Category Archives: Hyvinvointi

3 tapaa suodattaa verkkometeliä

07/06/2010

1 kommentti

Internetistä löytyy nykyään valtava määrä hyödyllistä informaatiota. Ongelmana on, että käyttökelpoinen informaatio hukkuu usein verkkomelun alle. Jyvät on vaikea seuloa akanoista kun mainokset huutavat verkkosivujen vierustalta ja Facebook täyttyy toinen toistaan turhemmista statuspäivityksistä. Ohessa kolme vinkkiä, joilla saat verkkomelun laantumaan ja löydät verkosta nopeasti tarvitsemasi.

1. Käytä mainossuodatinta

Verkkomainonta yleistyy jatkuvasti. Nykyään voi yhä harvemmalla verkkosivustolla vierailla törmäämättä turhanpäiväisiin mainosbannereihin. Onneksi verkkomainonnan saa kuriin yksinkertaisella keinolla: käyttämällä mainossuodatinta.

Jos selaimesi on Firefox, kannattaa hyödyntää adblock-laajennusta. Se blokkaa mainokset ja tekee tietokoneestasi myös turvallisemman käyttää. Valtavirtasivustoja lukuun ottamatta et voi koskaan olla täysin varma, ettei mainosbanneri sisällä haittakoodia. Lataa Adblock Plus täältä.

Mac-käyttäjän kannattaa puolestaan asentaa Glimmerblocker. Se blokkaa käyttöjärjestelmätasolla valtaosan mainoksista ilman, että joudut asentamaan selaimeesi mitään ylimääräisiä kikkareita. Glimmerblockerin voit ladata täältä.

2. Piilota turhat Facebook-päivitykset

Facebook on upea tapa verkottua vanhojen ja uusien ystävien kanssa. Ongelmana on, että kaikki ystäväsi eivät tuota Facebookissa sinulle hyödyllistä informaatiota. Jatkuva omien ongelmien päivitteleminen tai zombie-kutsujen lähettely muuttuu pian rasittavaksi – mutta muuten kivaa kaveria ei tekisi mieli lempata pois Facebook-frendeistäkään.

Tässä avuksi tulee Facebookin loistava hide-toiminto. Jos ystäväsi päivittää jatkuvasti itsellesi mielenkiinnottomia statuspäivityksiä, piilota ne. Näin et joudu jatkuvaan valituspommitukseen tai zombihyökkäykseen – mutta säilytät silti Facebookin tarjoaman yhteydenpitokanavan. Hide-toiminto löytyy viemällä hiiri statuspäivityksen oikealle puolelle.

3. Hyödynnä laajennettua mieltäsi

Voit myös rakentaa verkkoon erilaisia rajapintoja, jotka tuottavat sinulle jatkuvasti uutta ja käyttökelpoista informaatiota. Hesarin verkkosivun avaamalla et voi koskaan tietää, löydätkö sieltä jotain mielenkiintoista. Käyttämällä Twitteriä kollektiivisena alitajuntana tai rakentamalla iGoogleen laaja-alaisen uutissivun takaat, että surffaamisesi tuottaa jatkuvasti uutta ja hyödyllistä informaatiota.

Lisää vinkkejä informaatiokohinan vähentämiseksi ja tietoverkon hyödyntämiseksi löydät Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaasta. Voit ladata sen maksutta täältä.

Kuinka luen tehokkaasti?

04/06/2010

3 kommenttia

Lukeminen jakaa ihmiset usein jyrkästi kahtia. Yhdet eivät voisi kuvitellakaan kesälomaa ilman kassillista kirjoja. Toisille taas sivunkääntäminen on tolkutonta tervanjuontia. Mitä järkeä on kirjojen lukemisessa, kun voi katsoa televisiota?

Kirjojen kansiin on kuitenkin tallennettu valtava määrä ihmiskunnan henkistä pääomaa. Kaltaiselleni lukutoukalle tiedon ja tarinoiden ylenpalttinen määrä aiheuttaa ajoittain jopa huimausta: eihän tuota tietomäärää ehdi kukaan käydä eläessään läpi! Ei niin, ja siksi lukutoukalle tekeekin hyvää opetella erilaisia lukutapoja, jotta kirjasta saa kaiken irti.

Esittelen seuraavassa kolme erilaista lukutapaa, joista kannattaa valita tarpeisiisi soveliain menetelmä kutakin lukemaasi kirjaa tai artikkelia varten.

