Mikä ihmeen alitajunta?

Alitajunta, tai tiedostamaton, on yksi psykologian kiistellyimmistä käsitteistä. Kysymys alitajunnan luonteesta pakenee vastausta kuin liukas ankerias. Mikä se sellainen tajunta on, jota ei tajuta? Mielekkäämpää onkin kysyä, mitä alitajunta tekee.

Alitajunnastasi kumpuaa jatkuvasti uusia ajatuksia.

Ajattelu ei perustu pelkästään tekemiisi valintoihin. Sen sijaan pieni osa aivoissasi käynnissä olevista prosesseista rekisteröityy ajoittain etuotsalohkoon, ja mieleesi pulpahtaa ajatus. Tästä syystä esimerkiksi idean synnyttäminen käskystä on niin vaikeaa: hippokampuksessasi ja amygdalassasi tapahtuvaa hermosolujen säpinää kun on hiukan hankalaa säädellä tietoisesti.

Osa alitajuntasi mieleen putkauttamista ajatuksista on mieluisia oivalluksia. Toiset taas saattavat olla stressaavia muistutuksia hoitamattomista töistä. Edelliset kannattaa poimia talteen niiden yllättäessä. Jälkimmäiset voit puolestaan ulkoistaa ajattelunhallintajärjestelmään. Näin ne eivät varaa huomiotasi silloin kun et voi niille mitään tehdä.

Jos idean synnyttävä prosessi on tiedostamaton, et voi säädellä sitä tietoisesti. Voit kuitenkin harjaantumisen kautta kehittää alitajuntaasi synnyttämään mieluisampia ajatuksia esimerkiksi ajatuksia ohjailemalla. Harjoittelemalla voit maksimoida käyttökelpoiset ideat. Siinä voit hyödyntää esimerkiksi lateraalista ajattelua tai erilaisia luovuustekniikoita.

Voit myös laajentaa ideoita tuottavaa alitajuntaasi hyödyntämällä laajennettua mieltäsi. Tällöin synnytät verkkotyökalujen avulla jatkuvasti uusia ja hyödyllisiä ajatuksia tuottavan ideavirran. Kirjoitan kollektiivisen alitajunnan rakentamisesta lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Mitä ajatukset ovat?

Ajatukset ovat sitten kumma juttu. Yhtäältä ne ovat meille kaikkein läheisin ja tutuin osa omaa olemassaoloamme. Toisaalta tiedämme niiden luonteesta yhä kovin vähän. 1900-luvun vakiintunut käsitys oli, että ajatukset ovat aivotoimintaa. Tai ne vähintäänkin nousevat jollakin mystisellä tavalla aivotoiminnasta.

Tutkimustulosten kertyessä on kuitenkin osoittautunut, ettei ajattelua voi rajata yksinomaan pään sisään. Filosofit David Chalmers ja Andy Clark ovat peräti väittäneet, että ajattelu laajenee väistämättä ihmisen ympäristöön.

Tehdäänpä yksi koe. Laita silmät kiinni ja kuvittele ruusua. Sellaista punaista kukkaa, joka annetaan rakkaalle tai ylioppilaalle lakkiaisjuhlissa. Pyri muodostamaan ruususta mahdollisimman eläväinen kuva mielikuvituksessasi. Näetkö ruusun? Hyvä.

Mikä on näkemäsi ruusun ajatus? Onko se mieleesi ilmaantunut kuva? Onko se etuotsalohkossasi tapahtunut sähkökemiallinen muutos? Onko se platoninen idea, joka leijailee sielusi silmissä? Rohkenisin väittää, että se on kaikkea tätä.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka tuottavat tunnistettavan lopputuloksen.

Ruusun ajatus on prosessi, johon kuuluu ainakin seuraavanlaisia osasia: kehotukseni kuvitella ruusua; valonsäteet, jotka välittävät tekstin ruudulta silmiisi; silmiesi, näköhermojesi ja aivojesi näkökeskuksen yhteispeli jotka muuntavat fotonipommituksen aivotoiminnaksi; hermotoiminta takaraivolohkosi ja otsalohkosi välillä; aivosähkökemialliset muutokset etuotsalohkossasi; ja lopuksi oma kokemuksesi ruusun kuvasta. Jos mikä tahansa osa prosessia eliminoitaisiin, ei ajatusta olisi. Vai olisitko juuri äsken ajatellut ruusua, jos en olisi kehottanut?

Ajatukset ovat prosesseja. Ajatusprosessien osat voivat myös sijaita ympäristössäsi. Tämän takia voit ohjailla ympäristöllä ajatteluasi, ja tämän vuoksi ympäristö vaikuttaa myös mielialoihisi.

Moniin ajatuksiin liittyy myös tiedonhakua ja prosessointia. Jos kysyn sinulta, minä vuonna Napoleon taisteli Waterloossa, voit kaivaa tiedon aivojesi muistivarasto hippokampuksesta – tai katsoa sen Googlesta. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkoistat osan ajatusprosessia, mutta tulos – ja näin ollen itse ajatus – on sama: vastaus kysymykseen.

