”Minä en ole minä, minä olen me”

Isoveljeni kertoi aikanaan hauskan armeijatarinan. Hän oli tullut tupakkapaikalle, mutta huomannut savukkeiden loppuneen. Tupakkapaikalla tuprutteli yksinään pari vuotta vanhempi vänrikki. Isoveli kysyi: ”Liikenisiköhän sinulta yksi tupakka?”

Tähän vänrikki totesi tuohtuneena: ”Alokas Järvilehto, minä en ole minä. Minä olen me!” Isoveli oli tehnyt armeijahierarkiassa kardinaalimokan. Eihän nyt vanhempaa upseeria sovi sinutella. Kuinka ollakaan, vänrikki oli kuitenkin aivan oikeassa.

Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Joka ikinen aikaansaannoksesi riippuu aivan yhtä paljon niistä ihmisistä, joiden kanssa olet tekemisissä kuin sinustakin. Edison ei olisi keksinyt hehkulamppuaan ilman USA:n parhaimmistosta koostunutta työryhmäänsä. Eikä Einsteinin maailmaa mullistanutta läpimurtoa olisi syntynyt, jollei Mileva Maric olisi tarkistanut suhteellisuusteorian yhtälöiden paikkansapitävyyttä.

Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälainen ”me” juuri sinä olet. Minkälaisten ihmisten kanssa teet asioita? Tuleeko sinulle työtovereistasi tai vapaa-ajan kavereistasi hyvä olo, vai saako joku sinut säännönmukaisesti pois tolaltaan? Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Muokkaamalla ympäristöäsi muutat myös konkreettisesti sitä, minkälaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu.

Loppujen lopuksi voit vaikuttaa omalla toiminnallasi valtavan paljon siihen, minkälainen ”me” sinä olet. Hankalaa työtoveria kannattaa vältellä mahdollisuuksien mukaan – joskus voi jopa olla kannattavaa vaihtaa työpaikkaa omaa hyvinvointia edistääksesi. Jos sen sijaan kohdalle sattuu taitava ja ihastuttava kollega, kannattaa näistä aarteista pitää kiinni henkeen ja vereen.

Ystävyyssuhteissa kannattaa suosia puolestaan ihmisiä, jotka jakavat aidosti kanssasi samoja kiinnostuksenkohteita – sellaisia, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Nykyaikana tuntuu siltä, että yhä enemmän korostetaan sosiaalisen elämän runsautta: Facebook-kavereita pitäisi olla mielellään tuhat, ja jos ei vähintään viisi kaveria pyydä ulos perjantaina, täytyy jotakin olla pielessä. Ystävyyssuhteissa, niin kuin muussakin elämässä, kannattaa kuitenkin yleensä panostaa laatuun, ei määrään.

Erityisesti kannattaa pyrkiä löytämään ympärillesi arjessa kutsumuksellisesti ja intohimoisesti omaan alaansa suhtautuvia ihmisiä. Jos kohdallesi osuu innosta sädehtivä lääkäri, kampaaja, hieroja, kirjanpitäjä, putkimies, siivooja tai vaikkapa sushikokki, pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Kerää ympärillesi oma tiimisi – joukko innostavia ihmisiä, joiden kanssa voit yhdessä tehdä maailmaa askel askeleelta paremmaksi. Kutsumuksellisia ihmisiä ei ole maailmassa koskaan liikaa. Jokainen kutsumuksellinen ihminen, jonka kanssa olet tekemisissä arkisessa kanssakäymisessä lisää myös sinun elämänlaatuasi.

Lopuksi, on myös ensiarvoisen tärkeää pitää huolta lähipiiristäsi ja ympäristöstäsi. Jos lähiympäristösi voi huonosti, myös sinä voit huonosti. Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Se tuottaa mieleesi jatkuvasti uusia ajatuksia. Ympäristösi on ihan konkreettinen osa sinua. Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

4 askelta tehokkaaseen priorisointiin

Nyt kun syksy on taas lähdössä täyteen vauhtiin, häämöttää monen horisontissa sama vanha ongelma: tekemistä on valtavasti, mutta vyyhden päistä ei ole tietoakaan. Nykyaikainen elämä on pirstaloitunut toinen toistaan pienempiin tehtäväatomeihin, joiden hallinnointi on liki mahdotonta.