1. Lineaarinen lukutapa

Lineaarinen lukeminen tarkoittaa perinteistä lukemista. Kirja aloitetaan ensimmäiseltä sivulta, luetaan sivu kerrallaan ja lopuksi käännetään viimeinen sivu. Tämä menetelmä sopii hyvin dekkareihin ja muuhun kertovaan kirjallisuuteen. Tietokirjallisuuden puolella lineaarinen lukutapa puree klassikoihin, joista et etsi erityisesti jotain tietoa, vaan joihin tutustut yleissivistyksen vuoksi. Jos siis jännität ratkaisua Sherlock Holmes -romaaniin tai avarrat yleissivistystäsi Puhtaan järjen kritiikillä, on lineaarinen lukutapa todennäköisesti soveliain.

2. Selailu

Tietotyöläinen tarttuu kuitenkin usein kirjaan saadakseen sieltä selville tiettyä informaatiota. Kysymys kaipaa vastausta, jonkin mysteerin ymmärrys valaisua. Tällöin ei kirjoja kannata lukea kannesta kanteen vain siltä varalta, että niistä löytyisi jotakin käyttökelpoista. Aikaa menisi hukkaan aivan liikaa, ja mikä pahinta, lukemisesta tulisi kirjoihin vieraantuneille tuttua tervanjuontia. Avuksi tuleekin selailu.

Selatessa asetat itsellesi jonkin tai joitakin yksinkertaisia kysymyksiä, joihin haet vastausta. Sitten silmäilet läpi sisällysluettelon ja sivu tai kaksi kerrallaan otsikoita, kappaleiden ensimmäisiä lauseita ja niin edelleen. Jos jokin tärppää, voit syventyä löytämääsi paremminkin lukemalla lineaarisesti.

Selailu on muodostumassa myös verkkosukupolven ensisijaiseksi lukutavaksi. Verkkosivuihin kannattaakin tutustua silmäilemällä ensin linkkejä, otsikoita ja kappaleiden ensimmäisiä lauseita. Ja jos jokin tärppää, voi verkkoa tutkia sitten ihan perinteiseen tapaan.

3. Pikalukeminen

Pikalukeminen on tietotyöläisen elinehto. Pikalukemalla säästät huomattavasti aikaa sivuuttamalla tarpeettoman informaation. Näin myös syvennyt entistä paremmin tarvitsemaasi.

Pikalukeminen on metodi, joka sijaitsee jossakin selailun ja lineaarisen lukutavan välissä. Pikalukumetodeja on lukuisia. Hyvä tapa pikalukea on pitää katse suurin piirtein keskellä sivua ja liikuttaa silmiä rivi riviltä kohtalaisen ripeään tahtiin. Aina kun silmiisi osuu jotakin huomiotasi kiinnittävää, paneudu siihen niin pitkään, kuin se tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Jatka sitten taas pikalukemista.

Pikalukemisessa auttaa myös, jos tiedät mitä olet hakemassa kirjasta. Se ei sovellu kovinkaan hyvin yleiseen kirjallisuuteen tutustumiseen – mutta esimerkiksi tenttikirjaan tai opinnäytteen kommenttikirjallisuuteen tutustumisessa on pikalukeminen lyömätön menetelmä.

Ihminen opi jollei hän halua oppia. Siksi sen historiankirjan sivujenkääntely ei yksin siirrä informaatiota oppilaan päähän. Tällöin pikalukeminen voi toimia lineaarista lukutapaa tehokkaammin: ketterällä lukutavalla huomio kiinnittyy nopeasti mielenkiintoisiin asioihin, ja ne jäävät päähän. Muutoin myös mielenkiintoinen asia olisi saattanut jäädä tervanjuonnin jalkoihin.

On kuitenkin vaikeaa kuvitella, että pikalukeminen voisi kokonaan korvata esimerkiksi lukutavan. Käyttämällä Baskervillen koiraan kokonaisuudessaan tunnin saat tuskin dekkarista samalla tavoin irti, kuin jännittämällä päiväkaupalla sen parissa.

Lukemisen iloa!

Opimmeko tekemään oikein tekemällä väärin?

02/06/2010

Jätä kommentti

Liisa hyppäsi kaninkoloon ja päätyi Ihmemaahan. Siellä hän päätyi juttusille Hullun Hatuntekijän kanssa.*

Liisa: Kotona ihmiset opiskelevat sitä, missä ovat huonoja, jotta he oppisivat, missä he ovat hyviä. Aikuiset kertovat, mitä teimme väärin, jottemme enää tekisi sitä uudestaan.

