Mihin kriittistä ajattelua tarvitaan?

09/04/2010

Innostuin viime syksynä hurjasti positiivisesta ajattelusta. Hoksasin viimein, mikä tekee positiivisesta ajattelusta niin paljon negatiivista tai kriittistä ajattelua tehokkaampaa. Positiivinen ajattelu kun keskittyy ratkaisuihin, jotka vievät kehitystä eteenpäin.

Henry Ford sanoi kerran, että ”esteet ovat niitä pelottavia juttuja, jotka huomaat, kun irrotat katseesi päämäärästäsi.” Kritiikki kyllä eliminoi toimimattomia ratkaisuja. Mutta vaikka kaikki esteet olisi poistettu, ei kuitenkaan ole mitään takeita, että olisit menossa oikeaan suuntaan. Vain ajattelemalla ratkaisukeskeisesti saat systemaattisesti aikaan hyviä tuloksia.

Suomessa kritiikin kritisointi on tietysti aika arveluttavaa. Ajattelutapamme kun on syntynyt kahden vahvasti kriittisen korkeakulttuurin, Venäjän ja Saksan, ristipaineessa. Suomen lätkämaajoukkue lähtee jäälle varmana siitä, että jos homma ei mene presiis nappiin, niin pataan tulee. Ja kun se harvemmin menee, niin tulokset puhuvat puolestaan. Rohkenen väittää, että suomalainen ajattelu on osapuilleen 95% kriittistä eli negatiivista ja 5% kannustavaa eli positiivista.

Tuossa länsinaapurissa on sen sijaan omaksuttu ronskisti amerikkalainen kannustuskulttuuri. Kansankoti suosii ihan eri tavalla positiivista asennetta ja kannustaa onnistumaan. Sama se, jos välillä menee vähän sinne päin – kyllä se lopulta iloksi muuttuu. Tulokset näkyvät myös usein jäällä, vaikka sitten viimeisellä minuutilla.

Jonkin aikaa pyörittelin mielessäni ajatusta siitä, että pitäisikö ihan kaiken ajattelun olla ratkaisukeskeistä ja positiivista. Kritiikin voisi nähdä metkana akateemisena harjoitteena, jos siitä on hyötyä siinäkään. Pian hoksasin kuitenkin, että kyllä kritiikkiäkin tarvitaan.

Täydellinen kritiikittömyys johtaa herkkäuskoisuuteen.

On nähdäkseni erinomaisen tärkeää olla optimisti ja luottaa sekä tulevaisuuteen että toisten ihmisten hyväntahtoisuuteen. Mutta ei se suinkaan tarkoita sitä, että ihan kaikki pitää niellä purematta.

Sataprosenttisen positiivisuuden ruma puoli kääntyy esiin new age -kultteja ja fundamentalistiuskontoja tarkasteltaessa. Kulttijohtaja julistaa omaa evankeliumiaan torjuen kategorisesti kaiken mahdollisen kritiikin vääräuskoisena ja pikkusieluisena. Kritiikin esittäjiltä peräänkuulutetaan avointa mieltä, kun itse asiassa kulttilaisen mieli on täysin suljettu muulta kuin omalta dogmaltaan.

Kritiikki ei ole pääsääntöisesti hyvä lähtökohtainen ajattelutapa. Mutta ripaus kritiikkiä toimii hyvin eräänlaisena hihhuliventtiilinä. Kriittinen ote auttaa pitämään korvat höröllä siltä varalta, että joku kaataa silmät ja korvat täyteen täysin tuulesta temmattua höttöä.

Positiivinen ajattelu on ensiarvoisen tärkeää onnistumisen ja hyvän elämän kannalta. Mutta hiven kritiikkiä kannattaa pitää mukana, jotta et laita kaikkia munia ihan väärään koriin. Kenties keikauttamalla suomalainen ajattelusuhde päälaelleen saadaankin aikaan hyvä ajattelucocktail. Tehokasta ajattelua on siis ajattelu, joka on 95% positiivista ja ratkaisukeskeistä, ja 5% negatiivista ja kriittistä. Pysyvätpähän korvat auki ja mieli valppaana, mutta katsekontakti tiukasti kulloisessakin päämäärässä.

5 tehokasta tapaa huoltaa mieltäsi

07/04/2010

4 kommenttia

Ihmisen mieli on luonteeltaan pitkälti samanlainen kuin ruumiinosatkin. Kun ruokit mieltäsi ja treenaat sitä riittävän säännöllisesti, juoksee ajatus ketterästi, eivätkä ikäviä ajatuksia synnyttävät mietemadot pääse mekastamaan ajukopassasi. Jos mieltä taas ei treenaa ja huolla, pääsee se surkastumaan siinä, missä liikkumaton lihaskin. Seuraavassa viisi tehokasta tapaa pitää huolta mielestäsi.

