”Salaisuuden” salaisuus, osa 2/3: Miten saat juuri sen, mitä haluat?

Scott Adams työskenteli 1980-luvulla insinöörinä Pacific Bell -puhelinyhtiössä. Adamsin intohimo liittyi kuitenkin sarjakuvien piirtämiseen. Hän joutuikin heräämään päivittäin aamuneljältä ehtiäkseen piirtämään sarjakuvia ja tekemään vielä päälle normaalin työpäivän. Tarinan mukaan Adams tuskastui lopulta kaksoiselämään ja päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän kirjoitti joka aamu paperille kymmenen kertaa: ”Minusta tulee maailman julkaistuin sarjakuvapiirtäjä.” Kymmenen vuotta myöhemmin Adamsin Dilbert-sarjakuvaa julkaistiin sadoissa sanomalehdissä ympäri maailmaa.

Tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin tosi-TV-guru Rhonda Byrnen hittituote Salaisuudesta. Byrnen kauppaama periaate, vetovoiman laki, takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä riittävän määrätietoisesti. Periaate pitää paikkansa. Sillä ei vain ole mitään tekemistä kosmisten voimien kanssa.

Usein ajatellaan, ettei jotakin päämäärää voi saavuttaa, koska vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Ei ole esimerkiksi tarpeeksi aikaa, rahaa tai vaikutusvaltaisia ystäviä. Kyse on kuitenkin väärinkäsityksestä. Tosiasiassa vaihtoehtoja on aina lukematon määrä.

Mietipä hetkinen, kuinka monta asiaa voit tehdä juuri nyt. Sanotaan, että voit tehdä juuri tämän sekunnin aikana vaikkapa kymmenen juttua. Voit esimerkiksi nousta seisomaan, voit luikauttaa laulun, kirjoittaa sähköpostin ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit yhdistellä noita juttuja niin, että tuloksena on sata erilaista yhdistelmää. Kolmessa sekunnissa mahdollisia toiminnan muotoja on tuhat. Neljässä kymmenen tuhatta. Minuutissa sinulla on niin paljon vaihtoehtoja, ettei kotitietokoneesi pysty tulostamaan lukua. Ja kymmenessä minuutissa niitä on niin paljon, etteivät siihen pysty edes kaikki maailman supertietokoneet yhdessä.

Unelmien saavuttamisen tiellä ei seiso siis vaihtoehtojen puute. Ongelmana on vaihtoehtojen runsaus.

Käytännössä sinulla on jokaisena elämäsi hetkenä ääretön määrä vaihtoehtoisia tapoja toimia. Kysymys kuuluukin: miten osaat valita näistä vaihtoehdoista ne, joiden avulla unelmasi toteutuu. Tässä apuun tulee määrätietoisuus.

Kuten Zig Ziglar on sanonut, ihmiset eivät keskimäärin löydä itseään Mount Everestin huipulta harhailemalla päämäärättä sinne tänne. Jos et tavoittele mitään, on hyvin todennäköistä, ettet tavoitakaan mitään. Kun tavoitteesi on sen sijaan kirkas ja tarkkarajainen, opit nopeasti ymmärtämään, mitkä valinnat ohjaavat elämääsi kohti päämäärääsi, ja mitkä toimivat jarruina. Kyse ei ole sen kummemmasta jutusta kuin uuden taidon oppimisesta.

Pitämällä päämääräsi kirkkaana mielessäsi vaikkapa kirjoittamalla sen joka aamu paperille huolehdit siitä, että osaat päivän mittaan tarttua niihin mahdollisuuksiin, jotka edistävät matkaasi kohti päämäärääsi. Samaten opit nopeasti välttämään sellaisia valintoja, jotka haittaavat kehitystäsi. Aivan samalla tavoin lapsi oppii pyöräilyä opetellessaan karsimaan hissukseen pois ne liikkeet, jotka eivät edesauta pystyssä pysymistä.

Salaisuuden periaate pitää siis paikkansa: keskittymällä määrätietoisesti johonkin tarkkarajaiseen päämäärään saavutat sen ennen pitkää oppimalla matkan varrella painottamaan päämäärääsi tukevia ratkaisuja ja välttämään sitä haittaavia ratkaisuja. Kyse on oppimisprosessista. Kosmiset voimat eivät liity asiaan ainakaan sen enempää kuin ne liittyvät mihinkään asiaan.

Byrnen new age -hömppä ei ole kuitenkaan Salaisuuden suurin ongelma. Sen isoin ongelma on sen läpitunkeva materialismi ja siitä akuutisti seuraavat elämänongelmat – ennen kaikkea niille supermenestyjille, jotka Byrnen opista ottavat onkeensa. Aina ei nimittäin kannata saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Tästä lisää juttusarjan viimeisessä osassa perjantaina.

”Salaisuuden” salaisuus, osa 1/3: Mikä ihmeen salaisuus?

Tosi-TV-guru Rhonda Byrne kohautti self-help-maailmaa nelisen vuotta sitten julkaisemalla nopeasti suursuosioon nousseen kirjan nimeltä Salaisuus. Byrnen kauppaama salaisuus on hänen mukaansa se menestystekijä, jonka ovat tunteneet kaikki maailmanhistorian suuret onnistujat Platonista Abraham Lincolniin.