Tehtäväkentän hallinnoimisessa auttaa kyllä esimerkiksi ajattelunhallinta. Ei kuitenkaan riitä, että hallinnoi tehtäväkenttää tehokkaasti. Kuten Stephen Covey on sanonut, ”Ei riitä, että hakkaat puita tehokkaasti. Pitää hakata oikeassa metsässä.” Keskeiseksi kysymykseksi nousee siis: ”Mistä tiedän, mikä on juuri minulle olennaista?”

Nykyaikana tehtäviä on niin turkasesti, että niistä keskeisten poimiminen näyttää lähes mahdottomalta: kaikkihan ne ovat tärkeitä! Onneksi tehtäväkenttään saa tolkkua muutamalla yksinkertaisella toimella. Seuraavassa esittelen neljä yksinkertaista askelta, joilla otat puolessa tunnissa selvää oman tehtäväkenttäsi arvojärjestyksestä.

1. Tiedä, mitä olet tekemässä

Tärkeysjärjestyksen löytäminen on konstikasta, jos et tiedä, mitä olet tekemässä. Kirjoita siis aluksi ylös kaikki hankkeet, jotka sinun täytyy tehdä ja jotka sinä haluat tehdä lähitulevaisuudessa. Jos toimesi asustavat alitajuntasi syövereissä, et voi tehdä niille tietoisesti mitään. Tällöin ne putkahtelevat mieleesi silloin kun lystäävät. Jos sen sijaan ulkoistat ajatuksesi kirjoittamalla ne paperille, pystyt ensinnäkin hahmottamaan kerralla koko toimintakenttäsi, ja toisekseen muokkaamaan sitä mieleiseksesi.

Kirjoita siis paperille kaikki käynnissä olevat työn ja vapaa-ajan hankkeet sekä vastuualueesi. Kirjoita ylös myös sellaiset hankkeet, joiden lähitulevaisuudessa aloittamista olet suunnitellut. Jos töissä on käynnissä kehitysprojekti tai toimiston muutto, kirjaa nämä ylös listaasi. Samaten jos kotona häämöttää kellarin siivous tai kylpyhuoneremontti, kirjaa se mukaan. Listalle kuuluvat myös kaikki harrastukset puutarhanhoidosta lenkkeilyyn. Lopuksi listaa vielä vastuualueesi: talonyhtiön hallituspaikka, nappulaliigan vetovastuu tai vaikkapa opiskelijajärjestön tiedotusvastaavan pesti.

2. Tutustu tehtäväkenttääsi

Kun olet kerännyt hankkeesi ja vastuualueesi ylös, kirjoita muutaman kappaleen pituinen kuvaus jokaisesta hankkeesta ja vastuualueesta. Näin tutustut syvällisemmin siihen, mitä kaikkea hankkeesi todella edellyttävät ja miksi olet sitoutunut niihin. Syventymällä koko tehtäväkenttääsi tutustut paremmin siihen, miksi oikeasti teet sitä, mitä teet.

Pyri vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Mikä tämä tehtävä on?” ”Mitä siitä seuraa?” ”Mikä sen paras mahdollinen lopputulos on?” ”Mitä se mahdollistaa?” ja ennen kaikkea: ”Miksi tämä tehtävä on tärkeä?”

Nappulaliigan koutsi voisi esimerkiksi vastata: ”Valmennan paikallisia ekaluokkalaisia paremmiksi jalkapalloilijoiksi. Tämän seurauksena lapset oppivat liikkumaan ja nauttimaan ulkoilusta sekä kehittyvät taitavammiksi ja sosiaalisemmiksi ihmisiksi. Parhaassa tapauksessa jokainen osallistuja nauttii pelaamisesta täysin rinnoin ja joku saattaa jopa löytää oman juttunsa urheilun parista. Tehtävä on tärkeä, koska sitä kautta pystyn vaikuttamaan myönteisesti paikkakunnan lasten elämään edesauttamalla heidän harrastusmahdollisuuksiaan. Samalla pääsen myös toimimaan urheilun parissa, joka on minulle erittäin tärkeää.”

3. Tutki tehtäväkenttääsi

Piirrä kirjaamista hankkeista ja vastuualueista miellekartta. Ota A4- tai A3-kokoinen paperiarkki. Kirjoita arkin keskelle: ”Syksyn 2010 aktiviteetit.” Kirjoita nyt kaikki ykköskohdassa keräämäsi hankkeet ja vastuualueet paperille ja ympäröi ne. Yhdistä toisiaan tukevat hankkeet viivoilla. Yhdistele eri aktiviteettejasi parhaaksi katsomalla tavalla ja lisää paperille myös edellisessä kohdassa esiin nousseita oivalluksia.