1. Ajattele, mitä ajattelet

”Tunne itsesi” oli yksi Delfoin Apollon temppelin sisäänkäynnin yhteyteen kirjoitetuista ohjenuorista, jonka myös filosofi Sokrates omaksui motokseen. Aika moni ihminen elää koko elämänsä pysähtymättä hetkeksikään miettimään, mitä kaikkea päässä liikkuu. Oman ajattelusi tutkiskelu paljastaa aina uusia puolia omasta mielestäsi. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, voit ylipäätään tietoisesti vaikuttaa siihen.

Mieti siis säännöllisesti, mitä ajattelet, ja ennen kaikkea miksi ajattelet mitä ajattelet. Monet kielteiset ajatukset saavat syntynsä stressin tai väsymyksen takia. Ne onkin helppo kampittaa heti kun hoksaat, että kyse onkin vain väsyneestä ajatuksesta. Leimaamalla ajatuksia pystyt ohjaamaan aiemmin elämääsi hallinnutta ajattelua itsellesi mieluisalla tavalla. Itsesi tuntemalla saat myös ajatuksistasi irti aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.

2. Työstä uskomuksiasi

”Olet, mitä toistuvasti teet. Erinomaisuus on siis pohjimmiltaan vain tapa”, totesi Stageiran vanha kettu Aristoteles. Myös uskomukset ovat tapoja: valmiiksi standardoituja ajatteluprosesseja, joita sovellamme aina tarvittaessa. Jos uskot, että onnistut aina kun yrität, suuntaat toimintasi aktiivisesti kohti uusia haasteita. Jos taas toistat mielessäsi: ”ei siitä kuitenkaan mitään tule”, jätät haasteet helposti väliin. Vaikutukset näkyvät suoraan elämässäsi.

Kun tutkit ajatuksiasi, tutki myös uskomuksiasi. Pidä kiinni sellaisista uskomuksista, jotka todella palvelevat elämäsi tarkoituksia ja päämääriä. Pyri eroon uskomuksista, jotka vain tuottavat päänvaivaa. Uskomuksen selättäminen ei ole helppoa – vaikeusaste on samaa luokkaa tupakoinnin lopettamisen kanssa. Mutta kun kerran saat pessimistisen uskomuksen tai luulotautisen olettaman kitkettyä päästäsi, nousee elämänlaatusi siinä määrin kohisten, että suorastaan ihmettelet, miksi et jo aikoja sitten käynyt kielteiseen uskomukseesi käsiksi. Uskomusten kyseenalaistamisessa pääset alkuun esimerkiksi lateraalisen ajattelun keinoin.

3. Ota aikaa itsellesi

Päivämme täyttyvät yhä enemmän erilaisista aktiviteeteista ja sosiaalisissa verkostoissa hääräämisestä. Nähdäkseni tämä ei ole ollenkaan niin paha asia kuin synkimmät dystoopikot maalailevat. Ongelmalliseksi Facebook-addiktio muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun aikasi ei enää riitä lainkaan itsellesi. Siksi onkin tärkeää pystyä viettämään ajoittain hetkinen yksin ajatustesi kanssa.

Tutkimusten mukaan meditaatio nostaa viretilaa, vähentää masennusta ja parantaa jopa fyysistä terveyttä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse vääntää itseäsi jooga-asanaan saadaksesi hitaan ajan hyödyt käyttöön. Riittää, että omistat pari kertaa viikossa puolisen tuntia sille, että et tee yhtikäs mitään.

Istu vaikka muutamana iltana viikossa teekupponen tai viinilasi kädessä mukavassa nojatuolissa puolisen tuntia ja anna ajatuksen juosta. Huomaat eron jo nukkumaan käydessäsi: kun ajattelun valtateiltä on saatu kaaharit kuljetettua talleihinsa, tulee unikin vilkkaasti.

4. Pidä mielesi liikkeessä

90-vuotiaan isotätini pää leikkaa yhä kuin 70 vuotta sittenkin. Syy tähän on yksinkertainen: aika ajoin hän kaivaa esiin lukion matematiikan oppikirjan ja vetreyttää ajukoppaansa toisen asteen yhtälöillä ja logaritmeilla. Aivot ovat niin kuin mikä tahansa muukin elin: jos niitä treenaa, ne tulevat vetreämmiksi. Jos niillä taas ei tee mitään, ne surkastuvat niin, että lopulta niillä ei voi tehdä juuri mitään.

Harjoita siis mieltäsi itse parhaaksi katsomalla tavalla: tee laskutehtäviä, ristisanoja, sudokuja, ratko arvoituksia, lue salapoliisijännäreitä tai harjoita ihan puhdasta aivojumppaa. Viimeksi mainittu onnistuu leppoisasti esimerkiksi Lumosityn aivotreenin avulla.

