Kohtele toista kuin vertaistasi – älä kuten kaltaistasi

Kristillinen versio kultaisesta säännöstä kuuluu: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”. George Bernard Shaw on kuitenkin osuvasti huomauttanut, ettei toisille kannata tehdä sitä, mitä haluaa itselleen tehtävän – kaikki eivät välttämättä pidä samoista asioista. Siksi kultaisesta säännöstä kannattaakin kenties käyttää buddhalaisten ja taolaisten kieltävää versiota: älä tee toiselle sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän.

Emme ole samanlaisia. Mutta olemme saman arvoisia – joka ikinen meistä.

Kun olin noin viisivuotias, minua raivostutti suunnattomasti aikuisten tapa suhtautua minuun. Kotona ravanneet tädit ja sedät hössöttivät kimittävällä äänellä: “Hellan lettas kun sinä olet kasvanut, sinähän olet jo iso poika.” Lässyttämällä aikuinen kaivoi henkisen kuilun väliimme, ja häneen oli mahdotonta suhtautua järkevästi. Aikuisen kohtaaminen oli merkittävän enemmistön kohdalla todella vaivaannuttavaa.

Ukkini oli kuitenkin toista maata. Muistan pienestä pitäen, kuinka hän esimerkiksi esitteli minulle kärsivällisesti kellonsa toimintaa – äänenpainoin, joita hän olisi voinut käyttää kollegansa kanssa kiperästä ongelmasta keskustellessaan. Huolimatta siitä, että kellotaulu oli minulle suuri mysteeri, ukki opasti minuutti- ja tuntiviisareiden saloihin. Hän ymmärsi, että vaikka en vielä tiedä kaikkea, mitä hän tietää, se ei vähennä ihmisarvoani lainkaan.

Me olemme kaikki hurjan erilaisia. Yksi tietää kaiken autoista, toinen viihtyy taas differentiaalikalkyylin parissa. Kolmannelle hepat voivat olla se juttu, ja neljäs tykkää saippuasarjoista. Tapamme suhtautua asioihin – se, mistä pidämme, ja mistä emme pidä – vaihtelee tietysti ihmisestä toiseen, samaten se, mitä osaamme. Siksi toista ei pidä kohdella kuin hän olisi kaltaisesi.

Mutta iästä, koosta, taidoista tai tukan väristä riippumatta joka ikistä ihmistä tulisi kohdella kuin vertaistasi. Näin riippumatta siitä onko kyseessä kävelemään opetteleva vaahtosammutin vai suuryrityksen tirehtööri. Ihmisarvo on vakio: se on jokaiselle sama. Kohtele siis toista kuin vertaistasi – älä kuten kaltaistasi.

Taikaluku 1089

1089 on kerrassaan merkillinen luku. Se saadaan muun muassa nostamalla luku 33 toiseen potenssiin. Mutta päädyt lukuun toisellakin tavalla. Valitse mitkä tahansa kolme eri numeroa ja muodosta niistä kolminumeroinen luku. Esimerkiksi 123. Käännä luku toisin päin – eli tässä tapauksessa 321 – ja vähennä pienempi luku suuremmasta. Käännä tulos toisin päin ja ynnää tulos ja sen käännetty luku. Tässä tapauksessa siis 198 + 891. Tulos on aina 1089.

Mutta tämä on vasta alkusoittoa. Kertomalla luvun 1089 numeroilla 1–9, saat seuraavan kuvion:

1 x 1089 = 1089
2 x 1089 = 2178
3 x 1089 = 3267
4 x 1089 = 4356
5 x 1089 = 5445
6 x 1089 = 6534
7 x 1089 = 7623
8 x 1089 = 8712
9 x 1089 = 9801

Joka ikinen neljästä numerosta juoksee numerojärjestyksessä joko alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Ja 9801 on 1089:n vastakkaisluku!

Jos taas jaat luvun 1 taikaluvulla, on tuloksena desimaaliluku, joka seuraa 9:n kertotaulua: 0.00 09 18 27 36 45 54 63 72… Ja jakamalla ykkönen taikaluvun vastakkaisluvulla 9801, saadaan: 0.00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14…

Ja ihan niin kuin tämä ei vielä riittäisi, lopuksi vielä puhtaiden kolmoslukujen toiset potenssit:
33^2 = 1089
333^2 = 110889
3333^2 = 11108889
33333^2 = 1111088889
…ja niin edelleen.

