Monthly Archives: helmikuu 2010

7 oivallista apuria Ompun käyttäjälle

26/02/2010

7 kommenttia

Applen tietokoneet parantavat ajattelun ammattilaisen elämänlaatua ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin ne ovat erinomaisen intuitiivisia käyttää. Toisekseen, niiden suunnittelussa on keskitytty olennaiseen. PC:n virittämiseen tottuneelle molemmat voivat olla kielteisiä ominaisuuksia: jos haluat hienosäätömahdollisuuksia, saa niitä omenalootasta kaivaa urakalla. Macit tekevät murto-osan siitä, mihin PC:t pystyvät. Mutta sen vähän ne tekevät pääasiassa erinomaisesti.

Omasta Ompusta saa kunnolla tehoja irti asentamalla muutamat keskeiset apuohjelmat ja ohjelmistot. Ohessa seitsemän oivallista Mac-käyttäjän apuria. Osa oheisista ohjelmista löytyy myös PC:lle. Lisää ohjelmistosuosituksia löydät täältä.

1. Quicksilver Blacktreen huikea ajatustenluku-plugin kasvaa kiinni Mac-työskentelyyn. Periaatteessa kyseessä on vain monipuolinen näppäinkomentorajapinta. Quicksilver oppii kuitenkin pian aavistamaan jo muutamasta kirjaimesta, mitä haluat tietokoneesi tekevän. Tuloksena Omppusi reagoi usein ajatuksen nopeudella silloin, kun haluat käynnistää jonkun ohjelman tai vierailla verkkosivulla. Quicksilverin löydät osoitteesta www.blacktree.com.

2. Google Quick Search Box Googlaaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja helppoa. Yksinkertaisella näppäinkomennolla heräävä Google-ikkuna hoitaa perusgooglailut, kuvahaut ja Wikipediat käden käänteessä. Hakujen vasteajat ovat keskeisiä erityisesti käyttäessäsi laajennettua mieltäsi. Tässä Google Quick Search Box säästää aikaa sekuntikaupalla jokaisesta hausta. Hakuboksi löytyy muuten myös Windowsille. Lataa omasi osoitteesta desktop.google.com.

3. 1Password Käytätkö aina samaa salasanaa eri verkkosivustoille? Vai onko salasanasi niinkin turvallinen, että pitää jopa sinut verkkosivustojesi ulkopuolella? Avuksi kannattaa ottaa salasanaholvi. Oivallinen Omppukäyttäjän apuri on tässä 1Password. Ohjelmistoon tallennat järeän teollisuustason suojauksen alle kaikki salasanasi, luottokorttitietosi ja muut arkaluontoiset dokumenttisi. Sen jälkeen surffaat netissä turvallisesti ja availet salasanan alaiset sivustot yhdellä hiiren klikkauksella. Hae suoja salasanoillesi täältä.

4. CrashPlan Applen varmuuskopiointiohjelma Time Machine on susi jo syntyessään, olkoonkin, että sen käyttöliittymä on näppärä ja sievä. Jos aikakonetta käyttää langattomassa verkossa, saattaa se tuhota oman varmuuskopionsa aivan yllättäen. Siispä apuun tulee oivallinen CrashPlan: sekä kovalevylle että verkkoon tallentava CrashPlan on erinomainen ratkaisu varmuuskopiointitarpeisiin. CrashPlanissa on vieläpä se hyvä puoli, että jos yläkerran vesileikit muuttavat asuntosi kylpyläksi, on verkkokopio visusti tallessa. CrashPlan on myös saatavilla sekä Windowsille että Linuxille. Osoite on www.crashplan.com.

5. ShoveBox Maailman yksiselitteisesti päätähuimaavin verkkopalvelu Evernote on loistava ratkaisu muistiinpanojen arkistointiin. Sen avulla et enää ikinä unohda mitään, mitä et halua unohtaa. Evernote on kuitenkin raskas itse muistiinpanojen nopeaan ylöspanoon. Kun idea pälkähtää päähän, olet näppäinkomennonkin jälkeen vielä parin hiirennapsautuksen päässä sen taltioimisesta. Tässä apuun tuleekin ShoveBox. Quicksilver-tyyppinen rajapinta mahdollistaa ideasi taltioimisen salamannopeasti. Näppäinkomennon jälkeen kirjoitat tekstin ja painat enteriä – siinä kaikki! ShoveBoxista voit siirtää muistiinpanosi talteen Evernote-arkistoon vaikkapa kerran viikossa. Hae oma lappulaatikkosi täältä.

6. MacJournal MacJournal on erinomainen erityisesti päiväkirjan pitämiseen suunniteltu tekstinkäsittelyohjelma. Jos harrastat ajatuksenjuoksusi taltiointia päiväkirjan kansien väliin, tarjoaa MacJournal oivallisen digitaalisen avun. Voit hyödyntää ohjelmiston kätevää arkistointitoimintoa, kokoruudun kirjoittamista sekä suojata päiväkirjasi kädenkäänteessä salasanalla. Digitaalisen päiväkirjan lataat itsellesi täältä.

