5 yksinkertaista askelta tavoitteesi saavuttamiseen

Äkkiseltään näyttää siltä, että ihmiskunta on jakaantunut kahtia. Yhdet ovat harmaita suorittajia, joiden elämän täyttää tylsä arki. Toiset taas ovat onnistujia ja menestyjiä, joiden elämä kulkee läpimurrosta toiseen. Usein oma kohtalo on helppo perustella geeneillä ja syntyperällä.

Onnistumisen salat eivät kuitenkaan piile perintötekijöissä tai varakkaissa vanhemmissa. Lähtöruutu ei määrää, missä järjestyksessä tullaan maaliin. Onnistumisen takana onkin ennen kaikkea tavoitteellisuus.

Asettamalla selkeän tavoitteen ja löytämällä toimivan menetelmän sen saavuttamiseen onnistut ennen pitkää riippumatta siitä, mikä on lähtöasetelmasi. Aloittamalla riittävän hitaasti ja nostamalla vastusta askel askeleelta juokset vaikka maratonin, jos se tuntuu sinusta mielekkäältä tavoitteelta. Tässä esittelen viisi yksinkertaista askelta, joiden avulla saavutat tavoitteesi.

1. Valitse tavoitteesi taiten

Kannattaa varoa, mitä toivot, sillä todennäköisesti saat juuri sen. Tämä ei suinkaan tarkoita, että saat kaiken, mitä mieleesi juolahtaa. Mutta kun panet itsesi likoon esimerkiksi tässä esittelemieni askelien kautta, on hyvin todennäköistä, että saat sen, mitä tavoittelet. Ongelmana tässä on, että tällöin moni muu juttu jää saamatta. Ja jos tavoitteesi on huonosti valittu, voi olla, ettei saavutuksesi edesauta hyvinvointiasi lainkaan – päin vastoin.

Tavoite on työkalu, ei itseisarvo. Tavoitteen valinta kannattaakin tehdä omaa kutsumusta kuunnellen. Jos sydämesi palaa opettajan työlle, on maisterintutkinto erinomainen tavoite. Ja jos taas unelmoit suurperheestä, kannattaa talous turvata asettamalla tavoitteeksi riittävät säännölliset tulot. Valitsemalla kutsumustasi tukevat tavoitteet ja toteuttamalla ne määrätietoisesti elät antoisaa ja palkitsevaa elämää.

2. Aseta tarkkarajainen tavoite

Aristoteleen mukaan onnellisuus on inhimillisen toiminnan perimmäinen päämäärä. Onnellisuus ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä tavoite. Onnellisuus ei ole maali, joka saavutetaan pitkän ponnistelun kautta. Onnellisuus tapahtuu tässä ja nyt. Onnellisuuttasi edistää kuitenkin merkittävästi se, että pyrit kohti sellaisia tavoitteita, jotka tukevat kutsumustasi. Tavoitteet ovat työkaluja, joita taiten käyttäen pystyt elämään hyvää elämää juuri nyt.

Tavoitteen asettamisessa on tärkeää, että tavoite on tarkkarajainen. Jos tavoitteesi ei ole tarkkarajainen, ei se itse asiassa ole tavoite laisinkaan. Jos et tiedä, mitä tavoittelet, et voi myöskään tietää, oletko sen jo tavoittanut. Selkeitä tavoitteita ovat esimerkiksi kandintutkinnon suorittaminen, urheilusuoritus kuten kympin juokseminen, tai kolmen tonnin kuukausipalkka. Tällaisen tavoitteen kohdalla tiedät heti, kun olet saavuttanut sen.

3. Aseta konkreettisia välietappeja

Vähintään yhtä tärkeää kuin tavoitteen tarkka määrittely on konkreettisten välietappien määritteleminen. Kukaan ei juokse maratonia suoraan kotisohvalta. Jos jaksat juuri nyt nippa nappa kävellä kilometrin, loppuu motivaatio pian kuin seinään heti maaliin pyristelemällä. Jos sen sijaan ensimmäinen välietappisi on vaikkapa kävellä kilometri joka toinen päivä, olet jo tältä istumalta askeleen lähempänä tavoitettasi.

