Author Archives: Lauri Jarvilehto

Tieteen kehityksen arvaamattomuudesta

20/05/2011

Jätä kommentti

Vuonna 1900 fysiikan parissa ansioitunut lordi Kelvin piti luennon, jossa hän ilmoitti, että tietomme maailmankaikkeuden toimintaperiaatteista on lähes aukotonta. Kelvin esitti, että ymmärryksemme fysiikan peruslaeista on tullut käytännössä valmiiksi. Vain kaksi pienen pientä pilvenhattaraa leijaili enää fysikaalisen tietämyksen taivaalla.

Nämä kaksi pientä pilveä olivat Michelsonin ja Morleyn eetterin olemassaoloa tutkinut koeasetelma, sekä mustan kappaleen säteilyn ongelma.

Einsteinin ratkaisusta Michelson-Morley -ongelmaan syntyi erityinen suhteellisuusteoria.

Max Planckin ratkaisu mustan aineen ongelmaan synnytti puolestaan kvanttimekaniikan.

Nämä kaksi teoriaa mullistivat lopullisesti käsityksemme maailmankaikkeuden toimintaperiaatteista.

Tieteen kehitys on joskus koko lailla arvaamatonta.

Vuonna 2011: miten paljon maailma on muuttunut – ja miten vähän

18/05/2011

6 kommenttia

Sunnuntaina radiosta tuli Neljän Ruusun takavuosien hittibiisi ”2011” vuodelta 1992. Kappaleessa Ilkka Alanko valistaa, että parin vuosikymmenen päästä auringonotto ei onnistu savusumun takia eikä järvissä uskalla uida niiden happamuuden takia. Kaupungille ei ole myöskään asiaa ilman happinaamaria.

Varsinais-Suomesta kotiin päin ajellessani ja maalaismaisemia ihastellessani aloin tuumia, miten vähän maailma on sittenkään muuttunut. Ei ole tullut ydinsotaa, ei koneiden vallankaappausta. Ilmasto on vähän lämmennyt, mutta ulos uskaltautuu yhä shortseissa ihan niin kuin kaksi vuosikymmentä sittenkin.

Ja silti: maailma on myös muuttunut hurjasti.

Ruokapöydän ääressä on rivissä Macbookeja ja iPadeja ihan kuin Olipa kerran elämä -sarjan tulevaisuusjaksossa. Niillä lapset opettelevat lukemaan ja laskemaan. Netin kautta saat videoyhteyden maapallon toiselle puolelle salamannopeasti. Auto käy puoleksi sähköllä, ja taskussa kulkee värkki, jonka ominaisuudet muistuttavat William Gibsonin kyber-romaanien teknologiaa: iPhonella tunnistat sienet ja nähtävyydet, sen avulla käännät vieraskieliset tekstit englanniksi ja opiskelet kieliä tai muita mielen taitoja tuossa tuokiossa.

1990-luvun alussa harvat osasivat myöskään ennustaa sitä tiedon vallankumousta, joka seuraavina vuosina saisi alkunsa. Nykyajan huikein innovaatio on alati kehittyvä internet, jonka avulla kuka tahansa pääsee yhä nopeammin käsiksi koko vuosisatojen varrella karttuneeseen tietoon. Emme ole enää edes kovinkaan kaukana Googlen perustajien Larry Pagen ja Sergey Brinin visiosta, jossa jokainen pääsee salamannopeasti käsiksi koko ihmiskunnan tietopääomaan.

Vuonna 2011 maailma on muuttunut kovasti sitten vuoden 1992. Mutta monet asiat ovat muuttuneet yllättävän vähän. Kesällä aurinko paistaa. Iloitsemme ja suremme kuten ennenkin. Unelmoimme paremmasta huomisesta ja muistelemme takavuosien tähtihetkiä. Vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia, on hämmentävää pysähtyä tajuamaan, kuinka vähän asiat ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä – tai edes viime vuosituhansina.