Kyllä numerot ovat sitten ihmeellisiä.

Näin rakennat aamulehden, jossa on vain loistavia juttuja

Aamu alkaa mukavasti Hesarin tai muun aamulehden parissa. Ongelmana on kuitenkin, että harva se aamu lehti tööttää kahvit väärään kurkkuun toinen toistaan synkemmillä uutisilla milloin mistäkin maailman kolkasta. Lisäksi iso osa lehden sisältämistä uutisista on yksinkertaisesti tylsiä.

Tässä yksinkertainen tapa rakentaa digitaalinen aamulehti, joka sisältää ainoastaan innostavia ja piristäviä juttuja. Näin päivä käynnistyy heti alkumetreiltä innostavasti, mutta pysyt silti hyvin uutispulssissa mukana.

Rakenna aluksi itsellesi kollektiivinen alitajunta käyttämällä Twitter-palvelua. Ohjeet löydät täältä. Jos sinulla on jo Twitter-tili, rakenna kollektiivinen alitajunta käyttämällä Twitterin listatoimintoa. Valitse listalle noin viisikymmentä sellaista twiittaajaa, jotka tuottavat mielestäsi jatkuvasti innostavaa sisältöä. Anna listan nimeksi vaikkapa ”laajennettu mieli”.

Kun olet rakentanut Twitteriin laajennetun mielesi, rekisteröidy Paper.li -palvelun käyttäjäksi. Rakenna sitten Paper.li -lehtesi joko Twitter-tilistäsi tai laajennettu mieli -listastasi. Palvelu rakentaa kollektiiviselle alitajunnallesi sanomalehden tapaisen käyttöliittymän. Näin saat joka aamu luettavaksi innostavia uutisia, jotka liittyvät juuri sinun mielenkiinnon kohteisiisi.

Oman laajennetun mieleni pohjalta rakennetun Paper.li -lehden löydät täältä.

PS. Jos haluat ottaa laajennetusta mielestäsi kaiken irti, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata oppaan maksutta täältä.

Laskuvarjon terveysvaikutuksia ei ole todistettu tieteellisesti

Joitakin vuosia sitten arvovaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa nimeltä British Medical Journal julkaistiin meta-analyysi otsikolla: ”Parachute use to prevent death and major trauma related to gravitational challenge: systematic review of randomised controlled trials”. (Tutustu tutkimukseen tarkemmin täällä.)

Tutkimuksen tulokset olivat yksiselitteiset: laskuvarjon käytön henkiinjäämistä lisääville ominaisuuksille ei ole kerta kaikkiaan mitään tieteellistä näyttöä.

Kunnollisten kaksoissokkokokeiden puutteessa laskuvarjot pitäisi siis poistaa käytöstä, kunnes tiede on osoittanut niiden terveysvaikutusten todellisuuden. Kaksoissokkokokeessa verrataan väitetyn menetelmän vaikutusta verrokkiryhmään, jolla tätä menetelmää ei ole käytössään. Tulokset tilastoidaan, ja jos tilastollinen ero on merkittävä, voidaan menetelmän käyttöön ottoa suositella.

Kuten lääketieteessä yleensä, tulisi artikkelin kirjoittajien mukaan näin yleisessä käytössä olevalle menetelmälle olla selkeä tieteellinen näyttö. Erityisesti tämä on keskeistä silloin, kun tuotteella väitetään olevan niin voimakkaita terveyttä edistäviä vaikutuksia kuin laskuvarjolla.

Toisin sanoen, ennen kuin olemme pudottaneet riittävän määrän ihmisiä lentokoneesta niin, että yhdellä ryhmällä on varjo selässään ja toisella ei, emme voi tietää tieteellisesti, onko laskuvarjolla todella väitettyjä terveysvaikutuksia.

PS. Ajattelun ammattilainen hiihtolomailee. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy keskiviikkona 2.3. Aurinkoisia hiihtosäitä kaikille!

Mitä meidän pitäisi oppia lääketieteen kriisistä?

Perinteisen lääketutkimuksen ytimessä oleva kaksoissokkokoe on joutunut viime aikoina kriisiin. On käynyt ilmi, että esimerkiksi masennuslääketutkimuksessa ei ole osattu sulkeistaa koeasetelmaan vaikuttavia tekijöitä oikein. Näyttää siltä, että sokeritabletti tepsii masennukseen siinä, missä Prozac-lääkekin.

