Syypää hukassa?

09/06/2010

Pasi ja Pena olivat taannoin matkalla aamukokoukseen Penan autolla. Koska Penan edellinen ilta oli sujunut kosteissa merkeissä, Pasi istui auton ratissa. Liikennevaloihin seisahtuessaan Pasi ja Pena innostuivat kinaamaan siitä, onko Tina Turner parempi laulaja kuin Bruce Springsteen. Valojen vaihtuessa automaattivaihteisiin tottumaton Pasi kaasutti liikaa ja jysäytti auton edellä ajavan perään. Pena järkyttyi uudenkarhean Bemarinsa puskurin vääntyessä kuprulle: ”Miksi sinä nyt noin teit?”

Vääntynyttä peltiä tarkastellessaan Pasia harmitti varmaan vielä Penaakin enemmän. Pasi ei suinkaan jysäyttänyt tarkoituksella autoa edellä ajavan perään. Päin vastoin, Pasin tarkoituksena oli kuljettaa auto ehjänä perille. Pasin mielessä pyöri siis ihan samanlainen ajatus: ”Miten tässä nyt näin kävi?”

Tietyssä mielessä sekä Pasi että Pena ovat tilanteen uhreja. Toki Pasi oli ajattelematon keskittyessään kinasteluun autoilun sijaan. Mutta syy-yhteyssuhde tapahtuneen vahingon ja Pasin pyrkimysten välillä on olematon. Jos Pasilta kysytään, ”Miksi teit noin?” Pasi voi vain vastata: ”En tiedä.” Onko syy siis Pasin ensinkään?

Iso osa toiminnastamme perustuu pyrkimyksiimme. Silloin voimme vastata miksi-kysymykseen yksiselitteisesti: ”Miksi ajoit kokoukseen?” ”Koska halusin päästä perille.” Sen sijaan omista pyrkimyksistämme riippumattomat haverit eivät nouse omasta toimijuudestamme. Ne johtuvat siitä, että emme osaa toimia syystä tai toisesta riittävän hyvin. Mokaaminen ei siis johdu omasta syyllisyydestä – vaan pohjimmiltaan osaamattomuudesta. Tällöin sormella osoittamisen ja rankaisemisen sijaan voisi olla paikallaan miettiä, miten vastaavalta tilanteelta vältytään tulevaisuudessa.

Silti päädymme harva se päivä syyttelemään toisiamme arkipäiväisistä kohelluksista. Kun sormi osoittaa kohti, syntyy nopeasti ristiriitatilanne. Sen sijaan, että ihmeteltäisiin yhdessä tuumin, miten tilanne saadaan korjattua, aletaan etsiä syypäätä. Mokan aiheuttaja tuntee kuitenkin, että häntä syytetään aiheetta. Niinpä hän joutuu paaluttamaan puolustusasemiaan. Samalla maito pysyy maassa, kun kukaan ei vaivaudu sitä syyllisen etsinnältä siivoamaan.

Usein todellista syyllistä ei kuitenkaan ole.

Aika monet elämän pienet haverit aiheutuvat ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Aiheutunet haverit kannatta korjata ja niistä kannattaa ottaa ennen kaikkea opiksi. Kuten Bertrand Russellin sanotaan sanoneen: ”Ihmisen ei tule tehdä samaa virhettä kahdesti. Valikoima on sen verran runsas.” Todellinen syypää löytyy kuitenkin vain silloin, kun joku on tarkoituksella toiminut väärin. Muulloin vahingolla on vain uhreja.

Kokonaan toinen juttu on kantaa vastuu omista kohelluksistaan. Mutta siitä lisää myöhemmin.

3 tapaa suodattaa verkkometeliä

07/06/2010

1 kommentti

Internetistä löytyy nykyään valtava määrä hyödyllistä informaatiota. Ongelmana on, että käyttökelpoinen informaatio hukkuu usein verkkomelun alle. Jyvät on vaikea seuloa akanoista kun mainokset huutavat verkkosivujen vierustalta ja Facebook täyttyy toinen toistaan turhemmista statuspäivityksistä. Ohessa kolme vinkkiä, joilla saat verkkomelun laantumaan ja löydät verkosta nopeasti tarvitsemasi.

1. Käytä mainossuodatinta

Verkkomainonta yleistyy jatkuvasti. Nykyään voi yhä harvemmalla verkkosivustolla vierailla törmäämättä turhanpäiväisiin mainosbannereihin. Onneksi verkkomainonnan saa kuriin yksinkertaisella keinolla: käyttämällä mainossuodatinta.

Jos selaimesi on Firefox, kannattaa hyödyntää adblock-laajennusta. Se blokkaa mainokset ja tekee tietokoneestasi myös turvallisemman käyttää. Valtavirtasivustoja lukuun ottamatta et voi koskaan olla täysin varma, ettei mainosbanneri sisällä haittakoodia. Lataa Adblock Plus täältä.

Mac-käyttäjän kannattaa puolestaan asentaa Glimmerblocker. Se blokkaa käyttöjärjestelmätasolla valtaosan mainoksista ilman, että joudut asentamaan selaimeesi mitään ylimääräisiä kikkareita. Glimmerblockerin voit ladata täältä.

2. Piilota turhat Facebook-päivitykset

Facebook on upea tapa verkottua vanhojen ja uusien ystävien kanssa. Ongelmana on, että kaikki ystäväsi eivät tuota Facebookissa sinulle hyödyllistä informaatiota. Jatkuva omien ongelmien päivitteleminen tai zombie-kutsujen lähettely muuttuu pian rasittavaksi – mutta muuten kivaa kaveria ei tekisi mieli lempata pois Facebook-frendeistäkään.

