Thomas Edisonilta kysyttiin kerran, miltä tuntui epäonnistua tuhansia kertoja ennen kuin hän viimein sai kehiteltyä toimivan hehkulampun. Edison vastasi: ”En ole epäonnistunut kertaakaan. Päin vastoin, olen onnistuneesti eliminoinut 10 000 toimimatonta tapaa valmistaa hehkulamppu.” Jokainen eliminoitu kehno ratkaisu oli osa sitä kehitysprosessia, jonka tuloksena toimiva lamppu lopulta syttyi.
On vain yksi tapa epäonnistua. Se on jättää yrittämättä.
Onnistua voi vain yrittämällä. Epäonnistumiset voi sen sijaan kääntää hyödyksi matkalla kohti päämäärääsi. Jos menee mönkään, arvioi tilanne ja yritä sitten uudelleen. Jokainen uusi yritys on kokeilu, jolla kartoitat toimivia ratkaisuja. Myös toimimattomien ratkaisujen löytäminen edesauttaa kehitystäsi.
Epäonnistumiset harmittavat kuitenkin niin vietävästi, että toisinaan on vaikeaa löytää jatkamiseen motivaatiota. Tästä syystä olen kehitellyt runsaan vuoden verran metodia ratkaistakseni epäonnistumisen perusongelman: miten epäonnistumiset saa käännettyä voitoksi.
Voit hyödyntää mokasi yhtenä työvaiheena kohti päämäärääsi. Jokaisessa epäonnistumisessa on valtavasti tietopääomaa, jonka voit pienellä tutkiskelulla kääntää uuden onnistumisen siemeneksi. ”Hyvät päätökset syntyvät elämänkokemuksesta. Elämänkokemus syntyy huonoista päätöksistä”, sanoi Nasruddin.
Toimi näin. Kun olet mokannut, ota A4-arkki ja jaa se leveyssuuntaan kahtia. Kirjoita arkin yläosaan seikkaperäinen kuvaus siitä, miten olet mokannut. Pure hammasta, niele ylpeytesi ja lataa paperille kaikki jyrkimmätkin myötähäpeää synnyttävät yksityiskohdat. Tarkastele sitten hetki mokaasi.
Kirjoita seuraavaksi sivun alaosaan kaikki ne ratkaisut, jotka voit seuraavalla kerralla tehdä paremmin. Tunnista virheesi ja muotoile sellaisia konkreettisia toimintakehotuksia, joiden varassa tiedät selviytyväsi tuonnempana vastaavista tilanteista. Näin koulit itsesi tehokkaasti välttämään jo toimimattomiksi havaitut ratkaisut.
Otetaan lopuksi esimerkki. Sanotaan, että meneillään on vuoden haastavin tuotekehitysprojekti. Muksut ovat sairastelleet ja valvottaneet sinua viikkokaupalla. Lopulta stressi ja väsymys purkautuvat ja tuiskahdat aamutuimaan projektipäällikkö Pasille kahvihuoneessa. Välikohtaus tulehduttaa työilmapiirin silmänräpäyksessä. Hyvin alkanut projekti jysähtää kalkkiviivoille kommunikaation painuessa jääkaudelle. Iskeepä kaiken kukkuraksi vieläpä kauhea morkkiskin: ”pitikö taas möläyttää?”
Selätät mokasi seuraavasti. Kirjoita ensin kuvaus tapahtuneesta: ”Olen ollut niin väsynyt, että suusta pääsee sammakoita. Kaiken huippu oli tämänpäiväinen välikohtaus. Menin sanomaan Pasille kaikenlaista ikävää, josta en edes tarkoita ainakaan ihan kaikkea. Nyt Pasi ei edes puhu minulle, ja projektissa kaatuvat seinät päälle.” Pyri vielä mokasi kuvattuasi ymmärtämään sen syyt: ”Väsymys johtuu muksujen sairastelusta, ja sen takia pinna on koko ajan kireällä. Pasi nyt vaan on harvinaisen hankala tyyppi.”
Pidä pieni tauko. Kirjoita sen jälkeen, mitä kaikkea teet ensi kerralla paremmin. Pyri muuntamaan analyysisi konkreettisiksi toimintakehotuksiksi: ”Jos muksut ovat tulevaisuudessa kipeinä tiukan paikan tullen, nukun sen ajan olohuoneen sohvalla, jotta saan kunnolla unta ja jaksan. Pasin kanssa on usein vaikeaa, joten keskityn erityisesti hänen kohdallaan pitämään itse huolen siitä, että kommunikaatiomme sujuu jouhevasti.”
Tällä tavoin ikävä ja työilmapiirin mahdollisesti pysyvästi tulehduttanut välikohtaus kääntyykin voitoksi: opit siitä kaksi tärkeää ja hyödyllistä seikkaa, jotka edesauttavat työskentelyäsi jatkossa. Ensinnäkin, nukkumiseen kannattaa hakea vaikka radikaalejakin ratkaisuja silloin, kun on tiukka paikka töissä. Ja toiseksi, joidenkin ihmisten kanssa kannattaa tehdä enemmän töitä myönteisen sosiaalisen ilmapiirin säilyttämiseksi.
Näin selätät epäonnistumisesi ja muunnat ne hedelmällisiksi oppimiskokemuksiksi. Tällä tavoin et oikeastaan enää voi kuin onnistua.
Ajattelun ammattilainen 