Miten piraatti selätetään?

16/01/2012

Suomalainen tekijänoikeusrintama teki viime viikolla hämmästyttävän kömpelön liikkeen verkkopiratismia vastaan. Pitkän oikeustaistelun jälkeen tekijänoikeusjärjestöt saivat yhden suomalaisoperaattorin, Elisan, blokkaamaan tunnetun Pirate Bay -sivuston tilaajiltaan. Tämä onneton siirto kuvastaa hyvin, minkälainen sukupolvien kuilu tekijänoikeuskamppailussa vallitsee.

Pitkä ja kallis yhden verkko-osoitteen kaatamiseksi pystytetty oikeusjuttu kertoo nähdäkseni siitä, ettei tekijänoikeuksia puolustavilla tahoilla ole lainkaan realistista käsitystä siitä, miten verkko toimii. Elisan blokin kierto vaatii nimittäin muutaman sekunnin. Konstit löytyvät googlaamalla. Blokilla ei ole edes symboliarvoa: päin vastoin, tällaiset temput toimivat ilmaisena mainoksena piraattisivustolle.

Piratismi on kuitenkin merkittävä ongelma aineettomien tuotteiden
tekijöille.

Viime kädessä kaikkien etua palvelee löytää ratkaisu aineettoman pääoman lailliseen digitaaliseen jakeluun – myös piraattien. Jos kukaan ei maksa muusikolle tai filmintekijälle palkkaa, ei mitään piratoitavaakaan liiku aalloilla. Hämmentävää tilanteessa on kuitenkin se, että samalla kun tekijänoikeusjärjestöt käyvät toivotonta sotaansa tuulimyllyjä vastaan, on ratkaisu jo olemassa.

Ratkaisu on simppeli, ja se on sama, jota kaikki verkkotoiminnasta jotain tietävät ovat rummuttaneet jo vuosia: toimivan kaupallisen palvelun kehittäminen. Ihmiset maksavat mielellään sellaisesta palvelusta, johon he luottavat ja jota on mukava ja helppo käyttää.

Apple on tehnyt tällä alalla pioneerin työtä jo vuosia. Onkin hämmentävää, että samalla kun tekijänoikeusjärjestöt RIAA ja IFPI kaatavat miljoonia täysin yhdentekeviin oikeusjuttuihin, kuittaa Apple 4 miljardin dollarin vuosivoitot myymällä aineetonta pääomaa digitaalisesti. Samalla Applen iTunes- ja App Store -verkkokaupat tuottavat oikeudenomistajille hulppeat 8 miljardin dollarin vuosituotot – ja kasvukäyrä on vielä jyrkässä nousussa. iTunesin kasvu oli viime vuonna yli 30%. Ja Applen ohjelmistokauppa App Storen vuosikasvu oli alustavien arvioiden mukaan viime vuonna lähes 400%, ponkaisten $1.5 miljardista yli $7 miljardiin. Tässä ei ole kyse enää nappikaupasta.

Googlen Android-verkkokauppa on myös onnistunut kopioimaan Applen konseptin menestyksekkäästi ja tuottaa vielä noin neljänneksen lisää liikevaihtoa markkinoille. Lisäksi Spotify, Voddler, Comixology, Youtube, Hulu, Netflix ja lukuisat muut palveluntarjojat raivaavat tietä aineettomien tuotteiden lailliselle jakelulle. Silti, esimerkiksi Suomessa on yhä mahdotonta vuokrata haluamansa elokuva tai seurata reaaliaikaisesti amerikkalaisia TV-sarjoja laillisesti verkon kautta. Samalla kun tekijänoikeusjärjestöt jahtaavat kuviteltuja taloudellisia menetyksiään, heidän oikeudenomistajansa menettävät ihan oikeita miljardeja niiden vuokraamattomien ja ostamattomien filmien muodossa, jotka toimiva globaali mediajakelu toisi kuluttajien ulottuville.

