Onni onnettomuudessa

31/03/2010

Vanha kiinalainen tarina kertoo iäkkäästä maanviljelijästä, joka eli yksin pienessä kylässä aikuisen poikansa kanssa. Perheellä oli vain yksi vanha ja raihnainen hevonen, joka oli välttämätön miesten toimeentulon kannalta: ilman hevosta pienen maapalan viljely olisi mahdotonta.

Kuinka ollakaan, eräänä aurinkoisena päivänä hevonen pillastui ja karkasi vuorille. Kyläläiset poikkesivat yksi toisensa jälkeen valittelemassa vanhan miehen huonoa tuuria. Tämä totesi tyynesti: ”Älkää sanoko. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo.”

Vanha mies näki poikansa kanssa viikon verran nälkää. Mutta viikon päästä karkurihumma palasi vuorilta – mukanaan tusina toinen toistaan komeampia villihevosia. Kyseessä oli valtava omaisuus. Kyläläiset poikkesivat nyt yksi toisensa jälkeen onnittelemassa vanhaa miestä. Tämä vain totesi: ”Älkää sanoko. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo.”

Poika alkoi koulia villihevosia työkykyisiksi. Usean viikon ajan hän koulutti vikuripäisiä hevosia, joista osa alkoikin lopulta oppia tavoille. Eräs yönmusta ori oli kuitenkin varsinainen äkäpussi. Eräänä päivänä se karahti takajaloilleen ja heitti pojan komeassa kaaressa selästään, kirmaten sitten takaisin vuorille. Hevosta ei sen koommin nähty.

Rytäkässä poika mursi pahoin oikean jalkansa, eikä kyennyt enää koulimaan hevosia, saatika sitten kyntämään peltoa. Vanha mies näki taas poikineen nälkää. Nyt kyläläiset poikkesivat yksi toisensa jälkeen päivittelemässä, kuinka onni oli taas kääntynyt. Vanha mies totesi tyynesti: ”Älkää sanoko. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo.”

Kolmen viikon kuluttua naapurimaa julisti sodan ja jokainen kynnelle kykenevä nuorukainen värvättiin taistelemaan keisarin armeijaan. Sotaan koulimattomille maanviljelijöille tämä tarkoitti lähes vääjäämätöntä kuolemaa. Vain vanhan miehen poika jäi kotiin parantelemaan murtunutta jalkaansa.

(Ajattelun ammattilainen lomailee pääsiäisen ajan. Seuraava kirjoitus ilmestyy viikon päästä keskiviikkona. Valoisaa pääsiäistä kaikille!)

Hyviä uutisia?

29/03/2010

4 kommenttia

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Monet ajatuksemme saavat alkunsa pään ulkopuolelta: ystäviltä, ympäristöstämme, siitä mitä näemme, kuulemme ja muuten koemme. Ajatteluamme ohjaa erityisen paljon media. Lehdestä lukemasi suru-uutinen ohjaa myös omaa ajatteluasi kielteisempään suuntaan. Aivosähkökemiasi saa aikaan hormonireaktioita kehossasi, joista tulee kurja olo.

Vaikka olenkin vankkumaton optimismin kannattaja, en puolla naiivia optimismia. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista kurjaa, eikä se häviä silmät sulkemalla. Silti olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä pilaisin päiväni lukemalla aamulehdestä mitä kurjuuksia taas on tapahtunut.

Puolisen vuotta sitten kokeilin hetken aikaa seurata vain hyviä uutisia. Se onnistuu esimerkiksi täältä. Koe epäonnistui surkeasti. Kävi ilmi, että hyvät uutiset ovat harvoin kiinnostavia uutisia. Utsjoella riehunut puukkomies tai Kabulissa räjähtänyt autopommi aiheuttavat automaattisesti pelkoreaktion liskoaivoissasi. Pikku-Liisan, 7v, ensimmäinen ilmiömäinen ratsastussuoritus ei puhuttele samalla tavalla.

Kielteiset uutiset ovat yleismaailmallisia. Ne puhuttelevat kaikkia.

Kielteiset uutiset herättävät kysymyksen: ”Entä jos minulle kävisi noin?” Tästä nouseva pelko puolestaan ravistelee hormonitoimintaasi ja saa aikaan välittömiä muutoksia kehossasi ja mielessäsi. Mielikuvituksesi laukan laannuttua huomaat, että istutkin yhä kotikeittiön rauhassa höyryävän kahvikupposen äärellä, etkä juoksekaan Kabulissa suojaan sinkoilevia peltikappaleita väistellen. Tuloksena on puhdistava tunne, katharsis, niin kuin Aristoteleskin aikoinaan opetti.

