Mitä sinun ruumiinkielesi kertoo – ja mitä voit tehdä sillä?

Hymyiletkö siksi, että olet onnellinen – vai oletko onnellinen siksi, että hymyilet? Tosiasiassa kumpikin pitää paikkansa. Hymy seuraa hyvää oloa, mutta vääntämällä kurjana päivänä suupielet ylöspäin, alkaa myös usein tuntua paremmalta. Tämä kaksisuuntaisuus ei rajoitu kuitenkaan vain hymyyn. Koko ruumiisi kertoo, miltä sinusta tuntuu – ja ruumiisi avulla voit myös vaikuttaa tuntemuksiisi.

Ruumiinkielen tuntemus on hyvä apu sosiaalisessa kanssakäymisessä.* Jos työtoverisi kuuntelee juttuasi kädet puuhkassa, on hyvä tietää, että hän kokee juttusi uhkaavaksi tai tylsäksi. Ja jos taas treffikumppanisi fiksailee jatkuvasti kampaustaan, voi olla, että tänään käy flaksi.

Viestität jatkuvasti ruumiinkielelläsi, miltä sinusta tuntuu. Voit myös vaikuttaa omiin tuntemuksiisi tarkkailemalla ruumiinkieltäsi.

Jos huomaat kuuntelevasi tylsää kollegaa kädet puuhkassa, laita kädet sivuille. Tällöin viestität kollegallesi, että olet oikeasti kiinnostunut hänen sanomastaan. Näin kiinnostut myös helpommin siitä, mitä sinulle sanotaan. Myös luennon kuuntelu kädet puuhkassa on aivan erilainen kokemus, kuin käsiä pöydällä lepuuttaen. Jos taas istut jalat ristissä, viestität epävarmuutta. Koivet avaamalla tunnet myös olosi pian itsevarmemmaksi, ainakin jos et ole oikeasti hyökkäyksen kohteena.

Samaten kannattaa kokeilla vääntää suupielet hymyyn vaikka väkisin, jos maanantaiväsymys pääsee yllättämään. Fritz Strackin 1980-luvulla tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että suupielten ylös vääntäminen lisäsi ihmisten onnellisuuden tunnetta – vaikka koeasetelmassa temppu tehtiin pitämällä lyijykynää hampaiden välissä.

Jostain syystä ruumiinkieli toimii kumpaankin suuntaan. Ruumiinkielesi ei siis ainoastaan kerro, miltä sinusta tuntuu. Sen lisäksi, että viestit tuntemuksiasi koko kehosi voimalla muille, voit myös kertoa itsellesi, miltä haluat, että sinusta tuntuu hyödyntämällä ruumiinkieltäsi. Kokeile vaikka.

* Jos olet kiinnostunut tutustumaan ruumiinkieleen, aloita vaikkapa kurkkaamalla Barbara ja Allan Peasen teosta The Definitive Book of Body Language.

Nouset aamuisin onnesta soikeana siksi, että…

…pääset tarkastamaan pankkitilisi muhkean saldon?

…pääset ihastelemaan käyntikorttiisi painettua hienoa titteliä?

…pääset selaamaan itsestäsi keräämääsi lehtileikekokoelmaa?

Vai:

…pääset tekemään juuri sitä, mitä sisimmässäsi haluat?

…pääset olemaan hyödyksi ja iloksi muille?

…pääset viettämään aikaa ihmisten kanssa, joita rakastat eniten koko maailmassa?

Onni ei ole siinä, mitä sinulla on, eikä siinä, mitä sinä olet. Onni on siinä, mitä sinä teet, ja siinä, kenen kanssa sen teet.

Onni ei ole olemista. Onni on tekemistä.

Olet varmasti oikeassa

Sanon tämän näin: On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka uskovat, että unelmat ovat toteutettavissa, ja niitä, jotka eivät usko. Kuuluit kumpaan ryhmään tahansa, olet varmasti oikeassa.