Tässä avuksi tulee Facebookin loistava hide-toiminto. Jos ystäväsi päivittää jatkuvasti itsellesi mielenkiinnottomia statuspäivityksiä, piilota ne. Näin et joudu jatkuvaan valituspommitukseen tai zombihyökkäykseen – mutta säilytät silti Facebookin tarjoaman yhteydenpitokanavan. Hide-toiminto löytyy viemällä hiiri statuspäivityksen oikealle puolelle.

3. Hyödynnä laajennettua mieltäsi

Voit myös rakentaa verkkoon erilaisia rajapintoja, jotka tuottavat sinulle jatkuvasti uutta ja käyttökelpoista informaatiota. Hesarin verkkosivun avaamalla et voi koskaan tietää, löydätkö sieltä jotain mielenkiintoista. Käyttämällä Twitteriä kollektiivisena alitajuntana tai rakentamalla iGoogleen laaja-alaisen uutissivun takaat, että surffaamisesi tuottaa jatkuvasti uutta ja hyödyllistä informaatiota.

Lisää vinkkejä informaatiokohinan vähentämiseksi ja tietoverkon hyödyntämiseksi löydät Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaasta. Voit ladata sen maksutta täältä.

Kuinka luen tehokkaasti?

04/06/2010

3 kommenttia

Lukeminen jakaa ihmiset usein jyrkästi kahtia. Yhdet eivät voisi kuvitellakaan kesälomaa ilman kassillista kirjoja. Toisille taas sivunkääntäminen on tolkutonta tervanjuontia. Mitä järkeä on kirjojen lukemisessa, kun voi katsoa televisiota?

Kirjojen kansiin on kuitenkin tallennettu valtava määrä ihmiskunnan henkistä pääomaa. Kaltaiselleni lukutoukalle tiedon ja tarinoiden ylenpalttinen määrä aiheuttaa ajoittain jopa huimausta: eihän tuota tietomäärää ehdi kukaan käydä eläessään läpi! Ei niin, ja siksi lukutoukalle tekeekin hyvää opetella erilaisia lukutapoja, jotta kirjasta saa kaiken irti.

Esittelen seuraavassa kolme erilaista lukutapaa, joista kannattaa valita tarpeisiisi soveliain menetelmä kutakin lukemaasi kirjaa tai artikkelia varten.

1. Lineaarinen lukutapa

Lineaarinen lukeminen tarkoittaa perinteistä lukemista. Kirja aloitetaan ensimmäiseltä sivulta, luetaan sivu kerrallaan ja lopuksi käännetään viimeinen sivu. Tämä menetelmä sopii hyvin dekkareihin ja muuhun kertovaan kirjallisuuteen. Tietokirjallisuuden puolella lineaarinen lukutapa puree klassikoihin, joista et etsi erityisesti jotain tietoa, vaan joihin tutustut yleissivistyksen vuoksi. Jos siis jännität ratkaisua Sherlock Holmes -romaaniin tai avarrat yleissivistystäsi Puhtaan järjen kritiikillä, on lineaarinen lukutapa todennäköisesti soveliain.

2. Selailu

Tietotyöläinen tarttuu kuitenkin usein kirjaan saadakseen sieltä selville tiettyä informaatiota. Kysymys kaipaa vastausta, jonkin mysteerin ymmärrys valaisua. Tällöin ei kirjoja kannata lukea kannesta kanteen vain siltä varalta, että niistä löytyisi jotakin käyttökelpoista. Aikaa menisi hukkaan aivan liikaa, ja mikä pahinta, lukemisesta tulisi kirjoihin vieraantuneille tuttua tervanjuontia. Avuksi tuleekin selailu.

Selatessa asetat itsellesi jonkin tai joitakin yksinkertaisia kysymyksiä, joihin haet vastausta. Sitten silmäilet läpi sisällysluettelon ja sivu tai kaksi kerrallaan otsikoita, kappaleiden ensimmäisiä lauseita ja niin edelleen. Jos jokin tärppää, voit syventyä löytämääsi paremminkin lukemalla lineaarisesti.

Selailu on muodostumassa myös verkkosukupolven ensisijaiseksi lukutavaksi. Verkkosivuihin kannattaakin tutustua silmäilemällä ensin linkkejä, otsikoita ja kappaleiden ensimmäisiä lauseita. Ja jos jokin tärppää, voi verkkoa tutkia sitten ihan perinteiseen tapaan.

3. Pikalukeminen

Pikalukeminen on tietotyöläisen elinehto. Pikalukemalla säästät huomattavasti aikaa sivuuttamalla tarpeettoman informaation. Näin myös syvennyt entistä paremmin tarvitsemaasi.

Pikalukeminen on metodi, joka sijaitsee jossakin selailun ja lineaarisen lukutavan välissä. Pikalukumetodeja on lukuisia. Hyvä tapa pikalukea on pitää katse suurin piirtein keskellä sivua ja liikuttaa silmiä rivi riviltä kohtalaisen ripeään tahtiin. Aina kun silmiisi osuu jotakin huomiotasi kiinnittävää, paneudu siihen niin pitkään, kuin se tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Jatka sitten taas pikalukemista.

Pikalukemisessa auttaa myös, jos tiedät mitä olet hakemassa kirjasta. Se ei sovellu kovinkaan hyvin yleiseen kirjallisuuteen tutustumiseen – mutta esimerkiksi tenttikirjaan tai opinnäytteen kommenttikirjallisuuteen tutustumisessa on pikalukeminen lyömätön menetelmä.

