Miten luova intohimo muuttaa maailmaa?

15/04/2013

Osallistuin perjantaina Aalto-yliopistolla järjestettyyn paneeliin, jossa pohdittiin sitä, miten luova intohimo muuttaa maailmaa. Nähdäkseni olemme sellaisessa tilanteessa, jossa vanhan maailman mallit eivät pian ole enää vaihtoehto. Eläkekriisi, Kiina-ilmiö ja teknologian räjähdysmäinen kehitys pitävät huolen siitä, ettei teollisen ajan patruunajohtaminen tuota pian enää tulosta.

Tarvitaan intohimoa.

Paneelissa Mikael Jungner esitti, että meillä on tällä hetkellä kaksi maailmaa. 1980-luvun maailma on yhä äänekäs ja kiinni vallan kahvassa. Se perustuu voimankäyttöön. 1980-luvun maailma on kuitenkin ahdingossa. Voima ei riitä silloin kun juna meni jo.

2000-luvun maailmassa ei tarvita voimaa, vaan ketteryytä. Tätä ilmentävät parhaiten nykyajan uudet startup-komeetat. Hupparihörhöt laittavat kokonaisten teollisuudenalojen pakan uusiksi ennen kuin jättitalot ehtivät edes aloittaa viimeisintä organisaatiomuutosta.

Teknoguru Pia Erkinheimo sanoi, että tarvitsemme enemmän amatöörejä. Siis ihmisiä, jotka rakastavat sitä, mitä tekevät. Mediavaikuttaja Jarmo Eskelinen korosti tee-se-itse-kulttuurin ja verkkoistumisen voimaa. Nykyaikana verkottuneet ihmiset kykenevät tekemään huikeita juttuja, joista yksikään jättiorganisaatio ei voisi edes unelmoida, kuten sokeita kartoittamattomilla slummialueilla ohjaava BlindSquare.

Tähtiluistelija Kiira Korpi kertoi, miten hänen intohimoinen harrastuksensa on muuttunut ammatiksi. Hän kertoi myös, ettei hänen matkansa taitoluistelun huipulle ole suinkaan ollut mutkatonta. Matkalle on mahtunut kompastus jos toinenkin. Tärkeintä on kuitenkin miten virheisiin suhtautuu. Pitää nousta ylös ja yrittää uudelleen.

Tutkija ja yrityskouluttaja Susanna Rahkamo korosti sitä, että täytyy tarttua toimeen. Loputon arviointi ja analyysi eivät tuota tuloksia nopealla sykkeellä muuttuvassa maailmassa. Tehdään ensin ja katsotaan mitä tapahtuu. Olympiakomitean pääsihteeri Mika Sulin puolestaan korosti flow-kokemuksen merkitystä. Kun työ vie mukanaan, flow voi kannatella vaikka vuosikausia.

Professori Mikko Koria tähdensi, että intohimo ohjaa meitä löytämään tuntemattomia tuntemattomia. Siis niitä asioita, joista emme vielä edes tiedä että emme tiedä. Suuntaamalla luovan ajattelun ja intohimon räjähdysvoimaa voimme oppia uutta sellaisista asioista, joiden olemassaolosta emme tienneet mitään vielä hetki sitten.

Kuten Jarmo Eskelinen linjasi, ideat ovat verkostoja: käytämme samoja ideoita yhä uudelleen ja uudelleen. Kuitenkin alati eri tavoin. Ideat ruokkivat lisää ideoita. Seurauksena on jatkuvasti kiihtyvä itseään ruokkiva kehityskulku.

Ääretöntä monimutkaisuutta ei voi ottaa haltuun analysoimalla. Olennaista on tarttua nyt toimeen ja tehdä jotain uutta – jotain, joka kirkastaa omassa elämässäsi tai lähipiirissäsi sitä, missä oma intohimosi on.

