Tag Archives: Hyvinvointi

Miksi vapaus ei yksin riitä?

22/09/2010

6 kommenttia

Vapaus on nykyaikainen länsimainen ydinarvo. 2000-luvun länsimainen ihminen voi tehdä pitkälti mitä haluaa, kunhan se ei saata toisia vaaraan. Nykyaikana ei tarvitse pelätä inkvisition vainoa tai salaisen poliisin silmää. Näyttää kuitenkin siltä, ettei loputon vapaus tee ihmisistä onnellisia.

Vapaus on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä vapaus on inhimillinen perusoikeus. Toisaalta rajaton vapaus johtaa kuitenkin toiseen epätoivottuun lopputulokseen: mielivaltaisuuteen. Tästä on osoituksena esimerkiksi vapaa kasvatus: vapaan kasvatuksen saaneet lapset eivät pysty toimimaan vaikeissa elämäntilanteissa, vaan pakenevat vastuuta. Vapaus on jättänyt aseettomaksi.

Rajaton vapaus johtaa holtittomaan mielivaltaisuuteen.

Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia. Jos toimit täysin vailla rajoituksia, saat aikaan milloin minkäkinlaisia tuloksia, täysin sattumanvaraisesti. Välillä on hyvä olla, useammin ei.

Vapautta ei voi kuitenkaan rajoittaa ylhäältä käsin. Yksikään armoitettu johtaja ei voi tietää, mikä on tarkalleen hyväksi juuri sinulle. Siksi rajojen tuleekin kummuta omasta arvomaailmastasi. Tällöin keskeiseen rooliin nousee vastuullisuus.

Wieniläispsykologi Viktor Frankl totesi usein, että USA:n itärannikon Vapaudenpatsaalle tulisi pystyttää vastakappale länsirannikolle: vastuullisuuden patsas. Vasta valitsemalla jonkin suunnan elämällesi ja kantamalla siitä vastuun voit saada aikaan kestäviä tuloksia, jotka johtavat omaan hyvinvointiisi.

Tehdään Nallesta onnellinen

20/09/2010

22 kommenttia

Nallella on paha olla. Suomalainen verotus vie jatkuvasti isomman siivun pankkigurun megaomaisuudesta, ja sekös kismittää. Mediassa taas kohkataan  jatkuvasti tuloerojen kasvusta. Ihmiset ovat käärmeissään, kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Todellinen ongelma ei ole kuitenkaan tuloerojen kasvu. Todellinen ongelma on se, että ihmisillä on paha olla. Jos olemme kiinnostuneet hyvinvoinnista, on rahan ympärillä pyörivä nykykeskustelu asemoitu täysin väärin.

Rahalla on nimittäin länsimaissa vain marginaalinen vaikutus onnellisuuteen.

Amerikkalaisten keskitulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan. Talouskasvulla ei ole kuitenkaan ollut enää yli viiteenkymmeneen vuoteen vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Rahattomuus tuo kyllä onnettomuutta. Mutta kun rahaa on riittävästi perustarpeiden säännölliseen täyttämiseen, ei raha enää lisää onnellisuutta. Kuluttaminen yli tarpeen kun synnyttää vain krapulan.

Onneksi viimeaikainen keskustelu on alkanut viimein suuntautua oikeaan suuntaan. Jos kerran halutaan olla onnellisia, keskitytään sitten onnellisuuteen. Mitä väliä on bruttokansantuotteella tai tuloeroilla, jos ihmisillä on oikeasti hyvä olla?

Rikkaus ei synnytä hyvinvointia. Tuloerot vaikuttavat kuitenkin hyvinvointiin toisella tavalla. Rikkailla ihmisillä ei ole nimittäin vain rahaa. Heillä on myös vaikutusvaltaa. Siksi onkin koko lailla iso ongelma, että meillä on niin paljon onnettomia rikkaita. Roopeankka-polot istuvat rahakirstuillaan peläten, että voro tulee ja vie. Tämä heijastuu puolestaan yhteiskunnan päätöksenteossa aivan huipulle asti.