StumbleUpon – netti makusi mukaan

16/05/2011

8 kommenttia

Kuvittele, että internet sisältäisi ainoastaan sinua kiinnostavaa informaatiota. Ajattele, että joku olisi suodattanut kaiken epäolennaisen pois, ja jokainen hiirenklikkaus avaisi toinen toisensa jälkeen kiinnostavampia verkkosivuja selailtavaksesi.

StumbleUpon on palvelu, joka auttaa sinua ”törmäämään” mielenkiintoisiin verkkosivuihin.

Se lajittelee verkkosivuja yhtäältä keräämänsä sosiaalisen materiaalin pohjalta ja toisaalta oman verkkoselailuhistoriasi pohjalta. Kertomalla StumbleUponille mitä sivuja pidät hyödyllisinä, se oppii tarjoamaan sinulle yhä tarkemmin mielenkiintoista informaatiota.

Kun teet StumbleUpon -asennuksen, valikoit itseäsi kiinnostavat aihealueet. Sen jälkeen StumbleUpon lataa tietokannastaan näihin alueisiin sopivia sivuja. Voit myös arvioida sivuja sen perusteella, kiinnostavatko ne todellakin sinua. Arvioiden perusteella StumbleUpon tarkentaa hakuja entisestään. Piakkoin lähestulkoon jokainen satunnaisgeneroitu sivu sisältää omiin intresseihisi sopivaa informaatiota. Verkon tietotulva on suodatettu omien mielenkiinnon kohteidesi mukaan. Tuloksena löydät jatkuvasti uutta, mielenkiintoista informaatiota.

StumbleUpon toimii myös loppumattomana inspiraation lähteenä. Kun olet rajannut StumbleUponin koskemaan vain omia mielenkiinnon kohteitasi, pystyt löytämään sieltä loppumattomasti uusia ideoita ja oivalluksia. Jos siis vaikkapa tuijotat tyhjää Word-ruutua yrittäessäsi kirjoittaa, viisi minuuttia StumbleUponin parissa voi tehdä ihmeitä.

PS. Jos olet kiinnostunut ottamaan internetin tietotulvan haltuun, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata sen maksutta täältä.

Kymppiin joka kerta

13/05/2011

3 kommenttia

Kuulemani tarinan mukaan Los Angelesin olympialaisten pistooliammunnan kultamitalistilta kysyttiin, minkälaisin harjoittelumenetelmin hän pääsi huippusuoritukseensa.* Ampuja totesi haastattelijalle, ettei hän ollut harjoitellut lainkaan. Sen sijaan hän oli istunut iltaisin nojatuolissa silmät kiinni ja kuvitellut, miten hän ampui kympin joka laukauksella.

Jokainen ammuntafinalisteista oli alansa huippu. Mutta kilpailun lopputuloksen ratkaisi se viimeinen pieni ero, joka seuraa täydellisestä keskittymisestä ja itsevarmuudesta.

Siinä, missä kilpatoverit olivat viime aikoina ampuneet tasaisesti kymppejä, ysejä ja kaseja, oli kultamitalisti ampunut kympin joka kerta. Siinä on helppo ottaa miehestä mittaa.

*En ole toistaiseksi onnistunut jäljittämään tarinan alkuperää. Jos tiedät, mistä juttu on peräisin, kerro siitä kommenteissa.

Apinoista, banaaneista ja mielikuvituksen voimasta

11/05/2011

10 kommenttia

1980-luvulla italialaiset tiedemiehet mittasivat apinoiden aivotoimintaa EEG-laitteilla. Kerran kokeiden välissä tiedemies kävi laboratoriossa katsomassa, että kaikki oli järjestyksessä. Hän sattui mussuttamaan samalla banaania. Apinat kuolasivat tietysti banaania kuonot kiinni kaltereissa. Mutta tiedemies koki elämänsä yllätyksen, kun hän vilkaisi EEG-tulostetta: sen mukaan myös apinat söivät banaania!

Aluksi tiedemiehet luulivat, että aivosähkökäyrän mittauslaite oli mennyt epäkuntoon. Testausten jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että laitteet olivat kunnossa: apinoiden aivoissa tapahtui tosiaan samanlaisia muutoksia sekä silloin, kun ne söivät, että kun ne ajattelivat syömistä.

