Keksijäneron salainen ase

Leonardo da Vinci oli epäilemättä yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Renessanssin pellepeloton oli tiettävästi alansa huippu niin keksijänä, anatomina, taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin muusikkona ja seremoniamestarinakin. On hämmästyttävää, että niin paljon lahjakkuutta siunaantui yhdelle erityisyksilölle.

Aika moni ajattelee luullakseni, että Leonardolla on täytynyt olla erityislaatuinen geeniperimä. Tosiasiassa keksijänero oli aatelismiehen ja palvelustytön avioton lapsi; suvussa ei tiettävästi ollut merkittävää aiempaa erityislahjakkuutta. Leonardo oli kuitenkin pohjattoman kiinnostunut kaikesta jo pojanklopista lähtien. Hän harjaantui moniosaajaksi siksi, että jokainen vastaantuleva haaste kietoi hänet pauloihinsa.

Intohimonsa vuoksi Leonardo vietti vuosikaudet maalarimestari Verrocchion oppipoikana viimeistellen mestarin teoksia kellon ympäri, seurasi ihmisiä ja luontokappaleita luonnoslehtiö kädessään ympäri Firenzeä, paneutui anatomiaan viettämällä päiväkausia tutkimalla ihmisruumiita Milanon ja Rooman sairaaloissa ja täytti muistikirjansa mitä mielikuvituksellisimmilla luonnoksilla erilaisista mekaanisista laitteista.

Intohimonsa ansioista Leonardo harjaantui kuin huomaamattaan huippuosaajaksi kaikilla niillä aloilla, jotka häntä sattuivat kiinnostamaan. Ja kun keksijänerolla oli siunaantunut kiinnostuksen kohteita tavattoman monta, oli legenda viimeistelyä vaille valmis.

Yksin kiinnostus ja harjoitus eivät kuitenkaan tee vielä neroa. Löydökset ja oivallukset pitää vielä kyetä jäsentämään käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi. Koska ihmisen, neronkin, työmuistiin mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän yksikköä, eikä pitkäkestoisen muistiin pääsystä ole aina takeita, tarvitaan mutkikkaiden kokonaisuuksien hahmottamiseksi apuväline.

Käytännössä historian joka ikinen keksijänero onkin turvautunut yksinkertaiseen apuvälineeseen, jonka avulla oivallukset ovat jäsentyneet ja kiteytyneet historiallisiksi läpimurroiksi Sforzan hevosesta hehkulamppuun.

Keksijänero arkistoi oivalluksensa.

Useille meistä muistiinpanojen tekeminen muistuttaa mieleen koulussa tai yliopistossa opettajan painostuksesta tapahtuneen tajunnanvirran taltioinnin. Puisevan luennoitsijan papatuksen dokumentointi on kaukana haltioituneesta inspiraatiosta. Siksipä moni vieraantuukin muistiinpanojen tekemisestä. Päivittäin vastaan tulee kuitenkin roppakaupalla hyviä ideoita, jotka lepattavat tiehensä, jollemme nappaa niitä heti talteen.

Pitämällä mukana muistikirjaa varmistat, että saat kaverisi nasevan letkautuksen varmasti talteen, pyydystät metron penkillä lojuneesta lehdestä mehevän sitaatin, tai taltioit junaa kiinni juostessa päähäsi pälkähtäneen kuningasajatuksen myöhempää käyttöä varten. Erityisesti luovalla alalla työskenteleville muistikirja on kullanarvoinen jo ihan mielenrauhankin takia. Kuten säveltäjäsuuruus Hector Berlioz totesi: ”Jokainen säveltäjä tietää sen tuskan ja epätoivon, joka syntyy idean unohtamisesta silloin kun sitä ei ole ehtinyt kirjoittaa ylös.”

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä enemmän, katoavat loistoideat kuitenkin keskinkertaisten joukkoon. Inspiraatiota kaivatessa sekalaisia lippulappusia täynnänsä pursuava laatikko ei houkuttele luokseen. Tästä syystä muistiinpanot kannattaa myös arkistoida niin, että löydät aina halutessasi tarvitsemasi. Jos muistiinpanoja on muutamia kymmeniä, riittää yksi kansio. Jos niitä on satoja, tarvitset jo useamman eri aihealueen mukaan nimetyn mapin.