Maailman huippujen menestyksen takaa löytyy Byrnen mukaan vetovoiman laki.

”Vetovoiman laki” takaa sen, että kuka vaan saa mitä vaan, kunhan toivoo sitä tarpeeksi. Paulo Coelhoa mukaillen: ”Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen.”

Coelhosta poiketen Salaisuuden ytimessä asustaa kaiken läpi tunkeva materialismi. Onni löytyy rikkauksista – ja jos et satu olemaan huippukroppainen monimiljonääri, on vika sinussa. Jos sen sijaan pidät mielessäsi Bemarin kuvaa vuoden päivät, saat sellaisen pian pihaasikin. Ja jos mieli tekee miljoonaa euroa, niin keskittymällä rahakasaan ropsahtaa omaisuus pian tilillesikin. Katsos, kunhan ajattelet positiivisesti, saat kaiken, minkä haluat.

Jos kyse olisi viattomasta huuhaasta, ei teoksen materialismi olisi juuri Big Brotheria vaarallisempaa. Ongelmaksi vinksahtanut maailmankuva kasvaa siksi, että Byrnen kauppaama periaate pitää pitkälti paikkansa. Sinänsä yksinkertainen oivallus on kuitenkin puettu vuosien tosi-TV-osaamisen rautaisella otteella salaliittojen ja new age -hömpän kiehtoviin verhoihin materialistisen maailmankuvan tueksi. New age -huuhaa ja materialismi synnyttävät vastustamattoman keitoksen, joka saa massat säntäämään yksi toisensa jälkeen kauppaan santsaamaan Byrnen ilosanomaa.

Saat sen, mitä haluat, kunhan keskityt siihen tarpeeksi. Sillä, että saavutat haluamasi päämäärääsi keskittymällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä maailmankaikkeuden kosmisten voimien kanssa. Periaate seuraa inhimillisen tavoitteellisen toiminnan luonteesta. Kyllä: saat sen Bemarin pihaan tai miljoona euroa tilille, kunhan keskityt päämäärääsi riittävän määrätietoisesti. Tästä todistavat lukemattomat maailmassa onnistuneesti hankitut Bemarit ja miljoonat. Mutta mistä tämä sitten johtuu, jos asialla ei olekaan kosminen vetovoiman laki? Siitä lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Kiva

On tärkeää, että pidät lähipiiristäsi huolta; ympäristösi on osa sinua. Samalla tavoin joka ikinen teko, jonka teet toisten ihmisten hyvinvointia edistääksesi toimii myös oman hyvinvointisi pontimena. Edesauttamalla myös etäämpänä elävien ihmisten hyvinvointia vaikutat suotuisasti omaan elämänlaatuusi.

Erinomainen tapa auttaa vähempiosaisia ovat viime vuosina yleistyneet mikrolainat. Niiden avulla on mahdollista tukea kehitysmaayrittäjiä kalastajista mattokauppiaisiin. Myös perinteinen kehitystuki on toki tärkeää. Jos keskeisin ongelma on jatkuva pula puhtaasta vedestä, on Punaisen Ristin rakentama kaivo kuin lottovoitto. Tällaisten lottovoittojen ongelma on kuitenkin se riippuvuussuhde, jonka ne synnyttävät.

Jos annat ihmiselle kalan, hän pysyy kylläisenä päivän. Jos annat onkivavan, hän pysyy kylläisenä lopun elämäänsä.

Mikrolainat toimivat eräänlaisena onkivapana: ne auttavat orastavia yrittäjiä jaloilleen ja tukevat pitkään alallaan toimineita vaikeina aikoina. Ne eivät kuitenkaan sido yrittäjää tukijärjestelmään. Kun bisnes pyörii omilla kantimillaan, ei tukea enää tarvita. Parhaassa tapauksessa kasvava bisnes alkaa myös työllistää paikallista väestöä.

Mikä parasta, mikrolainoja voi antaa kuka tahansa. Aivan fantastinen systeemi on verkossa toimiva Kiva.org. Kivan avulla voit lainoittaa pikkurahalla kehitysmaayrittäjiä. Ghanalaiselle kangaskauppiaalle parikymmentä euroakin on jo pieni omaisuus.

Kivan avulla näet myös, kuka tuestasi hyötyy. Verkkosivun kautta voit seurata, kuinka tukemasi yrittäjät pärjäävät. Ja kun tuettu yrittäjä saa bisneksensä pystyyn, saat lainarahasi takaisin. Näin voit vaikkapa lainata ne eteenpäin seuraavalle apua tarvitsevalle. Anna hyvän kiertää, totta tosiaan.

Tutustu Kiva:n verkkosivuihin klikkaamalla www.kiva.org.

”Minä en ole minä, minä olen me”

Isoveljeni kertoi aikanaan hauskan armeijatarinan. Hän oli tullut tupakkapaikalle, mutta huomannut savukkeiden loppuneen. Tupakkapaikalla tuprutteli yksinään pari vuotta vanhempi vänrikki. Isoveli kysyi: ”Liikenisiköhän sinulta yksi tupakka?”

