Kierojen kiinalaisten goji-juonet

Helsingin Sanomat uutisoi taannoin näyttävästi, että kohumarja gojista on löytynyt sallitut rajat ylittävä määrä torjunta-aine asetamipridiä. Pääasiassa Kiinassa tuotettu kuivattu marja on niin sanotun superfood-liikkeen merkittävimpiä lippulaivoja. Sitä mainostetaan ihmelääkkeenä ties mihin vaivaan, ja se sisältää huomattavasti monia vastaavia ruoka-aineita enemmän hyödyllisiä hivenaineita. Kakkoseksi goji taitaakin jäädä vain takametsiemme mustikalle.

Kuinka ollakaan, kaupan hyllyltä saatavat gojit onkin siis pumpattu täyteen myrkkyjä kierojen kiinalaisten maanviljelijöiden toimesta. Vai ovatko?

Hämmästyttävää kyllä, asialehtenä pidetty Hesari käyttää uutisoinnissaan iltapäivälehdistä tuttua asemoinnin retorista keinoa.

Nostamalla esiin, että tutkitut marjat sisältävät raja-arvon ylittävän määrän torjunta-ainetta Hesari synnyttää mielikuvan marjojen myrkyllisyydestä. Sivumennen artikkelissa kuitenkin mainitaan, että marjojen asetamipridipitoisuudet pidetään tavallista alhaisempina siksi, että ihmiset saavat muusta ruoasta niin suuria määriä tätä torjunta-ainetta.

Kuinka ollakaan, kirsikoille sallitaan asetamipridiä 0.2 mg / kg. Tavallisen kotimaisen kurkun sallittu asetamipridimäärä on 0.3 mg / kg. Salaatille puolestaan sallitaan torjuntamyrkkyä hulppeat 5 mg / kg. (Lähde.) Tullilaboratorion testaamissa marjoissa asetamipridipitoisuus oli puolestaan ollut enimmillään 0.067 mg / kg – siis lähes 75 kertaa vähemmän kuin kotimaisessa maatiaissalaatissa! (Lähde.) Tästä huolimatta moni kokeiluhenkinen jättää nyt gojimarjan hyllyyn, ja santsaa kenties tilalle kurkkua, kirsikoita tai salaattia. Ja jos korvaat goji-kourallisen kurkulla saat kehoosi yli neljä kertaa enemmän torjunta-ainetta, kuin ihmemarjoja popsien.

Jättämällä mainitsematta olennaisia vertailukohtia pystytään argumentin voimaa tehostamaan huomattavasti. Näin sanomalehti synnyttää svengaavia otsikoita ja myy lehtiä metritavarana. Säväyttävän lehtijutun sivutuotteena voidaan myös vaikuttaa merkittävästi ihmisten kulutustottumuksiin.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 3/3: Miksi kaikkea ei kannata saada?

Jos tiedät, mitä haluat ja panet itsesi määrätietoisesti likoon vuoden toisensa perään, saavutat varmasti päämääräsi. Saavutuksilla on kuitenkin hintansa. Kun pyrit päämäärääsi, on olennaisinta valikoida lukemattomista toiminnan mahdollisuuksistasi ne, jotka edistävät päämäärääsi. Samalla kun valitset yhden tien, jää toinen kulkematta. Kun olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, sivuutat sellaiset valinnat, jotka eivät edesauta sen saavuttamista. Ongelmana on, että sivuuttamasi valinnat olisivat kyllä saattaneet olla välttämättömiä hyvinvoinnillesi.

Kannattaa varoa, mitä toivot – sillä todennäköisesti saat juuri sen.

Keskittymällä yksisilmäisesti johonkin päämäärään varmistat, että saavutat sen. Jos haluat seuraavan viiden vuoden aikana tienata miljoona euroa, onnistut siinä ihan varmasti. Miljoonan euron tienaaminen on kuitenkin sellainen koitos, että siinä ystävyyssuhteet ja jopa perhekin saattavat toimia jarruna. Jos olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, jäävät tällaiset päämäärän kannalta epäolennaiset seikat vähemmälle huomiolle, kenties kokonaan sivuun.

Tarina on tuttu: viiden vuoden päästä sinulla on miljoonasi – mutta ystäväsi ja perheesi ovat kaikonneet rahantaontasi karkottamina kauas pois. Rahakasan päällä onkin aika ikävä istua Roope Ankkana ypöyksin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei päämääriä kannattaisi asettaa ja niitä toteuttaa. Päämäärät ovat fantastinen tapa saavuttaa se, mikä on sinulle merkityksellistä. Kaikkein tärkein asia päämäärien valinnassa onkin valita oikeita päämääriä.

Mitkä sitten ovat oikeita päämääriä? Villi veikkaukseni on, että Bemari tai miljoona euroa eivät useimmille meistä ole sitä. Nähdäkseni hyvinvoinnin kivijalka on kutsumuksellinen ja intohimoinen toiminta. Jos heräät joka aamu innosta puhkuen päästessäsi työskentelemään rakastamasi alan parissa sinulle tärkeiden ihmisten kanssa, lienet keskimäärin aika onnellinen – sama se, mikä pankkitilin saldo on, tai mikä kumijalka seisoo pihassa. Siksi päämäärät kannattaakin valita niin, että niiden saavuttaminen toimii kutsumuksellisen toiminnan mahdollistajana.