Samaten, jos kysyn, paljonko on 1528 x 329, voit ulkoistaa laskutoimituksen taskulaskimelle – tai jos olet päässälaskunero, suorittaa sen päässäsi. Kummassakin tapauksessa tuloksen tuottavaan prosessiin liittyy osa, jossa tulos tuotetaan. Missä se tuotetaan on yhdentekevää itse lopputuloksen, ja näin ollen kokonaisen ajatuksen muodostamisen kannalta.

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Voit tehostaa omaa ajatteluasi merkittävästi hyödyntämällä ympäristöäsi ja nykyteknologiaa. Alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaaseen. Lataa se maksutta täältä.

Onnen tukipilarit

Filosofit ovat keksineet kautta aikain toinen toistaan lennokkaampia tulokulmia kysymykseen: ”Mitä on onnellisuus?” Nähdäkseni tämä onkin yksi filosofian ydinkysymyksistä. Aristoteleen mukaan ”onnellisuus on elämän merkitys ja päämäärä, koko inhimillisen olemassaolon tarkoitus.” Yhteisen toimintamme tulisikin viime kädessä palvella tätä tarkoitusta.

Tässä esittelen neljä tukipilaria, joihin panostamalla voit edesauttaa onnellisuuttasi.

1. Ihmissuhteet

Toimivat ihmissuhteet ovat inhimillisen toiminnan ydin. Kukapa tulisi toimeen aivan yksin? Tarvitsemme ja kaipaamme kaltaistemme seuraa. Keskeistä onnellisuuden kannalta onkin löytää toimivia ihmissuhteita, joissa tuemme oikealla tavalla toisiamme. Ihmissuhteissa kannattaakin siksi panostaa laatuun.

Nykyaikana on muodikasta haalia satapäin Facebook-kavereita – mutta kuinka monta tosiystävyyttä ehtii luoda kukasta kukkaan poukkoillessa? Ystävyyssuhteissa, rakkaussuhteissa ja jopa työsuhteissa kannattaakin keskittyä ennen kaikkea sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat aidosti ja intuitiivisesti hyviltä ja kehityskelpoisilta.

Nähdäkseni tässä keskeinen kriteeri on yhteisen toiminnan luontevuus. Jos kaverin kanssa juttu luistaa kuin itsestään, tai treffikumppanin kanssa on luontevaa puuhata muuallakin kuin vällyjen välissä, on ihmissuhteessa todennäköisesti lihaakin luiden ympärillä. Hyviin ystäviin kannattaa sijoittaa aikaa ja rakkautta – se maksaa varmasti itsensä monin verroin takaisin.

2. Aivotoiminta

Aivotoiminnan merkitys on mielestäni nykyaikana ylikorostunut mielialoista puhuttaessa. Kun alkaa masentaa, lääkäri määrää pillerin, ja sen pitäisi mukamas hoitaa homma. Jos masennus on kuitenkin aiheutunut toimimattomasta sosiaalisesta ympäristöstä tai merkityksettömästä ja stressaavasta työstä, ei ihmepilleristä ole pitkällä tähtäimellä apua.

Aivotoiminnan jouhevuus on kuitenkin ilman muuta tärkeä osa hyvinvointia. Aivoista kannattaakin pitää huolta. Aivotoimintamme perustuu monimutkaiselle rasva-aineenvaihdunnalle, jonka toiminnan kannalta on olennaista erityisesti nauttia oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Onnen soturi syökin paljon kalaa.

Lisäksi on hyvästä välttää liiallista hiilihydraattien nauttimista: sokerit ja valkea jauho synnyttävät sokeripiikin, joka jarruttaa aivotoimintaa. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan jopa vanhemmiten yleistyvät muistihäiriöt voivat johtua pitkälti liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta. Herkuttelun kohtuullisuus ei siis vaikuta myönteisesti vain vyötärölinjaan, vaan tekee ihmeitä myös mielialoille.

3. Työkuorma

Hyvääkin voi joskus saada liikaa. Vaikka tekisit tarkalleen sitä, mitä haluat, saatat silti jäädä työkuorman jalkoihin, jos työtä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä ovat todistusaineistona lukuisat kutsumukselliset taiteilijat ja tiedemiehet, jotka ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä – ja lopulta palaneet itsekin loppuun.

Siksi on tärkeää, että asetat asiat tärkeysjärjestykseen ja rakenteistat toimintasi tehokkaasti. Tärkeysjärjestys löytyy esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Voit myös listata elämäsi keskeiset asiat ja miettiä, mikä niistä tulee ensin, mikä viimeksi. Ei kaikkea tarvitse tehdä. Toiminnan rakenteeseen saat puolestaan puhtia ajattelunhallinnan avulla. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman Ajattelunhallinnan oppaan täältä.

4. Tekemisen merkitys

Aristoteleen tärkeä maksiimi kuuluu näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Nähdäkseni tämän yhtälön ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Rohkenisin väittää, että sellainen ihminen on onnellinen, joka tekee 24 tuntia vuorokaudessa enimmäkseen asioita, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Olennaista on siis löytää juuri ne tekemisen muodot, jotka synnyttävät sellaisia tuloksia, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.

Tässä auttaa ydintoimien lista. Selvittämällä ensin omat ydintoimesi – mitä juuri sinä haluat tehdä – ja suuntaamalla ne sitten niin, että puuhastelustasi on myös hyötyä muille, synnytät lopulta myös riittävät resurssit elääksesi tarkalleen niin kuin haluat.