Hatuntekijä: Sepä merkillistä! Minä luulin, että oppiaksesi hyväksi jossain, sinun pitäisi opiskella sitä, missä olet hyvä. Ja kun opiskelet sitä, tulet siinä paremmaksi. Miksi ihmeessä joku haluaisi tulla jossakin paremmiksi – ja sitten olla koskaan tekemättä sitä? Mutta jatka ihmeessä.

Liisa: Kukaan ei kannusta meitä oppimaan siitä, mitä teemme oikein. Meidän pitäisi vain oppia siitä, missä teemme väärin. Saamme kyllä opiskella toisten onnistumisista. Joskus meitä käsketään jopa kopioimaan heitä.

Hatuntekijä: Mutta sehän on huijaamista!

Liisa: Niin. Näyttää siltä, että maailmani on mullin mallin. Oppiakseni jotain minun täytyy ensin tehdä jotain väärin. Ja jättämällä sitten vastaisuudessa tekemättä väärin, saatan pärjätä. Mutta paljon mieluummin oppisin tekemään oikein heti ensi yrittämällä?

*Tarina on mukailtu Lewis Carrollin klassikkoromaanin pohjalta.

Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?

31/05/2010

21 kommenttia

Ikiaikainen inhimillinen mysteeri kuuluu näin: ”Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?” Isaiah Berlin esittää esseessään ”The Hedgehog and the Fox”, että ihmisiä on kahdenlaisia. On siilejä, ja on kettuja. Jaottelu perustuu kreikkalaisrunoilija Arkhilokhoksen toteamaan: ”Kettu tietää monia asioita. Siili tietää yhden ison asian.”

Kettua nälättää ja se vaanii siiliä. Se keksii toinen toistaan nokkelampia juonia siilin pään menoksi. Se piiloutuu puskaan ja hyökkää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se vaanii kalliolla ja hyppää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se raahaa pieniä marjoja polulle siilin syötäviksi ja kaivaa kuopan, jossa odottaa. Siilin siinä marjoja mutustaessa kettu ponkaisee kimppuun – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi.

Nykyaikana valtava enemmistö meistä on kettuja: osaamme yhtä sun toista, mutta emme ole mestareita missään. Lisäksi iso osa hääräämisestämme perustuu ulkoa tuleviin paineisiin ja vaatimuksiin. Tällöin kettuus edesauttaa omaa hyvinvointiamme vain välivaiheena kohti omaa siilikonseptia.

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et tiedä, mitä tarkkaan haluat, kokeile kaikenlaista. Mutta kun alat saada kiinni siitä, mitkä asiat ajavat juuri sinun elämääsi eteenpäin, laita itsesi juuri niihin likoon. Tässä auttaa siilikonsepti.

Jim Collins esittelee siilikonseptin periaatteet kirjassaan Good to Great. Siilikonseptisi sijaitsee kolmen tärkeän osa-alueen risteyskohdassa. Ensinnäkin, se on jotain, jossa olet taitava. Toisekseen, se on jotain, josta on hyötyä muille. Aristoteleen sanotaan sanoneen näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet.” Kolmanneksi, se on jotain, jota haluat tehdä intohimoisesti. Näistä kolmas on ehdottomasti tärkein.

Jos tunnistat oman intohimosi kohteen, olet jo puolimatkassa kohti siilikonseptia. Kun tiedät, mitä haluat, ja teet sitä päivittäin, tulee siilikonseptin viimeisestä osasta itse asiassa ensimmäisen perusta. Kun teet jotakin intohimoisesti vuodesta toiseen, harjaannut siinä väistämättä lopulta riittävän taitavaksi.

Anders Ericssonin 1993 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että joka ikinen maailman huipulla hääräävä tieteilijä, taiteilija tai urheilija oli harjoitellut vähintään 10 000 tuntia. Näin Aristoteleen lausahdus muuntuu maksiimiksi: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.”

Kun tiedät, mitä haluat tehdä, ja olet tehnyt sitä riittävän pitkään, tarvitsee sinun vielä keksiä yksi asia: mitä hyötyä osaamisestasi on muille. Kun osaamisesi täyttää todellisen tarpeen, löydät automaattisesti paikan yhteiskunnassamme ja saat palkkaa siitä, mitä haluat tehdä kaikkein eniten maailmassa.

