”Tyttärenne on tanssija”

13/08/2010

Gillian Lynne oli 1930-luvulla nuori koulutyttö. Hän ei malttanut pysyä aloillaan oppitunneilla, vaan aiheutti milloin minkäkinlaista häiriötä. Lopulta tyttö diagnosoitiin ylivilkkaaksi; nykyaikana diagnoosi olisi todennäköisesti ADHD.

Kerran Gilliania hoitanut lääkäri keskusteli Gillianin ja tämän äidin kanssa hoitosuunnitelmista. Jonkin ajan päästä lääkäri pyysi Gilliania odottamaan odotushuoneessa, koska hän halusi jutella äidin kanssa kahden kesken. Samalla hän napsautti vaivihkaa odotushuoneen radion päälle.

Lääkäri jätti vastaanottohuoneen oven raolleen ja kehotti äitiä katsomaan. Heti kun aikuiset olivat poistuneet huoneesta, pikku-Gillian ponkaisi pystyyn ja alkoi tanssia enkelimäisesti musiikin tahtiin.

Lääkäri totesi: ”Hyvä rouva, tyttärenne ei ole sairas. Tyttärenne on tanssija.”

Äiti kiikutti pikku-Gillianin tanssikouluun. Myöhemmin Gillian muisteli lämmöllä ensimmäistä tanssituntiaan. Hän totesi olleensa häkeltynyt siitä, että koko huone oli täynnä aivan samanlaisia lapsia kuin hän itse: kukaan muukaan ei malttanut pysyä aloillaan.

Gillian valmistui tanssikoulusta, pääsi Royal Ballet Companyn tanssijaksi ja tapasi Andrew Lloyd Webberin. 1980-luvulla Gillian Lynne suunnitteli koreografiat kaikkien aikojen menestyneimpiin musikaaleihin Cats ja Phantom of the Opera.

Oppiminen edellyttää osaamista myös opettajalta

11/08/2010

20 kommenttia

On oikeastaan aika merkillistä, että peruskoulussa vain oppilaat saavat arvosanan työstään. Tämä hieman erikoinen tilanne johtunee siitä, että nykyaikainen koululaitos perustuu olettamukseen, että oppiminen on oppilaan omalla vastuulla.

Tosiasiassa oppiminen edellyttää osaamista myös opettajalta.

Jos opettaja mumisee paidankaulukseensa tuherrellen kymmenen vuotta vanhaan piirtoheitinkalvoon, ei ole mikään ihme, jos valtaosalle oppilaista oppiaines jää tarttumatta. Kun koulukirja on vielä kirjoitettu kömpelösti kapulakielellä, on oppilas kokeen aattona usein kuin Mikki Hiiri merihädässä. Missä on opettajan vastuu oppimisesta?

Ihminen ei opi, jollei hän ole kiinnostunut oppimastaan. Tästä syystä esimerkiksi yrityskouluttajat jakavat usein koulutuksen jälkeen osallistujille palautelomakkeen. Palautteen saaminen on ensiarvoisen tärkeää sekä koulutusten sisällön että kouluttajan oman osaamisen kehittämisessä.

Kouluttajan tulee osata esittää asiat riittävän mielenkiintoisesti ja innostavasti niin, että jokainen koulutukseen osallistuva saa koulutuksesta jotakin hyödyllistä irti. Jos tämä pedagoginen väylä jää avautumatta, on koulutus epäonnistunut. Ja vastuu on kouluttajan.

Kenties myös peruskoulun opettaja voisi hyötyä keräämällä palautetta oppilailtaan. Oikeastaan olisi ihan reiluakin, että myös oppilaat saisivat arvostella opettajan suorituksen esimerkiksi kerran lukukaudessa.

Mikään ei muuten estä laittamasta palautelomakkeita kiertämään vaikkapa heti tämän syyslukukauden päätteeksi. Palautteen avulla omaa osaamista on helppo kehittää entistä ehommaksi.

Mitä koulussa oikeasti opetetaan?

09/08/2010

23 kommenttia

Nykyaikainen koululaitos on syntynyt 1800-luvulla teollisen vallankumouksen sivutuotteena. Kun vanhemmat siirtyivät kotitilalta tehtaaseen töihin, piti lapset saada jonnekin talteen kolttosia tekemästä. Ratkaisuksi keksittiin koulu. Lapset keskitettiin päiviksi yhteen paikkaan, jossa heistä voidaan pitää huolta.

