Älä ole apina

Laitetaan häkkiin viisi apinaa, tikapuut ja banaani tikkaiden yläpäähän.* Joka kerta, kun joku apinoista koettaa kiivetä tikkaita ylös, kaikkia apinoita suihkutetaan jääkylmällä vedellä. Pian apinat ehdollistuvat tajuamaan, ettei tikkaita kannata kiivetä.

Kun apinat on ehdollistettu, suihkutusmekanismi puretaan. Nyt korvataan yksi apinoista uudella apinalla. Uusi apina huomaa herkullisen banaanin ja aikoo kiivetä tikkaita. Siinä samassa muut neljä apinaa hyökkäävät sen kimppuun ja hakkaavat sen jääveden pelossa muusiksi. Pian tulokas oppii, ettei tikkaille ole menemistä.

Sen jälkeen alkuperäiset apinat korvataan yksitellen. Sama koreografia toistuu apina kerrallaan. Uusilla apinoilla ei ole aavistustakaan siitä, miksi banaanintavoittelija pitää teilata. Siitä huolimatta ne osallistuvat pieksäntään täysin rinnoin.

Lopulta viimeinenkin alkuperäinen apina on korvattu uudella apinalla. Nämä uudet viisi apinaa istuvat nyt kyräillen tikapuita. Aina kun häkkiin laitetaan uusi apina, sama kuvio toistuu: tulokas yrittää kiivetä tikkaita ja vanhat asukit takovat järkeä sen päähän. Tikkaille ei kiivetä. Katsos, näin hommat on aina tehty täällä päin maailmaa.

Älä ole apina. Välillä kannattaa kyseenalaistaa lähtökohdat.

Hauskaa vappua kaikille!

* Tarina on peräisin Michael Michalkon kirjasta Thinkertoys.

Vakuutuspaperi ajatuspyörteessä

Vaihdoimme taannoin vakuutusyhtiötä. Vaihtoprosessiin meni aikaa yhteensä noin neljä kuukautta. Se on aika kauan sikäli, että koko prosessi käsitti muutaman paperilappusen täyttämisen.

On helppo syyttää kiirettä viivästelystä. Kiireellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä asian kanssa. Tosiasiassa vakuutusyhtiön vaihtourakka jumiutui ajatuspyörteeseen.

Ajatukset perustuvat assosiaatioihin. Lisäksi ajatukset voimistuvat kertauksen kautta.

Joka kerta, kun katsoin uuden vakuutusyhtiön lähettämää paperinippua, ajattelin, että juuri nyt en ehdi hoitaa asiaa, mutta kenties illemmalla – tai viimeistään huomenna – kyllä ehdin. Joka toistolla tuo ajatus vahvistui. Huomaamattani aloin harjaantua siinä varsinaiseksi mestariksi.

Pavlovin kuulut koirat oppivat kuolaamaan kellon äänen kuullessaan. Samalla tavoin opin itse ajattelemaan automaattisesti vakuutuspaperit nähdessäni: ”nyt en ehdi, mutta huomenna kyllä.” Pian vakuutuspaperit olivat suorastaan naimisissa ”huomenna sitten” -ajatuksen kanssa. Joka kertauksella liitto vain vahvistui entisestään.

Kun viimein sain itseni riuhtaistua irti tästä yksinkertaisesta ajatuspyörteestä, asian hoitaminen vei yhteensä noin neljä minuuttia.

Ajattelu nojaa assosiaatioihin: yhdistät salamannopeasti kaksi prosessia toisiinsa ja totut ajattelemaan niitä yhdessä. Samaten ajatukset harjaantuvat niin kuin mikä tahansa tapa tai taito: kertaus on opintojen äiti.

Juuttuneita ajatuksia kannattaa pitää silmällä. Jos huomaat, että toistat kerta toisensa jälkeen saman ajatuskoreografian, tartu toimeen ja katkaise orastava ajatuspyörre. Urautunut ajatus kannattaa purkaa, ennen kuin siitä paisuu varsinainen mentaalinen Kharybdis.

5 tehokasta tapaa huoltaa mieltäsi

Ihmisen mieli on luonteeltaan pitkälti samanlainen kuin ruumiinosatkin. Kun ruokit mieltäsi ja treenaat sitä riittävän säännöllisesti, juoksee ajatus ketterästi, eivätkä ikäviä ajatuksia synnyttävät mietemadot pääse mekastamaan ajukopassasi. Jos mieltä taas ei treenaa ja huolla, pääsee se surkastumaan siinä, missä liikkumaton lihaskin. Seuraavassa viisi tehokasta tapaa pitää huolta mielestäsi.