Kenties ratkaisu yhteiskunnan kahtiajakoon löytyisikin satsaamalla ihmisten onnellisuuteen, rikkaat mukaan lukien. Tehdään yhdessä tuumin Nallesta onnellinen mies. Ehkä talousguru kumppaneineen alkaisikin silloin käyttää vaikutusvaltaansa oikeasti toisten ihmisten hyväksi, kuten lukemattomat onnelliset raharikkaat filantroopit David Packardista Richard Bransoniin ovat tehneet.

Näkymätön käsi on puhdasta huuhaata: raha ei valu itsekseen rikkailta köyhille. Mutta hyvinvoiva ihminen haluaa luonnostaan auttaa myös vähempiosaisia. Tehdään siis rikkaista onnellisia. Siinä olisi näkyvää kättä kerrakseen.

Mitä ominaisuudet oikeastaan ovat?

15/09/2010

6 kommenttia

Meillä vallitsee yhä aristoteelis-skolastinen käsitys siitä, että ihmisillä on joukko erilaisia ominaisuuksia, jotka määrittelevät sen, minkälainen ihminen on. Yksi on pitkä, toinen vahva ja kolmas punatukkainen. Samalla tavoin on tapana ajatella, että on olemassa lahjakkaita, älykkäitä ja luovia ihmisiä, niin kuin on häiriintyneitä, keskittymiskyvyttömiä ja tyhmiäkin ihmisiä.

Ongelmana tässä on, ettei ominaisuuksia ole olemassa. Yksikään mainitsemistani ominaisuuksista ei nimittäin koske puhtaasti sitä yksilöä, jolle ominaisuus suodaan. Kuten Beau Lotto osoittaa loistovideossaan, kokemus väristä on aina kontekstisidonnainen: täplän väri määräytyy suhteessa siihen, mitä muita täpliä sen lähellä on. Sama pätee myös muihin ominaisuuksiin.

Ominaisuudet ovat suhteita.

Joka ikinen ominaisuus määräytyy aina suhteessa sekä toisiin ihmisiin, että toiminnan ympäristöön. Miten määrittelemme, kuka on vahva? Seiskaluokkalainen painonnostoa harrastava Tomppa saattaa olla varsinainen teräsmies verrattuna luokkakavereihin. Venäläisen jättiläispainija Alexander Karelinin rinnalla taas jopa Arnold Schwarzenegger on höyhensarjalainen.

Flow-teorian isä, amerikanunkarilainen Mihaly Csikszentmihalyi havaitsi puolestaan luovuutta tutkiessaan, ettei luovuutta voi irrottaa ominaisuutena luovaa työtä arvioivasta yhteisöstä. Mitään luovuusgeeniä ei ole olemassa: luova yksilö on sellainen, jota pidetään luovana. Suhteessa nyky-yhteiskuntaan, Vincent van Gogh on yksi kaikkien aikojen suurimpia luovia neroja. Suhteessa omaan aikaansa, hän oli tyhjänpäiväinen tuhertelija.

Samaten älykkyys määrittyy viime kädessä suhteessa ympäristöön – sanoivat Stanford-Binet -asteikon puolustajat mitä tahansa. Miljardööri ja filantrooppi Richard Branson oli lapsena vakuuttunut lukihäiriönsä vuoksi olevansa tyhmä kun saapas. Koulussa hänen toimintatapansa kun ei tuottanut juurikaan mielekkäitä tuloksia. Branson ymmärsi kuitenkin ihmisten päälle. Jätettyään koulun kesken hän kylvikin bisnesimperiuminsa siemenet muutamassa vuodessa vinyylilevyjä kaupitellen.

Kokeissa säännönmukaisesti reputtavaa koltiaista pidetään helposti tyhmänä. Tuskin kukaan erehtyisi kuitenkaan enää väittämään, että Bransonilta puuttuisi hoksottimia. Päin vastoin, kymmeniä menestyneitä maailmanluokan yrityksiä rakentanutta visionääriä pidetään yleisesti yhtenä maailman merkittävimmistä elossa olevista bisnesneroista.

Synnynnäistä lahjakkuutta, luovuutta tai älykkyyttä, sen enempää kuin levottomuutta tai keskittymiskyvyttömyyttäkään ei ole olemassa. Ominaisuudet nousevat aina esiin suhteessa siihen ympäristöön, jossa ihmisen tuottamia tuloksia arvioidaan.