Onnellisuuden avaimet löytyvätkin siis Delfoin Apollon temppeliin yli kaksi tuhatta vuotta sitten kirjatuista ohjennuorista: ”Tunne itsesi. Kaikkea kohtuudella.” Kun tiedät mitä haluat, etkä tee mitään turhaa, olet onnellinen. Siinäpä se.

PS. Filosofian Akatemia järjestää kesällä 12.6. kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Kuusituntisessa seminaarissa käsitellään laajasti ja käytännönläheisesti onnellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.

Kuinka virkistät ajatteluasi ympäristölläsi?

Vedin alkuviikosta Aalto-yliopistolla pari luentoa onnellisuudesta yhdessä filosofitoverini Frank Martelan kanssa. Luennot olivat itselleni yksi tähänastisen filosofinurani nostattavimpia kokemuksia. Ensinnäkin, Frankin syvällinen filosofis-historiallinen ymmärrys tuntui nostavan myös oman osuuteni ihan uusille kierroksille. Toisekseen, luennoille osallistuneet parikymppiset Aalto-opiskelijat häikäisivät minut positiivisella ja energisellä elämänasenteellaan.

Vierailu oli ensimmäiseni Aalto-yliopistolla. Nostattava ilmapiiri tuntui mielestäni vallitsevan myös muualla Otaniemen yliopistokampuksella. Mietin, mikä saa opiskelijat nosteeseen, joka tuntui henkivän myös rakennuksen seinistä. Hetken ympärilleni silmäiltyäni oivalsin, että rakennuksen seinillä on kuin onkin osansa asiaan.

Aalto-käytävillä törmäsin yhtenään pikkunokkeliin, huomion kiinnittäviin ilmoituksiin. Työpsykologian laitoksen ovella varoitettiin ”karkailevista tutkijoista”. Toisen laitoksen ovella taas toivotettiin: ”Jos tiesi käy tästä läpi, tuki edes oma leipäläpi”. Päärakennuksen edustalla oli paleleva puuparka puettu talviseen villapuseroon. Ja tuotantotalouden rakennuksen aulaan oli pystytetty kuvitteellisten konsulttitoimistojen esittelykavalkadi. Tällaiset pienet oivallukset vetivät kerta toisensa jälkeen suun pieneen hymyyn.

Ympäristösi vaikuttaa radikaalisti ajatteluusi.

Jos ympäristössä on satsattu hyväntuulisiin nokkeluuksiin, positiiviset vaikutukset alkavat äkkiä kasaantua, nostattaen ilmapiiriä kuin varkain. Positiivinen ajattelu, samoin kuin negatiivinenkin, kertautuu sosiaalisessa ympäristössä. Kun muutaman ihmisen suut vetäytyvät pieneen hymynkareeseen, saavat hymyt puolestaan toisistaan lisää virtaa, tehostaen vaikutusta entisestään. Kyse on hymyn kaaosteoriasta.

Lyhyellä Aalto-visiitilläni minulle jäi vaikutelma ympäristöstä, jossa satsataan juuri oikealla tavalla pieniin, piristäviin oivalluksiin. Ympäristön hyödyntäminen ajattelun ohjailussa ei ole tietenkään innovaatioyliopiston etuoikeus. Jos haluat nostaa työ- tai kotiympäristösi viihtyvyyttä, lisää seinillesi jotain piristävää, nostattavaa ja innostavaa, ja pidä huoli siitä, että lannistavia ajatuksia herättävät ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Huomaat vaikutuksen tuota pikaa.

Hyviä uutisia?

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Monet ajatuksemme saavat alkunsa pään ulkopuolelta: ystäviltä, ympäristöstämme, siitä mitä näemme, kuulemme ja muuten koemme. Ajatteluamme ohjaa erityisen paljon media. Lehdestä lukemasi suru-uutinen ohjaa myös omaa ajatteluasi kielteisempään suuntaan. Aivosähkökemiasi saa aikaan hormonireaktioita kehossasi, joista tulee kurja olo.

Vaikka olenkin vankkumaton optimismin kannattaja, en puolla naiivia optimismia. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista kurjaa, eikä se häviä silmät sulkemalla. Silti olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä pilaisin päiväni lukemalla aamulehdestä mitä kurjuuksia taas on tapahtunut.

Puolisen vuotta sitten kokeilin hetken aikaa seurata vain hyviä uutisia. Se onnistuu esimerkiksi täältä. Koe epäonnistui surkeasti. Kävi ilmi, että hyvät uutiset ovat harvoin kiinnostavia uutisia. Utsjoella riehunut puukkomies tai Kabulissa räjähtänyt autopommi aiheuttavat automaattisesti pelkoreaktion liskoaivoissasi. Pikku-Liisan, 7v, ensimmäinen ilmiömäinen ratsastussuoritus ei puhuttele samalla tavalla.

Kielteiset uutiset ovat yleismaailmallisia. Ne puhuttelevat kaikkia.