Jos syvältä sydämestäsi kumpuaa toive muuttaa maailmaa paremmaksi, toive juosta sata metriä kuin salama, toive tanssia kuin enkeli tai toive toimia Pihtiputaan ala-asteen ekaluokkalaisten ikimuistoisena opena, kannattaa näitä edistävät päämäärät ottaa aika tosissaan. Keskittymällä syvältä kutsumuksestasi kumpuaviin päämääriin pystyt saavuttamaan pian sen, mitä juuri sinä olet parhaimmillasi.

Ja kun haluat jotakin tarpeeksi, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 2/3: Miten saat juuri sen, mitä haluat?

Scott Adams työskenteli 1980-luvulla insinöörinä Pacific Bell -puhelinyhtiössä. Adamsin intohimo liittyi kuitenkin sarjakuvien piirtämiseen. Hän joutuikin heräämään päivittäin aamuneljältä ehtiäkseen piirtämään sarjakuvia ja tekemään vielä päälle normaalin työpäivän. Tarinan mukaan Adams tuskastui lopulta kaksoiselämään ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän kirjoitti joka aamu paperille kymmenen kertaa: ”Minusta tulee maailman julkaistuin sarjakuvapiirtäjä.” Kymmenen vuotta myöhemmin Adamsin Dilbert-sarjakuvaa julkaistiin sadoissa sanomalehdissä ympäri maailmaa.

Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin tosi-TV-guru Rhonda Byrnen hittituote Salaisuudesta. Byrnen kauppaama periaate, vetovoiman laki, takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä riittävän määrätietoisesti. Periaate pitää paikkansa. Sillä ei vain ole mitään tekemistä kosmisten voimien kanssa.

Usein ajatellaan, ettei jotakin päämäärää voi saavuttaa, koska vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Ei ole esimerkiksi tarpeeksi aikaa, rahaa tai vaikutusvaltaisia ystäviä. Kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Tosiasiassa vaihtoehtoja on aina lukematon määrä.

Mietipä hetkinen, kuinka monta asiaa voit tehdä juuri nyt. Sanotaan, että voit tehdä juuri tämän sekunnin aikana vaikkapa kymmenen juttua. Voit esimerkiksi nousta seisomaan, voit luikauttaa laulun, kirjoittaa sähköpostin ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit yhdistellä noita juttuja niin, että tuloksena on sata erilaista yhdistelmää. Kolmessa sekunnissa mahdollisia toiminnan muotoja on tuhat. Neljässä kymmenen tuhatta. Minuutissa sinulla on niin paljon vaihtoehtoja, ettei kotitietokoneesi pysty tulostamaan lukua. Ja kymmenessä minuutissa niitä on niin paljon, etteivät siihen pysty edes kaikki maailman supertietokoneet yhdessä.

Unelmien saavuttamisen tiellä ei seiso siis vaihtoehtojen puute. Ongelmana on vaihtoehtojen runsaus.

Käytännössä sinulla on jokaisena elämäsi hetkenä ääretön määrä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Kysymys kuuluukin: miten osaat valita näistä vaihtoehdoista ne, joiden avulla unelmasi toteutuu. Tässä apuun tulee määrätietoisuus.

Kuten Zig Ziglar on sanonut, ihmiset eivät keskimäärin löydä itseään Mount Everestin huipulta harhailemalla päämäärättä sinne tänne. Jos et tavoittele mitään, on hyvin todennäköistä, ettet tavoitakaan mitään. Kun tavoitteesi on sen sijaan kirkas ja tarkkarajainen, opit nopeasti ymmärtämään, mitkä valinnat ohjaavat elämääsi kohti päämäärääsi, ja mitkä toimivat jarruina. Kyse ei ole sen kummemmasta jutusta kuin uuden taidon oppimisesta.

Pitämällä päämääräsi kirkkaana mielessäsi vaikkapa kirjoittamalla sen joka aamu paperille huolehdit siitä, että osaat päivän mittaan tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka edistävät matkaasi kohti päämäärääsi. Samaten opit nopeasti välttämään sellaisia valintoja, jotka haittaavat kehitystäsi. Aivan samalla tavoin lapsi oppii pyöräilyä opetellessaan karsimaan hissukseen pois ne liikkeet, jotka eivät edesauta pystyssä pysymistä.

Salaisuuden periaate pitää siis paikkansa: keskittymällä määrätietoisesti johonkin tarkkarajaiseen päämäärään saavutat sen ennen pitkää oppimalla matkan varrella painottamaan päämäärääsi tukevia ratkaisuja ja välttämään sitä haittaavia ratkaisuja. Kyse on oppimisprosessista. Kosmiset voimat eivät liity asiaan ainakaan sen enempää kuin ne liittyvät mihinkään asiaan.