Viisas ihminen on sellainen, joka tekee viisaita asioita. Häirikkö taas tunnistetaan siitä, että hän tekee häiritseviä asioita. Bisnesviisaus voi olla kuitenkin jopa haitaksi luokkahuoneessa. Levottomat jalat taas saattavat tehdä mestarillisen tanssijan.

Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta kuin H.C. Andersenin klassikkosadussa. Ankanpoikasten joukossa joutsen on tosiaan ruma konkelo. Mutta päästessään omiensa joukkoon – päästessään toteuttamaan kutsumustaan ja toimimaan temperamenttinsa mukaisesti – se nousee uljaaseen lentoon valkeana kaunottarena.

Oletko höyhen vai teräskuula?

13/09/2010

6 kommenttia

En oikein pidä kauhuelokuvista. Muistaakseni viimeisin katsomani kauhuelokuva oli The Ring. Elokuvan katsottuani en saanut nukuttua viikkoon.

Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että kyetäkseni tekemään riittävän tarkkarajaisia erotteluja tutkimustyössäni olen joutunut opettelemaan reagoimaan herkästi erilaisiin hienovaraisiin havaintoihin. Herkkyydellä on kuitenkin hintansa. Kun avaa itsensä maailmalle, ei sydän ole enää suojassa entiseen malliin. Kuvaruudulta väläyksenomaisesti hyppäävä mörkö jää kummittelemaan uniin.

Pohtiessani asiaa tulin ajatelleeksi, että ihmiset voi jakaa reaktioherkkyyden nojalla kahteen erilaiseen ryhmään.

Jotkut ovat höyheniä, toiset taas teräskuulia.

Höyhen on sellainen, joka värähtää pienestäkin tuulenvireestä. Se reagoi kaikenlaisiin muutoksiin ja pystyy heti sanomaan, kun jotakin tapahtuu. Höyhenellä on vilkas mielikuvitus, joka saattaa joskus jopa valvottaa yökaupalla.

Teräskuula puolestaan menee minne haluaa kulkematta lähtöruudun kautta. Se ei juuri välitä, jos vähän puhaltaa. Teräskuula pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Sen motto on: ”kyllä se siitä.”

Höyhenen ongelma on, että siinä vaiheessa kun tuuli yltyy, se joutuu herkästi puhurin vietäväksi – ja päätyy ties minne. Höyhenen tuleekin olla ennalta viisas: kauhuleffa kannattaa jättää vuokraamon hyllyyn.

Teräskuula taas on puhureilta vankasti suojassa. Sen ongelmana on kuitenkin, ettei se aina näe, kuka jää alle, kun se vierii eteenpäin. Siksi teräskuulan kannattaakin puolestaan olla tarkkana elämässä edetessään.

Kovat kokemukset kasvattavat kovan nahan – tarttuivat ne sitten TV-ruudulta tai karusta elämästä. Pumpulissa kasvaa puolestaan vain untuvaa, joka huljuttelee puhurien mukana sinne tänne. Kumpikaan luonne ei ole itsessään hyvä tai huono. Mutta oman luonteen tunteminen auttaa toimimaan paremmin.

Höyhenen kannattaa ennakoida voimakkaasti vaikuttavia tilanteita. Teräskuulan on taas hyvä kanavoida voimavaroja ympäristön tarkkailuun. Näin leijut tai vierit puhuri kerrallaan kohti parempaa elämää.

Samurai Nobushige taivaan portilla

10/09/2010

2 kommenttia

Soturi Nobushige saapui kerran zen-mestari Hakuinin puheille. Nobushige kysyi zen-mestarilta, onko tosiaan olemassa paratiisi ja helvetti.

”Kuka sinä olet?”, kysyi Hakuin.
”Olen Nobushige, samurai”, sanoi soturi.
”Sinäkö samurai? Mokomakin huitoja, naamasikin on kuin pikku piskin.”

Zen-mestarin loukkauksista suivautuneena Nobushige veti esiin miekkansa puolustaakseen kunniaansa.

”Kas tässä: helvetin portit avautuvat”, sanoi Hakuin.

Samassa Nobushige laski aseensa, laittoi sen takaisin huotraansa ja kumarsi zen-mestarille.

”Kas tässä: taivaan portit avautuvat”, sanoi Hakuin.

Mistä tunnistan laadun?