Ihminen opi jollei hän halua oppia. Siksi sen historiankirjan sivujenkääntely ei yksin siirrä informaatiota oppilaan päähän. Tällöin pikalukeminen voi toimia lineaarista lukutapaa tehokkaammin: ketterällä lukutavalla huomio kiinnittyy nopeasti mielenkiintoisiin asioihin, ja ne jäävät päähän. Muutoin myös mielenkiintoinen asia olisi saattanut jäädä tervanjuonnin jalkoihin.

On kuitenkin vaikeaa kuvitella, että pikalukeminen voisi kokonaan korvata esimerkiksi lukutavan. Käyttämällä Baskervillen koiraan kokonaisuudessaan tunnin saat tuskin dekkarista samalla tavoin irti, kuin jännittämällä päiväkaupalla sen parissa.

Lukemisen iloa!

Opimmeko tekemään oikein tekemällä väärin?

02/06/2010

Jätä kommentti

Liisa hyppäsi kaninkoloon ja päätyi Ihmemaahan. Siellä hän päätyi juttusille Hullun Hatuntekijän kanssa.*

Liisa: Kotona ihmiset opiskelevat sitä, missä ovat huonoja, jotta he oppisivat, missä he ovat hyviä. Aikuiset kertovat, mitä teimme väärin, jottemme enää tekisi sitä uudestaan.

Hatuntekijä: Sepä merkillistä! Minä luulin, että oppiaksesi hyväksi jossain, sinun pitäisi opiskella sitä, missä olet hyvä. Ja kun opiskelet sitä, tulet siinä paremmaksi. Miksi ihmeessä joku haluaisi tulla jossakin paremmiksi – ja sitten olla koskaan tekemättä sitä? Mutta jatka ihmeessä.

Liisa: Kukaan ei kannusta meitä oppimaan siitä, mitä teemme oikein. Meidän pitäisi vain oppia siitä, missä teemme väärin. Saamme kyllä opiskella toisten onnistumisista. Joskus meitä käsketään jopa kopioimaan heitä.

Hatuntekijä: Mutta sehän on huijaamista!

Liisa: Niin. Näyttää siltä, että maailmani on mullin mallin. Oppiakseni jotain minun täytyy ensin tehdä jotain väärin. Ja jättämällä sitten vastaisuudessa tekemättä väärin, saatan pärjätä. Mutta paljon mieluummin oppisin tekemään oikein heti ensi yrittämällä?

*Tarina on mukailtu Lewis Carrollin klassikkoromaanin pohjalta.

Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?

31/05/2010

21 kommenttia

Ikiaikainen inhimillinen mysteeri kuuluu näin: ”Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?” Isaiah Berlin esittää esseessään ”The Hedgehog and the Fox”, että ihmisiä on kahdenlaisia. On siilejä, ja on kettuja. Jaottelu perustuu kreikkalaisrunoilija Arkhilokhoksen toteamaan: ”Kettu tietää monia asioita. Siili tietää yhden ison asian.”

Kettua nälättää ja se vaanii siiliä. Se keksii toinen toistaan nokkelampia juonia siilin pään menoksi. Se piiloutuu puskaan ja hyökkää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se vaanii kalliolla ja hyppää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se raahaa pieniä marjoja polulle siilin syötäviksi ja kaivaa kuopan, jossa odottaa. Siilin siinä marjoja mutustaessa kettu ponkaisee kimppuun – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi.

Nykyaikana valtava enemmistö meistä on kettuja: osaamme yhtä sun toista, mutta emme ole mestareita missään. Lisäksi iso osa hääräämisestämme perustuu ulkoa tuleviin paineisiin ja vaatimuksiin. Tällöin kettuus edesauttaa omaa hyvinvointiamme vain välivaiheena kohti omaa siilikonseptia.

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et tiedä, mitä tarkkaan haluat, kokeile kaikenlaista. Mutta kun alat saada kiinni siitä, mitkä asiat ajavat juuri sinun elämääsi eteenpäin, laita itsesi juuri niihin likoon. Tässä auttaa siilikonsepti.

Jim Collins esittelee siilikonseptin periaatteet kirjassaan Good to Great. Siilikonseptisi sijaitsee kolmen tärkeän osa-alueen risteyskohdassa. Ensinnäkin, se on jotain, jossa olet taitava. Toisekseen, se on jotain, josta on hyötyä muille. Aristoteleen sanotaan sanoneen näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet.” Kolmanneksi, se on jotain, jota haluat tehdä intohimoisesti. Näistä kolmas on ehdottomasti tärkein.

Jos tunnistat oman intohimosi kohteen, olet jo puolimatkassa kohti siilikonseptia. Kun tiedät, mitä haluat, ja teet sitä päivittäin, tulee siilikonseptin viimeisestä osasta itse asiassa ensimmäisen perusta. Kun teet jotakin intohimoisesti vuodesta toiseen, harjaannut siinä väistämättä lopulta riittävän taitavaksi.

Anders Ericssonin 1993 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että joka ikinen maailman huipulla hääräävä tieteilijä, taiteilija tai urheilija oli harjoitellut vähintään 10 000 tuntia. Näin Aristoteleen lausahdus muuntuu maksiimiksi: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.”