Byrnen new age -hömppä ei ole kuitenkaan Salaisuuden suurin ongelma. Sen isoin ongelma on sen läpitunkeva materialismi ja siitä akuutisti seuraavat elämänongelmat – ennen kaikkea niille supermenestyjille, jotka Byrnen opista ottavat onkeensa. Aina ei nimittäin kannata saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Tästä lisää juttusarjan viimeisessä osassa perjantaina.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 1/3: Mikä ihmeen salaisuus?

Tosi-TV-guru Rhonda Byrne kohautti self-help-maailmaa nelisen vuotta sitten julkaisemalla nopeasti suursuosioon nousseen kirjan nimeltä Salaisuus. Byrnen kauppaama salaisuus on hänen mukaansa se menestystekijä, jonka ovat tunteneet kaikki maailmanhistorian suuret onnistujat Platonista Abraham Lincolniin.

Maailman huippujen menestyksen takaa löytyy Byrnen mukaan vetovoiman laki.

”Vetovoiman laki” takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä tarpeeksi. Paulo Coelhoa mukaillen: ”Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.”

Coelhosta poiketen Salaisuuden ytimessä asustaa kaiken läpi tunkeva materialismi. Onni löytyy rikkauksista – ja jos et satu olemaan huippukroppainen monimiljonääri, on vika sinussa. Jos sen sijaan pidät mielessäsi Bemarin kuvaa vuoden päivät, saat sellaisen pian pihaasikin. Ja jos mieli tekee miljoonaa euroa, niin keskittymällä rahakasaan ropsahtaa omaisuus pian tilillesikin. Katsos, kunhan ajattelet positiivisesti, saat kaiken, minkä haluat.

Jos kyse olisi viattomasta huuhaasta, ei teoksen materialismi olisi juuri Big Brotheria vaarallisempaa. Ongelmaksi vinksahtanut maailmankuva kasvaa siksi, että Byrnen kauppaama periaate pitää pitkälti paikkansa. Sinänsä yksinkertainen oivallus on kuitenkin puettu vuosien tosi-TV-osaamisen rautaisella otteella salaliittojen ja new age -hömpän kiehtoviin verhoihin materialistisen maailmankuvan tueksi. New age -huuhaa ja materialismi synnyttävät vastustamattoman keitoksen, joka saa massat säntäämään yksi toisensa jälkeen kauppaan santsaamaan Byrnen ilosanomaa.

Saat sen, mitä haluat, kunhan keskityt siihen tarpeeksi. Sillä, että saavutat haluamasi päämäärääsi keskittymällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä maailmankaikkeuden kosmisten voimien kanssa. Periaate seuraa inhimillisen tavoitteellisen toiminnan luonteesta. Kyllä: saat sen Bemarin pihaan tai miljoona euroa tilille, kunhan keskityt päämäärääsi riittävän määrätietoisesti. Tästä todistavat lukemattomat maailmassa onnistuneesti hankitut Bemarit ja miljoonat. Mutta mistä tämä sitten johtuu, jos asialla ei olekaan kosminen vetovoiman laki? Siitä lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Kiva

On tärkeää, että pidät lähipiiristäsi huolta; ympäristösi on osa sinua. Samalla tavoin joka ikinen teko, jonka teet toisten ihmisten hyvinvointia edistääksesi toimii myös oman hyvinvointisi pontimena. Edesauttamalla myös etäämpänä elävien ihmisten hyvinvointia vaikutat suotuisasti omaan elämänlaatuusi.

Erinomainen tapa auttaa vähempiosaisia ovat viime vuosina yleistyneet mikrolainat. Niiden avulla on mahdollista tukea kehitysmaayrittäjiä kalastajista mattokauppiaisiin. Myös perinteinen kehitystuki on toki tärkeää. Jos keskeisin ongelma on jatkuva pula puhtaasta vedestä, on Punaisen Ristin rakentama kaivo kuin lottovoitto. Tällaisten lottovoittojen ongelma on kuitenkin se riippuvuussuhde, jonka ne synnyttävät.

Jos annat ihmiselle kalan, hän pysyy kylläisenä päivän. Jos annat onkivavan, hän pysyy kylläisenä lopun elämäänsä.

Mikrolainat toimivat eräänlaisena onkivapana: ne auttavat orastavia yrittäjiä jaloilleen ja tukevat pitkään alallaan toimineita vaikeina aikoina. Ne eivät kuitenkaan sido yrittäjää tukijärjestelmään. Kun bisnes pyörii omilla kantimillaan, ei tukea enää tarvita. Parhaassa tapauksessa kasvava bisnes alkaa myös työllistää paikallista väestöä.

Mikä parasta, mikrolainoja voi antaa kuka tahansa. Aivan fantastinen systeemi on verkossa toimiva Kiva.org. Kivan avulla voit lainoittaa pikkurahalla kehitysmaayrittäjiä. Ghanalaiselle kangaskauppiaalle parikymmentä euroakin on jo pieni omaisuus.

Kivan avulla näet myös, kuka tuestasi hyötyy. Verkkosivun kautta voit seurata, kuinka tukemasi yrittäjät pärjäävät. Ja kun tuettu yrittäjä saa bisneksensä pystyyn, saat lainarahasi takaisin. Näin voit vaikkapa lainata ne eteenpäin seuraavalle apua tarvitsevalle. Anna hyvän kiertää, totta tosiaan.