Pyri hahmottamaan, mitkä hankkeista tukevat toisiaan, mitkä tuntuvat jarruttavan toisia hankkeita, ja mitkä eksyvät yksin paperin laidalle potkimaan kiviä vailla mitään yhteyttä muuhun elämääsi. Näin synnytät mielikuvan siitä, miten elämäsi eri osa-alueet tukevat toisiaan, ja millä tavoin ne liittyvät toisiinsa – tai liittyvätkö ne lainkaan toisiinsa. Juoksuharrastus voi esimerkiksi toimia nappulaliigan tukena, ja jos työn puolesta tulee lähinnä istuttua toimistossa, edistää urheilu myös työhyvinvointia.

Pyri myös miettimään, miten hankkeesi liittyvät kutsumukseesi tai siilikonseptiisi – millä tavoin ne edistävät elämääsi kohti sitä, mitä juuri sinä olet parhaillasi.

4. Rakenna tärkeysjärjestys

Sanon tämän englanniksi, koska suomeksi se kuulostaa kömpelöltä: ”There is no task as easy as no task.” Jos voit jättää jotain pois, jätä se pois. Jos pestisi talonyhtiön hallituksessa ei tue mitään oikeasti tärkeää elämän osa-aluetta, jättäydy pois hallitusvastuusta. Ja jos taas työprojektisi sotivat toisiaan vastaan, ota asia esiin pomon kanssa ja pyri järkeistämään toimenkuvasi niin, että työtehtäväsi edesauttavat ja tukevat toinen toistaan.

Kun jäljellä ovat vain ne tehtävät ja vastuualueet, jotka todella tukevat toisiaan ja jotka oikeasti haluat tehdä, laita ne tärkeysjärjestykseen. Kirjoita hankkeiden alle alaotsikoina niihin liittyvät osa-alueet ja osatoimet, jotka ovat nousseet esiin tehtäväkenttääsi tutkiessa. Numeroi myös nämä tärkeysjärjestykseen.

Merkitse lopuksi listaasi, mitkä ovat hankkeistasi ja vastuualueistasi kriittisimpiä. Jos teet listan paperille, alleviivaa ne. Tietokoneella voit käyttää vaikkapa paksunnettua fonttia. Huomioi, että realistista on keskittyä vain muutamaan keskeiseen juttuun. Paras tilanne on toki, jos kriittisiä tehtäviä on vain yksi.

Näillä askelilla synnytät nopeasti käsityksen siitä, mitkä elämäsi osa-alueet ovat oikeasti tärkeitä, ja mitkä voit jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä. Keskittymällä siihen, mikä on tärkeintä varmistat, että hoidat taidokkaasti ja stressittä elämäsi keskeisimmät osa-alueet. Näin elämäsi on rikasta ja palkitsevaa.

”Tyttärenne on tanssija”

Gillian Lynne oli 1930-luvulla nuori koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla, vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.

Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan odotushuoneessa, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken. Samalla hän napsautti vaivihkaa odotushuoneen radion päälle.

Lääkäri jätti vastaanottohuoneen oven raolleen ja kehotti äitiä katsomaan. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia enkelimäisesti musiikin tahtiin.

Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”

Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.

Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssijaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Phantom of the Opera.

Keskitytkö ongelmaan vai ratkaisuun?

Pasilla oli ongelma. Silloin tällöin Pasin kulkiessa metsäreittiä pitkin töihin, hänen käsivarsiinsa ilmestyi kutiavaa ihottumaa. Lopulta hän suoriutui lääkäriin tutkittavaksi. Lääkäri otti näytteen ihottumasta, tutki sen ja määräsi sitten kortisonipohjaista salvaa. Pian ihottuma helpotti.

Muutamia kuukausia myöhemmin ihottuma kuitenkin uusiutui. Nyt kortisonisalva ei enää purrut, ja lääkäri olikin hetken ihmeissään. Kuinka ollakaan, lääkeyhtiön tilaisuudessa oli kuitenkin hiljan esitelty uusi ihmelinimentti. Lääkäri määräsi linimenttiä, ja pikku hiljaa ihottuma asettui jälleen.

Meni pari kuukautta, mutta nyt ihottuma uusi taas. Lääkäri oli kerta kaikkiaan ihmeissään. Salvat, linimentit ja puuterit eivät enää tepsineet. Lopulta lääkäri määräsi kutinaa lievittävää voidetta ja kehotti välttämään keinokuituisia vaatteita.