Tästä sai alkunsa niin sanottu peilisoluteoria. Sen mukaan aivot peilaavat tapahtumia, joita ihminen (tai apina) havaitsee tai kuvittelee. Toisin sanoen jonkin toimen ajatteleminen toimii sen harjoitteena.

Peilisoluihin perustuu myös mielikuvaharjoittelun teho.

Kun kuvittelet tekeväsi jotain, aktivoit aivoissasi samoja hermoverkkoja, joita tarvitset itse asiaa tehdessäsi. Kun lisäksi kuvittelet, että tapahtuma menee putkeen parhaalla mahdollisella tavalla, putsaat pöydältä itseluottamusta nakertavia ajatusprosesseja ja nostat merkittävästi onnistumisen mahdollisuuksia.

Mielikuvaharjoittelua on käytetty urheilussa iät ajat. Siitä on suunnatonta hyötyä myös tietotyöläiselle. Jos sinulla on huomenna edessä tärkeä tapaaminen, luento tai powerpoint-rumba, käytä tänä iltana muutama minuutti tapahtuman mielikuvaharjoittelemiseen. Kaada lasi hyvää viiniä tai yrttiteetä ja istu mukavaan nojatuoliin.

Sulje silmäsi ja mieti, mitä tapahtuu kun huominen tähtihetkesi koittaa. Käytä rikkaasti kaikkia aistejasi: kuvittele, miltä tilanteessa näyttää, miltä siellä kuulostaa, miltä siellä tuoksuu. Mieti, miten palaverikumppaniesi ilmeet muuttuvat, kun kerrot asiasi, tai miten kätesi liikkuvat kun vedät läpi kalvosulkeisia. Muodosta rikas mielikuva tapahtumasta ja pyri löytämään rintakehääsi lämmin ja miellyttävä flow-tunne.

Mielikuvaharjoittelu ei tietenkään takaa täysin onnistumista. Mutta se nostaa merkittävästi onnistumisen mahdollisuutta. Kuten Henry Ford on aikanaan todennut: jos ajattelet, että pystyt, tai ajattelet, että et pysty – olet todennäköisesti oikeassa.

Kuinka mielikuvituspossu pyydystetään?

09/05/2011

4 kommenttia

Vietimme helmikuussa hiihtoloman maatilamatkaillen. Kävimme lasten kanssa Tampereen läheltä löytyvällä Ilolan maatilalla, jossa muksut pääsivät potkukelkkailemaan ja syöttämään lampaita talvipakkasilla. Illan mittaan lapset kiipesivät kerrossängyn yläsänkyyn ja alkoivat heitellä pehmoleluja. Palautin alas heitetyt lelut kaaressa takaisin muksuille, ja tästä kehkeytyi hauska leikki. Rouva Tikkinen ja Ossu-Possu saivat kyytiä.

Muksut ottivat helposti kopin kahdella kädellä, ja keksimmekin pian nostaa nelivuotiaan esikoisemme kanssa leikin vaikeustasoa: possun saikin napata kiinni vain yhdellä kädellä. Nyt heittelystä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään. Nelivuotiaan motoriikka ei vielä pelannut riittävän hyvin.

Lapsi alkoi jo turhautua, mutta sitten keksimme uuden näkökulman possun kiinnoton harjoitteluun. Aloin heittää esikoiselle mielikuvituspossuja. Tyttö istui kerrossängyssä silmät kiinni ja suu leveässä hymyssä – ja sai joka ikisen mielikuvituspossun kiinni muitta mutkitta ”yhdellä kädellä”. Lopulta vaihdoimme mielikuvituspossun takaisin Ossu-Possuun. Kuinka ollakaan, nyt kopit onnistuivat yhdelläkin kädellä.

Käytimme treenaamiseen mielikuvaharjoittelua.

Oikea possun heittely johti vain turhautumiseen. Kymmenet epäonnistumiset synnyttivät mielikuvan omasta kyvyttömyydestä ja harjaannuttivat sellaisia hermoratoja, joilla ei ollut mitään tekemistä onnistumisen kanssa. Kun toimintaan syntyi varmuus mielikuvaharjoittelun avulla, alkoivat onnistumisen kannalta tärkeät hermoradat vahvistua, ja käden koordinaatio parani merkittävästi.