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä tuhansia, tarvitset monimutkaisemman arkistointijärjestelmän. Thomas Edison jätti jälkeensä hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja; tiettävästi hän pääsi silti käsiksi mihin tahansa muistiinpanoon enimmillään viidessä minuutissa. Jos haluat päästä näppärästi käsiksi haluamaasi tuhansienkin muistiinpanojen joukosta, voit tutustua esimerkiksi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaassa esiteltyyn neliulotteiseen muistiinpanojärjestelmään.

Keksijäneron salainen ase on idea-arkisto. Pidä siis mukanasi aina kirjasta, johon merkitset ideat heti kun ne yllättävät, ja jota käytät ajattelusi jatkeena silloin kun jalostat ideoitasi eteenpäin. Kun vielä arkistoit säännöllisesti oivalluksesi aihealueiden mukaan, keräät varsinaisen ideoiden aarreaitan ennen kuin huomaatkaan.

Ota käyttöön laajennettu mielesi

Neurotieteen tämänhetkisen käsityksen mukaan ihmisen pitkäkestoiset muistot tallentuvat aivojen keskiosassa sijaitsevaan merihevosen muotoiseen hippokampukseen. Tämän pienehkön elimen uskotaan siis toimivan eräänlaisena ajattelun kovalevynä.

Ajattelutoiminnan kannalta on kuitenkin yhdentekevää, sijaitseeko käyttämäsi informaatio hippokampuksessasi vai vaikkapa muistikirjassa.

Ajattelun kannalta informaation sijaintipaikalla ei ole merkitystä – kunhan pääsemme informaatioon käsiksi tarpeeksi nopeasti.

Jos hippokampuksesi korvattaisiin riittävän nopealla kovalevyllä, et huomaisi mitään eroa. Jos kovalevy puolestaan sijaitsee serverifarmilla, mutta pääset sen sisältämään informaatioon käsiksi sekunneissa, on informaatio käytettävissäsi siinä, missä mieleenpainamasikin.

Tällaiset pohdinnot kuuluivat vielä kymmenen vuotta sitten tieteiskirjallisuuteen. Viimeisen kahden vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Kosketusnäytölliset älykännykät, Googlen entisestään parantuneet semanttiset operaattorit ja vuonna 2008 toimintansa aloittanut verkkomuistipalvelu Evernote tuovat informaation nyt sekunneissa käytettäväksesi, missä ikinä oletkaan.

Andy Clarkin ja David Chalmersin laajennetun mielen hypoteesin mukaan ajatustoiminta ei ole vain aivotoimintaa. Jos aivotoiminnon voi ulkoistaa, on se yhdentekevää itse ajatuksen kannalta, kunhan ulkoistaminen ei hidasta itse ajatustoimintaa.

Nykyaikana pääset Googlen ja Wikipedian avulla mobiililaitetta käyttäen mistä tahansa käsiksi kaikkeen internetin sisältämään informaatioon sekunneissa. Jos taskussasi on iPhone, on internetin informaatio käytännössä yhtä nopeasti käytettävissäsi kuin jos olisit painanut informaation mieleesi.

Käyttämällä mobiililaitetta voit hyödyntää internetin sisältämää informaatiota yhtä nopeasti kuin koulussa oppimaasi. Ja tallentamalla itsellesi tärkeän informaation Evernote-verkkopilveen pääset siihen sekunneissa käsiksi mistä tahansa missä on internet. Tällöin tiedät kaiken, minkä internet tietää, etkä unohda mitään, minkä olet tallentanut Evernoteen.

Jos haluat ottaa käyttöön laajennetun mielesi, lataa täältä upouusi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen opas 1.0. Oppaassa neuvotaan, miten saat Googlen ja Wikipedian vasteajat painettua muutamiin sekunteihin, miten voit rajata internetin tietotulvasta itsellesi olennaisen informaation ja miten voit tallentaa internet-pilveen kaiken tarpeellisen informaation niin, että se on käytettävissäsi missä tahansa, milloin tahansa. Ota käyttöön laajennettu mielesi: tiedä kaikki, löydä kaikki, älä unohda mitään.