Kutina pysyi kyllä kurissa, mutta Pasia harmitti vietävästi käsivarsien jatkuva punotus. Kului puoli vuotta, ja kädet vain punersivat entisestään. Pitkään asiaa mietittyään Pasi päätti suoriutua taas lääkäriin. Tässä välissä terveyskeskuslääkäri oli vaihtunut. Uusi lääkäri kuunteli Pasin kertomusta viisi minuuttia. Hetken mietittyään hän sanoi: ”Kuule Pasi, älä mene töihin metsän kautta.”

Sen koommin ihottuma ei enää vaivannut.

Missä on sinun läpimurtosi?

Google kehittää kilpailijaa Facebookille. Toistaiseksi Googlen yritykset ottaa sosiaalista mediaa haltuun ovat kompuroineet Buzzista Waveen. Koska sosiaalisessa mediassa piilevät kuitenkin valtavat rahavirrat, haluaa myös hakukonejätti osansa potista.

Monet suuryritykset toimivat juuri näin: ne bongaavat olemassa olevan ilmiön ja pyrkivät rakentamaan sille elinkelpoisen kilpailijan. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat iPhone-kloonit siinä missä Facebook- ja Twitter-imitaatiotkin. Ongelmana on kuitenkin, että kloonaamalla syntyy lähes aina kakkoslaatua. Ja vaikka markkinoilla pysyykin mukana kopio tai kaksi, on uutta tuotetta lähes mahdotonta mahduttaa hyllylle tungoksen sekaan siinä vaiheessa kun ilmiö on jo yleistä tietoutta.

Olennaista on siis keksiä uusi läpimurto.

Tämä on se salaisuus, joka avittaisi Nokian takaisin kärkikahinoihin, ja joka on nostanut niin Facebookin kuin Applenkin maailman teknokentän johtotähdiksi. Facebook ei ollut uusi, parannettu versio IRC-galleriasta tai keskustelufoorumista. Nettinörttien tai ventovieraiden sijaan Facebook yhdisti sinut vanhoihin luokkakavereihisi ja toi koko tuttavapiirisi tietokoneesi työpöydälle. Facebook määritteli kokonaan uusiksi sosiaalisen internetin.

Samalla tavoin iPhone mullisti radikaalisti mobiililaitemarkkinat. Apple ei tuonut markkinoille uutta puhelinta. Se toi markkinoille ensimmäisen värkin, jolla internetiä pystyy selaamaan ongelmitta myös tien päällä. Se, että iPhone on kehno puhelin osoittautui sivuseikaksi: Applen ihmelaite tuottaa enemmän voittoa kuin muiden valmistajien värkit yhteensä.

Nyt kilpailijat pelaavat Applen ja Facebookin kentällä, ja tilanne on samanlainen kuin Lassin ja Leevin jenkkifutisottelussa: jos Lassi joutuu koville, Lassi muuttaa sääntöjä. Ainoa tapa tehdä todellinen läpimurto on hypätä ulos pelistä, keksiä uusi peli, ja palata sen kanssa kentälle. Silloin voit itse sanella säännöt, ja muut seuraavat perässä.

Uuden keksiminen ei ole kuitenkaan aivan helppoa. Läpimurron löytäminen edellyttää ensiksikin olemassa olevien lähtökohtien kyseenalaistamista. Tässä auttaa lateraalinen ajattelu. Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta. Pelkkä uutuus ei kuitenkaan vielä riitä. Sinun täytyy myös selvittää, minkä läpimurron juuri sinä pystyt tekemään. Mitä sellaista uutta voit tehdä, joka tuottaa merkittävää arvoa toisille ihmisille? Toisin sanoen: mikä on siilikonseptisi?

Läpimurto ei synny apinoimalla. Se syntyy kyseenalaistamalla olemassa olevat puitteet ja tarjoamalla jotakin uutta, ainutkertaista ja arvokasta, joka nousee juuri sinun yksilöllisestä intohimostasi. Missä piilee sinun läpimurtosi?

5 yksinkertaista askelta hyvään elämään

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Nähdäkseni yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin edistäjiä on kutsumuksellinen toiminta: kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia askeleita kohti kutsumuksellista ja rikasta elämää.

