Neljä ihmisen perustyyppiä

Vanhan japanilaisen sananlaskun mukaan visio ilman toimintaa on päiväunta, toiminta ilman visiota painajaista. Elämässä onkin kaksi peruspilaria, joiden ymmärtäminen ja haltuun ottaminen edesauttaa merkittävästi elämänlaatua.

Nämä peruspilarit ovat visio ja toiminnan rakenteen tuntemus.

Visio tarkoittaa suomeksi näkymää. Se on tarkkarajainen, tulevaisuuteen suuntautuva mielikuva siitä, mitä haluat elämältä. Visio ei ole sama asia kuin päämäärä, vaan ennemminkin käsitys siitä, missä haluat olla huomenna, viikon päästä, viiden vuoden päästä. En tarkoita tässä myöskään käsitystä siitä, mitä sinusta tulee isona, vaan tarkkarajaista ja konkreettista mielikuvaa siitä, missä olet esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Visio on konkretisoitu mielikuva itsestäsi jossakin mieluisassa tilanteessa, jonka ajatteleminen synnyttää flow-kokemuksen. Muodostaessasi visiotasi mieti siis, missä olet vaikkapa kuukauden, vuoden tai viiden vuoden päästä. Miltä silloin tuntuu? Miltä ympärilläsi näyttää? Sulje silmäsi ja mieti, mitä näet, kuulet, haistat ja maistat. Sitten kun rintakehässäsi tuntuu lämpimältä ja hyvältä, olet löytänyt visiosi.

Visio on ensiarvoisen tärkeä elämänlaadun kannalta. Erityisesti lähitulevaisuuteen kohdistuva visio aktivoi aivojesi peilisolut ja rajaa valinta-avaruuttasi siten, että toimintasi suuntautuu intuitiivisesti kohti visioimaasi konkreettista tilannetta. Ilman visiota olet kuin tuuliajolle joutunut laiva, jonka kapteenilla ei ole aavistustakaan, mitä satamaa suuntaan kannattaisi ottaa suuntima. Visiota vailla ihminen kutistuu lopulta harmaaksi suorittajaksi, jonka elämää määräävät ylhäältä ja ulkoa tulevat ärsykkeet.

Toiminnan rakenteen tuntemus on puolestaan olennaista tulosten aikaansaamisen kannalta. Jos et tiedä, miten purjeet saadaan ylös, on laivaa vaikeaa liikuttaa eteenpäin. Toiminnan rakenteen tuntemus tarkoittaa sitä, että tiedät, mitkä konkreettiset päämäärät auttavat sinua kohti visiosi viitoittamaa suuntaa, ja mitkä päivittäiset toimet synnyttävät tuloksia, joiden avulla saavutat päämääräsi.

Se tarkoittaa siis sitä, että ymmärrät, minkälaiset prosessit ohjaavat elämääsi eteenpäin, ja osaat myös tarvittaessa puuttua noihin prosesseihin. Yhden tavan rakenteistaa elämääsi tehokkaasti voit opetella tutustumalla Ajattelunhallinnan oppaaseen.

Voidaan ajatella, että ihmiset voi jakaa karkeasti neljään luokkaan näkemyksellisyyden ja rakenteentajun nojalla.

Harmaa suorittaja on näkemyksetön kafkalainen virkamies, jolla ei ole juuri käsitystä omista toimista viikkoa pidemmälle. Käskyt tulevat ylhäältä, ja ne toteutetaan saapumisjärjestyksessä. Suorittajalla ei ole siis sen enempää visiota kuin käsitystä toimintansa rakenteestakaan.

Manageri on puolestaan tomera tampuurimajuri, jonka päivyri pitää päivät, viikot ja kuukaudet prikulleen järjestyksessä. Manageri saa paljon aikaan – mutta ei välttämättä tiedä alkuunkaan, miksi kaikki tuo tohina on vaivan arvoista. Managerin toiminta on rakenteistettu esimerkillisesti – visio vain puuttuu.

Taiteilija taas on näkemyksellinen luova nero, visionääri, joka tietää tarkalleen elämänsä tarkoituksen hamaan loppuun saakka. Hänen elämänsä purjehtii kuitenkin kohti suuruutta ailahdellen, välillä karillekin karahtaen. Vaikka näkemyksellisyyttä riittää yltä kyllin, puuttuu taiteilijalta käsitys oman elämän rakenteista.

Lopuksi, johtaja on suoraselkäinen, vakaata arvomaailmaa seuraava suunnannäyttäjä, joka sekä tietää, minne mennä, että miten sinne päästään. Johtajalla on kirkas visio, joka näyttää suuntaa hänen toiminnalleen, ja tarkkarajaiset ja käytössä tehokkaiksi havaitut prosessit, joilla saadaan aikaiseksi toivottuja tuloksia.