Piraattia ei selätetä pystyttämällä estoja tai jahtaamalla tiedostonjakajia. Piraatti selätetään tarjoamalla halukkaille asiakkaille toimiva tapa maksaa tuotteistaan. Kuten Apple, Google ja muut ovat osoittaneet, tätä taistelua ei voiteta keskittymällä ongelmaan – vaan keksimällä uusia ratkaisuja. Viime kädessä on yksi lysti, kuinka moni luukuttaa musiikkinsa Pirate Baysta, kunhan riittävän moni on valmis maksamaan siitä. Silloin kun tarjolla on toimiva palvelu, jota on helppo ja hauska käyttää, ihmiset maksavat mielellään. Mutta tästä lisää keskiviikon kirjoituksessa.

Alkuasetelma ei määrää lopputulosta

13/01/2012

1 kommentti

Vuonna 1902 saksalainen fysiikan jatko-opiskelija yritti saada akateemista työtä. Kun hänen yliopistoille lähettämänsä hakemukset tyrmättiin yksi toisensa jälkeen, hän pyrki yläasteen opettajaksi. Tässäkään ei tärpännyt, johtuen erityisesti hänen huonoista suosituksistaan. Opintomenestys kun ei ollut kärkiluokkaa, eikä kaveri oikein tullut toimeen professorienkaan kanssa.

Lopulta opiskelijan tuttava sai järjestettyä hänelle suojatyöpaikan sveitsiläisestä patenttitoimistosta. Patenttitoimistossa puuhastellessaan hän kirjoitti lukuisia fysiikkaa koskevia papereita. Paperit olivat hyvin keskinkertaisia, ja joissain oli jopa virheitä. Nuorukaista ajoi kuitenkin eteen päin palava rakkaus fysiikkaa kohtaan.

Vuonna 1905 saksalaisnuorukainen julkaisi viisi artikkelia.

Ensimmäinen paperi hyväksyttiin hänen väitöstyönään.

Toinen ansaitsi hänelle fysiikan Nobelin palkinnon.

Kolmas paperi mullisti käsityksemme maailmankaikkeuden rakenteesta. Se esitteli erityisen suhteellisuusteorian.

Alkuasetelma ei määrää lopputulosta.

PS. Katso täältä aiheeseen liittyvä inspiraatiovideo, jossa kerrotaan lisää samanlaisia tarinoita.

Näin rakennat itsellesi flow-kanavan

11/01/2012

5 kommenttia

Flow-tilaa tutkineen psykologi Mihaly Csikszentmihalyin mukaan flow edellyttää neljää asiaa:

Pystyt keskittymään toimintaasi
Saat toiminnastasi välitöntä palautetta
Toimintasi on merkityksellistä
Tehtävä ja taitosi ovat tasapainossa

Olen kirjoittanut tässä blogissa jo paljon ensimmäisistä kolmesta kohdasta. Keskittymiseen ja palautteeseen on oivallinen apu ajattelunhallinta. Toiminnan merkityksellisyyteen auttaa puolestaan esimerkiksi kutsumuskartan tekeminen. Tehtävien ja taitojen rajapinnassa löytyy puolestaan kasvun ja kehityksen flow-kanava: ihmisenä toimimisen optimitila. Sen ylläpitäminen puolestaan vaatii vähän erilaisia niksejä.

Jos tekeminen on liian helppoa, seuraa tylsistyminen. Jos taas puuha on hankalaa, seuraa turhautuminen. Kumpikin tila vaatii erilaiset aseet. Flow-kanavan ylläpitämistä varten kannattaakin rakentaa sellainen toimintaympäristö, jossa sinulla on käsillä koko ajan sellaiset työvälineet, joilla kampeat itsesi turhautumis- tai tylsistymissektorista takaisin flow-kanavaan.

Jos tehtävä on liian vaikea tai viretilasi on alhainen, ei pään seinään lyöminen auta. Tehokasta on sen sijaan ottaa lyhyet nokkaunet tai tehdä pieni kävelylenkki. Hämmästelen kerta toisensa jälkeen sitä, miten valtava vaikutus varttitunnin kävelylenkillä on viretilaan silloin, kun löydän itseni turhautumissektorista. Lisää virtaa voi saada myös urheilusta tai sisällöllisestä tietokonepelistä. Addiktoivat ajantappopelit vain lisäävät turhautumista, mutta hieman ongelmanratkaisukykyä vaativat pelit, kuten esimerkiksi Contre Jour tai Cut the Rope voivat auttaa pois väsymystilasta.