1. Tee kaikkea

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä kuin luovassa ideoinnissa: kukaan ei saa hyvää ideaa käskettäessä. Mutta kun ideamylly jyrähtää käyntiin, on hyvä idea helppo poimia ideatulvan keskeltä. Puhtaalta pöydältä on samoin vaikeaa sanoa, missä oma kutsumuksesi lymyilee. Mutta kun olet kokeillut riittävästi kaikenlaista, pystyt tunnistamaan, mitkä kokemistasi asioista ovat todella rikastaneet elämääsi, mitkä ovat olleet pinnallisella tavalla hauskoja ja mitkä vain turhauttavia.

2. Selvitä, mikä rikastaa elämääsi

Kun olet kokeillut yhtä sun toista, pyri ymmärtämään, mitkä askareet rikastavat elämääsi aidosti. Keskeistä on keskittyä tekemiseen. Usein pyrimme ulkoisen paineen vuoksi saavuttamaan abstrakteja päämääriä kuten mainetta tai mammonaa. Tyypillinen kysymys onkin: ”Mikä sinusta tulee isona?” Unohdamme kuitenkin miettiä, mitä palkinnontavoittelu tarkoittaa arkielämän kannalta. Olennaisempaa onkin nähdäkseni kysyä: ”Mitä haluat tehdä ajallasi isona?”  Todellinen hyvinvointi kumpuaa toimivasta arjesta – ja arki koostuu siitä, mitä teemme. Tässä avuksi voi olla esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, on oman kutsumuksen löytäminen helppoa.

3. Harjoittele

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen maailman huipputekijä on harjoitellut poikkeuksetta omaa alaansa keskittyneesti 10 000 tuntia. 10 000 tuntia on sellainen kasa aikaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se tarkoittaa kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan – viikonloput ja lomat mukaan lukien. Jos harjoittelu on tervanjuontia, ei ajatus kymppitonnin kellottamisesta oikein innosta. Kun toimintasi sen sijaan kannattelee elämääsi luonnostaan, käytät harjaantumiseen aivan itsestään vuosikaupalla aikaa – etkä edes huomaa ajan kulua. Harjaantumalla taitavaksi itsellesi palkitsevalla alalla et vain tee jotain, mitä rakastat – teet sen myös erinomaisen hyvin. Näin voit olla myös muille aidosti hyödyksi.

4. Keksi, miten voit olla muille hyödyksi

Aristoteleen mukaan kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Kun olet selvittänyt, mikä kannattelee elämääsi, selvitä seuraavaksi, mitä muut tarvitsevat. Keskustele ihmisten kanssa heidän omista mielenkiinnon kohteistaan ja pyri kuuntelemaan aktiivisesti toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Seuraa aktiivisesti mediakenttää ja pyri kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiset tarpeet tai toiveet nousevat usein esiin. Kun sitten keksit, miten oma osaamisesi vastaa johonkin tällaiseen tarpeeseen, voit puuhastella kutsumuksesi parissa päivät pitkät: tällöin olet löytänyt siilikonseptisi. Jos ratkaiset toisen ihmisen todellisen ongelman, on hän usein valmis maksamaan ajastasi jonkinlaisen korvauksen. Kun tuotat arvoa toisille ihmisille, kykenet myös ansaitsemaan elantosi tekemällä sitä, mitä rakastat eniten.

5. Keskity siihen, mitä teet

Kun olet löytänyt siilikonseptisi, pane itsesi täysillä likoon. Tee keskittyneesti sitä, mitä rakastat ja pyri eliminoimaan sellaiset seikat, jotka eivät tue kutsumustasi täysin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että elämän tulisi olla tylsää puurtamista – myös laadukkaalla viihteellä ja ihan puhtaalla laiskottelullakin on tärkeä rooli hyvässä elämässä. Mutta kun tiedät, mitä haluat oikeasti tehdä, opit pian tunnistamaan, mitkä viihteen tai vapaa-ajan muodot todella palkitsevat sinua. Lopulta mielesi virtaa koko päivän flow-tilassa, eikä aivoja edes tarvitse heittää narikkaan. Kun teet sitä mitä rakastat niin, että olet samalla arvokas oman yhteisösi jäsen, on hyvä olla aamusta iltaan.

Älä odota eläkkeelle, vaan tartu toimeen nyt. Lisää vinkkejä onnellisuuden edistämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta tästä.

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee heinäkuun yli. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 2.8.

Aurinkoista ja onnellista kesää kaikille!

10 tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon

Aivosi toimivat sitä paremmin mitä enemmän niitä käytät. Pitämällä mielesi liikkeessä kulkee ajatus jouhevammin. Tässä esittelen kymmenen helppoa tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon.

