Category Archives: Osaaminen

Kuinka mielikuvituspossu pyydystetään?

09/05/2011

4 kommenttia

Vietimme helmikuussa hiihtoloman maatilamatkaillen. Kävimme lasten kanssa Tampereen läheltä löytyvällä Ilolan maatilalla, jossa muksut pääsivät potkukelkkailemaan ja syöttämään lampaita talvipakkasilla. Illan mittaan lapset kiipesivät kerrossängyn yläsänkyyn ja alkoivat heitellä pehmoleluja. Palautin alas heitetyt lelut kaaressa takaisin muksuille, ja tästä kehkeytyi hauska leikki. Rouva Tikkinen ja Ossu-Possu saivat kyytiä.

Muksut ottivat helposti kopin kahdella kädellä, ja keksimmekin pian nostaa nelivuotiaan esikoisemme kanssa leikin vaikeustasoa: possun saikin napata kiinni vain yhdellä kädellä. Nyt heittelystä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Nelivuotiaan motoriikka ei vielä pelannut riittävän hyvin.

Lapsi alkoi jo turhautua, mutta sitten keksimme uuden näkökulman possun kiinnoton harjoitteluun. Aloin heittää esikoiselle mielikuvituspossuja. Tyttö istui kerrossängyssä silmät kiinni ja suu leveässä hymyssä – ja sai joka ikisen mielikuvituspossun kiinni muitta mutkitta ”yhdellä kädellä”. Lopulta vaihdoimme mielikuvituspossun takaisin Ossu-Possuun. Kuinka ollakaan, nyt kopit onnistuivat yhdelläkin kädellä.

Käytimme treenaamiseen mielikuvaharjoittelua.

Oikea possun heittely johti vain turhautumiseen. Kymmenet epäonnistumiset synnyttivät mielikuvan omasta kyvyttömyydestä ja harjaannuttivat sellaisia hermoratoja, joilla ei ollut mitään tekemistä onnistumisen kanssa. Kun toimintaan syntyi varmuus mielikuvaharjoittelun avulla, alkoivat onnistumisen kannalta tärkeät hermoradat vahvistua, ja käden koordinaatio parani merkittävästi.

Mielikuvaharjoittelu on erityisesti urheilijoiden salainen ase. Siitä on kuitenkin hurjasti apua myös ajattelun parissa työskentelevälle. Mutta siitä lisää keskiviikon kirjoituksessa.

Pieni omenakauppa

06/05/2011

Jätä kommentti

Olipa kerran kylä. Kylässä oli kaksi kauppaa, jotka myivät omenoita: Teknor ja Huuma. Pieni suuripäinen poika halusi omenan. Teknor sijaitsi keskellä kylää paraatipaikalla, kun taas Huumaan oli otettava muutama lisäaskel. Poika käveli siis Teknoriin ja osti omenan. 

Ovesta ulos kävellessään hänen mieleensä tuli tyhmä kysymys. Poika palasi kauppaan. Kysymyksen esitettyään hän tajusi ostaneensa vääränlaisen omenan. Tyhmälle kysymykselle tirskuneet myyntitykit katsoivat kuitenkin, ettei kyseessä ollut heidän ongelmansa: kauppahan oli jo tehty. Pieni suuripäinen poika poistui väärän omenan kanssa kotiinsa pettyneenä.

Myöhemmin pieni suuripäinen poika halusi ostaa uuden omenan. Edellinen kokemus kirveli yhä muistissa. Niinpä hän ryhdistäytyi ja otti muutaman ylimääräisen askeleen kilpailevaan omenakauppaan. Huuman myyjät pitivät pientä suuripäistä poikaa kuin kukkaa kämmenellään. Tyhmiin kysymyksiin vastattiin ylenkatsomatta. Pojasta tuntui hyvältä, kun häntä kuunneltiin. Hän käveli omenakaupasta kotiin leveä hymy kasvoillaan, tällä kertaa prikulleen oikeanlainen omena kädessään.

Tulevaisuudessa pieni suuripäinen poika sai sekä Teknorilta että Huumalta vaihtelevasti hyvää ja huonoa palvelua. Siitä huolimatta aina isoja omenahankintoja tehdessään hän otti suosiolla lisäaskeleet ja asioi Huumassa. Yksi ainoa ylimielinen asiakaspalvelija oli riittänyt leimaamaan Teknorin. Ja yksi ainoa ystävällinen asiakaspalvelija oli synnyttänyt myönteisen mielikuvan Huumasta. Enempää ei tarvittu.