Jokapäiväinen kielteisten uutisten seuraaminen ei tee hyvää. On hyvä pysyä uutiskartalla, mutta päivittäinen kaukaisiin puukkomiehiin ja pommittajiin paneutuminen synnyttää aivan turhaa kielteistä ajattelua. Vaikka onkin tärkeää tietää, minkälaisessa maailmassa elämme, ei jokaisen yksittäisen tragedian yksityiskohtainen tarkastelu edistä sen enempää ymmärrystäsi kuin elämänlaatuasikaan.

Voit myös seurata uutiskenttää kokonaisvaltaisemmin, poimien ainoastaan omiin kiinnostuksesi kohteisiin liittyvät jutut tarkempaan syyniin. Perehdyt yhtäältä jatkuvasti uusiin, oikeasti itsellesi hyödyllisiin uutisiin. Toisaalta pysyt kuitenkin kartalla siitä, mitä maailmalla tapahtua. Todennäköisyys löytää myös oikeasti koskettavia myönteisiä uutisia on suurempi.

Tässä voit käyttää apunasi esimerkiksi tietoon upottautumisen eli informaatioimmersion tekniikkaa. Ohjeen informaatioimmersioon löydät Filosofian Akatemian maksuttoman Laajennetun mielen oppaan sivuilta 15–16.

Hymyn kaaosteoria

26/03/2010

11 kommenttia

Istuin eilen kirjoittamassa väitöskirjaani Lasipalatsin yläkerrassa. Lasipalatsin pittoreski funkkistyyli luo muuten mitä sopivimmat puitteet kirjoitustyölle; suosittelen lämpimästi, jos kaipaat inspiroivaa työympäristöä.

Ennen yläkertaan siirtymistä hain Café Lasipalatsin tiskiltä kupillisen kuumaa valkoista teetä. Nuori tarjoilijatartyttönen tervehti säteillen, hymyillen sydämensä pohjasta. Samassa omatkin suupieleni suuntasivat vaistonvaraisesti kohti korvia, loskakelistä ja kastuneista sukista huolimatta.

Vilkaisin takanani seisovaa jonoa, ja huomasin, että minuun tarttunut hymy levisi taianomaisesti myös muuhun jonoon. Koko kuppila sähköistyi silmänräpäyksessä. Ihmiset nyt vaan näyttävät söpömmiltä hymy naamalla, ja muutenkin iloisuudesta tulee itsellekin iloinen olo. Ilo synnyttää lisää iloa.

Hämmästyin kuitenkin sitä, miten valtavan vaikutuksen yksi ihminen voi saada aikaan. Jos säteilevä tarjoilijaneito olisikin tarjoillut teet ja kahvit yrmeänä hymähdellen, niin kuin on usein maan tapa, olisi paikan vetovoima jysähtänyt kulmakuppilan tasolle. Nyt yhden ainoan ihmisen hymy onnistui herättämään koko kuppilan asiakaskunnan uuteen loistoon.

Yksi oikein sijoitettu hymy voi muuttaa toisen ihmisen päivän loskaisesta jurmuttamisesta riemujuhlaksi.

Parhaassa tapauksessa strategisesti väläytetty hymy muuntaa jopa kokonaisen kuppilan loskakelissä vuotavine kenkineen sisään raahautuneen asiakaskunnan säteileviksi ja innostuneiksi pulputtajiksi. Kuka tietää, kuinka kauas vaikutukset vielä kiirivät. Siinä on kaaosteoriaa kerrakseen.

Placebo: silmänlumetta?

24/03/2010

10 kommenttia

Ennen lasten syntymää olin pitkälti yöihminen. Tein usein töitä pitkälle aamutunneille, joskus jopa kellon ympäri. Tässä avuksi tuli usein sikspäkki Battery-energiajuomaa.

Joitakin vuosia sitten Ilta-Sanomissa oli juttu energiajuomista. Jutussa todettiin, että Battery-tölkki piristää oikeasti tasan yhtä paljon kuin kahvikuppi. Energiajuoman piristävä vaikutus perustui siis lumevaikutukseen eli placeboon. Jutun luettuani keinotekoinen valvonta-apu lakkasikin välittömästi toimimasta.