Tässä avuksi on ennen kaikkea avoimuus ja uteliaisuus. Pidä silmällä, mistä muut ihmiset ovat kiinnostuneita. Tee muistiinpanoja, lue laajalti kirjallisuutta ja pistä merkille sellaiset ammatinvalinnat, jotka istuvat intohimosi kanssa yksiin. Ja jos unelma-ammattiasi ei ole vielä olemassa, voit kartoittaa mahdollisuuksiasi esimerkiksi yrittäjänä. Ammatillinen valinta-avaruus on loppumaton. Kun pidät silmäsi auki, löydät ennen pitkää varmasti sen työn, jossa pääset toteuttamaan siilikonseptiasi – kunhan ensin tiedät, mikä sinua ajaa eteenpäin.

Kun löydät siilikonseptisi, teet päivittäin vain sellaisia asioita, jotka palkitsevat ja jotka kumpuavat omasta ytimestäsi. Siilikonseptisi onkin yksi onnellisen elämän keskeisiä kulmakiviä.

PS. Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin ilmoittautuminen päättyy tänään. Ilmoittaudu seminaariin osoitteessa kesaseminaari@filosofianakatemia.fi. Lataa esite ja lisätietoja täältä.

3 onnistujan ydintaitoa

28/05/2010

2 kommenttia

Vaimoni kävi keväällä erikoisella joogatunnilla. Joogaohjaaja oli esittänyt tunnin aluksi haasteen. Hän totesi, että aika harva joogaajista varmaankaan uskoi pystyvänsä seisomaan käsillään ilman tukea tasan tunnin kuluttua. Aika harva uskoi. Kuinka ollakaan, tunnin kuluttua lähes koko joogaluokka seisoi kuitenkin käsillään ilman tukea, vaimoni mukaan lukien.

Joogagurun mukaan onnistuminen edellytti kolme asiaa. Esittelen seuraavassa nämä kolme onnistujan ydintaitoa.

1. Attitude: asenne

On vain yksi tapa epäonnistua: se on olla yrittämättä. Yksi tärkeimpiä onnistumisen ydintaidoista on asennoitua toimintaan oikein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimeen ryhtyessäsi oletat onnistuvasi ennen pitkää. Se ei tarkoita, että sinun tulisi onnistua ensimmäisellä yrittämällä. Mutta se tarkoittaa, että sitoudut yrittämään sinnikkäästi kunnes onnistut. Asenteen tueksi kannattaakin opetella jokin metodi, jolla muunnat epäonnistumiset osaksi onnistumisprosessia.

Joogatunnilla asenne kumpusi gurun asettamasta haasteesta. Se ravisti joogaajat hereille pyrkimään aktiivisesti kohti aluksi mahdottomalta vaikuttanutta päämäärää.

2. Alignment: menetelmä

Pelkällä yrittämisellä ei saada vielä ihmeitä aikaan. Onnistumiseen tarvitaan myös toimiva menetelmä. Joogatunnilla menetelmä löytyi gurulta. Hän oli vuosien harjoittelun tuloksena oppinut tehokkaan menetelmän käsilläseisontaan. Hän oli myös harjaantunut opettaja, joka osasi jakaa oman osaamisensa toisten kanssa.

Joskus toimiva menetelmä löytyy elämällä: yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein pyörää ei kuitenkaan kannata keksiä uudestaan. Perehtymällä esimerkiksi innostavaan kirjallisuuteen löydät toimivia ja käytössä koeteltuja menetelmiä, jotka voit ottaa heti käyttöösi.

3. Action: toiminta

Et  onnistu, ellet tartu toimeen. Sinun on itse tehtävä se työ, josta onnistuminen seuraa.

Joskus on kuitenkin vaikeaa saada itseäsi liikkeelle. Voi olla, että olet päättänyt juosta puolimaratonin. Kalliit uudenkarheat Karhut odottavat eteisessä, ja verkosta ladattu huippuvalmentajan suunnittelema juoksuohjelma on printattu ja laitettu sinitarralla seinälle. Mutta lenkille päätät aina lähteä huomenna. Ainoa tapa rikkoa viivästelyn syöksykierre on tehdä päätös. Toiminta tapahtuu aina nyt – ei huomenna tai viikon päästä.

Kun löydät itsellesi sopivan päämäärän, asennoidut siihen oikein, harjoittelet tarvittavat menetelmät ja tartut toimeen et voi lopulta kuin onnistua.

Se yksityisyydestä. Mitäs sitten tehdään?