Lääketutkimusta hämärtävät myös lääkeyhtiöiden eturistiriidat, ja liittyypä alaan ihan suoraa epärehellisyyttäkin. Näistä syistä on alati epävarmempaa, mitkä markkinoilla olevat lääkkeet oikeasti tekevät sen, minkä lupaavat. Perinteinen, molekyylibiologiasta ponnistava lääketutkimus voi sitä paitsi raapaista vain pintaa siitä monimuotoisuudesta, joka ihminen on. Tiedämme yhä ihan tolkuttoman vähän esimerkiksi ihmisen hermoston tai aineenvaihdunnan toiminnasta.

Lääketeollisuus onkin vain yksi instrumentti monien joukossa, joilla ihmistä riivaavia vaivoja voidaan hoitaa.

Ranskassa saa nykyään reseptillä joko perinteisen tai homeopaattisen lääkkeen. Masennukseen puree myös maisemanvaihdos tai metsässä kävely. Ja vaihtoehtohoidot, esimerkiksi akupunktio, saavat yhä kasvavaa kannatusta kovankin lääketieteen kannattajien puolelta. Usko lääketieteen ylivertaisuuteen ei lepää todellisuuspohjalla: viime kädessä kyse on empiirisestä tieteestä, jossa tutkimuskohde on vieläpä yksi hankalimpia: elävä ihminen.

Jos kaksoissokkokoe ei takaakaan sitä luotettavuutta, jonka tiede on meille luvannut, on syytä arvioida kriittisesti muita tiedon lähteitä, joiden varassa voidaan ihmistä hoitaa. On typeryyttä sivuuttaa se valtava tiedon määrä, jota eri kulttuureissa on vuosisatojen varrella kertynyt. Tämä ei tosin myöskään tarkoita sitä, että Buranat pitää vetää vessanpytystä alas, ja pakata lääkekaappi täyteen goji-marjaa. Perinteisen laboratoriolähtöisen tiedon rinnalle pitäisi kuitenkin nostaa myös perimätieto ja vaihtoehtoiset hoitomenetelmät.

Oireen hoidossa molekyylilääketiede toimii usein ensiluokkaisesti. Syöpään puree yhä sädehoito, ja päänsärkyyn Burana. Kokonaisvaltaisemmassa taudinkuvassa ei pelkän oireen hoitaminen kuitenkaan riitä. Näyttää yhä enemmän siltä, että diabeteksen kamppaakin tehokkaimmin terve ja monipuolinen ruokavalio ja liikunta; ja jäykkään niskaan voi tehokkain apu löytyä akupunktiosta tai peräti vyöhyketerapiasta. Masennusta ja stressiä ehkäisevät puolestaan luonnossa samoilu, kutsumukselliset elämänvalinnat ja positiivinen ajattelu.

Laboratoriotutkimukset eivät ole välttämättä sen luotettavampia, kuin sademetsäshamaaninkaan vuosituhantinen perimätieto. Olisi hyvä ottaa käyttöön koko se osaamisen kirjo, jolla kykenemme ihmisiä hoitamaan.

Optimisti työnhaussa

Pasi ja Pena työskentelivät Nokialla ohjelmistoinsinööreinä. Kuinka ollakaan, he saivat vihiä siitä, että Google oli aikeissa rekrytoida uuden ohjelmistoinsinöörin Pasin ja Penan unelmatyöpaikkaan. Pasi ja Pena olivat molemmat alansa huippuja – CV:n perusteella eroa heidän välilleen oli mahdotonta tehdä. Pasi oli kuitenkin parantumaton optimisti – Pena puolestaan piinkova pessimisti.

Eräänä perjantai-iltapäivänä Pasi ja Pena suorivat teknoalan verkostoitumistilaisuuteen. Kuinka ollakaan, Googlen henkilöstöpomo notkui baaritiskillä itsekseen martinia siemailemassa. Pasi katsoi elämänsä tilaisuuden tulleen: nyt jos koskaan oli mahdollisuus päästä unelman syrjään kiinni!