Jos työsi tai elämäsi maistuu puulta, muttet pane tikkua ristiin selvittääksesi, mikä on todellinen intohimosi, et sitä löydäkään. Harva on niin onnekas, että oma kutsumus putoaa sattuman oikusta syliin.

Jos taas laitat itsesi likoon ja alat etsiä sitä, minkä takia hyppäät aamutuimaan ylös päästäksesi työskentelemään juuri sen asian parissa, jota rakastat eniten maailmassa, löydät sen varmasti ennen pitkää.

Henry Ford sen sanoi: Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty, olet oikeassa.

5 yksinkertaista askelta tavoitteesi saavuttamiseen

Äkkiseltään näyttää siltä, että ihmiskunta on jakaantunut kahtia. Yhdet ovat harmaita suorittajia, joiden elämän täyttää tylsä arki. Toiset taas ovat onnistujia ja menestyjiä, joiden elämä kulkee läpimurrosta toiseen. Usein oma kohtalo on helppo perustella geeneillä ja syntyperällä.

Onnistumisen salat eivät kuitenkaan piile perintötekijöissä tai varakkaissa vanhemmissa. Lähtöruutu ei määrää, missä järjestyksessä tullaan maaliin. Onnistumisen takana onkin ennen kaikkea tavoitteellisuus.

Asettamalla selkeän tavoitteen ja löytämällä toimivan menetelmän sen saavuttamiseen onnistut ennen pitkää riippumatta siitä, mikä on lähtöasetelmasi. Aloittamalla riittävän hitaasti ja nostamalla vastusta askel askeleelta juokset vaikka maratonin, jos se tuntuu sinusta mielekkäältä tavoitteelta. Tässä esittelen viisi yksinkertaista askelta, joiden avulla saavutat tavoitteesi.

1. Valitse tavoitteesi taiten

Kannattaa varoa, mitä toivot, sillä todennäköisesti saat juuri sen. Tämä ei suinkaan tarkoita, että saat kaiken, mitä mieleesi juolahtaa. Mutta kun panet itsesi likoon esimerkiksi tässä esittelemieni askelien kautta, on hyvin todennäköistä, että saat sen, mitä tavoittelet. Ongelmana tässä on, että tällöin moni muu juttu jää saamatta. Ja jos tavoitteesi on huonosti valittu, voi olla, ettei saavutuksesi edesauta hyvinvointiasi lainkaan – päin vastoin.

Tavoite on työkalu, ei itseisarvo. Tavoitteen valinta kannattaakin tehdä omaa kutsumusta kuunnellen. Jos sydämesi palaa opettajan työlle, on maisterintutkinto erinomainen tavoite. Ja jos taas unelmoit suurperheestä, kannattaa talous turvata asettamalla tavoitteeksi riittävät säännölliset tulot. Valitsemalla kutsumustasi tukevat tavoitteet ja toteuttamalla ne määrätietoisesti elät antoisaa ja palkitsevaa elämää.

2. Aseta tarkkarajainen tavoite

Aristoteleen mukaan onnellisuus on inhimillisen toiminnan perimmäinen päämäärä. Onnellisuus ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä tavoite. Onnellisuus ei ole maali, joka saavutetaan pitkän ponnistelun kautta. Onnellisuus tapahtuu tässä ja nyt. Onnellisuuttasi edistää kuitenkin merkittävästi se, että pyrit kohti sellaisia tavoitteita, jotka tukevat kutsumustasi. Tavoitteet ovat työkaluja, joita taiten käyttäen pystyt elämään hyvää elämää juuri nyt.

Tavoitteen asettamisessa on tärkeää, että tavoite on tarkkarajainen. Jos tavoitteesi ei ole tarkkarajainen, ei se itse asiassa ole tavoite laisinkaan. Jos et tiedä, mitä tavoittelet, et voi myöskään tietää, oletko sen jo tavoittanut. Selkeitä tavoitteita ovat esimerkiksi kandintutkinnon suorittaminen, urheilusuoritus kuten kympin juokseminen, tai kolmen tonnin kuukausipalkka. Tällaisen tavoitteen kohdalla tiedät heti, kun olet saavuttanut sen.