Kuten Henry Ford on sanonut, mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Suunnittele siis tavoitteeseesi johtava jatkumo, joka koostuu pikku hiljaa vaativammista välietapeista. Kun aloitat taipaleesi riittävän hitaasti, et lannistu matkalla. Saavuttamalla välietapin toisensa jälkeen näet jo pian, kuinka tavoitteesi saavuttaminen on viime kädessä vain ajan kysymys.

4. Kehitä mittausjärjestelmä

Albert Einstein on sanonut kerran: ”Not everything that counts can be counted, and not everything that can be counted counts.” Kaikkea arvokasta ei siis voi mitata. Tavoitteen saavuttamisessa auttaa kuitenkin hurjasti, jos pystyt mittaamaan suoritustasi. Urheilusuorituksessa voit mitata matkaa, nopeutta tai nostettuja painoja. Taloudessa taas mittarina toimii raha. Bloggaaja voi mitata kävijöitä tai blogin tilaajia. Opiskelija mittaa puolestaan opintopisteitä. Ja niin edelleen.

On kuitenkin syytä huomata, että ihastumme aivan liian usein mittausmenetelmäämme niin, että unohdamme, että sen alkuperäisenä tarkoituksena oli vain auttaa meitä elämään hyvää elämää. Bruttokansantuotteen mittaaminen kääntyy itseään vastaan siinä vaiheessa kun siitä ei seuraa enää hyvinvointia. Ja himourheilija saattaa uhrata perheidyllin kilometrejä pakonomaisesti kartuttamalla. Mittausjärjestelmä on oiva apu tavoitteen saavuttamisessa, mutta aivan kuten itse tavoitekin, se on viime kädessä vain työkalu hyvään elämään.

5. Valitse toimiva strategia

Vaimoni joogagurun mukaan tavoitteen saavuttamisen takana on kolme isoa A:ta: Attitude, Alignment ja Action. Attitude, asenne, seuraa siitä, että valitset kutsumustasi tukevan tavoitteen. Action taas tarkoittaa sitä, ettet vitkuttele tavoitteesi kanssa, vaan aloitat nyt. Alignment, suuntautuminen, tarkoittaa puolestaan toimivaa strategiaa. Voit toki opetella matkasi askeleet itse alusta alkaen – mutta useimmiten pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

Jos tavoitteesi ei ole kiivetä Mount Everestille shortseissa ja t-paidassa, on todennäköistä, että joku on sen jo aiemmin saavuttanut. Tutki siis, miten asettamasi tavoite on yleensä tehokkaasti saavutettu ja opettele toimivia menetelmiä tavoitteesi saavuttamiseksi. Tutustu alasi huippuihin ja seuraa innostavaa mediaa.

Juoksuharrastaja voi ladata internetistä juoksuohjelman, jonka avulla hän koulii itsestään muutamassa vuodessa vaikka 50 kilometriä taivaltavan ultrajuoksijan. Opiskelijan kannattaa taas seurata alansa huippuja ja tutustua lifehack-tekniikoihin opintojaan edistääkseen. Ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa auttaa esimerkiksi parhaiden bisnesosaajien seuraaminen.

Itse tavoitteellisuuden kehittämisessä auttaa puolestaan tavoitteellisuusgurujen oppeihin tutustuminen. Lisävinkkejä tavoitteesi saavuttamiseksi löydät vaikkapa Juuso Palanderin oivallisesta Level Up -blogista.

Mikä maksaa?

Penan kotitalon lämminvesivaraaja oli rikki.* Päiväkaupalla värkin kanssa painittuaan Pena päätti soittaa paikalle ammattimiehen. Laitekorjaaja tuli seuraavana päivänä paikan päälle. Hän vilkaisi apparaattia ja kopautti sen kylkeä jakoavaimella. Värkki heräsi henkiin.