Pasi suori lyhintä reittiä Google-pomon pakeille ja piti lyhyen mutta napakan esittelypuheenvuoron, johon hän tiivisti sekä halukkuutensa päästä työhaastatteluun että oman kiistattoman osaamisensa. Hieman pöllämystyneenä Google-pomo kaivoi povitaskustaan käyntikortin ja pyysi Pasia sopimaan ajan työhaastattelulle pikimmiten maanantaiaamuna. Pasi poistui hyvillä mielin verkostoitumistilaisuudesta.

Hetkeä myöhemmin Pena saapui paikalle. Kun hän huomasi Google-pomon baaritiskillä, hänen sydämensä hypähti. Tässä oli tilaisuus, jota hän oli odottanut! Samassa Penan pessimismi otti kuitenkin vallan. ”Ei minun kannata sille mennä höpöttelemään”, tuumi Pena ja suori tiehensä. ”Ei se minua kuitenkaan palkkaa.”

Miten laajennettu mieli muuttaa maailmasi

Kävimme taannoin Heurekassa. Jossakin vaiheessa vierailuamme huomasin, että tiedekeskuksen pääsalin seinään oli kirjoitettu hujan hajan näennäisesti merkityksettömiä sanoja. Seinällä luki esimerkiksi: Alcaid, Mizar, Alioth, Megrez ja niin edelleen. Ihmettelin, mitä virkaa tällaisella loitsimisella on tiedekeskuksen seinällä.

Uteliaisuuteni ei hellittänyt, ja niinpä otin laajennetun mieleni apuun. Avasin iPhonen selaimen ja syötin eriskummalliset nimet Googlen hakukenttään. Salamannopeasti selain palautti ensimmäisenä hakutuloksena Wikipedian sivun nimeltä Ursa Major – eli Ison Karhun tähtikuvio.

Siinä silmänräpäyksessä koko kokemukseni seinälle riipustetuista käppyröistä muuttui.

Ensinnäkin, Wikipedia valisti minua siitä, ettei kyseessä ollut suinkaan alkukantainen loitsu. Nimet kuuluivat Ison Karhun muodostaville tähdille. Ja samassa valkeni toinenkin seikka. Sanoja ei oltu suinkaan räiskitty seinälle sattumanvaraisesti. Päin vastoin, sanat itse muodostivat tuttuakin tutumman Ison Karhun kauhamaisen kuvion.

Löytämällä sekunneissa juuri tuossa tilanteessa tarvitsemani informaation, koko kokemukseni Heurekan seinästä muuttui. Vaikka netistä kaivettu informaatiopalanen ei itsessään sisällä syvällistä merkitystä, yhdistettynä olemassaolevaan tietämykseesi se on usein juuri se puuttuva lenkki, joka mullistaa koko kokemusmaailmasi radikaalisti.

Laajennetun mielen avulla voit valita nopeasti loistavan illallisviinin, tunnistat metsäsieniä kuin partiolainen ja muistat vuosiluvut ja faktat kuin Trivial Pursuit -nero. Verkko on täynnä tietoa, mutta jotta voisit arjen tuoksinassa hyödyntää tuota tietoa käytännössä, tulee siihen päästä käsiksi kaikkialla, ja vieläpä riittävän nopeasti. Tässä auttavat laajennetun mielen menetelmät.

Jos haluat ottaa käyttööön laajennetun mielesi, tutustu Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaaseen. Voit ladata sen maksutta tästä. Voit myös tutustua viime kesänä toimintansa aloittaneen laajennettu mieli -aivoriihemme toimintaan lukemalla blogiamme. Sen löydät täältä.

5 syytä siihen, miksi Nokian ja Microsoftin liitto voi oikeasti toimia

Teknologian maailma on sitten ihmeellinen. Aina kun kentällä tapahtuu jokin merkittävä käänne, on enemmistön ensimmäinen reaktio jyrkän negatiivinen. iPhonen ja iPadin ensijulkistuksessa nettifoorumit täyttyivät toinen toistaan varmemmista ennustuksista siitä, kuinka tällaisella härpäkkeellä ei voi olla mitään tulevaisuutta. Toisin kävi.

Sama ilmiö käynnistyi perjantaiaamuna, kun Nokia julkisti ennakoidun yhteistyönsä Microsoftin kanssa. Kahdesta rumasta naakasta ei tule joutsenta, ovat kärkkäimmät rientäneet julistamaan.