7. iWork Applen toimistopaketilla voi tehdä noin 3% siitä, mitä esimerkiksi Microsoftin vastaavalla. Mutta sen, minkä sillä voi tehdä, voi tehdä tyylikkäästi, takuuvarmasti ja käden käänteessä. iWork onkin tyypillinen esimerkki Applen ideologiasta: tehdään vähän, mutta tehdään se hyvin. Diaesitysten väsääminen Keynotella on yhtä juhlaa. Pagesilla kirjoittaminen on puolestaan intuitiivista ja helppoa: tärkeitä komentoja ei tarvitse kaivaa esiin monipolvisten valikkorakenteiden alta. Paketin heikoin lenkki Numbers on köyhän miehen Excel, mutta käy perustaulukointiin aivan passelisti.

iWorkin vahvuuksia on kaksi. Ensinnäkin perustoiminnot löytyvät kaikki hetkessä intuitiivisesti, eikä niitä tarvitse metsästää valikkolabyrintistä kissojen ja koirien kanssa. Ohjelma ei siis asetu kirjoittamisen tai suunnittelun esteeksi. Toiseksi, iWorkin tarjoamat sapluunat ja työkalut mahdollistavat hurjan näyttävien dokumenttien ja diaesitysten laatimisen salamannopeasti. Vaativalle spesialistille iWork tuskin riittää työkaluksi – mutta normaalissa tekstinkäsittelyn, diaesitysten ja taulukkolaskennan päivittäiskäytössä se pesee kilpailijat mennen tullen. iWorkin demoversion saat ladattua täältä.

Neljä ihmisen perustyyppiä

24/02/2010

7 kommenttia

Vanhan japanilaisen sananlaskun mukaan visio ilman toimintaa on päiväunta, toiminta ilman visiota painajaista. Elämässä onkin kaksi peruspilaria, joiden ymmärtäminen ja haltuun ottaminen edesauttaa merkittävästi elämänlaatua.

Nämä peruspilarit ovat visio ja toiminnan rakenteen tuntemus.

Visio tarkoittaa suomeksi näkymää. Se on tarkkarajainen, tulevaisuuteen suuntautuva mielikuva siitä, mitä haluat elämältä. Visio ei ole sama asia kuin päämäärä, vaan ennemminkin käsitys siitä, missä haluat olla huomenna, viikon päästä, viiden vuoden päästä. En tarkoita tässä myöskään käsitystä siitä, mitä sinusta tulee isona, vaan tarkkarajaista ja konkreettista mielikuvaa siitä, missä olet esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Visio on konkretisoitu mielikuva itsestäsi jossakin mieluisassa tilanteessa, jonka ajatteleminen synnyttää flow-kokemuksen. Muodostaessasi visiotasi mieti siis, missä olet vaikkapa kuukauden, vuoden tai viiden vuoden päästä. Miltä silloin tuntuu? Miltä ympärilläsi näyttää? Sulje silmäsi ja mieti, mitä näet, kuulet, haistat ja maistat. Sitten kun rintakehässäsi tuntuu lämpimältä ja hyvältä, olet löytänyt visiosi.

Visio on ensiarvoisen tärkeä elämänlaadun kannalta. Erityisesti lähitulevaisuuteen kohdistuva visio aktivoi aivojesi peilisolut ja rajaa valinta-avaruuttasi siten, että toimintasi suuntautuu intuitiivisesti kohti visioimaasi konkreettista tilannetta. Ilman visiota olet kuin tuuliajolle joutunut laiva, jonka kapteenilla ei ole aavistustakaan, mitä satamaa suuntaan kannattaisi ottaa suuntima. Visiota vailla ihminen kutistuu lopulta harmaaksi suorittajaksi, jonka elämää määräävät ylhäältä ja ulkoa tulevat ärsykkeet.

Toiminnan rakenteen tuntemus on puolestaan olennaista tulosten aikaansaamisen kannalta. Jos et tiedä, miten purjeet saadaan ylös, on laivaa vaikeaa liikuttaa eteenpäin. Toiminnan rakenteen tuntemus tarkoittaa sitä, että tiedät, mitkä konkreettiset päämäärät auttavat sinua kohti visiosi viitoittamaa suuntaa, ja mitkä päivittäiset toimet synnyttävät tuloksia, joiden avulla saavutat päämääräsi.

Se tarkoittaa siis sitä, että ymmärrät, minkälaiset prosessit ohjaavat elämääsi eteenpäin, ja osaat myös tarvittaessa puuttua noihin prosesseihin. Yhden tavan rakenteistaa elämääsi tehokkaasti voit opetella tutustumalla Ajattelunhallinnan oppaaseen.

Voidaan ajatella, että ihmiset voi jakaa karkeasti neljään luokkaan näkemyksellisyyden ja rakenteentajun nojalla.

Harmaa suorittaja on näkemyksetön kafkalainen virkamies, jolla ei ole juuri käsitystä omista toimista viikkoa pidemmälle. Käskyt tulevat ylhäältä, ja ne toteutetaan saapumisjärjestyksessä. Suorittajalla ei ole siis sen enempää visiota kuin käsitystä toimintansa rakenteestakaan.

Manageri on puolestaan tomera tampuurimajuri, jonka päivyri pitää päivät, viikot ja kuukaudet prikulleen järjestyksessä. Manageri saa paljon aikaan – mutta ei välttämättä tiedä alkuunkaan, miksi kaikki tuo tohina on vaivan arvoista. Managerin toiminta on rakenteistettu esimerkillisesti – visio vain puuttuu.