1. Lue

Lukeminen on aivoharjoite numero yksi. Lukemasi materiaalin monimutkaisuus kannattaa valita lukutottumuksiesi mukaan. Samoin kuin painonnostossa, kannattaa haastavampaa kirjallisuutta myös lisätä pikku hiljaa. Jos et ole tottunut lukija, kannattaa aloittaa kevyestä kirjallisuudesta tai vaikkapa sarjakuvista. Jos taas kirjoja menee metritavarana, kannattaa rantalukemiseksi valita vaikkapa Joycea, Proustia tai Kantia. Eräs filosofian professori totesikin, että nykyään Immanuel Kantin lukeminen tuntuu kuin lukisi Aku Ankkaa. Kirjat saat kätevästi kotiin esimerkiksi Amazonin tai AdLibriksen verkkokaupoista.

2. Laske

Laskuharjoitukset ovat oivallinen tapa jumpata mieltä. 90-vuotias isotätini kaivaa aika ajoin vanhat matematiikan kirjat esiin ja jumppaa niillä aivojaan. Ei ihme, että hänen ajatuksensa juoksee yhä kuin 70 vuotta sitten. Hyödyllisiä ovat myös erilaiset pikaharjoitukset, jotka voit vaikka ottaa päivittäiseen käyttöön. Laske esimerkiksi Brain Tunerin 20 laskutehtävää joka aamu. Huomaat vaikutuksen jo muutaman viikon kuluttua.

3. Ajattele

Ajattele, mitä ajattelet. Omiin ajatuksiisi keskittyminen kehittää ajattelutaitoasi. Bonuksena tutustut samalla itseesi ja saatat löytää yllättäviäkin puolia omasta ajatusmaailmastasi. Oman ajatusmaailman tunteminen onkin mestariajattelijan elinehto. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, pystyt vaikuttamaan mieleesi tietoisesti.

4. Kirjoita

Kirjoittaminen on oiva tapa selkiyttää omaa ajatusmaailmaa, purkaa huolia tai vaeltaa mielikuvitusmaailmojen lumoissa. Kirjoita päiväkirjaa, jäsennä oivalluksiasi, kirjoita runoja tai vaikkapa novelleja, joissa lähetät mielikuvituksesi vaeltamaan toisiin maailmoihin. Kirjoittamalla kykenet keskittämään ajatuksesi tavalla, joka ei ilman apuvälineitä onnistu.

5. Keskustele

Keskustele mielenkiintoisten ihmisten kanssa kuunnellen ja keskittyen. Pyri hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden ajatuksista olet aidosti kiinnostunut ja pyri kääntämään keskustelu sellaisiin puheenaiheisiin, joista kaikki osapuolet saavat jotakin irti. Keskustelussa kuunteleminen on puhumistakin tärkeämpi taito. Jos olet itse koko ajan äänessä, opit vain murto-osan siitä, mitä opit kuuntelemalla.

6. Opiskele

Opettelemalla uusia asioita ja uusia taitoja kehität aivojasi myös fyysisesti luomalla uusia kytköksiä hermosolujen välille. Uuden oppiminen tekee myös elämästä antoisaa ja mukavaa. Uuden asian oppiminen palkitsee itsessään, ja mahdollistaa aivan uudenlaisia kokemuksia. Päätä vaikkapa opetella espanjan kieli ja suuntaa vuoden päästä Barcelonaan. Kokemus on aivan toinen, kuin ummikkona suunnistaen. Opiskelun makuun pääset myös tutustumalla iTunes Universityn tarjontaan.

7. Ratko arvoituksia

Arvoitusten ratkominen kehittää erityisesti lateraalisen ajattelun kykyä. Ratkomalla arvoituksia opit hakemaan ratkaisua odottamattomista paikoista ja rikkomaan ennakko-odotuksiasi. Tuloksena ajatuksesi joustaa entistä paremmin. Löydät runsaasti uusia arvoituksia esimerkiksi BrainDen-sivustolta. Myös vitsien kertominen ja dekkarien lukeminen kehittävät ajatuksen joustavuutta.

8. Aivojumppaa

Aivojumpan hyödyistä ja vaikutuksista kinastellaan paljon. Varmaa on kuitenkin, että kaikki, mitä teet päälläsi kehittää sitä jossakin määrin. Jos aivojumppa siis palkitsee tai tuntuu hauskalta, kannattaa sitä harjoittaa sumeilematta. Aivojumpata voit esimerkiksi ratkomalla sudokuja tai hyödyntämällä vaikkapa oivallista Stanfordin yliopistossa kehitettyä Lumositya.