Missä lymyää uusi vihainen lintu?

04/05/2011

4 kommenttia

Minua on ihmetyttänyt viime aikoina talouslehdistöön pesiytynyt vihaisen linnun metsästys. Samalla kun into Nokiaa ja jättiyrityksiä kohtaan on laantunut, on huomio siirtynyt kansainvälistä suursuosiota nauttivan Rovion menestystarinaan. Siinä missä takavuosina jahdattiin uutta Nokiaa, on talousgurujen tähtäimessä nyt seuraava Angry Birds.

Tämä on erityisesti harmillista siksi, että rahavirrat suunnataan juuri tällaisten menestystarinoiden mukaan. Tosi asiassa menestys ei kumpua formaatista – ei sen enempää kännykkäjätiksi päivittyneestä kumisaapastehtaasta, kuin hupiprojektista kansainväliseksi sukseeksi ponnahtaneesta pelipajastakaan. Elinkelpoisia kopioita mahtuu maailmaan yksi, enimmillään kaksi, kuten Al Ries opasti takavuosien loistoteoksessaan Focus. Uudet läpimurrot kumpuavat aidosta innostuksesta, osaamisesta ja, kuten Edison aikanaan teroitti, kovasta työstä.

Nähdäkseni suomalaisen innovaatiopolitiikan tulisikin päivittyä hakemaan ennen kaikkea kutsumuksellisesti ja rakkaudella omaan työhönsä suhtautuvia uusia tekijöitä. Sen sijaan, että rahahanat avataan aina uusimman villityksen mukaan, olisi hyvä, että tukea suunnattaisiin ennen kaikkea innostuksen ja osaamisen mukaan.

Angry Birds yllätti suomalaisen bisneskentän täysin puun takaa. Uusi vihainen lintu löytyy tuskin pelipajasta. Se löytyy yhtä yllättävän nurkan takaa, jostain, missä joku värkkää lähes koko valveillaoloaikansa rakastamansa asian parissa – oli sitten kyse 3D-printtereistä tai paperilennokeista. Läpimurto ei synny formaatteja kopioimalla. Läpimurto syntyy intohimosta.

Myyntitykit kilpasilla

08/04/2011

2 kommenttia

Pasi ja Pena olivat kilpailevien puhekoulutusyritysten myyntitykkejä. Kerran myyntimiehet sattuivat peräjälkeen saman asiakkaan juttusille. Ensin oli Pasin vuoro. Yrityksen koulutuspäällikkö kuunteli Pasin myyntipuheen ja vilkuili tarjottuja koulutuksia.

“Meillä ei taida nyt keväällä olla tarvetta tällaiselle puhekoulutukselle”, ostajaehdokas sanoi. “Mutta löytyisiköhän teiltä jotain PowerPoint-kalvojen suunnitteluun liittyvää?” Pasi katsoi tilaisuutensa tulleen. Vaikka Pasin edustaman yrityksen ydinosaaminen liittyikin puhumiseen, kauppa on kauppa, myyntimies tuumasi. Hän aloitti pitkän ja vuolaan selostuksen siitä, miksi juuri he olisivat loistava PowerPoint-kouluttaja. Kalvot jättäisivät kaikki yleisöt ällistyksestä äimälleen. Asiakas lupasi soittaa takaisin ja Pasi poistui paikalta polleana.

Seuraavaksi oli Penan vuoro. Pena esitteli yrityksensä tarjonnan ja asiakas toisti Pasille esittämänsä kysymyksen. Pena mietti hetken aikaa ja totesi sitten: “Meillä ei valitettavasti ole osaamista tekniikkapuolella. Olemme keskittäneet osaamisemme mestaripuheen huippuun hiomiseen. Mutta jos haluat, voin suositella paria loistavaa PowerPoint-kalvojen suunnitteluun erikoistunutta yritystä.” Pena poistui paikalta ja lähetti suosittelemiensa yritysten yhteystiedot perässä sähköpostitse.

Kummalle asiakas soitti syksyllä puhekoulutusta tarvitessaan?

Asiantuntijan kaksi uskottavinta sanaa

06/04/2011

6 kommenttia

Asiantuntija tunnetaan siitä, että hän tuntee asiansa. Harmillisen moni asiantuntija katsoo kuitenkin asemansa uhatuksi sillä siunaaman hetkellä, kun käy ilmi, että hän ei tiedä jostakin jotakin. Jostakin kumman syystä kulttuuriimme on juurtunut ajatus siitä, että tietämättömyys on heikkoutta.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikesta kaikkea.