Samalla huomattiin, että toinen iso ongelma saatiin ratkaistua: tehtaita vaivannut pula osaavasta työvoimasta. Peltotöihin tottuneet lukutaidottomat maalaiset kun eivät edustaneet ideaalista tehdastyövoimaa. Teollisen vallankumouksen kuohuissa koululaitos muovautui nykyisenlaiseksi.

Ennen vanhaan oppi tarttui mestarin kisällinä. Tällöin viisitoistavuotiaat osasivat kuka mitäkin. Yksi osasi takoa valurautapannun. Toinen pystyi satuloimaan hevosen unissaan. Kolmas luikautti laulun kuin laulun luutun säestyksellä. Ja neljäs taikoi keittiössä toinen toistaan satumaisempia makukimaroita. Koulu oli puolestaan aateliston huvia, jossa opittiin loogista päättelyä, argumentaatiotaitoa ja kyvykkyyttä itsenäiseen ajatteluun. Mikään näistä taidoista ei ole kuitenkaan erityisen sovelias tehdastyöläisen ominaisuus.

Nykyinen koululaitos pitää lapsista huolta sillä aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Lisäksi se opettaa lapsille tehokkaasti tasan viisi taitoa.

Koulu opettaa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Se opettaa seuraamaan tiukkoja aikatauluja. Ja lopuksi koulu opettaa seuraamaan sääntöjä riippumatta siitä, onko niissä mitään järkeä.

Muu on eräänlaista koristetta, josta saattaa jotain tarttua haaviin jos olet todella kiinnostunut aiheesta. Mutta biologiasta kiinnostumattomalle dominantit alleelit ja Linnén luokat ovat tervanjuontia, josta tuskin jää mitään talteen myöhempää elämää varten. Ja historiaan tympääntynyttä eivät Napoleonin ja Wellingtonin herttuan edesottamukset voisi vähempää kiinnostaa – vaikka ne kahdeksannella luokalla kerrattiinkin.

1900-lukulainen koulu varmistaa, että teini osaa lukea käyttöoppaan, kirjoittaa poissaolotodistuksen, laskea lomapäivät, olla aamulla ajoissa tehtaalla ja tehdä sen, mitä pomo käskee. Toki koulu on kehittynyt huisasti viimeisen sadan vuoden aikana. Nykyaikainen koulujärjestelmä ei enää estä opettajaa innostamasta lapsia oppiman uusia asioita. Mutta järjestelmänä se ei myöskään edellytä sitä.

Koulussa viiden ydintaidon lisäksi muu oppiminen onkin siis tuurista kiinni. Jos kohdalle sattuu kutsumuksellinen ja kannustava opettaja, voi innostus levitä räjähdysmäisesti. Kymmenvuotiaaseen kalvoon mutisten tuhertava ruotsinmaikka taas tuskin synnyttää Tukholmassa natiivin lailla puikkelehtivia kosmopoliitteja.

Oppiminen on yksi huikeimmista ihmiselämän nautinnoista ja etuoikeuksista. Ja vaikka koulu tekeekin tässä usein eräänlaista koirantyötä vieraannuttaen lapset oppimisen ilosta, on suunta onneksi parempaan päin. Nykyään sentään opettajankoulutuksessa puhutaan oikeasti elinkelpoisista oppisuunnista, ja koulurintamalla lapsen kutsumusta tukevat menetelmät, kuten montessoripedagogiikka, valtaavat alaa.

Nähdäkseni koulun pitäisi kuitenkin muuttua. Nykyajan jälkiteollisessa informaatioyhteiskunnassa ei tehdastyöläisille nimittäin ole pian enää tilaa.

Keskitytkö ongelmaan vai ratkaisuun?

06/08/2010

3 kommenttia

Pasilla oli ongelma. Silloin tällöin Pasin kulkiessa metsäreittiä pitkin töihin, hänen käsivarsiinsa ilmestyi kutiavaa ihottumaa. Lopulta hän suoriutui lääkäriin tutkittavaksi. Lääkäri otti näytteen ihottumasta, tutki sen ja määräsi sitten kortisonipohjaista salvaa. Pian ihottuma helpotti.