Taiteilija taas on näkemyksellinen luova nero, visionääri, joka tietää tarkalleen elämänsä tarkoituksen hamaan loppuun saakka. Hänen elämänsä purjehtii kuitenkin kohti suuruutta ailahdellen, välillä karillekin karahtaen. Vaikka näkemyksellisyyttä riittää yltä kyllin, puuttuu taiteilijalta käsitys oman elämän rakenteista.

Lopuksi, johtaja on suoraselkäinen, vakaata arvomaailmaa seuraava suunnannäyttäjä, joka sekä tietää, minne mennä, että miten sinne päästään. Johtajalla on kirkas visio, joka näyttää suuntaa hänen toiminnalleen, ja tarkkarajaiset ja käytössä tehokkaiksi havaitut prosessit, joilla saadaan aikaiseksi toivottuja tuloksia.

Selvittämällä selkeän suunnan elämällesi ja rakenteistamalla toimintasi järjestelmällisesti toimit itsesi ja oman elämäsi johtajana. Tulisiko siis pyrkiä siihen, että jokainen ihminen olisi oman elämänsä johtaja?

Mitä on Sherlock Holmes -päättely?

22/02/2010

7 kommenttia

Luin hiljattain Umberto Econ mestariteoksen Ruusun nimi. Skolastikkotrillerissä fransiskaanimunkki William Baskerville ratkoo Adson-apureineen italialaisluostaria kohdannutta murhamysteeriä.

Baskervillellä on sherlockmainen vainu, jonka nojalla hän kykenee ällistyttäviin päätelmiin. Esimerkiksi luostariin saapuessaan hän päättelee parista katkenneesta oksasta ja kavionjäljestä, mihin kadonnut hevonen on suunnannut juomaan ja jopa sen nimen – alkuun edes tietämättä, että koni oli tiessään.

Perinteistä loogista päättelyä on kahdenlaista. Deduktio tarkoittaa sitä, että varmoiksi oletetuista yleisistä periaatteista tehdään loogisesti pätevä johtopäätös. Jos esimerkiksi kaikki ihmiset ovat kuolevaisia ja Sokrates on ihminen, voimme deduktiivisesti päätellä, että Sokrates on kuolevainen.

Induktio puolestaan tarkoittaa sitä, että teemme yleistyksen jonkin havaintoaineiston nojalla. Jos esimerkiksi tämä korppi, tuo korppi ja vieläpä kaikki eilen tavatut korpit ovat mustia, voimme tehdä induktion ”korpit ovat mustia”.

Induktion ja deduktion avulla ei kuitenkaan päätellä hevosen nimeä muutamasta murtuneesta oksasta, eikä liioin ratkota murhamysteereitä.

Salapoliisinero päättelee abduktiivisesti.

Abduktio on amerikkalaisfilosofi Charles Sanders Peircen 1800-luvun lopulla lanseeraama termi päättelylle parhaaseen lopputulokseen.

Abduktio tarkoittaa pelkimmillään sitä, että oletamme joukon erilaisia mahdollisia selityksiä – siis arvaamme, mistä voisi olla kyse. Tämän jälkeen teemme deduktiivisia päättelyitä muodostamistamme oletuksista eli hypoteeseista. Sellainen oletus, josta tehdyt johtopäätökset käyvät parhaiten yksiin kokemuksemme kanssa valitaan lopulta parhaaksi selitykseksi.

Myös tieteellinen tutkimus etenee pääasiassa abduktiivisesti. Kun omena kopsahtaa fyysikkonokkelikon päähän, se saa hänen mielikuvituksensa laukkaamaan. Lähettikö Jumala omenan hänen päähänsä? Onko kyseessä eetterin liikkeiden aiheuttama ilmiö? Vai voisiko olla, että maapallo vetää puoleensa muita kappaleita – onko siis olemassa ilmiö nimeltä painovoima? Kun näistä olettamista tehdään päätelmiä, käy pian ilmi, että viimeinen hypoteesi on uskottavin. Olkoon siis niin, että painovoima saa aikaan omenoiden putoamisen.

Abduktiossa olennaisinta on mielikuvitus – kyky muodostaa olettamia siitä, mikä voisi selittää tutkittavan ilmiön. Sherlock Holmes, William Baskerville ja Isaac Newton muodostavat joukon toinen toistaan mielikuvituksellisimpia hypoteeseja. Se, joka käy parhaiten yksiin tunnettujen tosiseikkojen kanssa valitaan parhaaksi selitykseksi.

Kun siis seuraavan kerran kohtaat päätäsi kutkuttavan ongelman, älä yritä ratkaista sitä vain yhtä kaistaa pitkin. Muodosta sen sijaan vaikkapa puolen tusinaa hypoteesia ja arvioi, mikä hypoteeseista on uskottavin. Kun vielä perehdyt tutkimuskohteeseesi yksityiskohtaisesti, ratkot pian ongelman kuin ongelman käden käänteessä.

Mitä onnellisuus tarkoittaa?