On valtavan helppoa sanoa uudesta asiasta, mitä se ei ole. Paljon vaikeampaa on nähdä sen tarjoamat uudet mahdollisuudet. Nähdäkseni Nokian ja Microsoftin avioliitto ei petaa pelkkää perheriitaa. Tässä viisi syytä, miksi näin voi käydä.

1. Stephen Elop on (ehkä) oikeasti hyvä johtaja

Nokian kokoisessa talossa on elintärkeää, että puikoissa on ihminen, joka ymmärtää ihmisiä – ei vain teknologiaa. Elopin synnyttämä ensivaikutelma on ollut hurjan positiivinen niin mediassa, kuin talon sisälläkin. Monien nokialaisten aiempi murheen alho on vaihtunut taianomaisesti optimistiseen tulevaisuususkoon, kun toimitusjohtaja vastailee kiireidensä keskellä alaistensa sähköpostiin, ja laskeutuu jalustaltaan tunnustaen Obama-tyyliin, että hänellä ei ole – vielä – kaikkia ratkaisuja omissa käsissään. Tämä täytyy siis ratkoa yhdessä tuumin.

Elop on nopeasti synnyttänyt vaikutelman helposti lähestyttävästä ja ihmisläheisestä johtajasta. Ja se jos jokin on, mitä Nokia on pitkään kaivannut. Sihteeriarmadan suojiin linnoittuneista johtajista käyttöliittymiin, jotka vaativat vähintään diplomi-insinöörin tutkinnon, Nokia ei tosiaankaan ole synnyttänyt mielikuvaa yrityksestä, joka yhdistää ihmisiä. Aika näyttää, mutta Elop saattaa hyvinkin olla se muuttuja, joka kääntää kelkan Keilaniemen konkareiden hyväksi.

2. Microsoftin orastavat oivalluksen tuulet

Microsoft ja oivaltaminen eivät ole mielleyhtymä, joka putkahtaisi ensimmäisenä mieleen. Päin vastoin, Redmondin teknokeisarit ovat vuodesta toiseen puurtaneet samaa varmaksi havaittua ja markkinajohtajuuden turvin suojattua latua. Uusia läpimurtoja ei Windowsin ja Wordin suojissa operoivalta koljatilta juuri nähty.

Paitsi nyt. Jotain talossa on täytynyt tapahtua, jotta markkinoille on saatu tuotettua Kinectin kaltainen läpimurtotuote. Todellisuutta ja videopeliä videokameroin yhdistävä Xbox-pelikonsolin jatke on pelaamiselle samanlainen loikka, kuin Nintendon Wii oli muutama vuosi sitten. Kinectin nerokkuus valaa uskoa siihen, että kenties Bill Gatesin haamu alkaa jo hellittää, ja Microsoftilla aletaan vihdoinkin uskaltaa tuottaa jotakin kokonaan uutta.

3. Nokian rautaosaaminen

Myönnettävä se on: iPhone nyt vaan on turkasen huono puhelin. Verrattuna mihin tahansa Nokian räpylään, Applen ihmepuhelimen äänenlaatu ja signaalin vahvuus ovat surkeita. Omppu katkoo puheluja harva se päivä, ja olipa viimeisimpään malliin lisätty vielä ”kuolemanote”, jolla puhelut saa varmasti katkaistua pitämällä puhelinta normaalisti kädessään. Tunnustan tämän siis intohimoisena iPhone-fanaatikkona, joka ei (ainakaan vielä) vaihtaisi omaa Omppuaan muuhun kapulaan.

iPhonessa on osuttu kymppiin siinä asiassa joka viime kädessä ratkaisee: käytettävyydessä. Siitä huolimatta Nokia pesee Applen ja muut konkarit mennen tullen raudan laadussa. Saapastehtaan ongelmana onkin viime vuosina ollut liika usko raudan ylivertaisuuteen. Harva ihminen ostaa kuitenkaan käyttöesinettä sen sisuskalujen takia, vaan sen käytettävyyden takia. Mutta jos Nokian rautaan saadaan vihdoinkin ujutettua järkevä ja toimiva käyttöjärjestelmä, voisi raudan lujuus kääntyä taas kilpailueduksi.