Tähän vänrikki totesi tuohtuneena: ”Alokas Järvilehto, minä en ole minä. Minä olen me!” Isoveli oli tehnyt armeijahierarkiassa kardinaalimokan. Eihän nyt vanhempaa upseeria sovi sinutella. Kuinka ollakaan, vänrikki oli kuitenkin aivan oikeassa.

Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Kukaan meistä ei ole täällä yksin. Joka ikinen aikaansaannoksesi riippuu aivan yhtä paljon niistä ihmisistä, joiden kanssa olet tekemisissä kuin sinustakin. Edison ei olisi keksinyt hehkulamppuaan ilman USA:n parhaimmistosta koostunutta työryhmäänsä. Eikä Einsteinin maailmaa mullistanutta läpimurtoa olisi syntynyt, jollei Mileva Maric olisi tarkistanut suhteellisuusteorian yhtälöiden paikkansapitävyyttä.

Tämän takia onkin hyvä kiinnittää huomiota siihen, minkälainen ”me” juuri sinä olet. Minkälaisten ihmisten kanssa teet asioita? Tuleeko sinulle työtovereistasi tai vapaa-ajan kavereistasi hyvä olo, vai saako joku sinut säännönmukaisesti pois tolaltaan? Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Muokkaamalla ympäristöäsi muutat myös konkreettisesti sitä, minkälaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu.

Loppujen lopuksi voit vaikuttaa omalla toiminnallasi valtavan paljon siihen, minkälainen ”me” sinä olet. Hankalaa työtoveria kannattaa vältellä mahdollisuuksien mukaan – joskus voi jopa olla kannattavaa vaihtaa työpaikkaa omaa hyvinvointia edistääksesi. Jos sen sijaan kohdalle sattuu taitava ja ihastuttava kollega, kannattaa näistä aarteista pitää kiinni henkeen ja vereen.

Ystävyyssuhteissa kannattaa suosia puolestaan ihmisiä, jotka jakavat aidosti kanssasi samoja kiinnostuksenkohteita – sellaisia, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Nykyaikana tuntuu siltä, että yhä enemmän korostetaan sosiaalisen elämän runsautta: Facebook-kavereita pitäisi olla mielellään tuhat, ja jos ei vähintään viisi kaveria pyydä ulos perjantaina, täytyy jotakin olla pielessä. Ystävyyssuhteissa, niin kuin muussakin elämässä, kannattaa kuitenkin yleensä panostaa laatuun, ei määrään.

Erityisesti kannattaa pyrkiä löytämään ympärillesi arjessa kutsumuksellisesti ja intohimoisesti omaan alaansa suhtautuvia ihmisiä. Jos kohdallesi osuu innosta sädehtivä lääkäri, kampaaja, hieroja, kirjanpitäjä, putkimies, siivooja tai vaikkapa sushikokki, pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Kerää ympärillesi oma tiimisi – joukko innostavia ihmisiä, joiden kanssa voit yhdessä tehdä maailmaa askel askeleelta paremmaksi. Kutsumuksellisia ihmisiä ei ole maailmassa koskaan liikaa. Jokainen kutsumuksellinen ihminen, jonka kanssa olet tekemisissä arkisessa kanssakäymisessä lisää myös sinun elämänlaatuasi.

Lopuksi, on myös ensiarvoisen tärkeää pitää huolta lähipiiristäsi ja ympäristöstäsi. Jos lähiympäristösi voi huonosti, myös sinä voit huonosti. Ympäristösi on osa alitajuntaasi. Se tuottaa mieleesi jatkuvasti uusia ajatuksia. Ympäristösi on ihan konkreettinen osa sinua. Sinä et ole sinä. Sinä olet te.

Hyvien päätösten tarkistuslista

Miten tehdään hyviä päätöksiä? Olet varmaankin joutunut joskus tilanteeseen, jossa pitäisi tehdä nopea päätös, mutta mikään vaihtoehdoista ei tunnu oikealta. Kun vaihtoehtoja vielä kasaantuu yksi toisensa jälkeen, häämöttää horisontissa Buridanin aasin ansa.

Ranskalaisfilosofi Jean Buridanin mukaan nimetty, alun perin Aristoteleelta peräisin oleva ongelma kuuluu seuraavasti: Aasi asetetaan kahden herkullisen heinäpaalin väliin. Se katsoo aluksi vasemmalle, mutta oikeanpuoleinen heinäpaali näyttää herkullisemmalta. Nyt se kääntyy oikealle syödäkseen, mutta vasemmanpuoleinen heinäkasa on sittenkin herkullisempi. Lopulta aasi seisoo siinä päätään kääntelemässä, kunnes kuolee nälkään.

Ongelmana on: mitkä ovat hyvän päätöksenteon kriteerit?