Kielteiset uutiset herättävät kysymyksen: ”Entä jos minulle kävisi noin?” Tästä nouseva pelko puolestaan ravistelee hormonitoimintaasi ja saa aikaan välittömiä muutoksia kehossasi ja mielessäsi. Mielikuvituksesi laukan laannuttua huomaat, että istutkin yhä kotikeittiön rauhassa höyryävän kahvikupposen äärellä, etkä juoksekaan Kabulissa suojaan sinkoilevia peltikappaleita väistellen. Tuloksena on puhdistava tunne, katharsis, niin kuin Aristoteleskin aikoinaan opetti.

Jokapäiväinen kielteisten uutisten seuraaminen ei tee hyvää. On hyvä pysyä uutiskartalla, mutta päivittäinen kaukaisiin puukkomiehiin ja pommittajiin paneutuminen synnyttää aivan turhaa kielteistä ajattelua. Vaikka onkin tärkeää tietää, minkälaisessa maailmassa elämme, ei jokaisen yksittäisen tragedian yksityiskohtainen tarkastelu edistä sen enempää ymmärrystäsi kuin elämänlaatuasikaan.

Voit myös seurata uutiskenttää kokonaisvaltaisemmin, poimien ainoastaan omiin kiinnostuksesi kohteisiin liittyvät jutut tarkempaan syyniin. Perehdyt yhtäältä jatkuvasti uusiin, oikeasti itsellesi hyödyllisiin uutisiin. Toisaalta pysyt kuitenkin kartalla siitä, mitä maailmalla tapahtua. Todennäköisyys löytää myös oikeasti koskettavia myönteisiä uutisia on suurempi.

Tässä voit käyttää apunasi esimerkiksi tietoon upottautumisen eli informaatioimmersion tekniikkaa. Ohjeen informaatioimmersioon löydät Filosofian Akatemian maksuttoman Laajennetun mielen oppaan sivuilta 15–16.

Keksijäneron salainen ase

Leonardo da Vinci oli epäilemättä yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Renessanssin pellepeloton oli tiettävästi alansa huippu niin keksijänä, anatomina, taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin muusikkona ja seremoniamestarinakin. On hämmästyttävää, että niin paljon lahjakkuutta siunaantui yhdelle erityisyksilölle.

Aika moni ajattelee luullakseni, että Leonardolla on täytynyt olla erityislaatuinen geeniperimä. Tosiasiassa keksijänero oli aatelismiehen ja palvelustytön avioton lapsi; suvussa ei tiettävästi ollut merkittävää aiempaa erityislahjakkuutta. Leonardo oli kuitenkin pohjattoman kiinnostunut kaikesta jo pojanklopista lähtien. Hän harjaantui moniosaajaksi siksi, että jokainen vastaantuleva haaste kietoi hänet pauloihinsa.

Intohimonsa vuoksi Leonardo vietti vuosikaudet maalarimestari Verrocchion oppipoikana viimeistellen mestarin teoksia kellon ympäri, seurasi ihmisiä ja luontokappaleita luonnoslehtiö kädessään ympäri Firenzeä, paneutui anatomiaan viettämällä päiväkausia tutkimalla ihmisruumiita Milanon ja Rooman sairaaloissa ja täytti muistikirjansa mitä mielikuvituksellisimmilla luonnoksilla erilaisista mekaanisista laitteista.

Intohimonsa ansioista Leonardo harjaantui kuin huomaamattaan huippuosaajaksi kaikilla niillä aloilla, jotka häntä sattuivat kiinnostamaan. Ja kun keksijänerolla oli siunaantunut kiinnostuksen kohteita tavattoman monta, oli legenda viimeistelyä vaille valmis.

Yksin kiinnostus ja harjoitus eivät kuitenkaan tee vielä neroa. Löydökset ja oivallukset pitää vielä kyetä jäsentämään käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi. Koska ihmisen, neronkin, työmuistiin mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän yksikköä, eikä pitkäkestoisen muistiin pääsystä ole aina takeita, tarvitaan mutkikkaiden kokonaisuuksien hahmottamiseksi apuväline.

Käytännössä historian joka ikinen keksijänero onkin turvautunut yksinkertaiseen apuvälineeseen, jonka avulla oivallukset ovat jäsentyneet ja kiteytyneet historiallisiksi läpimurroiksi Sforzan hevosesta hehkulamppuun.

Keksijänero arkistoi oivalluksensa.

Useille meistä muistiinpanojen tekeminen muistuttaa mieleen koulussa tai yliopistossa opettajan painostuksesta tapahtuneen tajunnanvirran taltioinnin. Puisevan luennoitsijan papatuksen dokumentointi on kaukana haltioituneesta inspiraatiosta. Siksipä moni vieraantuukin muistiinpanojen tekemisestä. Päivittäin vastaan tulee kuitenkin roppakaupalla hyviä ideoita, jotka lepattavat tiehensä, jollemme nappaa niitä heti talteen.

Pitämällä mukana muistikirjaa varmistat, että saat kaverisi nasevan letkautuksen varmasti talteen, pyydystät metron penkillä lojuneesta lehdestä mehevän sitaatin, tai taltioit junaa kiinni juostessa päähäsi pälkähtäneen kuningasajatuksen myöhempää käyttöä varten. Erityisesti luovalla alalla työskenteleville muistikirja on kullanarvoinen jo ihan mielenrauhankin takia. Kuten säveltäjäsuuruus Hector Berlioz totesi: ”Jokainen säveltäjä tietää sen tuskan ja epätoivon, joka syntyy idean unohtamisesta silloin kun sitä ei ole ehtinyt kirjoittaa ylös.”

