Tekoäly tiedostamattoman simulaationa

19/11/2024

Nykyiset tekoälyratkaisut eivät tee mitään, ellei ihminen pyydä. Toisin sanoen ne eivät ainakaan vielä ajattele samalla tavalla kuin ihminen, vaan ne toimivat ennemminkin ihmisen ajattelun jatkeena. Kuitenkin tekoälyratkaisut mallintavat tai simuloivat jo nyt onnistuneesti ainakin joitakin ihmismielen keskeisiä osa-alueita.

Tammikuussa 2025 ilmestyvä uusi Konemieli-kirjani tarkastelee ihmismieltä neljästä eri osakokonaisuudesta käsin: minuudesta, joka on tietoisen huomion keskus; tietoisesta mielestä (systeemi 2), joka on algoritminen ja reflektiivinen toiminnanohjausjärjestelmä, jonka nojalla pystyt aloittamaan ja uudelleenohjaamaan käynnissä olevia ajatusprosesseja; tiedostamattomasta mielestä (systeemi 1), joka koostuu opituista ja synnynnäisistä ajatusprosesseista; sekä ympäristöstä (systeemi 3), joka toimii havainnon perustana, tarjoaa kimmokkeita uusille ajatusprosesseille ja mahdollistaa ajatustoiminnan laajentamisen erilaisilla apuvälineillä tai yhteistyössä muiden kanssa.

Tekoälyratkaisut kykenevät yhä melko rajalliseen vuorovaikutukseen ympäristön (systeemi 3) kanssa. Tekoälyratkaisut pystyvät jo ymmärtämään melko yksityiskohtaisesti visuaalista informaatiota, tulkitsemaan ääntä ja puhetta ja tulkitsemaan ihmisen antamia käskyjä ja syötteitä. Kaikki tämä ympäristöön liittyminen perustuu kuitenkin lineaariseen arkkitehtuuriin: syöte muutetaan biteiksi ja syötetään laitteelle, se käsitellään neuroverkkopohjaisella algoritmilla mikroprosessoreilla. Lopuksi tulostetaan toivottu lopputulos, vaikkapa saneltu teksti tai kuvaus valokuvan sisällöstä. Ihminen puolestaan vuorovaikuttaa ympäristön kanssa dynaamisesti: kullakin ajanhetkellä on käynnissä miljoonia erilaisia hermoston takaisinkytkentöjä, joiden avulla toimimme erilaisissa ympäristöissä ja joiden kautta ympäristö muokkaa ajatteluamme.

Sen sijaan tiedostamattoman mielen (systeemi 1) toimintoja pystytään simuloimaan jo melko hyvin etenkin nykyisillä muuntajapohjaisilla kielimalliboteilla. Tietyssä mielessä voisi jopa ajatella, että kielimalli toimii sekä eräänlaisena systeemi 1:n assosiatiivis-heurististen prosessien simulaationa. Se myös simuloi assosiatiivis-heuristista ajattelua erinomaisesti. Ihminen joutuu ponnistelemaan saadakseen systeemi 1:n assosiaatioverkostoista pumpattua uutta ulos – joskus jopa niin paljon, että tuloksena on valkoisen paperin kammo. Tekoälybotti tuottaa sen sijaan silmänräpäyksessä sivukaupalla uusia oivalluksia, kun vain sitä siltä pyydät. Tästä syystä nykyiset tekoälyratkaisut ovatkin oivallisia etenkin luovan työn ja sparrailun apureina. Mikään kielimalli ei kuitenkaan sinänsä edusta kenenkään omaa systeemi 1:tä, vaan sen voisi ajatella olevan ennemminkin eräänlainen internetin kouluttama ”kollektiivinen tiedostamaton”. Siinä, missä ihmisen systeemi 1:n ”harjoitusdatana” on kunkin yksilön elämä, on kielimallien harjoitusdatana joukko isoja teksti- ja kuvatietokantoja, mihin sisältyy iso osa internetin sisällöstä.

Tietoisen mielen (systeemi 2) reflektiokykyä nykyjärjestelmillä ei vielä tätä kirjoitettaessa ole, vaan niiden toiminta perustuu yksinomaan ihmiseltä saatuihin syötteisiin ja palautteisiin. Itse reflektiosta vastaa toistaiseksi ihmiskäyttäjä. Toki tuotekehitys käy nyt kuumana monessa tekoälyfirmassa, ja on täysin mahdollista, että jo pian osataan rakentaa jonkinlainen takaisinkytkentäsilmukka tai -moduuli, joka osaa itsenäisesti ohjata kielimallin toimintaa samaan tapaan kuin me teemme systeemi 2:n reflektiokyvyn kautta. Erilaisia työmuisti- tai työtilajärjestelmiä on kehitetty jo vuosikymmeniä; kenties näistä teknologioista löytyisi ratkaisu systeemi 2:n reflektiokyvyn mallintamiseen? Toistaiseksi ainakaan itseään käskyttävät kielimalliratkaisut eivät kuitenkaan ole vielä osoittautuneet kovin toimiviksi.

Systeemi 2:n algoritmisen toiminnan osalta tilanne on puolestaan juuri nyt erittäin mielenkiintoinen. Tietokoneethan ovat nimittäin perinteisesti algoritmisessa prosessoinnissa erinomaisia – se on niiden toiminnan perusperiaate. Kielimallit olivat kuitenkin vielä vuonna 2023 todella huonoja algoritmisessa päättelyssä. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, kun otetaan huomioon, että kielimallin tekstintuottoprosessi päättyy sattumanvaraisuusalgoritmiin. Näin pienikin virhe laskelmassa tai päätelmässä saa koko lopputuloksen menemään päin prinkkalaa.