Nähdäkseni päätöksenteon kultainen sääntö on seuraava: mikä tahansa päätös on parempi kuin ei päätöstä lainkaan. Aggressiivinen odottaminen ei johda minnekään, ja joskus eteenpäin pääsee jopa tekemällä huonoja päätöksiä; kunhan otat opiksesi. Hyviä päätöksiä on myös helppo tehdä, kunhan tietää, mistä ne tunnistaa. Tässä siis yksinkertainen tarkistuslista hyvien päätösten tekemiseksi.

1. Onko se oikein?

Listan ensimmäinen kohta on kompakysymys. Tähän kysymykseen ei nimittäin ole olemassa oikeaa vastausta. Kuka osaa sanoa, mikä on oikein? Ja silti tämä kysymys on kaikkein tärkein.

Kysymällä itseltäsi, toimitko oikein asetat tanakan eettisen tukijalan. Sen varassa pystyt tekemään päätöksen intuitiivisesti niin, että pyrit kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen – et vain oman napasi kannalta. Kysy siis, onko päätöksesi oikein – ja tarkkaile, miltä sydänalassasi tuntuu. Jos kouraisee ikävästi, kannattaa kenties vielä tarkastella vaihtoehtoja. Jos taas sydämen täyttää riemukas flow, anna palaa.

2. Onko se paras vaihtoehto muiden kannalta?

Emme elä koskaan yksin emmekä elä koskaan vain itseämme varten. Vaikka saisit omat asiasi prikulleen järjestykseen, ei hyvinvointi kestä kovinkaan pitkään, jos ympärilläsi on vain itkua ja hampaiden kiristystä. Siksi on syytä kysyä, seuraako päätöksestä muille hyviä asioita. Näin pidät myös oman selustasi kunnossa.

Kyse ei ole mistään new age ”we are the world” -hömpästä, vaan ihan yksinkertaisesta arkisesta tosiseikasta: hyvinvointi lisää hyvinvointia, ja pahoinvointi pahoinvointia. Jos kylvät lähipiiriisi hyvinvointia, voit itsekin paremmin – ja toisin päin. Perustelen tätä vähän yksityiskohtaisemmin ensi viikon blogiteksteissä.

3. Onko se paras vaihtoehto sinun kannaltasi?

Tosiaan: tämä kysymys tulee vasta kolmantena. Oma hyvinvointisi on toki erittäin tärkeää. Mutta fakta on, että perusvaistomme pitävät yleensä huolen siitä, että oma tontti pysyy kunnossa. Toisten varpaille taas on helppo astua tahtomattaankin.

On silti tärkeää pitää huoli myös omasta navasta. Toisten hyväksi toimimisessa piilee nimittäin pieni vaara marttyyrikompleksista: oma elämä alistetaan toisten hyväksi, ja sitten valitetaan koko ajan siitä, kuinka omat asiat ovat huonosti, kun ”noista täytyy pitää koko ajan huolta.” Kun olet varmistunut, että toimit oikein, ja että päätöksestäsi on hyötyä muille, varmista vielä, että se on hyvä päätös myös sinun kannaltasi. Näin varmistat, ettet hukkaa omaa elämääsi toisten pillin mukaan tanssiessa.

4. Rakastanko sitä toimintaa, mitä päätöksestä seuraa?

Elämä ei koostu saavutuksista tai positiivisista vertaisarvioista. Elämä koostuu päivittäisestä arjesta – siis toiminnasta. Meidät on kuitenkin koulittu pikkunappulasta tavoittelemaan palkintoja. Palkinnolla ei kuitenkaan ole tuon taivaallista merkitystä, jos se sitouttaa sinut karvaaseen arkeen.

Uudenkarhea Bemari pihassa ei paljoa lohduta, jos 12-tuntiset päivät kuluvat tyrannipomon ikeessä. Siksi kannattaa huolehtia siitä, että päätöksesi edesauttavat itsessään palkitsevan arkielämän rakentamisessa.

5. Haluaisinko mieluummin tehdä jotakin muuta?

Meille opetettu luterilainen työetiikka on huuhaata: työn ei pitäisi olla koskaan tervanjuontia. Kuten Mark Twain on sanonut, työ ja leikki ovat kaksi sanaa, jotka kuvaavat samaa asiaa eri olosuhteissa. Jos et pidä jostain puuhastelusta, on erinomaisen hyvä syy kysyä, kannattaako sitä tehdä.

Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että kaiken puuhastelun pitäisi olla hedonistista ruusuilla tanssimista. Joskus tärkeiden asioiden eteen pitää nähdä vaivaakin. Mutta jos pyrkimyksesi kumpuaa aidosti kutsumuksestasi ja synnyttää arvomaailmaasi sopivia tuloksia, ovat raskaatkin työvaiheet mielekkäitä.

Jos päätöksestäsi seuraa jotakin sellaista, jota et missään tapauksessa halua tehdä, kannattaa miettiä, voisitko mieluummin tehdä jotakin muuta. Voiko haluamasi tuloksen saada aikaiseksi jollakin toisella tavalla – tai onko tulos ylipäätään tavoittelemisen arvoinen?