08/09/2010

4 kommenttia

Kehotin kevään blogikirjoituksessa panostamaan laatuun. Laatu tarkoittaa nähdäkseni jotakin sellaista, joka edistää merkittävästi toimintakykyäsi, suoriutumistasi ja hyvinvointiasi. Laatua löytyy niin taiteesta, päivittäistavaroista kuin luonnon antimistakin. Laatu on kuitenkin hankalasti tavoitettava käsite. Erityisen vaikeaa on monesti tunnistaa, mikä on oikeasti laadukasta.

Usein laadun tunnistaminen edellyttää alan tuntemusta. Hevimuusikko ei välttämättä osaa sanoa tuon taivaallista hiphop-kappaleesta. Jälkistrukturalistiprofessorille ovat tohtoriopiskelijan modaalilogiikan kehitelmät puolestaan täyttä hepreaa. Vasta kun tunnet jonkin alan riittävän hyvin, pystyt erottelemaan jyvät akanoista. Sivumennen sanoen, iänikuinen pop vastaan klassinen, teatteri vastaan teevee -kinastelu on tästä syystä täysin turhanpäiväistä. Kaikilta taiteenaloilta löytyy sekä laadukkaita helmiä, että kakkoslaatuista kuraa. Ala yksin ei määrää laatua – laadun tunnistaa vasta alaa tuntemalla.

Laadun rajaaminen alakohtaisiin huippusuorituksiin on kuitenkin liian yksiulotteista. Muutama vuosi sitten isoveljeni nosti esiin seikan, joka on kutkuttanut minua siitä lähtien. Laatuahan voi nimittäin löytää vaikka tuikkukynttilästä – jos vain osaa sitä etsiä. Zen-munkki löytää laatua linnun siiven iskusta, ja runoilija korven hiljaisesta kuiskinnasta. Laatu ei siis olekaan suoritukseen tai esineeseen olemuksellisesti kääriytynyt piirre, vaan suhde.

Laatua löytää silloin, kun joku on laittanut itsensä täysillä likoon. Mutta laatua löytää myös silloin, kun laittaa itsensä täysillä likoon.

Toimintamme koostuu prosesseista, jotka tuottavat erilaisia tuloksia. Jos toimintasi tuottaa tuloksia, jotka sopivat arvomaailmaasi, sinulla on hyvä olla. Ja jos taas toimintasi tuottaa huonoja tuloksia, ei paljoa hymyilytä. Jokin asia – elokuva, musiikkikappale, auto, mustikka tai tuikkukynttilä – on laadukas silloin, kun se auttaa sinua saamaan aikaan itsellesi arvokkaita tuloksia jouhevammin. Laatu antaa siis kipinää positiivisille tuloksille ja vauhdittaa hyvien prosessien etenemistä.

Jos olet riittävän avarakatseinen ja taitava, voi tuikkukynttilä riittää sinulle synnyttämään upeita kokemuksia. Mutta vaikka elämäntaitosi eivät olisi vielä zen-munkin tasolla, auttavat myös toisten intohimosta syntyneet tuotteet tai luonnon parhaat antimet antoisaan elämään. Nyt on myös helppo nähdä, miksi joitakin asioita, kuten Michelin-ravintoloita, mittatilauspukuja, Broadway-näytelmiä tai luomulähiruokaa, pidetään yleisesti laadukkaina. Jos jokin auttaa suurta joukkoa ihmisiä saavuttamaan merkittävästi myönteisiä tuloksia, teemme tällöin yhdessä arvion sen laadukkuudesta.

Laatu on siis yhtä aikaa yksityisasia ja yhteinen määritelmä. Yksityisen laadusta tekee sen ainutkertainen suhde sinun elämäsi päämääriin. Yhteisen taas se, että yleisesti laadukkaaksi arvioitu asia edesauttaa suuren joukon hyvinvointia: jos jokin tepsii monille, on todennäköistä, että se tepsii myös sinulle. Emme me niin kovin erilaisia ole. Lopulta tunnistat laadun siitä, että se ei asetu sinun ja matkasi väliin, vaan kuljettaa elämääsi eteenpäin kuin itsestään.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 3/3: Miksi kaikkea ei kannata saada?