Mielikuvaharjoittelu on erityisesti urheilijoiden salainen ase. Siitä on kuitenkin hurjasti apua myös ajattelun parissa työskentelevälle. Mutta siitä lisää keskiviikon kirjoituksessa.

Pieni omenakauppa

06/05/2011

Jätä kommentti

Olipa kerran kylä. Kylässä oli kaksi kauppaa, jotka myivät omenoita: Teknor ja Huuma. Pieni suuripäinen poika halusi omenan. Teknor sijaitsi keskellä kylää paraatipaikalla, kun taas Huumaan oli otettava muutama lisäaskel. Poika käveli siis Teknoriin ja osti omenan. 

Ovesta ulos kävellessään hänen mieleensä tuli tyhmä kysymys. Poika palasi kauppaan. Kysymyksen esitettyään hän tajusi ostaneensa vääränlaisen omenan. Tyhmälle kysymykselle tirskuneet myyntitykit katsoivat kuitenkin, ettei kyseessä ollut heidän ongelmansa: kauppahan oli jo tehty. Pieni suuripäinen poika poistui väärän omenan kanssa kotiinsa pettyneenä.

Myöhemmin pieni suuripäinen poika halusi ostaa uuden omenan. Edellinen kokemus kirveli yhä muistissa. Niinpä hän ryhdistäytyi ja otti muutaman ylimääräisen askeleen kilpailevaan omenakauppaan. Huuman myyjät pitivät pientä suuripäistä poikaa kuin kukkaa kämmenellään. Tyhmiin kysymyksiin vastattiin ylenkatsomatta. Pojasta tuntui hyvältä, kun häntä kuunneltiin. Hän käveli omenakaupasta kotiin leveä hymy kasvoillaan, tällä kertaa prikulleen oikeanlainen omena kädessään.

Tulevaisuudessa pieni suuripäinen poika sai sekä Teknorilta että Huumalta vaihtelevasti hyvää ja huonoa palvelua. Siitä huolimatta aina isoja omenahankintoja tehdessään hän otti suosiolla lisäaskeleet ja asioi Huumassa. Yksi ainoa ylimielinen asiakaspalvelija oli riittänyt leimaamaan Teknorin. Ja yksi ainoa ystävällinen asiakaspalvelija oli synnyttänyt myönteisen mielikuvan Huumasta. Enempää ei tarvittu.

Missä lymyää uusi vihainen lintu?

04/05/2011

4 kommenttia

Minua on ihmetyttänyt viime aikoina talouslehdistöön pesiytynyt vihaisen linnun metsästys. Samalla kun into Nokiaa ja jättiyrityksiä kohtaan on laantunut, on huomio siirtynyt kansainvälistä suursuosiota nauttivan Rovion menestystarinaan. Siinä missä takavuosina jahdattiin uutta Nokiaa, on talousgurujen tähtäimessä nyt seuraava Angry Birds.

Tämä on erityisesti harmillista siksi, että rahavirrat suunnataan juuri tällaisten menestystarinoiden mukaan. Tosi asiassa menestys ei kumpua formaatista – ei sen enempää kännykkäjätiksi päivittyneestä kumisaapastehtaasta, kuin hupiprojektista kansainväliseksi sukseeksi ponnahtaneesta pelipajastakaan. Elinkelpoisia kopioita mahtuu maailmaan yksi, enimmillään kaksi, kuten Al Ries opasti takavuosien loistoteoksessaan Focus. Uudet läpimurrot kumpuavat aidosta innostuksesta, osaamisesta ja, kuten Edison aikanaan teroitti, kovasta työstä.

Nähdäkseni suomalaisen innovaatiopolitiikan tulisikin päivittyä hakemaan ennen kaikkea kutsumuksellisesti ja rakkaudella omaan työhönsä suhtautuvia uusia tekijöitä. Sen sijaan, että rahahanat avataan aina uusimman villityksen mukaan, olisi hyvä, että tukea suunnattaisiin ennen kaikkea innostuksen ja osaamisen mukaan.