4 askelta tehokkaaseen priorisointiin

Nyt kun syksy on taas lähdössä täyteen vauhtiin, häämöttää monen horisontissa sama vanha ongelma: tekemistä on valtavasti, mutta vyyhden päistä ei ole tietoakaan. Nykyaikainen elämä on pirstaloitunut toinen toistaan pienempiin tehtäväatomeihin, joiden hallinnointi on liki mahdotonta.

Tehtäväkentän hallinnoimisessa auttaa kyllä esimerkiksi ajattelunhallinta. Ei kuitenkaan riitä, että hallinnoi tehtäväkenttää tehokkaasti. Kuten Stephen Covey on sanonut, ”Ei riitä, että hakkaat puita tehokkaasti. Pitää hakata oikeassa metsässä.” Keskeiseksi kysymykseksi nousee siis: ”Mistä tiedän, mikä on juuri minulle olennaista?”

Nykyaikana tehtäviä on niin turkasesti, että niistä keskeisten poimiminen näyttää lähes mahdottomalta: kaikkihan ne ovat tärkeitä! Onneksi tehtäväkenttään saa tolkkua muutamalla yksinkertaisella toimella. Seuraavassa esittelen neljä yksinkertaista askelta, joilla otat puolessa tunnissa selvää oman tehtäväkenttäsi arvojärjestyksestä.

1. Tiedä, mitä olet tekemässä

Tärkeysjärjestyksen löytäminen on konstikasta, jos et tiedä, mitä olet tekemässä. Kirjoita siis aluksi ylös kaikki hankkeet, jotka sinun täytyy tehdä ja jotka sinä haluat tehdä lähitulevaisuudessa. Jos toimesi asustavat alitajuntasi syövereissä, et voi tehdä niille tietoisesti mitään. Tällöin ne putkahtelevat mieleesi silloin kun lystäävät. Jos sen sijaan ulkoistat ajatuksesi kirjoittamalla ne paperille, pystyt ensinnäkin hahmottamaan kerralla koko toimintakenttäsi, ja toisekseen muokkaamaan sitä mieleiseksesi.

Kirjoita siis paperille kaikki käynnissä olevat työn ja vapaa-ajan hankkeet sekä vastuualueesi. Kirjoita ylös myös sellaiset hankkeet, joiden lähitulevaisuudessa aloittamista olet suunnitellut. Jos töissä on käynnissä kehitysprojekti tai toimiston muutto, kirjaa nämä ylös listaasi. Samaten jos kotona häämöttää kellarin siivous tai kylpyhuoneremontti, kirjaa se mukaan. Listalle kuuluvat myös kaikki harrastukset puutarhanhoidosta lenkkeilyyn. Lopuksi listaa vielä vastuualueesi: talonyhtiön hallituspaikka, nappulaliigan vetovastuu tai vaikkapa opiskelijajärjestön tiedotusvastaavan pesti.

2. Tutustu tehtäväkenttääsi

Kun olet kerännyt hankkeesi ja vastuualueesi ylös, kirjoita muutaman kappaleen pituinen kuvaus jokaisesta hankkeesta ja vastuualueesta. Näin tutustut syvällisemmin siihen, mitä kaikkea hankkeesi todella edellyttävät ja miksi olet sitoutunut niihin. Syventymällä koko tehtäväkenttääsi tutustut paremmin siihen, miksi oikeasti teet sitä, mitä teet.

Pyri vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Mikä tämä tehtävä on?” ”Mitä siitä seuraa?” ”Mikä sen paras mahdollinen lopputulos on?” ”Mitä se mahdollistaa?” ja ennen kaikkea: ”Miksi tämä tehtävä on tärkeä?”

Nappulaliigan koutsi voisi esimerkiksi vastata: ”Valmennan paikallisia ekaluokkalaisia paremmiksi jalkapalloilijoiksi. Tämän seurauksena lapset oppivat liikkumaan ja nauttimaan ulkoilusta sekä kehittyvät taitavammiksi ja sosiaalisemmiksi ihmisiksi. Parhaassa tapauksessa jokainen osallistuja nauttii pelaamisesta täysin rinnoin ja joku saattaa jopa löytää oman juttunsa urheilun parista. Tehtävä on tärkeä, koska sitä kautta pystyn vaikuttamaan myönteisesti paikkakunnan lasten elämään edesauttamalla heidän harrastusmahdollisuuksiaan. Samalla pääsen myös toimimaan urheilun parissa, joka on minulle erittäin tärkeää.”

3. Tutki tehtäväkenttääsi

Piirrä kirjaamista hankkeista ja vastuualueista miellekartta. Ota A4- tai A3-kokoinen paperiarkki. Kirjoita arkin keskelle: ”Syksyn 2010 aktiviteetit.” Kirjoita nyt kaikki ykköskohdassa keräämäsi hankkeet ja vastuualueet paperille ja ympäröi ne. Yhdistä toisiaan tukevat hankkeet viivoilla. Yhdistele eri aktiviteettejasi parhaaksi katsomalla tavalla ja lisää paperille myös edellisessä kohdassa esiin nousseita oivalluksia.