Mieti vaikkapa, mistä tykkäät kaikkein eniten. Buukkaa sitten ensi viikolle kalenteriin tunti, ja tee juuri sitä. Peru palaveri ja anna itsellesi laatuaikaa, jotta intohimosi saa tilaa hengittää. Pura esteitä innostuksen edeltä. Anna ideoiden lentää.

Olen aivan varma siitä, että jos nyt tartumme toimeen ja alamme tekemään pieniä muutoksia kohti intohimoista elämäämme, meillä on käsissämme upea maapallo alta aikayksikön. Jo nyt tulokset ovat huikeita: viime vuosikymmeninä maailman absoluuttinen köyhyys ja nälänhätä ovat vähentyneet räjähdysmäisesti innostuneiden ideanikkarien ansiosta. Luulen myös, että olemme vasta ihan alussa.

Intohimo kun ei ole vain kiva pikku juttu, joka piristää päivää. Intohimo on suurin käyttövoimamme. Sillä muutetaan maailmaa.

Resepti hienojen ideoiden alas ampumiselle

08/04/2013

10 kommenttia

Länsimaiden tulevaisuus riippuu käsittääkseni kyvystämme ajatella taitavasti. Yksi keskeinen osa taitavaa ajattelua on kyky ketterään ajatteluun. Siis kyky ajatella niin, miten kukaan muu ei ole vielä ajatellut.

Ihmisen päätä ei ole kuitenkaan viritetty kauhean hyvin uuden ajattelulle.

Jos olet koskaan osallistunut ideointisessioon, tiedät hyvin sen tilanteen, jossa joku alkaa innosta soikeana visioida hurjaakin hurjempaa tulevaisuudennäkymää. Pian joku viisaampi pääsee lataamaan: ”Kyllähän minä periaatteessa olen samaa mieltä, mutta…” Ja sitten seuraa koko joukko perusteita sille, miksi idea ei toimi. Ja kun se on ammuttu alas, tuijotetaan taas tyhjää pöytää.

Tosiasia on, että hyvien ideoiden keksiminen ilman riittävää raakamateriaalia on todella vaikeaa. Tietoinen mielemme hyökkää kiinni salamannopeasti siihen, mitä on näkyvillä. Ja tällöin tiedostamaton mieli ei pysty enää tekemään työtään.

En usko, että kukaan ideointisessioon osallistuva haluaa tieten tahtoen jarruttaa oivaltamista. Mutta ajattelumme perusperiaatteet pitävät siitä huolen.

Ensinnäkin, meillä on halu kontribuoida keskusteluun: siis kantaa oma kortemme kekoon. Tämä saa aikaiseksi sen, että vastalause alkaa muodostua kielen päällä jo kauan ennen kuin edellinen puhuja on lopettanut.

Toiseksi, negatiivinen ajattelu on monin kerroin helpompaa kuin uuden keksiminen. Ei vaadi järin suuria järjen lahjoja sanoa, mikä jossain ideanpoikasessa voi mennä pieleen. Sen sijaan sen mahdollisuuksien hoksaaminen vaatii usein todellista neroutta.

Kolmanneksi, ajattelumme on tavattoman vastustuskykyistä. Yksi parhaiten tunnetuista ajattelun vinoumista on nimeltään vahvistusvinouma, confirmation bias. Se tarkoittaa, että kun olet kerran päättänyt olla jotain mieltä, sitten olet sitä mieltä. Ja ihmismieli keksii kyllä jälkikäteen oivat syyt siihen, miksi näin on.

Kaikki tämä tapahtuu sosiaalisessa tilanteessa salamannopeasti. Ei siinä ehdi edes kissaa sanoa, kun halu kontribuoida, kyky nähdä negatiiviset puolet ja taipumus vahvistaa omaksuttuja kantoja sitovat kasaan jauhopommin, joka tukkii urheimmankin pellepelottoman suun alta aikayksikön.

Mikä siis avuksi?

