5 vinkkiä sähköpostilaatikon kevätsiivoukseen

04/01/2010

Joululoman aikana sähköpostilaatikko täyttyy helposti sadoista viesteistä. Kun postilaatikkosi tukkeutuu, hukkuvat kiireelliset ja tärkeät yhteydenotot uutiskirjeiden ja Viagra-mainosten sekaan. Etsiessäsi jotain tiettyä sähköpostia hiipivät muut postilaatikossa vaanivat viestit tukkimaan huomiokanavasi: stressikierrokset nousevat kuin varkain.

Seuraavassa esittelen viisi vinkkiä sähköpostilaatikon putsaamiseksi. Tuloksena inboxiisi päätyvät vain sellaiset yhteydenotot, jotka ovat oikeasti tärkeitä, ja sähköpostin rooli stressinaiheuttajana vähenee merkittävästi.

1) Pidä roskapostisuotimesi ajan tasalla

Kouli sähköpostiohjelmasi roskapostisuodinta merkitsemällä säännöllisesti siltä livahtaneet postit roskapostiksi, ja väärät hälytykset puolestaan toivotuiksi vieraiksi. Näin pidät huolen siitä, että sinulle osoitetut viestit löytävät tiensä inboxiisi, ja sähkösaaste päätyy automaattisesti roskakoriin.

2) Peruuta uutiskirjeet, joita et seuraa

Lähes kaikki uutiskirjeet tarjoavat mahdollisuuden peruuttaa kirje. Ota tavaksesi peruuttaa kaikki sellaiset uutiskirjeet, joita et seuraa. Jos kirjeen lähettäjä ei ole vaivautunut peruutuslinkkiä liittämään, kouluta roskapostisuotimesi nappaamaan lurjus kiinni.

3) Käytä kansioita

Tee kansioita eri sähköpostiaihealueiden mukaan. Hyviä kansioluokkia ovat esimerkiksi ”Aktiiviset”, ”Projektit”, ”Vastuualueet” ja ”Arkisto”. Lisäksi voit tehdä kullekin yksittäiselle projektille alikansiot. Näin sähköpostisi ovat aina käsillä, ja löydät nopeasti tarvitsemasi informaation.

4) Käytä sähköpostiohjelmasi sääntöjä

Ohjaa esimerkiksi tilaamasi uutiskirjeet ja muut tiedotteet suoraan omaan ”Ohjatut”-kansioonsa pois inboxista. Tee esimerkiksi sääntö, jonka mukaan viestit, joiden otsikkokentässä lukee ”Filosofian Akatemian uutiskirje” ohjautuvat automaattisesti kansioon ”Ohjatut”.

5) Pidä aktiiviset ja arkistoitavat viestit visusti erillään

Lajittele sähköpostilaatikkosi sisältö säännöllisesti. Jos viesti on turha, tuhoa se. Jos viesti vaatii vastausta tai muuta aktiviteettia, vastaa joko heti, tai siirrä viesti ”Aktiiviset”-kansioon. Jos haluat säilyttää viestin, mutta se ei vaadi toimintaa, siirrä se ”Arkisto” -kansioon. Näin arkistoitava materiaali ei vie huomiotasi silloin, kun jotain tarvitsee tehdä, mutta pääset siihen yhä tarvittaessa käsiksi.

Näillä viidellä konstilla pidät huolen siitä, että sähköpostilaatikkosi pysyy tyhjillään, eivätkä tärkeät yhteydenotot huku tusinainformaation sekaan. Seurauksena saat eliminoitua yhden merkittävän stressinaiheuttajan elämästäsi ja vapautat aikaasi tärkeämmille asioille.

Lisää vinkkejä stressittömään työhön löydät Filosofian Akatemian Ajattelunhallinnan oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Loistavaa alkanutta vuotta kaikille!

Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen

21/12/2009

1 kommentti

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelumme on sen sijaan vuosi vuodelta yhä verkottuneempaa: päähän putkahtavista ajatuksista yhä useammat saavat nykyaikana alkunsa planeetan toisella puolella. Samaten nykyteknologia mahdollistaa yhä ketterämmän ajattelun ulkoistamisen: ajatukset joita emme juuri nyt tarvitse voi siivota odottamaan käyttöä esimerkiksi verkkopilveen, älykännykkään – tai vaikkapa muistivihkoon.

Ajattelun verkottuminen mahdollistaa yhä rikkaamman ja luovemman ajattelutyön. Samalla ajattelun ulkoistaminen mahdollistaa stressittömän keskittymisen käsillä olevaan asiaan: kun siivoat juuri nyt tarpeettomat ajatukset ajattelunhallintajärjestelmään, on käytössäsi täydet seitsemän huomiokanavaa, ja työ sujuu kuin tanssi.