26/05/2010

5 kommenttia

Facebook on tehnyt aika ovelan tempun. Ensin se on verkottanut pitkälti koko länsimaisen maailman. Ja nyt, askel askeleelta, Facebook on riisumassa meitä kaikkia virtuaalisesti alastomiksi. Pian kaikki, mitä sinusta Facebookiin kirjautuu on enemmän tai vähemmän julkista tietoa.

On toki huomattava, että itsensä julkituominen on ollut yhteiskunnassamme alati kasvava trendi muutenkin. Suunta näyttää kuitenkin siltä, että pian et voi enää edes halutessasi säilyttää salaisuuksia. Aika moni on tästä kauhusta kankeana. Dystoopikot siteeraavat vuoron perään Orwellia ja Huxleyta. Ja me muut silmäilemme epäillen tuota tietokoneeseen nykyään jo kiinteäksi pultattua nettikameraa. Joko isoveli valvoo?

Yksityisyys on elintärkeää dogmaattisessa keskusjohtoisessa yhteiskunnassa, joita historiastamme löytyy yltä kyllin. Kun tyranni määrää normit niin tiukalle, ettei kukaan ihminen voi tosiasiassa elää niiden mukaan, on pakko pitää salaisuuksia. Muuten kaikki joutaisivat roviolle. Nykyajan liberaalidemokraattisissa länsimaissa yksityisyys ei kuitenkaan ole enää ehto henkiinjäämiselle.

Demokraattisessa yhteiskunnassa yksityisyyden hälvenemisellä on myös mielenkiintoinen kääntöpuoli. Kuulin taannoin, että amerikkalaispoliitikot eivät enää uskalla valehdella vanhaan malliin televisiohaastatteluissa. Koskaan ei voi tietää, kaivaako vastapuolueen ehdokas seuraavassa vaalitaistossa vanhan haastattelun esiin YouTubesta. Voisiko yksityisyyden hälvenemisestä peräti seurata se, että avoimessa yhteiskunnassa toimittaisiin entistä rehellisemmin ja avoimemmin?

Yksityisyyden puutteeseen tepsii periaatteessa yksinkertainen niksi: elä niin, että koko elämäsi voisi tiedottaa jäännöksettä maailmalle.

Kyse on Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin muunnoksesta Big Brother -sukupolvelle. Königsbergin vanha kettu kun kehotti elämään niin, että jokaisen tekosi voisi ulottaa yleiseksi laiksi.

Ongelma tässä on, että harva meistä kykenee oikeasti tällaiseen ideaaliseen elämään. Jokainen töppää joskus, eikä jäännöksettä julkinen elämä tunnu siksi houkuttelevalta. Tässä apuun tulee kuitenkin yleisyys. Jos käykin ilmi, että – hyvänen aika! – ihan jokainen mokaa joskus, menettävät hölmöilyt merkittävästi shokkiarvoaan. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, ja niin edelleen. Et ole yksin virheidesi kanssa. Kuka tietää, vaikka oppisimme peräti ymmärtämään, että virheiden tekeminen on keskeinen osa omaa kehitystämme.

Tällä hetkellä kehitys näyttää suuntaavan kohti alati avoimempaa yhteiskuntaa. Tähän kehitykseen, niin kuin kaikkeen kehitykseen, liittyy myös ongelmia. En esimerkiksi suosittele tiedottamaan Facebookissa kaksiviikkoisesta kesälomamatkasta jolloin arvokiinteistösi jää tyhjilleen. Nykyaikainen rosvo kun louhii tiedon verkosta käden käänteessä. Kotiin palatessasi voi virtuaalivoron kädenjälki voi näkyä tyhjänä ammottavassa asunnossasi.

Jos kehitys jatkuu nykyistä rataa, on kuitenkin syytä miettiä, mitä sitten tehdään, jos yksityisyys muuttuu pian samanlaiseksi reliikiksi kuin hevosrattaat ja CD-levy. Kaikkeen kehitykseen liittyy hyviä ja huonoja puolia. Kumpaan suuntaan nyt ollaan menossa?

5 kirjaa, jotka muuttavat elämääsi

24/05/2010

7 kommenttia

Oma-apu eli self-help -kirjallisuus on tulvillaan käärmeöljykauppiaita, jotka lupaavat valheellisesti nopeita ja helppoja ratkaisuja ikiaikaisiin elämänongelmiin. Koko kirjallisuudenlaji on tästä syystä leimaantunut hömpäksi. Kuten Seth Godin on todennut, kirja, joka epäonnistuu pyrkiessään muuttamaan sinua saa oma-apuleiman. Jos kirja taas onnistuu pyrkimyksessään, nimike muuttuu oma-avusta loistokirjaksi, jota et lakkaa suosittelemasta lähimmäisillesi. Ero ei siis ole kirjailijan pyrkimyksessä, vaan siinä, miten hyvin hän onnistuu päämäärässään. Parhaat oma-apukirjat käsittelevät todellisia elämänongelmia ja tarjoavat niihin toimivia ratkaisuja. Ohessa viisi loistokirjaa, joihin tutustuminen muuttaa takuulla elämääsi.