1. Ajattele, mitä ajattelet

”Tunne itsesi” oli yksi Delfoin Apollon temppelin sisäänkäynnin yhteyteen kirjoitetuista ohjenuorista, jonka myös filosofi Sokrates omaksui motokseen. Aika moni ihminen elää koko elämänsä pysähtymättä hetkeksikään miettimään, mitä kaikkea päässä liikkuu. Oman ajattelusi tutkiskelu paljastaa aina uusia puolia omasta mielestäsi. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, voit ylipäätään tietoisesti vaikuttaa siihen.

Mieti siis säännöllisesti, mitä ajattelet, ja ennen kaikkea miksi ajattelet mitä ajattelet. Monet kielteiset ajatukset saavat syntynsä stressin tai väsymyksen takia. Ne onkin helppo kampittaa heti kun hoksaat, että kyse onkin vain väsyneestä ajatuksesta. Leimaamalla ajatuksia pystyt ohjaamaan aiemmin elämääsi hallinnutta ajattelua itsellesi mieluisalla tavalla. Itsesi tuntemalla saat myös ajatuksistasi irti aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.

2. Työstä uskomuksiasi

”Olet, mitä toistuvasti teet. Erinomaisuus on siis pohjimmiltaan vain tapa”, totesi Stageiran vanha kettu Aristoteles. Myös uskomukset ovat tapoja: valmiiksi standardoituja ajatteluprosesseja, joita sovellamme aina tarvittaessa. Jos uskot, että onnistut aina kun yrität, suuntaat toimintasi aktiivisesti kohti uusia haasteita. Jos taas toistat mielessäsi: ”ei siitä kuitenkaan mitään tule”, jätät haasteet helposti väliin. Vaikutukset näkyvät suoraan elämässäsi.

Kun tutkit ajatuksiasi, tutki myös uskomuksiasi. Pidä kiinni sellaisista uskomuksista, jotka todella palvelevat elämäsi tarkoituksia ja päämääriä. Pyri eroon uskomuksista, jotka vain tuottavat päänvaivaa. Uskomuksen selättäminen ei ole helppoa – vaikeusaste on samaa luokkaa tupakoinnin lopettamisen kanssa. Mutta kun kerran saat pessimistisen uskomuksen tai luulotautisen olettaman kitkettyä päästäsi, nousee elämänlaatusi siinä määrin kohisten, että suorastaan ihmettelet, miksi et jo aikoja sitten käynyt kielteiseen uskomukseesi käsiksi. Uskomusten kyseenalaistamisessa pääset alkuun esimerkiksi lateraalisen ajattelun keinoin.

3. Ota aikaa itsellesi

Päivämme täyttyvät yhä enemmän erilaisista aktiviteeteista ja sosiaalisissa verkostoissa hääräämisestä. Nähdäkseni tämä ei ole ollenkaan niin paha asia kuin synkimmät dystoopikot maalailevat. Ongelmalliseksi Facebook-addiktio muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun aikasi ei enää riitä lainkaan itsellesi. Siksi onkin tärkeää pystyä viettämään ajoittain hetkinen yksin ajatustesi kanssa.

Tutkimusten mukaan meditaatio nostaa viretilaa, vähentää masennusta ja parantaa jopa fyysistä terveyttä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse vääntää itseäsi jooga-asanaan saadaksesi hitaan ajan hyödyt käyttöön. Riittää, että omistat pari kertaa viikossa puolisen tuntia sille, että et tee yhtikäs mitään.

Istu vaikka muutamana iltana viikossa teekupponen tai viinilasi kädessä mukavassa nojatuolissa puolisen tuntia ja anna ajatuksen juosta. Huomaat eron jo nukkumaan käydessäsi: kun ajattelun valtateiltä on saatu kaaharit kuljetettua talleihinsa, tulee unikin vilkkaasti.

4. Pidä mielesi liikkeessä

90-vuotiaan isotätini pää leikkaa yhä kuin 70 vuotta sittenkin. Syy tähän on yksinkertainen: aika ajoin hän kaivaa esiin lukion matematiikan oppikirjan ja vetreyttää ajukoppaansa toisen asteen yhtälöillä ja logaritmeilla. Aivot ovat niin kuin mikä tahansa muukin elin: jos niitä treenaa, ne tulevat vetreämmiksi. Jos niillä taas ei tee mitään, ne surkastuvat niin, että lopulta niillä ei voi tehdä juuri mitään.

Harjoita siis mieltäsi itse parhaaksi katsomalla tavalla: tee laskutehtäviä, ristisanoja, sudokuja, ratko arvoituksia, lue salapoliisijännäreitä tai harjoita ihan puhdasta aivojumppaa. Viimeksi mainittu onnistuu leppoisasti esimerkiksi Lumosityn aivotreenin avulla.