Tilanne on kuitenkin vuoden 2024 aikana muuttunut radikaalisti. Jo marraskuussa 2023 julkaistu GPT-4-kielimallin päivitys kykenikin yhtäkkiä hyvinkin taitavaan loogiseen päättelyyn. Eräässä tekemässäni kokeessa esitin sille 37 erilaista logiikkapähkinää – ja se sai niistä 34 oikein. Tämä on parempi suoritus kuin ihmisillä keskimäärin. Nykyään kielimallibotteihin onkin usein integroitu jonkinlainen analytiikkamoduuli sekä ihan perinteinen laskukone, joille se voi ulkoistaa loogisen ja matemaattisen päättelyn. Myös OpenAI:n uusi o1- kielimalli kykenee jälleen edellisiä parempaan päättelyyn, vaikkei sekään ole vielä erehtymätön. Voisi siis ajatella, että systeemi 2:n algoritmiset funktiot osataan jo ulkoistaa koneelle, mutta vielä ei ole olemassa ratkaisua sen reflektiivisille funktioille eli arvottamiselle, prosessien aloittamiselle ja päättämiselle sekä valintojen ja päätösten tekemiselle. Monet tekoälykehittäjät tutkivat myös tämäntyyppisiä moduuleja.

Minuuden osalta kysymys on mutkikas ja monisyinen. Nykyjärjestelmillä ei tietenkään minuutta vielä ole ainakaan samassa mielessä kuin ihmisellä. Kun tekoäly tuottaa tekstiä tai kuvaa, sillä ei ole samanlaista huomion tai tarkkaavaisuuden keskiötä kuin ihmisellä. On kuitenkin vaikeaa sanoa, mitä tapahtuu sillä hetkellä, kun kielimalli on toiminnassa. Hiljattain Nobel-palkittu Geoffrey Hinton on esimerkiksi esittänyt, että sillä hetkellä tekoäly on tosiaan tietoinen, jolloin sillä voisi myös olla jonkinlainen subjektiivinen kokemus. Ja tekoäly tietysti matkii oivallisesti minuutta: jos kysyt vaikkapa Inflectionin Pi-kielimallilta, miten menee, se kertoo ihan vakuuttavasti, kuinka kivaa sillä on, kun se juttelee virtuaalitodellisuudessa ihmisten kanssa.

Ihmismielen kohdalla kaikkien kolmen systeemin yhteispelin kannalta keskeistä on myös, että sekä systeemi 1 että systeemi 3 tuottavat jatkuvasti systeemi 2:lle spontaaneja syötteitä, joiden pohjalta toimintaa voi ohjata. Tällaista spontaaniutta voidaan ehkä pian simuloida vaikkapa ohjelmoimalla kielimalli tuottamaan aika ajoin uusia sattumanvaraisia syötteitä. Jos nämä kytketään vielä jonkinlaiseen havaintokokemukseen, kuten on jo nyt mahdollista multimodaalisilla malleilla, tekoälyn tuottamat ”oivallukset” liittyisivät myös sen kulloinkin havainnoimiin seikkoihin.

On siis ihan mahdollista, että olemme lähellä tilannetta, jossa kone alkaisi käyttäytyä niin kuin se ajattelisi. Esimerkiksi jatkuvaan kamera- ja mikrofonilähteeseen kytketty kielimalli kykenisi jo melko spontaanisti reflektoimaan näkemäänsä ja kuulemaansa ja johtamaan siitä myös toimintakehotteita. Näin olisi ainakin teoriassa mahdollista kehittää entistä tarkempi simulaatio siitä, miten ihmismäinen vuorovaikutus syntyy kolmen systeemin yhteisvaikutuksen kautta – ei pelkästään systeemi 1:stä simuloimalla. Jos jokin tällainen järjestelmä toimii spontaanisti, kykenee sujuvaan vuorovaikutukseen ja muistaa aiemmin tapahtunutta, on mahdollista, että se voisi toimia yhteiskunnassa pitkälti kuten toinen ihminen.

Kysymys kuuluukin silloin: miten tällaisiin järjestelmiin pitäisi suhtautua?

Uusi tekoälyn ja ihmismielen toimintaa ja rakenteita vertaileva kirjani Konemieli – Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus? ilmestyy Tammen kustantamana 23.1.2025. Voit tutustua kirjaan tarkemmin ja ennakkotilata sen täältä.

5 askelta joulustressin lievittämiseen

08/12/2010

1 kommentti

Näin joulun alla alkaa kiire painaa päälle, ja stressikierrokset nousevat uusiin ulottuvuuksiin. Samalla kun töissä pitää saada hommat hoidettua ennen joululomia, pitäisi vielä shoppailla joululahjat ja järjestää joulujuhla kuusineen ja kinkkuineen. Ei mikään ihme, jos päätä alkaa pian kiristää vanne.

Ihmisellä on käytössään noin seitsemän yksikön kokoinen työmuisti. Siinä ovat koko tietoisen ajattelumme rajat. Jokainen päähän pälkähtävä ajatus varaa työmuistista yhden huomiokanavan. Kun mielessä on vaivaiset seitsemän ajatusta samaan aikaan, ei tietoinen toiminta ole enää mahdollista. Seinät kaatuvat päälle.

Samalla kun työmuistia pyörittävä etuotsalohko käsittelee tuon seitsemän yksikköä sekunnissa, jauhaa muu aivotoiminta hulppeat puolitoista miljoonaa yksikköä sekunnissa. Ei mikään ihme, että päähän putkahtaa milloin mitäkin.

Stressitaso nousee sitä mukaa, mitä enemmän työmuisti kuormittuu päähän pälkähtävistä asioista. Merkittävimpiä muistuttelijoista ovat hoitamattomat asiat. Tästä syystä tehtäväkentän konkretisoiminen ja haltuun ottaminen on yksi tehokkaimmista stressin lievittäjistä. Tässä viisi yksinkertaista askelta, joilla saat hoitamattomat asiat järjestykseen ja pystyt keskittymään olennaiseen.

1. Kerää kaikki tehtävät yhteen paikkaan

Pidä aina mukanasi muistikirjaa. Kirjoita uudet vastaan tulevat tai mieleen juolahtavat tehtävät ylös heti kun ne ilmaantuvat. Käytä muistikirjaa vain keräämiseen – älä mieti asiaa sen enempää. Näin saat mielessäsi risteilevät ajatusohjukset haarukoitua talteen niin, etteivät ne pommita sarjatulella etuotsalohkoasi.