5. Harjoittele uusia taitoja

Myös ajatukset ovat pohjimmiltaan tapoja: ajatus on prosessi, joka tuottaa luotettavasti jonkin ennalta määritellyn lopputuloksen. Tavat ovat kuin taitoja: ne kehittyvät kertauksen kautta ja surkastuvat, jos niitä ei käytä. Kuten jo yllä mainitsin, on hyvä pitää huoli siitä, että uskomuksesi palvelevat itsellesi tärkeitä tarkoitusperiä. Lisäksi aivosi suorastaan huutavat riemusta, kun annat niille lahjaksi uusia taitoja.

Huhu vanhan koiran oppimattomuudesta on kukkupuhetta. Vanhemmiten ihmiset oppivat vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän kokee tarkoituksenmukaiseksi oppia uusia asioita. Ja ihminen ei opi, ellei hän halua oppia.

Mieti siis, millä uusilla taidoilla voit parantaa omaa ja lähimmäistesi elämänlaatua. Auttaisiko uuden kielen oppiminen, kannattaisiko laskupäätä petrata omaksumalla vaikkapa pätkä pitkää matematiikkaa – tai olisiko pianonsoittotaito tai kyky kirjoittaa romanttisia novelleja juuri sinulle mieluinen? Opit minkä tahansa taidon, kunhan olet aidosti motivoitunut sen oppimaan, aloitat riittävän alhaiselta tasolta ja harjoittelet riittävän säännöllisesti, vaikeustasoa hiljalleen nostaen. Ja kun opettelet uuden taidon, pysyy mielesikin liikkeessä kuin varkain – ja maailmasi suorastaan kasvaa sitä mukaa, kun pystyt tekemään enemmän!

Onni onnettomuudessa

31/03/2010

2 kommenttia

Vanha kiinalainen tarina kertoo iäkkäästä maanviljelijästä, joka eli yksin pienessä kylässä aikuisen poikansa kanssa. Perheellä oli vain yksi vanha ja raihnainen hevonen, joka oli välttämätön miesten toimeentulon kannalta: ilman hevosta pienen maapalan viljely olisi mahdotonta.

Kuinka ollakaan, eräänä aurinkoisena päivänä hevonen pillastui ja karkasi vuorille. Kyläläiset poikkesivat yksi toisensa jälkeen valittelemassa vanhan miehen huonoa tuuria. Tämä totesi tyynesti: ”Älkää sanoko. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo.”

Vanha mies näki poikansa kanssa viikon verran nälkää. Mutta viikon päästä karkurihumma palasi vuorilta – mukanaan tusina toinen toistaan komeampia villihevosia. Kyseessä oli valtava omaisuus. Kyläläiset poikkesivat nyt yksi toisensa jälkeen onnittelemassa vanhaa miestä. Tämä vain totesi: ”Älkää sanoko. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo.”

Poika alkoi koulia villihevosia työkykyisiksi. Usean viikon ajan hän koulutti vikuripäisiä hevosia, joista osa alkoikin lopulta oppia tavoille. Eräs yönmusta ori oli kuitenkin varsinainen äkäpussi. Eräänä päivänä se karahti takajaloilleen ja heitti pojan komeassa kaaressa selästään, kirmaten sitten takaisin vuorille. Hevosta ei sen koommin nähty.

Rytäkässä poika mursi pahoin oikean jalkansa, eikä kyennyt enää koulimaan hevosia, saatika sitten kyntämään peltoa. Vanha mies näki taas poikineen nälkää. Nyt kyläläiset poikkesivat yksi toisensa jälkeen päivittelemässä, kuinka onni oli taas kääntynyt. Vanha mies totesi tyynesti: ”Älkää sanoko. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo.”

Kolmen viikon kuluttua naapurimaa julisti sodan ja jokainen kynnelle kykenevä nuorukainen värvättiin taistelemaan keisarin armeijaan. Sotaan koulimattomille maanviljelijöille tämä tarkoitti lähes vääjäämätöntä kuolemaa. Vain vanhan miehen poika jäi kotiin parantelemaan murtunutta jalkaansa.

(Ajattelun ammattilainen lomailee pääsiäisen ajan. Seuraava kirjoitus ilmestyy viikon päästä keskiviikkona. Valoisaa pääsiäistä kaikille!)

Hyviä uutisia?

29/03/2010

4 kommenttia

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Monet ajatuksemme saavat alkunsa pään ulkopuolelta: ystäviltä, ympäristöstämme, siitä mitä näemme, kuulemme ja muuten koemme. Ajatteluamme ohjaa erityisen paljon media. Lehdestä lukemasi suru-uutinen ohjaa myös omaa ajatteluasi kielteisempään suuntaan. Aivosähkökemiasi saa aikaan hormonireaktioita kehossasi, joista tulee kurja olo.