Joskus tekee kuitenkin hyvää palauttaa ajattelu ihan perinteiseen biologiseen lähipiiriin. Hidas aika mahdollistaa omaan ajatteluun tutustumisen, ja laadukas ajanvietto perheen ja hyvien ystävien kanssa edesauttaa hyvinvointia. Joskus onkin hyvä vetää johto seinästä ja irrottautua hetkeksi verkottuneen elämän hektisyydestä.

Joulun aikaan onkin hyvä jättää tietokone avaamatta, vaihtaa älykännykkä hetkeksi perinteiseen puhelimeen – tai jättää puhelin kokonaan kaapin pohjalle. Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uutta vuotta varten niin, että ajatus juoksee taas tuoreeltaan verkottuneena.

Ajattelun ammattilainenkin vetäytyy loppuvuodeksi bittiavaruudesta ja kytkeytyy tietoverkkoihin taas tammikuun alussa.

Kiitos kaikille kuluneesta syksystä, loistavista kommenteista ja uusien ajatusten herättämisestä! Lennokkaita ajatuksia, rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

PS. Kurkkaa täältä Filosofian Akatemian joulukortti.

No mikä sitten on synnynnäistä?

17/12/2009

Jätä kommentti

Olen kirjoittanut viime aikoina aika paljon lahjakkuuden ja harjaantumisen suhteesta. Puolustan aika jyrkästi näkemystä siitä, etteivät synnynnäiset ominaisuudet määrää elämässä onnistumista.

Ongelmana tässä on, että kaikki tietävät kuitenkin vallan hyvin synnynnäisten ominaisuuksien vaikuttavan siihen, miten hyvin pärjää elämässä. Niinpä harjoitteluun ja päämääränasetteluun keskittyvä argumentointi rupeaakin pika pikaa kuulostamaan tyhjänpäiväiseltä oma-apuhömpältä.

Jos nyt vaikka syntyy ilman jalkoja, niin onhan sitä ihan eri asemassa pikajuoksuskabassa, kuin parimetrinen jamaikalainen, harjoitteli sitä kuinka paljon tahansa. Ja jos tässä joku eteläafrikkalainen poikkeus säännön tekeekin, niin ei se mitään takaa planeetan muille jalattomille.

Jos Risto syntyy kultalusikka suussa rikkaaseen ja rakastavaan bisnesperheeseen ja Pasi puolestaan ikkunoita särkevään huumekierteiseen lähiöhelvettiin, ovat onnen lahjat käyneet kaikkea muuta kuin tasan.

Näin on.

Mutta:

Alkuasetelma ei kuitenkaan määrää lopputulosta.

Alkuasetelma kyllä vaikuttaa siihen, mutta niin vaikuttaa lukemattoman moni muukin seikka. Jos alkuasetelma määräisi lopputuloksen, ei meillä pitäisi olla ainoatakaan junan alle heittäytynyttä finanssipankkiiria, ei liioin kaikkien rakastamia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita. Yhteen elämään mahtuu niin monta valinnan mahdollisuutta ja niin monta satunnaistekijää, että lähtöruudun merkitys kutistuu lopulta lähes olemattomaksi. Tarpeeksi taitava kuski ajaa ruutulipulle jonon perältäkin.

Yksi synnynnäinen ominaisuus määrää kuitenkin merkittävästi kunkin elämän suuntaa. Jo syntyessään jokainen lapsi on temperamentiltaan erilainen. Temperamentti synnyttää kussakin yksilöllisiä taipumuksia tietynlaiseen toimintaan. Yksi tykkää kerätä vanhoja Aku Ankkoja, toinen rääkkää vanhaa epävireistä viulua. Kolmas pomppii rikki kolme sohvaa vuodessa ja neljäs puolestaan käyttää faijan pokaalikokoelmaa maalitauluna. Ja jos viulu ja haulikko vaihdetaan päittäin, on tuloksena rumaa jälkeä.

Jokainen on syntyjään erilainen ja kiinnostunut erilaisista asioista. Synnynnäinen temperamentti määrää pohjimmiltaan mihin kukin mieluiten suuntautuu – jos vain uskaltaa. Se vain ei ole kovin helppoa silloin jos joka puolelta kuuluu kitinää: ”ei sinusta ole kuitenkaan siihen”.

Se, mitä temperamenttisi ohjaa sinut tekemään on synnynnäistä. Mutta sitä, kuinka hyvin sen opit tekemään ei määrää kukaan muu kuin sinä itse. Riittävällä harjoittelulla ja sinnikkäällä paneutumisella voit aivan varmasti ylittää ne rajat, jotka syntyperäsi, koulutustaustasi ja tukkasi väri sinulle asettavat.