Selvittämällä selkeän suunnan elämällesi ja rakenteistamalla toimintasi järjestelmällisesti toimit itsesi ja oman elämäsi johtajana. Tulisiko siis pyrkiä siihen, että jokainen ihminen olisi oman elämänsä johtaja?

Mitä onnellisuus tarkoittaa?

Jane Austen totesi aikanaan, että suuret tulot ovat onnellisuuden paras tae. Tämän uskomuksen parissa vierähtikin pitkälti koko 1900-luku. Onneksi kansainvälinen lehdistö on viime aikoina nostanut esiin viimeisimmän talousromahduksen herättämän kysymyksen: tuottaako varakkuus sittenkään onnellisuutta? Bruttokansantuotteen rinnastaminen hyvinvointiin ei selvästikään vastaa todellisuutta. Ei tarvitse paljoa päätään kääntää, kun näkee, etteivät kirjaimellisesti paksusti voivaa länsimaailmaa kansoita onnellisten syvät rivit.

Austenin arvio onnellisuuden takeesta viistää ohi maalin. Toki rahattomuus tuottaa onnettomuutta. Mutta kun resursseja on riittävästi, ei ylijäämävarallisuus enää ruoki hyvinvointia. Jos rajattomat resurssit eivät siis tuota hyvinvointia, mikä sitten tuottaa? Itse asiassa onnellisuuden yhtälö on tavattoman yksinkertainen.

Jos päivittäinen toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia, olet onnellinen.

Jos siis käytät päiväsi sellaisten asioiden parissa, joiden tekeminen itsessään tyydyttää sinua, voit hyvin. Ja jos taas aikasi valuu merkityksettömien ja turhauttavien toimien parissa, ottaa aamuinen herääminen helposti pannuun.

Onnellisuudelle keskeistä on siis sellainen toiminta, joka seuraa arvomaailmaasi. Jos arvostat vaikkapa kauneutta, on tärkeää käyttää aikaa siihen, että kotisi, työympäristösi ja maallinen tomumajasi viehättävät sinua. Jos taas tehokkuus on ydinarvosi, on olennaista huolehtia, että päivittäistoimiesi prosessit ovat ojennuksessa.

Koska harva meistä osaa pyydettäessä ladella siistin listan omista ydinarvoistaan, kannattaa oman elämän ydintä lähteä metsästämään toisesta suunnasta: itse toiminnasta. Lähes jokainen osaa nimetä nopeasti kourallisen toimia, joiden parissa viihtyy. Yksi tykkää kirjoittamisesta, toinen metsällä olemisesta. Kolmannelle autoilu on juuri se juttu, jossa sielu lepää. Usein ihmiset juuttuvat kysymään itseltään, mitä he haluaisivat olla: ”mikä minusta tulee isona?” Forrest Gumpia mukaillen, ihminen on kuitenkin sitä, mitä hän tekee: ”stupid is as stupid does”.

Voit pyydystää elämäsi ydinalueet eriöimällä minkälainen tekeminen tyydyttää juuri sinua. Toimi esimerkiksi seuraavasti. Ota A4-kokoinen paperiarkki ja kynä. Kirjoita ylös kaikki sellaiset puuhastelun muodot, joissa viihdyt. Listaa niin töistä tutut toimet kuin harrastuksetkin.

Listaan voit kirjoittaa vaikkapa ”lukeminen”, ”keskusteleminen”, ”ratsastaminen”, ”ruoanlaitto” ja niin edelleen. Kirjaa ylös vain sellaiset puuhat, joita tehdessäsi tunnet todella olevasi elementissäsi – älä niitä, joita teet vain toimenkuvasi tai elämäntilanteesi johdosta. Älä epäröi kirjoittaa ylös myös sellaisia puuhia, joista et ikinä voisi kuvitellakaan seuraavan esimerkiksi ammattimaista toimintaa. Kirjaa samaten ylös myös sellaiset jutut, joita haluaisit tehdä, mutta et tämänhetkisen elämäntilanteesi vuoksi pysty tekemään.

Kun olet kirjoittanut koko arkin täyteen, pisteytä jokainen toimi yhdestä kolmeen. Kolmosen saavat sellaiset puuhat, joita saat jo nyt tehdä sydämesi kyllyydestä. Kakkosen arvoisia ovat puolestaan askareet, joita pääset kyllä ajoittain harjoittamaan, mutta joiden parissa viihtyisit mieluusti enemmänkin. Ja ykkösellä kuittaat puolestaan toimet, joiden parissa haluaisit viettää aikaa, mutta joita et pääse tällä hetkellä harjoittamaan juuri lainkaan.

Tuloksena on kartta siitä, kuka sinä oikeasti olet. Tarkastele karttaasi ja mieti, minkälainen ihminen tekisi kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa täysipainoisesti kaikkea sitä, mitä sinä haluaisit tehdä. Eli minkälainen ihminen arvioisi joka ikisen kohdan listallasi kolmoseksi.