Tylsistymissektoriin auttaa puolestaan se, että rakennat itsellesi rikkaan ympäristön, jossa on riittävän laajalla skaalalla virikkeitä. Tärkeää on siis, että pystyt tarvittaessa haastamaan itseäsi viretilaasi sopivalla tasolla. Kyse on itse asiassa ihan samasta asiasta kuin lasten oppimisympäristössä, josta kirjoitin viime syksynä. Saman tempun voi tehdä aikuisenakin.

Kannattaa siis pitää käsillä jatkuvasti esimerkiksi hyviä kirjoja, tuoreita aikakauslehtiä ja vaikkapa sarjakuvia. Näissä samoin kuin peleissä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että materiaalissa on myös sisältöä. Toisin sanoen, Harlekiinikirjat ja Aku Ankka eivät todennäköisesti haasta riittävästi nostaakseen flow-tilaan, mutta kirjallisuusklassikot tai vaikkapa Bone– ja Return of the Dapper Men -sarjakuvat sen sijaan auttavat tehokkaasti pois tylsistymissektorista. Applen ja Googlen digitaaliset ekosysteemit ovat loistavia tällaisen oppimisympäristön rakentamiseen: iPadilla kirjahylly kulkee mukanasi.

Kun tunnistat itsesi turhautumis- tai tylsistymissektorista ja otat oikeat työvälineet käyttöön, löydät itsesi tuossa tuokiossa flow-kanavasta. Jos vielä siivoat työmuistiisi tilaa esimerkiksi ajattelunhallinnan avulla, huomaat pian, että flow-tila on sinulle samalla tavalla arkipäivää kuin pienille lapsillekin.

PS. Parin viikon päästä 24.1. ilmestyvässä esikoiskirjassani Tee itsestäsi mestariajattelija löytyy lisää vinkkejä flow-tilaan pääsemiseksi. Tutustu kirjaan täältä.

Lapsi on oivallinen flow-opettaja

09/01/2012

8 kommenttia

Viisivuotias tyttäreni on flow-kanavassa pysyttelyn mestari. Sen lisäksi, että hän osaa uppoutua Aku Ankan lukemisesta balettipiruetteihin oman viretilansa mukaan, hän osaa myös hyödyntää sosiaalista lähiympäristöä flow-tilassa pysyttelemiseen. Toisin sanoen: kun tytöllä on tylsää, hän tulee nykäisemään hihasta ja sanoo “Mulla ei oo mitään tekemistä”. Ja vastaavasti, jos homma ei ota sujuakseen omin voimin, kuuluu lelukasan keskeltä pian: “Isi, tuu auttaan!”

Flow-tila syntyy silloin, kun taidot ja tehtävän vastus ovat tasapainossa.

Hämmästelen kerta toisensa jälkeen sitä, miten luonnollista flow-tilassa pysyttely on lapsille, ja miten nopeasti he reagoivat siihen, jos homma ei suju, tai jos virikkeitä ei ole riittävästi. Samaten on mielestäni ihmeellistä, miten meidät aikuiset on opetettu pois näistä sinänsä hyvin käyttökelpoisista flow-kanavan ylläpidon mekanismeista.

Jos omat voimat eivät nimittäin riitä uusien virikkeiden löytämiseen, on kaverille kilauttaminen oivallinen keino. Samaten työpaikalla Facebook-syövereihin tai miinaharavan pariin sukeltaminen palauttaa harvoin flow-kanavaan, kun taas lisävastuksen hakeminen esimerkiksi kollegalta voisi palauttaa virtaustilan hyvinkin nopeasti.

Sama pätee myös toisin päin. Meidät on opetettu ajattelemaan, että avunpyyntö on merkki omasta osaamisen puutteesta. Tosi asiassa osaaminen syntyy juuri työskentelemällä flow-kanavassa. Sisukas hampaan pureminen ei siis tuota loppujen lopuksi kuin päänsärkyä: hakemalla apua liian haastavaan tehtävään sujuu tehtäväkin sukkelasti.

Sosiaalisen lähipiirin hyödyntäminen on kuitenkin vain yksi menetelmä flow-kanavan ylläpitämiseksi. Flow:n löytämiseksi ja sen ylläpitämiseksi on mahdollista rakentaa rikas työskentely-ympäristö, jonka avulla on mahdollista suunnata oma huomio viretilan ja tehtävän haastavuuden mukaan niin, että tuloksena on jatkuva flow-tila. Näistä menetelmistä lisää keskiviikon blogikirjoituksessa.