18/02/2010

11 kommenttia

Jane Austen totesi aikanaan, että suuret tulot ovat onnellisuuden paras tae. Tämän uskomuksen parissa vierähtikin pitkälti koko 1900-luku. Onneksi kansainvälinen lehdistö on viime aikoina nostanut esiin viimeisimmän talousromahduksen herättämän kysymyksen: tuottaako varakkuus sittenkään onnellisuutta? Bruttokansantuotteen rinnastaminen hyvinvointiin ei selvästikään vastaa todellisuutta. Ei tarvitse paljoa päätään kääntää, kun näkee, etteivät kirjaimellisesti paksusti voivaa länsimaailmaa kansoita onnellisten syvät rivit.

Austenin arvio onnellisuuden takeesta viistää ohi maalin. Toki rahattomuus tuottaa onnettomuutta. Mutta kun resursseja on riittävästi, ei ylijäämävarallisuus enää ruoki hyvinvointia. Jos rajattomat resurssit eivät siis tuota hyvinvointia, mikä sitten tuottaa? Itse asiassa onnellisuuden yhtälö on tavattoman yksinkertainen.

Jos päivittäinen toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia, olet onnellinen.

Jos siis käytät päiväsi sellaisten asioiden parissa, joiden tekeminen itsessään tyydyttää sinua, voit hyvin. Ja jos taas aikasi valuu merkityksettömien ja turhauttavien toimien parissa, ottaa aamuinen herääminen helposti pannuun.

Onnellisuudelle keskeistä on siis sellainen toiminta, joka seuraa arvomaailmaasi. Jos arvostat vaikkapa kauneutta, on tärkeää käyttää aikaa siihen, että kotisi, työympäristösi ja maallinen tomumajasi viehättävät sinua. Jos taas tehokkuus on ydinarvosi, on olennaista huolehtia, että päivittäistoimiesi prosessit ovat ojennuksessa.

Koska harva meistä osaa pyydettäessä ladella siistin listan omista ydinarvoistaan, kannattaa oman elämän ydintä lähteä metsästämään toisesta suunnasta: itse toiminnasta. Lähes jokainen osaa nimetä nopeasti kourallisen toimia, joiden parissa viihtyy. Yksi tykkää kirjoittamisesta, toinen metsällä olemisesta. Kolmannelle autoilu on juuri se juttu, jossa sielu lepää. Usein ihmiset juuttuvat kysymään itseltään, mitä he haluaisivat olla: ”mikä minusta tulee isona?” Forrest Gumpia mukaillen, ihminen on kuitenkin sitä, mitä hän tekee: ”stupid is as stupid does”.

Voit pyydystää elämäsi ydinalueet eriöimällä minkälainen tekeminen tyydyttää juuri sinua. Toimi esimerkiksi seuraavasti. Ota A4-kokoinen paperiarkki ja kynä. Kirjoita ylös kaikki sellaiset puuhastelun muodot, joissa viihdyt. Listaa niin töistä tutut toimet kuin harrastuksetkin.

Listaan voit kirjoittaa vaikkapa ”lukeminen”, ”keskusteleminen”, ”ratsastaminen”, ”ruoanlaitto” ja niin edelleen. Kirjaa ylös vain sellaiset puuhat, joita tehdessäsi tunnet todella olevasi elementissäsi – älä niitä, joita teet vain toimenkuvasi tai elämäntilanteesi johdosta. Älä epäröi kirjoittaa ylös myös sellaisia puuhia, joista et ikinä voisi kuvitellakaan seuraavan esimerkiksi ammattimaista toimintaa. Kirjaa samaten ylös myös sellaiset jutut, joita haluaisit tehdä, mutta et tämänhetkisen elämäntilanteesi vuoksi pysty tekemään.

Kun olet kirjoittanut koko arkin täyteen, pisteytä jokainen toimi yhdestä kolmeen. Kolmosen saavat sellaiset puuhat, joita saat jo nyt tehdä sydämesi kyllyydestä. Kakkosen arvoisia ovat puolestaan askareet, joita pääset kyllä ajoittain harjoittamaan, mutta joiden parissa viihtyisit mieluusti enemmänkin. Ja ykkösellä kuittaat puolestaan toimet, joiden parissa haluaisit viettää aikaa, mutta joita et pääse tällä hetkellä harjoittamaan juuri lainkaan.

Tuloksena on kartta siitä, kuka sinä oikeasti olet. Tarkastele karttaasi ja mieti, minkälainen ihminen tekisi kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa täysipainoisesti kaikkea sitä, mitä sinä haluaisit tehdä. Eli minkälainen ihminen arvioisi joka ikisen kohdan listallasi kolmoseksi.

Huomaat pian, että vaihtoehtoja on lukemattomia. Yhdessä ammatissa osa lempiaskareistasi voi olla harrastuksia, toiset puolestaan tulonlähteesi. Toisaalta kenties juuri jokin harrastuksesi voisikin toimia pääasiallisena tulonlähteenäsi. Jos vaikkapa pidät esiintymisestä ja autoilusta, voit hakeutua iltaisin rallia ajavaksi opettajaksi tai harrastelijateatterissa viihtyväksi rekkakuskiksi.