Kun tiedät, mitä haluat tehdä, ja olet tehnyt sitä riittävän pitkään, tarvitsee sinun vielä keksiä yksi asia: mitä hyötyä osaamisestasi on muille. Kun osaamisesi täyttää todellisen tarpeen, löydät automaattisesti paikan yhteiskunnassamme ja saat palkkaa siitä, mitä haluat tehdä kaikkein eniten maailmassa.

Tässä avuksi on ennen kaikkea avoimuus ja uteliaisuus. Pidä silmällä, mistä muut ihmiset ovat kiinnostuneita. Tee muistiinpanoja, lue laajalti kirjallisuutta ja pistä merkille sellaiset ammatinvalinnat, jotka istuvat intohimosi kanssa yksiin. Ja jos unelma-ammattiasi ei ole vielä olemassa, voit kartoittaa mahdollisuuksiasi esimerkiksi yrittäjänä. Ammatillinen valinta-avaruus on loppumaton. Kun pidät silmäsi auki, löydät ennen pitkää varmasti sen työn, jossa pääset toteuttamaan siilikonseptiasi – kunhan ensin tiedät, mikä sinua ajaa eteenpäin.

Kun löydät siilikonseptisi, teet päivittäin vain sellaisia asioita, jotka palkitsevat ja jotka kumpuavat omasta ytimestäsi. Siilikonseptisi onkin yksi onnellisen elämän keskeisiä kulmakiviä.

PS. Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin ilmoittautuminen päättyy tänään. Ilmoittaudu seminaariin osoitteessa kesaseminaari@filosofianakatemia.fi. Lataa esite ja lisätietoja täältä.

3 onnistujan ydintaitoa

28/05/2010

2 kommenttia

Vaimoni kävi keväällä erikoisella joogatunnilla. Joogaohjaaja oli esittänyt tunnin aluksi haasteen. Hän totesi, että aika harva joogaajista varmaankaan uskoi pystyvänsä seisomaan käsillään ilman tukea tasan tunnin kuluttua. Aika harva uskoi. Kuinka ollakaan, tunnin kuluttua lähes koko joogaluokka seisoi kuitenkin käsillään ilman tukea, vaimoni mukaan lukien.

Joogagurun mukaan onnistuminen edellytti kolme asiaa. Esittelen seuraavassa nämä kolme onnistujan ydintaitoa.

1. Attitude: asenne

On vain yksi tapa epäonnistua: se on olla yrittämättä. Yksi tärkeimpiä onnistumisen ydintaidoista on asennoitua toimintaan oikein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimeen ryhtyessäsi oletat onnistuvasi ennen pitkää. Se ei tarkoita, että sinun tulisi onnistua ensimmäisellä yrittämällä. Mutta se tarkoittaa, että sitoudut yrittämään sinnikkäästi kunnes onnistut. Asenteen tueksi kannattaakin opetella jokin metodi, jolla muunnat epäonnistumiset osaksi onnistumisprosessia.

Joogatunnilla asenne kumpusi gurun asettamasta haasteesta. Se ravisti joogaajat hereille pyrkimään aktiivisesti kohti aluksi mahdottomalta vaikuttanutta päämäärää.

2. Alignment: menetelmä

Pelkällä yrittämisellä ei saada vielä ihmeitä aikaan. Onnistumiseen tarvitaan myös toimiva menetelmä. Joogatunnilla menetelmä löytyi gurulta. Hän oli vuosien harjoittelun tuloksena oppinut tehokkaan menetelmän käsilläseisontaan. Hän oli myös harjaantunut opettaja, joka osasi jakaa oman osaamisensa toisten kanssa.

Joskus toimiva menetelmä löytyy elämällä: yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein pyörää ei kuitenkaan kannata keksiä uudestaan. Perehtymällä esimerkiksi innostavaan kirjallisuuteen löydät toimivia ja käytössä koeteltuja menetelmiä, jotka voit ottaa heti käyttöösi.

3. Action: toiminta

Et onnistu, ellet tartu toimeen. Sinun on itse tehtävä se työ, josta onnistuminen seuraa.

Joskus on kuitenkin vaikeaa saada itseäsi liikkeelle. Voi olla, että olet päättänyt juosta puolimaratonin. Kalliit uudenkarheat Karhut odottavat eteisessä, ja verkosta ladattu huippuvalmentajan suunnittelema juoksuohjelma on printattu ja laitettu sinitarralla seinälle. Mutta lenkille päätät aina lähteä huomenna. Ainoa tapa rikkoa viivästelyn syöksykierre on tehdä päätös. Toiminta tapahtuu aina nyt – ei huomenna tai viikon päästä.

Kun löydät itsellesi sopivan päämäärän, asennoidut siihen oikein, harjoittelet tarvittavat menetelmät ja tartut toimeen et voi lopulta kuin onnistua.

Se yksityisyydestä. Mitäs sitten tehdään?

26/05/2010

5 kommenttia

Facebook on tehnyt aika ovelan tempun. Ensin se on verkottanut pitkälti koko länsimaisen maailman. Ja nyt, askel askeleelta, Facebook on riisumassa meitä kaikkia virtuaalisesti alastomiksi. Pian kaikki, mitä sinusta Facebookiin kirjautuu on enemmän tai vähemmän julkista tietoa.

On toki huomattava, että itsensä julkituominen on ollut yhteiskunnassamme alati kasvava trendi muutenkin. Suunta näyttää kuitenkin siltä, että pian et voi enää edes halutessasi säilyttää salaisuuksia. Aika moni on tästä kauhusta kankeana. Dystoopikot siteeraavat vuoron perään Orwellia ja Huxleyta. Ja me muut silmäilemme epäillen tuota tietokoneeseen nykyään jo kiinteäksi pultattua nettikameraa. Joko isoveli valvoo?