Pieniä ajatuksia vuoden loppuun

16/12/2011

8 kommenttia

Ihmiset eivät ole koneita. Jokaisella on oma intohimo. Löytämällä oman intohimosi ja selvittämällä, miten voit olla sen avulla muille hyödyksi pääset käsiksi palkitsevaan ja antoisaan elämään. Kun vielä tasapainotat tehtävän vaativuustason taitojesi kanssa, työskentelet päivät pitkät flow-kanavassa – ihmisenä olon optimitilassa.

Taidot kasvavat harjoitusten kautta. Myös älykkyys on taito, jonka voi oppia. Lisäksi äly kasvaa positiivisten odotusten kautta. Opettelemalla positiivista ajattelua myös löydät nopeasti ratkaisut ongelmiin – ratkaisukeskeisesti ajattelemalla ei mikään ole mahdotonta. Jokainen on erityisyksilö: jokaiselle on olemassa jokin intohimoinen juttu, joka kannattelee elämää kun sen löytää. Jos et ole löytänyt sitä vielä, jatka etsimistä – äläkä tyydy vähempään.

PS. Ajattelun ammattilainen joululomailee. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 9.1.2012. Lämmintä joulua ja antoisaa uutta vuotta kaikille!

Jokainen ihminen on erityisyksilö

14/12/2011

6 kommenttia

Meillä on kaksi voimallista valtavirtakulttuuria, jotka ohjaavat käsitystä yksilöllisyydestä. Erityisesti Amerikassa suosioon on noussut alun perin Kreikasta kumpuava sankarikulttuuri. Sankarikulttuuri korostaa erityisyksilöitä, jotka nousevat ryhmän yläpuolelle. John McClane, Rambo ja Akilleus osoittavat kaikki olevansa ensiluokkaisia kansalaisia tavisten laotessa sotakentillä.

Suomeen on puolestaan juurtunut slaavilaisperäinen ryhmähenki, jonka mukaan ketään ei saisi nostaa ryhmän yläpuolelle. Se tiivistyy lauselmaan: “Kuka sinä oikein luulet olevasi?” Suomalaisessa kulttuurissa normi on tasapäisyys – ja siitä irti rimpuileminen vaatii vähintään nallewahlroosilaisen egon.

Amerikassa siis pyritään kannustamaan huippujen syntymistä. Suomessa taas halutaan lanata kaikki samalle viivalle. Kumpikaan strategia ei kuitenkaan toimi kovin hyvin. Ensimmäisestä seuraa jyrkkää eriarvoisuutta. Toisesta puolestaan latteaa tasapäisyyttä. Sitä paitsi, on olemassa kolmaskin vaihtoehto. Sivuutetaan sekä eriarvoistaminen että tasapäistäminen.

Joka ikinen ihminen on erityisyksilö.

Kuka tahansa voi päästä omassa intohimossaan flow-kanavaan ja kehittyä alansa huipputekijäksi. Juuri sinun huippukohtasi liittyy kuitenkin ennen kaikkea temperamenttiisi – ei koulutukseesi tai siihen, mitä muut sinulta odottavat. Joitakin temperamentista kumpuava kutsumus ohjaa punaiselle matolle tai hiukkaskiihdyttimen ääreen. Toisille flow-kanava löytyy puolestaan trukin puikoista tai putkia rassaten. Kysymys kuuluukin: kuinka sinusta voi tulla paras mahdollinen sinä?

Me myös tarvitsemme näitä todellisia erityisyksilöitä. Jos putkesi paukahtavat, haluatko, että hommaa hoitaa mieluummin duuniinsa leipääntynyt potentiaalinen rokkitähti, vai putkimiehen hommista intohimoisesti pikkunappulasta unelmoinut ammattilainen?

Jokaisen ihmisen arvo on prikulleen sama. Todellista osaamista ruokkivassa yhteiskunnassa ei ole Gaussin käyrää, eikä tähdenlentoja. Osaavassa yhteiskunnassa jokainen on oman alansa supertähti – oli sitten kyse kvanttifysiikasta tai trukin kuljettamisesta. Jokainen ihminen on erityisyksilö.