Keräämällä mieleesi juolahtavat ajatukset ylös ulkoistat ne. Kun vielä varmistat, että jokainen vihkoon keräämäsi askare tulee varmasti hoidettua, lakkaa mielesi muistuttamatta niistä. Näin työmuistisi vapautuu käytettäväksi kulloinkin käsillä olevalle tehtävälle. Parhaassa tapauksessa tuloksena on miellyttävä flow-tila, jossa kaikki soljuu eteenpäin kuin itsestään.

2. Koosta keräämistäsi tehtävistä luotettava järjestelmä

Pelkkä kerääminen ei vielä riitä rauhoittamaan mielesi syövereitä. Keräämisen lisäksi on huolehdittava siitä, että kerätyt tehtävät myös tulevat hoidetuiksi. Tästä syystä kannattaakin rakentaa järjestelmä, joka on kaikenkattava ja luotettava.

Järjestelmän on oltava kaikenkattava, sillä muuten päähän pesiytyneet hoitamattomat tehtävät muistuttelisivat yhä itsestään. Sen on oltava luotettava, sillä jos et luota systeemiisi, ei siihen luota alitajuntasikaan.

3. Pura keräämäsi tehtävät konkreettisiin osatoimiin

Järjestelmäsi on myös oltava konkreettinen – muutoin joudut aina listojesi kanssa plärätessäsi miettimään pääsi puhki, mitä aiot tehdä seuraavaksi. ”Joululahjojen ostaminen” on esimerkiksi tehtävänä auttamattoman epämääräinen: minkälainen toimi on joululahjojen ostaminen? ”Osta Lego-paketti Penan pojalle” on puolestaan selkeä ja tarkkarajainen askare, jonka voit suorittaa heti, kun Legoja on käsillä.

Henry Fordin mukaan mikään tehtävä ei ole erityisen vaikea, kun sen jakaa riittävän pieniin osiin. Pura siis keräämäsi tehtävät osiin tunnistamalla, mikä on se seuraava konkreettinen askel, jonka tehtävä vaatii edetäkseen. Näin et joudu vaivaamaan päätäsi listaasi tarkastellessasi, vaan voit hoitaa askareet nopeasti ja ketterästi yhden toisensa jälkeen.

4. Jaa listat konteksteihin

Kreikkalaisfilosofi Epiktetus on todennut, että ainoa tie onneen on lakata huolehtimasta siitä, mihin ei voi vaikuttaa. Jos olet unohtanut puhelimesi kotiin, on aivan turha huolehtia hoidettavista puheluista – et mahda niille mitään ennen kuin saat kapulasi taas käteen.

Jaa siis keräämäsi tehtävät vielä listoihin sen mukaan, missä ne voi suorittaa, tai mitä ne vaativat. Näin pystyt nappaamaan käteesi aina sen listan, joka sopii parhaiten olosuhteisiisi. Hyviä listoja ovat esimerkiksi ”koti”, ”toimisto”, ”puhelin” ja ”tietokone”.

5. Ajoita keräämäsi tehtävät

Listaan keräämillesi toimille kannattaa antaa lopuksi määräpäivä. Näin ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Lisäksi kunakin päivänä erääntyvät vain sille päivälle ajoitetut askareet. Näin et joudu huolehtimaan yhden päivän aikana koko tehtäväkentästäsi.

Anna kokoamillesi toimille määräpäivät ja listaa ne määräpäiväjärjestykseen. Kun teet tämän operaation esimerkiksi kerran viikossa, pysyy järjestelmäsi myös jatkuvasti ajan tasalla. Kerää vielä iltaisin omaan listaansa seuraavana päivänä erääntyvät tehtävät. Näin varmistat, että tehtävät tulevat hoidettua ajallaan, eikä alitajuntasi tarvitse kantaa niistä huolta.

Kun käytössäsi on kattava järjestelmä, jossa tehtäväkenttäsi on pilkottu konkreettisiin osatoimiin ja järjestelty sen mukaan, missä ne voi suorittaa, osaa tiedostamaton mielesi lakata muistuttelemasta hoitamattomista asioista. Näin alitajuntasi vapautuu sellaiseen käyttöön, missä se on parhaimmillaan, esimerkiksi ideointiin ja uuden keksimiseen. Samalla myös työmuistisi vapautuu ja pystyt keskittymään häiriöttä aina käsillä olevaan tehtävään. Tuloksena mieli on kuin vettä vaan, ja työskentely kuin kuplia puhaltelisi.

Lisää vinkkejä stressittömään työhön löydät Filosofian Akatemian Ajattelunhallinnan oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Missä alitajuntasi sijaitsee?

23/08/2010

16 kommenttia

Freudiin asti koko alitajunnan käsite oli länsimaissa tuiki tuntematon. Huolimatta 1800-luvulla yleistyneistä tiedostamatonta mieltä käsittelevistä tutkimuksista oli yleisesti vallalla käsitys siitä, että ihmisen ajattelu on kauttaaltaan tahdonvaraista. Kun Freud esitteli uraauurtavan mielen kolmijaottelunsa 1900-luvun taitteessa, koko ihmiskäsityksemme mullistui: emme hallitsekaan ajatuksiamme. Itse asiassa iso osa ajattelustamme tapahtuu ulottumattomissamme alitajunnan, tai oikeammin tiedostamattoman mielen, syövereissä.

Freud jakoi ihmismielen kolmeen osaan. Nämä olivat id, ego ja superego. Ego tarkoittaa minäkokemusta: se on siis tietoinen mielemme. Superego on puolestaan tahto tai omatunto: moraalinen ohjaaja, joka pyrkii pitämään toimintamme kurissa. Id, latinaksi ”se”, tarkoittaa taas alitajuntaa tai tiedostamatonta: sitä syöveriä, josta monet ajatuksemme kumpuavat. Maailma puolestaan jää ihmisen ulkopuolelle erillisenä toiminnan ympäristönä. (Katso havaintokuva tästä.)