Laitekorjaaja kirjoitti tehdystä työstä sadan euron laskun. Pena oli järkyttynyt: ei kai hän nyt maksa satasta yhdestä jakoavaimen kopauksesta.

”Et sinä maksa kopauksesta”, sanoi korjausmies. ”Maksat kaikista niistä vuosista, joiden aikana olen hankkinut ammattitaitoni, jotta tiedän, mihin kopauttaa.”

* Tarina on peräisin Richard Wisemanin oivallisesta kirjasta 59 Seconds.

Mikä kuvassa näkyy?

Psykologit testasivat lasten havaintokykyä. Muksuille näytettiin kuvia linnuista, taloista, autoista, palloista, erilaisista työkaluista ja niin edelleen. Näin kartoitettiin, miten pienet lapset tunnistivat esineitä kuvista.

Kokeeseen osallistunut viisivuotias Juho tunnisti esineet virheettä. Tutkijoiden näyttäessä Juholle auton kuvaa poika kuitenkin mykistyi.

Johtava tutkija kysyi: ”Mikä kuvassa näkyy?”

Poika kurtisti kulmiaan ja mietti kuumeisesti. Lopulta hän sanoi: ”En tiedä.”

Vieressä seissyt pojan äiti hermostui täysin ja tiuskaisi: ”Kyllähän sinä, Juho, nyt tiedät mikä siinä kuvassa on! Älä viitsi pelleillä.”

Lapsi säikähti äidin tunteenpurkausta ja totesi hädissään: ”Mutta kun minä en oikeasti tiedä!”

Kun tutkijat olivat antaneet pojalle vielä hetken miettiä asiaa, he päättivät jatkaa seuraavaan kuvaan. Johtava tutkija totesi väsyneesti: ”Jatketaan. Tässä kuvassa on siis auto.”

Tähän Juho tokaisi tuohtuneena: ”Totta kai siinä on auto! Mutta mistään ei näe, onko se Toyota, Mersu vai Volkkari!”

”Salaisuuden” salaisuus, osa 3/3: Miksi kaikkea ei kannata saada?

Jos tiedät, mitä haluat ja panet itsesi määrätietoisesti likoon vuoden toisensa perään, saavutat varmasti päämääräsi. Saavutuksilla on kuitenkin hintansa. Kun pyrit päämäärääsi, on olennaisinta valikoida lukemattomista toiminnan mahdollisuuksistasi ne, jotka edistävät päämäärääsi. Samalla kun valitset yhden tien, jää toinen kulkematta. Kun olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, sivuutat sellaiset valinnat, jotka eivät edesauta sen saavuttamista. Ongelmana on, että sivuuttamasi valinnat olisivat kyllä saattaneet olla välttämättömiä hyvinvoinnillesi.

Kannattaa varoa, mitä toivot – sillä todennäköisesti saat juuri sen.

Keskittymällä yksisilmäisesti johonkin päämäärään varmistat, että saavutat sen. Jos haluat seuraavan viiden vuoden aikana tienata miljoona euroa, onnistut siinä ihan varmasti. Miljoonan euron tienaaminen on kuitenkin sellainen koitos, että siinä ystävyyssuhteet ja jopa perhekin saattavat toimia jarruna. Jos olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, jäävät tällaiset päämäärän kannalta epäolennaiset seikat vähemmälle huomiolle, kenties kokonaan sivuun.

Tarina on tuttu: viiden vuoden päästä sinulla on miljoonasi – mutta ystäväsi ja perheesi ovat kaikonneet rahantaontasi karkottamina kauas pois. Rahakasan päällä onkin aika ikävä istua Roope Ankkana ypöyksin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei päämääriä kannattaisi asettaa ja niitä toteuttaa. Päämäärät ovat fantastinen tapa saavuttaa se, mikä on sinulle merkityksellistä. Kaikkein tärkein asia päämäärien valinnassa onkin valita oikeita päämääriä.