Angry Birds yllätti suomalaisen bisneskentän täysin puun takaa. Uusi vihainen lintu löytyy tuskin pelipajasta. Se löytyy yhtä yllättävän nurkan takaa, jostain, missä joku värkkää lähes koko valveillaoloaikansa rakastamansa asian parissa – oli sitten kyse 3D-printtereistä tai paperilennokeista. Läpimurto ei synny formaatteja kopioimalla. Läpimurto syntyy intohimosta.

10 syytä siihen, miksi iPhone ei ole puhelin

02/05/2011

2 kommenttia

Sain värkättyä viime viikolla valmiiksi veikeän Lego-animaation. Koko filminpätkä on kuvattu alusta loppuun iPhonella. Kun filmi alkoi valmistua, aloin miettiä, miten vähän apparaatilla on loppujen lopuksi edes tekemistä puhelimen kanssa. Itse asiassa iPhone on kaikkea muuta kuin puhelin. Tässä 10 syytä miksi.

1. iPhone on kotitietokone

iPhonella onnistuu surffaaminen, mailien lukeminen ja kirjoittaminen, tekstien kirjoittaminen ja Excel-taulukoiden plärääminen siinä, missä läppärilläkin. Erityisesti verkkosurffauksessa ihmeräpylä loistaa: iPhone oli aikanaan uraauurtava juuri siinä, että se oli ensimmäinen mobiililaite, jolla internetiä pystyi oikeasti käyttämään myös tien päällä.

2. iPhone on musiikkisoitin

iPhonen ytimessä on Applen supersuosittu iPod. Sen avulla kannat mukanasi koko musiikkikirjastosi, teet tuhansista levyistä soittolistoja tai annat iPodin Genius-toiminnon tarjota sinulle mielentilaasi soveliasta musiikkia sattumanvaraisesti. iPod on musiikkisoitinmarkkinoiden ylivoimainen ykkönen. iPuhelimen sisuskaluista löytyy täysmittainen iPod.

3. iPhone on kotiteatteri

Apparaatilla katsot Youtubea, TED-videoita tai vaikka YLE Areenaa. Valtakunnankanavia seuraat puolestaan näppärästi TV-Kaistaa pitkin. Hämmentävintä iPhonen käytössä videosoittimena on se, kuinka nopeasti pikkiriikkiseen näyttöön tottuu. Täyspitkän elokuvan kanssa saattaa kyllä silmä vielä väsyä, mutta pari-kolmekymmenminuuttinen TED-video tai TV-sarjan jakso hujahtaa iPhonen näytöllä tuosta vain.

4. iPhone on musiikkistudio

iPhonen avulla sävellät kappaleita käyttämällä jotakin lukuisista tarjolla olevista kotistudio-ohjelmista. iPhonelle löytyy täysmittainen neliraituri, erilaisia soitinsoftia, ja jopa kymmenissä hittibiiseissä soinut loistava softasyna Rebirth. Suosittelen myös kurkkaamaan Akain inspiroivaa SynthStation -kotistudiosoftaa. Amatöörimuusikko loihtii puolestaan sulosointuja jostakin lukuisista App Storesta löytyvistä matrix-syntetisaattoreista, esimerkiksi MusicPad:sta. On vain ajan kysymys, milloin markkinoille ilmestyy ensimmäinen täysin iPhonella tehty äänilevy.

5. iPhone on elokuvastudio

iPhonen videokameran avulla kuvaat haluamaasi raakamateriaalia. iMovien avulla leikkaat elokuvanpätkistä haluamasi kokonaisuuden ja liität siihen ääniraidan iPod-kirjastosta.  Stop Motion -ohjelman avulla teet käden käänteessänukkeanimaatioita, jotka voit lopuksi siirtää iMovieen leikattaviksi. iMovien avulla voit koostaa vaikkapa koko illan elokuvan, jos kärsivällisyyttä riittää. Toistan itseäni, mutta on vain ajan kysymys, milloin markkinoille ilmestyy ensimmäinen täysin iPhonella tehty elokuva.