Vierailukirjoitus talouskasvusta ja hyvinvoinnista

15/12/2009

Jätä kommentti

Vierailukirjoitus aiheesta ”Hyvinvointiyhteiskunta ei ole kasvuyhteiskunta” Hyvejohtajuus.fi -blogissa:

”Jari Sarasvuo kipuili hiljan talouskasvun puolesta. Konsulttiguru päätyi peräti väittämään, että kasvu on suorastaan inhimillisesti välttämätöntä; yhteiskunta vailla talouskasvua kun jättää ihmiset tyhjän päälle. Dogmaattisesti palvottu kasvu-usko on kuitenkin vailla todellisuuspohjaa…”

Lue kirjoitus kokonaisuudessaan täältä.

Kuinka tyrmään tymäkän vasta-argumentin?

10/12/2009

2 kommenttia

Viitisen vuotta sitten työskentelin erään taiteilijan kanssa, jonka elämäntavat olivat raivostuttavan epäsäännölliset. Heppu saattoi myöhästyä sovitusta tapaamisesta puoli tuntia tai tunnin – tai jättää kokonaan tulematta, sen enempiä ilmoittamatta.

Ongelmana oli, että aina kun huomautin asiasta, tokaisi miekkonen ykskantaan: ”Kyllähän sinäkin aina myöhästelet”. Totta – saatoin itsekin olla toisinaan tapaamisista myöhässä. Koska ilmaisuni ethos oli näin tahrattu, putosi kritiikiltäni pohja. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven ja niin edelleen.

Aloitettuani pari vuotta sitten väitöskirjani kirjoittamisen innostuin argumentaatioteoriasta. Argumenttikirjallisuutta läpi kahlatessani törmäsin käsitteeseen nimeltä ad hominem. Sanahirviö on latinaa ja tarkoittaa suurin piirtein ”ihmistä vastaan”. Se on kenties yleisimmin kahdenkeskisessä keskustelussa esiintyvä vasta-argumentti.

Ad hominem -argumentti kuuluu pelkimmillään: ”No ku säki oot sellanen.”

Kun vastaväittäjä saa huomion kiinnittymään omiin puutteisiin, putoaa koko argumentilta pohja. Jos argumentin esittäjä ei ole itse uskottava, on yhdentekevää kuinka nokkela sananiekka on muuten. Ainoa tapa luovia kuiville ad hominem -argumentista on kyetä irrottamaan se, mistä puhutaan siitä, kuka puhuu.

Viisi vuotta sitten en vielä tiennyt argumentaatioteoriasta tuon taivaallista. Niinpä kävimmekin saman ”no ku säki oot aina myöhässä” -sanabaletin tuloksetta läpi lukemattomia kertoja. Eräänä päivänä mieleeni juolahti kuitenkin kokeilla uudenlaista strategiaa. Aiemmin olin pitänyt omaa myöhästelyäni pienempänä pahana. Vaan nytpä päätinkin ottaa syyt niskoilleni.

Seuraavan kerran, kun taiteilijatoverini saapui myöhässä paikalle, otin asian taas esiin. Kun kaveri laukaisi ”no ku säki…” -ohjuksensa, olin roudannut argumenttini rajalle uusinta teknologiaa. Verbaalinen ohjuskilpeni toimi seuraavasti. Vastasin ad hominem -argumenttiin toteamalla: ”Olet aivan oikeassa. Minun myöhästelyni on vähintään yhtä suuri ongelma kuin sinunkin. Mutta halusin puhua kanssasi sinun myöhästelystäsi. Sopiiko, että keskustellaan ensin siitä, ja puhutaan sitten omista töppäilyistäni?”

Työtoverini reaktio oli hämmästyttävä. Puhuimme ensimmäistä kertaa ongelmasta rakentavasti. Sovimme lopulta, että hän ilmoittaa aina, jos on myöhässä tai joutuu jäämään pois tapaamisesta. Jatkossa näin pitkälti tapahtuikin. Lopuksi keskustelimme omista puutteistani, ja saimme kenties myös sillä saralla aikaan tuloksia.

Ad hominem -argumentin saat tyrmättyä parhaiten sulkeistamalla sen. Itseen kohdistuvaa hyökkäystä on usein mahdotonta torjua. Mutta siirtämällä sen sivuun saat varattua tilaa itse käsillä olevalle ongelmalle. Seuraavan kerran kun joku siis sanoo kinatessa ”no ku säki…”, tunnusta puutteesi, sulkeista ongelma ja siirrä se myöhempään käsittelyyn. Saatat hämmästyä tuloksista.

Mitä tekemistä Talent-finaalilla on lahjakkuuden kanssa?