03/09/2010

1 kommentti

Jos tiedät, mitä haluat ja panet itsesi määrätietoisesti likoon vuoden toisensa perään, saavutat varmasti päämääräsi. Saavutuksilla on kuitenkin hintansa. Kun pyrit päämäärääsi, on olennaisinta valikoida lukemattomista toiminnan mahdollisuuksistasi ne, jotka edistävät päämäärääsi. Samalla kun valitset yhden tien, jää toinen kulkematta. Kun olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, sivuutat sellaiset valinnat, jotka eivät edesauta sen saavuttamista. Ongelmana on, että sivuuttamasi valinnat olisivat kyllä saattaneet olla välttämättömiä hyvinvoinnillesi.

Kannattaa varoa, mitä toivot – sillä todennäköisesti saat juuri sen.

Keskittymällä yksisilmäisesti johonkin päämäärään varmistat, että saavutat sen. Jos haluat seuraavan viiden vuoden aikana tienata miljoona euroa, onnistut siinä ihan varmasti. Miljoonan euron tienaaminen on kuitenkin sellainen koitos, että siinä ystävyyssuhteet ja jopa perhekin saattavat toimia jarruna. Jos olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, jäävät tällaiset päämäärän kannalta epäolennaiset seikat vähemmälle huomiolle, kenties kokonaan sivuun.

Tarina on tuttu: viiden vuoden päästä sinulla on miljoonasi – mutta ystäväsi ja perheesi ovat kaikonneet rahantaontasi karkottamina kauas pois. Rahakasan päällä onkin aika ikävä istua Roope Ankkana ypöyksin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei päämääriä kannattaisi asettaa ja niitä toteuttaa. Päämäärät ovat fantastinen tapa saavuttaa se, mikä on sinulle merkityksellistä. Kaikkein tärkein asia päämäärien valinnassa onkin valita oikeita päämääriä.

Mitkä sitten ovat oikeita päämääriä? Villi veikkaukseni on, että Bemari tai miljoona euroa eivät useimmille meistä ole sitä. Nähdäkseni hyvinvoinnin kivijalka on kutsumuksellinen ja intohimoinen toiminta. Jos heräät joka aamu innosta puhkuen päästessäsi työskentelemään rakastamasi alan parissa sinulle tärkeiden ihmisten kanssa, lienet keskimäärin aika onnellinen – sama se, mikä pankkitilin saldo on, tai mikä kumijalka seisoo pihassa. Siksi päämäärät kannattaakin valita niin, että niiden saavuttaminen toimii kutsumuksellisen toiminnan mahdollistajana.

Jos syvältä sydämestäsi kumpuaa toive muuttaa maailmaa paremmaksi, toive juosta sata metriä kuin salama, toive tanssia kuin enkeli tai toive toimia Pihtiputaan ala-asteen ekaluokkalaisten ikimuistoisena opena, kannattaa näitä edistävät päämäärät ottaa aika tosissaan. Keskittymällä syvältä kutsumuksestasi kumpuaviin päämääriin pystyt saavuttamaan pian sen, mitä juuri sinä olet parhaimmillasi.

Ja kun haluat jotakin tarpeeksi, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 2/3: Miten saat juuri sen, mitä haluat?

01/09/2010

4 kommenttia

Scott Adams työskenteli 1980-luvulla insinöörinä Pacific Bell -puhelinyhtiössä. Adamsin intohimo liittyi kuitenkin sarjakuvien piirtämiseen. Hän joutuikin heräämään päivittäin aamuneljältä ehtiäkseen piirtämään sarjakuvia ja tekemään vielä päälle normaalin työpäivän. Tarinan mukaan Adams tuskastui lopulta kaksoiselämään ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän kirjoitti joka aamu paperille kymmenen kertaa: ”Minusta tulee maailman julkaistuin sarjakuvapiirtäjä.” Kymmenen vuotta myöhemmin Adamsin Dilbert-sarjakuvaa julkaistiin sadoissa sanomalehdissä ympäri maailmaa.

Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin tosi-TV-guru Rhonda Byrnen hittituote Salaisuudesta. Byrnen kauppaama periaate, vetovoiman laki, takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä riittävän määrätietoisesti. Periaate pitää paikkansa. Sillä ei vain ole mitään tekemistä kosmisten voimien kanssa.