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä enemmän, katoavat loistoideat kuitenkin keskinkertaisten joukkoon. Inspiraatiota kaivatessa sekalaisia lippulappusia täynnänsä pursuava laatikko ei houkuttele luokseen. Tästä syystä muistiinpanot kannattaa myös arkistoida niin, että löydät aina halutessasi tarvitsemasi. Jos muistiinpanoja on muutamia kymmeniä, riittää yksi kansio. Jos niitä on satoja, tarvitset jo useamman eri aihealueen mukaan nimetyn mapin.

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä tuhansia, tarvitset monimutkaisemman arkistointijärjestelmän. Thomas Edison jätti jälkeensä hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja; tiettävästi hän pääsi silti käsiksi mihin tahansa muistiinpanoon enimmillään viidessä minuutissa. Jos haluat päästä näppärästi käsiksi haluamaasi tuhansienkin muistiinpanojen joukosta, voit tutustua esimerkiksi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaassa esiteltyyn neliulotteiseen muistiinpanojärjestelmään.

Keksijäneron salainen ase on idea-arkisto. Pidä siis mukanasi aina kirjasta, johon merkitset ideat heti kun ne yllättävät, ja jota käytät ajattelusi jatkeena silloin kun jalostat ideoitasi eteenpäin. Kun vielä arkistoit säännöllisesti oivalluksesi aihealueiden mukaan, keräät varsinaisen ideoiden aarreaitan ennen kuin huomaatkaan.

Panosta laatuun

Hyvinvoinnin kannalta on olennaista huolehtia siitä, että käytössäsi on ainoastaan se, mitä oikeasti tarvitset. Jokainen omistamasi esine sisältää kehotuksen toimintaan ja toimii näin mahdollisena stressin aiheuttajana. Ylimääräistä stressiä ei kannata kasata itselleen turhan päiten. Siksi turhasta krääsästä kannattaakin hankkiutua eroon. Olennaiseen keskittymisen lisäksi on tärkeää panostaa laatuun.

Pelkimmillään laatu tarkoittaa sitä, että saat aikaiseksi haluamiasi tuloksia ilman lieveilmiöitä.

Laadukas auto on sellainen, joka kuljettaa sinut töihin ja takaisin haluamaasi vauhtia ilman, että sitä täytyy käyttää huollossa kerran kuukaudessa. Laadukas vaate pitää tuulen ja tuiskun ulkona eikä repeä kappaleiksi heti kun yksivuotias päättää pitää sitä kiipeilytelineenä – tai näyttää turkasen hyvältä eikä päädy UFF:n keltaiseen laatikkoon heti ensimmäisten iltamien jälkeen. Laadukas ruoka taas on maukasta ja pitää nälän loitolla starttaamatta samalla suolistobakteerien diskobileitä. Laatu tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että esine tai asia tekee hyvin sen, mitä lupaa laukeamatta välillä.

Kun puhutaan esteettisistä arvoista – siis kauneudesta – muuttuu laatu konstikkaammaksi kysymykseksi. Miksi esimerkiksi William Turnerin Rain Steam and Speed on laadukas mestariteos, mutta paikallisen baskeri kallellaan tuhertavan tulevaisuuden suuruuden suurteos ei? Nähdäkseni kyse on kahden asian funktiosta.

Laatu seuraa intohimosta ja taidosta. Laatu edellyttää taitoa, sillä vasta riittävän taitava tekijä kykenee tuottamaan todelliseksi toimivan ja tarkoituksenmukaisen esineen tai teoksen. Taito yksin riittää kuitenkin vain ammattimaiseen lopputulokseen. Todellinen ainutkertainen laatu edellyttää intohimoa, sillä vasta työtään rakastava laittaa itsensä kokonaan likoon mitään säästelemättä. Vasta intohimoisesti työhönsä suhtautuva tekijä kykenee intuitiivisesti tunnistamaan ja huomioimaan kaikki ne tuhannet tärkeät yksityiskohdat, jotka nostattavat ammattilaisen kädenjäljen mestariteokseksi.

Käyttöesineiden kohdalla laatuun panostamisen arvo on itsestään selvä. Kun käytettävät esineet tekevät hyvin sen minkä lupaavat, eivätkä hajoa vähän väliä, saat jouhevammin aikaiseksi tuloksia. Taideteosten kohdalla tilanne on mutkikkaampi. Ympäristömme vaikuttaa jatkuvasti ajatteluumme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Rohkenisin väittää, että laatu synnyttää lisää laatua. Laadukas teos seinällä tai huippumuusikon suoritus kotistereoista siivittää ajatukset sellaisiin korkeuksiin, joihin keskinkertainen teos ei niitä jaksa lennättää.

Kun valitset kotiisi ja työpaikallesi laadukkaita huonekaluja, koriste-esineitä ja taideteoksia synnytät ympäristön, joka nostaa omaa ajatteluasi entistä laadukkaammaksi. Panosta siis laatuun.