07/12/2009

Jätä kommentti

Katsoin lauantai-iltana vaimon ja anopin kanssa Puolan Talent-kilpailun finaalin. Finaaliin osallistui kymmenen puolalaislahjakkuutta. Lavalla nähtiin muun muassa laulajia, akrobaatteja, miimikoita ja tanssijoita. Kilpailun voitti, oikeutetusti, huippulahjakas harmonikansoittaja Marcin Wyrostek.*

Kykykilpailut Talentista Idolsiin ovat tarkkaan rakennettuja ja dramatisoituja kokonaisuuksia. Ei ole sattumaa, että Puolan finaalin aloitti epävireisesti laulava mustalaistyttönen. Ei myöskään se, että tasokkaampien esiintyjien väliin mahtuu aina yksi tai kaksi keskinkertaista esitystä. Eikä liioin kilpailun ykköstähden esiintyminen viimeistä edeltävänä. Jo Aristoteles tiesi kertoa runousopissaan, että kliimaksin jälkeen kannattaa tarjota vielä pieni loppukaneetti.

Jos jokainen Talent-finalisti olisi huipputaitava, olisi lopputulos puuduttavaa katsottavaa. Tosi-TV-velho Simon Cowellin suunnitteleman Talent-kilpailun finaali on sen sijaan huippukoukuttava kokonaisuus, joka vangitsee kahdeksi tunniksi jännittämään varttituntisten mainoskatkojen ylitse. Kyseessä ei suinkaan ole reilu kilpailu taitavimman esiintyjän löytämiseksi. Kyseessä on nykyaikaisen TV-draaman mestariteos. Finalistien tasoerot luovat kontrasteja, jotka taitavammat esiintyjät nostattavat elämyksiksi. Samalla heikkotasoisemmat esiintyjät laajentavat ohjelman samaistumispinnan koskettamaan koko kansaa. Tässä onkin Talent-formaatin suurin tenho.

Minäkin saatan olla oikeasti lahjakas – kunhan vain pääsen näyttämään kynteni televisioon!

Formaattia kannattava ajatus on kiusallinen. Se nimittäin sisältää otaksuman, että lahjakkuus on jotain, joka putkahtaa jonakin kauniina päivänä esiin lottovoiton tavoin. Ehkäpä olemmekin kaikki nupullaan olevia tulppaaneja, ja jonain päivänä puhkeamme kukkaan kuin varkain. Jokaisessa meistä saattaakin asua pieni Susan Boyle.

Ajatus on koukuttava siksi, että se on puoliksi totta. Jokaisella tosiaan on oma kutsumus, johon keskittymällä voi tulla alansa huipuksi. Mutta käsitys siitä, että osaaminen putkahtaisi eräänä kauniina päivänä varoittamatta valmiina pintaan on puhdasta humpuukia. Lahjakkuus on intohimon ja harjoittelun tulosta. Ei yksin riitä, että tiedät, mitä haluat tehdä. Sinun täytyy myös tehdä se.

Lahjakkuuden kukkimisen odottelun sijaan kannattaakin siis tutkiskella sitä, mikä puhuttelee sinua. Mieti, mitä oikeasti haluat tehdä päivät pitkät. Tarkastele, mitä teet silloin, kun sinun ei ole pakko tehdä mitään. Mieti, mikä kiehtoo sinua eniten maailmassa. Mihin käytät vapaa-aikasi? Ja kun löydät viimein kutsumuksesi, ala harjoitella. Kymmenen vuoden päästä tulet varmasti pääsemään alasi huipulle, television avulla tai ilman.

Puolan Talent-voittaja Wyrostek oli valovuoden kanssakilpailijoitaan edellä. Tämä ei ole mikään ihme: kirkkaassa flow-tilassa harmonikastaan huikeita sävyjä loihtinut huippumuusikko on harjaantunut instrumenttinsa mestariksi yli kaksikymmentä vuotta. Kontrasti flow-tilassa virtaavan muusikon ja mieliharrastuksensa parissa puuhastelevien kanssakilpailijoiden välillä oli kouriintuntuva; Wyrostekin taidokkuus oli suorastaan taianomaista. Puolalaisyleisö tunnistikin todellisen lahjakkuuden ja äänesti virtuoosin voittoon.

* Katso täältä Wyrostekin huikea Piazzolla-tulkinta.

7 tärkeää mielenruokaa

04/12/2009

6 kommenttia

Ajattelu ei tapahdu Platonisessa ideamaailmassa, vaan tässä ja nyt. Siksipä taitava ajattelu edellyttää myös sitä, että ajattelija itse on napakassa toimintakunnossa. Kuten jo Spartan jäyhät sotaurhot tiesivät kertoa, terve sielu viihtyy terveessä ruumiissa. Vaikkei ajattelu olekaan pelkkää aivotoimintaa, ovat aivot kuitenkin ajattelijan keskeinen työväline. Siksi on erityisen tärkeää nauttia ruokaa, joka pitää aivot hyvässä vireessä. Tässä siis seitsemän maukasta mielenruokaa, jotka edesauttavat ajattelutoimintaasi ja nostavat hyvinvointiasi. Lisää kommentteihin omat kulinaariset mielenvirkistysvinkkisi.

