Kymppiin joka kerta

13/05/2011

Kuulemani tarinan mukaan Los Angelesin olympialaisten pistooliammunnan kultamitalistilta kysyttiin, minkälaisin harjoittelumenetelmin hän pääsi huippusuoritukseensa.* Ampuja totesi haastattelijalle, ettei hän ollut harjoitellut lainkaan. Sen sijaan hän oli istunut iltaisin nojatuolissa silmät kiinni ja kuvitellut, miten hän ampui kympin joka laukauksella.

Jokainen ammuntafinalisteista oli alansa huippu. Mutta kilpailun lopputuloksen ratkaisi se viimeinen pieni ero, joka seuraa täydellisestä keskittymisestä ja itsevarmuudesta.

Siinä, missä kilpatoverit olivat viime aikoina ampuneet tasaisesti kymppejä, ysejä ja kaseja, oli kultamitalisti ampunut kympin joka kerta. Siinä on helppo ottaa miehestä mittaa.

*En ole toistaiseksi onnistunut jäljittämään tarinan alkuperää. Jos tiedät, mistä juttu on peräisin, kerro siitä kommenteissa.

Apinoista, banaaneista ja mielikuvituksen voimasta

11/05/2011

10 kommenttia

1980-luvulla italialaiset tiedemiehet mittasivat apinoiden aivotoimintaa EEG-laitteilla. Kerran kokeiden välissä tiedemies kävi laboratoriossa katsomassa, että kaikki oli järjestyksessä. Hän sattui mussuttamaan samalla banaania. Apinat kuolasivat tietysti banaania kuonot kiinni kaltereissa. Mutta tiedemies koki elämänsä yllätyksen, kun hän vilkaisi EEG-tulostetta: sen mukaan myös apinat söivät banaania!

Aluksi tiedemiehet luulivat, että aivosähkökäyrän mittauslaite oli mennyt epäkuntoon. Testausten jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että laitteet olivat kunnossa: apinoiden aivoissa tapahtui tosiaan samanlaisia muutoksia sekä silloin, kun ne söivät, että kun ne ajattelivat syömistä.

Tästä sai alkunsa niin sanottu peilisoluteoria. Sen mukaan aivot peilaavat tapahtumia, joita ihminen (tai apina) havaitsee tai kuvittelee. Toisin sanoen jonkin toimen ajatteleminen toimii sen harjoitteena.

Peilisoluihin perustuu myös mielikuvaharjoittelun teho.

Kun kuvittelet tekeväsi jotain, aktivoit aivoissasi samoja hermoverkkoja, joita tarvitset itse asiaa tehdessäsi. Kun lisäksi kuvittelet, että tapahtuma menee putkeen parhaalla mahdollisella tavalla, putsaat pöydältä itseluottamusta nakertavia ajatusprosesseja ja nostat merkittävästi onnistumisen mahdollisuuksia.

Mielikuvaharjoittelua on käytetty urheilussa iät ajat. Siitä on suunnatonta hyötyä myös tietotyöläiselle. Jos sinulla on huomenna edessä tärkeä tapaaminen, luento tai powerpoint-rumba, käytä tänä iltana muutama minuutti tapahtuman mielikuvaharjoittelemiseen. Kaada lasi hyvää viiniä tai yrttiteetä ja istu mukavaan nojatuoliin.

Sulje silmäsi ja mieti, mitä tapahtuu kun huominen tähtihetkesi koittaa. Käytä rikkaasti kaikkia aistejasi: kuvittele, miltä tilanteessa näyttää, miltä siellä kuulostaa, miltä siellä tuoksuu. Mieti, miten palaverikumppaniesi ilmeet muuttuvat, kun kerrot asiasi, tai miten kätesi liikkuvat kun vedät läpi kalvosulkeisia. Muodosta rikas mielikuva tapahtumasta ja pyri löytämään rintakehääsi lämmin ja miellyttävä flow-tunne.