Muutamia kuukausia myöhemmin ihottuma kuitenkin uusiutui. Nyt kortisonisalva ei enää purrut, ja lääkäri olikin hetken ihmeissään. Kuinka ollakaan, lääkeyhtiön tilaisuudessa oli kuitenkin hiljan esitelty uusi ihmelinimentti. Lääkäri määräsi linimenttiä, ja pikku hiljaa ihottuma asettui jälleen.

Meni pari kuukautta, mutta nyt ihottuma uusi taas. Lääkäri oli kerta kaikkiaan ihmeissään. Salvat, linimentit ja puuterit eivät enää tepsineet. Lopulta lääkäri määräsi kutinaa lievittävää voidetta ja kehotti välttämään keinokuituisia vaatteita.

Kutina pysyi kyllä kurissa, mutta Pasia harmitti vietävästi käsivarsien jatkuva punotus. Kului puoli vuotta, ja kädet vain punersivat entisestään. Pitkään asiaa mietittyään Pasi päätti suoriutua taas lääkäriin. Tässä välissä terveyskeskuslääkäri oli vaihtunut. Uusi lääkäri kuunteli Pasin kertomusta viisi minuuttia. Hetken mietittyään hän sanoi: ”Kuule Pasi, älä mene töihin metsän kautta.”

Sen koommin ihottuma ei enää vaivannut.

5 luovan ajattelun peruspilaria

04/08/2010

1 kommentti

Usein ajatellaan, että luovuus on harvojen nerojen etuoikeus. Kun oma ajattelu urautuu arkirutiinien myötä, on sisäistä MacGyveriä vaikea ravistella hereille. Tosiasiassa luovuus on taito siinä, missä pyörällä ajaminenkin. Ja luovuuden taidon oppii niin kuin minkä tahansa muunkin taidon: harjoittelemalla.

Toinen luovuuteen liitetty myytti on, että luovuus edellyttäisi kaaosta. Tosiasiassa luovassa ajattelussa on nähtävissä selkeää rakenteellisuutta – tosin aidosti luova ihminen osaa myös tarvittaessa rikkoa tätä rakennetta.

Luova prosessi liikkuu hajottavasta toiminnasta kohti kokoavaa toimintaa. Usein luovina pidetään ihmisiä, jotka toimivat hajottavasti: tällaiset ihmiset keksivät koko ajan paljon uutta. Mutta todelliselta luovalta nokkelikolta edellytetään sekä kykyä uuden keksimiseen että olennaisen tiivistämiseen.

Seuraavassa esittelen viisi luovan ajattelun peruspilaria. Ne etenevät asteittain hajottavista työvaiheista kokoaviin. Opettelemalla nämä viisi askelta pystyt helposti hyödyntämään tarvitessasi luovaa kyvykkyyttäsi.

1. Kerää

Yksi luovan työn perusongelmista on valkoisen paperin kammo. Vaikka pitäisi synnyttää uutta, ei runosuoni alakaan pulputtaa. Kukko kun ei käskien laula. Apu valkoisen paperin kammoon löytyy keräämisestä. Lähes joka ikinen ihmiskunnan tuntema luova nero on kerännyt ideansa ja inspiraationlähteensä talteen. Wittgenstein tuhersi Tractatus-teoksensa synnyttäneet muistiinpanot maailmansodan tuiskeessa rintamalla, ja Edisonille kertyi hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Keräämällä ideat ja inspiraationlähteet synnytät pian ideahautomon, jonka avulla pääset heti vauhtiin, kun pitää synnyttää uutta.

2. Valikoi

Kun alat kerätä materiaalia, on sitä pian niin paljon, että hyvät ideat hukkuvat helposti runsauden sekaan. Tällöin on hyvä osata valikoida nopeasti jyvät akanoista. Erityisen tehokasta on vaihdella niin sanottua dialektista ja dialogista menetelmää. Dialektisuus perustuu vastakkainasetteluun: tämä on parempi kuin tuo, mutta huonompi kuin tämä. Tarkastelemalla keräämääsi materiaalia dialektisesti asetat sen paremmuusjärjestykseen. Lopuksi kuorit kerman päältä ja tartut toimeen. Dialogisuus puolestaan perustuu yhteen sovittamiseen. Dialogisesti tarkastelet keräämääsi materiaalia sen valossa, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa. Näin synnytät uusia assosiaatioita, ja aiemmin vähäpätöinenkin idea saattaakin osoittautua uuden työsi kulmakiveksi.