Pyri hahmottamaan, mitkä hankkeista tukevat toisiaan, mitkä tuntuvat jarruttavan toisia hankkeita, ja mitkä eksyvät yksin paperin laidalle potkimaan kiviä vailla mitään yhteyttä muuhun elämääsi. Näin synnytät mielikuvan siitä, miten elämäsi eri osa-alueet tukevat toisiaan, ja millä tavoin ne liittyvät toisiinsa – tai liittyvätkö ne lainkaan toisiinsa. Juoksuharrastus voi esimerkiksi toimia nappulaliigan tukena, ja jos työn puolesta tulee lähinnä istuttua toimistossa, edistää urheilu myös työhyvinvointia.

Pyri myös miettimään, miten hankkeesi liittyvät kutsumukseesi tai siilikonseptiisi – millä tavoin ne edistävät elämääsi kohti sitä, mitä juuri sinä olet parhaillasi.

4. Rakenna tärkeysjärjestys

Sanon tämän englanniksi, koska suomeksi se kuulostaa kömpelöltä: ”There is no task as easy as no task.” Jos voit jättää jotain pois, jätä se pois. Jos pestisi talonyhtiön hallituksessa ei tue mitään oikeasti tärkeää elämän osa-aluetta, jättäydy pois hallitusvastuusta. Ja jos taas työprojektisi sotivat toisiaan vastaan, ota asia esiin pomon kanssa ja pyri järkeistämään toimenkuvasi niin, että työtehtäväsi edesauttavat ja tukevat toinen toistaan.

Kun jäljellä ovat vain ne tehtävät ja vastuualueet, jotka todella tukevat toisiaan ja jotka oikeasti haluat tehdä, laita ne tärkeysjärjestykseen. Kirjoita hankkeiden alle alaotsikoina niihin liittyvät osa-alueet ja osatoimet, jotka ovat nousseet esiin tehtäväkenttääsi tutkiessa. Numeroi myös nämä tärkeysjärjestykseen.

Merkitse lopuksi listaasi, mitkä ovat hankkeistasi ja vastuualueistasi kriittisimpiä. Jos teet listan paperille, alleviivaa ne. Tietokoneella voit käyttää vaikkapa paksunnettua fonttia. Huomioi, että realistista on keskittyä vain muutamaan keskeiseen juttuun. Paras tilanne on toki, jos kriittisiä tehtäviä on vain yksi.

Näillä askelilla synnytät nopeasti käsityksen siitä, mitkä elämäsi osa-alueet ovat oikeasti tärkeitä, ja mitkä voit jättää vähemmälle huomiolle tai kokonaan tekemättä. Keskittymällä siihen, mikä on tärkeintä varmistat, että hoidat taidokkaasti ja stressittä elämäsi keskeisimmät osa-alueet. Näin elämäsi on rikasta ja palkitsevaa.

”Tyttärenne on tanssija”

Gillian Lynne oli 1930-luvulla nuori koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla, vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.

Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan odotushuoneessa, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken. Samalla hän napsautti vaivihkaa odotushuoneen radion päälle.

Lääkäri jätti vastaanottohuoneen oven raolleen ja kehotti äitiä katsomaan. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia enkelimäisesti musiikin tahtiin.

Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”

Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.

Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssijaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Phantom of the Opera.

Keskitytkö ongelmaan vai ratkaisuun?

Pasilla oli ongelma. Silloin tällöin Pasin kulkiessa metsäreittiä pitkin töihin, hänen käsivarsiinsa ilmestyi kutiavaa ihottumaa. Lopulta hän suoriutui lääkäriin tutkittavaksi. Lääkäri otti näytteen ihottumasta, tutki sen ja määräsi sitten kortisonipohjaista salvaa. Pian ihottuma helpotti.

Muutamia kuukausia myöhemmin ihottuma kuitenkin uusiutui. Nyt kortisonisalva ei enää purrut, ja lääkäri olikin hetken ihmeissään. Kuinka ollakaan, lääkeyhtiön tilaisuudessa oli kuitenkin hiljan esitelty uusi ihmelinimentti. Lääkäri määräsi linimenttiä, ja pikku hiljaa ihottuma asettui jälleen.

Meni pari kuukautta, mutta nyt ihottuma uusi taas. Lääkäri oli kerta kaikkiaan ihmeissään. Salvat, linimentit ja puuterit eivät enää tepsineet. Lopulta lääkäri määräsi kutinaa lievittävää voidetta ja kehotti välttämään keinokuituisia vaatteita.

Kutina pysyi kyllä kurissa, mutta Pasia harmitti vietävästi käsivarsien jatkuva punotus. Kului puoli vuotta, ja kädet vain punersivat entisestään. Pitkään asiaa mietittyään Pasi päätti suoriutua taas lääkäriin. Tässä välissä terveyskeskuslääkäri oli vaihtunut. Uusi lääkäri kuunteli Pasin kertomusta viisi minuuttia. Hetken mietittyään hän sanoi: ”Kuule Pasi, älä mene töihin metsän kautta.”

Sen koommin ihottuma ei enää vaivannut.

5 yksinkertaista askelta hyvään elämään

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Nähdäkseni yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin edistäjiä on kutsumuksellinen toiminta: kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia askeleita kohti kutsumuksellista ja rikasta elämää.