1. Lohi Aivoruokien ylivoimainen ykkönen on lohi. Lohi sisältää sekä omega-rasvahappoja, että D-vitamiinia. Aivot ovat hyvin rasvapitoista kudosta, ja vaikkei aivojen rasva-aineenvaihdunnasta paljoa vielä tiedetäkään, on ilmeistä, että erityisesti omega-rasvahapot edesauttavat merkittävästi aivotoimintaa. Omegahappojen vajaus ei vain hidasta järjenjuoksua, vaan voi myös edesauttaa masennusta. Samaten D-vitamiinin vajaus voi vaikeuttaa ajattelutoimintaa. D-vitamiini on tärkeää etenkin näin kaamosaikana, kun aurinko on harvoin nähty vieras. Lohi piristää siis sekä pääkoppaa että mielialaa. Ja jos lohi ei maita, voit syödä jotain muuta rasvaista kalaa, kuten tonnikalaa, silliä tai makrillia.

2. Jogurtti Jogurttia väitetään keski-aasialaisten heimojen pitkän iän salaisuudeksi. Oli miten oli, terveellistä tämä hapanmaitotuote ainakin on. Jogurtti sisältää B12-vitamiineja, jotka ovat tärkeitä hermosolujen myeliinituppien muodostumiselle: B12-vitamiinin puute hidastaa ajatuksenjuoksua. B12-vitamiinia saa myös lihasta, kananmunista ja muista maitotuotteista. Bonuksena jogurtti on hyvä maitohappobakteerien lähde. Viime aikojen terveyden supersankaria tutkitaan tällä hetkellä niin urheilurasituksesta palauttajana kuin allergioiden poistajanakin. Maitohappobakteereilla näyttäisikin olevan suotuisa vaikutus ruumiin puolustusjärjestelmiin. Kun nokka ei vuoda, juoksee ajatuskin paremmin.

3. Mustikat Mustikat ovat luksusluokan antioksidanttien lähde. C-vitamiinipitoisuuden, pirteän värin ja raikkaan makunsa lisäksi mustikat näyttäisivät tutkimusten mukaan hidastavan aivojen ikääntymisestä johtuvaa rappeutumista. Niiden sisältämä antosyaniini vaikuttaa myönteisesti myös immuunijärjestelmään. Mustikoiden lisäksi myös muut marjat ovat erinomaisia hyvinvoinnin lähteitä. Ajattelun ammattilaisen päivä lähteekin loistavasti käyntiin marjacocktail-kupposella.

4. Vihreä tee Myös vihreä tee on erinomainen antioksidanttien lähde. Lisäksi vihreä tee virkistää pääkoppaa. Vihreä tee ei kuitenkaan synnytä samanlaista riippuvuussuhdetta kuin kahvi, jos kohta teerituaaliin onkin helppo hurahtaa, kuten voi omin silmin todeta esimerkiksi visiitillä Japaniin tai Englantiin. Parhaimmillaan vihreä tee on irtoteestä haudutettuna, mutta esimerkiksi Clipperin luomupussiteet eivät ole yhtään hullumpia nekään.

5. Suklaa Suklaa ja kaakao ovat erinomaisia flavonoidien lähteitä. Ne edistävät sekä ajattelutoimintaa että hyvinvointia. Suklaa vapauttaa myös endorfiineja, ja mukavintahan se on ajatella, kun on kivaa. Suklaalla on toki omat haittavaikutuksensa, ja siksipä kaakaopommi kannattaakin nautiskella joko juomana tai mahdollisimman kaakaopitoisena (yli 80%) suklaana. Pala tai kaksi päivässä riittänee – jos tahdonvoima riittää rajan vetämiseen.

6. Kahvi Kahvi virkistää ajatuksenjuoksua ja pitää pirteänä myös pitkinä iltoina. Kofeiini tehostaa lyhytkestoista muistia ja reaktioaikoja, joten se on erittäin hyödyllinen lisäkierrosten lähde tiukan paikan tullen. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kuppi kahvia päivässä saattaa myöskin suojata aivotoiminnan rappeutumiselta estämällä kolesterolin haittavaikutuksia. Kahvin käytön kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen – kofeiinikoukkuun on helppo jäädä.