3. Luonnostele

Luonnostelu on luovan työn ensirakkaus. Luonnostelussa nimittäin tapaat luovan työsi tuloksen ensimmäistä kertaa. Siksi suurin osa luovasta työstä tapahtuukin usein juuri tässä vaiheessa. Esimerkiksi amatööritaiteilijat eivät yleensä juuri muuta tee, kuin luonnostele: kankaalle synnytetään ensimmäinen mielikuva, ja sen hiominenkin jätetään puolitiehen. Luonnostellessa synnytät ensimmäisen version teoksestasi, mutta on hyvä pitää mielessä, että kyse on vielä luonnoksesta. Hahmottelu kannattaa siis pitää vielä hyvin karkeana, ja keskittyminen suurissa linjoissa. Yksityiskohtien aika on vasta jalostaessa.

4. Jalosta

Jalostamisvaiheessa on aika synnyttää lopullista jälkeä. Tässä olennaista on keskittyä yksityiskohtien hiomiseen. Jalostaessa on hyvä muistaa muutama luovan työn perussääntö. Ensinnäkin, kuten Albert Einstein on todennut, kaikki tulee tehdä niin yksinkertaisesti, kuin mahdollista, mutta ei yksinkertaisemmin. Jos työssäsi on siis jotain turhaa, jätä se pois. Voit siirtää turhat ideat idea-arkistoosi myöhempää käyttöä varten. Editoi siis veitsellä, ennemmin kuin pensselillä: jalostamisvaiheessa kannattaa aina ennemmin poistaa, kuin lisätä. Toisekseen, luovan työn elintärkeä ohjenuora on: kill your darlings. Jos toistamiseen jäät taputtelemaan itseäsi selkään nokkelasta oivalluksesta, poista se. Luova työ ei ole vain kokoelma nokkelia oivalluksia. Luova työ on tasapainoinen kokonaisuus, jossa jokainen elementti tukee toistaan. Jos yksi yksityiskohta vie jatkuvasti huomion pois kokonaisuudesta, ei kokonaisuus ole vielä tasapainossa.

5. Viimeistele

Luova työ on kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta tukee toistaan. Tästä syystä viimeisteleminen on niin tärkeä työvaihe. Viimeistelyvaiheessa otat etäisyyttä työhösi, jotta pystyt tarkastelemaan sitä kokonaisuutena. Saatuasi työsi valmiiksi, nuku ainakin yö tai pari, tai vaikkapa viikko, ennen kuin todella hyväksyt sen valmiiksi. Palaa nyt työn pariin ja tarkastele sitä kokonaisuutena. Puhutteleeko se sinua sellaisena kuin se on, vai puuttuuko siitä jotain – tai viekö jokin yksityiskohta yhä huomion pois kokonaisuudesta? Lopuksi voit vielä tehdä loppusilauksen – pienen muutoksen, jolla annat itsellesi luvan lopettaa työn loputtoman hiomisen. Kuten Leonardo da Vinci on sanonut: ”Taideteos ei ole koskaan valmis. Vain lopulta hylätty.”

Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Missä on sinun läpimurtosi?

02/08/2010

11 kommenttia

Google kehittää kilpailijaa Facebookille. Toistaiseksi Googlen yritykset ottaa sosiaalista mediaa haltuun ovat kompuroineet Buzzista Waveen. Koska sosiaalisessa mediassa piilevät kuitenkin valtavat rahavirrat, haluaa myös hakukonejätti osansa potista.

Monet suuryritykset toimivat juuri näin: ne bongaavat olemassa olevan ilmiön ja pyrkivät rakentamaan sille elinkelpoisen kilpailijan. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat iPhone-kloonit siinä missä Facebook- ja Twitter-imitaatiotkin. Ongelmana on kuitenkin, että kloonaamalla syntyy lähes aina kakkoslaatua. Ja vaikka markkinoilla pysyykin mukana kopio tai kaksi, on uutta tuotetta lähes mahdotonta mahduttaa hyllylle tungoksen sekaan siinä vaiheessa kun ilmiö on jo yleistä tietoutta.

Olennaista on siis keksiä uusi läpimurto.