Alitajuntasi ei kuitenkaan sijaitse vain pääsi sisässä.

Vuonna 1989 Manfred Zimmermann mittasi tietoisen ja tiedostamattoman mielen kapasiteettia.* Kävi ilmi, että tietoinen mieli pystyy prosessoimaan kerrallaan 45 bittiä informaatiota sekunnissa. Se on siis noin kuusi yksikköä. Tiedostamaton jauhaa puolestaan hulppeat 11.2 miljoonaa bittiä sekunnissa – siis noin 1.4 miljoonaa yksikköä. Ei siis mikään ihme, että mieleen pulpahtaa milloin mitäkin.

On kuitenkin syytä kysyä, mistä nämä kaikki ajatukset juolahtavat mieleen. Aivotutkimuksen tämän hetkinen tietämys kertoo, että aivojen etuotsalohkolla on keskeinen rooli tiedostamisessa. Neurotieteilijä saattaisi ajatella, että tietoinen toiminta perustuu siis siihen, että ajatusprosessit synnyttävät sähkökemiallisia reaktioita etuotsalohkossa; etuotsalohkon ”prosessointiteho” on siis tuon 45 bittiä sekunnissa. Loput aivoista taas prosessoivat noin 249’000 kertaa enemmän informaatiota sekunnissa. Ajattelua ei voi kuitenkaan typistää pelkäksi aivotoiminnaksi.

Jos pyydän sinua ajattelemaan ruusua, ei mieleesi juolahtava ruusun kuva ole suinkaan pelkkää aivotoimintaa. Ajatellessasi ruusua koet mielessäsi ruusun kuvan. Kytkeytymällä kokemukseesi ajatus ylittää siis puhtaan aivotoiminnan rajat. Ajatusta ei voi kuitenkaan rajata edes mielessäsi olevaksi ruusun kuvaksi. Jos aivosi eivät toimisi kunnolla, et pystyisi ajattelemaan ruusua. Vaikka ruusun ajatusta ei voi typistää aivotoiminnaksi, ruusun ajatus kuitenkin edellyttää aivotoimintaa.

Itse asiassa ruusun ajatuksen juuret ulottuvat vielä pidemmälle. Jos en nimittäin olisi äsken pyytänyt sinua ajattelemaan ruusua, ei koko ajatusta olisi myöskään koskaan syntynyt. Myös pyyntöni kuuluu siihen prosessiin, joka on synnyttänyt kokemuksesi ruusun kuvasta. Ajatukset ovat siis prosesseja, jotka synnyttävät kokemuksia.

Maailmassa on käynnissä jatkuvasti lukematon määrä prosesseja. Osa näistä – noin 1.4 miljoonaa sekunnissa – kytkeytyy sinun aivotoimintaasi aistinvaraisesti. Näistä puolestaan murto-osa synnyttää tietoisen kokemuksen. Valtaosa tietoisuuteesi asti ehtivistä ajatuksistasi saa siis alkunsa pääsi ulkopuolelta. Itse asiassa suurinta osaa ajatuksistasi ei olisi lainkaan olemassa ilman ympäristöäsi.

Alitajuntasi rajat eivät seuraa pääsi rajoja. Alitajuntaasi kuuluu koko ympäristösi. Mielesi rajat eivät siis kulje pääsi sisällä, vaan ne ulottuvat koko maailmaan. Freudin kolmijakoa mukailevassa kuvassa id:n ja maailman välillä ei ole tarkkaa rajaa. Ego sijaitsee ympärillesi levittäytyvien ajatusprosessien keskiössä, johon murto-osa ympärilläsi – niin ympäristössäsi kuin aivoissasikin – olevista prosesseista rekisteröityy. Ja kaiken keskellä on tahto, joka ohjailee mielessäsi juoksevia mietteitä. (Katso havaintokuva tästä.)

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Ajatusprosessit, joista pieni osa rekisteröityy tietoisuuteesi, sijaitsevat myös ympärilläsi. Alitajuntasi laajenee koko lähiympäristöösi, ja sitä kautta koko maailmaan. Tästä seuraa, että oma hyvinvointisi ei siis ole vain egosi hyvinvointia. Jos lähimmäisesi voivat huonosti, syöttää alitajuntasi mieleesi kielteisiä ajatuksia. Niiden seurauksena sinullakin on paha olla. Omasta alitajunnasta kannattaakin pitää hyvää huolta.

* Zimmermann, Manfred (1989). “The nervous system in the context of information theory.” Teoksessa R. F. Schmidt & G. Thews (toim.), Human Physiology, Springer, ss. 166-173.

Näin rakennat itsellesi kollektiivisen alitajunnan

19/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta on merkillinen juttu. Yhtäältä vaikuttaa ilmeiseltä, että mieleemme kätkeytyy prosesseja, joista emme ole tietoisia. Toisaalta ajatus tajunnasta, jota ei tajuta, on äkkiseltään kovin ristiriitainen. On kuitenkin selvää, että jostakin päähän pälkähtää milloin minkäkinlaisia ajatuksia. Aivoissamme ja ympäristössämme tapahtuvat prosessit kytkeytyvät ajoittain tietoiseen mieleemme, jolloin voimme ohjata niitä haluamallamme tavalla. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa.

Alitajuista ajattelua voi myös laajentaa hyödyntämällä verkon tarjoamia työkaluja.

Käyttämällä Twitter-palvelua pystyt pienellä vaivalla synnyttämään jatkuvan ideavirran, joka toimii kuin aina vireessä oleva alitajunta. Twitteriin rakennettu kollektiivinen alitajunta pulputtaa mieleesi uusia oivalluksia samalla tavoin kuin biologinen alitajuntasikin.