7. Punaviini Viini on viisasten juoma. Punaviinin terveysvaikutuksista käydään jatkuvasti aiheellisesti peitsentaittoa. Yleisesti vaikuttaisi vallitsevan kuitenkin yksimielisyys siitä, että lasillinen punaviiniä illassa on koko lailla hyväksi niin mielelle kuin ruumiillekin. Alkoholi on tietysti liiallisesti nautittuna tuhoisaa hermosoluille ja muillekin ruumiintoiminnoille, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa näyttäisi kohtuudella nautittuna ehkäisevän muun muassa iän mukanaan tuomia aivosairauksia, kuten Alzheimerin tautia. Punaviini on myös oivallinen seurustelujuoma, ja lienee sanomattakin selvää, että hyvässä seurassa ajatus vasta juokseekin!

Näin onnistut aina

24/11/2009

Jätä kommentti

Amerikkalaisfilosofi William James totesi aikanaan, että jokaisessa ihmisessä on valtavat määrät käyttämätöntä potentiaalia. Jokaisella ihmisellä on siis kyky tehdä uusia asioita – asioita, joita ei ole ennen osattu tehdä. Uusia asioita ei kuitenkaan voi tehdä tarttumatta toimeen. Harmillisen usein kyky uuteen jääkin pölyttymään käyttämättömänä. Potentiaali ei muutu aktuaaliseksi, todelliseksi.

Ihminen voi saada aikaan uskomattomia asioita. Joka ikistä aikaansaannosta uuden työpaikan saannista hehkulampun keksimiseen luonnehtii kuitenkin yksi yhdistävä piirre. Ainuttakaan aikaansaannosta ei ole saavutettu aloittamatta. Siksi on mielenkiintoista, että ihmiset jättävät niin usein ryhtymättä toimeen. Ryhtymisen pelko johtuu tietysti epäonnistumisen pelosta. Jos et aloita, et joudu pettymään epäonnistuessasi. Tässä kohtaa päättely törmää kuitenkin seinään.

Ainoa varma tapa epäonnistua on olla lainkaan ryhtymättä toimeen.

Koko epäonnistumisen käsitteen soisi heittää menemään kelvottomana. Valtava enemmistö elämässään onnistuneista ihmisistä on onnistunut juuri siksi, etteivät he ole lannistuneet epäonnistumisten edessä. Kirkkaimmat tähdet ovat onnistuneet siksi, että he eivät edes ole voineet epäonnistua. He ovat asennoituneet tekemiseen oikein.

Thomas Edisonilta kysyttiin kerran, miltä tuntui epäonnistua tuhansia kertoja hehkulampun suunnittelussa ennen kuin viimein tärppäsi. Edison totesi ykskantaan: ”En ole epäonnistunut kertaakaan. Päin vastoin: olen onnistuneesti eliminoinut noin kymmenen tuhatta kelvotonta hehkulampun valmistustapaa.”

Edisonin huomiossa on kyse enemmästä kuin verbaalisesta nokkeluudesta. Siinä on kyse vallankumouksellisesta tavasta suhtautua tekemiseen. Edison lähti ensinnäkin liikkeelle siitä olettamuksesta, että hän onnistuu ennen pitkää. Hän ymmärsi kuitenkin, ettei vallankumouksellinen keksintö syntyisi tuosta noin vaan. Niinpä joka ikinen toimimaton hehkulamppuviritelmä oli eräänlainen pieni onnistuminen: se kavensi sitä mahdollisuuksien avaruutta, josta Edison uskoi toimivan ratkaisun löytyvän. Jokainen toimimaton keksintö oli siis heinänkorsi, joita Edison nosteli heinäsuovasta yksi kerrallaan neulan löytääkseen. Niinpä hän ei todella koskaan epäonnistunut.

Jos et aloita, et voi onnistuakaan. Jos sen sijaan yrität ja erehdyt, voit hyödyntää erehdystäsi oppimiskokemuksena. Näin yksikään erehdys ei tarkoita epäonnistumista. Erehdyksistä tulee ymmärrystäsi lisääviä askeleita matkalla päämäärääsi.

Toimi siis näin: Aseta itsellesi sellainen päämäärä, jonka tavoittelemisen koet itsellesi tärkeäksi. Tartu sitten toimeen ja tee parhaasi saavuttaaksesi päämääräsi. Kun teet virheen, ota virheestä tehot irti. Kirjoita puolisen sivua siitä, minkä virheen olet tehnyt, mitkä syyt siihen johtivat ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Niele ylpeytesi ja katso aikaansaamaasi karvaista virheenhirvitystä tuimasti suoraan silmiin. Kirjoita lopuksi vielä, millä tavoin aiot välttää saman virheen vastaisuudessa. Näin olet eliminoinut tehokkaasti yhden toimimattoman hehkulampun matkalla kohti päämäärääsi.

Henry Ford totesi aikanaan näin: ”Jos uskot, että pystyt, tai uskot, että et pysty – olet oikeassa.” Ainoa varma tapa epäonnistua on olla ryhtymättä lainkaan toimeen. Jos sen sijaan tavoittelet unelmaasi päämäärätietoisesti ja otat virheistäsi opiksesi, onnistut lopulta aina.