7 oivallista apuria Ompun käyttäjälle

Applen tietokoneet parantavat ajattelun ammattilaisen elämänlaatua ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin ne ovat erinomaisen intuitiivisia käyttää. Toisekseen, niiden suunnittelussa on keskitytty olennaiseen. PC:n virittämiseen tottuneelle molemmat voivat olla kielteisiä ominaisuuksia: jos haluat hienosäätömahdollisuuksia, saa niitä omenalootasta kaivaa urakalla. Macit tekevät murto-osan siitä, mihin PC:t pystyvät. Mutta sen vähän ne tekevät pääasiassa erinomaisesti.

Omasta Ompusta saa kunnolla tehoja irti asentamalla muutamat keskeiset apuohjelmat ja ohjelmistot. Ohessa seitsemän oivallista Mac-käyttäjän apuria. Osa oheisista ohjelmista löytyy myös PC:lle. Lisää ohjelmistosuosituksia löydät täältä.

1. Quicksilver Blacktreen huikea ajatustenluku-plugin kasvaa kiinni Mac-työskentelyyn. Periaatteessa kyseessä on vain monipuolinen näppäinkomentorajapinta. Quicksilver oppii kuitenkin pian aavistamaan jo muutamasta kirjaimesta, mitä haluat tietokoneesi tekevän. Tuloksena Omppusi reagoi usein ajatuksen nopeudella silloin, kun haluat käynnistää jonkun ohjelman tai vierailla verkkosivulla. Quicksilverin löydät osoitteesta www.blacktree.com.

2. Google Quick Search Box Googlaaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa ja helppoa. Yksinkertaisella näppäinkomennolla heräävä Google-ikkuna hoitaa perusgooglailut, kuvahaut ja Wikipediat käden käänteessä. Hakujen vasteajat ovat keskeisiä erityisesti käyttäessäsi laajennettua mieltäsi. Tässä Google Quick Search Box säästää aikaa sekuntikaupalla jokaisesta hausta. Hakuboksi löytyy muuten myös Windowsille. Lataa omasi osoitteesta desktop.google.com.

3. 1Password Käytätkö aina samaa salasanaa eri verkkosivustoille? Vai onko salasanasi niinkin turvallinen, että pitää jopa sinut verkkosivustojesi ulkopuolella? Avuksi kannattaa ottaa salasanaholvi. Oivallinen Omppukäyttäjän apuri on tässä 1Password. Ohjelmistoon tallennat järeän teollisuustason suojauksen alle kaikki salasanasi, luottokorttitietosi ja muut arkaluontoiset dokumenttisi. Sen jälkeen surffaat netissä turvallisesti ja availet salasanan alaiset sivustot yhdellä hiiren klikkauksella. Hae suoja salasanoillesi täältä.

4. CrashPlan Applen varmuuskopiointiohjelma Time Machine on susi jo syntyessään, olkoonkin, että sen käyttöliittymä on näppärä ja sievä. Jos aikakonetta käyttää langattomassa verkossa, saattaa se tuhota oman varmuuskopionsa aivan yllättäen. Siispä apuun tulee oivallinen CrashPlan: sekä kovalevylle että verkkoon tallentava CrashPlan on erinomainen ratkaisu varmuuskopiointitarpeisiin. CrashPlanissa on vieläpä se hyvä puoli, että jos yläkerran vesileikit muuttavat asuntosi kylpyläksi, on verkkokopio visusti tallessa. CrashPlan on myös saatavilla sekä Windowsille että Linuxille. Osoite on www.crashplan.com.

5. ShoveBox Maailman yksiselitteisesti päätähuimaavin verkkopalvelu Evernote on loistava ratkaisu muistiinpanojen arkistointiin. Sen avulla et enää ikinä unohda mitään, mitä et halua unohtaa. Evernote on kuitenkin raskas itse muistiinpanojen nopeaan ylöspanoon. Kun idea pälkähtää päähän, olet näppäinkomennonkin jälkeen vielä parin hiirennapsautuksen päässä sen taltioimisesta. Tässä apuun tuleekin ShoveBox. Quicksilver-tyyppinen rajapinta mahdollistaa ideasi taltioimisen salamannopeasti. Näppäinkomennon jälkeen kirjoitat tekstin ja painat enteriä – siinä kaikki! ShoveBoxista voit siirtää muistiinpanosi talteen Evernote-arkistoon vaikkapa kerran viikossa. Hae oma lappulaatikkosi täältä.

6. MacJournal MacJournal on erinomainen erityisesti päiväkirjan pitämiseen suunniteltu tekstinkäsittelyohjelma. Jos harrastat ajatuksenjuoksusi taltiointia päiväkirjan kansien väliin, tarjoaa MacJournal oivallisen digitaalisen avun. Voit hyödyntää ohjelmiston kätevää arkistointitoimintoa, kokoruudun kirjoittamista sekä suojata päiväkirjasi kädenkäänteessä salasanalla. Digitaalisen päiväkirjan lataat itsellesi täältä.