Huomaat pian, että vaihtoehtoja on lukemattomia. Yhdessä ammatissa osa lempiaskareistasi voi olla harrastuksia, toiset puolestaan tulonlähteesi. Toisaalta kenties juuri jokin harrastuksesi voisikin toimia pääasiallisena tulonlähteenäsi. Jos vaikkapa pidät esiintymisestä ja autoilusta, voit hakeutua iltaisin rallia ajavaksi opettajaksi tai harrastelijateatterissa viihtyväksi rekkakuskiksi.

Kun selvität, mitä haluat tehdä ajallasi ja alat tehdä noita asioita täysipainoisesti, olet onnellinen. Onnellisuus on sitä, että tekee asioita, jotka tukevat omaa arvomaailmaa. Onnellinen on, mitä onnellinen tekee.

Land of Willow City of Steel

Ennen ryhtymistäni filosofin uralle työskentelin kymmenisen vuotta ammattisäveltäjänä. Pääasiassa toimenkuvaani kuului säveltämistä TV-ohjelmiin ja mainoksiin sekä äänilevyjen tuottamista. Pääsin työskentelemään suomalaisten huippuartistien ja -muusikoiden kanssa. Urani aikana julkaisin myös kolme sooloalbumia.

Sävelnikkarin ura oli haaveeni 14-vuotiaasta asti. Päätös saattoi olla hieman hätäinen. 25-vuotiaana aloin oivaltaa, ettei musiikki yksin riittänyt kannattelemaan elämääni. Siitä seuranneen etsikkoajan päätteeksi päädyin opiskelemaan filosofiaa ja lopulta nykyiseen pisteeseen johtaneelle tielle. Kutsumukseni kiteytyi entisestään: tieteen parissa voin käyttää aikani täysipainoisesti juuri niihin asioihin, jotka puhuttelevat minua eniten.

Viime syyskuussa menneisyyteni yllätti minut kuitenkin täysin puun takaa. Olin palaamassa kokousmatkalta Englannista ja kuuntelin lentokoneessa julkaisemattomia sävellyksiäni. Lentomatkan aikana kymmenen kappaletta asettuivat sujuvasti peräkkäin: tuloksena oli kiehtova musiikillinen kokonaisuus. Kiitoradan lähestyessä tajusin kuuntelevani neljättä soololevyäni.

En ole ajatellut tehdä paluuta musiikin pariin – kutsumukseni on nykyään toisaalla. Tuntuisi silti vaikealta jättää nämä kappaleet pöytälaatikkoon pölyttymään. Olkoon tämä siis eräänlainen tilinpäätös yhdestä elämänvaiheesta.

Albumi liikkuu tieteiselokuvan ja tieteiskirjallisuuden klassikoiden maisemissa. Isaac Asimovin robottikirjojen teknokaupungeista siirrytään Fritz Langin Metropoliksen sykkeeseen. Jos pidät elokuvamusiikista tai sci-fi-syntetisaattoripopista, lataa albumi Land of Willow City of Steel ilmaiseksi osoitteesta songsworth.com.

Älä kulje onnesi ohi, osa 2/2

Runsas viikko sitten olin matkalla erääseen kokoukseen kun paikallisjuna sanoi lumimyräkässä sopimuksen irti. Junan seistyä varttitunnin Huopalahden asemalla konduktööri ilmoitti, ettei se liiku enää minnekään. Hyppäsin ulos, jonotin tieni taksikeskukseen ja tilasin taksin.

Pirssiä odotellessani murtaen suomea puhunut keski-ikäinen nainen tuli kysymään, tiedänkö, mistä bussit kulkevat. Koska en tunne aluetta kovinkaan hyvin, jouduin toteamaan, että ne ovat ”jossakin tuolla päin”. Siinä samassa mieleeni juolahti ajatus: kyllähän taksiin mahtuu toinenkin ihminen. Vähin mitä voisin siis tehdä olisi tarjota pakkasen puremalle kohtalotoverille kyyti lähimmälle bussipysäkille.

Tässä kohtaa liskoaivoni amygdala pysäytti minut kuitenkin siihen paikkaan. Enhän minä edes tunne koko ihmistä! Päädyin vain kohauttelemaan hartioitani ja osoittamaan suuntaa, mistä bussit ehkä kulkevat. Nainen jatkoi siitä verkkaan matkaansa nietosten keskellä, ja minä katselin perään. Loppupäivän oma saamattomuuteni alkoi harmittaa niin vietävästi. Mietin pitkään, mikä siinä tarkkaan ottaen otti niin kovasti pannuun, ja lopulta ymmärsin, mistä kiikasti.

Hyvän tekemisestähän tulee itsellekin julmetun hyvä olo koko päiväksi.