1. Stephen R. Covey: 7 Habits of Highly Effective People

Coveyn uraauurtava teos linjaa kestävän ja syvällisen elämän peruspilarit. Covey kehottaa ottamaan vastuuta omista teoistasi, pitämään päämääräsi mielessä ja pyrkimään aina kaikille parhaaseen lopputulokseen. Emme häärää täällä yksin – siksi ainoastaan sinun etuasi palveleva lopputulos tuottaa harvoin kestävää hyvinvointia. Ottamalla vastuuta omasta elämästäsi ja pyrkimällä kaikkien hyvinvointiin kaikki voittavat.

2. David Allen: Getting Things Done

Uraauurtava ajanhallintaeepos, joka kääntää koko ajankäytön hallinnoinnin ajattelutavan nurin niskoin. Allen kehottaa käyttämään kalenteria vain kiinteästi aikaan sidottuihin tehtäviin kuten tapaamisiin. Muut tehtävät pilkotaan pieniksi osiksi ja järjestetään niin, että ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Allen tarjoaa myös monipuolisia neuvoja tehokkaiden arkistojärjestelmien rakentamiseksi. Allenin kirjan lukemalla pystyt pitämään mielesi kirkkaana ja keskittymään täysipainoisesti kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ilman, että muut toimesi tai pöytääsi peittävä paperivuori kuormittaisivat työmuistiasi.

3. Michael Michalko: Thinkertoys

Michalkon fantastinen luovuustekniikkaopas esittelee toinen toistaan käyttökelpoisempia menetelmiä ideoiden synnyttämiseen ja niiden käsittelemiseen. Michalko keskittyy kirjassa fiksusti sekä lineaariseen eli analyyttiseen ajatteluun, että intuitiiviseen ajatteluun. Huomiota saavat niin erilaiset aivomyrskytekniikat kuin rentoutuminen ja keskittyminenkin. Michalkon kirja tarjoaa kattavan valikoiman erinomaisia luovuustekniikoita.

4. Edward de Bono: Lateral Thinking

Jokaisen ongelmia elämässään kohtaavan ehdoton perustaito on lateraalinen ajattelu. Yleensä ajattelumme seuraa entuudestaan tuttuja ja toimiviksi osoittautuneita uria. Koska elämä heittää kuitenkin aina uudenlaisia haasteita vastaan, eivät vanhat mallit monesti toimi. Tällöin onkin hyvä kyetä ketterästi muuttamaan suuntaa ja muokkaamaan omia lähtökohtia. Teoksessaan lateraaliajattelun käsitteen keksinyt de Bono esittelee erilaisia tapoja ajatella lateraalisesti, sekä perustelee hyvin, miksi lateraalinen ajattelu toimii.

5. Juhana Torkki: Puhevalta

Ei riitä, että vain keksit hyviä ideoita. Ne pitää pystyä myös jakamaan toisten kanssa niin, että tulet ymmärretyksi. Tässä auttavat retoriikan työkalut. On hämmentävää, että aika moni retoriikan oppikirja jättää hyödyntämättä omia oppejaan: moni retoriikan opas on nimittäin puisevan tylsä. Torkin loistoteos ei syyllisty tähän helmasyntiin. Se on rikkaalla kielellä kirjoitettu ja viihdyttävä teos, josta saat kattavan käsityksen retoriikan tehokeinoista.

Näin rakennat itsellesi kollektiivisen alitajunnan

19/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta on merkillinen juttu. Yhtäältä vaikuttaa ilmeiseltä, että mieleemme kätkeytyy prosesseja, joista emme ole tietoisia. Toisaalta ajatus tajunnasta, jota ei tajuta, on äkkiseltään kovin ristiriitainen. On kuitenkin selvää, että jostakin päähän pälkähtää milloin minkäkinlaisia ajatuksia. Aivoissamme ja ympäristössämme tapahtuvat prosessit kytkeytyvät ajoittain tietoiseen mieleemme, jolloin voimme ohjata niitä haluamallamme tavalla. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa.