Moni asiantuntija – tutkija, insinööri, toimittaja – elää jatkuvasti tilanteessa, jossa hän on oman alansa merkittävä tiedonlähde. Kun harhaudutaan oman osaamisen ulkopuolelle on tältä jalustalta vaikeaa laskeutua alas. Tuntuu siltä, että oma asiantuntijuus joutuu kyseenalaiseksi, jos kvanttifyysikko ei osaa vastata tiukkaan kysymykseen vaikkapa Korkeasaaren eläinten hoidosta.

On kuitenkin olemassa sanapari, jota paljoa tehokkaampaa uskottavuuden lisääjää on tuskin olemassa asiantuntijalle. Asiantuntija ei ole uskottavimmillaan, kun hän latelee pitkän listan perusteita mielipiteilleen milloin mistäkin. Sen sijaan  kuulija vakuuttuu asiantuntijan kyvystä arvioida omaa osaamistaan vasta silloin, kun tämä osaa myös tunnustaa, mitä ei tiedä. Kaikkein uskottavinta, mitä asiantuntija voi sanoa on: ”en tiedä.”

Kina kerralla poikki

01/04/2011

2 kommenttia

Polkupyöräkauppiaat Orville ja Wilbur Wright olivat kovia poikia kinastelemaan. Lentokoneen prototyyppiä kehittäessään Wrightin veljekset kävivät nokkapokkaa milloin mistäkin pienestä yksityiskohdasta. Viimein veljekset tajusivat, ettei lentokonehanke onnistuisi, jos he eivät keksisi keinoa olla nahistelematta.

Aikansa pohdittuaan veljekset keksivät lyömättömän keinon selättää kinan kuin kinan:

Kiistan jatkuessa Wrightin veljekset vaihtoivat mielipiteitä.

Kun peistä oli taitettu riittävän pitkään vaikkapa siiven muodosta, otti Orville nyt asiakseen puolustaa Wilburin mielipidettä, ja toisin päin. Näin veljekset oppivat näkemään ongelmakohdat rikkaasti monesta näkökulmasta.

Pian toimivat ratkaisut saatiin seulottua, ja ensimmäinen lentokone otti tuulta siipiinsä.

Optimisti työnhaussa

18/02/2011

13 kommenttia

Pasi ja Pena työskentelivät Nokialla ohjelmistoinsinööreinä. Kuinka ollakaan, he saivat vihiä siitä, että Google oli aikeissa rekrytoida uuden ohjelmistoinsinöörin Pasin ja Penan unelmatyöpaikkaan. Pasi ja Pena olivat molemmat alansa huippuja – CV:n perusteella eroa heidän välilleen oli mahdotonta tehdä. Pasi oli kuitenkin parantumaton optimisti – Pena puolestaan piinkova pessimisti.

Eräänä perjantai-iltapäivänä Pasi ja Pena suorivat teknoalan verkostoitumistilaisuuteen. Kuinka ollakaan, Googlen henkilöstöpomo notkui baaritiskillä itsekseen martinia siemailemassa. Pasi katsoi elämänsä tilaisuuden tulleen: nyt jos koskaan oli mahdollisuus päästä unelman syrjään kiinni!

Pasi suori lyhintä reittiä Google-pomon pakeille ja piti lyhyen mutta napakan esittelypuheenvuoron, johon hän tiivisti sekä halukkuutensa päästä työhaastatteluun että oman kiistattoman osaamisensa. Hieman pöllämystyneenä Google-pomo kaivoi povitaskustaan käyntikortin ja pyysi Pasia sopimaan ajan työhaastattelulle pikimmiten maanantaiaamuna. Pasi poistui hyvillä mielin verkostoitumistilaisuudesta.

Hetkeä myöhemmin Pena saapui paikalle. Kun hän huomasi Google-pomon baaritiskillä, hänen sydämensä hypähti. Tässä oli tilaisuus, jota hän oli odottanut! Samassa Penan pessimismi otti kuitenkin vallan. ”Ei minun kannata sille mennä höpöttelemään”, tuumi Pena ja suori tiehensä. ”Ei se minua kuitenkaan palkkaa.”

5 syytä siihen, miksi Nokian ja Microsoftin liitto voi oikeasti toimia

14/02/2011

13 kommenttia

Teknologian maailma on sitten ihmeellinen. Aina kun kentällä tapahtuu jokin merkittävä käänne, on enemmistön ensimmäinen reaktio jyrkän negatiivinen. iPhonen ja iPadin ensijulkistuksessa nettifoorumit täyttyivät toinen toistaan varmemmista ennustuksista siitä, kuinka tällaisella härpäkkeellä ei voi olla mitään tulevaisuutta. Toisin kävi.