3. Aseta konkreettisia välietappeja

Vähintään yhtä tärkeää kuin tavoitteen tarkka määrittely on konkreettisten välietappien määritteleminen. Kukaan ei juokse maratonia suoraan kotisohvalta. Jos jaksat juuri nyt nippa nappa kävellä kilometrin, loppuu motivaatio pian kuin seinään heti maaliin pyristelemällä. Jos sen sijaan ensimmäinen välietappisi on vaikkapa kävellä kilometri joka toinen päivä, olet jo tältä istumalta askeleen lähempänä tavoitettasi.

Kuten Henry Ford on sanonut, mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Suunnittele siis tavoitteeseesi johtava jatkumo, joka koostuu pikku hiljaa vaativammista välietapeista. Kun aloitat taipaleesi riittävän hitaasti, et lannistu matkalla. Saavuttamalla välietapin toisensa jälkeen näet jo pian, kuinka tavoitteesi saavuttaminen on viime kädessä vain ajan kysymys.

4. Kehitä mittausjärjestelmä

Albert Einstein on sanonut kerran: ”Not everything that counts can be counted, and not everything that can be counted counts.” Kaikkea arvokasta ei siis voi mitata. Tavoitteen saavuttamisessa auttaa kuitenkin hurjasti, jos pystyt mittaamaan suoritustasi. Urheilusuorituksessa voit mitata matkaa, nopeutta tai nostettuja painoja. Taloudessa taas mittarina toimii raha. Bloggaaja voi mitata kävijöitä tai blogin tilaajia. Opiskelija mittaa puolestaan opintopisteitä. Ja niin edelleen.

On kuitenkin syytä huomata, että ihastumme aivan liian usein mittausmenetelmäämme niin, että unohdamme, että sen alkuperäisenä tarkoituksena oli vain auttaa meitä elämään hyvää elämää. Bruttokansantuotteen mittaaminen kääntyy itseään vastaan siinä vaiheessa kun siitä ei seuraa enää hyvinvointia. Ja himourheilija saattaa uhrata perheidyllin kilometrejä pakonomaisesti kartuttamalla. Mittausjärjestelmä on oiva apu tavoitteen saavuttamisessa, mutta aivan kuten itse tavoitekin, se on viime kädessä vain työkalu hyvään elämään.

5. Valitse toimiva strategia

Vaimoni joogagurun mukaan tavoitteen saavuttamisen takana on kolme isoa A:ta: Attitude, Alignment ja Action. Attitude, asenne, seuraa siitä, että valitset kutsumustasi tukevan tavoitteen. Action taas tarkoittaa sitä, ettet vitkuttele tavoitteesi kanssa, vaan aloitat nyt. Alignment, suuntautuminen, tarkoittaa puolestaan toimivaa strategiaa. Voit toki opetella matkasi askeleet itse alusta alkaen – mutta useimmiten pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

Jos tavoitteesi ei ole kiivetä Mount Everestille shortseissa ja t-paidassa, on todennäköistä, että joku on sen jo aiemmin saavuttanut. Tutki siis, miten asettamasi tavoite on yleensä tehokkaasti saavutettu ja opettele toimivia menetelmiä tavoitteesi saavuttamiseksi. Tutustu alasi huippuihin ja seuraa innostavaa mediaa.

Juoksuharrastaja voi ladata internetistä juoksuohjelman, jonka avulla hän koulii itsestään muutamassa vuodessa vaikka 50 kilometriä taivaltavan ultrajuoksijan. Opiskelijan kannattaa taas seurata alansa huippuja ja tutustua lifehack-tekniikoihin opintojaan edistääkseen. Ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa auttaa esimerkiksi parhaiden bisnesosaajien seuraaminen.