Tässä muutama idea. Jos kielenpäällä alkaa kutitella argumenttipommi, vedä pari kertaa syvään henkeä ja kysy: antaako tämä jotain lisäarvoa sille, mistä kaveri nyt puhuu? Usein hyvä indikaattori on, jos aiot aloittaa puheenvuorosi sanomalla ”minun on pakko sanoa…” tai ”tämä on kyllä hyvä, mutta…” Tällöin on hyvä pitää suu supussa vielä hetken aikaa.

Toiseksi, mieti, onko sanomallasi nimenomaan positiivista käyttöarvoa. Joka ikinen ideanpoikanen on ongelmia täynnä, ja vaikka se saattaa sinusta tuntua mukavalta, ei ongelmien osoittamisesta ole ideoinnin alkuvaiheessa juurikaan hyötyä. (Tilanne on sitten ihan toinen, kun aletaan vaikkapa kasaamaan ensimmäistä prototyyppiä.)

Ja kolmanneksi, muista, että vaikka sinä olet ihan varma siitä, että olet oikeassa, yhdeksän kertaa kymmenestä kyseessä on ajattelun vinouma, ei oma nerokkuutesi.

Hyviä ideoita kasvatetaan vain, jos ideanpoikaset saavat aluksi mekastaa vapaasti. Anna poikasten räpistellä niin pitkään, että joku niistä löytää lopulta tuulta siipiinsä.

Ajattelun ammattilainen kirjoittaa kutsumuksellisesta työstä

11/01/2013

Jätä kommentti

Siirrän Ajattelun ammattilainen -blogin hetkeksi tauolle. Keskityn alkuvuoden ajan kirjoittamaan aktiivisesti uuteen Upeaa työtä! -kirjaani liittyvää blogia, joka löytyy osoitteesta upeaatyota.fi/blogi.

Uudessa blogissa tekstejä ilmestyy kolme kertaa viikossa. Ajattelun ammattilainen palaa taas langoille keväämmällä.

Lue Upeaa työtä -blogia täällä.

Ajattelulla vauhtia uuteen vuoteen

21/12/2012

2 kommenttia

Käännä elämästäsi esiin kaunis puoli: tähyä siihen, mikä on elämässäsi kaunista ja missä loistat kirkkaimmillasi. Vetovoima ei riipu pärstäkertoimesta. Muista, että stressi on mielikuvituksen tuotetta. Harva muu otus kuin ihminen keksii odottaa niska jäykkänä katon romahtamista, vaikkei nokan edessä tönötä ainuttakaan uhkaa.

Palkintojen tavoittelusta tulee vain paha mieli. Taantumalle näytetäänkin taivaan merkit satsaamalla siihen, mistä me olemme kaikkein eniten innoissamme. Pudotetaan työaikaa ja lisätään sisäisen motivaation määrää.

Leikki on lapsen työtä – mutta niin se on aikuisenkin. Ilman leikkiä elämä muuttuu nopeasti harmaaksi ahertamiseksi. Leikkivä ihminen puolestaan kukoistaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät muutokset tapahdu hetkessä. Luovaan ajatteluun ja mestarilliseen päätöksentekoon paras lääke onkin aika.

Ollaan vielä kiitollisia myös niistä pienistä hetkistä, jotka eteemme sattuvat. Kiitos lämmittää niin kiittäjää kuin kiitettävääkin.

Lämmintä joulua ja valoisaa ja antoisaa uutta vuotta kaikille!

PS. Ajattelun ammattilainen joululomailee. Seuraava kirjoitus ilmestyy maanantaina 7.1.

Eroon Aladobix-kompleksista

19/12/2012

8 kommenttia

Tulevaisuus on paljon parempi, kuin miltä se näyttää menneitä tuijottamalla ja pessimistisesti pahinta odottamalla. Yhteiskuntamme on kuitenkin vähän niin kuin gallialaiskylän päällikkö Aladobix. Rohkea gallialainen kun ei pelännyt mitään muuta, kuin sitä, että taivas putoaa niskaan. Mutta kun ei se putoa.

Päin vastoin, olemme menossa koko ajan parempaan suuntaan.