Kaikki ovat fiksuja – mutta kaikki eivät vain vielä tiedä sitä

18/11/2009

2 kommenttia

New Scientist julkaisi hiljattain jutun älykkyysosamäärän ja älykkyyden suhteesta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei älykkyysosamäärä suinkaan korreloi suoraan sen kanssa, mitä normaalisti pidetään älykkäänä. Esimerkiksi mensalaisissa on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista: Stanford-Binet -älyköissä on niin todellisia neroja kuin toistaitoisia uunojakin.

Tutkimuksissa havaittiin, että korkea ÄO kyllä korreloi jossakin määrin älykkyyden kanssa. Jos suoriutuu hyvin standardoidusta ÄO-testistä, on hiukan todennäköisempää, että pärjää elämässä. Ilmiö on kuitenkin samanlainen kuin pituuden ja koripallotaituruuden välillä: jos olet pitkä, on sinulla suurempi todennäköisyys pärjätä koripallossa kuin pätkällä. Mutta yksikään hongankolistaja ei vie automaattisesti Michael Jordania kahville – ja toisinaan NBA-kentillä saatetaan jopa nähdä lyhyenläntiä ketteräjalkaisia oranssin pallon pomputtajia.

Älykkyys ei riipu vain siitä, mitä pään sisään on sattunut syntymälahjana osumaan. Se ei riipu myöskään pelkästään siitä, mihin kouluihin vanhemmat ovat jälkikasvunsa kiikuttaneet – tai jättäneet kiikuttamatta.

Älykkyys on harjaantumisen kautta opittu kyky toimia taitavasti ajatustyötä vaativissa tilanteissa.

Älykkyytenä pidetään usein kyvykkyyttä loogis-analyyttiseen ja matemaattiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja kenties myös luovaan ajatteluun. Tosin älykkyyttä voi olla muunkinlaista. Howard Gardner on esimerkiksi esittänyt, että älykkyyttä on kaikkiaan seitsemää sorttia. Oli miten oli, taitavan ajattelun taidon voi opetella niin kuin minkä tahansa taidon: aloittamalla riittävän varovaisesti ja harjoittelemalla riittävän pitkään.

Tässä yksin harjoitus ei kuitenkaan tee vielä mestaria. Varsinainen nokkelikon tulikoe on sosiaalinen. Jenkkileffoista tuttu arkkityyppi on lukiolaisnörtti. Kun karismaattinen pelinrakentaja kaataa tanssiaiskuningattaren, jää nörtti soittelemaan lehdellä. Siinä ei auta edes tiedekilpailun pääpalkinto – jenkkifutis nyt vaan painaa söpöläisen vaa’assa enemmän. Mutta sitten koittaa koston hetki: viime tingassa ennen tanssiaisparin lopullista valintaa nörtti vamppaa pom pom -neidon pelastamalla tämän piukasta paikasta päätään käyttämällä samalla kun harteikas futissankari seisoo sormi suussa vieressä. Tanssiaisiin kaunotar astelee nörtin käsipuolessa, ja koulun kunkku saa tyytyä kakkossijaan.

Kysymys kuuluu: onko nörtti siis fiksu? Tai jenkkifutari, jos niikseen tulee? Mitä tulee amerikkalaiseen jalkapalloon, tyttösten hurmaamiseen tai sosiaaliseen vuorovaikuttamiseen, futari pesee nörtin 11–0. Ongelmanratkaisussa, tiedekilpailuissa ja loogisessa päättelyssä on puolestaan nörtti ylivoimainen. Kumpikaan ei ole millään yleismaailmallisella tavalla fiksu tai tyhmä: kumpikin on hyvä jossain, ja kehnompi jossakin muussa. Älykkyys ei ole aivojen ominaisuus. Se on kyky toimia jossakin ajatustyötä vaativassa tilanteessa tarkoituksenmukaisesti. Tarkoituksenmukaisuuden puolestaan määrää sosiaalinen ympäristö. Kyky koodata sata riviä javaa minuutissa ei vie jenkkifutaria jaardiakaan eteenpäin, kun taas huippuluokan pelisilmä on koko lailla hyödytön taito Googlen leivissä.

Älykkyys riippuu yhtäältä harjoituksesta ja intohimostamme – siitä, mistä olemme niin kiinnostuneita, että jaksamme harjoitella sitä harjoittelemasta päästyämme. Toisaalta se riippuu myös siitä, että pääsemme toteuttamaan omaa osaamistamme sellaisessa ympäristössä, jossa siitä on todellista hyötyä. Jokainen voi löytää itseään tutkiskelemalla oman intohimonsa kohteen ja paikan, jossa sitä voi hedelmällisesti harjoittaa. Ja kun sen on löytänyt, ei tarvitse enää kuin tehdä sitä, mitä kaikkein mieluiten tekee – ja nauttia matkasta. Jokaisella on mahdollisuus löytää ala, jossa voi harjaantua mestariksi. Siispä jokainen on jo tavallaan fiksu – kaikki vain eivät ihan vielä tiedä sitä.