Itse tavoitteellisuuden kehittämisessä auttaa puolestaan tavoitteellisuusgurujen oppeihin tutustuminen. Lisävinkkejä tavoitteesi saavuttamiseksi löydät vaikkapa Juuso Palanderin oivallisesta Level Up -blogista.

Miksi vapaus ei yksin riitä?

Vapaus on nykyaikainen länsimainen ydinarvo. 2000-luvun länsimainen ihminen voi tehdä pitkälti mitä haluaa, kunhan se ei saata toisia vaaraan. Nykyaikana ei tarvitse pelätä inkvisition vainoa tai salaisen poliisin silmää. Näyttää kuitenkin siltä, ettei loputon vapaus tee ihmisistä onnellisia.

Vapaus on kaksiteräinen miekka. Yhtäältä vapaus on inhimillinen perusoikeus. Toisaalta rajaton vapaus johtaa kuitenkin toiseen epätoivottuun lopputulokseen: mielivaltaisuuteen. Tästä on osoituksena esimerkiksi vapaa kasvatus: vapaan kasvatuksen saaneet lapset eivät pysty toimimaan vaikeissa elämäntilanteissa, vaan pakenevat vastuuta. Vapaus on jättänyt aseettomaksi.

Rajaton vapaus johtaa holtittomaan mielivaltaisuuteen.

Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia. Jos toimit täysin vailla rajoituksia, saat aikaan milloin minkäkinlaisia tuloksia, täysin sattumanvaraisesti. Välillä on hyvä olla, useammin ei.

Vapautta ei voi kuitenkaan rajoittaa ylhäältä käsin. Yksikään armoitettu johtaja ei voi tietää, mikä on tarkalleen hyväksi juuri sinulle. Siksi rajojen tuleekin kummuta omasta arvomaailmastasi. Tällöin keskeiseen rooliin nousee vastuullisuus.

Wieniläispsykologi Viktor Frankl totesi usein, että USA:n itärannikon Vapaudenpatsaalle tulisi pystyttää vastakappale länsirannikolle: vastuullisuuden patsas. Vasta valitsemalla jonkin suunnan elämällesi ja kantamalla siitä vastuun voit saada aikaan kestäviä tuloksia, jotka johtavat omaan hyvinvointiisi.

Tehdään Nallesta onnellinen

Nallella on paha olla. Suomalainen verotus vie jatkuvasti isomman siivun pankkigurun megaomaisuudesta, ja sekös kismittää. Mediassa taas kohkataan  jatkuvasti tuloerojen kasvusta. Ihmiset ovat käärmeissään, kun rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Todellinen ongelma ei ole kuitenkaan tuloerojen kasvu. Todellinen ongelma on se, että ihmisillä on paha olla. Jos olemme kiinnostuneet hyvinvoinnista, on rahan ympärillä pyörivä nykykeskustelu asemoitu täysin väärin.

Rahalla on nimittäin länsimaissa vain marginaalinen vaikutus onnellisuuteen.

Amerikkalaisten keskitulot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan. Talouskasvulla ei ole kuitenkaan ollut enää yli viiteenkymmeneen vuoteen vaikutusta ihmisten hyvinvointiin. Rahattomuus tuo kyllä onnettomuutta. Mutta kun rahaa on riittävästi perustarpeiden säännölliseen täyttämiseen, ei raha enää lisää onnellisuutta. Kuluttaminen yli tarpeen kun synnyttää vain krapulan.

Onneksi viimeaikainen keskustelu on alkanut viimein suuntautua oikeaan suuntaan. Jos kerran halutaan olla onnellisia, keskitytään sitten onnellisuuteen. Mitä väliä on bruttokansantuotteella tai tuloeroilla, jos ihmisillä on oikeasti hyvä olla?