Mitkä sitten ovat oikeita päämääriä? Villi veikkaukseni on, että Bemari tai miljoona euroa eivät useimmille meistä ole sitä. Nähdäkseni hyvinvoinnin kivijalka on kutsumuksellinen ja intohimoinen toiminta. Jos heräät joka aamu innosta puhkuen päästessäsi työskentelemään rakastamasi alan parissa sinulle tärkeiden ihmisten kanssa, lienet keskimäärin aika onnellinen – sama se, mikä pankkitilin saldo on, tai mikä kumijalka seisoo pihassa. Siksi päämäärät kannattaakin valita niin, että niiden saavuttaminen toimii kutsumuksellisen toiminnan mahdollistajana.

Jos syvältä sydämestäsi kumpuaa toive muuttaa maailmaa paremmaksi, toive juosta sata metriä kuin salama, toive tanssia kuin enkeli tai toive toimia Pihtiputaan ala-asteen ekaluokkalaisten ikimuistoisena opena, kannattaa näitä edistävät päämäärät ottaa aika tosissaan. Keskittymällä syvältä kutsumuksestasi kumpuaviin päämääriin pystyt saavuttamaan pian sen, mitä juuri sinä olet parhaimmillasi.

Ja kun haluat jotakin tarpeeksi, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 2/3: Miten saat juuri sen, mitä haluat?

Scott Adams työskenteli 1980-luvulla insinöörinä Pacific Bell -puhelinyhtiössä. Adamsin intohimo liittyi kuitenkin sarjakuvien piirtämiseen. Hän joutuikin heräämään päivittäin aamuneljältä ehtiäkseen piirtämään sarjakuvia ja tekemään vielä päälle normaalin työpäivän. Tarinan mukaan Adams tuskastui lopulta kaksoiselämään ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän kirjoitti joka aamu paperille kymmenen kertaa: ”Minusta tulee maailman julkaistuin sarjakuvapiirtäjä.” Kymmenen vuotta myöhemmin Adamsin Dilbert-sarjakuvaa julkaistiin sadoissa sanomalehdissä ympäri maailmaa.

Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin tosi-TV-guru Rhonda Byrnen hittituote Salaisuudesta. Byrnen kauppaama periaate, vetovoiman laki, takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä riittävän määrätietoisesti. Periaate pitää paikkansa. Sillä ei vain ole mitään tekemistä kosmisten voimien kanssa.

Usein ajatellaan, ettei jotakin päämäärää voi saavuttaa, koska vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Ei ole esimerkiksi tarpeeksi aikaa, rahaa tai vaikutusvaltaisia ystäviä. Kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Tosiasiassa vaihtoehtoja on aina lukematon määrä.

Mietipä hetkinen, kuinka monta asiaa voit tehdä juuri nyt. Sanotaan, että voit tehdä juuri tämän sekunnin aikana vaikkapa kymmenen juttua. Voit esimerkiksi nousta seisomaan, voit luikauttaa laulun, kirjoittaa sähköpostin ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit yhdistellä noita juttuja niin, että tuloksena on sata erilaista yhdistelmää. Kolmessa sekunnissa mahdollisia toiminnan muotoja on tuhat. Neljässä kymmenen tuhatta. Minuutissa sinulla on niin paljon vaihtoehtoja, ettei kotitietokoneesi pysty tulostamaan lukua. Ja kymmenessä minuutissa niitä on niin paljon, etteivät siihen pysty edes kaikki maailman supertietokoneet yhdessä.

Unelmien saavuttamisen tiellä ei seiso siis vaihtoehtojen puute. Ongelmana on vaihtoehtojen runsaus.

Käytännössä sinulla on jokaisena elämäsi hetkenä ääretön määrä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Kysymys kuuluukin: miten osaat valita näistä vaihtoehdoista ne, joiden avulla unelmasi toteutuu. Tässä apuun tulee määrätietoisuus.

Kuten Zig Ziglar on sanonut, ihmiset eivät keskimäärin löydä itseään Mount Everestin huipulta harhailemalla päämäärättä sinne tänne. Jos et tavoittele mitään, on hyvin todennäköistä, ettet tavoitakaan mitään. Kun tavoitteesi on sen sijaan kirkas ja tarkkarajainen, opit nopeasti ymmärtämään, mitkä valinnat ohjaavat elämääsi kohti päämäärääsi, ja mitkä toimivat jarruina. Kyse ei ole sen kummemmasta jutusta kuin uuden taidon oppimisesta.