Usein ajatellaan, ettei jotakin päämäärää voi saavuttaa, koska vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Ei ole esimerkiksi tarpeeksi aikaa, rahaa tai vaikutusvaltaisia ystäviä. Kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Tosiasiassa vaihtoehtoja on aina lukematon määrä.

Mietipä hetkinen, kuinka monta asiaa voit tehdä juuri nyt. Sanotaan, että voit tehdä juuri tämän sekunnin aikana vaikkapa kymmenen juttua. Voit esimerkiksi nousta seisomaan, voit luikauttaa laulun, kirjoittaa sähköpostin ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit yhdistellä noita juttuja niin, että tuloksena on sata erilaista yhdistelmää. Kolmessa sekunnissa mahdollisia toiminnan muotoja on tuhat. Neljässä kymmenen tuhatta. Minuutissa sinulla on niin paljon vaihtoehtoja, ettei kotitietokoneesi pysty tulostamaan lukua. Ja kymmenessä minuutissa niitä on niin paljon, etteivät siihen pysty edes kaikki maailman supertietokoneet yhdessä.

Unelmien saavuttamisen tiellä ei seiso siis vaihtoehtojen puute. Ongelmana on vaihtoehtojen runsaus.

Käytännössä sinulla on jokaisena elämäsi hetkenä ääretön määrä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Kysymys kuuluukin: miten osaat valita näistä vaihtoehdoista ne, joiden avulla unelmasi toteutuu. Tässä apuun tulee määrätietoisuus.

Kuten Zig Ziglar on sanonut, ihmiset eivät keskimäärin löydä itseään Mount Everestin huipulta harhailemalla päämäärättä sinne tänne. Jos et tavoittele mitään, on hyvin todennäköistä, ettet tavoitakaan mitään. Kun tavoitteesi on sen sijaan kirkas ja tarkkarajainen, opit nopeasti ymmärtämään, mitkä valinnat ohjaavat elämääsi kohti päämäärääsi, ja mitkä toimivat jarruina. Kyse ei ole sen kummemmasta jutusta kuin uuden taidon oppimisesta.

Pitämällä päämääräsi kirkkaana mielessäsi vaikkapa kirjoittamalla sen joka aamu paperille huolehdit siitä, että osaat päivän mittaan tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka edistävät matkaasi kohti päämäärääsi. Samaten opit nopeasti välttämään sellaisia valintoja, jotka haittaavat kehitystäsi. Aivan samalla tavoin lapsi oppii pyöräilyä opetellessaan karsimaan hissukseen pois ne liikkeet, jotka eivät edesauta pystyssä pysymistä.

Salaisuuden periaate pitää siis paikkansa: keskittymällä määrätietoisesti johonkin tarkkarajaiseen päämäärään saavutat sen ennen pitkää oppimalla matkan varrella painottamaan päämäärääsi tukevia ratkaisuja ja välttämään sitä haittaavia ratkaisuja. Kyse on oppimisprosessista. Kosmiset voimat eivät liity asiaan ainakaan sen enempää kuin ne liittyvät mihinkään asiaan.

Byrnen new age -hömppä ei ole kuitenkaan Salaisuuden suurin ongelma. Sen isoin ongelma on sen läpitunkeva materialismi ja siitä akuutisti seuraavat elämänongelmat – ennen kaikkea niille supermenestyjille, jotka Byrnen opista ottavat onkeensa. Aina ei nimittäin kannata saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Tästä lisää juttusarjan viimeisessä osassa perjantaina.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 1/3: Mikä ihmeen salaisuus?

30/08/2010

9 kommenttia

Tosi-TV-guru Rhonda Byrne kohautti self-help-maailmaa nelisen vuotta sitten julkaisemalla nopeasti suursuosioon nousseen kirjan nimeltä Salaisuus. Byrnen kauppaama salaisuus on hänen mukaansa se menestystekijä, jonka ovat tunteneet kaikki maailmanhistorian suuret onnistujat Platonista Abraham Lincolniin.

Maailman huippujen menestyksen takaa löytyy Byrnen mukaan vetovoiman laki.

”Vetovoiman laki” takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä tarpeeksi. Paulo Coelhoa mukaillen: ”Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.”