Jänistämällä yksinkertaisesta mahdollisuudesta helpottaa hieman kanssaihmisen elämää olin myös torpannut itseltäni sen luonnollisen dopamiinipiikin, jonka adrenaliinirauhanen pumppaa verenkiertoon silloin, kun saa toisen ihmisen hyvälle tuulelle.

Liskoaivot pidättävät meitä tekemästä monia sellaisia asioita, joiden tekeminen tekisi meille oikeasti hyvää. Aivotoimintamme alkeellisuus kun saa meidät olemaan luontaisesti epäluuloisia ja varuillamme.

Jokainen päivä tuo mukanaan jatkuvasti menestyksen mahdollisuuksia, joista saat kiinni vain jos etsit niitä aktiivisesti. Samaten jokainen päivä tuo myös mahdollisuuksia tehdä hyvää. Älä siis kulje onnesi ohi, vaan pyri aktiivisesti löytämään mahdollisuuksia auttaa kanssaihmisiäsi. Leveästä hymystä ja aidosta kiitollisuudesta tulee hyvä olo itsellesikin koko päiväksi. Aivokemiasi pitää siitä huolen.

Älä kulje onnesi ohi, osa 1/2

Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor.* Kirja käsittelee Wisemanin tutkimuksia, joissa seurattiin onnekkaita ja epäonnekkaita ihmisiä. Kävi ilmi, että satunnaismuuttujien osalta onnenpekat eivät poikenneet merkittävästi epäonnisista. Toisin sanoen onnekkaina itseään pitävät eivät voittaneet lotossa tai raaputusarvassa sen useammin kuin epäonnisetkaan.

Siitä huolimatta onnekkaina itseään pitäneet pärjäsivät silmiinpistävästi paremmin elämässä ja olivat myös yleisesti onnellisempia. Onnekkaina itseään pitävillä käy myös tosiaan useammin flaksi.

Monet tilanteet, joissa onni potkaisee eivät ole suinkaan riippuvaisia puhtaasti satunnaismuuttujista.

Wisemanin tutkimuksessa selvisi, että onnekkaat erottaa epäonnekkaista kourallinen asenne-eroja. Onnekkaat pyrkivät aktiivisesti löytämään uusia onnistumisen mahdollisuuksia arkipäivän tuoksinassa. Reagoimalla nopeasti eteen sattuviin tilanteisiin voi oman elämänsä suuntaan vaikuttaa hyvinkin radikaalisti.

Jos esimerkiksi juhlissa vastaan sattuu unelmatyöpaikan henkilöstöpäällikkö, ryhtyy onnenpekka heti juttusille tajuten tilaisuutensa tulleen. Epäonninen puolestaan kohauttaa olkapäitään, tilaa uuden drinkin ja toteaa: ”Ei se mua kuitenkaan palkkaa.”

Onnekkaat ovat myös optimisteja: pankkiryöstön yhteydessä ampumahaavan saanut hannuhanhi kiittää onneaan siitä, ettei henki lähtenyt hötäkässä. Akuankka puolestaan soimaa kehnoa lykkyään kuukausikaupalla siitä, että tulikin mentyä väärään pankkiin.

Olennaisinta onnekkuudessa on valppaus: aktiivinen uusien mahdollisuuksien etsiminen mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Jos päämääränäsi on vaikkapa uuden työn löytäminen, palkankorotus, elämäsi rakkauteen törmääminen tai uuden, terveellisemmän elämäntavan omaksuminen, pidä silmäsi auki joka päivä mahdollisuuksien varalta ja oleta onnistuvasi.

Koskaan ei voi tietää, milloin onni potkaisee. Osuman saadaksesi saatat kuitenkin joutua hieman siirtämään takapuoltasi.

*Tilaa kirja itsellesi täältä.

10 inspiroivaa blogia ajattelun ammattilaiselle

Blogosfääri on yksi nykyajan merkittävimpiä informaation ja inspiraation lähteitä. Ajattelun ammattilainen seuraakin aktiivisesti kiinnostavia ja inspiroivia blogeja. Hyvä tapa seurata blogeja on tilata niiden RSS-syöte. Voit tilata Ajattelun ammattilaisen RSS-syötteen tästä.

Seuraavassa esittelen joukon blogeja, jotka käsittelevät esimerkillisesti ajattelua, luovuutta, oppimista ja hyvinvointia. Löydät lisää mielenkiintoisia blogeja viereisestä blogrollista. Lisää kommentteihin omat blogivinkkisi.

1. Zen Habits
zenhabits.net

Time-lehden hiljattain yhdeksi maailman merkittävimmäksi blogiksi valittu Leo Babautan Zen Habits on loistava inspiraation lähde. Babauta käsittelee erilaisia ihmiselämän kysymyksiä oivaltavasti ja viihdyttävästi, sortumatta liialliseen new age -hömppään. Babautan blogi tarjoaa jatkuvasti käyttökelpoisia vinkkejä itsensä kehittämiseen. Babautan blogi onkin syystä yksi maailman seuratuimmista blogeista. Kannattaa myös tutustua Zen Habitsin minimalismia käsittelevään sisarblogiin mnmlist.com.