Kärvistelin joitakin viikkoja ilman tehonsa menettäneitä energiajuomia. Lopulta jouduin tekemään käytännön syistä radikaalin päätöksen: päätin olla uskomatta Ilta-Sanomien juttua. Ennen jutun lukemista Battery-tölkki oli tehnyt oikein hyvin sen, minkä lupaa. Päätöksen jälkeen ihmelitku alkoi taas hissukseen toimia, enkä sen koommin antanut itselleni lupaa kiistää sen vaikutusta. Lumetta tai ei, se piti minut hereillä.

Lumevaikutus on noussut pinnalle viime aikoina etenkin psyykenlääkkeistä käydyissä tieteellisissä keskusteluissa. Viime kuukausina on ilmestynyt tutkimuksia, joissa on käynyt ilmi, että esimerkiksi masennukseen usein määrätyt serotoniinihormonin takaisinottoa hillitsevät SSRI-lääkkeet toimivatkin nippa nappa tehokkaammin kuin kontrolliryhmälle annettu sokeritabletti.

Tutkijat epäilevät, että sekin pieni ero saattaa johtua SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista: potilaat uskovat paremmin tulevansa terveiksi saadessaan tuttuja oireita. Mutta onko sokeritabletin teho tosiaan silmänlumetta?

Jos ratkaisu toimii, on käytännön kannalta yhdentekevää perustuuko se lääkemolekyyliin vai omaan uskomukseesi.

Hereillä pysymiseen tai masennuksesta paranemiseen saadaan todistetusti apua menetelmillä, jotka saavat henkilön uskomaan lopputulokseen. Meissä kaikissa onkin valtava määrä voimavaroja, jotka oikein kanavoimalla saamme aikaan huikeita tuloksia.

Jos saamme todellisia tuloksia aikaiseksi, mitä väliä sillä on, käytämmekö siihen tieteellisesti testattuja kemikaaleja, vai ”huijaammeko” oman päämme toimimaan haluamallamme tavalla? Mitä lumetta se sellainen on, joka tekee ihan oikeasti sen, minkä lupaa?

Oletko tankki vai tiikeri?

19/03/2010

7 kommenttia

Sain viimein raivattua ulkorakennukseen tilaa sen verran, että siellä mahtuu kirjoittamaan. Työhuone alkaa muistuttaa takavuosien näkemystäni hullun professorin kammiosta pölyisine kirjariveineen, miellekartoilla vuorattuine seinineen ja artikkelien peittämine työpöytineen.

Toissailtana olin kirjoittamassa väitöskirjaani ja poikkesin hetkeksi sisälle. En ollut ajatellut viipyä kuin hetken, mutta kuinka ollakaan, vaimoni oli juuri lähdössä jumppaan. Hän oletti, että nukutan lapset, niin kuin on normaalisti tapana keskiviikkoisin.

Siitä vasta poru syntyi. Olin kirjoittamisesta fiiliksissä kuin pikkulapsi karkkikaupassa, ja lasten nukuttaminen tuntui sillä silmäyksellä ihan viho viimeiseltä koitokselta. Koko olemukseni täyttyi pakottavasta tarpeesta karata äkkiä ovesta ulos takaisin pölyisten kirjojeni pariin.

Hetken siinä kärvisteltyäni tajusin kuitenkin, että moka oli omani: haavekuvani kirjoihin uppoutumisesta pikkutunneille asti sai käyttövoimansa siitä, että olin suloisesti unohtanut arkirutiinin. Toivuttuani sain itseni viimein kammettua kirjoittamismoodista nukuttamismoodiin. Muutaman lastenlaulun jälkeen muksut tuhisivatkin jo Höyhensaarilla.

Jäin miettimään sitä, minkä ihmeen takia toimesta toiseen vaihtaminen oli niin tuhottoman vaikeaa. Vastaus hahmottui kohtalaisen äkkiä.

Toimintamme koostuu erilaisista prosesseista.

Toiminta, niin kuin ajattelukin, koostuu eri tavoin rakentuneista tapahtumasarjoista, jotka tuottavat erilaisia tuloksia. Nämä prosessit ovat puolestaan aika raskaita; niillä on oma liikevoimansa, jota on vaikeaa pysäyttää siinä vaiheessa, kun ne ovat kerran käynnistyneet.