Tutustu Kiva:n verkkosivuihin klikkaamalla www.kiva.org.

”Minä en ole minä, minä olen me”

Isoveljeni kertoi aikanaan hauskan armeijatarinan. Hän oli tullut tupakkapaikalle, mutta huomannut savukkeiden loppuneen. Tupakkapaikalla tuprutteli yksinään pari vuotta vanhempi vänrikki. Isoveli kysyi: ”Liikenisiköhän sinulta yksi tupakka?”

Tähän vänrikki totesi tuohtuneena: ”Alokas Järvilehto, minä en ole minä. Minä olen me!” Isoveli oli tehnyt armeijahierarkiassa kardinaalimokan. Eihän nyt vanhempaa upseeria sovi sinutella. Kuinka ollakaan, vänrikki oli kuitenkin aivan oikeassa.

Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Joka ikinen aikaansaannoksesi riippuu aivan yhtä paljon niistä ihmisistä, joiden kanssa olet tekemisissä kuin sinustakin. Edison ei olisi keksinyt hehkulamppuaan ilman USA:n parhaimmistosta koostunutta työryhmäänsä. Eikä Einsteinin maailmaa mullistanutta läpimurtoa olisi syntynyt, jollei Mileva Maric olisi tarkistanut suhteellisuusteorian yhtälöiden paikkansapitävyyttä.

Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälainen ”me” juuri sinä olet. Minkälaisten ihmisten kanssa teet asioita? Tuleeko sinulle työtovereistasi tai vapaa-ajan kavereistasi hyvä olo, vai saako joku sinut säännönmukaisesti pois tolaltaan? Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Muokkaamalla ympäristöäsi muutat myös konkreettisesti sitä, minkälaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu.

Loppujen lopuksi voit vaikuttaa omalla toiminnallasi valtavan paljon siihen, minkälainen ”me” sinä olet. Hankalaa työtoveria kannattaa vältellä mahdollisuuksien mukaan – joskus voi jopa olla kannattavaa vaihtaa työpaikkaa omaa hyvinvointia edistääksesi. Jos sen sijaan kohdalle sattuu taitava ja ihastuttava kollega, kannattaa näistä aarteista pitää kiinni henkeen ja vereen.

Ystävyyssuhteissa kannattaa suosia puolestaan ihmisiä, jotka jakavat aidosti kanssasi samoja kiinnostuksenkohteita – sellaisia, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Nykyaikana tuntuu siltä, että yhä enemmän korostetaan sosiaalisen elämän runsautta: Facebook-kavereita pitäisi olla mielellään tuhat, ja jos ei vähintään viisi kaveria pyydä ulos perjantaina, täytyy jotakin olla pielessä. Ystävyyssuhteissa, niin kuin muussakin elämässä, kannattaa kuitenkin yleensä panostaa laatuun, ei määrään.

Erityisesti kannattaa pyrkiä löytämään ympärillesi arjessa kutsumuksellisesti ja intohimoisesti omaan alaansa suhtautuvia ihmisiä. Jos kohdallesi osuu innosta sädehtivä lääkäri, kampaaja, hieroja, kirjanpitäjä, putkimies, siivooja tai vaikkapa sushikokki, pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Kerää ympärillesi oma tiimisi – joukko innostavia ihmisiä, joiden kanssa voit yhdessä tehdä maailmaa askel askeleelta paremmaksi. Kutsumuksellisia ihmisiä ei ole maailmassa koskaan liikaa. Jokainen kutsumuksellinen ihminen, jonka kanssa olet tekemisissä arkisessa kanssakäymisessä lisää myös sinun elämänlaatuasi.

Lopuksi, on myös ensiarvoisen tärkeää pitää huolta lähipiiristäsi ja ympäristöstäsi. Jos lähiympäristösi voi huonosti, myös sinä voit huonosti. Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Se tuottaa mieleesi jatkuvasti uusia ajatuksia. Ympäristösi on ihan konkreettinen osa sinua. Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Missä alitajuntasi sijaitsee?

Freudiin asti koko alitajunnan käsite oli länsimaissa tuiki tuntematon. Huolimatta 1800-luvulla yleistyneistä tiedostamatonta mieltä käsittelevistä tutkimuksista oli yleisesti vallalla käsitys siitä, että ihmisen ajattelu on kauttaaltaan tahdonvaraista. Kun Freud esitteli uraauurtavan mielen kolmijaottelunsa 1900-luvun taitteessa, koko ihmiskäsityksemme mullistui: emme hallitsekaan ajatuksiamme. Itse asiassa iso osa ajattelustamme tapahtuu ulottumattomissamme alitajunnan, tai oikeammin tiedostamattoman mielen, syövereissä.

Freud jakoi ihmismielen kolmeen osaan. Nämä olivat id, ego ja superego. Ego tarkoittaa minäkokemusta: se on siis tietoinen mielemme. Superego on puolestaan tahto tai omatunto: moraalinen ohjaaja, joka pyrkii pitämään toimintamme kurissa. Id, latinaksi ”se”, tarkoittaa taas alitajuntaa tai tiedostamatonta: sitä syöveriä, josta monet ajatuksemme kumpuavat. Maailma puolestaan jää ihmisen ulkopuolelle erillisenä toiminnan ympäristönä. (Katso havaintokuva tästä.)