Coelhosta poiketen Salaisuuden ytimessä asustaa kaiken läpi tunkeva materialismi. Onni löytyy rikkauksista – ja jos et satu olemaan huippukroppainen monimiljonääri, on vika sinussa. Jos sen sijaan pidät mielessäsi Bemarin kuvaa vuoden päivät, saat sellaisen pian pihaasikin. Ja jos mieli tekee miljoonaa euroa, niin keskittymällä rahakasaan ropsahtaa omaisuus pian tilillesikin. Katsos, kunhan ajattelet positiivisesti, saat kaiken, minkä haluat.

Jos kyse olisi viattomasta huuhaasta, ei teoksen materialismi olisi juuri Big Brotheria vaarallisempaa. Ongelmaksi vinksahtanut maailmankuva kasvaa siksi, että Byrnen kauppaama periaate pitää pitkälti paikkansa. Sinänsä yksinkertainen oivallus on kuitenkin puettu vuosien tosi-TV-osaamisen rautaisella otteella salaliittojen ja new age -hömpän kiehtoviin verhoihin materialistisen maailmankuvan tueksi. New age -huuhaa ja materialismi synnyttävät vastustamattoman keitoksen, joka saa massat säntäämään yksi toisensa jälkeen kauppaan santsaamaan Byrnen ilosanomaa.

Saat sen, mitä haluat, kunhan keskityt siihen tarpeeksi. Sillä, että saavutat haluamasi päämäärääsi keskittymällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä maailmankaikkeuden kosmisten voimien kanssa. Periaate seuraa inhimillisen tavoitteellisen toiminnan luonteesta. Kyllä: saat sen Bemarin pihaan tai miljoona euroa tilille, kunhan keskityt päämäärääsi riittävän määrätietoisesti. Tästä todistavat lukemattomat maailmassa onnistuneesti hankitut Bemarit ja miljoonat. Mutta mistä tämä sitten johtuu, jos asialla ei olekaan kosminen vetovoiman laki? Siitä lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Kiva

27/08/2010

4 kommenttia

On tärkeää, että pidät lähipiiristäsi huolta; ympäristösi on osa sinua. Samalla tavoin joka ikinen teko, jonka teet toisten ihmisten hyvinvointia edistääksesi toimii myös oman hyvinvointisi pontimena. Edesauttamalla myös etäämpänä elävien ihmisten hyvinvointia vaikutat suotuisasti omaan elämänlaatuusi.

Erinomainen tapa auttaa vähempiosaisia ovat viime vuosina yleistyneet mikrolainat. Niiden avulla on mahdollista tukea kehitysmaayrittäjiä kalastajista mattokauppiaisiin. Myös perinteinen kehitystuki on toki tärkeää. Jos keskeisin ongelma on jatkuva pula puhtaasta vedestä, on Punaisen Ristin rakentama kaivo kuin lottovoitto. Tällaisten lottovoittojen ongelma on kuitenkin se riippuvuussuhde, jonka ne synnyttävät.

Jos annat ihmiselle kalan, hän pysyy kylläisenä päivän. Jos annat onkivavan, hän pysyy kylläisenä lopun elämäänsä.

Mikrolainat toimivat eräänlaisena onkivapana: ne auttavat orastavia yrittäjiä jaloilleen ja tukevat pitkään alallaan toimineita vaikeina aikoina. Ne eivät kuitenkaan sido yrittäjää tukijärjestelmään. Kun bisnes pyörii omilla kantimillaan, ei tukea enää tarvita. Parhaassa tapauksessa kasvava bisnes alkaa myös työllistää paikallista väestöä.

Mikä parasta, mikrolainoja voi antaa kuka tahansa. Aivan fantastinen systeemi on verkossa toimiva Kiva.org. Kivan avulla voit lainoittaa pikkurahalla kehitysmaayrittäjiä. Ghanalaiselle kangaskauppiaalle parikymmentä euroakin on jo pieni omaisuus.

Kivan avulla näet myös, kuka tuestasi hyötyy. Verkkosivun kautta voit seurata, kuinka tukemasi yrittäjät pärjäävät. Ja kun tuettu yrittäjä saa bisneksensä pystyyn, saat lainarahasi takaisin. Näin voit vaikkapa lainata ne eteenpäin seuraavalle apua tarvitsevalle. Anna hyvän kiertää, totta tosiaan.

Tutustu Kiva:n verkkosivuihin klikkaamalla www.kiva.org.