Pitämällä päämääräsi kirkkaana mielessäsi vaikkapa kirjoittamalla sen joka aamu paperille huolehdit siitä, että osaat päivän mittaan tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka edistävät matkaasi kohti päämäärääsi. Samaten opit nopeasti välttämään sellaisia valintoja, jotka haittaavat kehitystäsi. Aivan samalla tavoin lapsi oppii pyöräilyä opetellessaan karsimaan hissukseen pois ne liikkeet, jotka eivät edesauta pystyssä pysymistä.

Salaisuuden periaate pitää siis paikkansa: keskittymällä määrätietoisesti johonkin tarkkarajaiseen päämäärään saavutat sen ennen pitkää oppimalla matkan varrella painottamaan päämäärääsi tukevia ratkaisuja ja välttämään sitä haittaavia ratkaisuja. Kyse on oppimisprosessista. Kosmiset voimat eivät liity asiaan ainakaan sen enempää kuin ne liittyvät mihinkään asiaan.

Byrnen new age -hömppä ei ole kuitenkaan Salaisuuden suurin ongelma. Sen isoin ongelma on sen läpitunkeva materialismi ja siitä akuutisti seuraavat elämänongelmat – ennen kaikkea niille supermenestyjille, jotka Byrnen opista ottavat onkeensa. Aina ei nimittäin kannata saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Tästä lisää juttusarjan viimeisessä osassa perjantaina.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 1/3: Mikä ihmeen salaisuus?

Tosi-TV-guru Rhonda Byrne kohautti self-help-maailmaa nelisen vuotta sitten julkaisemalla nopeasti suursuosioon nousseen kirjan nimeltä Salaisuus. Byrnen kauppaama salaisuus on hänen mukaansa se menestystekijä, jonka ovat tunteneet kaikki maailmanhistorian suuret onnistujat Platonista Abraham Lincolniin.

Maailman huippujen menestyksen takaa löytyy Byrnen mukaan vetovoiman laki.

”Vetovoiman laki” takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä tarpeeksi. Paulo Coelhoa mukaillen: ”Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.”

Coelhosta poiketen Salaisuuden ytimessä asustaa kaiken läpi tunkeva materialismi. Onni löytyy rikkauksista – ja jos et satu olemaan huippukroppainen monimiljonääri, on vika sinussa. Jos sen sijaan pidät mielessäsi Bemarin kuvaa vuoden päivät, saat sellaisen pian pihaasikin. Ja jos mieli tekee miljoonaa euroa, niin keskittymällä rahakasaan ropsahtaa omaisuus pian tilillesikin. Katsos, kunhan ajattelet positiivisesti, saat kaiken, minkä haluat.

Jos kyse olisi viattomasta huuhaasta, ei teoksen materialismi olisi juuri Big Brotheria vaarallisempaa. Ongelmaksi vinksahtanut maailmankuva kasvaa siksi, että Byrnen kauppaama periaate pitää pitkälti paikkansa. Sinänsä yksinkertainen oivallus on kuitenkin puettu vuosien tosi-TV-osaamisen rautaisella otteella salaliittojen ja new age -hömpän kiehtoviin verhoihin materialistisen maailmankuvan tueksi. New age -huuhaa ja materialismi synnyttävät vastustamattoman keitoksen, joka saa massat säntäämään yksi toisensa jälkeen kauppaan santsaamaan Byrnen ilosanomaa.