Rikkaus ei synnytä hyvinvointia. Tuloerot vaikuttavat kuitenkin hyvinvointiin toisella tavalla. Rikkailla ihmisillä ei ole nimittäin vain rahaa. Heillä on myös vaikutusvaltaa. Siksi onkin koko lailla iso ongelma, että meillä on niin paljon onnettomia rikkaita. Roopeankka-polot istuvat rahakirstuillaan peläten, että voro tulee ja vie. Tämä heijastuu puolestaan yhteiskunnan päätöksenteossa aivan huipulle asti.

Kenties ratkaisu yhteiskunnan kahtiajakoon löytyisikin satsaamalla ihmisten onnellisuuteen, rikkaat mukaan lukien. Tehdään yhdessä tuumin Nallesta onnellinen mies. Ehkä talousguru kumppaneineen alkaisikin silloin käyttää vaikutusvaltaansa oikeasti toisten ihmisten hyväksi, kuten lukemattomat onnelliset raharikkaat filantroopit David Packardista Richard Bransoniin ovat tehneet.

Näkymätön käsi on puhdasta huuhaata: raha ei valu itsekseen rikkailta köyhille. Mutta hyvinvoiva ihminen haluaa luonnostaan auttaa myös vähempiosaisia. Tehdään siis rikkaista onnellisia. Siinä olisi näkyvää kättä kerrakseen.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 3/3: Miksi kaikkea ei kannata saada?

Jos tiedät, mitä haluat ja panet itsesi määrätietoisesti likoon vuoden toisensa perään, saavutat varmasti päämääräsi. Saavutuksilla on kuitenkin hintansa. Kun pyrit päämäärääsi, on olennaisinta valikoida lukemattomista toiminnan mahdollisuuksistasi ne, jotka edistävät päämäärääsi. Samalla kun valitset yhden tien, jää toinen kulkematta. Kun olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, sivuutat sellaiset valinnat, jotka eivät edesauta sen saavuttamista. Ongelmana on, että sivuuttamasi valinnat olisivat kyllä saattaneet olla välttämättömiä hyvinvoinnillesi.

Kannattaa varoa, mitä toivot – sillä todennäköisesti saat juuri sen.

Keskittymällä yksisilmäisesti johonkin päämäärään varmistat, että saavutat sen. Jos haluat seuraavan viiden vuoden aikana tienata miljoona euroa, onnistut siinä ihan varmasti. Miljoonan euron tienaaminen on kuitenkin sellainen koitos, että siinä ystävyyssuhteet ja jopa perhekin saattavat toimia jarruna. Jos olet riittävän keskittynyt päämäärääsi, jäävät tällaiset päämäärän kannalta epäolennaiset seikat vähemmälle huomiolle, kenties kokonaan sivuun.

Tarina on tuttu: viiden vuoden päästä sinulla on miljoonasi – mutta ystäväsi ja perheesi ovat kaikonneet rahantaontasi karkottamina kauas pois. Rahakasan päällä onkin aika ikävä istua Roope Ankkana ypöyksin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei päämääriä kannattaisi asettaa ja niitä toteuttaa. Päämäärät ovat fantastinen tapa saavuttaa se, mikä on sinulle merkityksellistä. Kaikkein tärkein asia päämäärien valinnassa onkin valita oikeita päämääriä.

Mitkä sitten ovat oikeita päämääriä? Villi veikkaukseni on, että Bemari tai miljoona euroa eivät useimmille meistä ole sitä. Nähdäkseni hyvinvoinnin kivijalka on kutsumuksellinen ja intohimoinen toiminta. Jos heräät joka aamu innosta puhkuen päästessäsi työskentelemään rakastamasi alan parissa sinulle tärkeiden ihmisten kanssa, lienet keskimäärin aika onnellinen – sama se, mikä pankkitilin saldo on, tai mikä kumijalka seisoo pihassa. Siksi päämäärät kannattaakin valita niin, että niiden saavuttaminen toimii kutsumuksellisen toiminnan mahdollistajana.