Vaikka olenkin vankkumaton optimismin kannattaja, en puolla naiivia optimismia. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista kurjaa, eikä se häviä silmät sulkemalla. Silti olen jo pitkään ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä pilaisin päiväni lukemalla aamulehdestä mitä kurjuuksia taas on tapahtunut.

Puolisen vuotta sitten kokeilin hetken aikaa seurata vain hyviä uutisia. Se onnistuu esimerkiksi täältä. Koe epäonnistui surkeasti. Kävi ilmi, että hyvät uutiset ovat harvoin kiinnostavia uutisia. Utsjoella riehunut puukkomies tai Kabulissa räjähtänyt autopommi aiheuttavat automaattisesti pelkoreaktion liskoaivoissasi. Pikku-Liisan, 7v, ensimmäinen ilmiömäinen ratsastussuoritus ei puhuttele samalla tavalla.

Kielteiset uutiset ovat yleismaailmallisia. Ne puhuttelevat kaikkia.

Kielteiset uutiset herättävät kysymyksen: ”Entä jos minulle kävisi noin?” Tästä nouseva pelko puolestaan ravistelee hormonitoimintaasi ja saa aikaan välittömiä muutoksia kehossasi ja mielessäsi. Mielikuvituksesi laukan laannuttua huomaat, että istutkin yhä kotikeittiön rauhassa höyryävän kahvikupposen äärellä, etkä juoksekaan Kabulissa suojaan sinkoilevia peltikappaleita väistellen. Tuloksena on puhdistava tunne, katharsis, niin kuin Aristoteleskin aikoinaan opetti.

Jokapäiväinen kielteisten uutisten seuraaminen ei tee hyvää. On hyvä pysyä uutiskartalla, mutta päivittäinen kaukaisiin puukkomiehiin ja pommittajiin paneutuminen synnyttää aivan turhaa kielteistä ajattelua. Vaikka onkin tärkeää tietää, minkälaisessa maailmassa elämme, ei jokaisen yksittäisen tragedian yksityiskohtainen tarkastelu edistä sen enempää ymmärrystäsi kuin elämänlaatuasikaan.

Voit myös seurata uutiskenttää kokonaisvaltaisemmin, poimien ainoastaan omiin kiinnostuksesi kohteisiin liittyvät jutut tarkempaan syyniin. Perehdyt yhtäältä jatkuvasti uusiin, oikeasti itsellesi hyödyllisiin uutisiin. Toisaalta pysyt kuitenkin kartalla siitä, mitä maailmalla tapahtua. Todennäköisyys löytää myös oikeasti koskettavia myönteisiä uutisia on suurempi.

Tässä voit käyttää apunasi esimerkiksi tietoon upottautumisen eli informaatioimmersion tekniikkaa. Ohjeen informaatioimmersioon löydät Filosofian Akatemian maksuttoman Laajennetun mielen oppaan sivuilta 15–16.

Nyt vai eläkkeellä?

12/03/2010

11 kommenttia

Amerikkalainen liikemies vieraili pienessä espanjalaisessa kalastajakylässä.* Kalasatamassa hän huomasi kalamiehen kiinnittämässä venettään laituriin. Kalastaja oli saanut melkoisen saaliin. Liikemies kysyi kalastajalta: ”Kuinka pitkään sinulla meni tuon saaliin saamiseksi?” Kalamies vastasi: ”Muutama tunti.”

Liikemies oli ällistynyt. ”Etkö sinä tajua, että voisit moninkertaistaa tulosi, jos kalastaisit koko päivän?” Kalamies ihmetteli, miksi hän sitä haluaisi – nykyinen saalis kun riitti rahoittamaan hänen ja hänen perheensä elämän. ”Mitä sinä sitten teet ajallasi?” kysyi liikemies kulmiaan nostellen. ”No, minä nukun pitkälle aamuun, leikin lasteni kanssa, soittelen kitaraa, kävelen pitkin rantoja ja istun pitkiä iltoja kavereideni kanssa viiniä siemaillen”, vastasi kalamies.

”Mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Katsopas nyt, jos kalastaisit neljä kertaa enemmän, voisit kasvattaa omaisuuttasi niin, että voisit pian palkata alaisia kalastamaan. Siten moninkertaistaisit pian omaisuutesi. Seuraavaksi voisit muuttaa perheesi kanssa pääkaupunkiin ja johtaa yritystäsi sieltä. Voisit laajentaa toimintaasi koko maahan ja johtaa miljoonia tuottavaa kalastusyritystä.”

”Ja kauanko tähän menisi?” kysyi kalamies.

”Sellaiset 15-20 vuotta. Mutta eihän se ole aika eikä mikään imperiumin perustamisessa.”

”Mutta mitä sitten?”