Me elämme ihmiskunnan historian vaurainta ja rauhallisinta aikaa. Teknologian, yhteiskuntamallien ja lääketieteen kehitys ovat mahdollistaneet huikeita edistysaskeleita, joista takavuosien kuninkaat pystyivät vain uneksimaan.

Teknologian kehitys mahdollistaa yhä useammalle korkean ja laadukkaan elintason. Yhteiskuntamallien kehitys mahdollistaa turvallisen ja tasa-arvoisen elämän suurimmalle osalle länsimaisista ihmisistä. Ennen pitkää tämä kehitys leviää myös kehittyviin maihin. Ja lääketieteen kehitys on mahdollistanut sen, että länsimaisen ihmisen eliniänodote on korkeampi kuin koskaan. Kunhan vaan keksisi, mihin eläkepäivät käyttää.

Voimme suunnata huomion siihen, mikä kaikki on pielessä. Tai sitten voimme tähytä tulevaan ja miettiä, miten teemme asiat pian vielä entistä paremmin. Seuraavan 5–10 vuoden aikana tulemme näkemään huikeita kehitysaskeleita ihmiskunnan historiassa. 3D-printterit ja laajennetun todellisuuden digilasit ovat ihan näppäriä pikku härpäkkeitä. Aivoliittymistä saa jo nykypäivänä ainakin hauskoja leluja, ja avaruusturismikin on pian kannattavaa.

Mutta entäs koko planeetan kattava lukutaito? Globaali ratkaisu vesiongelmaan? Kannettava digitohtori, joka analysoi verinäytteen kentällä muutamassa minuutissa? Massiivisia online-pelejä, jotka ratkovat ihmiskunnan kiperimpiä ongelmia? Tai mitä tuumaisit sellaisista jälkiteollisesta länsimaista, joissa pitkälti jokainen ihminen voisi viettää aikansa sellaisten askareiden parissa, jotka kiinnostavat juuri häntä kaikkein eniten? Kaikilla näillä alueilla tapahtuu jo juuri nyt valtavan paljon. Kymmenen vuoden päästä suuri osa näistä visioista on arkipäivää.

Mutta ei kehitys silti liiku itsestään. Se tarvitsee meitä kaikkia. Jokainen ihminen, joka ponnistelee ja tekee töitä paremman tulevaisuuden eteen myös luo itse parempaa tulevaisuutta. Niin kuin bisnesguru Peter Drucker totesi, paras tapa ennustaa tulevaisuutta on synnyttää sitä itse.

Meillä on edessämme huikea tulevaisuus, kunhan lähdemme rakentamaan sitä ja uskomme siihen, että pystymme tekemään elämästä alati parempaa sekä itsellemme että toisillemme. Mutta vasta orientoitumalla aktiivisesti rakentamaan parempaa tulevaisuutta pääsemme irti turhasta synkistelystä ja Aladobix-kompleksista. Ei se taivas niskaan putoa. Tulevaisuus on paljon parempi kuin luulimme.

Oppiminen on leikin asia

12/12/2012

4 kommenttia

Leikkiminen ei ole pelkästään hyväksi ihmiselle. Leikkiminen on myös kaikkein tehokkaimpia tapoja oppia. Tästä syystä onkin ihan älytöntä, että oppimiseen suhtaudutaan yleensä niin vakavasti.

Oppiminen on kahden asian funktio: altistuksen ja kiinnostuksen.

On aika hankalaa oppia, jos ei ole mitään opittavaa. Mutta jos kiinnostusta ei ole, ei oppi mene päähän vaikka nenällään seisoisi.

Leikkiminen on yksi parhaimpia tapoja suunnata huomio sinne, missä kiinnostus on suurimmillaan. Kuten Stuart Brown kirjoittaa, kaikkein tehokkaimpia tapoja ottaa hankala aihe haltuun on leikitellä sen kanssa. Tästä syystä esimerkiksi lapset oppivat käyttämään tietokoneita niin nopeasti aikuisiin verrattuna: he alkavat heti leikkiä värkillä, pelkäämättä että tekisivät jotain väärin.