Saat sen, mitä haluat, kunhan keskityt siihen tarpeeksi. Sillä, että saavutat haluamasi päämäärääsi keskittymällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä maailmankaikkeuden kosmisten voimien kanssa. Periaate seuraa inhimillisen tavoitteellisen toiminnan luonteesta. Kyllä: saat sen Bemarin pihaan tai miljoona euroa tilille, kunhan keskityt päämäärääsi riittävän määrätietoisesti. Tästä todistavat lukemattomat maailmassa onnistuneesti hankitut Bemarit ja miljoonat. Mutta mistä tämä sitten johtuu, jos asialla ei olekaan kosminen vetovoiman laki? Siitä lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Oppitunti mestari Yodalta

Tähtien sota -elokuvassa Imperiumin vastaisku Luke Skywalker suoriutuu Dagobah-planeetalle harjoittelemaan jediritarin taitoja mestari Yodan opissa. Vihreä kääpiö Yoda on 900-vuotias vanha ja viisas jedimestari, joka tuntee maailmankaikkeuden salat läpikotaisin. Yoda opettaa Lukelle ennen kaikkea voiman käyttöä.

Planeetalle saapuessaan Luke on onnistunut rysäyttämään X-siipihävittäjänsä suon silmään. Värkillä ei suosta lennetä minnekään. Sankari on siis haaksirikkoutunut suoplaneetalle kaiken sivistyksen ulottumattomiin.

Opintojen edetessä mestari Yoda neuvoo Lukelle, miten mystistä voimaa käytetään esineiden liikuttelemiseen ajatuksen avulla. Lopulta pieni jedimestari kehottaa nuorukaista nostamaan valtavan avaruusaluksen suosta voiman avulla.

Nuori jedioppilas ei kuitenkaan ota uskoakseen, että painava avaruusalus ottaisi noustakseen tuosta noin vain ajatuksen voimalla. Ja kuinka ollakaan, eihän se sieltä minnekään nouse. Luke tuskastuu, mutta Yoda kannustaa jatkamaan. Lopulta Luke tiuskaisee epätoivoisena: ”Hyvä on! Minä yritän sitten.”

Yoda pudistaa päätään. Sitten hän toteaa: ”Joko teet tai et tee. Yrittämistä ei ole.”

”Tyttärenne on tanssija”

Gillian Lynne oli 1930-luvulla nuori koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla, vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.

Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan odotushuoneessa, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken. Samalla hän napsautti vaivihkaa odotushuoneen radion päälle.

Lääkäri jätti vastaanottohuoneen oven raolleen ja kehotti äitiä katsomaan. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia enkelimäisesti musiikin tahtiin.

Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”

Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.

Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssijaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Phantom of the Opera.

Missä on sinun läpimurtosi?

Google kehittää kilpailijaa Facebookille. Toistaiseksi Googlen yritykset ottaa sosiaalista mediaa haltuun ovat kompuroineet Buzzista Waveen. Koska sosiaalisessa mediassa piilevät kuitenkin valtavat rahavirrat, haluaa myös hakukonejätti osansa potista.

Monet suuryritykset toimivat juuri näin: ne bongaavat olemassa olevan ilmiön ja pyrkivät rakentamaan sille elinkelpoisen kilpailijan. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat iPhone-kloonit siinä missä Facebook- ja Twitter-imitaatiotkin. Ongelmana on kuitenkin, että kloonaamalla syntyy lähes aina kakkoslaatua. Ja vaikka markkinoilla pysyykin mukana kopio tai kaksi, on uutta tuotetta lähes mahdotonta mahduttaa hyllylle tungoksen sekaan siinä vaiheessa kun ilmiö on jo yleistä tietoutta.

Olennaista on siis keksiä uusi läpimurto.

Tämä on se salaisuus, joka avittaisi Nokian takaisin kärkikahinoihin, ja joka on nostanut niin Facebookin kuin Applenkin maailman teknokentän johtotähdiksi. Facebook ei ollut uusi, parannettu versio IRC-galleriasta tai keskustelufoorumista. Nettinörttien tai ventovieraiden sijaan Facebook yhdisti sinut vanhoihin luokkakavereihisi ja toi koko tuttavapiirisi tietokoneesi työpöydälle. Facebook määritteli kokonaan uusiksi sosiaalisen internetin.