Twitteristä löytyy valtava joukko maailman huipputekijöitä niin tieteen, taiteen, musiikin kuin urheilunkin saralla. Monet heistä kirjoittavat Twitter-virtaansa mielenkiintoisia oivalluksia, napakoita linkkivinkkejä, innostavia sitaatteja ja osuvia huomioita arjestaan.

Kuvittele, että alitajuntaasi muuttaisivat asustamaan Stephen Hawking, John Cleese ja vaikkapa Lost-TV-sarjan käsikirjoittaja Damon Lindelof. Twitterin avulla se onnistuu käden käänteessä. Samaten löydät Twitteristä teknogurujen pohdintoja, inspiroivia sitaatteja ja esimerkiksi piilaakson tuoreimmat kuulumiset kuukausikaupalla ennen valtamediaa.

Toimi seuraavasti. Tee itsellesi Twitter-tili. Käytä sen jälkeen Twitterin hakutoimintoa ja etsi itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Voit myös selata aihealueittain järjestettyä Twellow-tietokantaa. Tarkista, että löytämäsi ihmisen Twitter-virta sisältää sinua oikeasti kiinnostavaa informaatiota. Jos löytämäsi henkilö twiittaa sinua kiinnostavia juttuja, seuraa häntä.

Kun synnytät noin viidenkymmenen huipputekijän Twitter-kokoelman, saat näiltä huipuilta suoraan ideoita ja inspiraatiota reaaliajassa. Aivan kuin alitajuntaasi olisi muuttanut rekkalastillinen maailman huippuajattelijoita. Tuloksena on kollektiivinen alitajunta, josta saat jatkuvasti uusia oivalluksia.

Lisää linkkejä ajattelun tehostamiseen verkon avulla löydät Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Mikä ihmeen alitajunta?

17/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta, tai tiedostamaton, on yksi psykologian kiistellyimmistä käsitteistä. Kysymys alitajunnan luonteesta pakenee vastausta kuin liukas ankerias. Mikä se sellainen tajunta on, jota ei tajuta? Mielekkäämpää onkin kysyä, mitä alitajunta tekee.

Alitajunnastasi kumpuaa jatkuvasti uusia ajatuksia.

Ajattelu ei perustu pelkästään tekemiisi valintoihin. Sen sijaan pieni osa aivoissasi käynnissä olevista prosesseista rekisteröityy ajoittain etuotsalohkoon, ja mieleesi pulpahtaa ajatus. Tästä syystä esimerkiksi idean synnyttäminen käskystä on niin vaikeaa: hippokampuksessasi ja amygdalassasi tapahtuvaa hermosolujen säpinää kun on hiukan hankalaa säädellä tietoisesti.

Osa alitajuntasi mieleen putkauttamista ajatuksista on mieluisia oivalluksia. Toiset taas saattavat olla stressaavia muistutuksia hoitamattomista töistä. Edelliset kannattaa poimia talteen niiden yllättäessä. Jälkimmäiset voit puolestaan ulkoistaa ajattelunhallintajärjestelmään. Näin ne eivät varaa huomiotasi silloin kun et voi niille mitään tehdä.

Jos idean synnyttävä prosessi on tiedostamaton, et voi säädellä sitä tietoisesti. Voit kuitenkin harjaantumisen kautta kehittää alitajuntaasi synnyttämään mieluisampia ajatuksia esimerkiksi ajatuksia ohjailemalla. Harjoittelemalla voit maksimoida käyttökelpoiset ideat. Siinä voit hyödyntää esimerkiksi lateraalista ajattelua tai erilaisia luovuustekniikoita.

Voit myös laajentaa ideoita tuottavaa alitajuntaasi hyödyntämällä laajennettua mieltäsi. Tällöin synnytät verkkotyökalujen avulla jatkuvasti uusia ja hyödyllisiä ajatuksia tuottavan ideavirran. Kirjoitan kollektiivisen alitajunnan rakentamisesta lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Mitä ajatukset ovat?

05/05/2010

9 kommenttia

Ajatukset ovat sitten kumma juttu. Yhtäältä ne ovat meille kaikkein läheisin ja tutuin osa omaa olemassaoloamme. Toisaalta tiedämme niiden luonteesta yhä kovin vähän. 1900-luvun vakiintunut käsitys oli, että ajatukset ovat aivotoimintaa. Tai ne vähintäänkin nousevat jollakin mystisellä tavalla aivotoiminnasta.

Tutkimustulosten kertyessä on kuitenkin osoittautunut, ettei ajattelua voi rajata yksinomaan pään sisään. Filosofit David Chalmers ja Andy Clark ovat peräti väittäneet, että ajattelu laajenee väistämättä ihmisen ympäristöön.

Tehdäänpä yksi koe. Laita silmät kiinni ja kuvittele ruusua. Sellaista punaista kukkaa, joka annetaan rakkaalle tai ylioppilaalle lakkiaisjuhlissa. Pyri muodostamaan ruususta mahdollisimman eläväinen kuva mielikuvituksessasi. Näetkö ruusun? Hyvä.

Mikä on näkemäsi ruusun ajatus? Onko se mieleesi ilmaantunut kuva? Onko se etuotsalohkossasi tapahtunut sähkökemiallinen muutos? Onko se platoninen idea, joka leijailee sielusi silmissä? Rohkenisin väittää, että se on kaikkea tätä.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka tuottavat tunnistettavan lopputuloksen.

Ruusun ajatus on prosessi, johon kuuluu ainakin seuraavanlaisia osasia: kehotukseni kuvitella ruusua; valonsäteet, jotka välittävät tekstin ruudulta silmiisi; silmiesi, näköhermojesi ja aivojesi näkökeskuksen yhteispeli jotka muuntavat fotonipommituksen aivotoiminnaksi; hermotoiminta takaraivolohkosi ja otsalohkosi välillä; aivosähkökemialliset muutokset etuotsalohkossasi; ja lopuksi oma kokemuksesi ruusun kuvasta. Jos mikä tahansa osa prosessia eliminoitaisiin, ei ajatusta olisi. Vai olisitko juuri äsken ajatellut ruusua, jos en olisi kehottanut?