5. Harjoittele uusia taitoja

Myös ajatukset ovat pohjimmiltaan tapoja: ajatus on prosessi, joka tuottaa luotettavasti jonkin ennalta määritellyn lopputuloksen. Tavat ovat kuin taitoja: ne kehittyvät kertauksen kautta ja surkastuvat, jos niitä ei käytä. Kuten jo yllä mainitsin, on hyvä pitää huoli siitä, että uskomuksesi palvelevat itsellesi tärkeitä tarkoitusperiä. Lisäksi aivosi suorastaan huutavat riemusta, kun annat niille lahjaksi uusia taitoja.

Huhu vanhan koiran oppimattomuudesta on kukkupuhetta. Vanhemmiten ihmiset oppivat vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän kokee tarkoituksenmukaiseksi oppia uusia asioita. Ja ihminen ei opi, ellei hän halua oppia.

Mieti siis, millä uusilla taidoilla voit parantaa omaa ja lähimmäistesi elämänlaatua. Auttaisiko uuden kielen oppiminen, kannattaisiko laskupäätä petrata omaksumalla vaikkapa pätkä pitkää matematiikkaa – tai olisiko pianonsoittotaito tai kyky kirjoittaa romanttisia novelleja juuri sinulle mieluinen? Opit minkä tahansa taidon, kunhan olet aidosti motivoitunut sen oppimaan, aloitat riittävän alhaiselta tasolta ja harjoittelet riittävän säännöllisesti, vaikeustasoa hiljalleen nostaen. Ja kun opettelet uuden taidon, pysyy mielesikin liikkeessä kuin varkain – ja maailmasi suorastaan kasvaa sitä mukaa, kun pystyt tekemään enemmän!

Mitä on laatu?

Aiemmassa blogikirjoituksessa kehotin panostamaan laatuun. Laadukkaat tavarat mahdollistavat jouhevan toiminnan ja laadukas taide, musiikki ja muu luova työ siivittää myös omat ajatukseesi korkeaan lentoon. Mutta mitä on tuo mystinen laatu?

Laatu tarkoittaa jotakin itsessään ainutkertaisen arvokasta.

Kun puhutaan ihmisen kädenjäljestä, laadukas työ – oli se sitten käyttöesine tai taideteos – on ammattimaisen työn tulos, jossa tekijän intohimo työtään kohtaan on kohottanut juuri oikeat nyanssit ja yksityiskohdat polttopisteeseen. Laatu ei siis ole sama asia kuin kestävyys, tasokkuus tai design-arvojen täyttäminen. Laadukas käyttöesine on toki usein kestävä ja tasokas – mutta laatu on jotakin, joka ylittää nämä maalliset arvot.

Laatu seuraa nähdäkseni tekijän taidosta ja intohimosta. Esineitä, teoksia ja miksei vaikkapa teatteriesityksiä arvioidessa voidaankin jakaa työn tuloksen taso neljään luokkaan.

Jos tekijällä ei ole sen enempää taitoa kuin intohimoakaan, on tuloksena rihkamaa tai tyhjänpäiväistä suhaamista. Kaukoidän tienvarret ovat täynnänsä roinaa, jonka tekijää ei ole siivittänyt sen enempää käsityöläisen omanarvontunto kuin intohimokaan. Motiivina on puhtaasti raha ja toimeentulo, ja tulokset puhuvat puolestaan. Samaten firman pikkujouluihin puolipakolla kyhätty mukahauska harrastelijateatterifiasko jää suhaamisen tasolle.

Jos tekijällä puolestaan on taitoa, muttei intohimoa, on tuloksena tasokas ja kestävä tuote, joka tekee sen, minkä lupaa, herättämättä samalla suuria tunteita. Tasokkaita ammattimiehen tuotoksia ovat esimerkiksi japanilaisautot tai valtavirran popmusiikki. Ammattituottaja vääntää studiossa soundit kohdalleen ja lähettää kuusinumeroisen laskun.

Jos tekijä taas on intohimon vallassa, mutta ei ole vielä opetellut riittävää taitoa, on kyseessä amatöörin tuotos. Vaikka esimerkiksi kolmevuotias tyttäreni maalaa omasta mielestäni maailman hienoimpia tauluja luovan intohimon puuskassa, en silti varaa vielä seinätilaa MoMA:sta.