”No, paras osa on vielä kuulematta. Kun olet kasvattanut liikevaihdon satoihin miljooniin, myyt koko roskan parhaiten tarjoavalle. Nettoat miljardeja! Sitten voit vetäytyä eläkkeelle, muuttaa vaikka johonkin pikkukylään, nukkua pitkälle aamuun, peuhata muksujen kanssa, soitella kitaraa, kävellä pitkin rantoja ja vaikka viettää aikaa kavereidesi kanssa viiniä siemaillen!”

”Mutta sitähän minä teen jo nyt”, sanoi kalamies.

Elätkö sinä unelmaasi – vai odottaako se vasta eläkkeellä?

*Tämä klassinen tarina löytyy monesta oma-apuoppaasta ja lukuisilta verkkosivuilta. Sen sanoma ei ole kenties koskaan ollut ajankohtaisempi kuin nyt.

Miten löydän oman kutsumukseni?

08/03/2010

10 kommenttia

Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin oman elämän ydinalueiden tunnistamista. Onnellisuus perustuu käsittääkseni siihen, että päivittäinen toiminta tuottaa omaan arvomaailmaan nojaavia tuloksia. Ensimmäinen askel kohti onnellista elämää on siis tunnistaa, minkälainen toiminta on tosiasiassa juuri sinulle merkityksellistä. Toinen askel on mahdollistaa tuo toiminta täyspäiväisesti.

Monelle tässä prosessissa on kuitenkin pieni kompastuskivi. Siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa listata niitä puuhastelun muotoja, jotka kirvoittavat iki-ihanan flow-kokemuksen arjen keskeltä, tuijottaa kylmä valkoinen paperi tuimana takaisin. Paperille saattaa ilmestyä pusertamalla ehkä rivi tai kaksi – mutta kokonaisvaltainen kartta omasta ydinihmisyydestä loistaa poissaolollaan. Syy tähän on yksinkertainen.

Meille opetetaan aika pienestä pitäen, että tekeminen on jotakin tylsää. Koulun penkkiä on kulutettava, jotta kokeista tulisi hyviä numeroita. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa laskujen maksamiseen. Tuloksena on toimittajanokkelikko Ellen Goodmanin kuvaama tilanne:

”Normaali tarkoittaa sitä, että pukeudut vaatteisiin, jotka ostat töitä varten ja ajat läpi liikenneruuhkien autossa, jota maksat yhä – jotta ehdit töihin, joissa sinun on käytävä pystyäksesi maksamaan vaatteesi ja autosi, ja tilavan asuntosi, joka seisoo tyhjillään kaiket päivät, jotta sinulla olisi varaa asua siinä.”

Tosiasiassa käytössäsi on jatkuvasti valtava määrä vaihtoehtoja. Kukaan ei siis pakota sinua polkemaan koulussa opetettua uraa – kyse on viime kädessä omasta päätöksestäsi. Kun tiedät mitä tehdä, on vain ajan kysymys, ennen kuin keksit keinot sen tekemiseksi. Kysymys kuuluukin, kuinka selvittää, mitä tehdä.

Jos pystyt täyttämään yhden A4-arkin ydintoimillasi, olet jo hyvässä vauhdissa. Jos paperi ei sen sijaan täyty luonnostaan, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Asia on nimittäin nähdäkseni näin:

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et siis vielä tiedä tarkalleen, mitä haluat elämälläsi tehdä, kokeile sydämesi kyllyydestä. Aloita uusi harrastus, pidä siitä kiinni vähintään puoli vuotta ja katso, puhutteleeko se todella sinua. Kokeile hulluilta ja villeiltä tuntuvia vaihtoehtoja – koskaan ei voi tietää, missä kutsumuksesi piileskelee. Mieti, mikä lukemassasi tai näkemässäsi kiinnostaa – voisiko jokin virike avata uusia näkökulmia. Jos et ole vielä unelmatyöpaikassasi, vaihda työpaikkaa, jos se on suinkin vain mahdollista.

Aloita askel kerrallaan täyttämään ydintoimiesi listaa. Kun saat listan täyteen, mieti seuraavaksi, kuka on se henkilö, joka tekee kaikkia noita asioita, mikä hänen ammattinsa on, minkälaista elämää hän elää. Vaihtoehtoja on varmasti runsaasti. Valitse niistä se, joka on nykyolosuhteisiisi nähden realistisin, kaunein tai haastavin, omasta luonteenlaadustasi riippuen. Tartu sitten toimeen. Tulokset puhuvat puolestaan.

Optimisti onnistuu aina

04/03/2010

4 kommenttia

Sekä optimisti että pessimisti ovat realisteja. Optimismi synnyttää positiivista todellisuutta ja pessimismi puolestaan negatiivista todellisuutta.