Yksityisyys on elintärkeää dogmaattisessa keskusjohtoisessa yhteiskunnassa, joita historiastamme löytyy yltä kyllin. Kun tyranni määrää normit niin tiukalle, ettei kukaan ihminen voi tosiasiassa elää niiden mukaan, on pakko pitää salaisuuksia. Muuten kaikki joutaisivat roviolle. Nykyajan liberaalidemokraattisissa länsimaissa yksityisyys ei kuitenkaan ole enää ehto henkiinjäämiselle.

Demokraattisessa yhteiskunnassa yksityisyyden hälvenemisellä on myös mielenkiintoinen kääntöpuoli. Kuulin taannoin, että amerikkalaispoliitikot eivät enää uskalla valehdella vanhaan malliin televisiohaastatteluissa. Koskaan ei voi tietää, kaivaako vastapuolueen ehdokas seuraavassa vaalitaistossa vanhan haastattelun esiin YouTubesta. Voisiko yksityisyyden hälvenemisestä peräti seurata se, että avoimessa yhteiskunnassa toimittaisiin entistä rehellisemmin ja avoimemmin?

Yksityisyyden puutteeseen tepsii periaatteessa yksinkertainen niksi: elä niin, että koko elämäsi voisi tiedottaa jäännöksettä maailmalle.

Kyse on Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin muunnoksesta Big Brother -sukupolvelle. Königsbergin vanha kettu kun kehotti elämään niin, että jokaisen tekosi voisi ulottaa yleiseksi laiksi.

Ongelma tässä on, että harva meistä kykenee oikeasti tällaiseen ideaaliseen elämään. Jokainen töppää joskus, eikä jäännöksettä julkinen elämä tunnu siksi houkuttelevalta. Tässä apuun tulee kuitenkin yleisyys. Jos käykin ilmi, että – hyvänen aika! – ihan jokainen mokaa joskus, menettävät hölmöilyt merkittävästi shokkiarvoaan. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, ja niin edelleen. Et ole yksin virheidesi kanssa. Kuka tietää, vaikka oppisimme peräti ymmärtämään, että virheiden tekeminen on keskeinen osa omaa kehitystämme.

Tällä hetkellä kehitys näyttää suuntaavan kohti alati avoimempaa yhteiskuntaa. Tähän kehitykseen, niin kuin kaikkeen kehitykseen, liittyy myös ongelmia. En esimerkiksi suosittele tiedottamaan Facebookissa kaksiviikkoisesta kesälomamatkasta jolloin arvokiinteistösi jää tyhjilleen. Nykyaikainen rosvo kun louhii tiedon verkosta käden käänteessä. Kotiin palatessasi voi virtuaalivoron kädenjälki voi näkyä tyhjänä ammottavassa asunnossasi.

Jos kehitys jatkuu nykyistä rataa, on kuitenkin syytä miettiä, mitä sitten tehdään, jos yksityisyys muuttuu pian samanlaiseksi reliikiksi kuin hevosrattaat ja CD-levy. Kaikkeen kehitykseen liittyy hyviä ja huonoja puolia. Kumpaan suuntaan nyt ollaan menossa?

5 kirjaa, jotka muuttavat elämääsi

24/05/2010

7 kommenttia

Oma-apu eli self-help -kirjallisuus on tulvillaan käärmeöljykauppiaita, jotka lupaavat valheellisesti nopeita ja helppoja ratkaisuja ikiaikaisiin elämänongelmiin. Koko kirjallisuudenlaji on tästä syystä leimaantunut hömpäksi. Kuten Seth Godin on todennut, kirja, joka epäonnistuu pyrkiessään muuttamaan sinua saa oma-apuleiman. Jos kirja taas onnistuu pyrkimyksessään, nimike muuttuu oma-avusta loistokirjaksi, jota et lakkaa suosittelemasta lähimmäisillesi. Ero ei siis ole kirjailijan pyrkimyksessä, vaan siinä, miten hyvin hän onnistuu päämäärässään. Parhaat oma-apukirjat käsittelevät todellisia elämänongelmia ja tarjoavat niihin toimivia ratkaisuja. Ohessa viisi loistokirjaa, joihin tutustuminen muuttaa takuulla elämääsi.

1. Stephen R. Covey: 7 Habits of Highly Effective People

Coveyn uraauurtava teos linjaa kestävän ja syvällisen elämän peruspilarit. Covey kehottaa ottamaan vastuuta omista teoistasi, pitämään päämääräsi mielessä ja pyrkimään aina kaikille parhaaseen lopputulokseen. Emme häärää täällä yksin – siksi ainoastaan sinun etuasi palveleva lopputulos tuottaa harvoin kestävää hyvinvointia. Ottamalla vastuuta omasta elämästäsi ja pyrkimällä kaikkien hyvinvointiin kaikki voittavat.

2. David Allen: Getting Things Done

Uraauurtava ajanhallintaeepos, joka kääntää koko ajankäytön hallinnoinnin ajattelutavan nurin niskoin. Allen kehottaa käyttämään kalenteria vain kiinteästi aikaan sidottuihin tehtäviin kuten tapaamisiin. Muut tehtävät pilkotaan pieniksi osiksi ja järjestetään niin, että ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Allen tarjoaa myös monipuolisia neuvoja tehokkaiden arkistojärjestelmien rakentamiseksi. Allenin kirjan lukemalla pystyt pitämään mielesi kirkkaana ja keskittymään täysipainoisesti kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ilman, että muut toimesi tai pöytääsi peittävä paperivuori kuormittaisivat työmuistiasi.