1. Tee kaikkea

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä kuin luovassa ideoinnissa: kukaan ei saa hyvää ideaa käskettäessä. Mutta kun ideamylly jyrähtää käyntiin, on hyvä idea helppo poimia ideatulvan keskeltä. Puhtaalta pöydältä on samoin vaikeaa sanoa, missä oma kutsumuksesi lymyilee. Mutta kun olet kokeillut riittävästi kaikenlaista, pystyt tunnistamaan, mitkä kokemistasi asioista ovat todella rikastaneet elämääsi, mitkä ovat olleet pinnallisella tavalla hauskoja ja mitkä vain turhauttavia.

2. Selvitä, mikä rikastaa elämääsi

Kun olet kokeillut yhtä sun toista, pyri ymmärtämään, mitkä askareet rikastavat elämääsi aidosti. Keskeistä on keskittyä tekemiseen. Usein pyrimme ulkoisen paineen vuoksi saavuttamaan abstrakteja päämääriä kuten mainetta tai mammonaa. Tyypillinen kysymys onkin: ”Mikä sinusta tulee isona?” Unohdamme kuitenkin miettiä, mitä palkinnontavoittelu tarkoittaa arkielämän kannalta. Olennaisempaa onkin nähdäkseni kysyä: ”Mitä haluat tehdä ajallasi isona?”  Todellinen hyvinvointi kumpuaa toimivasta arjesta – ja arki koostuu siitä, mitä teemme. Tässä avuksi voi olla esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, on oman kutsumuksen löytäminen helppoa.

3. Harjoittele

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen maailman huipputekijä on harjoitellut poikkeuksetta omaa alaansa keskittyneesti 10 000 tuntia. 10 000 tuntia on sellainen kasa aikaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se tarkoittaa kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan – viikonloput ja lomat mukaan lukien. Jos harjoittelu on tervanjuontia, ei ajatus kymppitonnin kellottamisesta oikein innosta. Kun toimintasi sen sijaan kannattelee elämääsi luonnostaan, käytät harjaantumiseen aivan itsestään vuosikaupalla aikaa – etkä edes huomaa ajan kulua. Harjaantumalla taitavaksi itsellesi palkitsevalla alalla et vain tee jotain, mitä rakastat – teet sen myös erinomaisen hyvin. Näin voit olla myös muille aidosti hyödyksi.

4. Keksi, miten voit olla muille hyödyksi

Aristoteleen mukaan kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Kun olet selvittänyt, mikä kannattelee elämääsi, selvitä seuraavaksi, mitä muut tarvitsevat. Keskustele ihmisten kanssa heidän omista mielenkiinnon kohteistaan ja pyri kuuntelemaan aktiivisesti toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Seuraa aktiivisesti mediakenttää ja pyri kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiset tarpeet tai toiveet nousevat usein esiin. Kun sitten keksit, miten oma osaamisesi vastaa johonkin tällaiseen tarpeeseen, voit puuhastella kutsumuksesi parissa päivät pitkät: tällöin olet löytänyt siilikonseptisi. Jos ratkaiset toisen ihmisen todellisen ongelman, on hän usein valmis maksamaan ajastasi jonkinlaisen korvauksen. Kun tuotat arvoa toisille ihmisille, kykenet myös ansaitsemaan elantosi tekemällä sitä, mitä rakastat eniten.

5. Keskity siihen, mitä teet

Kun olet löytänyt siilikonseptisi, pane itsesi täysillä likoon. Tee keskittyneesti sitä, mitä rakastat ja pyri eliminoimaan sellaiset seikat, jotka eivät tue kutsumustasi täysin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että elämän tulisi olla tylsää puurtamista – myös laadukkaalla viihteellä ja ihan puhtaalla laiskottelullakin on tärkeä rooli hyvässä elämässä. Mutta kun tiedät, mitä haluat oikeasti tehdä, opit pian tunnistamaan, mitkä viihteen tai vapaa-ajan muodot todella palkitsevat sinua. Lopulta mielesi virtaa koko päivän flow-tilassa, eikä aivoja edes tarvitse heittää narikkaan. Kun teet sitä mitä rakastat niin, että olet samalla arvokas oman yhteisösi jäsen, on hyvä olla aamusta iltaan.

Älä odota eläkkeelle, vaan tartu toimeen nyt. Lisää vinkkejä onnellisuuden edistämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta tästä.

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee heinäkuun yli. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 2.8.

Aurinkoista ja onnellista kesää kaikille!

10 tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon

Aivosi toimivat sitä paremmin mitä enemmän niitä käytät. Pitämällä mielesi liikkeessä kulkee ajatus jouhevammin. Tässä esittelen kymmenen helppoa tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon.