Alitajuista ajattelua voi myös laajentaa hyödyntämällä verkon tarjoamia työkaluja.

Käyttämällä Twitter-palvelua pystyt pienellä vaivalla synnyttämään jatkuvan ideavirran, joka toimii kuin aina vireessä oleva alitajunta. Twitteriin rakennettu kollektiivinen alitajunta pulputtaa mieleesi uusia oivalluksia samalla tavoin kuin biologinen alitajuntasikin.

Twitteristä löytyy valtava joukko maailman huipputekijöitä niin tieteen, taiteen, musiikin kuin urheilunkin saralla. Monet heistä kirjoittavat Twitter-virtaansa mielenkiintoisia oivalluksia, napakoita linkkivinkkejä, innostavia sitaatteja ja osuvia huomioita arjestaan.

Kuvittele, että alitajuntaasi muuttaisivat asustamaan Stephen Hawking, John Cleese ja vaikkapa Lost-TV-sarjan käsikirjoittaja Damon Lindelof. Twitterin avulla se onnistuu käden käänteessä. Samaten löydät Twitteristä teknogurujen pohdintoja, inspiroivia sitaatteja ja esimerkiksi piilaakson tuoreimmat kuulumiset kuukausikaupalla ennen valtamediaa.

Toimi seuraavasti. Tee itsellesi Twitter-tili. Käytä sen jälkeen Twitterin hakutoimintoa ja etsi itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Voit myös selata aihealueittain järjestettyä Twellow-tietokantaa. Tarkista, että löytämäsi ihmisen Twitter-virta sisältää sinua oikeasti kiinnostavaa informaatiota. Jos löytämäsi henkilö twiittaa sinua kiinnostavia juttuja, seuraa häntä.

Kun synnytät noin viidenkymmenen huipputekijän Twitter-kokoelman, saat näiltä huipuilta suoraan ideoita ja inspiraatiota reaaliajassa. Aivan kuin alitajuntaasi olisi muuttanut rekkalastillinen maailman huippuajattelijoita. Tuloksena on kollektiivinen alitajunta, josta saat jatkuvasti uusia oivalluksia.

Lisää linkkejä ajattelun tehostamiseen verkon avulla löydät Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Laiva on lastattu lampailla ja porkkanoilla

14/05/2010

5 kommenttia

Sanotaan, että olet laivan kapteeni. Laiva on lastattu täyteen lampaita ja porkkanoita. Lampaat ovat laivan perässä ja porkkanat keulassa. Jos et tiedä, minne olet kuljettamassa lastiasi, pyörit ympyrää avomerellä. Lopulta lampaat syövät porkkanat, ja miehistösi lampaat. Jos et tiedä, minne olet menossa, et sinne pääsekään.

Ensin kannattaa siis selvittää, missä satamassa lampaille on käyttöä, ja missä porkkanoille. Kun tiedät porkkanasataman ja lammassataman suuntiman, käännät kokan kohti porkkanasatamaa ja annat käskyn posottaa täyttä vauhtia eteenpäin.

Yksin määräsataman tunteminen ei kuitenkaan takaa onnistumista.

Kuinka ollakaan, iltapäivällä iskee myrsky. Se repii purjeet riekaleiksi ja panee moottorin lunastuskuntoon. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, myrskyn perään tulee aivan peilityyntä. Eteenpäin ei pääse edes melomalla.

Päivien juostessa porkkanat mätänevät lopulta ruumaan. Lampailla on nälkä, ja niin on miehistölläsikin. Onneksi miehistösi MacGyver keksii viimein niksin, jolla moottori saadaan pulputtamaan. Pääsette taas liikkeelle. Suuntima on yhä kohti porkkanasatamaa – mutta mitä järkeä sinne on enää mennä? Mädät juurekset on jo kipattu yli laidan.

Visio on elämän tärkeä suunnannäyttäjä. Jos et tiedä, minne olet menossa, pyörit pian ympyrää kuin päätön zombi. Mutta visioinninkin kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos et osaa muuttaa suuntimaa elämän yllättäessä, voit päätyä porkkanasatamaan mukanasi vain laivan täydeltä lampaita.

PS. Kurkkaa tästä Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin esite. Asiaa lampaista ja porkkanoista ja muistakin elikoista – sekä tietysti onnellisuudesta ja merkityksestä. Ilmoittautuminen päättyy 31.5.