Ajatukset ovat prosesseja. Ajatusprosessien osat voivat myös sijaita ympäristössäsi. Tämän takia voit ohjailla ympäristöllä ajatteluasi, ja tämän vuoksi ympäristö vaikuttaa myös mielialoihisi.

Moniin ajatuksiin liittyy myös tiedonhakua ja prosessointia. Jos kysyn sinulta, minä vuonna Napoleon taisteli Waterloossa, voit kaivaa tiedon aivojesi muistivarasto hippokampuksesta – tai katsoa sen Googlesta. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkoistat osan ajatusprosessia, mutta tulos – ja näin ollen itse ajatus – on sama: vastaus kysymykseen.

Samaten, jos kysyn, paljonko on 1528 x 329, voit ulkoistaa laskutoimituksen taskulaskimelle – tai jos olet päässälaskunero, suorittaa sen päässäsi. Kummassakin tapauksessa tuloksen tuottavaan prosessiin liittyy osa, jossa tulos tuotetaan. Missä se tuotetaan on yhdentekevää itse lopputuloksen, ja näin ollen kokonaisen ajatuksen muodostamisen kannalta.

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Voit tehostaa omaa ajatteluasi merkittävästi hyödyntämällä ympäristöäsi ja nykyteknologiaa. Alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaaseen. Lataa se maksutta täältä.

5 tehokasta tapaa huoltaa mieltäsi

07/04/2010

4 kommenttia

Ihmisen mieli on luonteeltaan pitkälti samanlainen kuin ruumiinosatkin. Kun ruokit mieltäsi ja treenaat sitä riittävän säännöllisesti, juoksee ajatus ketterästi, eivätkä ikäviä ajatuksia synnyttävät mietemadot pääse mekastamaan ajukopassasi. Jos mieltä taas ei treenaa ja huolla, pääsee se surkastumaan siinä, missä liikkumaton lihaskin. Seuraavassa viisi tehokasta tapaa pitää huolta mielestäsi.

1. Ajattele, mitä ajattelet

”Tunne itsesi” oli yksi Delfoin Apollon temppelin sisäänkäynnin yhteyteen kirjoitetuista ohjenuorista, jonka myös filosofi Sokrates omaksui motokseen. Aika moni ihminen elää koko elämänsä pysähtymättä hetkeksikään miettimään, mitä kaikkea päässä liikkuu. Oman ajattelusi tutkiskelu paljastaa aina uusia puolia omasta mielestäsi. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, voit ylipäätään tietoisesti vaikuttaa siihen.

Mieti siis säännöllisesti, mitä ajattelet, ja ennen kaikkea miksi ajattelet mitä ajattelet. Monet kielteiset ajatukset saavat syntynsä stressin tai väsymyksen takia. Ne onkin helppo kampittaa heti kun hoksaat, että kyse onkin vain väsyneestä ajatuksesta. Leimaamalla ajatuksia pystyt ohjaamaan aiemmin elämääsi hallinnutta ajattelua itsellesi mieluisalla tavalla. Itsesi tuntemalla saat myös ajatuksistasi irti aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.

2. Työstä uskomuksiasi

”Olet, mitä toistuvasti teet. Erinomaisuus on siis pohjimmiltaan vain tapa”, totesi Stageiran vanha kettu Aristoteles. Myös uskomukset ovat tapoja: valmiiksi standardoituja ajatteluprosesseja, joita sovellamme aina tarvittaessa. Jos uskot, että onnistut aina kun yrität, suuntaat toimintasi aktiivisesti kohti uusia haasteita. Jos taas toistat mielessäsi: ”ei siitä kuitenkaan mitään tule”, jätät haasteet helposti väliin. Vaikutukset näkyvät suoraan elämässäsi.

Kun tutkit ajatuksiasi, tutki myös uskomuksiasi. Pidä kiinni sellaisista uskomuksista, jotka todella palvelevat elämäsi tarkoituksia ja päämääriä. Pyri eroon uskomuksista, jotka vain tuottavat päänvaivaa. Uskomuksen selättäminen ei ole helppoa – vaikeusaste on samaa luokkaa tupakoinnin lopettamisen kanssa. Mutta kun kerran saat pessimistisen uskomuksen tai luulotautisen olettaman kitkettyä päästäsi, nousee elämänlaatusi siinä määrin kohisten, että suorastaan ihmettelet, miksi et jo aikoja sitten käynyt kielteiseen uskomukseesi käsiksi. Uskomusten kyseenalaistamisessa pääset alkuun esimerkiksi lateraalisen ajattelun keinoin.

3. Ota aikaa itsellesi

Päivämme täyttyvät yhä enemmän erilaisista aktiviteeteista ja sosiaalisissa verkostoissa hääräämisestä. Nähdäkseni tämä ei ole ollenkaan niin paha asia kuin synkimmät dystoopikot maalailevat. Ongelmalliseksi Facebook-addiktio muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun aikasi ei enää riitä lainkaan itsellesi. Siksi onkin tärkeää pystyä viettämään ajoittain hetkinen yksin ajatustesi kanssa.

Tutkimusten mukaan meditaatio nostaa viretilaa, vähentää masennusta ja parantaa jopa fyysistä terveyttä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse vääntää itseäsi jooga-asanaan saadaksesi hitaan ajan hyödyt käyttöön. Riittää, että omistat pari kertaa viikossa puolisen tuntia sille, että et tee yhtikäs mitään.

Istu vaikka muutamana iltana viikossa teekupponen tai viinilasi kädessä mukavassa nojatuolissa puolisen tuntia ja anna ajatuksen juosta. Huomaat eron jo nukkumaan käydessäsi: kun ajattelun valtateiltä on saatu kaaharit kuljetettua talleihinsa, tulee unikin vilkkaasti.