Sama ilmiö käynnistyi perjantaiaamuna, kun Nokia julkisti ennakoidun yhteistyönsä Microsoftin kanssa. Kahdesta rumasta naakasta ei tule joutsenta, ovat kärkkäimmät rientäneet julistamaan.

On valtavan helppoa sanoa uudesta asiasta, mitä se ei ole. Paljon vaikeampaa on nähdä sen tarjoamat uudet mahdollisuudet. Nähdäkseni Nokian ja Microsoftin avioliitto ei petaa pelkkää perheriitaa. Tässä viisi syytä, miksi näin voi käydä.

1. Stephen Elop on (ehkä) oikeasti hyvä johtaja

Nokian kokoisessa talossa on elintärkeää, että puikoissa on ihminen, joka ymmärtää ihmisiä – ei vain teknologiaa. Elopin synnyttämä ensivaikutelma on ollut hurjan positiivinen niin mediassa, kuin talon sisälläkin. Monien nokialaisten aiempi murheen alho on vaihtunut taianomaisesti optimistiseen tulevaisuususkoon, kun toimitusjohtaja vastailee kiireidensä keskellä alaistensa sähköpostiin, ja laskeutuu jalustaltaan tunnustaen Obama-tyyliin, että hänellä ei ole – vielä – kaikkia ratkaisuja omissa käsissään. Tämä täytyy siis ratkoa yhdessä tuumin.

Elop on nopeasti synnyttänyt vaikutelman helposti lähestyttävästä ja ihmisläheisestä johtajasta. Ja se jos jokin on, mitä Nokia on pitkään kaivannut. Sihteeriarmadan suojiin linnoittuneista johtajista käyttöliittymiin, jotka vaativat vähintään diplomi-insinöörin tutkinnon, Nokia ei tosiaankaan ole synnyttänyt mielikuvaa yrityksestä, joka yhdistää ihmisiä. Aika näyttää, mutta Elop saattaa hyvinkin olla se muuttuja, joka kääntää kelkan Keilaniemen konkareiden hyväksi.

2. Microsoftin orastavat oivalluksen tuulet

Microsoft ja oivaltaminen eivät ole mielleyhtymä, joka putkahtaisi ensimmäisenä mieleen. Päin vastoin, Redmondin teknokeisarit ovat vuodesta toiseen puurtaneet samaa varmaksi havaittua ja markkinajohtajuuden turvin suojattua latua. Uusia läpimurtoja ei Windowsin ja Wordin suojissa operoivalta koljatilta juuri nähty.

Paitsi nyt. Jotain talossa on täytynyt tapahtua, jotta markkinoille on saatu tuotettua Kinectin kaltainen läpimurtotuote. Todellisuutta ja videopeliä videokameroin yhdistävä Xbox-pelikonsolin jatke on pelaamiselle samanlainen loikka, kuin Nintendon Wii oli muutama vuosi sitten. Kinectin nerokkuus valaa uskoa siihen, että kenties Bill Gatesin haamu alkaa jo hellittää, ja Microsoftilla aletaan vihdoinkin uskaltaa tuottaa jotakin kokonaan uutta.

3. Nokian rautaosaaminen

Myönnettävä se on: iPhone nyt vaan on turkasen huono puhelin. Verrattuna mihin tahansa Nokian räpylään, Applen ihmepuhelimen äänenlaatu ja signaalin vahvuus ovat surkeita. Omppu katkoo puheluja harva se päivä, ja olipa viimeisimpään malliin lisätty vielä ”kuolemanote”, jolla puhelut saa varmasti katkaistua pitämällä puhelinta normaalisti kädessään. Tunnustan tämän siis intohimoisena iPhone-fanaatikkona, joka ei (ainakaan vielä) vaihtaisi omaa Omppuaan muuhun kapulaan.

iPhonessa on osuttu kymppiin siinä asiassa joka viime kädessä ratkaisee: käytettävyydessä. Siitä huolimatta Nokia pesee Applen ja muut konkarit mennen tullen raudan laadussa. Saapastehtaan ongelmana onkin viime vuosina ollut liika usko raudan ylivertaisuuteen. Harva ihminen ostaa kuitenkaan käyttöesinettä sen sisuskalujen takia, vaan sen käytettävyyden takia. Mutta jos Nokian rautaan saadaan vihdoinkin ujutettua järkevä ja toimiva käyttöjärjestelmä, voisi raudan lujuus kääntyä taas kilpailueduksi.