2. Seth’s Blog
sethgodin.typepad.com

Seth Godinin fantastinen blogi niittaa parilla kappaleella huomioita, joihin moni kirjoittaja, allekirjoittanut mukaan lukien, tärvää helposti sivukaupalla palstatilaa. Godinin huomiot liikkuvat maailman tilaa tarkastelevista nokkeluuksista ihmisenä oloa ruotiviin tarkkasilmäisiin kommentteihin, internetin ihmeellisyyksistä ajankohtaisiin käännekohtiin – ja niiden ennakointiin.

3. Psychcentral
psychcentral.com/blog/

Oivallinen psykologian tutkimusta seuraava blogi, jonka avulla pysyt hyvin kartalla siinä, mitä psykologian kentällä tapahtuu. Psychcentral raportoi ketterästi alalla tapahtuvista uusista tutkimuksista. Uusimman psykologiaa käsittelevän tiedon saakin täältä usein viikkoja ennen valtamediaa.

4. An Emphatic Umph
hilariousbookbinder.blogspot.com

UC Berkeleyssa retoriikkaa opettavan Daniel Coffeenin erinomainen, mutta harvakseltaan päivittyvä blogi. Coffeenin postmodernissa blogissa käsitellään aihealueita laidasta laitaan, mutta aina oivaltavasti ja näkökulmia ja ajatuksia herätellen. Kannattaa myös kurkata Coffeenin fantastinen retoriikan luentosarja iTunesU:sta. Linkki tässä.

5. Philosophy Talk Blog
theblog.philosophytalk.org

John Perryn ja Ken Taylorin loistavan radio-ohjelman blogi, jossa ruoditaan ohjelmassa käsiteltyjä teemoja. Kannattaa myös tutustua itse Perryn ja Taylorin ohjelmaan. Viikoittaisessa lähetyksessä Stanfordin yliopiston superfilosofit käsittelevät filosofian keskusteemoja maailman johtavien filosofivieraiden kanssa keskustellen. Radio-ohjelman lähetykset voi kuunnella täältä podcasteina tai ladata omalle koneelle mp3-tiedostoina.

6. Vehmas Assembly
www.vehmasassembly.com/category/blogi/

Jos Suomesta pitäisi valita Leo Babautan manttelin kantaja, olisi Vehmas Assemblyä pyörittävä Sampsa Kiianmaa vahva kandidaatti. Kiianmaan oivaltava blogi käsittelee hyvinvointiin ja työhön liittyviä kysymyksiä lennokkaasti ja taitavalla otteella. Kiianmaa on myös hiljattain julkaissut hienon e-kirjan ”Työn hyväksikäyttö”, jonka voit ladata Vehmas Assemblyn sivulta.

7. Kukkaisdekadentti Tapiolasta
www.valt.helsinki.fi/blogs/martela/

Filosofitoverini Frank Martelan kirjoittama erinomainen blogi, joka käsittelee yhteiskuntaan ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä filosofisesta näkökulmasta. Frank on nuoren sukupolven filosofiohjus, jonka ajatukset tulevat varmasti vaikuttamaan yhteiskuntamme toimintaan pitkällä tähtäimellä.

8. Gurumarkkinointi
gurumarkkinointi.fi

Jari Parantaisen blogilla ei kenties ole suoranaista yhteyttä filosofiseen ajatteluun, mutta se on ehdottomasti yksi Suomen parhaiten kirjoitettuja blogeja. Gurugurun kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta näkemyksellisiä ja viihdyttäviä, ja ne nostavat esiin markkinoinnin ohella myös keskeisiä huomioita ihmisen toiminnasta ja käyttäytymisestä. Viime aikoina myös Parantaisen kumppani Antti Apunen on rikastanut blogia astetta analyyttisemmalla kynänjäljellään.

9. Ron’s Evernote Tips
evernote.tumblr.com

Tämä blogi on varsinainen ideoiden ja niksien aarreaitta jokaiselle Evernoten käyttäjälle. Viime aikoina Ronin vinkit eivät ole enää olleet aivan niin vallankumouksellisia kuin blogin alkuaikoina, mutta käyttökelpoisia kaikki tyynni. Ja jokaisen Evernoten käyttöön vasta vihkiytyvän kannattaa ehdottomasti kahlata tämä ideoiden aarreaitta alusta loppuun.

10. Stepcase Lifehack
www.lifehack.org

Lifehack-kulttuurin ykkössivusto käsittelee elämänlaatua ja itsensäkehittämistä laidasta laitaan. Koska blogin sisältö liikkuu hyvin laajalla alueella, vaihtelee myös kirjoitusten taso nykyään valitettavan paljon. Kaikki tyynni Stepcase toimii yhä ikkunana moniin tuoreimpiin kehityksiin niin teknologiassa, produktiivisuudessa kuin oppimistekniikoissakin.