Tämä on se salaisuus, joka avittaisi Nokian takaisin kärkikahinoihin, ja joka on nostanut niin Facebookin kuin Applenkin maailman teknokentän johtotähdiksi. Facebook ei ollut uusi, parannettu versio IRC-galleriasta tai keskustelufoorumista. Nettinörttien tai ventovieraiden sijaan Facebook yhdisti sinut vanhoihin luokkakavereihisi ja toi koko tuttavapiirisi tietokoneesi työpöydälle. Facebook määritteli kokonaan uusiksi sosiaalisen internetin.

Samalla tavoin iPhone mullisti radikaalisti mobiililaitemarkkinat. Apple ei tuonut markkinoille uutta puhelinta. Se toi markkinoille ensimmäisen värkin, jolla internetiä pystyy selaamaan ongelmitta myös tien päällä. Se, että iPhone on kehno puhelin osoittautui sivuseikaksi: Applen ihmelaite tuottaa enemmän voittoa kuin muiden valmistajien värkit yhteensä.

Nyt kilpailijat pelaavat Applen ja Facebookin kentällä, ja tilanne on samanlainen kuin Lassin ja Leevin jenkkifutisottelussa: jos Lassi joutuu koville, Lassi muuttaa sääntöjä. Ainoa tapa tehdä todellinen läpimurto on hypätä ulos pelistä, keksiä uusi peli, ja palata sen kanssa kentälle. Silloin voit itse sanella säännöt, ja muut seuraavat perässä.

Uuden keksiminen ei ole kuitenkaan aivan helppoa. Läpimurron löytäminen edellyttää ensiksikin olemassa olevien lähtökohtien kyseenalaistamista. Tässä auttaa lateraalinen ajattelu. Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta. Pelkkä uutuus ei kuitenkaan vielä riitä. Sinun täytyy myös selvittää, minkä läpimurron juuri sinä pystyt tekemään. Mitä sellaista uutta voit tehdä, joka tuottaa merkittävää arvoa toisille ihmisille? Toisin sanoen: mikä on siilikonseptisi?

Läpimurto ei synny apinoimalla. Se syntyy kyseenalaistamalla olemassa olevat puitteet ja tarjoamalla jotakin uutta, ainutkertaista ja arvokasta, joka nousee juuri sinun yksilöllisestä intohimostasi. Missä piilee sinun läpimurtosi?

5 yksinkertaista askelta hyvään elämään

23/06/2010

13 kommenttia

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Nähdäkseni yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin edistäjiä on kutsumuksellinen toiminta: kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia askeleita kohti kutsumuksellista ja rikasta elämää.

1. Tee kaikkea

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä kuin luovassa ideoinnissa: kukaan ei saa hyvää ideaa käskettäessä. Mutta kun ideamylly jyrähtää käyntiin, on hyvä idea helppo poimia ideatulvan keskeltä. Puhtaalta pöydältä on samoin vaikeaa sanoa, missä oma kutsumuksesi lymyilee. Mutta kun olet kokeillut riittävästi kaikenlaista, pystyt tunnistamaan, mitkä kokemistasi asioista ovat todella rikastaneet elämääsi, mitkä ovat olleet pinnallisella tavalla hauskoja ja mitkä vain turhauttavia.

2. Selvitä, mikä rikastaa elämääsi

Kun olet kokeillut yhtä sun toista, pyri ymmärtämään, mitkä askareet rikastavat elämääsi aidosti. Keskeistä on keskittyä tekemiseen. Usein pyrimme ulkoisen paineen vuoksi saavuttamaan abstrakteja päämääriä kuten mainetta tai mammonaa. Tyypillinen kysymys onkin: ”Mikä sinusta tulee isona?” Unohdamme kuitenkin miettiä, mitä palkinnontavoittelu tarkoittaa arkielämän kannalta. Olennaisempaa onkin nähdäkseni kysyä: ”Mitä haluat tehdä ajallasi isona?” Todellinen hyvinvointi kumpuaa toimivasta arjesta – ja arki koostuu siitä, mitä teemme. Tässä avuksi voi olla esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, on oman kutsumuksen löytäminen helppoa.