Otsikossa asuu tilastoharha

12/05/2010

8 kommenttia

Näyttää kovasti siltä, että kirkko on varsinainen paheen pesä. Viime aikoina otsikoita ovat täyttäneet toinen toistaan järkyttävämmät uutiset erilaisissa uskontokunnissa tapahtuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Näkyvimmin esillä on ollut katolinen kirkko. Tapauksia on myös alkanut ilmaantua ääriliikkeissä ja jopa Suomen omassa kotoisessa luterilaisessa kirkossakin. Otsikot puhuvat selvää kieltään: kirkon siipien suojissa tapahtuu kamalia asioita.

Pieni medialukutaidon oppitunti olisi kuitenkin paikallaan. Lehdistö muotoilee otsikot mahdollisimman myyvästi. Tämä tapahtuu vetoamalla ihmisen primitiivisiin vaistoihin: pelkoon, seksuaaliviettiin, kateuteen. Iskevä otsikko ei varsinaisesti valehtele päin naamaa. Mutta monesti se asemoi sanomansa niin, ettei välittynyt viesti enää juuri tosiseikkoja kumarra.

Asemointi on ikivanha retorinen keino.

Jos sanotaan, että uusi lääke pelastaa käyttäjistä 80% hengen, valtaosa äänestää sen käyttöönoton puolesta. Jos sen sijaan sanotaan, että lääke tappaa 20% käyttäjistä, ei kukaan koske siihen pitkällä tikullakaan. Flunssarokotteita menee metritavarana, kun otsikko huutaa, että USA:ssa kuolee possunuhaan 10 ihmistä päivässä! Jos sama otsake mainitsisi verrokkitietona, että ihan tavallinen kausiflunssa niittää samassa ajassa 174 jenkkiä, voisi paniikki laantua aika haipakkaa.

Kaivelin hieman kirkkoskandaalin tilastoja. Psykiatri Gene Abelin mukaan USA:n valtaväestöstä 1%–5% on syyllistynyt jossakin vaiheessa alaikäisiin liittyvään seksuaalirikokseen. Sama prosentti pätee muun muassa maallisissa auktoriteettiasemissa työskenteleviin, kuten opettajiin tai poliiseihin.

Usein siteeratun John Jay -raportin mukaan USA:n katolisen papiston on väitetty olleen vuosien 1950–2002 aikana epäilyksenalaisena alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista runsaat 10000 kertaa. Vahvistettuja epäilyjä on 4392. Media on vetänyt tästä yksiselitteisen johtopäätöksen: selibaattilupaus ajaa papit paheen tielle. Kun tilaston mittasuhteet laittaa kohdilleen, nousee kuitenkin esiin toisenlainen johtopäätös.

USA:n katolisessa kirkossa työskenteli raportin tarkastelemana ajanjaksona 109 694 pappia. Tällöin epäiltyjen vuosittaisten tapausten prosenttiluku koko papistosta on runsaat neljä prosenttia. Tutkituista tapauksista rikosoikeudelliseen tuomioon johtanutta näyttöä löytyi lopulta vain 252:sta tapauksesta. Varmennettujen tapausten osuus kaikista kirkossa työskentelevistä papeista on siis vain 0.23 prosenttia. Siinä on 252 tapausta liikaa. Mutta suhteutettuna valtaväestöön tilastosta voi päätellä, että katolisen kirkon pappien keskuudessa seksuaalirikokset ovat noin 5-25 kertaa valtaväestöä harvinaisempia.

Toki kirkkojen on kannettava vastuunsa, erityisesti jos ne syyllistyvät salailemaan tällaisia tapauksia – niin kuin on koulujen, kyläyhteisöjen ja ihan tavallisten perheidenkin. Kirkoilla on erityisesti eettisesti vastuullinen rooli, ja siksi on tärkeää, että esiin tulleet tapaukset on nostettu yhteiseen keskusteluun. Asioita tulisi kuitenkin tarkastella oikeissa mittasuhteissa median sosiaalipornahtavan otsikkoräiskinnän sijaan.

Seksuaalirikokset, erityisesti alaikäisiin kohdistuneet, ovat kaamea asia. Vielä kaameampia ne ovat silloin, kun syypää on joku yhteisön luottamusta nauttinut ihminen. Tämä tausta synnyttää kiusauksen asemoida esiin tulleet tapaukset mahdollisimman jyrkässä valossa. Syntyy vahva kontrasti, joka synnyttää voimakkaita tunnekuohuja. Tunnekuohuilla puolestaan myydään hyllykaupalla lehtiä.

Usein otsikon taustalla asuu kuitenkin tilastoharha.