Toimintaprosessit ovat kuin vinyylilevyjä: kun yhden on kerran laittanut pyörimään, on aika vaivalloista raahautua olohuoneen toiselle puolelle vaihtamaan levyä. Koetapa esimerkiksi joskus lakata kokeeksi puhumasta kesken lauseen, tai pysähtyä paikallesi, kun olet kävelemässä kauppaan. Kovimmat tahdon jättiläiset kykenevät pidättelemään käynnissä olevaa prosessia jopa kymmeniä sekunteja.

Ihmiset ovat kuitenkin nähdäkseni erilaisia sen suhteen, kuinka hyvin käynnissä olevat prosessit joustavat ympäristömuuttujien suhteen – eli kuinka joustavia ihmiset ovat. Yhdet ovat tankkeja, toiset tiikereitä.

Tankki puskee läpi yhden jutun kerrallaan, pyrkien lopputulokseen vääjäämättömällä teholla puut ympärillä ryskyen. Tankin suunnan kääntäminen vaatiikin Teräsmiehen otteita. Tiikeri puolestaan loikkii mättähältä mättähälle kissaeläimen eleganssilla ja muuttaa suuntaa silmänräpäyksessä jos tarve niin vaatii. Tunnistan itseni ensimmäisestä kategoriasta; mutta kenties ripaus tiikeriäkin voisi toisinaan tehdä ihan hyvää. Voikohan tiikeriksi oppia?

Mitä on laatu?

17/03/2010

4 kommenttia

Aiemmassa blogikirjoituksessa kehotin panostamaan laatuun. Laadukkaat tavarat mahdollistavat jouhevan toiminnan ja laadukas taide, musiikki ja muu luova työ siivittää myös omat ajatukseesi korkeaan lentoon. Mutta mitä on tuo mystinen laatu?

Laatu tarkoittaa jotakin itsessään ainutkertaisen arvokasta.

Kun puhutaan ihmisen kädenjäljestä, laadukas työ – oli se sitten käyttöesine tai taideteos – on ammattimaisen työn tulos, jossa tekijän intohimo työtään kohtaan on kohottanut juuri oikeat nyanssit ja yksityiskohdat polttopisteeseen. Laatu ei siis ole sama asia kuin kestävyys, tasokkuus tai design-arvojen täyttäminen. Laadukas käyttöesine on toki usein kestävä ja tasokas – mutta laatu on jotakin, joka ylittää nämä maalliset arvot.

Laatu seuraa nähdäkseni tekijän taidosta ja intohimosta. Esineitä, teoksia ja miksei vaikkapa teatteriesityksiä arvioidessa voidaankin jakaa työn tuloksen taso neljään luokkaan.

Jos tekijällä ei ole sen enempää taitoa kuin intohimoakaan, on tuloksena rihkamaa tai tyhjänpäiväistä suhaamista. Kaukoidän tienvarret ovat täynnänsä roinaa, jonka tekijää ei ole siivittänyt sen enempää käsityöläisen omanarvontunto kuin intohimokaan. Motiivina on puhtaasti raha ja toimeentulo, ja tulokset puhuvat puolestaan. Samaten firman pikkujouluihin puolipakolla kyhätty mukahauska harrastelijateatterifiasko jää suhaamisen tasolle.

Jos tekijällä puolestaan on taitoa, muttei intohimoa, on tuloksena tasokas ja kestävä tuote, joka tekee sen, minkä lupaa, herättämättä samalla suuria tunteita. Tasokkaita ammattimiehen tuotoksia ovat esimerkiksi japanilaisautot tai valtavirran popmusiikki. Ammattituottaja vääntää studiossa soundit kohdalleen ja lähettää kuusinumeroisen laskun.

Jos tekijä taas on intohimon vallassa, mutta ei ole vielä opetellut riittävää taitoa, on kyseessä amatöörin tuotos. Vaikka esimerkiksi kolmevuotias tyttäreni maalaa omasta mielestäni maailman hienoimpia tauluja luovan intohimon puuskassa, en silti varaa vielä seinätilaa MoMA:sta.

Mutta jos tekijällä on sekä riittävä ammattitaito, että polttava intohimo tekemistään kohtaan, on tulos aidosti laadukas. Tästä on kyse silloin, kun Heath Ledger astuu ruutuun elokuvassa The Dark Knight, vangiten katsojan otteeseensa ensimmäisestä kuvasta ja jättäen huippulahjakkaat kanssanäyttelijänsä auttamatta varjoonsa loppuelokuvan ajan. Tästä on kyse, kun Glenn Gould soittaa jokaisen pianistinalun loppuun saakka kuluttamia Bachin inventioita niin, että musiikkiin paneutumaton amatöörikin hiljenee soittoa kuullessaan.