Alitajuntasi ei kuitenkaan sijaitse vain pääsi sisässä.

Vuonna 1989 Manfred Zimmermann mittasi tietoisen ja tiedostamattoman mielen kapasiteettia.* Kävi ilmi, että tietoinen mieli pystyy prosessoimaan kerrallaan 45 bittiä informaatiota sekunnissa. Se on siis noin kuusi yksikköä. Tiedostamaton jauhaa puolestaan hulppeat 11.2 miljoonaa bittiä sekunnissa – siis noin 1.4 miljoonaa yksikköä. Ei siis mikään ihme, että mieleen pulpahtaa milloin mitäkin.

On kuitenkin syytä kysyä, mistä nämä kaikki ajatukset juolahtavat mieleen. Aivotutkimuksen tämän hetkinen tietämys kertoo, että aivojen etuotsalohkolla on keskeinen rooli tiedostamisessa. Neurotieteilijä saattaisi ajatella, että tietoinen toiminta perustuu siis siihen, että ajatusprosessit synnyttävät sähkökemiallisia reaktioita etuotsalohkossa; etuotsalohkon ”prosessointiteho” on siis tuon 45 bittiä sekunnissa. Loput aivoista taas prosessoivat noin 249’000 kertaa enemmän informaatiota sekunnissa. Ajattelua ei voi kuitenkaan typistää pelkäksi aivotoiminnaksi.

Jos pyydän sinua ajattelemaan ruusua, ei mieleesi juolahtava ruusun kuva ole suinkaan pelkkää aivotoimintaa. Ajatellessasi ruusua koet mielessäsi ruusun kuvan. Kytkeytymällä kokemukseesi ajatus ylittää siis puhtaan aivotoiminnan rajat. Ajatusta ei voi kuitenkaan rajata edes mielessäsi olevaksi ruusun kuvaksi. Jos aivosi eivät toimisi kunnolla, et pystyisi ajattelemaan ruusua. Vaikka ruusun ajatusta ei voi typistää aivotoiminnaksi, ruusun ajatus kuitenkin edellyttää aivotoimintaa.

Itse asiassa ruusun ajatuksen juuret ulottuvat vielä pidemmälle. Jos en nimittäin olisi äsken pyytänyt sinua ajattelemaan ruusua, ei koko ajatusta olisi myöskään koskaan syntynyt. Myös pyyntöni kuuluu siihen prosessiin, joka on synnyttänyt kokemuksesi ruusun kuvasta. Ajatukset ovat siis prosesseja, jotka synnyttävät kokemuksia.

Maailmassa on käynnissä jatkuvasti lukematon määrä prosesseja. Osa näistä – noin 1.4 miljoonaa sekunnissa – kytkeytyy sinun aivotoimintaasi aistinvaraisesti. Näistä puolestaan murto-osa synnyttää tietoisen kokemuksen. Valtaosa tietoisuuteesi asti ehtivistä ajatuksistasi saa siis alkunsa pääsi ulkopuolelta. Itse asiassa suurinta osaa ajatuksistasi ei olisi lainkaan olemassa ilman ympäristöäsi.

Alitajuntasi rajat eivät seuraa pääsi rajoja. Alitajuntaasi kuuluu koko ympäristösi. Mielesi rajat eivät siis kulje pääsi sisällä, vaan ne ulottuvat koko maailmaan. Freudin kolmijakoa mukailevassa kuvassa id:n ja maailman välillä ei ole tarkkaa rajaa. Ego sijaitsee ympärillesi levittäytyvien ajatusprosessien keskiössä, johon murto-osa ympärilläsi – niin ympäristössäsi kuin aivoissasikin – olevista prosesseista rekisteröityy. Ja kaiken keskellä on tahto, joka ohjailee mielessäsi juoksevia mietteitä. (Katso havaintokuva tästä.)

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Ajatusprosessit, joista pieni osa rekisteröityy tietoisuuteesi, sijaitsevat myös ympärilläsi. Alitajuntasi laajenee koko lähiympäristöösi, ja sitä kautta koko maailmaan. Tästä seuraa, että oma hyvinvointisi ei siis ole vain egosi hyvinvointia. Jos lähimmäisesi voivat huonosti, syöttää alitajuntasi mieleesi kielteisiä ajatuksia. Niiden seurauksena sinullakin on paha olla. Omasta alitajunnasta kannattaakin pitää hyvää huolta.

* Zimmermann, Manfred (1989). “The nervous system in the context of information theory.” Teoksessa R. F. Schmidt & G. Thews (toim.), Human Physiology, Springer, ss. 166-173.

Oppitunti mestari Yodalta

Tähtien sota -elokuvassa Imperiumin vastaisku Luke Skywalker suoriutuu Dagobah-planeetalle harjoittelemaan jediritarin taitoja mestari Yodan opissa. Vihreä kääpiö Yoda on 900-vuotias vanha ja viisas jedimestari, joka tuntee maailmankaikkeuden salat läpikotaisin. Yoda opettaa Lukelle ennen kaikkea voiman käyttöä.