Ihmisenä olon perustila on flow

12/12/2011

13 kommenttia

Steve Jobs kertoi elämänkerrassaan jutun neljännen luokan opettajastaan. Jobs oli ala-asteella pahemman luokan häirikkö. Neljännen luokan opettaja tajusi kuitenkin, ettei Jobs ollut pikkugangsteri. Poika oli vain turhautunut, koska hänellä oli tylsää. Opettaja alkoi antaa pikku-Jobsille lisätehtäviä ja niin hän rauhoittui tunneilla. Jobs totesi, että ilman opettajaansa hänestä olisi todennäköisesti tullut taparikollinen.

Gillian Lynne oli puolestaan saanut diagnoosin ylivilkkaudesta. Tyttö ei pärjännyt koulussa, koska hän ei meinannut pysyä tunneilla millään paikoilla. Tytön onneksi hoitava lääkäri vaihtui. Kun uusi lääkäri kutsui tytön äidin luokseen, hän napsautti radion päälle ja poistui huoneesta. Pikku-Gillian ponnahti saman tien pystyyn ja alkoi tanssia. ”Arvon rouva”, sanoi lääkäri, ”tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.” Äiti kiikutti pikkutytön tanssitunneille. Lopulta hänestä tuli maailmankuulu tanssija ja koreografi, jonka kädenjälkeä saadaan ihastella muun muassa menestysmusikaaleissa Cats ja Phantom of the Opera.

Mutta kuinka monelle turhautuneelle tai ylivilkkaalle lapselle käy huonommin kuin Jobsille tai Lynnelle? On ihan päätöntä, että ajattelemme yhä, että tylsistyminen ja turhautuminen ovat osa normaalin ihmisen elämää.

Normaalin elämän ei kuulu olla turhauttavaa.

Steve Jobs, Gillian Lynne ja lukemattomat muut maailman huipputekijät ovat onnekkaita: niitä, joiden ympäristö on tajunnut heidän erityisyytensä. Mutta kuinka monta potentiaalista huippua istuu tällä hetkellä linnassa lusimassa, koska kukaan ei hoksannut antaa vähän enemän tekemistä, vähän enemmän vastusta? Ja vastaavasti, kuinka moni syrjäytyy, kun taitotaso ei yllä Gaussin käyrän keskikohtaan levottomien jalkojen tähden? Tämä on erityisen hälyttävää siksi, että vastaus sekä yli- että alisuorittajille on prikulleen sama: taitotason sovittaminen omaan nykytilaan. Tästä alkaa kasvu, jonka seurauksena niin huiput kuin pahnanpohjimmaiset ampaisevat raketin lailla oman alansa huipuiksi.

Mihaly Csikszentmihalyin tutkimuksissaan löytämä flow-kanava osoittaa sen, että kuka tahansa pystyy kehittymään haluamallaan alalla. Alkuasetelma ei ratkaise lopputulosta: hitaalle oppilaalle vastusta lasketaan, ja nopealle sitä nostetaan. Näin kukaan ei turhaudu, eikä kukaan putoa kelkasta. Ja kun oppilas pääsee flow-kanavaan, kehitys tapahtuu kuin itsestään. Tästä ihmisen hermoston toimintaperusteet pitävät huolen.

Joka ikisellä ihmisellä on jokin sellainen asia, johon hän voi suhtautua intohimoisesti. Harjoittelemalla alaansa flow-kanavassa kuka tahansa pystyy kehittymään oman alansa huipputekijäksi. Tyhmyys tai fiksuus riippuu tarkalleen siitä, pääseekö ihminen toimimaan omalla optimitasollaan. Flow-kanavassa kehitystä tapahtuu. Sen ulkopuolella oppi tyrehtyy.

Ei ole olemassa tyhmiä tai fiksuja ihmisiä – on vain tyhmiä tai fiksuja tapoja toimia. Tylsistyminen ja turhautuminen tönivät ihmisen pois optimitilasta – ja siihen takaisin pääsyyn on yksinkertainen ratkaisu: tekemisen haastavuuden suhteuttaminen todelliseen taitotasoon. Turhautumisen aika on ohi. Ihmisenä olon perustila on flow.