Tästä on kyse, kun Leonardo maalaa Viimeisen ehtoollisensa tai William Turner Rain Steam and Speedinsä. Tästä on kyse silloin kun Shakespeare kirjoittaa Hamletinsa ja Homeros Odysseiansa. Ja tästä on kyse, rohkenisin väittää, kun Apple marssittaa markkinoille uuden puhelimen tai kannettavan tietokoneen, kun Mercedes esittelee uuden E-sarjalaisen tai kun Eero Aarnio suunnittelee pallotuolinsa.

Laatu tarkoittaa sitä, että jokin esine, asia tai tapahtuma palvelee tarkoitustaan lähes täysin jäännöksettä, käyttäjänsä ja tarkkailijansa ihastuksesta mykistäen. Ihmistyössä laatu seuraa siitä, että ihminen toimii koko osaamisensa äärirajoilla, tuottaen flow-tilassa jotain niin ainutlaatuista ja koskettavaa, ettei sellaista voi kuvitella kenenkään muun koskaan toiste tuottavan. Laatu seuraa oman kutsumuksen täydellisestä täyttämisestä. Panostamalla laatuun jaamme toisten kutsumuksen täyttymyksen ja saamme siitä samalla pontta myös omalle hyvinvoinnillemme.

Mistä sitten tunnistaa laadun? Se onkin ihan oma kysymyksensä.

Nyt vai eläkkeellä?

12/03/2010

11 kommenttia

Amerikkalainen liikemies vieraili pienessä espanjalaisessa kalastajakylässä.* Kalasatamassa hän huomasi kalamiehen kiinnittämässä venettään laituriin. Kalastaja oli saanut melkoisen saaliin. Liikemies kysyi kalastajalta: ”Kuinka pitkään sinulla meni tuon saaliin saamiseksi?” Kalamies vastasi: ”Muutama tunti.”

Liikemies oli ällistynyt. ”Etkö sinä tajua, että voisit moninkertaistaa tulosi, jos kalastaisit koko päivän?” Kalamies ihmetteli, miksi hän sitä haluaisi – nykyinen saalis kun riitti rahoittamaan hänen ja hänen perheensä elämän. ”Mitä sinä sitten teet ajallasi?” kysyi liikemies kulmiaan nostellen. ”No, minä nukun pitkälle aamuun, leikin lasteni kanssa, soittelen kitaraa, kävelen pitkin rantoja ja istun pitkiä iltoja kavereideni kanssa viiniä siemaillen”, vastasi kalamies.

”Mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Katsopas nyt, jos kalastaisit neljä kertaa enemmän, voisit kasvattaa omaisuuttasi niin, että voisit pian palkata alaisia kalastamaan. Siten moninkertaistaisit pian omaisuutesi. Seuraavaksi voisit muuttaa perheesi kanssa pääkaupunkiin ja johtaa yritystäsi sieltä. Voisit laajentaa toimintaasi koko maahan ja johtaa miljoonia tuottavaa kalastusyritystä.”

”Ja kauanko tähän menisi?” kysyi kalamies.

”Sellaiset 15-20 vuotta. Mutta eihän se ole aika eikä mikään imperiumin perustamisessa.”

”Mutta mitä sitten?”

”No, paras osa on vielä kuulematta. Kun olet kasvattanut liikevaihdon satoihin miljooniin, myyt koko roskan parhaiten tarjoavalle. Nettoat miljardeja! Sitten voit vetäytyä eläkkeelle, muuttaa vaikka johonkin pikkukylään, nukkua pitkälle aamuun, peuhata muksujen kanssa, soitella kitaraa, kävellä pitkin rantoja ja vaikka viettää aikaa kavereidesi kanssa viiniä siemaillen!”

”Mutta sitähän minä teen jo nyt”, sanoi kalamies.

Elätkö sinä unelmaasi – vai odottaako se vasta eläkkeellä?

*Tämä klassinen tarina löytyy monesta oma-apuoppaasta ja lukuisilta verkkosivuilta. Sen sanoma ei ole kenties koskaan ollut ajankohtaisempi kuin nyt.

Optimisti onnistuu aina

04/03/2010

4 kommenttia

Sekä optimisti että pessimisti ovat realisteja. Optimismi synnyttää positiivista todellisuutta ja pessimismi puolestaan negatiivista todellisuutta.