3. Harjoittele

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen maailman huipputekijä on harjoitellut poikkeuksetta omaa alaansa keskittyneesti 10 000 tuntia. 10 000 tuntia on sellainen kasa aikaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se tarkoittaa kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan – viikonloput ja lomat mukaan lukien. Jos harjoittelu on tervanjuontia, ei ajatus kymppitonnin kellottamisesta oikein innosta. Kun toimintasi sen sijaan kannattelee elämääsi luonnostaan, käytät harjaantumiseen aivan itsestään vuosikaupalla aikaa – etkä edes huomaa ajan kulua. Harjaantumalla taitavaksi itsellesi palkitsevalla alalla et vain tee jotain, mitä rakastat – teet sen myös erinomaisen hyvin. Näin voit olla myös muille aidosti hyödyksi.

4. Keksi, miten voit olla muille hyödyksi

Aristoteleen mukaan kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Kun olet selvittänyt, mikä kannattelee elämääsi, selvitä seuraavaksi, mitä muut tarvitsevat. Keskustele ihmisten kanssa heidän omista mielenkiinnon kohteistaan ja pyri kuuntelemaan aktiivisesti toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Seuraa aktiivisesti mediakenttää ja pyri kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiset tarpeet tai toiveet nousevat usein esiin. Kun sitten keksit, miten oma osaamisesi vastaa johonkin tällaiseen tarpeeseen, voit puuhastella kutsumuksesi parissa päivät pitkät: tällöin olet löytänyt siilikonseptisi. Jos ratkaiset toisen ihmisen todellisen ongelman, on hän usein valmis maksamaan ajastasi jonkinlaisen korvauksen. Kun tuotat arvoa toisille ihmisille, kykenet myös ansaitsemaan elantosi tekemällä sitä, mitä rakastat eniten.

5. Keskity siihen, mitä teet

Kun olet löytänyt siilikonseptisi, pane itsesi täysillä likoon. Tee keskittyneesti sitä, mitä rakastat ja pyri eliminoimaan sellaiset seikat, jotka eivät tue kutsumustasi täysin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että elämän tulisi olla tylsää puurtamista – myös laadukkaalla viihteellä ja ihan puhtaalla laiskottelullakin on tärkeä rooli hyvässä elämässä. Mutta kun tiedät, mitä haluat oikeasti tehdä, opit pian tunnistamaan, mitkä viihteen tai vapaa-ajan muodot todella palkitsevat sinua. Lopulta mielesi virtaa koko päivän flow-tilassa, eikä aivoja edes tarvitse heittää narikkaan. Kun teet sitä mitä rakastat niin, että olet samalla arvokas oman yhteisösi jäsen, on hyvä olla aamusta iltaan.

Älä odota eläkkeelle, vaan tartu toimeen nyt. Lisää vinkkejä onnellisuuden edistämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta tästä.

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee heinäkuun yli. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 2.8.

Aurinkoista ja onnellista kesää kaikille!

10 tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon

21/06/2010

Jätä kommentti

Aivosi toimivat sitä paremmin mitä enemmän niitä käytät. Pitämällä mielesi liikkeessä kulkee ajatus jouhevammin. Tässä esittelen kymmenen helppoa tapaa jumpata aivosi kesäkuntoon.

1. Lue

Lukeminen on aivoharjoite numero yksi. Lukemasi materiaalin monimutkaisuus kannattaa valita lukutottumuksiesi mukaan. Samoin kuin painonnostossa, kannattaa haastavampaa kirjallisuutta myös lisätä pikku hiljaa. Jos et ole tottunut lukija, kannattaa aloittaa kevyestä kirjallisuudesta tai vaikkapa sarjakuvista. Jos taas kirjoja menee metritavarana, kannattaa rantalukemiseksi valita vaikkapa Joycea, Proustia tai Kantia. Eräs filosofian professori totesikin, että nykyään Immanuel Kantin lukeminen tuntuu kuin lukisi Aku Ankkaa. Kirjat saat kätevästi kotiin esimerkiksi Amazonin tai AdLibriksen verkkokaupoista.

2. Laske

Laskuharjoitukset ovat oivallinen tapa jumpata mieltä. 90-vuotias isotätini kaivaa aika ajoin vanhat matematiikan kirjat esiin ja jumppaa niillä aivojaan. Ei ihme, että hänen ajatuksensa juoksee yhä kuin 70 vuotta sitten. Hyödyllisiä ovat myös erilaiset pikaharjoitukset, jotka voit vaikka ottaa päivittäiseen käyttöön. Laske esimerkiksi Brain Tunerin 20 laskutehtävää joka aamu. Huomaat vaikutuksen jo muutaman viikon kuluttua.

