kopioin rokkilevyjä kasetille ja pidin reteästi Faith No Moren t-paitaa. Samalla päätin, että minähän en idoleita tarvitse.

Idolit ovat kuitenkin tärkeitä.

Ensinnäkin, idolit auttavat pysymään oikealla tavalla nöyränä. Nuorena miehenä ajattelin, että miksi minä idolisoisin ketään? Minähän olen vähintään yhtä taitava kuin kaikki maailman parhaat tekijät yhteensä! Samalla hukkasin kuitenkin ymmärryksen siitä, että taito on muutakin kuin itsevarmuutta.

Toisekseen, idolit ovat ennen kaikkea tärkeitä siksi, että he ovat tehneet jo kertaalleen jotain erinomaisesti. Jos et tunne sitä, mitä on jo tehty, päädyt helposti apinoimaan pinnallisesti maailman huippuja. Tutustumalla sen sijaan siihen, miten asiat on tehty erinomaisesti, voit lopulta rakentaa sen päälle.

Kolmanneksi, idolit ovat tärkeitä, koska he antavat toivoa. Maailman huiput da Vincistä Einsteiniin eivät ole suinkaan syntyneet kultalusikka suussa. Sen sijaan he ovat ponnistelleet tiensä huipulle uskomalla omaan sydämeensä – ja seuraamalla omia idoleitaan.

Minulle yksi tärkeä idoli on Thomas Edison, joka pystyi kokoamaan ympärilleen USA:n aikansa tieteen huiput ja tekemään huikeita läpimurtoja heidän kanssaan. Toinen tärkeä roolimalli on Steve Jobs, jonka intohimo ja käsittämätön kyky keskittyä olennaiseen tuottivat meille tämän hetken hienoimmat elektroniset härpäkkeet.

Tärkeä rooli on myös ollut lähi-idoleilla, eli opettajilla: väitöskirjani ohjaajalla Sami Pihlströmillä,joka on opettanut minulle enemmän kuin tietääkään, sekä Esa Saarisella, joka on nähdäkseni Suomen tärkein soveltavan filosofian suunnannäyttäjä.

Jarrenkin levyt uskalsin viimein kaivaa muutama vuosi sitten naftaliinista. Me seisomme kaikki jättiläisten hartioilla.

Pelko auttaa keskittymään

Viime sunnuntaina parhaan naispääosan Oscarin voittanut Meryl Streep kertoi maanantain Metro-lehden haastattelussa, että häntä vaivaa yhä epävarmuus aina uuteen rooliin tarttuessaan.

Tämä ei kuitenkaan Oscar-voittajaa haittaa. Vaikka jokainen uusi rooli pelottaa, Streep on kääntänyt pelon voimavaraksi. Tähtinäyttelijälle, kuten hänen lukemattomille kollegoilleen, pelko ei ole jotain, josta täytyy kääntyä pois. Pelko on näyttelijälle tärkeä energian lähde, joka auttaa pysymään raikkaana ja välttämään rutiineja.

Alkuasetelma ei määrää lopputulosta

Vuonna 1902 saksalainen fysiikan jatko-opiskelija yritti saada akateemista työtä. Kun hänen yliopistoille lähettämänsä hakemukset tyrmättiin yksi toisensa jälkeen, hän pyrki yläasteen opettajaksi. Tässäkään ei tärpännyt, johtuen erityisesti hänen huonoista suosituksistaan. Opintomenestys kun ei ollut kärkiluokkaa, eikä kaveri oikein tullut toimeen professorienkaan kanssa.

Lopulta opiskelijan tuttava sai järjestettyä hänelle suojatyöpaikan sveitsiläisestä patenttitoimistosta. Patenttitoimistossa puuhastellessaan hän kirjoitti lukuisia fysiikkaa koskevia papereita. Paperit olivat hyvin keskinkertaisia, ja joissain oli jopa virheitä. Nuorukaista ajoi kuitenkin eteen päin palava rakkaus fysiikkaa kohtaan.

Vuonna 1905 saksalaisnuorukainen julkaisi viisi artikkelia.

Ensimmäinen paperi hyväksyttiin hänen väitöstyönään.

Toinen ansaitsi hänelle fysiikan Nobelin palkinnon.

Kolmas paperi mullisti käsityksemme maailmankaikkeuden rakenteesta. Se esitteli erityisen suhteellisuusteorian.

Alkuasetelma ei määrää lopputulosta.

PS. Katso täältä aiheeseen liittyvä inspiraatiovideo, jossa kerrotaan lisää samanlaisia tarinoita.