Moni pessimisti puolustelee elämänasennettaan sillä, että pessimistinä ei ainakaan joudu pettymään. Kun lähtökohtana on, ettei kuitenkaan onnistu, on jokainen onnistuminen iloinen yllätys. Tämä perustuu merkilliseen olettamaan, että elämä ikään kuin tapahtuisi meille – että meillä ei olisi valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme elämäntapahtumiin. Voit kuitenkin vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan.

Sanotaan, että voit tehdä joka sekunti noin sata asiaa: voit hyppiä tasajalkaa, soittaa puhelun, viheltää, avata email-ohjelman ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit tehdä sata kertaa sata kahden asian yhdistelmää. Kahdessa sekunnissa valinta-avaruutesi laajenee siis kymmeneen tuhanteen yksikköön. Kolmessa sekunnissa valintoja on jo miljoona, neljässä sata miljoonaa. Minuutissa valinta-avaruutesi on laajentunut niin suureksi, ettei kotitietokoneesi osaa enää käsitellä sitä merkitsevää lukua. Kymmenessä minuutissa siihen ei pysty edes supertietokone.

Käytössäsi on siis jatkuvasti lähes ääretön määrä erilaisia mahdollisuuksia. Suuntaamalla toimintasi kohti jotakin mielekästä päämäärää opit intuitiivisesti valitsemaan noista mahdollisuuksista ne, jotka edistävät päämäärääsi. Voit siis pitkälti tehdä elämästäsi juuri sellaisen, kuin haluat. Lisäksi pessimistin olettamus epäonnistumisen tavallisuudesta on vailla perustaa myös toisesta syystä.

Optimisti ei nimittäin epäonnistu koskaan.

Jos hylkäät ajatuksen siitä, että elämä tapahtuu sinulle ja omaksut aktiivisen roolin oman elämäsi vaikuttajana, käy pian ilmi merkillinen seikka. Kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle, milloin aloittamasi hanke on valmis.

Jos määräät itse aktiivisesti elämäsi tahdin, määräät myös sen, milloin työsi tulee valmiiksi. Näin jokainen näennäinen epäonnistuminen onkin itse asiassa vain työvaihe kohti onnistumista – jonka optimistina tiedät häämöttävän näköpiirissä ennemmin tai myöhemmin. Pessimisti saattaa lannistua ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Optimisti ottaa opikseen ja puurtaa eteenpäin.

Ei optimisti onnistu joka kerta siinä mielessä, että optimisti voittaisi joka pelin tai synnyttäisi joka yrittämällä mestariteoksen. Mutta optimisti onnistuu siinä, että hän kykenee antamaan jokaiselle tapahtumalle – myös epäonnistumisille – merkityksen, joka tukee hänelle itselleen tärkeitä päämääriä.

Optimismi on ennen kaikkea proaktiivista ajattelua – siis ajattelua, jossa omaksutaan rohkeasti rooli oman elämän aktiivisena ohjaajana. Optimisti pyrkii aina aktiivisesti kohti parasta mahdollista lopputulosta ja hyödyntää vastoinkäymiset oppimiskokemuksina, jotka edistävät matkaa kohti päämäärää. Siksi optimisti onnistuu lopulta aina.

Mitä onnellisuus tarkoittaa?

18/02/2010

11 kommenttia

Jane Austen totesi aikanaan, että suuret tulot ovat onnellisuuden paras tae. Tämän uskomuksen parissa vierähtikin pitkälti koko 1900-luku. Onneksi kansainvälinen lehdistö on viime aikoina nostanut esiin viimeisimmän talousromahduksen herättämän kysymyksen: tuottaako varakkuus sittenkään onnellisuutta? Bruttokansantuotteen rinnastaminen hyvinvointiin ei selvästikään vastaa todellisuutta. Ei tarvitse paljoa päätään kääntää, kun näkee, etteivät kirjaimellisesti paksusti voivaa länsimaailmaa kansoita onnellisten syvät rivit.

Austenin arvio onnellisuuden takeesta viistää ohi maalin. Toki rahattomuus tuottaa onnettomuutta. Mutta kun resursseja on riittävästi, ei ylijäämävarallisuus enää ruoki hyvinvointia. Jos rajattomat resurssit eivät siis tuota hyvinvointia, mikä sitten tuottaa? Itse asiassa onnellisuuden yhtälö on tavattoman yksinkertainen.

Jos päivittäinen toimintasi synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia, olet onnellinen.

Jos siis käytät päiväsi sellaisten asioiden parissa, joiden tekeminen itsessään tyydyttää sinua, voit hyvin. Ja jos taas aikasi valuu merkityksettömien ja turhauttavien toimien parissa, ottaa aamuinen herääminen helposti pannuun.