Planeetalle saapuessaan Luke on onnistunut rysäyttämään X-siipihävittäjänsä suon silmään. Värkillä ei suosta lennetä minnekään. Sankari on siis haaksirikkoutunut suoplaneetalle kaiken sivistyksen ulottumattomiin.

Opintojen edetessä mestari Yoda neuvoo Lukelle, miten mystistä voimaa käytetään esineiden liikuttelemiseen ajatuksen avulla. Lopulta pieni jedimestari kehottaa nuorukaista nostamaan valtavan avaruusaluksen suosta voiman avulla.

Nuori jedioppilas ei kuitenkaan ota uskoakseen, että painava avaruusalus ottaisi noustakseen tuosta noin vain ajatuksen voimalla. Ja kuinka ollakaan, eihän se sieltä minnekään nouse. Luke tuskastuu, mutta Yoda kannustaa jatkamaan. Lopulta Luke tiuskaisee epätoivoisena: ”Hyvä on! Minä yritän sitten.”

Yoda pudistaa päätään. Sitten hän toteaa: ”Joko teet tai et tee. Yrittämistä ei ole.”

Hyvien päätösten tarkistuslista

Miten tehdään hyviä päätöksiä? Olet varmaankin joutunut joskus tilanteeseen, jossa pitäisi tehdä nopea päätös, mutta mikään vaihtoehdoista ei tunnu oikealta. Kun vaihtoehtoja vielä kasaantuu yksi toisensa jälkeen, häämöttää horisontissa Buridanin aasin ansa.

Ranskalaisfilosofi Jean Buridanin mukaan nimetty, alun perin Aristoteleelta peräisin oleva ongelma kuuluu seuraavasti: Aasi asetetaan kahden herkullisen heinäpaalin väliin. Se katsoo aluksi vasemmalle, mutta oikeanpuoleinen heinäpaali näyttää herkullisemmalta. Nyt se kääntyy oikealle syödäkseen, mutta vasemmanpuoleinen heinäkasa on sittenkin herkullisempi. Lopulta aasi seisoo siinä päätään kääntelemässä, kunnes kuolee nälkään.

Ongelmana on: mitkä ovat hyvän päätöksenteon kriteerit?

Nähdäkseni päätöksenteon kultainen sääntö on seuraava: mikä tahansa päätös on parempi kuin ei päätöstä lainkaan. Aggressiivinen odottaminen ei johda minnekään, ja joskus eteenpäin pääsee jopa tekemällä huonoja päätöksiä; kunhan otat opiksesi. Hyviä päätöksiä on myös helppo tehdä, kunhan tietää, mistä ne tunnistaa. Tässä siis yksinkertainen tarkistuslista hyvien päätösten tekemiseksi.

1. Onko se oikein?

Listan ensimmäinen kohta on kompakysymys. Tähän kysymykseen ei nimittäin ole olemassa oikeaa vastausta. Kuka osaa sanoa, mikä on oikein? Ja silti tämä kysymys on kaikkein tärkein.

Kysymällä itseltäsi, toimitko oikein asetat tanakan eettisen tukijalan. Sen varassa pystyt tekemään päätöksen intuitiivisesti niin, että pyrit kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen – et vain oman napasi kannalta. Kysy siis, onko päätöksesi oikein – ja tarkkaile, miltä sydänalassasi tuntuu. Jos kouraisee ikävästi, kannattaa kenties vielä tarkastella vaihtoehtoja. Jos taas sydämen täyttää riemukas flow, anna palaa.

2. Onko se paras vaihtoehto muiden kannalta?

Emme elä koskaan yksin emmekä elä koskaan vain itseämme varten. Vaikka saisit omat asiasi prikulleen järjestykseen, ei hyvinvointi kestä kovinkaan pitkään, jos ympärilläsi on vain itkua ja hampaiden kiristystä. Siksi on syytä kysyä, seuraako päätöksestä muille hyviä asioita. Näin pidät myös oman selustasi kunnossa.

Kyse ei ole mistään new age ”we are the world” -hömpästä, vaan ihan yksinkertaisesta arkisesta tosiseikasta: hyvinvointi lisää hyvinvointia, ja pahoinvointi pahoinvointia. Jos kylvät lähipiiriisi hyvinvointia, voit itsekin paremmin – ja toisin päin. Perustelen tätä vähän yksityiskohtaisemmin ensi viikon blogiteksteissä.

3. Onko se paras vaihtoehto sinun kannaltasi?

Tosiaan: tämä kysymys tulee vasta kolmantena. Oma hyvinvointisi on toki erittäin tärkeää. Mutta fakta on, että perusvaistomme pitävät yleensä huolen siitä, että oma tontti pysyy kunnossa. Toisten varpaille taas on helppo astua tahtomattaankin.