Tutkimus kertoo, että leikkivät eläimet oppivat nopeammin toimimaan ympäristössään. Leikki myös lisää uusien hermosolujen kytkentöjen, synapsien, syntyä tunnesäätely- ja toiminnanohjausjärjestelmissä, jotka ovat keskeisiä oppimisen kannalta.

Leikkiessämme olemme yleensä uppoutuneet täysin tekemäämme asiaan ja näin huomio pysyy tehokkaasti yllä. Tämän seurauksena muistamme asioita paremmin. Samaten opittavat asiat kytkeytyvät leikin kautta rikkaampiin asiayhteyksiin kuin sanalistoja pänttäämällä.

Leikki myös mahdollistaa monenlaisten uusien asioiden kokeilemisen. Tätä kautta saamme koko ajan paremmin selville, missä oma sydän sykkii vapaimpana – siis missä koemme suurimpia flow-kokemuksia. Leikkiessämme voimme hölmöillä vapaasti ja kokeilla erilaisia uusia vaihtoehtoja, ja näin oppia tehokkaasti uudenlaisia tapoja toimia ja ajatella.

Taitava oppiminen ei onnistu otsa kurtussa. Oppiminen on leikin asia.

Motivaatio vs. resurssit: Mitä Richard Branson tekisi?

30/11/2012

3 kommenttia

Sisäinen motivaatio ei ole resurssikeskeistä ajattelua, vaan toimintakeskeistä ajattelua. Toisin sanoen, pääasia ei ole, kuinka paljon tililläsi on rahaa tai kuinka paljon esiinnyt julkisuudessa. Mutta resursseillakin on välillisesti merkitystä siinä, että ne mahdollistavat suuremman vaihtoehtoavaruuden flow-kokemusten saavuttamiseksi. Silti, pelkkä rahan tai maineen metsästys ei tuota muuta kuin huonovointisuutta.

Mutta silloin jos löydät kutsumuksellisen työn ja teet sitä, mitä rakastat niin, että siitä on hyötyä tai iloa muille ihmisille, löytyy toimiva ansaintamallikin ennen pitkää. Tällöin tekeminen on päääasia, ei raha. Mutta raha riittää niin, ettei siitä tarvitse huolehtia.

Niin kuin Richard Branson on sanonut, pidä hauskaa, tee hyvää. Raha seuraa kyllä perästä.

PS. Ajattelun ammattilainen on ensi viikon kirjoitusvapaalla. Seuraava blogipostaus ilmestyy 10.12.

Nyt tolkkua tekijänoikeuksiin!

22/11/2012

11 kommenttia

Katsoin viikko sitten Syfy-kanavan “Dune” -minisarjan jakson Youtubesta. Vaikka maksan nykyään mielelläni kuukausittain satoja euroja aiempaa enemmän käyttämästäni viihteestä (musiikki, sarjakuvat, elokuvat, e-kirjat ja tietokonepelit), katson yhä TV-ohjelmia “laittomasti” Youtubesta tai vaikkapa Project Free TV -sivulta. Miksi? Koska se on yhä, vuonna 2012, ainoa vaihtoehto.

Ai niin, mutta onko flash-sivuston käyttäminen edes laitonta? Jos katson Youtubesta pätkän, joka on tekijänoikeuden alaista, olenko rikollinen? Miten tämä nyt taas menikään? Nykyaikana tietokonetta käynnistäessä pitäisi ilmeisesti mennä aina ensin katsomaan Finlexistä, missä lainsäädäntö tällä hetkellä polkee. Minä sentään plärään monimutkaisia dokumentteja päivittäin työkseni, enkä silti pysy tässä sotkussa kärryillä. Jotkut, sanotaan vaikka 9-vuotiaat, eivät varmaan edes tiedä, mikä on Finlex.

Mutta oikeasti, nyt joku tolkku tähän touhuun.