3. Michael Michalko: Thinkertoys

Michalkon fantastinen luovuustekniikkaopas esittelee toinen toistaan käyttökelpoisempia menetelmiä ideoiden synnyttämiseen ja niiden käsittelemiseen. Michalko keskittyy kirjassa fiksusti sekä lineaariseen eli analyyttiseen ajatteluun, että intuitiiviseen ajatteluun. Huomiota saavat niin erilaiset aivomyrskytekniikat kuin rentoutuminen ja keskittyminenkin. Michalkon kirja tarjoaa kattavan valikoiman erinomaisia luovuustekniikoita.

4. Edward de Bono: Lateral Thinking

Jokaisen ongelmia elämässään kohtaavan ehdoton perustaito on lateraalinen ajattelu. Yleensä ajattelumme seuraa entuudestaan tuttuja ja toimiviksi osoittautuneita uria. Koska elämä heittää kuitenkin aina uudenlaisia haasteita vastaan, eivät vanhat mallit monesti toimi. Tällöin onkin hyvä kyetä ketterästi muuttamaan suuntaa ja muokkaamaan omia lähtökohtia. Teoksessaan lateraaliajattelun käsitteen keksinyt de Bono esittelee erilaisia tapoja ajatella lateraalisesti, sekä perustelee hyvin, miksi lateraalinen ajattelu toimii.

5. Juhana Torkki: Puhevalta

Ei riitä, että vain keksit hyviä ideoita. Ne pitää pystyä myös jakamaan toisten kanssa niin, että tulet ymmärretyksi. Tässä auttavat retoriikan työkalut. On hämmentävää, että aika moni retoriikan oppikirja jättää hyödyntämättä omia oppejaan: moni retoriikan opas on nimittäin puisevan tylsä. Torkin loistoteos ei syyllisty tähän helmasyntiin. Se on rikkaalla kielellä kirjoitettu ja viihdyttävä teos, josta saat kattavan käsityksen retoriikan tehokeinoista.

Laiva on lastattu lampailla ja porkkanoilla

14/05/2010

5 kommenttia

Sanotaan, että olet laivan kapteeni. Laiva on lastattu täyteen lampaita ja porkkanoita. Lampaat ovat laivan perässä ja porkkanat keulassa. Jos et tiedä, minne olet kuljettamassa lastiasi, pyörit ympyrää avomerellä. Lopulta lampaat syövät porkkanat, ja miehistösi lampaat. Jos et tiedä, minne olet menossa, et sinne pääsekään.

Ensin kannattaa siis selvittää, missä satamassa lampaille on käyttöä, ja missä porkkanoille. Kun tiedät porkkanasataman ja lammassataman suuntiman, käännät kokan kohti porkkanasatamaa ja annat käskyn posottaa täyttä vauhtia eteenpäin.

Yksin määräsataman tunteminen ei kuitenkaan takaa onnistumista.

Kuinka ollakaan, iltapäivällä iskee myrsky. Se repii purjeet riekaleiksi ja panee moottorin lunastuskuntoon. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, myrskyn perään tulee aivan peilityyntä. Eteenpäin ei pääse edes melomalla.

Päivien juostessa porkkanat mätänevät lopulta ruumaan. Lampailla on nälkä, ja niin on miehistölläsikin. Onneksi miehistösi MacGyver keksii viimein niksin, jolla moottori saadaan pulputtamaan. Pääsette taas liikkeelle. Suuntima on yhä kohti porkkanasatamaa – mutta mitä järkeä sinne on enää mennä? Mädät juurekset on jo kipattu yli laidan.

Visio on elämän tärkeä suunnannäyttäjä. Jos et tiedä, minne olet menossa, pyörit pian ympyrää kuin päätön zombi. Mutta visioinninkin kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos et osaa muuttaa suuntimaa elämän yllättäessä, voit päätyä porkkanasatamaan mukanasi vain laivan täydeltä lampaita.

PS. Kurkkaa tästä Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin esite. Asiaa lampaista ja porkkanoista ja muistakin elikoista – sekä tietysti onnellisuudesta ja merkityksestä. Ilmoittautuminen päättyy 31.5.

Terve mieli terveessä ruumiissa

10/05/2010

4 kommenttia

Ajatus kulkee, kun pääkoppa pelaa hyvin. Ja pään toiminta taas nojaa pitkälti muun kropan hyvinvointiin. Ajattelun ammattilainen ottaakin antiikin Kreikan ja Rooman älymystön ohjenuoran tosissaan: mens sana in corpore sano – terve mieli terveessä ruumiissa.

Nykyaikana yksi merkittävimpiä elämänlaadun heikentäjiä on nähdäkseni heikkolaatuinen ja yksipuolinen ravinto. Teollinen ruoantuotanto on syössyt ihmiset kuluttamaan valtavan määrän tyhjiä kaloreita ja samalla tankkaamaan kroppansa täyteen toinen toistaan mielikuvituksellisempia kemikaaleja, jotka laittavat muun muassa aineenvaihdunnalle, immuunijärjestelmälle ja aivotoiminnalle kapuloita rattaisiin.