6. iPhone on pelikonsoli

Ihmepuhelin toimii myös täyspainoisena kannettavana pelikonsolina. Värkissä pyörivät tietysti angrybirdsit ja muut suosikkipelit – mutta yhtä lailla iPhonella voit hakata myös takavuosien suosikkeja Doomia ja Mystiä. iVärkki haukkaa jatkuvasti yhä suuremman markkinaosuuden Sonyn ja Nintendon kilpailevilta käsikonsoleilta, ja sitä voidaan jo nyt pitää Playstation Portablen ja Nintendo DS:n merkittävimpänä kilpailijana.

7. iPhone on autonavigaattori

Jos sinulla on iPhone, voit jättää Tom Tomin Anttilan hyllylle. iPhoneen saat kaikkien suurinten navigaattorivalmistajien ohjelmistot, jotka eivät jää rautasisarilleen kakkosiksi. Ja jos raha on tiukalla, löytyy jo runsaan kympin hintaan täysverinen navigaattori nimeltä Navv. Jos sen sijaan haluat hifistellä, löytyy Tom Tomilta iPhonelle myös autoteline, jolla loihdit apparaatista lähes identtisen marketin hyllyltä löytyvän suunnannäyttäjän kanssa.

8. iPhone kertoo, missä olet – ja minne menet

iPhonen GPS-toiminnot tarjoavat autonavigaattorin lisäksi myös hurjan laajan kattauksen erilaisia paikannusohjelmia. Mukana tuleva Google Maps nyt toimii vähän niin ja näin. Suomalainen ReittiGPS on sen sijaan lyömätön apuväline pääkaupunkiseudulla liikkuessa. Se katsoo satelliitista sijaintisi ja kertoo, miten pääset julkisilla nopeiten päämäärääsi. Katsot vain kartasta suunnan ja teet niin kuin softa sanoo, niin löydät vaikka Kontulasta Kannelmäkeen tuossa tuokiossa.

9. iPhone on valokuvausstudio

iPhonen kamera pesee jo monet markkinoilla olevat kompaktikamerat kuvanlaadussa. Lisäksi saatavilla on roppakaupalla ohjelmia, joiden avulla voit parantaa kuvanlaatua entisestään, sekä käsitellä kuviasi mieluisiksi. Hipstamaticilla taiot tuossa tuokiossa trendikkään hämyisiä retrokuvia. Adoben Photoshop Express tarjoaa puolestaan aimo annoksen ammattimaisia kuvankäsittelytoimintoja.

10. iPhone on turkasen huono puhelin

iPhonella pystyy tekemään käsittämättömän paljon sellaisia asioita, joihin on aiemmin vaadittu täysverinen kotitietokone – ja myös paljon sellaista, jota ei ennen ihmepuhelinta voinut tehdä laisinkaan. Puheluiden puhuminen sillä onnistuu kuitenkin vain joten kuten. Puhelimen äänenlaatu on Nokialaisiin verrattuna surkea, ja nelosmallissa on mukana ikävä “kuolemanote”: jos pidät värkkiä tietyllä tavalla kädessäsi, se hukkaa kentät ja katkaisee puhelun.

iPhone ei ole puhelin. Mutta on silti mukavaa, että Apple on ollut niin huomaavainen, että on lisännyt tämän tasoiseen kannettavaan tietokoneeseen edes jonkinlaisen puhelinominaisuuden. Kyllä sillä joskus tulee soitettuakin.

Päätöksentekoa vastavirtaan

29/04/2011

Jätä kommentti

Tultuaan valituksi presidentiksi, Abraham Lincoln valitsi kabinettiinsa pahimmat poliittiset vastustajansa. Hän tiesi joutuvansa USA:n historian tiukimpaan poliittiseen tilanteeseen: keskelle sisällissotaa. Lincoln ymmärsi, että jos hänen lähipiirinsä koostuu hännystelijöistä, menee hänen jokainen päähänpistonsa läpi sellaisenaan – siis myös huonot ideat. Jos sen sijaan kabinetti koostuu tiukoista vastapelureista, eivät läpi pääse kuin parhaat mahdolliset päätökset.

Lopputulokset puhuvat puolestaan. Lincoln voitti sodan.