10 klassikkoa ajattelun ammattilaiselle

09/12/2011

4 kommenttia

Periaatteessa olen sitä mieltä, että lukemisen pitäisi olla aina innostavaa – ihminen kun ei opi, jollei ole kiinnostunut lukemastaan. Tästä syystä jokaista kirjaa ei kannata lähilukea. Käyttämällä erilaisia lukutekniikoita, jopa puisevista tiiliskivistä saa parhaat palat irti.

On kuitenkin nähdäkseni olemassa poikkeus, joka tekee säännön: klassikkokirjallisuus. Klassikot kannattaa nimittäin lähilukea kahdesta syystä, vaikka ne olisivat kuinka raskaita tahansa. Ensinnäkin, ne valottavat koko kulttuurimme ajattelutapaa: monen arjen uskomuksen juuret ovat klassikkoteksteissä. Toisekseen, klassikot ovat usein aivan erilaisia kuin olemme ajatelleet.

Tässä siis lista kymmenestä sellaisesta klassikkokirjasta, jotka kannattaa lähilukea senkin uhalla, että välillä haukotuttaisi.

1. Homeros: Ilias ja Odysseia

Homeroksen teospari säteilee lähes koko länsimaisen kertomakirjallisuuden taustalla. Vaikka Ilias muistuttaakin graafisuudessaan paikoin splatter-elokuvia, luo se kirkkaan ajankuvan antiikin kaupunkivaltioiden Kreikasta. Odysseuksen harharetket puolestaan loivat pohjan kertomatyylille, jota ovat sittemmin hyödyntäneet niin J.R.R. Tolkien kuin George Lucaskin.

2. Platon: Apologia

Platonin kirjoittama Sokrateen puolustuspuhe linjaa klassisia teemoja filosofin roolista viisauden todelliseen luonteeseen. Puheessa Sokrates osoittaa, että viisas ymmärtää ennen kaikkea oman tietämyksensä rajallisuuden.

3. Aristoteles: Ensimmäinen ja toinen analytiikka

Teoksissaan Aristoteles käy läpi syllogistisen logiikan pätevät kuviot yksityiskohtaisesti. Samalla hän laskee kivijalan koko länsimaiselle ajattelulle: Aristoteleen logiikkaa käytettiin lähes kaksi tuhatta vuotta ennen kuin moderni logiikka sivuutti sen.

4. Aristoteles: Retoriikka

Aristoteleen toinen klassikkoteos, jossa hän esittelee kuulun retorisen jaottelun ethokseen, pathokseen ja logokseen. Yhä nykyäänkin puhetaito-opeissa tavattu erottelu antaa tehokkaat työkalut vakuttavaan puheeseen ja taitavaan sanankäyttöön.

5. Ovidius: Metamorfoosit

Ovidiuksen klassikkoeepos on varsinainen kreikkalaisen mytologian aarreaitta. Tiettävästi vanhimmassa Kreikan mytologiaa summaavassa teoksessa Ovidius käy läpi klassikkomyytit Ikaruksesta Minotaurokseen, Araknesta Zeuksen villeihin hamesankariretkiin. Ovidiuksen heksamitainen kieli on myös lennokasta ja vitsikästä.

6. Dante: Jumalainen näytelmä

On vaikea arvioida, kuinka iso osa länsimaisesta maallistuneesta uskontokuvastosta on peräisin Danten teoksesta. Jumalaisessa näytelmässä Dante kulkee klassikkokirjailija Vergiliuksen ja Danten naisihanteen Beatricen johdattamina läpi helvetin, kiirastulen ja lopulta taivaan. Danten perusteosta on jopa kutsuttu viidenneksi evankeliumiksi.

7. William Shakespeare: Romeo ja Julia

Ovidiuksen teoksesta alun perin löytyvän Pyramuksen ja Thisben tarinan versiointi kuuluu tietysti maailmanhistorian klassikoihin. Antiikin tragediasta ponnistava Shakespeare-klassikko on varsinainen kielen lennokkuuden aarreaitta, jonka tarina ei jätä ketään kylmäksi.