Kun selvität, mitä haluat tehdä ajallasi ja alat tehdä noita asioita täysipainoisesti, olet onnellinen. Onnellisuus on sitä, että tekee asioita, jotka tukevat omaa arvomaailmaa. Onnellinen on, mitä onnellinen tekee.

7 mestariajattelijan ydintaitoa

15/02/2010

10 kommenttia

Ajattelu on taitolaji. Kukaan ei synny maailmaan nerokkaana mullistavia keksintöjä suoltavana pellepelottamana. Elämämme ensiviikkoina osaamme kaikki samat kaksi asiaa: syödä ja parkua. Jos haluat opetella taitavaksi ajattelijaksi, kannattaa perehtyä ainakin seuraavaan seitsemään mestariajattelijan ydintaitoon. Kussakin taidossa tulet mestariksi harjoituksen kautta.

1. Logiikka

Logiikka on yksi fantastisimpia älyllisiä työkaluja, joita olemme keksineet. Logiikka ei tee sen vähempää, kuin ilmaise ajattelumme syvimpiä säännönmukaisuuksia. Näin siis silloin, kun ajattelemme johdonmukaisesti. Loogis-analyyttinen ajattelu tarjoaa huikeat mahdollisuudet avartaa ymmärrystäsi oman ajattelusi rakenteesta. Siksi logiikan tuntemus on keskeinen mestariajattelijan taito. Logiikan perusteet saat helpoiten haltuun tutustumalla johonkin logiikan alkeet esittelevään teokseen. Hyviä aloituspaikkoja ovat esimerkiksi Aristoteleen Ensimmäinen analytiikka tai hieman tuoreemmassa kirjallisuudessa Seppo K. Miettisen riemastuttava Logiikka: perusteet.

2. Lateraalinen ajattelu

Albert Einsteinin mukaan mielikuvitus on kaikki kaikessa. Tieto kohdistuu siihen, mitä jo osataan; mielikuvitus puolestaan paljastaa tulevaisuuden löydöt. Loogis-anayyttisen järjen varassa voimme tarkastella vain murto-osaa niistä ihmeistä, joita maailmalla on tarjottavana. Usein merkittävät läpimurrot edellyttävätkin logiikan ylittävää ajattelua, lateraalista ajattelua. Lateraalisessa ajattelussa tyypilliset ennakko-oletukset hylätään, ja omaa ajattelua koetellaan mielikuvituksellisin keinoin. Lateraalisessa ajattelussa pääset hyvin alkuun tutustumalla esimerkiksi Edward de Bonon aiheesta kirjoittamiin kirjoihin. Tilaa itsellesi de Bonon perusteos täältä.

3. Argumentaatiotaito

Winston Churchillin mukaan puhetaito on tärkein kaikista ihmiselle suoduista taidoista. Kyky vakuuttavan argumentin muotoiluun onkin ilman muuta aivan keskeinen mestariajattelijalle: jos järkeilysi ei vakuuta, ei sillä ole mitään virkaa. Olennaista taitavalle argumentaatiolle on sekä kyky muodostaa johdonmukaisia ja eheitä argumentteja että taito muotoilla argumentit retorisesti vakuuttavasti. Taitavan argumentoinnin makuun pääset tutustumalla esimerkiksi Juhana Torkin fantastiseen kirjaan Puhevalta. Syventävää ja teknisempää osaamista kartutat esimerkiksi tarttumalla Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttlian perusteokseen Argumentti ja kritiikki.

4. Tarkkaavaisuus

Kuten Sherlock Holmes teroitti, totuus on yksityiskohdissa. Mihin kiinnität huomiota uuden ihmisen tavatessasi? Olemme jokainen valtavan erilaisia yksilöitä, mutta samalla viestimme ulkoasullamme, puhetyylillämme ja eleillämme hulppean yleismaailmallisia asioita. Jos haluat oikeasti ymmärtää kanssaihmisiäsi, kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka tekevät noista ihmisistä juuri sen, mitä he ovat. Siinä avuksi voi olla esimerkiksi jokin keskeinen ruumiinkielen opas. Sellaisen voit tilata itsellesi vaikkapa täältä.

5. Uteliaisuus

Lähes jokainen mielenkiintoinen filosofiassa esitetty lause päättyy kysymysmerkkiin. Miksi minä olen tällainen kuin olen? Mitä on tieto? Miksi on olemassa ylipäätään mitään? Ainoastaan esittämällä oikeat kysymykset on mahdollista löytää tarvittavat vastaukset. Uteliaisuuttasi voit harjaannuttaa esimerkiksi arvoitusten parissa. Kattavan valikoiman haastavia arvoituksia löydät täältä.

6. Kiinnostus

Vain tekemällä sitä, mistä sinä itse olet kiinnostunut voit oppia mestariksi. Joku on oikeasti ollut niin julmetun kiinnostunut madagaskarilaisista kovakuoriaisista, että on viettänyt kuukausikaupalla viidakossa niitä tarkkaillen ja tullut siinä samassa lyömättömäksi kovakuoriaisguruksi. Kovakuoriaiset eivät kenties ole sinun juttusi, mutta jokin taatusti on. Löytämällä oman kiinnostuksen kohteesi harjaannut aivan varmasti siinä mestarilliseksi ajattelijaksi, joka tietää alastaan kaiken. Jos pidät siitä, mitä teet, käy harjoittelukin kirjaimellisesti kuin leikki. Oman kutsumuksen löytämisessä voi olla avuksi esimerkiksi Leo Babautan blogi Zen Habits.