Mielikuvaharjoittelu ei tietenkään takaa täysin onnistumista. Mutta se nostaa merkittävästi onnistumisen mahdollisuutta. Kuten Henry Ford on aikanaan todennut: jos ajattelet, että pystyt, tai ajattelet, että et pysty – olet todennäköisesti oikeassa.

Kuinka mielikuvituspossu pyydystetään?

09/05/2011

4 kommenttia

Vietimme helmikuussa hiihtoloman maatilamatkaillen. Kävimme lasten kanssa Tampereen läheltä löytyvällä Ilolan maatilalla, jossa muksut pääsivät potkukelkkailemaan ja syöttämään lampaita talvipakkasilla. Illan mittaan lapset kiipesivät kerrossängyn yläsänkyyn ja alkoivat heitellä pehmoleluja. Palautin alas heitetyt lelut kaaressa takaisin muksuille, ja tästä kehkeytyi hauska leikki. Rouva Tikkinen ja Ossu-Possu saivat kyytiä.

Muksut ottivat helposti kopin kahdella kädellä, ja keksimmekin pian nostaa nelivuotiaan esikoisemme kanssa leikin vaikeustasoa: possun saikin napata kiinni vain yhdellä kädellä. Nyt heittelystä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Nelivuotiaan motoriikka ei vielä pelannut riittävän hyvin.

Lapsi alkoi jo turhautua, mutta sitten keksimme uuden näkökulman possun kiinnoton harjoitteluun. Aloin heittää esikoiselle mielikuvituspossuja. Tyttö istui kerrossängyssä silmät kiinni ja suu leveässä hymyssä – ja sai joka ikisen mielikuvituspossun kiinni muitta mutkitta ”yhdellä kädellä”. Lopulta vaihdoimme mielikuvituspossun takaisin Ossu-Possuun. Kuinka ollakaan, nyt kopit onnistuivat yhdelläkin kädellä.

Käytimme treenaamiseen mielikuvaharjoittelua.

Oikea possun heittely johti vain turhautumiseen. Kymmenet epäonnistumiset synnyttivät mielikuvan omasta kyvyttömyydestä ja harjaannuttivat sellaisia hermoratoja, joilla ei ollut mitään tekemistä onnistumisen kanssa. Kun toimintaan syntyi varmuus mielikuvaharjoittelun avulla, alkoivat onnistumisen kannalta tärkeät hermoradat vahvistua, ja käden koordinaatio parani merkittävästi.

Mielikuvaharjoittelu on erityisesti urheilijoiden salainen ase. Siitä on kuitenkin hurjasti apua myös ajattelun parissa työskentelevälle. Mutta siitä lisää keskiviikon kirjoituksessa.

Asiantuntijan kaksi uskottavinta sanaa

06/04/2011

6 kommenttia

Asiantuntija tunnetaan siitä, että hän tuntee asiansa. Harmillisen moni asiantuntija katsoo kuitenkin asemansa uhatuksi sillä siunaaman hetkellä, kun käy ilmi, että hän ei tiedä jostakin jotakin. Jostakin kumman syystä kulttuuriimme on juurtunut ajatus siitä, että tietämättömyys on heikkoutta.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä kaikesta kaikkea.

Moni asiantuntija – tutkija, insinööri, toimittaja – elää jatkuvasti tilanteessa, jossa hän on oman alansa merkittävä tiedonlähde. Kun harhaudutaan oman osaamisen ulkopuolelle on tältä jalustalta vaikeaa laskeutua alas. Tuntuu siltä, että oma asiantuntijuus joutuu kyseenalaiseksi, jos kvanttifyysikko ei osaa vastata tiukkaan kysymykseen vaikkapa Korkeasaaren eläinten hoidosta.