Samalla tavoin iPhone mullisti radikaalisti mobiililaitemarkkinat. Apple ei tuonut markkinoille uutta puhelinta. Se toi markkinoille ensimmäisen värkin, jolla internetiä pystyy selaamaan ongelmitta myös tien päällä. Se, että iPhone on kehno puhelin osoittautui sivuseikaksi: Applen ihmelaite tuottaa enemmän voittoa kuin muiden valmistajien värkit yhteensä.

Nyt kilpailijat pelaavat Applen ja Facebookin kentällä, ja tilanne on samanlainen kuin Lassin ja Leevin jenkkifutisottelussa: jos Lassi joutuu koville, Lassi muuttaa sääntöjä. Ainoa tapa tehdä todellinen läpimurto on hypätä ulos pelistä, keksiä uusi peli, ja palata sen kanssa kentälle. Silloin voit itse sanella säännöt, ja muut seuraavat perässä.

Uuden keksiminen ei ole kuitenkaan aivan helppoa. Läpimurron löytäminen edellyttää ensiksikin olemassa olevien lähtökohtien kyseenalaistamista. Tässä auttaa lateraalinen ajattelu. Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta. Pelkkä uutuus ei kuitenkaan vielä riitä. Sinun täytyy myös selvittää, minkä läpimurron juuri sinä pystyt tekemään. Mitä sellaista uutta voit tehdä, joka tuottaa merkittävää arvoa toisille ihmisille? Toisin sanoen: mikä on siilikonseptisi?

Läpimurto ei synny apinoimalla. Se syntyy kyseenalaistamalla olemassa olevat puitteet ja tarjoamalla jotakin uutta, ainutkertaista ja arvokasta, joka nousee juuri sinun yksilöllisestä intohimostasi. Missä piilee sinun läpimurtosi?

Mikä on oikea vastaus?

Insinöörioppilailta kysyttiin kokeessa, miten pilvenpiirtäjän korkeus määritellään barometrin avulla.* Eräs nokkelikko vastasi seuraavaa: sidotaan barometriin naru ja lasketaan barometri pilvenpiirtäjän katolta alas. Korkeus selviää ynnäämällä narun ja barometrin pituus. Oppilaan koevastaus hylättiin.

Oppilas valitti päätöksestä: vastaushan oli kiistatta oikein. Koska vastaus ei kuitenkaan osoittanut fysiikan periaatteiden tuntemusta, päätti lautakunta antaa oppilaalle kuusi minuuttia aikaa esittää vastaus, jolla osoittaa fysiikan tuntemusta.

Istunnossa insinöörioppilas istui hiljaa otsa kurtussa viisi minuuttia. Kun häntä muistutettiin ajan kulusta, hän totesi: ”Minun pitäisi päättää useista vaihtoehdoista sopivin.” Lopulta hän sanoi:

”Barometrin voisi viedä pilvenpiirtäjän katolle ja pudottaa alas. Mittaamalla putoamiseen käytetty aika voidaan rakennuksen korkeus selvittää kaavalla H = 0.5g * t^2. Ikävää barometrin kannalta, tosin.”

”Jos aurinko paistaa, voidaan mitata barometrin varjon pituus ja pilvenpiirtäjän varjon pituus. Mittaamalla vielä barometrin pituus voidaan pilvenpiirtäjän pituus laskea aritmeettisesti.”

”Erittäin tieteellinen vastaus löytyisi sitomalla barometriin pieni narunpätkä ja heiluttamalla sitä ensin maan tasalla ja sitten pilvenpiirtäjän katolla. Pilvenpiirtäjän korkeus selviää kaavalla T = 2 pii neliöjuuri(l/g).”

”Helpointa olisi tietysti mennä pilvenpiirtäjän kellariin, koputtaa talonmiehen ovea ja sanoa: ’Haluatko hienon barometrin? Saat sen, jos kerrot rakennuksen korkeuden.'”

* ”Oikea” vastaus on mitata ilmanpaine maan tasalla ja pilvenpiirtäjän katolla ja laskea rakennuksen korkeus paine-eron perusteella.