8. Immanuel Kant: Puhtaan järjen kritiikki

Pääteoksessaan Kant esittelee transsendentaalifilosofiansa perusperiaatteet. Kantin kopernikaaninen kumous jakoi filosofian jatkumon kahtia: yhtäällä kehitys jatkui klassisella aristoteelisella pohjalla. Toisaalla uudenlainen filosofinen ajattelu versoi Kantin pohdinnoista ja synnytti kokonaan uusia ajatussuuntia pragmatismista eksistentialismiin.

9. Charles Darwin: Lajien synty

Nykyaikaista tieteellistä ajattelua ei voi ymmärtää irrallaan Darwinista. Siinä, missä Kant mullisti filosofisen ajattelun heiluttamalla klassisen aprioristisen ajattelun kivijalkaa, antoi Darwin huutia luomisopeille kehittämällä johdonmukaisen tavan selittää, miten eliölajit voivat kehittyä riittävän ajanjakson aikana spontaanisti. Teos sisältää paljon yksityiskohtaista kasvi- ja eläintieteellistä pohdintaa, mutta sen esittelemä perusperiaate on yhä yhtä ajankohtainen kuin toista sataa vuotta sitten.

10. Ludwig Wittgenstein: Tractatus logico-philosophicus

Usein 1900-luvun merkittävimpänä filosofisena teoksena pidetty Wittgensteinin Tractatus yhdistelee formaalin logiikan koukeroita erikoisiin Kierkegaard-vaikutteisiin filosofisiin käänteisiin ja jopa suoranaiseen mystiikkaan. Aforistisessa lausekokoelmassa Wittgenstein loi perustan loogisen positivismin ajatussuunnalle ja samalla mullisti koko länsimaisen käsityksen filosofian luonteesta. Erityisesti teoksen loppupään pohdinnat kielen ja maailman suhteesta ovat kaikkien aikojen filosofisia helmiä.

Digitaalinen imperatiivi

07/12/2011

7 kommenttia

Immanuel Kantin moraalifilosofian kulmakivi oli kategorinen imperatiivi: “Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin ulottaa yleiseksi laiksi”. Kantin imperatiivi eli käskylause on muunnelma monesta uskonnosta löytyvästä kultaisesta säännöstä: “Älä tee toiselle sitä, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän”. Toisin sanoen, aina tulisi toimia niin, että mitä ikinä teet, voisit elää sen kanssa, että myös muut tekevät niin.

Kantia on kritisoitu käskylauseestaan. Kuuluisin kritiikki koskee valehtelua. Kantin mukaan valehtelu ei ole koskaan oikeutettua. Vaikka murhaaja tulisi ovelle kysymään, onko veljesi kotona, tulisi sinun vastata kategorisen imperatiivin nojalla totuudellisesti – vaikka se maksaisi veljesi elämän. Maalaisjärjellä tässä ei tietenkään ole mitään tolkkua.

Yleisesti ottaen kategorinen imperatiivi on kuitenkin hyvä elämän ohjenuora. Pääsääntöisesti on hyvä idea toimia niin, että et tee toiselle sellaista, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän.

Voi myös hyvin olla, ettei pian ole oikein parempaakaan vaihtoehtoa.

Nykyaikana yksityisyys alkaa muuttua katoavaksi luonnonvaraksi. Facebook tallentaa kaikki liikkeesi internetissä. Kuka vaan voi napata kännitörttöilyistä kuvan kännykkäkameralla. GPS-satelliitit seuraavat sijaintiasi ja kadunvarsikamerat kuvaavat liikkeitäsi. Ei mene enää pitkään, ennen kuin joka ikinen on tauotta jonkin valvontalaitteen silmän alaisena.

Monet ajattelevat, että tämä on isoveliyhteiskunnan alku. Toki jos valtaan pääsee totalitaarinen hallinto, on se yhdistettynä aukottomaan valvontajärjestelmään skenaario, joka saisi jopa George Orwellin puntit tutisemaan. Mutta liberaalissa yhteiskunnassa, joka sallii monen näköisiä, värisiä ja monenlaisilla tavoilla suuntautuneita ihmisiä ei valvonta tai sen uhka kenties ole lainkaan niin huono juttu kuin luulisi.

Voi nimittäin olla, että digikattavuus synnyttää uudenlaisen motivaation seurata Kantin käskylausetta. Kenties lähitulevaisuudessa meitä ohjaakin digitaalinen imperatiivi: “Toimi aina niin, että toimintasi voitaisiin julkaista sellaisenaan Facebook-seinälläsi.”