7. Intuitio

Ajattelutaidon keskeisin resurssi on intuitio. Järki kykenee käsittämään kerrallaan noin seitsemän yksikköä. Intuitiivinen kyvykkyytemme käsittelee puolestaan ketterästi kymmeniätuhansia tapahtumia kerrallaan. Järjellä ja logiikalla saamme upeita juttuja aikaan, mutta intuition rinnalla järki jää auttamatta kakkoseksi. Intuitiiviseksi huippuajattelijaksi kehityt harjoittelemalla muita ajattelun taitoja määrätietoisesti. Kun siis löydät sen alan, josta olet aidosti kiinnostunut, pane itsesi likoon koko mielen- ja ruumiinpainollasi ja opettele ne ajattelutaidot, jotka ovat juuri sinulle tärkeimmät. Niin koulit intuitiosi huippuunsa siten, että lopulta itse Sherlock Holmeskin kalpenee rinnallasi. Ajattelu kun on taitolaji.

Mistä luova nero saa ideansa?

12/02/2010

1 kommentti

Luovan neron arkkityyppi on baskeri kallellaan Pariisin yössä hoippuva taiteilijanrenttu. Tähän muottiin ovat sopineet aikanaan niin kirjailijasankarit Ernest Hemingway ja James Joyce, kuin kultakurkku Jim Morrison ja taiteilijalegenda Pablo Picassokin. Luova työ näyttäisi ensi silmäyksellä lankeavan yksiin holtittoman elämäntyylin kanssa. Ovatpa jotkut tutkijat väittäneet jopa löytäneensä geneettisen yhteyden luovuuden ja hulluuden välillä.

Luovuus karkaa tosiaan harvoin lentoon kahdeksasta neljään saman kaavan mukaan puurtaessa. Luova työ tarvitsee virikkeitä. Jos jokainen päivä on edellisen hiilikopio, ei mikään sytytä ajatusta juoksuun kohti uutta ja kirkasta ideaa. Kafkamainen virkamiespoloinen uurtuu rataansa eikä pian enää osaa kuin reagoida kaavamaisesti vastaan sattuviin tapahtumiin.

Luovuus ei kuitenkaan löydy pullon pohjalta, ei liioin reppu selässä Pariisin yöstä. Toki maailmanmatkailu ja jopa viinan kanssa läträäminenkin voivat johtaa uusiin ideoihin – mutta ideat yksin eivät vielä tee juuri mitään.

Vasta ideoiden toteutus seuloo jyvät akanoista.

Luovan työn ongelma on nähdäkseni seuraavanlainen. Ideoiden saaminen vaatii virikkeitä. Mitä sekavampi elämä on, sitä virikkeellisempi se on. Ideoiden toteutus puolestaan vaatii järjestelmällisyyttä. Kestokänni tai reppuelämä nousevat nopeasti sanojen teoiksi saattamisen esteeksi. Näyttäisi siis siltä, että yksillä on ideat ja toisilla kyky niiden valmiiksi hiomiseen. Mutta kuka osaa sekä syödä että säästää kakun samaan aikaan?

Liki pitäen kaikki maailmanhistorian luovat nerot ovat tämän tempun onnistuneet tekemään. Jopa viinaan menevät rock-tähdet kykenevät työskentelemään studiossa keskittyneesti kuukausikaupalla. Kantakapakan Rape ei välttämättä löytäisi edes studiolle asti.

Normaalisti ihmisellä on riittävästi kyvykkyyttä keskittyneeseen työskentelyyn. Tavallisesti luovan työn esteenä on siis ideoiden niukkuus. Myös arkisempi elämä on kuitenkin täynnä inspiraationlähteitä, kun vaan avaa silmänsä – ja taltioi ideat niiden ilmaantuessa. Ideat ovat ohikiitäviä. Jos ei loistoajatusta taltioi heti sen yllättäessä, voit olla varma, että muutaman minuutin kuluttua se on jo lepattanut tiehensä.

Erinomainen tapa ruokkia luovuutta arkiympäristössä on pitää yllä ideahautomoa. Tämä helposti toteutettava idea on ollut keksijänerojen ja taiteilijasuuruuksien runsaudensarvi. Ideansa ovat pyydystäneet muistikirjaan niin Leonardo, Edison, Picasso kuin Hemingwaykin.

Ideahautomo on inspiraatioarkisto, johon taltioit kaikki päivän mittaan saamasi ideat sekä esimerkiksi mielenkiintoiset lehtileikkeet, sitaatit ja verkkosivustot. Pidä mukanasi muistikirjaa, johon kirjaat oivallukset niiden yllättäessä. Lajittele ne aihealueittain joko kansioihin tai tietokoneohjelmaan esimerkiksi kerran viikossa. Näin voit uutta työtä aloittaessasi poimia soveliaan mapin ja selata, mitä ideoita olet aiheesta saanut. Valkoisen paperin kammo on pian pysyvästi tiessään.