3. Ajattele

Ajattele, mitä ajattelet. Omiin ajatuksiisi keskittyminen kehittää ajattelutaitoasi. Bonuksena tutustut samalla itseesi ja saatat löytää yllättäviäkin puolia omasta ajatusmaailmastasi. Oman ajatusmaailman tunteminen onkin mestariajattelijan elinehto. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, pystyt vaikuttamaan mieleesi tietoisesti.

4. Kirjoita

Kirjoittaminen on oiva tapa selkiyttää omaa ajatusmaailmaa, purkaa huolia tai vaeltaa mielikuvitusmaailmojen lumoissa. Kirjoita päiväkirjaa, jäsennä oivalluksiasi, kirjoita runoja tai vaikkapa novelleja, joissa lähetät mielikuvituksesi vaeltamaan toisiin maailmoihin. Kirjoittamalla kykenet keskittämään ajatuksesi tavalla, joka ei ilman apuvälineitä onnistu.

5. Keskustele

Keskustele mielenkiintoisten ihmisten kanssa kuunnellen ja keskittyen. Pyri hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden ajatuksista olet aidosti kiinnostunut ja pyri kääntämään keskustelu sellaisiin puheenaiheisiin, joista kaikki osapuolet saavat jotakin irti. Keskustelussa kuunteleminen on puhumistakin tärkeämpi taito. Jos olet itse koko ajan äänessä, opit vain murto-osan siitä, mitä opit kuuntelemalla.

6. Opiskele

Opettelemalla uusia asioita ja uusia taitoja kehität aivojasi myös fyysisesti luomalla uusia kytköksiä hermosolujen välille. Uuden oppiminen tekee myös elämästä antoisaa ja mukavaa. Uuden asian oppiminen palkitsee itsessään, ja mahdollistaa aivan uudenlaisia kokemuksia. Päätä vaikkapa opetella espanjan kieli ja suuntaa vuoden päästä Barcelonaan. Kokemus on aivan toinen, kuin ummikkona suunnistaen. Opiskelun makuun pääset myös tutustumalla iTunes Universityn tarjontaan.

7. Ratko arvoituksia

Arvoitusten ratkominen kehittää erityisesti lateraalisen ajattelun kykyä. Ratkomalla arvoituksia opit hakemaan ratkaisua odottamattomista paikoista ja rikkomaan ennakko-odotuksiasi. Tuloksena ajatuksesi joustaa entistä paremmin. Löydät runsaasti uusia arvoituksia esimerkiksi BrainDen-sivustolta. Myös vitsien kertominen ja dekkarien lukeminen kehittävät ajatuksen joustavuutta.

8. Aivojumppaa

Aivojumpan hyödyistä ja vaikutuksista kinastellaan paljon. Varmaa on kuitenkin, että kaikki, mitä teet päälläsi kehittää sitä jossakin määrin. Jos aivojumppa siis palkitsee tai tuntuu hauskalta, kannattaa sitä harjoittaa sumeilematta. Aivojumpata voit esimerkiksi ratkomalla sudokuja tai hyödyntämällä vaikkapa oivallista Stanfordin yliopistossa kehitettyä Lumositya.

9. Liiku

Terve mieli elää terveessä ruumiissa. Liikkumalla säännöllisesti ainakin puoli tuntia päivässä pidät vartalosi kunnossa niin, että aivosi saavat riittävästi happea. Kun käyt lenkillä säännöllisesti, juoksee ajatuskin jouhevammin. Aivoja kannattaa myös huoltaa riittävällä omega3-rasvahappojen ja d-vitamiinin saannilla.

10. Nuku riittävästi

Aivosi tarvitsevat riittävästi unta. Unen tarve on yksilöllinen, ja paras mittari riittävälle unensaannille on oma olotilasi. Jos päivän mittaan kuluu pannullinen kahvia eikä meinaa jaksaa mitään, kannattaa illan viimeinen leffa jättää kenties väliin ja painella pehkuihin. Hyvin nukutun yön jälkeen aivosi kiittävät, ajatus luistaa paremmin ja mielialasi pysyy korkealla.

Mikä on oikea vastaus?