Näin selätät huonon itsetunnon

Kiira Korpi totesi taannoin Hesarissa, että hyvä ulkonäkö kannattaa käyttää hyödyksi. Ei liene yllätys, että valtakunnansanomien pahamaineinen keskustelupalsta täyttyi silmänräpäyksessä toinen toistaan tuohtuneemmista kommenteista. Jos ansioitunut henkilö uskaltaa sanoa ääneen, että menestys nyt vaan on ihan kiva juttu, on suomalainen äkkiä kaivamassa kirvestä verstaasta. Samaan aikaan oma lähipiiri saa kyllä yksityiskohtaisen raportin omista suurista saavutuksista.

On tunnustettava, että sorrun itsekin joskus turhanpäiväiseen pullisteluun. Vaikean viikon jälkeen saatan sortua parin tuopin jälkeen suurentelemaan omia ansioitani. Kolottava ego kaipaa vertaistukea, ja jostain ihmeen syystä sitä tekee toistamiseen sen virhearvion, että arvostus olisi ostettavissa sulkia pörhistelemällä. Aamulla sitten nolottaa. Omien töppäilyjeni takana piilee sama peikko, kuin Kiiraakin kritisoineilla: huono itsetunto. Tarkoitan tässä huonolla itsetunnolla ennen kaikkea tyytymättömyyttä itseensä ja omiin ansioihin. Tyytymättömyys itseensä on kuitenkin tyhmää.

Itsetunto riippuu siitä, miten tarkastelet sitä, mitä teet, eikä niinkään siitä, kuinka taitava olet siinä.

Elämä ilman kehitystä olisi aika puisevaa. Jos jokainen päivä olisi prikulleen samanlainen, ei pian enää jaksaisi kömpiä sängystä ylös. Ja jos aina tekisi samat mokat yhä uudelleen, alkaisi pinna pitkässä juoksussa kiristyä. Siispä kehitys on inhimillisen hyvinvoinnin elinehto.

Kehittyä voi kahdella tavalla. Näistä vain toisesta seuraa hyvinvointia ja hyvä itsetunto. Kehittyä voit ensinnäkin selvittämällä, mitä et vielä osaa ja pyrkimällä siinä sitten paremmaksi. Tällöin on kyse kriittisestä kehityksestä. Kritiikin ongelmana on, että siitä seuraa kyllä taitavia ja monilahjakkaita ihmisiä, mutta tyytymättömiä sellaisia. Kriitikko nimittäin suuntaa huomionsa aina siihen, mikä vielä puuttuu. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Vaikka tekisit mitä, löytää kritiikki aina maalinsa kuin lämpöohjautuva ohjus. Jossain on aina isompi kala.

Toinen tapa kehittyä on tunnistaa, missä olet taitava jo nyt – ja sitten ladata kaikki peliin, jotta tulet vielä paremmaksi siinä. Tässä puolestaan on kyse kannustavasta kehityksestä. Omien heikkouksien tunnistamisen sijaan kannustava kehitys suuntaa polttopisteen vahvuuksiin. Jokainen onnistuminen on suuri voitto, josta pitää palkita itsensä. Ja epäonnistumiset ovat vain askelia matkalla kohti onnistumista.

Itsekriitikon elämä sujuu omia heikkouksia tarkastellen. Ei ihme, jos tulee riittämätön olo, ja vertaistukea pitää hakea lihaksia pullistellen. Kun huomio siirretään sen sijaan vahvuuksiin, tulee täyteläinen ja miellyttävä tunne: tätä minun pitää tehdä, ja ennen kaikkea, tämän minä teen ihan hemmetin hyvin! Ja jos en ihan vielä, niin ainakin ensi vuonna, kun vähän treenaan.

Usain Boltin ei tarvitse osata differentiaalikalkyyliä tai puhua kymmentä kieltä sujuvasti voidakseen hyvin. Riittää, että kaveri pinkoo satasen salamannopeasti. Jos kärsit huonosta itsetunnosta, opettele siis kehittämään itseäsi kannustamalla. Kannustava kehitys selättää huonon itsetunnon.

Miksi itsekkyys on kehno pelistrategia?

Wall Street meni taannoin melkein nurin, kiitos peliteoriaa kehittäneen John Nashin oppien yksisilmäisen soveltamisen. Skitsofreniaa sairastanut numeroniilo kun esitti aikanaan, että optimaalinen pelitilanne syntyy, kun kaikki pelaajat toimivat itsekkäästi ja toisten motiiveja jatkuvasti epäillen. Myöhemmin tervehdyttyään Nash itse totesi, ettei peliteoria ole hyvä perusta yhteiskunnan toiminnalle; hän kun nyt sattui vähän sairastelemaan sitä kehittäessään. Harmi vaan, ettei sana ole vielä kiirinyt Wall Streetille asti.