Filosofian Akatemia

Viime vuoden joulukuussa olin palaamassa kokousmatkalta Jyväskylästä varsin akateemisessa seurassa, kun aloimme pohtia nykyaikaisen yliopiston tarjoamia työmahdollisuuksia kutsumukselliselle tutkijalle ja opettajalle. Esimerkiksi ravintolavaunussa istuskellut professori oli sitä mieltä, ettei itse tutkimustyölle enää tahdo jäädä aikaa, kun kaikki aika valuu hallinnollisiin tehtäviin. Ammattitutkijoiden ongelma puolestaan on se, ettei ensi vuoden työnantajasta ole juuri kellään tietoa: apurahat ja tutkijapaikat jaetaan nykyään usein vuodeksi kerrallaan. Lisäksi yliopistouudistuksen myötä yritysmaailmalla on yhä enemmän sananvaltaa tutkimuskohteiden valinnassa. Vaikuttaa siis siltä, että esimerkiksi monet humanistiset tutkimuskohteet, filosofia mukaan lukien, ovat muuttumassa yhä uhanalaisemmiksi.

Koska olen ajatellut viihtyä tällä alalla – siis akateemisena filosofian tutkijana ja opettajana – mieluusti eläkepäiviin asti, ei tilanne vaikuttanut kovinkaan lupaavalta väitöskirjansa parissa kohkaavalle opiskelijanplantulle. Ajatus vuosi kerrallaan toistuvasta apurahojen julkistamisen synnyttämästä jännitysnäytelmästä ei tuntunut mieluisalta vaihtoehdolta. Mieleeni piirtyi kuva satapäisestä joukosta hattu kourassa riviin pantuja nokkelikkoja, joista yhden tai kahden kohdalle apuraha-arpa osuisi.

Asioihin löytyy kuitenkin aina monenlaisia näkökulmia. Vietin alkuvuodesta parisen kuukautta pähkäillen sen kanssa, mitä filosofian tutkija ja opettaja nyt oikeastaan tekee. Ja pohjimmiltaanhan filosofian tutkija ja opettaja – no – tutkii ja opettaa. Seuraavaksi pohdin kovasti, miten tutkimalla ja opettamalla voisi järjestää asiat ilman vuotuista jännitysnäytelmää. Sain selville seuraavaa.

Aristoteles totesi aikanaan, että kutsumus on siellä, missä oma intohimo kohtaa maailman tarpeet. Meillä filosofeilla on valtava pääoma tietotaidossa, joka tällä hetkellä tuntuu hautautuvan pölyttyviin monografiatutkimuksiin kirjastojen perukoille. Yritysmaailmassa on puolestaan tarve yhdelle jos toisellekin oivallukselle, mutta ne valitettavan usein siirtyvät tiedemaailmasta tositoimeen vuosikymmenten viiveellä. Kuinka ollakaan, tässähän voisi olla intohimoiselle tutkija- ja kouluttajajoukolle paikka vaikuttaa positiivisesti maailmassa. Samalla, kun akateeminen maailma jännittää yritysmaailman sisäänhyökyä, mieleeni juolahti, että voihan asetelman kääntää toisinkin päin.

Kyllähän akateemista osaamista voi myös aktiivisesti viedä yritysmaailmaan. Jopa filosofiaa.

Pohdinnan tuloksena syntyi Filosofian Akatemia Oy. Filosofian Akatemia harjoittaa akateemista filosofista tutkimustoimintaa ja rakentaa tutkimustuloksista yritysmaailman tarpeisiin sopivia koulutustuotteita. Tavoitteena on rakentaa tästä turvattu työpaikka ainakin runsaalle tusinalle tutkija-kouluttajia seuraavan neljän vuoden aikana. Tuloksena kutsumukselliset ja intohimoiset filosofian tutkijat ja opettajat voivat kutsumuksellisesti ja intohimoisesti tutkia ja opettaa filosofiaa. Sen, miten tässä käy, näyttää vain aika. Tunnustan, että nimivalinta on koko lailla pompöösi firmalle, joka on vielä toistaiseksi pohjimmiltaan yhden miehen yritys. Mutta olen toiveikas sen suhteen, että yritys kasvaa pian nimensä mittaiseksi.

Tällä välin voit katsastaa tuoreen yrityksen kotisivun osoitteessa www.filosofianakatemia.fi. Etusivulta voit myös tilata Filosofian Akatemian kuukausittaisen uutiskirjeen, joka sisältää aina käytännönläheisen, lyhyen filosofisen tekstin, linkkejä mielenkiintoisiin kirjoituksiin sekä uutisia firman tapahtumista.

Yrityksen perustamisen kunniaksi julkaistaan myös Ajattelunhallinnan opas 2.0. Oppaassa esitellään pääpiirteissään Filosofian Akatemian USAIN – Ajattelunhallinta -kurssin sisältö. Stressittömään työhön opastavan ajanhallintametodin oppaan voit ladata itsellesi maksutta täältä.