Perususkomusten äärellä

05/12/2011

14 kommenttia

Väittelen runsaan viikon päästä filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa. Olen käsitellyt tässä blogissa aika vähän väitöskirjatutkimukseni kiemuroita, vaikka ne ajoittain tulevatkin välillisesti erilaisissa yhteyksissä esiin. Ajattelin yrittää nyt väitöksen kunniaksi valottaa tässä, mistä tutkimuksessa on kyse.

Mitkä ovat sellaisia perususkomuksia, joista emme tingi mistään hinnasta?

Minkä tähden otamme esimerkiksi matematiikan ja logiikan totuudet annettuina? Siis että 2 + 2 = 4 tai että jokin ei voi olla ja olla olematta yhtä aikaa? Tämä voi tuntua tyhjänpäiväiseltä saivartelulta, kunnes tarkastellaan tilanteita, joissa tällaiset sinänsä itsestään selvät totuudet eivät pädekään. Esimerkiksi kvanttifysiikasta voidaan johtaa lauseita, joiden mukaan asiantilat ovat ja ovat olematta yhtä aikaa.

Tällaisiin totuuksiin kohdistuvaa tietoa nimitetään usein filosofiassa a priori tiedoksi – siitä siis väitöskirjani nimi Pragmatic A Priori Knowledge. Mielestäni tämä on ollut hurjan mielenkiintoinen tutkimuskohde. Myös tutkimuksen tulokset olivat aika kiinnostavia. Kävi nimittäin ilmi, että jopa fundamentaalisimpien perususkomustemme taustalla on oma sitoumuksemme näiden uskomusten totuuteen. Toisin sanoen, 2 + 2 on 4 juuri siitä syystä, ettemme suostu ajattelemaan toisin.

Kun tarkastellaan a priori tiedon luonnetta ja niitä käytäntöjä, joissa sillä on merkitystä, kuten matematiikkaa, logiikkaa ja käsitteiden määrittelemistä, käy pian ilmi, että perustavanlaatuisin syy sitoutua näissä käytännöissä vallitseviin totuuksiin on siinä, että niistä on meille hyötyä.

Perususkomusten luonne on käytännön sanelema: pidämme kiinni matemaattisista tai loogisista totuuksista, koska ne palvelevat tarkoitusperiämme. Joskus joudumme kuitenkin muokkaamaan käsityksiämme. Eukleideen geometria joutui antamaan tietä Riemannille. Newtonin sievä mekaniikka jousti Planckin, Bohrin ja Heisenbergin tulosten tieltä. Ja eipä Pluto-parkakaan ole enää planeetta: planeetan käsite kun määriteltiin vuonna 2006 uudelleen.

Tästä seuraa, ettei mikään käsitejärjestelmä ole itsessään todempi kuin toinen – totuus seuraa vasta kun asioita tarkastellaan jonkin itsessään johdonmukaisen käsitejärjestelmän puitteissa. Näin ollen tieteeseen perustuva maailmankuva on prikulleen yhtä tosi kuin vaikkapa uskonnollinenkin. Arvioinnin kriteerinä voi olla vain se, miten hyvin käsitejärjestelmät palvelevat tarkoituksiamme.

Ihmisten tarkoitukset voivat olla toisistaan kovin erilaiset. Ymmärtääksemme toisiamme meidän täytyy siis tajuta, että tapamme tarkastella maailmaa voivat olla valtavan erilaiset: mikä on yhden ihmisen pyrkimyksille hedelmällisin tarkastelutapa voi toiselle olla silkkaa hölynpölyä. Se, mihin käsitteisiin sitoudumme, ja mitkä a priori tiedettävät uskomukset teemme näin tosiksi, riippuu omista pyrkimyksistämme. Kysymys on viime kädessä pragmaattinen.

PS. Väitöstilaisuus pidetään Jyväskylän yliopiston Historica-rakennuksen salissa H320 perjantaina 16.12. klo 14:15 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Robert Sinclair (Brooklyn College) ja kustoksena professori Mikko Yrjönsuuri (Jyväskylän yliopisto). Tilaisuuteen on vapaa pääsy.