On silti tärkeää pitää huoli myös omasta navasta. Toisten hyväksi toimimisessa piilee nimittäin pieni vaara marttyyrikompleksista: oma elämä alistetaan toisten hyväksi, ja sitten valitetaan koko ajan siitä, kuinka omat asiat ovat huonosti, kun ”noista täytyy pitää koko ajan huolta.” Kun olet varmistunut, että toimit oikein, ja että päätöksestäsi on hyötyä muille, varmista vielä, että se on hyvä päätös myös sinun kannaltasi. Näin varmistat, ettet hukkaa omaa elämääsi toisten pillin mukaan tanssiessa.

4. Rakastanko sitä toimintaa, mitä päätöksestä seuraa?

Elämä ei koostu saavutuksista tai positiivisista vertaisarvioista. Elämä koostuu päivittäisestä arjesta – siis toiminnasta. Meidät on kuitenkin koulittu pikkunappulasta tavoittelemaan palkintoja. Palkinnolla ei kuitenkaan ole tuon taivaallista merkitystä, jos se sitouttaa sinut karvaaseen arkeen.

Uudenkarhea Bemari pihassa ei paljoa lohduta, jos 12-tuntiset päivät kuluvat tyrannipomon ikeessä. Siksi kannattaa huolehtia siitä, että päätöksesi edesauttavat itsessään palkitsevan arkielämän rakentamisessa.

5. Haluaisinko mieluummin tehdä jotakin muuta?

Meille opetettu luterilainen työetiikka on huuhaata: työn ei pitäisi olla koskaan tervanjuontia. Kuten Mark Twain on sanonut, työ ja leikki ovat kaksi sanaa, jotka kuvaavat samaa asiaa eri olosuhteissa. Jos et pidä jostain puuhastelusta, on erinomaisen hyvä syy kysyä, kannattaako sitä tehdä.

Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että kaiken puuhastelun pitäisi olla hedonistista ruusuilla tanssimista. Joskus tärkeiden asioiden eteen pitää nähdä vaivaakin. Mutta jos pyrkimyksesi kumpuaa aidosti kutsumuksestasi ja synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia, ovat raskaatkin työvaiheet mielekkäitä.

Jos päätöksestäsi seuraa jotakin sellaista, jota et missään tapauksessa halua tehdä, kannattaa miettiä, voisitko mieluummin tehdä jotakin muuta. Voiko haluamasi tuloksen saada aikaiseksi jollakin toisella tavalla – tai onko tulos ylipäätään tavoittelemisen arvoinen?

4 askelta tehokkaaseen priorisointiin

Nyt kun syksy on taas lähdössä täyteen vauhtiin, häämöttää monen horisontissa sama vanha ongelma: tekemistä on valtavasti, mutta vyyhden päistä ei ole tietoakaan. Nykyaikainen elämä on pirstaloitunut toinen toistaan pienempiin tehtäväatomeihin, joiden hallinnointi on liki mahdotonta.

Tehtäväkentän hallinnoimisessa auttaa kyllä esimerkiksi ajattelunhallinta. Ei kuitenkaan riitä, että hallinnoi tehtäväkenttää tehokkaasti. Kuten Stephen Covey on sanonut, ”Ei riitä, että hakkaat puita tehokkaasti. Pitää hakata oikeassa metsässä.” Keskeiseksi kysymykseksi nousee siis: ”Mistä tiedän, mikä on juuri minulle olennaista?”

Nykyaikana tehtäviä on niin turkasesti, että niistä keskeisten poimiminen näyttää lähes mahdottomalta: kaikkihan ne ovat tärkeitä! Onneksi tehtäväkenttään saa tolkkua muutamalla yksinkertaisella toimella. Seuraavassa esittelen neljä yksinkertaista askelta, joilla otat puolessa tunnissa selvää oman tehtäväkenttäsi arvojärjestyksestä.

1. Tiedä, mitä olet tekemässä

Tärkeysjärjestyksen löytäminen on konstikasta, jos et tiedä, mitä olet tekemässä. Kirjoita siis aluksi ylös kaikki hankkeet, jotka sinun täytyy tehdä ja jotka sinä haluat tehdä lähitulevaisuudessa. Jos toimesi asustavat alitajuntasi syövereissä, et voi tehdä niille tietoisesti mitään. Tällöin ne putkahtelevat mieleesi silloin kun lystäävät. Jos sen sijaan ulkoistat ajatuksesi kirjoittamalla ne paperille, pystyt ensinnäkin hahmottamaan kerralla koko toimintakenttäsi, ja toisekseen muokkaamaan sitä mieleiseksesi.

Kirjoita siis paperille kaikki käynnissä olevat työn ja vapaa-ajan hankkeet sekä vastuualueesi. Kirjoita ylös myös sellaiset hankkeet, joiden lähitulevaisuudessa aloittamista olet suunnitellut. Jos töissä on käynnissä kehitysprojekti tai toimiston muutto, kirjaa nämä ylös listaasi. Samaten jos kotona häämöttää kellarin siivous tai kylpyhuoneremontti, kirjaa se mukaan. Listalle kuuluvat myös kaikki harrastukset puutarhanhoidosta lenkkeilyyn. Lopuksi listaa vielä vastuualueesi: talonyhtiön hallituspaikka, nappulaliigan vetovastuu tai vaikkapa opiskelijajärjestön tiedotusvastaavan pesti.