Erinomainen apu ideahautomon digitaaliseen ylläpitämiseen on muistiinpano-ohjelma Evernote. Lataa ilmainen ohjelma täältä. Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.

Land of Willow City of Steel

10/02/2010

5 kommenttia

Ennen ryhtymistäni filosofin uralle työskentelin kymmenisen vuotta ammattisäveltäjänä. Pääasiassa toimenkuvaani kuului säveltämistä TV-ohjelmiin ja mainoksiin sekä äänilevyjen tuottamista. Pääsin työskentelemään suomalaisten huippuartistien ja -muusikoiden kanssa. Urani aikana julkaisin myös kolme sooloalbumia.

Sävelnikkarin ura oli haaveeni 14-vuotiaasta asti. Päätös saattoi olla hieman hätäinen. 25-vuotiaana aloin oivaltaa, ettei musiikki yksin riittänyt kannattelemaan elämääni. Siitä seuranneen etsikkoajan päätteeksi päädyin opiskelemaan filosofiaa ja lopulta nykyiseen pisteeseen johtaneelle tielle. Kutsumukseni kiteytyi entisestään: tieteen parissa voin käyttää aikani täysipainoisesti juuri niihin asioihin, jotka puhuttelevat minua eniten.

Viime syyskuussa menneisyyteni yllätti minut kuitenkin täysin puun takaa. Olin palaamassa kokousmatkalta Englannista ja kuuntelin lentokoneessa julkaisemattomia sävellyksiäni. Lentomatkan aikana kymmenen kappaletta asettuivat sujuvasti peräkkäin: tuloksena oli kiehtova musiikillinen kokonaisuus. Kiitoradan lähestyessä tajusin kuuntelevani neljättä soololevyäni.

En ole ajatellut tehdä paluuta musiikin pariin – kutsumukseni on nykyään toisaalla. Tuntuisi silti vaikealta jättää nämä kappaleet pöytälaatikkoon pölyttymään. Olkoon tämä siis eräänlainen tilinpäätös yhdestä elämänvaiheesta.

Albumi liikkuu tieteiselokuvan ja tieteiskirjallisuuden klassikoiden maisemissa. Isaac Asimovin robottikirjojen teknokaupungeista siirrytään Fritz Langin Metropoliksen sykkeeseen. Jos pidät elokuvamusiikista tai sci-fi-syntetisaattoripopista, lataa albumi Land of Willow City of Steel ilmaiseksi osoitteesta songsworth.com.

Älä kulje onnesi ohi, osa 2/2

08/02/2010

Jätä kommentti

Runsas viikko sitten olin matkalla erääseen kokoukseen kun paikallisjuna sanoi lumimyräkässä sopimuksen irti. Junan seistyä varttitunnin Huopalahden asemalla konduktööri ilmoitti, ettei se liiku enää minnekään. Hyppäsin ulos, jonotin tieni taksikeskukseen ja tilasin taksin.

Pirssiä odotellessani murtaen suomea puhunut keski-ikäinen nainen tuli kysymään, tiedänkö, mistä bussit kulkevat. Koska en tunne aluetta kovinkaan hyvin, jouduin toteamaan, että ne ovat ”jossakin tuolla päin”. Siinä samassa mieleeni juolahti ajatus: kyllähän taksiin mahtuu toinenkin ihminen. Vähin mitä voisin siis tehdä olisi tarjota pakkasen puremalle kohtalotoverille kyyti lähimmälle bussipysäkille.

Tässä kohtaa liskoaivoni amygdala pysäytti minut kuitenkin siihen paikkaan. Enhän minä edes tunne koko ihmistä! Päädyin vain kohauttelemaan hartioitani ja osoittamaan suuntaa, mistä bussit ehkä kulkevat. Nainen jatkoi siitä verkkaan matkaansa nietosten keskellä, ja minä katselin perään. Loppupäivän oma saamattomuuteni alkoi harmittaa niin vietävästi. Mietin pitkään, mikä siinä tarkkaan ottaen otti niin kovasti pannuun, ja lopulta ymmärsin, mistä kiikasti.

Hyvän tekemisestähän tulee itsellekin julmetun hyvä olo koko päiväksi.

Jänistämällä yksinkertaisesta mahdollisuudesta helpottaa hieman kanssaihmisen elämää olin myös torpannut itseltäni sen luonnollisen dopamiinipiikin, jonka adrenaliinirauhanen pumppaa verenkiertoon silloin, kun saa toisen ihmisen hyvälle tuulelle.

Liskoaivot pidättävät meitä tekemästä monia sellaisia asioita, joiden tekeminen tekisi meille oikeasti hyvää. Aivotoimintamme alkeellisuus kun saa meidät olemaan luontaisesti epäluuloisia ja varuillamme.

Jokainen päivä tuo mukanaan jatkuvasti menestyksen mahdollisuuksia, joista saat kiinni vain jos etsit niitä aktiivisesti. Samaten jokainen päivä tuo myös mahdollisuuksia tehdä hyvää. Älä siis kulje onnesi ohi, vaan pyri aktiivisesti löytämään mahdollisuuksia auttaa kanssaihmisiäsi. Leveästä hymystä ja aidosta kiitollisuudesta tulee hyvä olo itsellesikin koko päiväksi. Aivokemiasi pitää siitä huolen.