4. Windows Phone 7

Microsoftin käyttöliittymät ovat sanalla sanoen kaameita. Windowsin epävarmuus, tietoturvaongelmat, ja yleinen epäloogisuus ovat kerrassaan käsittämättömiä verrattuna Mac:in eleganssiin. Sama epäsuhta on vallinnut myös puhelinpuolella. Paitsi nyt.

Päivittyessään versioon 7, Windows-puhelimelle on tapahtunut jotakin ihmeellistä. En tosin ole vielä päässyt moista kapulaa hypistelemään, mutta arvioiden ja nettivideoiden perusteella kyseessä ei ole ainakaan mikään kännykkään tuikattu Windows XP.

Tällä hetkellä lähes kaikki markkinoilla olevat älypuhelimet ajavat enemmän tai vähemmän hiilikopioita Applen iOS-käyttöjärjestelmästä. Jopa Android, joka on ihan oikeasti toimiva käyttöliittymä, on kuitenkin pohjimmiltaan tuunattu versio Applen oivalluksista.

Tästä syystä olinkin vallan vaikuttunut siitä, että Windows Phonessa tätä iPhone-tuntua ei ole juuri lainkaan. Olen aivan varma siitä, että jos joku haluaa laittaa Applelle hanttiin, se onnistuu vain löytämällä ihan uusi tulokulma käyttöliittymän ja ekosysteemin suunnitteluun. Onko Windows Phonen tiili-liittymä juuri se juttu? En tiedä. Mutta ainakin se kertoo rohkeudesta kokeilla jotakin aivan uutta. Ja jos joku haluaa Applen haastaa, on rohkeus avainasemassa.

5. Kriisin tunnustaminen

Vaikuttavassa puheessaan vuodelta 2005 Steve Jobs totesi, että parasta, mitä hänelle on tapahtunut, oli saada potkut Applelta 1980-luvun puolessa välissä. Sen sijaan, että hän olisi joutunut toimimaan menestyjän raskaan viitan taakan alla, Jobs pystyi nyt aloittamaan puhtaalta pöydältä. Seurauksena hän perusti Pixarin ja NeXT:n. Ensimmäisestä tuli maailman menestynein animaatiostudio. Jälkimmäinen pelasti Applen vuosituhannen taitteessa konkurssilta.

Nokialla ei mene hyvin. Markkinajohtajana mediassa pullistelu ei johda kuin väistämättömään syöksykierteeseen, kuten esimerkiksi Jim Collins on tutkimuksissaan osoittanut. Tunnustamalla kriisin, hyväksymällä altavastaajan aseman ja ottamalla taas tulokkaan tuoreen otteluasennon, Nokia ja Microsoft saattavat kuin saattavatkin olla se yhdistelmä, joka yllättää markkinat. Kuka tietää – ehkä parista naakasta löytyykin joutsenelle vastusta.

Lyhyestä virsi kaunis

11/02/2011

2 kommenttia

Etsiessäni taustatietoa kuulusta Ernest Hemingwayn kuuden sanan romaanista törmäsin seuraavaan hauskaan tarinaan.

Eräässä yliopistossa annettiin kirjoituskurssilaisille tehtäväksi kirjoittaa kertomus, jossa esiintyvät ainakin seuraavat teemat:

  1. uskonto
  2. kuninkaalliset
  3. seksi
  4. mysteeri

Kurssia vetänyt professori kehotti opiskelijoitaan harkitsemaan rauhassa, miten he tarinansa muotoilevat. Näin monen teeman sujuva sisällyttäminen tasapainoiseen kertomukseen kun ei kuulemma ollut ihan pikku juttu.

Viisitoista minuuttia myöhemmin yksi kurssilaisista viittasi ja totesi olevansa valmis.

”Et sinä ole voinut näin nopeasti saada kertomustasi valmiiksi”, sanoi professori.
”Kylläpäs”, opiskelija totesi.
”No, lue ääneen, mitä olet sitten kirjoittanut.”
Opiskelija nousi ylös, otti paperin käteensä ja luki:

”Hyvä luoja, olen raskaana!” sanoi kuningatar. ”Mutta kenenköhän se on?”