4. Pidä mielesi liikkeessä

90-vuotiaan isotätini pää leikkaa yhä kuin 70 vuotta sittenkin. Syy tähän on yksinkertainen: aika ajoin hän kaivaa esiin lukion matematiikan oppikirjan ja vetreyttää ajukoppaansa toisen asteen yhtälöillä ja logaritmeilla. Aivot ovat niin kuin mikä tahansa muukin elin: jos niitä treenaa, ne tulevat vetreämmiksi. Jos niillä taas ei tee mitään, ne surkastuvat niin, että lopulta niillä ei voi tehdä juuri mitään.

Harjoita siis mieltäsi itse parhaaksi katsomalla tavalla: tee laskutehtäviä, ristisanoja, sudokuja, ratko arvoituksia, lue salapoliisijännäreitä tai harjoita ihan puhdasta aivojumppaa. Viimeksi mainittu onnistuu leppoisasti esimerkiksi Lumosityn aivotreenin avulla.

5. Harjoittele uusia taitoja

Myös ajatukset ovat pohjimmiltaan tapoja: ajatus on prosessi, joka tuottaa luotettavasti jonkin ennalta määritellyn lopputuloksen. Tavat ovat kuin taitoja: ne kehittyvät kertauksen kautta ja surkastuvat, jos niitä ei käytä. Kuten jo yllä mainitsin, on hyvä pitää huoli siitä, että uskomuksesi palvelevat itsellesi tärkeitä tarkoitusperiä. Lisäksi aivosi suorastaan huutavat riemusta, kun annat niille lahjaksi uusia taitoja.

Huhu vanhan koiran oppimattomuudesta on kukkupuhetta. Vanhemmiten ihmiset oppivat vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän kokee tarkoituksenmukaiseksi oppia uusia asioita. Ja ihminen ei opi, ellei hän halua oppia.

Mieti siis, millä uusilla taidoilla voit parantaa omaa ja lähimmäistesi elämänlaatua. Auttaisiko uuden kielen oppiminen, kannattaisiko laskupäätä petrata omaksumalla vaikkapa pätkä pitkää matematiikkaa – tai olisiko pianonsoittotaito tai kyky kirjoittaa romanttisia novelleja juuri sinulle mieluinen? Opit minkä tahansa taidon, kunhan olet aidosti motivoitunut sen oppimaan, aloitat riittävän alhaiselta tasolta ja harjoittelet riittävän säännöllisesti, vaikeustasoa hiljalleen nostaen. Ja kun opettelet uuden taidon, pysyy mielesikin liikkeessä kuin varkain – ja maailmasi suorastaan kasvaa sitä mukaa, kun pystyt tekemään enemmän!

Miten ohjaat ympäristöllä ajatteluasi?

03/02/2010

3 kommenttia

Ympäristösi vaikuttaa ajatteluusi. Kun kävelet kadulla, mainosjuliste vie ajatuksesi etelänlomaan ja toimistotalon julkisivuremontti tuo mieleesi aidanmaalausurakan. Hyödyntämällä ympäristösi voit myös itse ohjata ajatteluasi. Siivoamalla turhan rojun pöydiltä häiritsemästä vapautat mieleesi tilaa ja valitsemalla oikeanlaisia sisustuselementtejä ohjaat ajatuksiasi mieluisaan suuntaan.

Jokainen koti- ja työympäristöösi valitsemasi esine ohjaa jollakin tavalla ajatteluasi.

Luovassa työssä kannattaa käyttää miellekarttoja, jotka ripustat seinälle työpisteesi läheisyyteen. Ajatuksesi saattavat normaalisti harhailla siellä täällä päivää aloittaessasi. Jos olet sen sijaan ripustanut työpisteeseesi tehtävääsi kuvaavan miellekartan, sytyttää ympäristöön kätkemäsi ärsyke ajatuksesi juoksuun ennalta määräämääsi suuntaan heti työhuoneeseen astuessasi. Miellekartta, mind map, on oivallinen tapa koordinoida ajatusten virtaa.

Toimi siis seuraavasti. Kun aloitat uuden projektin, kirjoita sen nimi keskelle A4-kokoista paperia. Ympyröi aihe ja kirjoita sen ympärille kaikki, mitä projektistasi tulee mieleen. Ympyröi kaikki sanat, ja yhdistä ne keskenään viivoilla niin, että tuloksena on helposti ja intuitiivisesti tarkasteltava kartta, jossa joukko projektillesi keskeisiä avainsanoja kytkeytyy johdonmukaisesti toisiinsa. Pyri täyttämään koko paperi erilaisilla avainsanoilla. Jos välillä sutii tyhjää, jätä pahvi pöydälle, hörppää kuppi kahvia ja palaa sitten toimen pariin.

Kun olet saanut miellekarttasi valmiiksi, ripusta se sellaiselle paikalle, josta näet sen heti työpisteeseesi tullessasi. Näin miellekarttasi tarjoaa sinulle jatkuvasti virikkeitä, jotka ohjaavat työtäsi haluamaasi suuntaan, ja katkaisee käynnissä olevat, tehtäväsi kannalta turhat ajatusprosessit. Tuloksena ohjaat ajatustesi polttopisteen tarkasti käsillä olevaan projektiin, ja työnteko on keskittynyttä, rentoutunutta ja miellyttävää.

Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa maksuton opas täältä.

Järki, tunteet ja intuitio

19/01/2010

10 kommenttia

Antti Apunen kirjoitti eilen Gurumarkkinointi-blogissa mielenkiintoisen jutun järjen ja tunteiden suhteesta. Usein ajatellaankin, että ihmisen toimintaa ohjaavat nämä kaksi resurssia. Ihmisen intuitiivinen toiminta niputetaan tällöin yhteen tunteiden kanssa. Tämä jaottelu on kuitenkin nähdäkseni harhaanjohtava. Sekä tunnetoiminta että intuitiivinen toiminta perustuvat kylläkin tiedostamattomiin prosesseihin. Juuri muuta yhteistä niillä ei sitten olekaan.

Ihmisen toimintaa ohjaa kolme resurssia: järki, tunne ja intuitio.