On kuitenkin olemassa sanapari, jota paljoa tehokkaampaa uskottavuuden lisääjää on tuskin olemassa asiantuntijalle. Asiantuntija ei ole uskottavimmillaan, kun hän latelee pitkän listan perusteita mielipiteilleen milloin mistäkin. Sen sijaan kuulija vakuuttuu asiantuntijan kyvystä arvioida omaa osaamistaan vasta silloin, kun tämä osaa myös tunnustaa, mitä ei tiedä. Kaikkein uskottavinta, mitä asiantuntija voi sanoa on: ”en tiedä.”

Facebook tietää sen, mitä sinä et vielä tiedä

16/03/2011

Jätä kommentti

Hurahdin muutama vuosi sitten retrolenkkareihin. Lempikenkiäni ovat Karhun 70- ja 80-luvun tyyliin suunnitellut lenkkarit. Ongelmana on, että jostain kumman syystä lähes joka ikisen retrolenkkarin suunnittelussa on noudatettu samaa äärettömän epäkäytännöllistä ohjenuoraa: kenkien pohjat ovat lähes poikkeuksetta valkoiset. Se nyt ei vielä haittaisi mitään, mutta kun kenkää reunustaa vielä sentin–parin pohjareunus, on selvää, etteivät popot selviä edustuskunnossa kevään kurakeleillä.

Etsin pitkään ja epätoivoisesti patenttiratkaisua valkoisten kenkien ja kengänreunusten putsaamiseen – turhaan. Pinttynyt kura kun ei tavallisella pesuaineella noin vain irtoa. Turvauduin jopa valkoiseen kenkälankkiin, joka tietenkin rapisi iltaan mennessä pois. Viimein mieleeni tuli turvautua nykyajan tiedonlähteeseen numero yksi: sosiaaliseen mediaan.

Näpyttelin Facebookiin kysymyksen: “Osaisiko joku neuvoa valkoisten lenkkareiden putsaamisessa?”

Ei aikaakaan, kun kommenttirivi alkoi täyttyä toinen toistaan käyttökelpoisemmista ehdotuksista. Viimein eräs vanha tuttu ehdotti käyttämään niin sanottua “taikasientä”.* Hain sienen lähikaupasta ja hyökkäsin innosta puhkuen ensimmäisen lenkkarin kimppuun. Kuin taikaiskusta kuralätäköistä pinttynyt lika alkoi haihtua joka pyyhkäisyllä. Pian kengän alkuperäinen kuulas väri alkoi ilmaantua jälleen näkyville.

Nykyaikana löydät tietoa asiasta kuin asiasta salamannopeasti internetistä. Yhä useammin tarvitsemasi tieto löytyy kuitenkin nopeimmin omasta tuttavapiiristäsi. Sosiaaliset verkostosi eivät vain auta pitämään yhteyttä vanhoihin kavereihisi. Ne avaavat myös aivan ennennäkemättömän tiedon aarreaitan, joka vielä muutamia vuosia sitten oli käytännössä tavoittamattomissasi.

Tiedämme kaikki valtavan paljon asioita, joista on hyötyä toisillemme. Sosiaalisen verkoston avulla voimme jakaa tuon tiedon salamannopeasti. Facebook tietää, mitä sinä et vielä tiedä.

* Tuhannet kiitokset vielä Johannalle loistavasta vinkistä.