1. Lue

Lukeminen on aivoharjoite numero yksi. Lukemasi materiaalin monimutkaisuus kannattaa valita lukutottumuksiesi mukaan. Samoin kuin painonnostossa, kannattaa haastavampaa kirjallisuutta myös lisätä pikku hiljaa. Jos et ole tottunut lukija, kannattaa aloittaa kevyestä kirjallisuudesta tai vaikkapa sarjakuvista. Jos taas kirjoja menee metritavarana, kannattaa rantalukemiseksi valita vaikkapa Joycea, Proustia tai Kantia. Eräs filosofian professori totesikin, että nykyään Immanuel Kantin lukeminen tuntuu kuin lukisi Aku Ankkaa. Kirjat saat kätevästi kotiin esimerkiksi Amazonin tai AdLibriksen verkkokaupoista.

2. Laske

Laskuharjoitukset ovat oivallinen tapa jumpata mieltä. 90-vuotias isotätini kaivaa aika ajoin vanhat matematiikan kirjat esiin ja jumppaa niillä aivojaan. Ei ihme, että hänen ajatuksensa juoksee yhä kuin 70 vuotta sitten. Hyödyllisiä ovat myös erilaiset pikaharjoitukset, jotka voit vaikka ottaa päivittäiseen käyttöön. Laske esimerkiksi Brain Tunerin 20 laskutehtävää joka aamu. Huomaat vaikutuksen jo muutaman viikon kuluttua.

3. Ajattele

Ajattele, mitä ajattelet. Omiin ajatuksiisi keskittyminen kehittää ajattelutaitoasi. Bonuksena tutustut samalla itseesi ja saatat löytää yllättäviäkin puolia omasta ajatusmaailmastasi. Oman ajatusmaailman tunteminen onkin mestariajattelijan elinehto. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, pystyt vaikuttamaan mieleesi tietoisesti.

4. Kirjoita

Kirjoittaminen on oiva tapa selkiyttää omaa ajatusmaailmaa, purkaa huolia tai vaeltaa mielikuvitusmaailmojen lumoissa. Kirjoita päiväkirjaa, jäsennä oivalluksiasi, kirjoita runoja tai vaikkapa novelleja, joissa lähetät mielikuvituksesi vaeltamaan toisiin maailmoihin. Kirjoittamalla kykenet keskittämään ajatuksesi tavalla, joka ei ilman apuvälineitä onnistu.

5. Keskustele

Keskustele mielenkiintoisten ihmisten kanssa kuunnellen ja keskittyen. Pyri hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden ajatuksista olet aidosti kiinnostunut ja pyri kääntämään keskustelu sellaisiin puheenaiheisiin, joista kaikki osapuolet saavat jotakin irti. Keskustelussa kuunteleminen on puhumistakin tärkeämpi taito. Jos olet itse koko ajan äänessä, opit vain murto-osan siitä, mitä opit kuuntelemalla.

6. Opiskele

Opettelemalla uusia asioita ja uusia taitoja kehität aivojasi myös fyysisesti luomalla uusia kytköksiä hermosolujen välille. Uuden oppiminen tekee myös elämästä antoisaa ja mukavaa. Uuden asian oppiminen palkitsee itsessään, ja mahdollistaa aivan uudenlaisia kokemuksia. Päätä vaikkapa opetella espanjan kieli ja suuntaa vuoden päästä Barcelonaan. Kokemus on aivan toinen, kuin ummikkona suunnistaen. Opiskelun makuun pääset myös tutustumalla iTunes Universityn tarjontaan.

7. Ratko arvoituksia

Arvoitusten ratkominen kehittää erityisesti lateraalisen ajattelun kykyä. Ratkomalla arvoituksia opit hakemaan ratkaisua odottamattomista paikoista ja rikkomaan ennakko-odotuksiasi. Tuloksena ajatuksesi joustaa entistä paremmin. Löydät runsaasti uusia arvoituksia esimerkiksi BrainDen-sivustolta. Myös vitsien kertominen ja dekkarien lukeminen kehittävät ajatuksen joustavuutta.

8. Aivojumppaa

Aivojumpan hyödyistä ja vaikutuksista kinastellaan paljon. Varmaa on kuitenkin, että kaikki, mitä teet päälläsi kehittää sitä jossakin määrin. Jos aivojumppa siis palkitsee tai tuntuu hauskalta, kannattaa sitä harjoittaa sumeilematta. Aivojumpata voit esimerkiksi ratkomalla sudokuja tai hyödyntämällä vaikkapa oivallista Stanfordin yliopistossa kehitettyä Lumositya.

9. Liiku

Terve mieli elää terveessä ruumiissa. Liikkumalla säännöllisesti ainakin puoli tuntia päivässä pidät vartalosi kunnossa niin, että aivosi saavat riittävästi happea. Kun käyt lenkillä säännöllisesti, juoksee ajatuskin jouhevammin. Aivoja kannattaa myös huoltaa riittävällä omega3-rasvahappojen ja d-vitamiinin saannilla.

10. Nuku riittävästi

Aivosi tarvitsevat riittävästi unta. Unen tarve on yksilöllinen, ja paras mittari riittävälle unensaannille on oma olotilasi. Jos päivän mittaan kuluu pannullinen kahvia eikä meinaa jaksaa mitään, kannattaa illan viimeinen leffa jättää kenties väliin ja painella pehkuihin. Hyvin nukutun yön jälkeen aivosi kiittävät, ajatus luistaa paremmin ja mielialasi pysyy korkealla.