Jos syvältä sydämestäsi kumpuaa toive muuttaa maailmaa paremmaksi, toive juosta sata metriä kuin salama, toive tanssia kuin enkeli tai toive toimia Pihtiputaan ala-asteen ekaluokkalaisten ikimuistoisena opena, kannattaa näitä edistävät päämäärät ottaa aika tosissaan. Keskittymällä syvältä kutsumuksestasi kumpuaviin päämääriin pystyt saavuttamaan pian sen, mitä juuri sinä olet parhaimmillasi.

Ja kun haluat jotakin tarpeeksi, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.

”Tyttärenne on tanssija”

Gillian Lynne oli 1930-luvulla nuori koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla, vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.

Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan odotushuoneessa, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken. Samalla hän napsautti vaivihkaa odotushuoneen radion päälle.

Lääkäri jätti vastaanottohuoneen oven raolleen ja kehotti äitiä katsomaan. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia enkelimäisesti musiikin tahtiin.

Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”

Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.

Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssijaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Phantom of the Opera.

5 yksinkertaista askelta hyvään elämään

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Nähdäkseni yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin edistäjiä on kutsumuksellinen toiminta: kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia askeleita kohti kutsumuksellista ja rikasta elämää.

1. Tee kaikkea

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä kuin luovassa ideoinnissa: kukaan ei saa hyvää ideaa käskettäessä. Mutta kun ideamylly jyrähtää käyntiin, on hyvä idea helppo poimia ideatulvan keskeltä. Puhtaalta pöydältä on samoin vaikeaa sanoa, missä oma kutsumuksesi lymyilee. Mutta kun olet kokeillut riittävästi kaikenlaista, pystyt tunnistamaan, mitkä kokemistasi asioista ovat todella rikastaneet elämääsi, mitkä ovat olleet pinnallisella tavalla hauskoja ja mitkä vain turhauttavia.

2. Selvitä, mikä rikastaa elämääsi

Kun olet kokeillut yhtä sun toista, pyri ymmärtämään, mitkä askareet rikastavat elämääsi aidosti. Keskeistä on keskittyä tekemiseen. Usein pyrimme ulkoisen paineen vuoksi saavuttamaan abstrakteja päämääriä kuten mainetta tai mammonaa. Tyypillinen kysymys onkin: ”Mikä sinusta tulee isona?” Unohdamme kuitenkin miettiä, mitä palkinnontavoittelu tarkoittaa arkielämän kannalta. Olennaisempaa onkin nähdäkseni kysyä: ”Mitä haluat tehdä ajallasi isona?”  Todellinen hyvinvointi kumpuaa toimivasta arjesta – ja arki koostuu siitä, mitä teemme. Tässä avuksi voi olla esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, on oman kutsumuksen löytäminen helppoa.

3. Harjoittele

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen maailman huipputekijä on harjoitellut poikkeuksetta omaa alaansa keskittyneesti 10 000 tuntia. 10 000 tuntia on sellainen kasa aikaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se tarkoittaa kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan – viikonloput ja lomat mukaan lukien. Jos harjoittelu on tervanjuontia, ei ajatus kymppitonnin kellottamisesta oikein innosta. Kun toimintasi sen sijaan kannattelee elämääsi luonnostaan, käytät harjaantumiseen aivan itsestään vuosikaupalla aikaa – etkä edes huomaa ajan kulua. Harjaantumalla taitavaksi itsellesi palkitsevalla alalla et vain tee jotain, mitä rakastat – teet sen myös erinomaisen hyvin. Näin voit olla myös muille aidosti hyödyksi.