2. Tutustu tehtäväkenttääsi

Kun olet kerännyt hankkeesi ja vastuualueesi ylös, kirjoita muutaman kappaleen pituinen kuvaus jokaisesta hankkeesta ja vastuualueesta. Näin tutustut syvällisemmin siihen, mitä kaikkea hankkeesi todella edellyttävät ja miksi olet sitoutunut niihin. Syventymällä koko tehtäväkenttääsi tutustut paremmin siihen, miksi oikeasti teet sitä, mitä teet.

Pyri vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Mikä tämä tehtävä on?” ”Mitä siitä seuraa?” ”Mikä sen paras mahdollinen lopputulos on?” ”Mitä se mahdollistaa?” ja ennen kaikkea: ”Miksi tämä tehtävä on tärkeä?”

Nappulaliigan koutsi voisi esimerkiksi vastata: ”Valmennan paikallisia ekaluokkalaisia paremmiksi jalkapalloilijoiksi. Tämän seurauksena lapset oppivat liikkumaan ja nauttimaan ulkoilusta sekä kehittyvät taitavammiksi ja sosiaalisemmiksi ihmisiksi. Parhaassa tapauksessa jokainen osallistuja nauttii pelaamisesta täysin rinnoin ja joku saattaa jopa löytää oman juttunsa urheilun parista. Tehtävä on tärkeä, koska sitä kautta pystyn vaikuttamaan myönteisesti paikkakunnan lasten elämään edesauttamalla heidän harrastusmahdollisuuksiaan. Samalla pääsen myös toimimaan urheilun parissa, joka on minulle erittäin tärkeää.”

3. Tutki tehtäväkenttääsi

Piirrä kirjaamista hankkeista ja vastuualueista miellekartta. Ota A4- tai A3-kokoinen paperiarkki. Kirjoita arkin keskelle: ”Syksyn 2010 aktiviteetit.” Kirjoita nyt kaikki ykköskohdassa keräämäsi hankkeet ja vastuualueet paperille ja ympäröi ne. Yhdistä toisiaan tukevat hankkeet viivoilla. Yhdistele eri aktiviteettejasi parhaaksi katsomalla tavalla ja lisää paperille myös edellisessä kohdassa esiin nousseita oivalluksia.

Pyri hahmottamaan, mitkä hankkeista tukevat toisiaan, mitkä tuntuvat jarruttavan toisia hankkeita, ja mitkä eksyvät yksin paperin laidalle potkimaan kiviä vailla mitään yhteyttä muuhun elämääsi. Näin synnytät mielikuvan siitä, miten elämäsi eri osa-alueet tukevat toisiaan, ja millä tavoin ne liittyvät toisiinsa – tai liittyvätkö ne lainkaan toisiinsa. Juoksuharrastus voi esimerkiksi toimia nappulaliigan tukena, ja jos työn puolesta tulee lähinnä istuttua toimistossa, edistää urheilu myös työhyvinvointia.

Pyri myös miettimään, miten hankkeesi liittyvät kutsumukseesi tai siilikonseptiisi – millä tavoin ne edistävät elämääsi kohti sitä, mitä juuri sinä olet parhaillasi.

4. Rakenna tärkeysjärjestys

Sanon tämän englanniksi, koska suomeksi se kuulostaa kömpelöltä: ”There is no task as easy as no task.” Jos voit jättää jotain pois, jätä se pois. Jos pestisi talonyhtiön hallituksessa ei tue mitään oikeasti tärkeää elämän osa-aluetta, jättäydy pois hallitusvastuusta. Ja jos taas työprojektisi sotivat toisiaan vastaan, ota asia esiin pomon kanssa ja pyri järkeistämään toimenkuvasi niin, että työtehtäväsi edesauttavat ja tukevat toinen toistaan.

Kun jäljellä ovat vain ne tehtävät ja vastuualueet, jotka todella tukevat toisiaan ja jotka oikeasti haluat tehdä, laita ne tärkeysjärjestykseen. Kirjoita hankkeiden alle alaotsikoina niihin liittyvät osa-alueet ja osatoimet, jotka ovat nousseet esiin tehtäväkenttääsi tutkiessa. Numeroi myös nämä tärkeysjärjestykseen.

Merkitse lopuksi listaasi, mitkä ovat hankkeistasi ja vastuualueistasi kriittisimpiä. Jos teet listan paperille, alleviivaa ne. Tietokoneella voit käyttää vaikkapa paksunnettua fonttia. Huomioi, että realistista on keskittyä vain muutamaan keskeiseen juttuun. Paras tilanne on toki, jos kriittisiä tehtäviä on vain yksi.

Näillä askelilla synnytät nopeasti käsityksen siitä, mitkä elämäsi osa-alueet ovat oikeasti tärkeitä, ja mitkä voit jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä. Keskittymällä siihen, mikä on tärkeintä varmistat, että hoidat taidokkaasti ja stressittä elämäsi keskeisimmät osa-alueet. Näin elämäsi on rikasta ja palkitsevaa.