Vaikka tiedämmekin jo yhtä sun toista ruoka-ainekemiasta ja ihmisen ruoansulatuksesta, sisältyy teollisiin ruoanvalmistusprosesseihin lähes väistämättä sellaisia piilomuuttujia, joita emme vielä osaa tieteellisesti tunnistaa. Toisaalta new age -gurut hehkuttavat toinen toistaan villimpiä sademetsädieettejä, jotka parantavat syövän ja keittävät kahvitkin päälle.

Tieteellisen tutkimuksen ja new age -hörhöilyn ristitulessa onkin mielestäni terveellisintä kokeilla uusia juttuja avoimin mielin, jotta saat selville, mikä toimii juuri sinun kohdallasi. Jokainen ihminen on yksilö – myös ruokavalionsa puolesta. Seuraavassa esittelen seitsemän näppärää konstia, jotka ovat osoittautuneet omien kokeiluideni ja lukemani perusteella merkittäviksi hyvinvoinnin edesauttajiksi.

1. Syö puhtaasti

Puhtaasti syöminen on nähdäkseni toimivan ruokavalion ydin. Se tarkoittaa sitä, että pyrit välttämään mahdollisuuksien mukaan prosessoituja ruokia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kaikkia eineksiä, mutta yllättäen myöskin esimerkiksi perinteistä valkoista sokeria tai suolaa sisältäviä ruokia.

Puhdas ruoka on luonnon omaa tuotantoa, johon kroppamme on ehtinyt mukautua kymmenien tuhansien vuosien evoluution kautta. Teolliset prosessit puolestaan muuntavat ruokaa monin sellaisin tavoin, joista emme vielä tiedä paljoakaan, saatikka sitten että kroppamme olisi ehtinyt muunneltuun ruokaan mukautua. Tämä ei siis tarkoita, että kaikki prosessoitu ruoka olisi automaattisesti pahasta. Mutta jos haluat syöttää kropallesi mittatilaustyönä räätälöityä sapuskaa, ovat luonnon antimet varmempi satsaus.

Puhtaan ruoan syöminen ei tarkoita herkuttelusta luopumista. Prosessoidun ruoan sijaan voit herkutella hedelmillä, vihanneksilla, viljatuotteilla, munilla, marjoilla, kalalla, äyriäisillä ja muilla luonnon omilla antimilla. Puhtaasti syöminen ei tarkoita suinkaan rehudieettiä – monet herkkuateriat voi valmistaa ihan vanhaan malliin puhtaastakin ruoasta, kunhan katsot, että ainekset ovat tuoreita, ja mieluusti luomua.

2. Lisää hyvää ruokaa

Jokainen dieettejä kokeillut tietää, ettei loputon ruokaneuroosi johda kuin mahanpuruihin. Helppo konsti ruokavalion siistimiseksi onkin syömisestä stressaamisen sijaan keskittyä lisäämään ruokavalioon tiettävästi hyviä ja laadukkaita ruoka-aineksia.

Lisäämisen periaate toimii pitkälti samalla tavoin kuin positiivinen ajattelu. Sen sijaan, että tuhlaisit päiväsi tuijotellen sitä, mikä ei toimi, satsaatkin toimiviin ratkaisuihin. Kehnot valinnat karsiutuvat pian pois itsestään. Näin et joudu sitoutumaan ihmedieettiin tai kieltämään itseltäsi vaikkapa hiilihydraattien tai suklaan syöntiä. Syöt sen, minkä syöt – mutta pyrit aktiivisesti lisäämään ruokavalioosi oikeasti hyviä ruokia. Vatsalaukun tilavuus kun on kuitenkin rajallinen.

Lisääminen tarkoittaa sitä, että satsaat ruokavaliossasi sellaisiin ruokiin, jotka edesauttavat oikeasti hyvinvointiasi. Tämän kirjoituksen lopusta löydät listan, jolta voit poimia mieleisiäsi ruoka-aineita kokeiluun. Huonovointisuutta aiheuttavat rasva- ja sokeripommit karsiutuvat luonnonvalinnan kautta käytössä pois, kun oikeasti maukkaat ja terveelliset ruoat löytävät tiensä ruokavalioosi.

3. Panosta laatuun

Myös syömisen suhteen kannattaa panostaa laatuun. Ei siis kannata ostaa sitä halvinta makkaraa, vaan ennemminkin satsata tuoreisiin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Yleisesti ottaen oma kokemukseni puoltaa luomutuotteiden käyttöä. Tietääkseni ei-luomulaatuisen ruoan torjunta-ainejäämistä on jo jonkin verran näyttöä.

Merkittävin luomun puoltaja on mielestäni kuitenkin maku. Esimerkiksi luomuhedelmä maistuu huomattavasti tavistoveriaan mehukkaammalta ja raikkaammalta. Kokeile verrata esimerkiksi marketin limettiä luomulimeen. On ihme, jos et huomaa eroa.

4. Pidä monipuolinen valikoima ruoka-aineita käsillä

Kuinka monta erilaista ruoka-ainetta syöt viikon aikana? Aika moni suomalainen pärjäilee liha-peruna-maito -ruokavaliolla. Kroppasi tarvitsee kuitenkin proteiinin ja hiilihydraatin ohella kaikenlaista muutakin pientä sälää c-vitamiinista sinkkiin, betakaroteenista kolekalsiferoliin. Tästä syystä kannattaakin pitää käsillä mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita.