Mitä sikainfluenssa voi opettaa rohkeudesta?

16/11/2009

4 kommenttia

Luin tänään shokeeraavan uutisen Ilta-Sanomista. Uutisen mukaan Ukrainassa pelätään sikainfluenssaviruksen mutatoituneen. Tapaus muistuttaa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan espanjantautia. Ruumiinavauksessa ilmeni, että tautiin kuolleiden keuhkot olivat mustat kuin kivihiili. WHO on hälytetty apuun.

Näin syysnuhaisena tällainen uutinen nostattaa kylmän hien otsalle. Nytkö se sitten iski? Eikö tämä olekaan vain tavallinen räkätauti? Pelko hiipii luihin ja ytimiin.

Ongelmana on, että suurin osa uutisesta vaikuttaa pikaisen googlaamisen jälkeen Ilta-Sanomien nokkelalta retorisoinnilta. Tekstissä viitataan nimettömiin lähteisiin ja epämääräisiin ”asiantuntijoihin”. Seurauksena teksti kyllä svengaa kuin hirvi, ja lehtiä myydään rekkalasteittain. Mutta samalla lehti antaa kipinän myös turhanaikaisille pelkotiloille.

Iltapäivälehdistö hyödyntää ihmisten alkukantaisia vaistoja: pelkoa, lisääntymisviettiä, kateutta. Syy on ilmeinen: pelottavat ja kiihottavat uutiset myyvät paremmin. Pelkääminen synnyttää välittömästi henkilökohtaisen suhteen uutiseen: ”entä jos minullekin sattuu noin?” Positiiviset uutiset eivät usein synnytä samaistumista: onnistuminen ei edellytä välittömiä jatkotoimia. Uhkaava pandemia sen sijaan koskettaa meitä jokaista – vaikka pandemia tapahtuisikin oikeasti uutisnikkarin korvien välissä. Pääsääntöisesti pelkääminen on kuitenkin turhaa.

Pelkääminen kohdistuu asioihin, jotka saattavat sattua kohdalle.

On toki mahdollista, että jotain kamalaa tapahtuu. Kenties Ukrainassa kytee uuden espanjantaudin siemen. Ehkä tämä näennäisen harmiton nokan valuminenkin on vain lopun alkua. Mutta yhtä lailla voisin kammota ulos lähtiessäni meteoriitin osumista päähäni. Tai kenties joku roisto kolkkaa minut kaupungilla asioidessani. Michel de Montaigne sanoikin aikanaan oivaltavasti: ”Elämääni on mahtunut lukematon määrä kauheuksia – joista useimmat eivät ole koskaan tapahtuneet.”

Iltapäivälehdistö myy pelolla. Suurin osa lehdistön herättämistä peloista on kuitenkin täysin turhia. Ei ole mitään hyötyä murehtia kymmenistä, kenties sadoista sellaisista mahdollisista tapahtumista, jotka eivät koskaan tapahdu. Kannattaakin mieluummin kohdistaa oma aika ja tarmo rohkeasti tärkeisiin asioihin: olemalla läsnä perheelle, läheisille, ystäville. Etsimällä elämälle suuntaa, laittamalla itsensä likoon omaan intohimon kohteeseen. Pelko synnyttää negatiivista ajattelua. Positiivinen ajattelu puolestaan edellyttää rohkeutta.

Rohkeus ei tarkoita naiiviutta. Myös rohkea osaa olla tarvittaessa varovainen. Mutta rohkeus tarkoittaa, että laitat itsesi likoon siihen, mitä haluat tehdä. Rohkeus tarkoittaa uskallusta keskittyä siihen, mitä teet juuri nyt – ei siihen, mikä voisi ehkä mennä pieleen. Rohkeus tarkoittaa sitä, että senkin uhalla, että Ukrainasta lähestyisi synkkä pilvi, tartut yhä riemulla päivän haasteisiin. Keltainen lehdistö synnyttää päivittäin roppakaupalla uusia negatiivisia ajatuksia – pelkotiloja, jotka ovat omien elämänongelmiemme kannalta aiheettomia. Nämä negatiiviset ajatukset varaavat voimavarasi siltä, mitä pystyisit tekemään suuntaamalla ajatuksesi positiivisesti ja rohkeasti kohti todellisia elämäsi haasteita. Pelko kalventaa ihmisen. Vasta toimimalla rohkeasti syttyy ihminen todella elämään.