Tällä viikolla otsikoihin nousi tapaus, jossa tekijänoikeuksia valvova TTVK on uhkaillut 9-vuotiaan tytön vanhempia. Rikos? Se, että tyttö oli ladannut suosikkialbumin vertaisjakeluverkosta.

On ihan älytöntä, että yksityinen järjestö voi yhtäkkiä käyttää tuomiovaltaa ilman minkäänlaista valvontaa. Tämä osoittaa hyvin sen, ettei kenelläkään ole edelleenkään käsitystä siitä, miten aineettoman tuotteen tekijänoikeus pitäisi sovittaa sellaiseen maailmaan, jossa tuote on käytännössä aina saatavilla maksutta. Me elämme sellaisessa maailmassa nyt. Emme ole enää 1980-luvulla.

Ihan ensiksi tekijänoikeusjärjestöjen kannattaisi palkata väkeä, jotka tietävät, miten internet toimii. Esimerkiksi taannoisen Pirate Bay -blokin tapaiset tussahdukset saavat netin toiminnasta vähänkään tajuavat vain tuntemaan myötähäpeää tekijänoikeusjärjestöjen lankapuhelinajassa operoivia asiamiehiä kohtaan.

Mutta myötähäpeä on yksi asia, tietämättömyydestä kumpuava moraalittomuus aivan toinen. Ja tähän lainsäätäjien pitäisi puuttua heti eilen. Viimeksi kun tarkistin, ihminen on kuitenkin lainsäädännön silmissä syytön, kunnes toisin todistetaan.

TTVK on aiemminkin syyllistynyt ylilyönteihin lähettämällä uhkailukirjeitä täysin syyttömille. Kuinka moni näistä on kuitenkin säikähtänyt maksamaan ja pysyy nyt vaitiolovelvollisuuden takia hiljaa? Ja onko kohtuullista, että muutoin Suomen lain mukaan rikosoikeudellisesti turvattu alaikäinen joutuu satojen eurojen korvausvastuuseen?

Jännä juttu on myös, että normaalisti poliisi tarvitsee käsittääkseni aika jämerät luvat hakiakseen kansalaisten omaisuutta tutkintaan. Esimerkiksi jos epäillään miljoonien kavaltamisesta. Miten Nalle Puh -päällysteisen läppärin voi noutaa tuosta vaan, jos sillä tehty “rikos” on ollut yhden levyn lataaminen? Jos laki sallii tämän, laissa on jotain vikaa.

Mutta poliisien otteisiinkin nähden on vielä ihan eri kertaluokan hölmöilyä lähettää ihmisille mafiahenkisiä uhkauskirjeitä. Toiminnan eettisestä kestämättömyydestä kertoo erityisesti se, että uhkauskirjeiden vastaanottajia kiristetään pysymään hiljaa. Mitä ihmettä? Eikö tekijänoikeusjärjestöjen tarkoitus ole juuri tehdä piratismin vastaista taisteluaan paremmin tunnetuksi?

Tässä kohtaa piraattipuolueen ja muiden nettinatiivien syytökset “tekijänoikeusmafiasta” osuvat napakymppiin. Vaikka TTVK:n toiminta tapahtuukin toistaiseksi lain siunaamana, ei se juuri eroa Sisilian serkkujen bisneksistä. Rahaa tienataan toteamalla, että joko maksat tai itket ja maksat – ja naapureille tästä et hiisku sanaakaan.

Mutta minkälainen rikos tekijänoikeusrikos sitten oikeasti on? Taannoisessa TED-puheenvuorossaan Rob Reid osoitti, että koko tekijänoikeusargumentointi on hötöistä kuin voikukka kesän lopulla. Jos korvausvaateiden perusteet pitäisivät paikkansa, piratismissa liikkuisi enemmän rahaa kuin koko planeetan bruttokansantuote on yhteensä.