Ethos, pathos ja logos – mestaripuheen kolme muskettisoturia

09/02/2011

12 kommenttia

Jokaisen ammatikseen puhuvan kannattaa tutustua Aristoteleen Retoriikkaan. Klassisessa puhetaidon oppaassaan Stageiran vanha kettu ohjeistaa, että mestarillisen puheen keskiössä on kolme tekijää: ethos, eli olemus; pathos, eli tunne; ja logos, eli järki.

Muskettisoturit Athos, Porthos ja Aramis pääsivät vauhtiin vasta kun joukkoon liittyi tuittupäinen d’Artagnan. Samaten aristoteelinen kolmikko kulminoituu neljänteen keskuskäsitteeseen. Kun ethos, pathos ja logos ovat sopusoinnussa, syntyy kairos, mestarillinen ajoitus, jossa puhuja kietoo yleisön sormensa ympärille.

Ethos – olemus

Ethos tarkoittaa puhujan olemusta – siis kaikkea, mikä vaikuttaa siihen, miten yleisö ottaa puhujansa vastaan. Ethoksen kulmakiviä ovat puhujan maine, puhetapa sekä puhujan tapa elehtiä ja pukeutua.

Oikeutta eläimille -yhdistyksen kokouksessa pönttöön nouseva kravattikaula ei synnytä voimakasta yhteyttä yleisöönsä, koska pukeutumistyyli on vieras beduiinihuiviselle kuulijakunnalle. Samaten revityissä farkuissa ja Sex Pistols t-paidassa väitöstilaisuuteensa saapuva toisinajattelija saanee tuskin vastaväittäjän tai kustoksen sympatioita.

Ethokseen vaikuttavat myös yleisön ennakko-oletukset puhujasta – siis puhujan maine. Jos Matti Nykänen ja Esko Valtaoja pitävät sanalleen saman puheen avaruustähtitieteestä, uskallan veikata, että viesti menee jälkimmäisessä tapauksessa paremmin perille.

Pathos – tunne

Pathos, tunne, on tärkeä osa mestaripuhetta. Naurattamalla ja itkettämällä yleisöään puhuja pääsee vaikuttamaan kuulijoihinsa tavoilla, joihin loogiset argumentit eivät ikinä yllä. Logiikka saattaa kääntää kuulijan pään – mutta tunteisiin vetoamalla puhuja voi muuttaa kuulijan elämän lopullisesti.

Pathos-arsenaaliin kuuluvat tarinat, anekdootit, viittaukset tunnettuihin henkilöihin ja tapahtumiin, vitsit ja muut sellaiset kielenkäytön muodot, jotka aiheuttavat voimakkaita tunne-elämyksiä. Vetoamalla tunteisiin avaat väylän kuulijoittesi sydämiin, jolloin myös järkipuhe menee helpommalla perille.

Logos – järki

Logos tarkoittaa puheen järkisisältöä. Pystymällä muodostamaan loogisesti eheän väitteen ja perustelemaan sen taitavasti puhut järkeä ainakin niille, jotka ovat järkipuhetta valmiit kuuntelemaan.

Logoksen ytimen muodostaa logiikka ja argumentaatiotaito. Logiikan eli päättelytaidon tuntemus mahdollistaa sen, että osaat muodostaa monimutkaisiakin väittämiä ilman sortumista ristiriitaan. Logiikan avulla voit myös johtaa mutkikkaita johtopäätöksiä tunnetuista ennakko-oletuksista. Argumentaatiotaito tarjoaa puolestaan arsenaalin, jonka avulla pystyt perustelemaan kantasi sujuvasti ja taidokkaasti. Näin vakuutat kuulijasi sanomastasi.

Kairos – ajoitus

Puhumisen keskiössä on kairos. Kreikkalaisilla oli kaksi sanaa ajalle: tutumpi kronos tarkoitti ajan juoksua. Kairos tarkoittaa sen sijaan ajoitusta. Olet tavoittanut kairoksen heti, kun puhe alkaa luistaa itsestään – kun tunnet muodostaneesi yhteyden yleisöösi. Kairoksen nykyaikaisena vastineena voisikin kenties pitää flow-kokemusta.

Kaikki puhe tähtää viime kädessä siihen, että saavutat haluamasi vaikutuksen yleisössäsi, oli tarkoituksenasi sitten naurattaa, itkettää, tiedottaa tai vaikkapa liikuttaa sotajoukkoja. Ethos, pathos ja logos ovat tekijöitä, joiden avulla tämä vaikutus synnytetään. Mestaripuheessa tärkeintä on kuitenkin kairos: se, että osaat sanoa oikean sanan oikeaan aikaan.