20 pientä ajatusta

22/12/2010

11 kommenttia

1. Kieli on järjen aviopuoliso.
2. Isot asiat kasvavat pienistä asioista ja pienet asiat kasvavat tehdyistä asioista.
3. Ainoa asia, jota emme varmuudella pysty tekemään on se, jota emme ole vielä ajatelleet; ja sitä voimme ajatella seuraavaksi.
4. Asiat eivät useimmiten ole niin kiireisiä tai niin tärkeitä kuin luulet.
5. Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on; se liittyy siihen, mitä sinä teet.
6. Ihmisen ei tulisi tehdä mitään, mitä hän ei halua, paitsi jos hän ei halua tehdä mitään, hänen tulisi tehdä kaikkea.
7. Savenvalaja ei tarvitse rahaa; savenvalaja tarvitsee savea.
8. Ei vaadi suurta lahjakkuutta sanoa, mitä jokin ei ole; on nähtävä kauas, jotta voi sanoa, mitä jokin on.
9. Järki kertoo sen, mitä on jo osattu tehdä; mielikuvitus kertoo sen, mitä tullaan osaamaan tehdä.
10. Jokaisessa asiassa on kaunis puoli ja ruma puoli; kumpaa sinä päätät katsoa?
11. Ihminen oppii silloin, kun hän on kiinnostunut oppimastaan.
12. Ymmärrys ei ole yksityisasia.
13. Historia on niin kuin rikkinäinen puhelin: tarina muuttuu joka kertomalla.
14. Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.
15. Suurin osa omistamistasi tavaroista on turhia.
16. On vain yksi tapa epäonnistua: se on jättää yrittämättä.
17. Jokainen erehdys sisältää uuden taidon siemenen.
18. Positiivinen ajattelu synnyttää positiivista todellisuutta.
19. Meidän pitäisi taistella koko mahdillamme paremman maailman puolesta niin, että parempi maailma myös syntyy. Se vain ei välttämättä ole se maailma, jonka puolesta taistelimme.
20. Yksi strategisesti sijoitettu hymy voi muuttaa koko maailman.

Ajattelun ammattilainen lomailee joulun yli. Seuraava blogipostaus ilmestyy maanantaina 3.1.2011. Hyvää joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille!

3 antoisan elämän kulmakiveä uudelle vuodelle

20/12/2010

5 kommenttia

Uuden vuoden kolkuttaessa ovelle tulee helposti tarkasteltua omaa elämää ja mietittyä uusia linjanvetoja. Tässä kolme vinkkiä, jotka toimivat nähdäkseni antoisan ja onnellisen elämän kulmakivinä.

1. Tee sitä, mitä rakastat

Hyvän elämän ytimessä on toiminta. Ihminen ei tule onnelliseksi siitä, mitä hänellä on, eikä liioin siitä, mitä hän on. Ihminen tulee onnelliseksi erityisesti silloin, kun arki pitää sisällään antoisaa ja ilahduttavaa toimintaa.

Tästä syystä on hyvä tutkia omaa elämää ja miettiä, miten voisi tehdä arjellaan juuri sitä, mitä rakastaa kaikkein eniten. Yhtälössä on kaksi osaa: selvittää ensin, mikä on oikeasti tärkeää, ja järjestää sitten asiat niin, että voit tehdä juuri sitä. Tässä avuksi on esimerkiksi oman siilikonseptin selventäminen.

2. Rakasta sitä, mitä teet

Vaikka löytäisit kutsumuksesi ytimen ja unelmiesi duunin, ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Arkeen kuuluu myös paljon sellaista, mikä ei ole palkitsevaa itsessään – vaikka olisit päässyt tekemään juuri niitä asioita, joista aina unelmoit.

Tässä onkin tärkeää asennoitua oikein siihen, mitä teet. Pystymällä linkkaamaan toimintasi itsellesi tärkeisiin päämääriin muuttuu tervanjuontikin pian merkitykselliseksi. Räntäsateessa juokseminen palkitsee tuskin itsessään ketään, mutta osana maratontreeniä se on kuin onkin antoisaa. Samaten rankka varastoduuni voi olla kaikkea muuta kuin kutsumuksellista, mutta taipaleena reitilläsi kohti sydämesi määräämää suuntaa voi jopa raadanta muuttua mielekkääksi.

Voit joko tehdä sitä, mitä rakastat – tai voit asennoitua siihen mitä teet linkkaamalla sen itsellesi merkityksellisiin päämääriin. Näin voit rakastaa sitä, mitä teet, vaikka se olisikin välillä vaikeaa.