7. iWork Applen toimistopaketilla voi tehdä noin 3% siitä, mitä esimerkiksi Microsoftin vastaavalla. Mutta sen, minkä sillä voi tehdä, voi tehdä tyylikkäästi, takuuvarmasti ja käden käänteessä. iWork onkin tyypillinen esimerkki Applen ideologiasta: tehdään vähän, mutta tehdään se hyvin. Diaesitysten väsääminen Keynotella on yhtä juhlaa. Pagesilla kirjoittaminen on puolestaan intuitiivista ja helppoa: tärkeitä komentoja ei tarvitse kaivaa esiin monipolvisten valikkorakenteiden alta. Paketin heikoin lenkki Numbers on köyhän miehen Excel, mutta käy perustaulukointiin aivan passelisti.

iWorkin vahvuuksia on kaksi. Ensinnäkin perustoiminnot löytyvät kaikki hetkessä intuitiivisesti, eikä niitä tarvitse metsästää valikkolabyrintistä kissojen ja koirien kanssa. Ohjelma ei siis asetu kirjoittamisen tai suunnittelun esteeksi. Toiseksi, iWorkin tarjoamat sapluunat ja työkalut mahdollistavat hurjan näyttävien dokumenttien ja diaesitysten laatimisen salamannopeasti. Vaativalle spesialistille iWork tuskin riittää työkaluksi – mutta normaalissa tekstinkäsittelyn, diaesitysten ja taulukkolaskennan päivittäiskäytössä se pesee kilpailijat mennen tullen. iWorkin demoversion saat ladattua täältä.

Neljä ihmisen perustyyppiä

Vanhan japanilaisen sananlaskun mukaan visio ilman toimintaa on päiväunta, toiminta ilman visiota painajaista. Elämässä onkin kaksi peruspilaria, joiden ymmärtäminen ja haltuun ottaminen edesauttaa merkittävästi elämänlaatua.

Nämä peruspilarit ovat visio ja toiminnan rakenteen tuntemus.

Visio tarkoittaa suomeksi näkymää. Se on tarkkarajainen, tulevaisuuteen suuntautuva mielikuva siitä, mitä haluat elämältä. Visio ei ole sama asia kuin päämäärä, vaan ennemminkin käsitys siitä, missä haluat olla huomenna, viikon päästä, viiden vuoden päästä. En tarkoita tässä myöskään käsitystä siitä, mitä sinusta tulee isona, vaan tarkkarajaista ja konkreettista mielikuvaa siitä, missä olet esimerkiksi viiden vuoden päästä.

Visio on konkretisoitu mielikuva itsestäsi jossakin mieluisassa tilanteessa, jonka ajatteleminen synnyttää flow-kokemuksen. Muodostaessasi visiotasi mieti siis, missä olet vaikkapa kuukauden, vuoden tai viiden vuoden päästä. Miltä silloin tuntuu? Miltä ympärilläsi näyttää? Sulje silmäsi ja mieti, mitä näet, kuulet, haistat ja maistat. Sitten kun rintakehässäsi tuntuu lämpimältä ja hyvältä, olet löytänyt visiosi.

Visio on ensiarvoisen tärkeä elämänlaadun kannalta. Erityisesti lähitulevaisuuteen kohdistuva visio aktivoi aivojesi peilisolut ja rajaa valinta-avaruuttasi siten, että toimintasi suuntautuu intuitiivisesti kohti visioimaasi konkreettista tilannetta. Ilman visiota olet kuin tuuliajolle joutunut laiva, jonka kapteenilla ei ole aavistustakaan, mitä satamaa suuntaan kannattaisi ottaa suuntima. Visiota vailla ihminen kutistuu lopulta harmaaksi suorittajaksi, jonka elämää määräävät ylhäältä ja ulkoa tulevat ärsykkeet.

Toiminnan rakenteen tuntemus on puolestaan olennaista tulosten aikaansaamisen kannalta. Jos et tiedä, miten purjeet saadaan ylös, on laivaa vaikeaa liikuttaa eteenpäin. Toiminnan rakenteen tuntemus tarkoittaa sitä, että tiedät, mitkä konkreettiset päämäärät auttavat sinua kohti visiosi viitoittamaa suuntaa, ja mitkä päivittäiset toimet synnyttävät tuloksia, joiden avulla saavutat päämääräsi.

Se tarkoittaa siis sitä, että ymmärrät, minkälaiset prosessit ohjaavat elämääsi eteenpäin, ja osaat myös tarvittaessa puuttua noihin prosesseihin. Yhden tavan rakenteistaa elämääsi tehokkaasti voit opetella tutustumalla Ajattelunhallinnan oppaaseen.

Voidaan ajatella, että ihmiset voi jakaa karkeasti neljään luokkaan näkemyksellisyyden ja rakenteentajun nojalla.

Harmaa suorittaja on näkemyksetön kafkalainen virkamies, jolla ei ole juuri käsitystä omista toimista viikkoa pidemmälle. Käskyt tulevat ylhäältä, ja ne toteutetaan saapumisjärjestyksessä. Suorittajalla ei ole siis sen enempää visiota kuin käsitystä toimintansa rakenteestakaan.

Manageri on puolestaan tomera tampuurimajuri, jonka päivyri pitää päivät, viikot ja kuukaudet prikulleen järjestyksessä. Manageri saa paljon aikaan – mutta ei välttämättä tiedä alkuunkaan, miksi kaikki tuo tohina on vaivan arvoista. Managerin toiminta on rakenteistettu esimerkillisesti – visio vain puuttuu.