Ajatus siitä, että jokainen jaeltu kopio on menetettyä tulovirtaa on ihan päätön. Päin vastoin, viihdebisnes on kasvanut tasaisesti torrenteista huolimatta. Ne tahot, kuten Apple ja Amazon, jotka ovat tämän tajunneet ja tarjoavat toimivaa kaupallista sovellusta takovat massiiviset tulovirrat.

Levymyynnin kyykkäys ei johdu piraateista vaan teknologian murroksesta. Ne, jotka luulevat, että musiikki ja leffat myydään optisilla levyillä ovat auttamatta pudonneet kelkasta. Se ei silti oikeuta heitä toimimaan sakkorahan määrittävinä lainsäätäjinä, tuomareina ja tuomion toimeenpanijoina.

Siinä vaiheessa, kun 9-vuotiasta uhkaillaan mafiatekniikoilla pitäisi kaikille valjeta, että tässä hommassa on jotain mätää. Maailma ei toimi enää niin kuin ennen, ja mitä pikemmin tämä tosiseikka tunnustetaan, sitä parempi.

Lopuksi vielä yksi huomio: artisteilla ei ole tämän sotkun kanssa yhtikäs mitään tekemistä. Kyse on lainsäädännöllisestä vinoumasta, jota virkaintoiset byrokraatit ovat päässeet käyttämään ilman minkäänlaista valvontaa. Tekijänoikeudet ovat tärkeä asia ja pitävät yllä kulttuurin tuotantoa. Idiootti ei silti kannata olla.

Kohtaako tulevaisuuden työ tekijänsä?

19/11/2012

13 kommenttia

Elämme kenties teollisen vallankumouksen jälkeen merkittävimmän yhteiskunnallisen rakennemurroksen aikaa. Viime vuosikymmenten alati kiihtyvä teollis-teknologinen kehitys on synnyttänyt muutosvoimia, joiden merkittävät vaikutukset näkyvät maailmantaloudessa. Raskas teollisuus on paennut itään. Informaatioteknologia on synnyttänyt kokonaan uusia teollisuudenaloja. Samalla suuret ikäluokat siirtyvät vielä eläkkeelle.

Tulevaisuuden työ näyttää hyvin erilaiselta kuin ennen.

Ikämurroksen myötä tietotyön rooli ja automatisoituminen korostuvat. Tarvitaan enemmän aikaa ajatella. Pelkkä suorittaminen ei enää riitä.

Tutkimukset osoittavat, että taitava ajattelu kehittyy ennen kaikkea innostuksen kautta. Maailmaa muuttaneet nerot ovat poikkeuksetta innostuneet jo pienestä pitäen omasta alastaan. Tulevaisuuden työtä ei voi enää tehdä ihmisrobotti. Oikeat robotit tekevät mekaaniset työt tehokkaammin.

Tulevaisuuden työ vaatii tekijäkseen luovaan ja ketterään ajatteluun kykenevän intohimoisen ammattilaisen. Intohimon ja innostuksen hyödyt tunnetaan jo hyvin. Aidosti innostunut työntekijä on Harvard Business Review’n mukaan 16% tehokkaampi, ja 32% ei-innostunutta sitoutuneempi työpaikkaansa. Gallupin tutkimuksen mukaan innostuneilla työntekijöillä on kolme kertaa vähemmän työpoissaoloja. London School of Economicsin viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan työntekijöiden motivaatioon ja hyvinvointiin sijoitetun punnan tuotto on hulppeat yhdeksän puntaa.

Lahjakkuustutkimus ja aivotutkimus kertovat puolestaan yksiselitteisesti, että innostunut paneutuminen johtaa monin verroin mekaanista suoritusta tehokkaampaan oppimiseen. Ja luova ajattelu ei ole edes mahdollista ilman aitoa paneutumista ja mielenkiintoa.

Motivaatiopsykologian tutkimus kertoo, mistä innostus syntyy. Maailman johtavat motivaatiopsykologit Richard Ryan ja Edward Deci osoittavat, että intohimon taustalla ovat psykologiset perustarpeet: autonomia, kompetenssi ja yhteys toisiin. Kun nämä tarpeet täyttyvät, ihminen ohjautuu sisäisen motivaation varassa tekemään itseään kiinnostavia asioita ja kehittyy niissä alati paremmaksi.