9. Liiku

Terve mieli elää terveessä ruumiissa. Liikkumalla säännöllisesti ainakin puoli tuntia päivässä pidät vartalosi kunnossa niin, että aivosi saavat riittävästi happea. Kun käyt lenkillä säännöllisesti, juoksee ajatuskin jouhevammin. Aivoja kannattaa myös huoltaa riittävällä omega3-rasvahappojen ja d-vitamiinin saannilla.

10. Nuku riittävästi

Aivosi tarvitsevat riittävästi unta. Unen tarve on yksilöllinen, ja paras mittari riittävälle unensaannille on oma olotilasi. Jos päivän mittaan kuluu pannullinen kahvia eikä meinaa jaksaa mitään, kannattaa illan viimeinen leffa jättää kenties väliin ja painella pehkuihin. Hyvin nukutun yön jälkeen aivosi kiittävät, ajatus luistaa paremmin ja mielialasi pysyy korkealla.

Asiaa itsetunnosta, osa 2/2: Miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon?

Hyvä itsetunto ei riipu siitä, mitä sinulla on. Se riippuu siitä, mitä teet. Jos et tiedä, mitä haluat elämältä, on helppo joutua hamsterikierteeseen: loputtomaan pyrkimykseen saada enemmän ja enemmän.

Tässä ongelmana on, ettei hamsterikierre lopu koskaan. Jollain on aina enemmän rahaa, isompi auto tai nätimpi siippa. Kun media vielä tuuttaa silmät ja korvat täyteen tavoittamattomia ideaaleja, riittämättömyyden tunne seuraa lähes väistämättä: kukaan kun ei ole täydellinen.

Jos sen sijaan tiedät, mitä haluat saada aikaiseksi, voit kanavoida tarmosi todellisiin tarpeisiisi summanmutikassa tapahtuvan hamstraamisen sijaan. Tällöin huomiosi on siinä, minne olet itse menossa, etkä joudu vertaamaan itseäsi toisiin.

Huonosta itsetunnosta pääset eroon suorittamalla seuraavat kaksi työvaihetta:

1) Selvitä, mitä oikeasti haluat tehdä.
2) Ala tehdä sitä.

Siinä kaikki.

Ei huonon itsetunnon selättäminen silti ole päivän tai kahden juttu. Se edellyttää pitkäaikaista itsetutkiskelua ja omien arvojen ja päämäärien selvittämistä. Tässä voit kuitenkin hyödyntää erilaisia tekniikoita ja apuneuvoja.

Omaa kutsumustasi voit metsästää esimerkiksi hyödyntämällä ydintoimilistaa tai selvittämällä siilikonseptisi. Itsetuntemuksen kehittämisessä auttaa myös mietiskely tai vaikkapa päiväkirjan pitäminen.

Lisää työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen, itsetunnon vahvistamiseen ja ajattelun kehittämiseen löydät myös vasta valmistuneesta Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Voit ladata sen maksutta tästä.

Asiaa itsetunnosta, osa 1/2: Mitä on huono itsetunto?

Huono itsetunto vaikuttaa aikamme vitsaukselta. Se ilmenee yhtä lailla päsmäröivässä pomossa kuin nurkkaan vetäytyvässä hiirulaisessakin. Huonoitsetuntoinen ihminen kokee itsensä riittämättömäksi. Hän pyrkii usein peittämään tätä joko ylikorostamalla itseään tai vetäytymällä sivuun sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Jos et tiedä, mitä haluat, määrittyy omanarvontuntosi helposti vertailun kautta. Tästä seuraa, ettei mikään lopulta riitä. Kun et tiedä, mitä resursseja tarvitset, tuntuu järkeenkäyvältä maksimoida resurssit joka alueella. Seurauksena on hamsterikierre: kaikkea pitäisi saada aina lisää.

Pitäisi siis olla huippukunnossa, kauniit kasvot, täydellinen siippa, rahaa miljoona, kaksi ja puoli muksua, rivitalon pätkä Kaitaalta, kultainen noutaja ja farmarivolvo. Eikä edes koko täyskäden haaliminen riitä. Naapurin kartanovolvon rinnalla kun oma veeviiskymppinen näyttää säälittävältä ruipulalta. Ja miljoona on aina vähemmän kuin kaksi miljoonaa.