3. Epäonnistu, nouse ylös, yritä uudelleen – ja tällä kertaa eri tavalla

Erityisesti suomalaisessa yhteiskunnassa pelätään epäonnistumista. Epäonnistumisen pelko lamauttaa meidät, emmekä saa toimittua. Kuinka ollakaan, tällöin olemmekin jo epäonnistuneet. Teddy Rooseveltin mukaan paras päätös on oikea päätös. Toiseksi paras päätös on väärä päätös. Ja huonoin päätös on olla tekemättä päätöstä laisinkaan.

Epäonnistuminen on myös yksi tehokkaimpia tapoja oppia. Tunnistamalla, mikä meni vikaan ja tekemällä asiat ensi kerralla eri tavoin keräät alati kasvavaa työkalupakkia, jonka avulla saat aikaan juuri niitä tuloksia, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Albert Einsteinin mukaan hulluuden määritelmä on tehdä asiat toistuvasti samoin ja odottaa erilaisia tuloksia. Tästä syystä onkin hyvä kehittää menetelmä, jonka avulla voit korjata toimintaasi ja hyödyntää opin silloin kun asiat eivät mene aivan putkeen. Tässä auttaa esimerkiksi erehdysten korjaaminen.

Lisää vinkkejä onnellisuuden ja antoisan elämän siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Lapseni opettelee lentämään

03/12/2010

1 kommentti

Todistin toissa päivänä seuraavan keskustelun nelivuotiaan tyttäreni, naapurintytön ja vaimoni kesken:

”Minä osaan jo vähän lentää”, sanoi tyttäreni Silja.
”Ei se ole mahdollista, ei ihminen osaa lentää”, totesi naapurintyttö.
”Kylläpäs”, sanoi Silja. ”Katso vaikka.” Silja kiipesi olohuoneen pöydälle, levitti kätensä ja lennähti pöydältä pienen matkan.

”No höh, mutta ei ihminen osaa oikeasti lentää”, sanoi naapurintyttö.
Tällöin peliin puuttui vaimoni ja sanoi: ”Olette molemmat oikeassa. Tähän asti kukaan ihminen ei ole osannut lentää niin kuin lintu. Mutta ei sitä tiedä, vaikka joku onnistuisikin siinä ensimmäistä kertaa, jos tarpeeksi harjoittelee.”

Moni suuri läpimurto on tehty uskomalla mahdottomuuksiin. Esimerkiksi lentokone.

Suunta hallussa

19/11/2010

4 kommenttia

Joukko sotilaita eksyi taistelun tuoksinassa Sveitsin Alpeille.* Viikkokausia harhailtuaan sotajoukko oli nälissään ja kylmissään. Kuin ihmeen kaupalla he löysivät maasta repun, josta löytyi kartta.

Kartan avulla sotilaat suunnistivat ulos vuoristosta ja pääsivät paikallisen kylän majataloon lämmittelemään ja syömään vatsansa pulleiksi. Seuraavana aamuna sotamiehet kokoontuivat aamiaispöydän ääreen. Yksi sotilaista alkoi tarkastella löydettyä karttaa tarkemmin.

Kartta oli Etelä-Ranskasta.

* Kuulemani mukaan tarina on tosi. Jos tiedät tarkemman lähteen, kerro siitä kommenteissa.

Olet varmasti oikeassa

08/10/2010

2 kommenttia

Sanon tämän näin: On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka uskovat, että unelmat ovat toteutettavissa, ja niitä, jotka eivät usko. Kuuluit kumpaan ryhmään tahansa, olet varmasti oikeassa.

Jos työsi tai elämäsi maistuu puulta, muttet pane tikkua ristiin selvittääksesi, mikä on todellinen intohimosi, et sitä löydäkään. Harva on niin onnekas, että oma kutsumus putoaa sattuman oikusta syliin.

Jos taas laitat itsesi likoon ja alat etsiä sitä, minkä takia hyppäät aamutuimaan ylös päästäksesi työskentelemään juuri sen asian parissa, jota rakastat eniten maailmassa, löydät sen varmasti ennen pitkää.

Henry Ford sen sanoi: Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty, olet oikeassa.