Innostavat asiat eivät kuitenkaan tupsahda itsestään syliin. Ne edellyttävät elämänkokemusta ja kokeilua. Ihmisen aivokuori kehittyy radikaalisti vielä 25-vuotiaaksi asti. Silti ihmiset joutuvat nyt tekemään koko elämää määrittäviä valintoja jo 15–18 -vuotiaina.

Meidän pitäisikin päästä pois putkitutkintomallista ja siirtyä koulutukseen, jossa oppilaat voivat kokeilla vapaasti erilaisia aloja kunnes löytävät oman intohimonsa kohteen.

Tulevaisuuden työ tarvitsee aidosti kiinnostuneen ja innostuneen tekijän. Taitavaa tietotyötä ei tehdä mekaanisesti suorittaen. Alati muuttuvassa maailmassa tarvitaan alati ketterämpää ajattelua. Tulevaisuuden haasteita varten me tarvitsemme innostustaloutta: sellaista yhteiskuntaa, jossa on normaalia herätä aamulla ja lähteä intoa täynnä tekemään juuri sellaista työtä, joka kiinnostaa eniten.

Bob Dylan totesi kerran, että ihminen on menestyjä silloin kun hän herää aamulla ja menee illalla nukkumaan – ja tekee siinä välissä niitä asioita, joita haluaa. Innostunut ihminen kehittyy alallaan jatkuvasti paremmaksi. Innostusyhteiskunta on aitojen menestyjien yhteiskunta.

PS. Muutama viikko sitten julkaistiin Frank Martelan kanssa kirjoittamani raportti Ammattiosaajan hyvä elämä. Tutkimusraportissa kartoitamme työkaluja ja ratkaisuja erityisesti ammattiosaajien hyvinvointiin. Voit tutustua raporttiin täältä.

Schrödingerin kissa

16/11/2012

2 kommenttia

Kvanttifysiikka on mystinen tutkimusala. Yhtäältä, se mahdollistaa ihmeellisiä teknologioita älypuhelimista kylmäjohteisiin. Toisaalta, siinä ei ole mitään järkeä.

Vuonna 1935 yksi kvanttifysiikan pioneereista, Erwin Schrödinger, turhautui niin paljon kvanttifysiikan ristiriitoihin, että hän kehitti ajatuskokeen, jonka oli tarkoitus osoittaa, ettei kvanttifysiikka voi pitää paikkaansa.

Kvanttifysiikan mukaan mikrotason hiukkaset, kuten elektronit, voivat olla useassa paikassa yhtä aikaa. Vasta kun niiden tila mitataan, ratkeaa niiden tarkka sijainti. Vasta mitattaessa mikrohiukkaset siis ylipäätään sijaitsevat missään.

Schrödinger esitti näin: laitetaan laatikkoon kissa, syanidiputki, vasara, vasaraa ohjaava geiger-mittari sekä palanen uraania. Nyt jos uraaniatomi puolittuu, geiger-mittari värähtää ja liikauttaa vasaraa, joka rikkoo syanidiputken. Tämän seurauksena kissa kuolee.

Ongelmana on, että kvanttifysiikan peruslakien mukaan uraaniatomin tila ratkeaa vasta kun se mitataan – siis vasta kun joku kurkistaa sisälle laatikkoon. Toisin sanoen, ennen kuin laatikon kansi avataan, uraaniatomi on sekä puolittunut että ei puolittunut samaan aikaan. Tämän seurauksena laatikossa oleva kissa on elävä ja kuollut samaan aikaan.

Schrödingerin esimerkin tarkoituksena oli osoittaa kvanttifysiikan mahdottomuus. 1950-luvulta asti sitä on käytetty kuitenkin esimerkkinä siitä, miten kvanttifysiikka toimii.