Keskeistä huonon itsetunnon selättämisessä on ymmärtää, ettei itsetunto liity siihen, mitä sinulla on. Jos se liittyisi, olisi joka ikinen huippumalli ja miljonääri aina onnensa kukkuloilla.

Itsetunto ei liity siihen, mitä sinulla on. Se liittyy siihen, mitä sinä teet.

Jos tiedät, minkä tähden teet sitä, mitä teet, pystyt suhteuttamaan omat tarpeesi päämäärääsi. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, tiedät, mitä tarvitset voidaksesi hyvin. Tällöin resurssien maksimointi on turhaa: riittää, että resurssisi riittävät päämääriesi saavuttamiseksi. Samaten vertailu muuttuu turhanpäiväiseksi.

Jos resurssisi riittävät pyrkimyksiisi, ei toisten onnistuminen ole sinulta pois. Ja jos resurssit taas eivät vielä riitä, kohdistuu huomiosi riittävien resurssien hankkimiseen. Tässäkään ei vertailu tuota tulosta.

Jos esimerkiksi tiedät, että elämäntehtäväsi on toimia paikallisen ala-asteen kolmannen luokan johdattajana maailman ihmeiden äärelle, on yksi lysti, jos naapurilla on uudenkarhea Bemari. Tällöin tärkeää on, että tiedät sunnuntai-iltana, että maanantaille valmistelemasi matematiikan tunti täräyttää tenavilta tajun kankaalle.

Kun peruutat kymmenvuotiaan Golfisi maanantai-aamuna naapurin tuliterän baijerilaisen vierestä maantielle, pyörii mielessäsi kateuden mustan pilven sijaan kertolaskukanin mysteeri. Autovalinnalla ei ole onnistumisesi kannalta tuon taivaallista merkitystä, kunhan autosi kuljettaa sinut ehjänä perille. Eikä töissä tarvitse suurennella omilla ansioilla; tiedät pärjääväsi siinä, millä on eniten merkitystä ja uskallat silloin myös tunnustaa heikkoutesi.

Kun tiedät, mitä haluat, saat aikaiseksi tuloksia itsellesi arvokkailla elämänaloilla. Resurssien maksimointi muuttuu hyödyttömäksi, kunhan resurssisi riittävät siihen, mitä oikeasti haluat tehdä. Stephen Hawking tekee huippufysiikkaa pyörätuolista. Ja Usain Bolt taas tuskin hyötyy differentiaalikalkyylista satasia ahmiessaan.

PS. Tuhannet kiitokset vielä kaikille LEINO-kesäseminaariin osallistuneille! Jos et päässyt osallistumaan seminaariin, voit ladata seminaarissa jaetun upouuden Onnellisuus-oppaan maksutta tästä.

Kallista koulutusta

Suuryrityksen kehitysjohtaja innostui uudesta tuotekehityslinjasta niin paljon, että veti rahat pois kymmeniltä käynnissä olevilta projekteilta rahoittaakseen lempilapsensa. Uutta ihmetuotetta hiottiin kaksi vuotta. Pian oli ilmeistä, ettei tuotteesta tule kaupallista ihmettä. Pellepeloton ei kuitenkaan antanut periksi.

Lopulta kehityslinja jouduttiin hyllyttämään: hilavitkutin ei vaan ollut kelvollinen kaupan hyllylle. Rahaa oli palanut kehitystyöhön rekkalasteittain. Yrityksen pörssikurssi sukelsi, ja tappiota syntyi miljoonia.

Muutamaa kuukautta myöhemmin hallitus palaveerasi aiheesta. Eräs hallituksen jäsen kävi läpi asiasta saamaansa asiakirjanippua. Hän kohotti yllättyneenä kulmiaan ja pyysi puheenvuoroa.

”Herra toimitusjohtaja, kuinka voi olla, että tämä tunari, joka maksoi meille miljoonia, on yhä palkkalistoillamme? Ja vieläpä vanhassa työssään?” kysyi miekkonen ihmeissään.

Toimitusjohtaja suoristi puvuntakkiaan ja vastasi tyynesti:

”Olen juuri upottanut miljoonia tämän kaverin kouluttamiseen. Mitä järkeä minun olisi irtisanoa noin kalliisti koulutettu työntekijä?”

Fiktiivisen persialaisnokkelikko Nasruddinin sanotaan sanoneen: ”Hyvät päätökset syntyvät elämänkokemuksesta. Elämänkokemus syntyy huonoista päätöksistä.”