Moni pessimisti puolustelee elämänasennettaan sillä, että pessimistinä ei ainakaan joudu pettymään. Kun lähtökohtana on, ettei kuitenkaan onnistu, on jokainen onnistuminen iloinen yllätys. Tämä perustuu merkilliseen olettamaan, että elämä ikään kuin tapahtuisi meille – että meillä ei olisi valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme elämäntapahtumiin. Voit kuitenkin vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan.

Sanotaan, että voit tehdä joka sekunti noin sata asiaa: voit hyppiä tasajalkaa, soittaa puhelun, viheltää, avata email-ohjelman ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit tehdä sata kertaa sata kahden asian yhdistelmää. Kahdessa sekunnissa valinta-avaruutesi laajenee siis kymmeneen tuhanteen yksikköön. Kolmessa sekunnissa valintoja on jo miljoona, neljässä sata miljoonaa. Minuutissa valinta-avaruutesi on laajentunut niin suureksi, ettei kotitietokoneesi osaa enää käsitellä sitä merkitsevää lukua. Kymmenessä minuutissa siihen ei pysty edes supertietokone.

Käytössäsi on siis jatkuvasti lähes ääretön määrä erilaisia mahdollisuuksia. Suuntaamalla toimintasi kohti jotakin mielekästä päämäärää opit intuitiivisesti valitsemaan noista mahdollisuuksista ne, jotka edistävät päämäärääsi. Voit siis pitkälti tehdä elämästäsi juuri sellaisen, kuin haluat. Lisäksi pessimistin olettamus epäonnistumisen tavallisuudesta on vailla perustaa myös toisesta syystä.

Optimisti ei nimittäin epäonnistu koskaan.

Jos hylkäät ajatuksen siitä, että elämä tapahtuu sinulle ja omaksut aktiivisen roolin oman elämäsi vaikuttajana, käy pian ilmi merkillinen seikka. Kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle, milloin aloittamasi hanke on valmis.

Jos määräät itse aktiivisesti elämäsi tahdin, määräät myös sen, milloin työsi tulee valmiiksi. Näin jokainen näennäinen epäonnistuminen onkin itse asiassa vain työvaihe kohti onnistumista – jonka optimistina tiedät häämöttävän näköpiirissä ennemmin tai myöhemmin. Pessimisti saattaa lannistua ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Optimisti ottaa opikseen ja puurtaa eteenpäin.

Ei optimisti onnistu joka kerta siinä mielessä, että optimisti voittaisi joka pelin tai synnyttäisi joka yrittämällä mestariteoksen. Mutta optimisti onnistuu siinä, että hän kykenee antamaan jokaiselle tapahtumalle – myös epäonnistumisille – merkityksen, joka tukee hänelle itselleen tärkeitä päämääriä.

Optimismi on ennen kaikkea proaktiivista ajattelua – siis ajattelua, jossa omaksutaan rohkeasti rooli oman elämän aktiivisena ohjaajana. Optimisti pyrkii aina aktiivisesti kohti parasta mahdollista lopputulosta ja hyödyntää vastoinkäymiset oppimiskokemuksina, jotka edistävät matkaa kohti päämäärää. Siksi optimisti onnistuu lopulta aina.

Panosta laatuun

01/03/2010

8 kommenttia

Hyvinvoinnin kannalta on olennaista huolehtia siitä, että käytössäsi on ainoastaan se, mitä oikeasti tarvitset. Jokainen omistamasi esine sisältää kehotuksen toimintaan ja toimii näin mahdollisena stressin aiheuttajana. Ylimääräistä stressiä ei kannata kasata itselleen turhan päiten. Siksi turhasta krääsästä kannattaakin hankkiutua eroon. Olennaiseen keskittymisen lisäksi on tärkeää panostaa laatuun.

Pelkimmillään laatu tarkoittaa sitä, että saat aikaiseksi haluamiasi tuloksia ilman lieveilmiöitä.

Laadukas auto on sellainen, joka kuljettaa sinut töihin ja takaisin haluamaasi vauhtia ilman, että sitä täytyy käyttää huollossa kerran kuukaudessa. Laadukas vaate pitää tuulen ja tuiskun ulkona eikä repeä kappaleiksi heti kun yksivuotias päättää pitää sitä kiipeilytelineenä – tai näyttää turkasen hyvältä eikä päädy UFF:n keltaiseen laatikkoon heti ensimmäisten iltamien jälkeen. Laadukas ruoka taas on maukasta ja pitää nälän loitolla starttaamatta samalla suolistobakteerien diskobileitä. Laatu tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että esine tai asia tekee hyvin sen, mitä lupaa laukeamatta välillä.