Onnellisuudelle keskeistä on siis sellainen toiminta, joka seuraa arvomaailmaasi. Jos arvostat vaikkapa kauneutta, on tärkeää käyttää aikaa siihen, että kotisi, työympäristösi ja maallinen tomumajasi viehättävät sinua. Jos taas tehokkuus on ydinarvosi, on olennaista huolehtia, että päivittäistoimiesi prosessit ovat ojennuksessa.

Koska harva meistä osaa pyydettäessä ladella siistin listan omista ydinarvoistaan, kannattaa oman elämän ydintä lähteä metsästämään toisesta suunnasta: itse toiminnasta. Lähes jokainen osaa nimetä nopeasti kourallisen toimia, joiden parissa viihtyy. Yksi tykkää kirjoittamisesta, toinen metsällä olemisesta. Kolmannelle autoilu on juuri se juttu, jossa sielu lepää. Usein ihmiset juuttuvat kysymään itseltään, mitä he haluaisivat olla: ”mikä minusta tulee isona?” Forrest Gumpia mukaillen, ihminen on kuitenkin sitä, mitä hän tekee: ”stupid is as stupid does”.

Voit pyydystää elämäsi ydinalueet eriöimällä minkälainen tekeminen tyydyttää juuri sinua. Toimi esimerkiksi seuraavasti. Ota A4-kokoinen paperiarkki ja kynä. Kirjoita ylös kaikki sellaiset puuhastelun muodot, joissa viihdyt. Listaa niin töistä tutut toimet kuin harrastuksetkin.

Listaan voit kirjoittaa vaikkapa ”lukeminen”, ”keskusteleminen”, ”ratsastaminen”, ”ruoanlaitto” ja niin edelleen. Kirjaa ylös vain sellaiset puuhat, joita tehdessäsi tunnet todella olevasi elementissäsi – älä niitä, joita teet vain toimenkuvasi tai elämäntilanteesi johdosta. Älä epäröi kirjoittaa ylös myös sellaisia puuhia, joista et ikinä voisi kuvitellakaan seuraavan esimerkiksi ammattimaista toimintaa. Kirjaa samaten ylös myös sellaiset jutut, joita haluaisit tehdä, mutta et tämänhetkisen elämäntilanteesi vuoksi pysty tekemään.

Kun olet kirjoittanut koko arkin täyteen, pisteytä jokainen toimi yhdestä kolmeen. Kolmosen saavat sellaiset puuhat, joita saat jo nyt tehdä sydämesi kyllyydestä. Kakkosen arvoisia ovat puolestaan askareet, joita pääset kyllä ajoittain harjoittamaan, mutta joiden parissa viihtyisit mieluusti enemmänkin. Ja ykkösellä kuittaat puolestaan toimet, joiden parissa haluaisit viettää aikaa, mutta joita et pääse tällä hetkellä harjoittamaan juuri lainkaan.

Tuloksena on kartta siitä, kuka sinä oikeasti olet. Tarkastele karttaasi ja mieti, minkälainen ihminen tekisi kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa täysipainoisesti kaikkea sitä, mitä sinä haluaisit tehdä. Eli minkälainen ihminen arvioisi joka ikisen kohdan listallasi kolmoseksi.

Huomaat pian, että vaihtoehtoja on lukemattomia. Yhdessä ammatissa osa lempiaskareistasi voi olla harrastuksia, toiset puolestaan tulonlähteesi. Toisaalta kenties juuri jokin harrastuksesi voisikin toimia pääasiallisena tulonlähteenäsi. Jos vaikkapa pidät esiintymisestä ja autoilusta, voit hakeutua iltaisin rallia ajavaksi opettajaksi tai harrastelijateatterissa viihtyväksi rekkakuskiksi.

Kun selvität, mitä haluat tehdä ajallasi ja alat tehdä noita asioita täysipainoisesti, olet onnellinen. Onnellisuus on sitä, että tekee asioita, jotka tukevat omaa arvomaailmaa. Onnellinen on, mitä onnellinen tekee.

Älä kulje onnesi ohi, osa 2/2

08/02/2010

Jätä kommentti

Runsas viikko sitten olin matkalla erääseen kokoukseen kun paikallisjuna sanoi lumimyräkässä sopimuksen irti. Junan seistyä varttitunnin Huopalahden asemalla konduktööri ilmoitti, ettei se liiku enää minnekään. Hyppäsin ulos, jonotin tieni taksikeskukseen ja tilasin taksin.

Pirssiä odotellessani murtaen suomea puhunut keski-ikäinen nainen tuli kysymään, tiedänkö, mistä bussit kulkevat. Koska en tunne aluetta kovinkaan hyvin, jouduin toteamaan, että ne ovat ”jossakin tuolla päin”. Siinä samassa mieleeni juolahti ajatus: kyllähän taksiin mahtuu toinenkin ihminen. Vähin mitä voisin siis tehdä olisi tarjota pakkasen puremalle kohtalotoverille kyyti lähimmälle bussipysäkille.