Taiteilija taas on näkemyksellinen luova nero, visionääri, joka tietää tarkalleen elämänsä tarkoituksen hamaan loppuun saakka. Hänen elämänsä purjehtii kuitenkin kohti suuruutta ailahdellen, välillä karillekin karahtaen. Vaikka näkemyksellisyyttä riittää yltä kyllin, puuttuu taiteilijalta käsitys oman elämän rakenteista.

Lopuksi, johtaja on suoraselkäinen, vakaata arvomaailmaa seuraava suunnannäyttäjä, joka sekä tietää, minne mennä, että miten sinne päästään. Johtajalla on kirkas visio, joka näyttää suuntaa hänen toiminnalleen, ja tarkkarajaiset ja käytössä tehokkaiksi havaitut prosessit, joilla saadaan aikaiseksi toivottuja tuloksia.

Selvittämällä selkeän suunnan elämällesi ja rakenteistamalla toimintasi järjestelmällisesti toimit itsesi ja oman elämäsi johtajana. Tulisiko siis pyrkiä siihen, että jokainen ihminen olisi oman elämänsä johtaja?

Mistä luova nero saa ideansa?

Luovan neron arkkityyppi on baskeri kallellaan Pariisin yössä hoippuva taiteilijanrenttu. Tähän muottiin ovat sopineet aikanaan niin kirjailijasankarit Ernest Hemingway ja James Joyce, kuin kultakurkku Jim Morrison ja taiteilijalegenda Pablo Picassokin. Luova työ näyttäisi ensi silmäyksellä lankeavan yksiin holtittoman elämäntyylin kanssa. Ovatpa jotkut tutkijat väittäneet jopa löytäneensä geneettisen yhteyden luovuuden ja hulluuden välillä.

Luovuus karkaa tosiaan harvoin lentoon kahdeksasta neljään saman kaavan mukaan puurtaessa. Luova työ tarvitsee virikkeitä. Jos jokainen päivä on edellisen hiilikopio, ei mikään sytytä ajatusta juoksuun kohti uutta ja kirkasta ideaa. Kafkamainen virkamiespoloinen uurtuu rataansa eikä pian enää osaa kuin reagoida kaavamaisesti vastaan sattuviin tapahtumiin.

Luovuus ei kuitenkaan löydy pullon pohjalta, ei liioin reppu selässä Pariisin yöstä. Toki maailmanmatkailu ja jopa viinan kanssa läträäminenkin voivat johtaa uusiin ideoihin – mutta ideat yksin eivät vielä tee juuri mitään.

Vasta ideoiden toteutus seuloo jyvät akanoista.

Luovan työn ongelma on nähdäkseni seuraavanlainen. Ideoiden saaminen vaatii virikkeitä. Mitä sekavampi elämä on, sitä virikkeellisempi se on. Ideoiden toteutus puolestaan vaatii järjestelmällisyyttä. Kestokänni tai reppuelämä nousevat nopeasti sanojen teoiksi saattamisen esteeksi. Näyttäisi siis siltä, että yksillä on ideat ja toisilla kyky niiden valmiiksi hiomiseen. Mutta kuka osaa sekä syödä että säästää kakun samaan aikaan?

Liki pitäen kaikki maailmanhistorian luovat nerot ovat tämän tempun onnistuneet tekemään. Jopa viinaan menevät rock-tähdet kykenevät työskentelemään studiossa keskittyneesti kuukausikaupalla. Kantakapakan Rape ei välttämättä löytäisi edes studiolle asti.

Normaalisti ihmisellä on riittävästi kyvykkyyttä keskittyneeseen työskentelyyn. Tavallisesti luovan työn esteenä on siis ideoiden niukkuus. Myös arkisempi elämä on kuitenkin täynnä inspiraationlähteitä, kun vaan avaa silmänsä – ja taltioi ideat niiden ilmaantuessa. Ideat ovat ohikiitäviä. Jos ei loistoajatusta taltioi heti sen yllättäessä, voit olla varma, että muutaman minuutin kuluttua se on jo lepattanut tiehensä.

Erinomainen tapa ruokkia luovuutta arkiympäristössä on pitää yllä ideahautomoa. Tämä helposti toteutettava idea on ollut keksijänerojen ja taiteilijasuuruuksien runsaudensarvi. Ideansa ovat pyydystäneet muistikirjaan niin Leonardo, Edison, Picasso kuin Hemingwaykin.

Ideahautomo on inspiraatioarkisto, johon taltioit kaikki päivän mittaan saamasi ideat sekä esimerkiksi mielenkiintoiset lehtileikkeet, sitaatit ja verkkosivustot. Pidä mukanasi muistikirjaa, johon kirjaat oivallukset niiden yllättäessä. Lajittele ne aihealueittain joko kansioihin tai tietokoneohjelmaan esimerkiksi kerran viikossa. Näin voit uutta työtä aloittaessasi poimia soveliaan mapin ja selata, mitä ideoita olet aiheesta saanut. Valkoisen paperin kammo on pian pysyvästi tiessään.

Erinomainen apu ideahautomon digitaaliseen ylläpitämiseen on muistiinpano-ohjelma Evernote. Lataa ilmainen ohjelma täältä. Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.