4. Windows Phone 7

Microsoftin käyttöliittymät ovat sanalla sanoen kaameita. Windowsin epävarmuus, tietoturvaongelmat, ja yleinen epäloogisuus ovat kerrassaan käsittämättömiä verrattuna Mac:in eleganssiin. Sama epäsuhta on vallinnut myös puhelinpuolella. Paitsi nyt.

Päivittyessään versioon 7, Windows-puhelimelle on tapahtunut jotakin ihmeellistä. En tosin ole vielä päässyt moista kapulaa hypistelemään, mutta arvioiden ja nettivideoiden perusteella kyseessä ei ole ainakaan mikään kännykkään tuikattu Windows XP.

Tällä hetkellä lähes kaikki markkinoilla olevat älypuhelimet ajavat enemmän tai vähemmän hiilikopioita Applen iOS-käyttöjärjestelmästä. Jopa Android, joka on ihan oikeasti toimiva käyttöliittymä, on kuitenkin pohjimmiltaan tuunattu versio Applen oivalluksista.

Tästä syystä olinkin vallan vaikuttunut siitä, että Windows Phonessa tätä iPhone-tuntua ei ole juuri lainkaan. Olen aivan varma siitä, että jos joku haluaa laittaa Applelle hanttiin, se onnistuu vain löytämällä ihan uusi tulokulma käyttöliittymän ja ekosysteemin suunnitteluun. Onko Windows Phonen tiili-liittymä juuri se juttu? En tiedä. Mutta ainakin se kertoo rohkeudesta kokeilla jotakin aivan uutta. Ja jos joku haluaa Applen haastaa, on rohkeus avainasemassa.

5. Kriisin tunnustaminen

Vaikuttavassa puheessaan vuodelta 2005 Steve Jobs totesi, että parasta, mitä hänelle on tapahtunut, oli saada potkut Applelta 1980-luvun puolessa välissä. Sen sijaan, että hän olisi joutunut toimimaan menestyjän raskaan viitan taakan alla, Jobs pystyi nyt aloittamaan puhtaalta pöydältä. Seurauksena hän perusti Pixarin ja NeXT:n. Ensimmäisestä tuli maailman menestynein animaatiostudio. Jälkimmäinen pelasti Applen vuosituhannen taitteessa konkurssilta.

Nokialla ei mene hyvin. Markkinajohtajana mediassa pullistelu ei johda kuin väistämättömään syöksykierteeseen, kuten esimerkiksi Jim Collins on tutkimuksissaan osoittanut. Tunnustamalla kriisin, hyväksymällä altavastaajan aseman ja ottamalla taas tulokkaan tuoreen otteluasennon, Nokia ja Microsoft saattavat kuin saattavatkin olla se yhdistelmä, joka yllättää markkinat. Kuka tietää – ehkä parista naakasta löytyykin joutsenelle vastusta.

Lyhyestä virsi kaunis

Etsiessäni taustatietoa kuulusta Ernest Hemingwayn kuuden sanan romaanista törmäsin seuraavaan hauskaan tarinaan.

Eräässä yliopistossa annettiin kirjoituskurssilaisille tehtäväksi kirjoittaa kertomus, jossa esiintyvät ainakin seuraavat teemat:

  1. uskonto
  2. kuninkaalliset
  3. seksi
  4. mysteeri

Kurssia vetänyt professori kehotti opiskelijoitaan harkitsemaan rauhassa, miten he tarinansa muotoilevat. Näin monen teeman sujuva sisällyttäminen tasapainoiseen kertomukseen kun ei kuulemma ollut ihan pikku juttu.

Viisitoista minuuttia myöhemmin yksi kurssilaisista viittasi ja totesi olevansa valmis.

”Et sinä ole voinut näin nopeasti saada kertomustasi valmiiksi”, sanoi professori.
”Kylläpäs”, opiskelija totesi.
”No, lue ääneen, mitä olet sitten kirjoittanut.”
Opiskelija nousi ylös, otti paperin käteensä ja luki:

”Hyvä luoja, olen raskaana!” sanoi kuningatar. ”Mutta kenenköhän se on?”

Ethos, pathos ja logos – mestaripuheen kolme muskettisoturia

Jokaisen ammatikseen puhuvan kannattaa tutustua Aristoteleen Retoriikkaan. Klassisessa puhetaidon oppaassaan Stageiran vanha kettu ohjeistaa, että mestarillisen puheen keskiössä on kolme tekijää: ethos, eli olemus; pathos, eli tunne; ja logos, eli järki.