Kun puhutaan esteettisistä arvoista – siis kauneudesta – muuttuu laatu konstikkaammaksi kysymykseksi. Miksi esimerkiksi William Turnerin Rain Steam and Speed on laadukas mestariteos, mutta paikallisen baskeri kallellaan tuhertavan tulevaisuuden suuruuden suurteos ei? Nähdäkseni kyse on kahden asian funktiosta.

Laatu seuraa intohimosta ja taidosta. Laatu edellyttää taitoa, sillä vasta riittävän taitava tekijä kykenee tuottamaan todelliseksi toimivan ja tarkoituksenmukaisen esineen tai teoksen. Taito yksin riittää kuitenkin vain ammattimaiseen lopputulokseen. Todellinen ainutkertainen laatu edellyttää intohimoa, sillä vasta työtään rakastava laittaa itsensä kokonaan likoon mitään säästelemättä. Vasta intohimoisesti työhönsä suhtautuva tekijä kykenee intuitiivisesti tunnistamaan ja huomioimaan kaikki ne tuhannet tärkeät yksityiskohdat, jotka nostattavat ammattilaisen kädenjäljen mestariteokseksi.

Käyttöesineiden kohdalla laatuun panostamisen arvo on itsestään selvä. Kun käytettävät esineet tekevät hyvin sen minkä lupaavat, eivätkä hajoa vähän väliä, saat jouhevammin aikaiseksi tuloksia. Taideteosten kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Ympäristömme vaikuttaa jatkuvasti ajatteluumme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Rohkenisin väittää, että laatu synnyttää lisää laatua. Laadukas teos seinällä tai huippumuusikon suoritus kotistereoista siivittää ajatukset sellaisiin korkeuksiin, joihin keskinkertainen teos ei niitä jaksa lennättää.

Kun valitset kotiisi ja työpaikallesi laadukkaita huonekaluja, koriste-esineitä ja taideteoksia synnytät ympäristön, joka nostaa omaa ajatteluasi entistä laadukkaammaksi. Panosta siis laatuun.

7 oivallista apuria Ompun käyttäjälle

26/02/2010

7 kommenttia

Applen tietokoneet parantavat ajattelun ammattilaisen elämänlaatua ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin ne ovat erinomaisen intuitiivisia käyttää. Toisekseen, niiden suunnittelussa on keskitytty olennaiseen. PC:n virittämiseen tottuneelle molemmat voivat olla kielteisiä ominaisuuksia: jos haluat hienosäätömahdollisuuksia, saa niitä omenalootasta kaivaa urakalla. Macit tekevät murto-osan siitä, mihin PC:t pystyvät. Mutta sen vähän ne tekevät pääasiassa erinomaisesti.

Omasta Ompusta saa kunnolla tehoja irti asentamalla muutamat keskeiset apuohjelmat ja ohjelmistot. Ohessa seitsemän oivallista Mac-käyttäjän apuria. Osa oheisista ohjelmista löytyy myös PC:lle. Lisää ohjelmistosuosituksia löydät täältä.

1. Quicksilver Blacktreen huikea ajatustenluku-plugin kasvaa kiinni Mac-työskentelyyn. Periaatteessa kyseessä on vain monipuolinen näppäinkomentorajapinta. Quicksilver oppii kuitenkin pian aavistamaan jo muutamasta kirjaimesta, mitä haluat tietokoneesi tekevän. Tuloksena Omppusi reagoi usein ajatuksen nopeudella silloin, kun haluat käynnistää jonkun ohjelman tai vierailla verkkosivulla. Quicksilverin löydät osoitteesta www.blacktree.com.

2. Google Quick Search Box Googlaaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja helppoa. Yksinkertaisella näppäinkomennolla heräävä Google-ikkuna hoitaa perusgooglailut, kuvahaut ja Wikipediat käden käänteessä. Hakujen vasteajat ovat keskeisiä erityisesti käyttäessäsi laajennettua mieltäsi. Tässä Google Quick Search Box säästää aikaa sekuntikaupalla jokaisesta hausta. Hakuboksi löytyy muuten myös Windowsille. Lataa omasi osoitteesta desktop.google.com.