Tässä kohtaa liskoaivoni amygdala pysäytti minut kuitenkin siihen paikkaan. Enhän minä edes tunne koko ihmistä! Päädyin vain kohauttelemaan hartioitani ja osoittamaan suuntaa, mistä bussit ehkä kulkevat. Nainen jatkoi siitä verkkaan matkaansa nietosten keskellä, ja minä katselin perään. Loppupäivän oma saamattomuuteni alkoi harmittaa niin vietävästi. Mietin pitkään, mikä siinä tarkkaan ottaen otti niin kovasti pannuun, ja lopulta ymmärsin, mistä kiikasti.

Hyvän tekemisestähän tulee itsellekin julmetun hyvä olo koko päiväksi.

Jänistämällä yksinkertaisesta mahdollisuudesta helpottaa hieman kanssaihmisen elämää olin myös torpannut itseltäni sen luonnollisen dopamiinipiikin, jonka adrenaliinirauhanen pumppaa verenkiertoon silloin, kun saa toisen ihmisen hyvälle tuulelle.

Liskoaivot pidättävät meitä tekemästä monia sellaisia asioita, joiden tekeminen tekisi meille oikeasti hyvää. Aivotoimintamme alkeellisuus kun saa meidät olemaan luontaisesti epäluuloisia ja varuillamme.

Jokainen päivä tuo mukanaan jatkuvasti menestyksen mahdollisuuksia, joista saat kiinni vain jos etsit niitä aktiivisesti. Samaten jokainen päivä tuo myös mahdollisuuksia tehdä hyvää. Älä siis kulje onnesi ohi, vaan pyri aktiivisesti löytämään mahdollisuuksia auttaa kanssaihmisiäsi. Leveästä hymystä ja aidosta kiitollisuudesta tulee hyvä olo itsellesikin koko päiväksi. Aivokemiasi pitää siitä huolen.

Älä kulje onnesi ohi, osa 1/2

06/02/2010

5 kommenttia

Brittiläinen psykologi Richard Wiseman julkaisi joitakin vuosia sitten kirjan nimeltä The Luck Factor.* Kirja käsittelee Wisemanin tutkimuksia, joissa seurattiin onnekkaita ja epäonnekkaita ihmisiä. Kävi ilmi, että satunnaismuuttujien osalta onnenpekat eivät poikenneet merkittävästi epäonnisista. Toisin sanoen onnekkaina itseään pitävät eivät voittaneet lotossa tai raaputusarvassa sen useammin kuin epäonnisetkaan.

Siitä huolimatta onnekkaina itseään pitäneet pärjäsivät silmiinpistävästi paremmin elämässä ja olivat myös yleisesti onnellisempia. Onnekkaina itseään pitävillä käy myös tosiaan useammin flaksi.

Monet tilanteet, joissa onni potkaisee eivät ole suinkaan riippuvaisia puhtaasti satunnaismuuttujista.

Wisemanin tutkimuksessa selvisi, että onnekkaat erottaa epäonnekkaista kourallinen asenne-eroja. Onnekkaat pyrkivät aktiivisesti löytämään uusia onnistumisen mahdollisuuksia arkipäivän tuoksinassa. Reagoimalla nopeasti eteen sattuviin tilanteisiin voi oman elämänsä suuntaan vaikuttaa hyvinkin radikaalisti.

Jos esimerkiksi juhlissa vastaan sattuu unelmatyöpaikan henkilöstöpäällikkö, ryhtyy onnenpekka heti juttusille tajuten tilaisuutensa tulleen. Epäonninen puolestaan kohauttaa olkapäitään, tilaa uuden drinkin ja toteaa: ”Ei se mua kuitenkaan palkkaa.”

Onnekkaat ovat myös optimisteja: pankkiryöstön yhteydessä ampumahaavan saanut hannuhanhi kiittää onneaan siitä, ettei henki lähtenyt hötäkässä. Akuankka puolestaan soimaa kehnoa lykkyään kuukausikaupalla siitä, että tulikin mentyä väärään pankkiin.

Olennaisinta onnekkuudessa on valppaus: aktiivinen uusien mahdollisuuksien etsiminen mitä epätodennäköisimmistä paikoista. Jos päämääränäsi on vaikkapa uuden työn löytäminen, palkankorotus, elämäsi rakkauteen törmääminen tai uuden, terveellisemmän elämäntavan omaksuminen, pidä silmäsi auki joka päivä mahdollisuuksien varalta ja oleta onnistuvasi.

Koskaan ei voi tietää, milloin onni potkaisee. Osuman saadaksesi saatat kuitenkin joutua hieman siirtämään takapuoltasi.

*Tilaa kirja itsellesi täältä.