Muskettisoturit Athos, Porthos ja Aramis pääsivät vauhtiin vasta kun joukkoon liittyi tuittupäinen d’Artagnan. Samaten aristoteelinen kolmikko kulminoituu neljänteen keskuskäsitteeseen. Kun ethos, pathos ja logos ovat sopusoinnussa, syntyy kairos, mestarillinen ajoitus, jossa puhuja kietoo yleisön sormensa ympärille.

Ethos – olemus

Ethos tarkoittaa puhujan olemusta – siis kaikkea, mikä vaikuttaa siihen, miten yleisö ottaa puhujansa vastaan. Ethoksen kulmakiviä ovat puhujan maine, puhetapa sekä puhujan tapa elehtiä ja pukeutua.

Oikeutta eläimille -yhdistyksen kokouksessa pönttöön nouseva kravattikaula ei synnytä voimakasta yhteyttä yleisöönsä, koska pukeutumistyyli on vieras beduiinihuiviselle kuulijakunnalle. Samaten revityissä farkuissa ja Sex Pistols t-paidassa väitöstilaisuuteensa saapuva toisinajattelija saanee tuskin vastaväittäjän tai kustoksen sympatioita.

Ethokseen vaikuttavat myös yleisön ennakko-oletukset puhujasta – siis puhujan maine. Jos Matti Nykänen ja Esko Valtaoja pitävät sanalleen saman puheen avaruustähtitieteestä, uskallan veikata, että viesti menee jälkimmäisessä tapauksessa paremmin perille.

Pathos – tunne

Pathos, tunne, on tärkeä osa mestaripuhetta. Naurattamalla ja itkettämällä yleisöään puhuja pääsee vaikuttamaan kuulijoihinsa tavoilla, joihin loogiset argumentit eivät ikinä yllä. Logiikka saattaa kääntää kuulijan pään – mutta tunteisiin vetoamalla puhuja voi muuttaa kuulijan elämän lopullisesti.

Pathos-arsenaaliin kuuluvat tarinat, anekdootit, viittaukset tunnettuihin henkilöihin ja tapahtumiin, vitsit ja muut sellaiset kielenkäytön muodot, jotka aiheuttavat voimakkaita tunne-elämyksiä. Vetoamalla tunteisiin avaat väylän kuulijoittesi sydämiin, jolloin myös järkipuhe menee helpommalla perille.

Logos – järki

Logos tarkoittaa puheen järkisisältöä. Pystymällä muodostamaan loogisesti eheän väitteen ja perustelemaan sen taitavasti puhut järkeä ainakin niille, jotka ovat järkipuhetta valmiit kuuntelemaan.

Logoksen ytimen muodostaa logiikka ja argumentaatiotaito. Logiikan eli päättelytaidon tuntemus mahdollistaa sen, että osaat muodostaa monimutkaisiakin väittämiä ilman sortumista ristiriitaan. Logiikan avulla voit myös johtaa mutkikkaita johtopäätöksiä tunnetuista ennakko-oletuksista. Argumentaatiotaito tarjoaa puolestaan arsenaalin, jonka avulla pystyt perustelemaan kantasi sujuvasti ja taidokkaasti. Näin vakuutat kuulijasi sanomastasi.

Kairos – ajoitus

Puhumisen keskiössä on kairos. Kreikkalaisilla oli kaksi sanaa ajalle: tutumpi kronos tarkoitti ajan juoksua. Kairos tarkoittaa sen sijaan ajoitusta. Olet tavoittanut kairoksen heti, kun puhe alkaa luistaa itsestään – kun tunnet muodostaneesi yhteyden yleisöösi. Kairoksen nykyaikaisena vastineena voisikin kenties pitää flow-kokemusta.

Kaikki puhe tähtää viime kädessä siihen, että saavutat haluamasi vaikutuksen yleisössäsi, oli tarkoituksenasi sitten naurattaa, itkettää, tiedottaa tai vaikkapa liikuttaa sotajoukkoja. Ethos, pathos ja logos ovat tekijöitä, joiden avulla tämä vaikutus synnytetään. Mestaripuheessa tärkeintä on kuitenkin kairos: se, että osaat sanoa oikean sanan oikeaan aikaan.