4. Keksi, miten voit olla muille hyödyksi

Aristoteleen mukaan kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Kun olet selvittänyt, mikä kannattelee elämääsi, selvitä seuraavaksi, mitä muut tarvitsevat. Keskustele ihmisten kanssa heidän omista mielenkiinnon kohteistaan ja pyri kuuntelemaan aktiivisesti toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Seuraa aktiivisesti mediakenttää ja pyri kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiset tarpeet tai toiveet nousevat usein esiin. Kun sitten keksit, miten oma osaamisesi vastaa johonkin tällaiseen tarpeeseen, voit puuhastella kutsumuksesi parissa päivät pitkät: tällöin olet löytänyt siilikonseptisi. Jos ratkaiset toisen ihmisen todellisen ongelman, on hän usein valmis maksamaan ajastasi jonkinlaisen korvauksen. Kun tuotat arvoa toisille ihmisille, kykenet myös ansaitsemaan elantosi tekemällä sitä, mitä rakastat eniten.

5. Keskity siihen, mitä teet

Kun olet löytänyt siilikonseptisi, pane itsesi täysillä likoon. Tee keskittyneesti sitä, mitä rakastat ja pyri eliminoimaan sellaiset seikat, jotka eivät tue kutsumustasi täysin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että elämän tulisi olla tylsää puurtamista – myös laadukkaalla viihteellä ja ihan puhtaalla laiskottelullakin on tärkeä rooli hyvässä elämässä. Mutta kun tiedät, mitä haluat oikeasti tehdä, opit pian tunnistamaan, mitkä viihteen tai vapaa-ajan muodot todella palkitsevat sinua. Lopulta mielesi virtaa koko päivän flow-tilassa, eikä aivoja edes tarvitse heittää narikkaan. Kun teet sitä mitä rakastat niin, että olet samalla arvokas oman yhteisösi jäsen, on hyvä olla aamusta iltaan.

Älä odota eläkkeelle, vaan tartu toimeen nyt. Lisää vinkkejä onnellisuuden edistämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta tästä.

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee heinäkuun yli. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 2.8.

Aurinkoista ja onnellista kesää kaikille!

Asiaa itsetunnosta, osa 2/2: Miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon?

Hyvä itsetunto ei riipu siitä, mitä sinulla on. Se riippuu siitä, mitä teet. Jos et tiedä, mitä haluat elämältä, on helppo joutua hamsterikierteeseen: loputtomaan pyrkimykseen saada enemmän ja enemmän.

Tässä ongelmana on, ettei hamsterikierre lopu koskaan. Jollain on aina enemmän rahaa, isompi auto tai nätimpi siippa. Kun media vielä tuuttaa silmät ja korvat täyteen tavoittamattomia ideaaleja, riittämättömyyden tunne seuraa lähes väistämättä: kukaan kun ei ole täydellinen.

Jos sen sijaan tiedät, mitä haluat saada aikaiseksi, voit kanavoida tarmosi todellisiin tarpeisiisi summanmutikassa tapahtuvan hamstraamisen sijaan. Tällöin huomiosi on siinä, minne olet itse menossa, etkä joudu vertaamaan itseäsi toisiin.

Huonosta itsetunnosta pääset eroon suorittamalla seuraavat kaksi työvaihetta:

1) Selvitä, mitä oikeasti haluat tehdä.
2) Ala tehdä sitä.

Siinä kaikki.

Ei huonon itsetunnon selättäminen silti ole päivän tai kahden juttu. Se edellyttää pitkäaikaista itsetutkiskelua ja omien arvojen ja päämäärien selvittämistä. Tässä voit kuitenkin hyödyntää erilaisia tekniikoita ja apuneuvoja.

Omaa kutsumustasi voit metsästää esimerkiksi hyödyntämällä ydintoimilistaa tai selvittämällä siilikonseptisi. Itsetuntemuksen kehittämisessä auttaa myös mietiskely tai vaikkapa päiväkirjan pitäminen.

Lisää työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen, itsetunnon vahvistamiseen ja ajattelun kehittämiseen löydät myös vasta valmistuneesta Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Voit ladata sen maksutta tästä.