Älä kulje onnesi ohi, osa 1/2

06/02/2010

5 kommenttia

Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor.* Kirja käsittelee Wisemanin tutkimuksia, joissa seurattiin onnekkaita ja epäonnekkaita ihmisiä. Kävi ilmi, että satunnaismuuttujien osalta onnenpekat eivät poikenneet merkittävästi epäonnisista. Toisin sanoen onnekkaina itseään pitävät eivät voittaneet lotossa tai raaputusarvassa sen useammin kuin epäonnisetkaan.

Siitä huolimatta onnekkaina itseään pitäneet pärjäsivät silmiinpistävästi paremmin elämässä ja olivat myös yleisesti onnellisempia. Onnekkaina itseään pitävillä käy myös tosiaan useammin flaksi.

Monet tilanteet, joissa onni potkaisee eivät ole suinkaan riippuvaisia puhtaasti satunnaismuuttujista.

Wisemanin tutkimuksessa selvisi, että onnekkaat erottaa epäonnekkaista kourallinen asenne-eroja. Onnekkaat pyrkivät aktiivisesti löytämään uusia onnistumisen mahdollisuuksia arkipäivän tuoksinassa. Reagoimalla nopeasti eteen sattuviin tilanteisiin voi oman elämänsä suuntaan vaikuttaa hyvinkin radikaalisti.

Jos esimerkiksi juhlissa vastaan sattuu unelmatyöpaikan henkilöstöpäällikkö, ryhtyy onnenpekka heti juttusille tajuten tilaisuutensa tulleen. Epäonninen puolestaan kohauttaa olkapäitään, tilaa uuden drinkin ja toteaa: ”Ei se mua kuitenkaan palkkaa.”

Onnekkaat ovat myös optimisteja: pankkiryöstön yhteydessä ampumahaavan saanut hannuhanhi kiittää onneaan siitä, ettei henki lähtenyt hötäkässä. Akuankka puolestaan soimaa kehnoa lykkyään kuukausikaupalla siitä, että tulikin mentyä väärään pankkiin.

Olennaisinta onnekkuudessa on valppaus: aktiivinen uusien mahdollisuuksien etsiminen mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Jos päämääränäsi on vaikkapa uuden työn löytäminen, palkankorotus, elämäsi rakkauteen törmääminen tai uuden, terveellisemmän elämäntavan omaksuminen, pidä silmäsi auki joka päivä mahdollisuuksien varalta ja oleta onnistuvasi.

Koskaan ei voi tietää, milloin onni potkaisee. Osuman saadaksesi saatat kuitenkin joutua hieman siirtämään takapuoltasi.

*Tilaa kirja itsellesi täältä.

Miten ohjaat ympäristöllä ajatteluasi?

03/02/2010

3 kommenttia

Ympäristösi vaikuttaa ajatteluusi. Kun kävelet kadulla, mainosjuliste vie ajatuksesi etelänlomaan ja toimistotalon julkisivuremontti tuo mieleesi aidanmaalausurakan. Hyödyntämällä ympäristösi voit myös itse ohjata ajatteluasi. Siivoamalla turhan rojun pöydiltä häiritsemästä vapautat mieleesi tilaa ja valitsemalla oikeanlaisia sisustuselementtejä ohjaat ajatuksiasi mieluisaan suuntaan.

Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.

Luovassa työssä kannattaa käyttää miellekarttoja, jotka ripustat seinälle työpisteesi läheisyyteen. Ajatuksesi saattavat normaalisti harhailla siellä täällä päivää aloittaessasi. Jos olet sen sijaan ripustanut työpisteeseesi tehtävääsi kuvaavan miellekartan, sytyttää ympäristöön kätkemäsi ärsyke ajatuksesi juoksuun ennalta määräämääsi suuntaan heti työhuoneeseen astuessasi. Miellekartta, mind map, on oivallinen tapa koordinoida ajatusten virtaa.

Toimi siis seuraavasti. Kun aloitat uuden projektin, kirjoita sen nimi keskelle A4-kokoista paperia. Ympyröi aihe ja kirjoita sen ympärille kaikki, mitä projektistasi tulee mieleen. Ympyröi kaikki sanat, ja yhdistä ne keskenään viivoilla niin, että tuloksena on helposti ja intuitiivisesti tarkasteltava kartta, jossa joukko projektillesi keskeisiä avainsanoja kytkeytyy johdonmukaisesti toisiinsa. Pyri täyttämään koko paperi erilaisilla avainsanoilla. Jos välillä sutii tyhjää, jätä pahvi pöydälle, hörppää kuppi kahvia ja palaa sitten toimen pariin.

Kun olet saanut miellekarttasi valmiiksi, ripusta se sellaiselle paikalle, josta näet sen heti työpisteeseesi tullessasi. Näin miellekarttasi tarjoaa sinulle jatkuvasti virikkeitä, jotka ohjaavat työtäsi haluamaasi suuntaan, ja katkaisee käynnissä olevat, tehtäväsi kannalta turhat ajatusprosessit. Tuloksena ohjaat ajatustesi polttopisteen tarkasti käsillä olevaan projektiin, ja työnteko on keskittynyttä, rentoutunutta ja miellyttävää.

Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.