Olen kuullut väitteen siitä, että esimerkiksi makeanhimo saattaa itse asiassa johtua hivenaineiden puutostilasta. Oma kokemukseni puoltaa tätä näkemystä vahvasti. Kun kroppasi alkaa sen sijaan saada vihiä uudesta ruokavaliostasi, alkavat mielitekosi ohjata syömistäsi koko lailla automaattisesti oikeaan suuntaan. Kun tekee mieli persiljaa, kannattaa syödä persiljaa. Ja jos kookosrasvassa paistetut suolamantelit taas tekevät kauppansa, anna palaa. Myös rasva ja suola ovat tärkeitä ravinteita – olennaista on saada niitä oikea määrä.

5. Kokeile uusia juttuja

Ruokavaliota saa rakennettua monipuolisemmaksi kokeilemalla rohkeasti uusia ruoka-aineita. Usein kaupasta lähtee mukaan se HK:n sininen, kevytmaito ja peruna. Jo lähikaupan kasvishyllystä löytyy kuitenkin kaikenlaista jännää bataatista erilaisiin chileihin, passionhedelmästä guavaan. Samaten kalatiskille on usein kannettu yhtä sun toista eksoottista merenelävää kirjolohen seuraksi.

Voit vaikkapa käydä systemaattisesti läpi lähikauppasi valikoimaa ja kokeilla, mikä istuu omaan pirtaasi. Jos ruokavalio koostuu lähinnä makkarasta ja maidosta, voin taata, että hivenainetarpeesi jäävät tyydyttämättä. Jos taas kaapissa on vain kaalia ja porkkanaa, nousee pizzanhimo pian niin ylitsepääsemättömäksi, että viherhörhöilyt unohtuvat siinä paikassa.

Kun lähikaupan valikoimat on testattu, voit suunnata kohti lähintä etnokauppaa tai luomukauppaa. Nykyään yhä useammasta kaupungista löytyy kaikenlaisia Aasia- ja Afrikkakauppoja. Ja esimerkiksi Ruohonjuuren ruokatarjonnan läpikäymiseen saa tarkkasilmäisempikin gastronautti käytettyä useamman kuukauden.

6. Syö sitä, mikä maistuu

Kun innostut kokeilemaan uusia juttuja, kannattaa pitää avoin mieli sen suhteen, mitä suuhun laittaa. Pitkässä juoksussa kroppasi tietää kuitenkin parhaiten. Jos jokin uusi ruoka ei vain ota maistuakseen, ei sitä kannata syödäkään. Kaikki ovat erilaisia, ja siksipä jokaisella on oma erityinen optimaalinen ruokavaliokin. Kukaan ei voi tulla julistamaan jonkun goji-marjan tai vehnänoraan ylimaallisuutta, jos ne eivät juuri sinulle istu.

Samaten jos patonki tai peruna saavat moottorisi hyrräämään, ei kumpikaan niistä liene muuten terveen ruokavalion osana pahasta. Avainsana hyvässä syömisessä on nähdäkseni monipuolisuus ja puhtaus. Sen, mitkä jutut sopivat juuri sinulle löydät vain kokeilemalla.

7. Ota rennosti

Ruokavalioremontista ei juuri ole hyötyä, jos se nostaa stressikertoimesi huippuunsa. Sen vuoksi kannattaakin aloittaa rauhallisesti, niin kuin minkä tahansa uuden taidon tai tavan hankkimisessa.

Poimi vaikka seuraavalta listalta kourallinen sellaisia ruoka-aineita, joita et normaalisti syö säännöllisesti. Koeta lisätä niitä parin viikon ajan säännölliseen ruokavalioosi. Valitse vaikkapa yksi aines kustakin seuraavasta kategoriasta: marjat, hedelmät, pähkinät, merenelävät, yrtit ja salaatit. Jos ne tuntuvat hyvältä, pidä niistä kiinni ja valitse muutama lisää. Jos lisäämisestä taas tulee kurja olo, anna ruoka-aineen olla. Näin löydät hiljalleen itsellesi sopivan tavan syödä. Tuloksena on pian terve mieli terveessä ruumiissa!

Lisää mielenkiintoista informaatiota löydät esimerkiksi Leo Babautan, Olli Postin, Juhana Harjun ja Christer Sundqvistin blogeista.

Lista tässä (suosi luomua, jos mahdollista):
mustikka, tyrni, vadelma, mustaherukka, mansikka, aronia, lakka, puolukka, banaani, omena, appelsiini, mandariini, sitruuna, lime, greippi, mango, guava, granaattiomena, hunajameloni, vesimeloni, cantaloupe-meloni, taateli, aprikoosi, persikka, cashew-pähkinä, parapähkinä, saksanpähkinä, macadamia-pähkinä, kuorellinen manteli, maapähkinä, tammenlehtisalaatti, lollo rosso, rucola, mizune, punasipuli, sipuli, valkosipuli, lohi, katkarapu, siika, kuha, kampela, kananmuna, spelttihiutale, kaurahiutale, ruishiutale, spelttijauho, ruisjauho, inkivääri, vihreä tee, valkoinen tee, rooibos-tee, yerba maté -tee, yrttijuomat (esim. Yogi Tea), nokkonen, voikukanlehdet, tuoreyrtit (basilika, oregano, rosmariini, salvia, korianteri, persilja, tilli), chilit, bataatti, lanttu, selleri, artisokka, kik-herne, valkoinen papu, ruskea papu, kookosmaito, kookoskerma, goji-marja, maca-jauhe, kaakaorouhe, spirulinalevä, vehnänoras, neitsytkookosöljy, neitsytoliiviöljy, kirnuvoi, vanilja, kaneli, kurkuma, curry, galanga, valkopippuri, mustapippuri, cayennepippuri, hunaja, vaahterasiirappi, raakaruokosokeri, vuorisuola