18/06/2010

5 kommenttia

Insinöörioppilailta kysyttiin kokeessa, miten pilvenpiirtäjän korkeus määritellään barometrin avulla.* Eräs nokkelikko vastasi seuraavaa: sidotaan barometriin naru ja lasketaan barometri pilvenpiirtäjän katolta alas. Korkeus selviää ynnäämällä narun ja barometrin pituus. Oppilaan koevastaus hylättiin.

Oppilas valitti päätöksestä: vastaushan oli kiistatta oikein. Koska vastaus ei kuitenkaan osoittanut fysiikan periaatteiden tuntemusta, päätti lautakunta antaa oppilaalle kuusi minuuttia aikaa esittää vastaus, jolla osoittaa fysiikan tuntemusta.

Istunnossa insinöörioppilas istui hiljaa otsa kurtussa viisi minuuttia. Kun häntä muistutettiin ajan kulusta, hän totesi: ”Minun pitäisi päättää useista vaihtoehdoista sopivin.” Lopulta hän sanoi:

”Barometrin voisi viedä pilvenpiirtäjän katolle ja pudottaa alas. Mittaamalla putoamiseen käytetty aika voidaan rakennuksen korkeus selvittää kaavalla H = 0.5g * t^2. Ikävää barometrin kannalta, tosin.”

”Jos aurinko paistaa, voidaan mitata barometrin varjon pituus ja pilvenpiirtäjän varjon pituus. Mittaamalla vielä barometrin pituus voidaan pilvenpiirtäjän pituus laskea aritmeettisesti.”

”Erittäin tieteellinen vastaus löytyisi sitomalla barometriin pieni narunpätkä ja heiluttamalla sitä ensin maan tasalla ja sitten pilvenpiirtäjän katolla. Pilvenpiirtäjän korkeus selviää kaavalla T = 2 pii neliöjuuri(l/g).”

”Helpointa olisi tietysti mennä pilvenpiirtäjän kellariin, koputtaa talonmiehen ovea ja sanoa: ’Haluatko hienon barometrin? Saat sen, jos kerrot rakennuksen korkeuden.'”

* ”Oikea” vastaus on mitata ilmanpaine maan tasalla ja pilvenpiirtäjän katolla ja laskea rakennuksen korkeus paine-eron perusteella.

Asiaa itsetunnosta, osa 2/2: Miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon?

16/06/2010

1 kommentti

Hyvä itsetunto ei riipu siitä, mitä sinulla on. Se riippuu siitä, mitä teet. Jos et tiedä, mitä haluat elämältä, on helppo joutua hamsterikierteeseen: loputtomaan pyrkimykseen saada enemmän ja enemmän.

Tässä ongelmana on, ettei hamsterikierre lopu koskaan. Jollain on aina enemmän rahaa, isompi auto tai nätimpi siippa. Kun media vielä tuuttaa silmät ja korvat täyteen tavoittamattomia ideaaleja, riittämättömyyden tunne seuraa lähes väistämättä: kukaan kun ei ole täydellinen.

Jos sen sijaan tiedät, mitä haluat saada aikaiseksi, voit kanavoida tarmosi todellisiin tarpeisiisi summanmutikassa tapahtuvan hamstraamisen sijaan. Tällöin huomiosi on siinä, minne olet itse menossa, etkä joudu vertaamaan itseäsi toisiin.

Huonosta itsetunnosta pääset eroon suorittamalla seuraavat kaksi työvaihetta:

1) Selvitä, mitä oikeasti haluat tehdä.
2) Ala tehdä sitä.

Siinä kaikki.

Ei huonon itsetunnon selättäminen silti ole päivän tai kahden juttu. Se edellyttää pitkäaikaista itsetutkiskelua ja omien arvojen ja päämäärien selvittämistä. Tässä voit kuitenkin hyödyntää erilaisia tekniikoita ja apuneuvoja.

Omaa kutsumustasi voit metsästää esimerkiksi hyödyntämällä ydintoimilistaa tai selvittämällä siilikonseptisi. Itsetuntemuksen kehittämisessä auttaa myös mietiskely tai vaikkapa päiväkirjan pitäminen.

Lisää työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen, itsetunnon vahvistamiseen ja ajattelun kehittämiseen löydät myös vasta valmistuneesta Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Voit ladata sen maksutta tästä.