3. 1Password Käytätkö aina samaa salasanaa eri verkkosivustoille? Vai onko salasanasi niinkin turvallinen, että pitää jopa sinut verkkosivustojesi ulkopuolella? Avuksi kannattaa ottaa salasanaholvi. Oivallinen Omppukäyttäjän apuri on tässä 1Password. Ohjelmistoon tallennat järeän teollisuustason suojauksen alle kaikki salasanasi, luottokorttitietosi ja muut arkaluontoiset dokumenttisi. Sen jälkeen surffaat netissä turvallisesti ja availet salasanan alaiset sivustot yhdellä hiiren klikkauksella. Hae suoja salasanoillesi täältä.

4. CrashPlan Applen varmuuskopiointiohjelma Time Machine on susi jo syntyessään, olkoonkin, että sen käyttöliittymä on näppärä ja sievä. Jos aikakonetta käyttää langattomassa verkossa, saattaa se tuhota oman varmuuskopionsa aivan yllättäen. Siispä apuun tulee oivallinen CrashPlan: sekä kovalevylle että verkkoon tallentava CrashPlan on erinomainen ratkaisu varmuuskopiointitarpeisiin. CrashPlanissa on vieläpä se hyvä puoli, että jos yläkerran vesileikit muuttavat asuntosi kylpyläksi, on verkkokopio visusti tallessa. CrashPlan on myös saatavilla sekä Windowsille että Linuxille. Osoite on www.crashplan.com.

5. ShoveBox Maailman yksiselitteisesti päätähuimaavin verkkopalvelu Evernote on loistava ratkaisu muistiinpanojen arkistointiin. Sen avulla et enää ikinä unohda mitään, mitä et halua unohtaa. Evernote on kuitenkin raskas itse muistiinpanojen nopeaan ylöspanoon. Kun idea pälkähtää päähän, olet näppäinkomennonkin jälkeen vielä parin hiirennapsautuksen päässä sen taltioimisesta. Tässä apuun tuleekin ShoveBox. Quicksilver-tyyppinen rajapinta mahdollistaa ideasi taltioimisen salamannopeasti. Näppäinkomennon jälkeen kirjoitat tekstin ja painat enteriä – siinä kaikki! ShoveBoxista voit siirtää muistiinpanosi talteen Evernote-arkistoon vaikkapa kerran viikossa. Hae oma lappulaatikkosi täältä.

6. MacJournal MacJournal on erinomainen erityisesti päiväkirjan pitämiseen suunniteltu tekstinkäsittelyohjelma. Jos harrastat ajatuksenjuoksusi taltiointia päiväkirjan kansien väliin, tarjoaa MacJournal oivallisen digitaalisen avun. Voit hyödyntää ohjelmiston kätevää arkistointitoimintoa, kokoruudun kirjoittamista sekä suojata päiväkirjasi kädenkäänteessä salasanalla. Digitaalisen päiväkirjan lataat itsellesi täältä.

7. iWork Applen toimistopaketilla voi tehdä noin 3% siitä, mitä esimerkiksi Microsoftin vastaavalla. Mutta sen, minkä sillä voi tehdä, voi tehdä tyylikkäästi, takuuvarmasti ja käden käänteessä. iWork onkin tyypillinen esimerkki Applen ideologiasta: tehdään vähän, mutta tehdään se hyvin. Diaesitysten väsääminen Keynotella on yhtä juhlaa. Pagesilla kirjoittaminen on puolestaan intuitiivista ja helppoa: tärkeitä komentoja ei tarvitse kaivaa esiin monipolvisten valikkorakenteiden alta. Paketin heikoin lenkki Numbers on köyhän miehen Excel, mutta käy perustaulukointiin aivan passelisti.

iWorkin vahvuuksia on kaksi. Ensinnäkin perustoiminnot löytyvät kaikki hetkessä intuitiivisesti, eikä niitä tarvitse metsästää valikkolabyrintistä kissojen ja koirien kanssa. Ohjelma ei siis asetu kirjoittamisen tai suunnittelun esteeksi. Toiseksi, iWorkin tarjoamat sapluunat ja työkalut mahdollistavat hurjan näyttävien dokumenttien ja diaesitysten laatimisen salamannopeasti. Vaativalle spesialistille iWork tuskin riittää työkaluksi – mutta normaalissa tekstinkäsittelyn, diaesitysten ja taulukkolaskennan päivittäiskäytössä se pesee kilpailijat mennen tullen. iWorkin demoversion saat ladattua täältä.