Ihmisen työmuisti pystyy käsittelemään kerrallaan noin seitsemän yksikköä informaatiota. Voidaan ajatella, että käytössämme on seitsemän kanavaa, joilla voimme havainnoida ympäristöä ja tarkastella ajatusprosessejamme. Järki ei siis kykene käsittelemään kerrallaan seitsemää kohdetta enempää ilman apuneuvoja. Onneksi olemme kehittäneet roppakaupalla tällaisia apuneuvoja esimerkiksi logiikan ja matematiikan muodossa. Näin kykenemme järjen avulla käsittelemään kohtalaisen monimutkaisiakin informaatiokokonaisuuksia.

Tunteet ohjaavat puolestaan toimintaamme biologisen rakenteemme pohjalta: osa evolutiivista toiminnallisuuttamme on reagoida tiettyihin ärsykkeisiin ennalta määritellyllä tavalla. Kun naaras kujertaa vienosti, kaivaa koiras nuijansa luolan perukoilta ja painelee perään dopamiinipöllyissään; ja kun takaa kuuluu karjaisu, saa kroppasi välittömän adrenaliinipiikin, jotta saat pantua sapelihammastiikerille hanttiin, tai pötkittyä pakoon pää kolmantena jalkana.

Ympäristösi saa siis aikaan muutoksia hormonitoiminnassasi, joista seuraa vaikkapa miellyttävä, ahdistunut tai säikky olo. Ne elikkoparat, jotka eivät ole maailmanhistoriassa näin reagoineet on luonnonvalinta karsinut pois. Tunteet toimivatkin oivallisesti toiminnan ohjaajina silloin, kun puuhastelemme ympäristössä, johon olemme evoluution kautta kehittyneet. Tunnevaltaisuus pelaa siis mainiosti savannilla – mutta menee helposti reisille vaikkapa lauantai-illan nakkijonossa.

Intuitio on inhimillisen toiminnan keskeisin resurssi. Opimme harjaantuneisuuden kautta toimimaan yhä tehokkaammin ja jouhevammin erilaisissa elämäntilanteissa. Pianisti oppii liikuttamaan sormiaan koskettimilla tuottaen huikeita musiikkielämyksiä. Usain Bolt pinkoo satasen melkein yhdeksään ja puoleen sekuntiin. Samaten mediayhtiön kanavajohtaja päättää ottaa ohjelmistoon miljonäärikandidaatteja koettelevan visailuohjelman – kun se nyt vaan sattui tuntumaan hyvältä idealta.

Intuitio perustuu harjaantuneisuuteen. Aivotoimintamme prosessit muovaantuvat harjoituksen ja ympäristöaltistuksen kautta. Siten kykenemme automatisoimaan yhä mutkikkaampia kokonaisuuksia, aivan niin kuin pianisti pystyy soittamaan tunnin konserton ulkomuistista, tai näyttelijä latelemaan Hamletinsa lonkalta ilta toisensa jälkeen.

Jos siis olet alasi guru, kannattaa yleensä luottaa ennemmin näppituntumaan, kuin analyyttisen järkesi tuottamaan päätelmään. Ihmisen kokonaisvaltainen kognitiivinen kapasiteetti kun on kokonaisuudessaan aivan toista luokkaa, kuin säälittävä seitsemän yksikön laskentakykymme. Intuitiosi toiminta ei rajoitu vain aivojesi etuotsalohkoon, vaan intuitiollasi on käytössään koko aivot, muu kroppa ja jopa ympäristösi internetteineen.

Intuitiivisesti kykenet hallinnoimaan salamannopeasti käsityskykysi moninkertaisesti ylittäviä informaatiokokonaisuuksia. Järki on ihan hyvä apuväline silloin, kun et vielä tiedä, mitä olet tekemässä. Mutta kun puuhastelet oman alasi parissa, ei intuitiotasi päihitä mikään.

Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uuteen vuoteen

21/12/2009

1 kommentti

Ajattelu ei tapahdu vain pään sisällä. Ajattelumme on sen sijaan vuosi vuodelta yhä verkottuneempaa: päähän putkahtavista ajatuksista yhä useammat saavat nykyaikana alkunsa planeetan toisella puolella. Samaten nykyteknologia mahdollistaa yhä ketterämmän ajattelun ulkoistamisen: ajatukset joita emme juuri nyt tarvitse voi siivota odottamaan käyttöä esimerkiksi verkkopilveen, älykännykkään – tai vaikkapa muistivihkoon.

Ajattelun verkottuminen mahdollistaa yhä rikkaamman ja luovemman ajattelutyön. Samalla ajattelun ulkoistaminen mahdollistaa stressittömän keskittymisen käsillä olevaan asiaan: kun siivoat juuri nyt tarpeettomat ajatukset ajattelunhallintajärjestelmään, on käytössäsi täydet seitsemän huomiokanavaa, ja työ sujuu kuin tanssi.

Joskus tekee kuitenkin hyvää palauttaa ajattelu ihan perinteiseen biologiseen lähipiiriin. Hidas aika mahdollistaa omaan ajatteluun tutustumisen, ja laadukas ajanvietto perheen ja hyvien ystävien kanssa edesauttaa hyvinvointia. Joskus onkin hyvä vetää johto seinästä ja irrottautua hetkeksi verkottuneen elämän hektisyydestä.

Joulun aikaan onkin hyvä jättää tietokone avaamatta, vaihtaa älykännykkä hetkeksi perinteiseen puhelimeen – tai jättää puhelin kokonaan kaapin pohjalle. Rautaisannos hidasta aikaa lataa akut uutta vuotta varten niin, että ajatus juoksee taas tuoreeltaan verkottuneena.

Ajattelun ammattilainenkin vetäytyy loppuvuodeksi bittiavaruudesta ja kytkeytyy tietoverkkoihin taas tammikuun alussa.

Kiitos kaikille kuluneesta syksystä, loistavista kommenteista ja uusien ajatusten herättämisestä! Lennokkaita ajatuksia, rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

PS. Kurkkaa täältä Filosofian Akatemian joulukortti.