Toimintaasi ohjaavat tiedostetut ja tiedostamattomat päämäärät. Tiedostetut päämäärät ovat proaktiivisia – ne saavat syntynsä omasta arvomaailmastasi. Tiedostamattomat puolestaan ovat reaktiivisia – ne syntyvät ulkoisten ärsykkeiden tuloksena. Mitä proaktiivisempaa elämäsi on, sitä paremmin toteutat arvojasi, ja sitä paremmin voit. Pelkkä proaktiivisuus ei kuitenkaan vielä riitä pitkäkestoiseen hyvinvointiin.

HBO:n lännensarjan Deadwood pääkonna on häikäilemätön saluunanpitäjä Al Swearengen. Swearengen on psykopaattinen roisto, joka ei emmi hetkeäkään ottaa mainaria hengiltä, jos sillä nettoaa taalan tai pari. Swearengen on kyllä proaktiivinen: hän tietää, mitä haluaa, ja miten sen saa. Mutta hänen toimintaansa ohjaa myös paatunut itsekkyys.

Itsekkyys tarkoittaa omien päämäärien toteuttamista muiden päämäärien kustannuksella tai niistä välittämättä.

Itsekkyys ei ole hyvä pelistrategia. Vaikka itsekäs toiminta voi olla hedelmällistä lyhyellä tähtäimellä, ei siitä useimmiten seuraa kauaskantoisesti toivotunlaisia tuloksia. Itsekkyys synnyttää nimittäin aina kielteisiä kerrannaisvaikutuksia. Itsekkäällä strategialla voitat kyllä pelin – mutta häviät helpommin turnauksen. Jokainen voitto petaa uusia vaikeuksia seuraavien haasteiden eteen.

Kun tiedät mitä haluat, sinulla on aina kaksi tapaa saavuttaa se. Voit puskea häikäilemättä kohti päämäärääsi muista vähät välittämättä. Tai voit tavoitella sinnikkäästi päämäärääsi, samalla muiden tarpeet ja toiveet huomioiden.

Kuvitellaanpa olevamme tanssiaisissa. Tanssiaissali on täyttynyt iloisesta tanssikansasta, ja Straussin pauloihin tempautuneet pariskunnat valssaavat koko lattian täydeltä. Pasi ja Pena tulevat paikalle, ja huomaavat, että heidän morsionsa odottelevat tanssilattian toisella puolella. Tilanne on kuin lastenlaulusta ”Leijonaa mä metsästän”: ”Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää – täytyy mennä läpi!”

Pasi valitsee Wall Street -strategian. Hän puskee lattian läpi, tallaten samalla pariskuntien varpaille, pyydellen kenties matkallaan anteeksi ohjatessaan ihmisiä olkapäitä kosketellen tieltään. Pena sen sijan suoristaa frakkinsa, ottaa hyvän ryhdin ja valssaa paritta lattian toiselle puolen, väistellen samalla tanssijoita, jotka eivät edes huomaa, että hän keinahtelee ohitse. Tuloksena sekä Pasi että Pena saavat morsmaikkunsa. Mutta vain toisen loppuilta täyttyy vihaisista katseista.

Epäitsekkyyden ei tarvitse tarkoittaa päämäärättömyyttä tai muiden tahtoon alistumista. Myös epäitsekäs voi toimia proaktiivisesti. Epäitsekkyys tarkoittaa ymmärrystä siitä, että myös muilla tanssijoilla on omat päämääränsä, jotka kannattaa huomioida omassa toiminnassaan. Jos asettuu poikkiteloin torpedoimaan muiden päämääriä, synnyttää varmasti kielteisiä kerrannaisvaikutuksia. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Päämäärät voi saavuttaa sekä itsekkäästi että epäitsekkäästi. Vain jälkimmäisessä tapauksessa mahdollistat sen, etteivät menneet teot palaa vaanimaan silloin, kun sitä vähiten aavistat. Mitä itsekkäämmin toimit, sitä enemmän kasaat esteitä myöhemmille päämäärillesi. Epäitsekkään työ sen sijaan sujuu pitkällä tähtäimellä kuin tanssi.

Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelumme on sen sijaan vuosi vuodelta yhä verkottuneempaa: päähän putkahtavista ajatuksista yhä useammat saavat nykyaikana alkunsa planeetan toisella puolella. Samaten nykyteknologia mahdollistaa yhä ketterämmän ajattelun ulkoistamisen: ajatukset joita emme juuri nyt tarvitse voi siivota odottamaan käyttöä esimerkiksi verkkopilveen, älykännykkään – tai vaikkapa muistivihkoon.

Ajattelun verkottuminen mahdollistaa yhä rikkaamman ja luovemman ajattelutyön. Samalla ajattelun ulkoistaminen mahdollistaa stressittömän keskittymisen käsillä olevaan asiaan: kun siivoat juuri nyt tarpeettomat ajatukset ajattelunhallintajärjestelmään, on käytössäsi täydet seitsemän huomiokanavaa, ja työ sujuu kuin tanssi.

Joskus tekee kuitenkin hyvää palauttaa ajattelu ihan perinteiseen biologiseen lähipiiriin. Hidas aika mahdollistaa omaan ajatteluun tutustumisen, ja laadukas ajanvietto perheen ja hyvien ystävien kanssa edesauttaa hyvinvointia. Joskus onkin hyvä vetää johto seinästä ja irrottautua hetkeksi verkottuneen elämän hektisyydestä.

Joulun aikaan onkin hyvä jättää tietokone avaamatta, vaihtaa älykännykkä hetkeksi perinteiseen puhelimeen – tai jättää puhelin kokonaan kaapin pohjalle. Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uutta vuotta varten niin, että ajatus juoksee taas tuoreeltaan verkottuneena.

Ajattelun ammattilainenkin vetäytyy loppuvuodeksi bittiavaruudesta ja kytkeytyy tietoverkkoihin taas tammikuun alussa.

Kiitos kaikille kuluneesta syksystä, loistavista kommenteista ja uusien ajatusten herättämisestä! Lennokkaita ajatuksia, rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

PS. Kurkkaa täältä Filosofian Akatemian joulukortti.

No mikä sitten on synnynnäistä?

Olen kirjoittanut viime aikoina aika paljon lahjakkuuden ja harjaantumisen suhteesta. Puolustan aika jyrkästi näkemystä siitä, etteivät synnynnäiset ominaisuudet määrää elämässä onnistumista.

Ongelmana tässä on, että kaikki tietävät kuitenkin vallan hyvin synnynnäisten ominaisuuksien vaikuttavan siihen, miten hyvin pärjää elämässä. Niinpä harjoitteluun ja päämääränasetteluun keskittyvä argumentointi rupeaakin pika pikaa kuulostamaan tyhjänpäiväiseltä oma-apuhömpältä.

Jos nyt vaikka syntyy ilman jalkoja, niin onhan sitä ihan eri asemassa pikajuoksuskabassa, kuin parimetrinen jamaikalainen, harjoitteli sitä kuinka paljon tahansa. Ja jos tässä joku eteläafrikkalainen poikkeus säännön tekeekin, niin ei se mitään takaa planeetan muille jalattomille.

Jos Risto syntyy kultalusikka suussa rikkaaseen ja rakastavaan bisnesperheeseen ja Pasi puolestaan ikkunoita särkevään huumekierteiseen lähiöhelvettiin, ovat onnen lahjat käyneet kaikkea muuta kuin tasan.

Näin on.

Mutta:

Alkuasetelma ei kuitenkaan määrää lopputulosta.

Alkuasetelma kyllä vaikuttaa siihen, mutta niin vaikuttaa lukemattoman moni muukin seikka. Jos alkuasetelma määräisi lopputuloksen, ei meillä pitäisi olla ainoatakaan junan alle heittäytynyttä finanssipankkiiria, ei liioin kaikkien rakastamia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita. Yhteen elämään mahtuu niin monta valinnan mahdollisuutta ja niin monta satunnaistekijää, että lähtöruudun merkitys kutistuu lopulta lähes olemattomaksi. Tarpeeksi taitava kuski ajaa ruutulipulle jonon perältäkin.

Yksi synnynnäinen ominaisuus määrää kuitenkin merkittävästi kunkin elämän suuntaa. Jo syntyessään jokainen lapsi on temperamentiltaan erilainen. Temperamentti synnyttää kussakin yksilöllisiä taipumuksia tietynlaiseen toimintaan. Yksi tykkää kerätä vanhoja Aku Ankkoja, toinen rääkkää vanhaa epävireistä viulua. Kolmas pomppii rikki kolme sohvaa vuodessa ja neljäs puolestaan käyttää faijan pokaalikokoelmaa maalitauluna. Ja jos viulu ja haulikko vaihdetaan päittäin, on tuloksena rumaa jälkeä.

Jokainen on syntyjään erilainen ja kiinnostunut erilaisista asioista. Synnynnäinen temperamentti määrää pohjimmiltaan mihin kukin mieluiten suuntautuu – jos vain uskaltaa. Se vain ei ole kovin helppoa silloin jos joka puolelta kuuluu kitinää: ”ei sinusta ole kuitenkaan siihen”.

Se, mitä temperamenttisi ohjaa sinut tekemään on synnynnäistä. Mutta sitä, kuinka hyvin sen opit tekemään ei määrää kukaan muu kuin sinä itse. Riittävällä harjoittelulla ja sinnikkäällä paneutumisella voit aivan varmasti ylittää ne rajat, jotka syntyperäsi, koulutustaustasi ja tukkasi väri sinulle asettavat.