Mutta jos tekijällä on sekä riittävä ammattitaito, että polttava intohimo tekemistään kohtaan, on tulos aidosti laadukas. Tästä on kyse silloin, kun Heath Ledger astuu ruutuun elokuvassa The Dark Knight, vangiten katsojan otteeseensa ensimmäisestä kuvasta ja jättäen huippulahjakkaat kanssanäyttelijänsä auttamatta varjoonsa loppuelokuvan ajan. Tästä on kyse, kun Glenn Gould soittaa jokaisen pianistinalun loppuun saakka kuluttamia Bachin inventioita niin, että musiikkiin paneutumaton amatöörikin hiljenee soittoa kuullessaan.

Tästä on kyse, kun Leonardo maalaa Viimeisen ehtoollisensa tai William Turner Rain Steam and Speedinsä. Tästä on kyse silloin kun Shakespeare kirjoittaa Hamletinsa ja Homeros Odysseiansa. Ja tästä on kyse, rohkenisin väittää, kun Apple marssittaa markkinoille uuden puhelimen tai kannettavan tietokoneen, kun Mercedes esittelee uuden E-sarjalaisen tai kun Eero Aarnio suunnittelee pallotuolinsa.

Laatu tarkoittaa sitä, että jokin esine, asia tai tapahtuma palvelee tarkoitustaan lähes täysin jäännöksettä, käyttäjänsä ja tarkkailijansa ihastuksesta mykistäen. Ihmistyössä laatu seuraa siitä, että ihminen toimii koko osaamisensa äärirajoilla, tuottaen flow-tilassa jotain niin ainutlaatuista ja koskettavaa, ettei sellaista voi kuvitella kenenkään muun koskaan toiste tuottavan. Laatu seuraa oman kutsumuksen täydellisestä täyttämisestä. Panostamalla laatuun jaamme toisten kutsumuksen täyttymyksen ja saamme siitä samalla pontta myös omalle hyvinvoinnillemme.

Mistä sitten tunnistaa laadun? Se onkin ihan oma kysymyksensä.

Keksijäneron salainen ase

Leonardo da Vinci oli epäilemättä yksi kaikkien aikojen suurimmista neroista. Renessanssin pellepeloton oli tiettävästi alansa huippu niin keksijänä, anatomina, taidemaalarina, kuvanveistäjänä kuin muusikkona ja seremoniamestarinakin. On hämmästyttävää, että niin paljon lahjakkuutta siunaantui yhdelle erityisyksilölle.

Aika moni ajattelee luullakseni, että Leonardolla on täytynyt olla erityislaatuinen geeniperimä. Tosiasiassa keksijänero oli aatelismiehen ja palvelustytön avioton lapsi; suvussa ei tiettävästi ollut merkittävää aiempaa erityislahjakkuutta. Leonardo oli kuitenkin pohjattoman kiinnostunut kaikesta jo pojanklopista lähtien. Hän harjaantui moniosaajaksi siksi, että jokainen vastaantuleva haaste kietoi hänet pauloihinsa.

Intohimonsa vuoksi Leonardo vietti vuosikaudet maalarimestari Verrocchion oppipoikana viimeistellen mestarin teoksia kellon ympäri, seurasi ihmisiä ja luontokappaleita luonnoslehtiö kädessään ympäri Firenzeä, paneutui anatomiaan viettämällä päiväkausia tutkimalla ihmisruumiita Milanon ja Rooman sairaaloissa ja täytti muistikirjansa mitä mielikuvituksellisimmilla luonnoksilla erilaisista mekaanisista laitteista.

Intohimonsa ansioista Leonardo harjaantui kuin huomaamattaan huippuosaajaksi kaikilla niillä aloilla, jotka häntä sattuivat kiinnostamaan. Ja kun keksijänerolla oli siunaantunut kiinnostuksen kohteita tavattoman monta, oli legenda viimeistelyä vaille valmis.

Yksin kiinnostus ja harjoitus eivät kuitenkaan tee vielä neroa. Löydökset ja oivallukset pitää vielä kyetä jäsentämään käyttökelpoisiksi kokonaisuuksiksi. Koska ihmisen, neronkin, työmuistiin mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän yksikköä, eikä pitkäkestoisen muistiin pääsystä ole aina takeita, tarvitaan mutkikkaiden kokonaisuuksien hahmottamiseksi apuväline.

Käytännössä historian joka ikinen keksijänero onkin turvautunut yksinkertaiseen apuvälineeseen, jonka avulla oivallukset ovat jäsentyneet ja kiteytyneet historiallisiksi läpimurroiksi Sforzan hevosesta hehkulamppuun.

Keksijänero arkistoi oivalluksensa.

Useille meistä muistiinpanojen tekeminen muistuttaa mieleen koulussa tai yliopistossa opettajan painostuksesta tapahtuneen tajunnanvirran taltioinnin. Puisevan luennoitsijan papatuksen dokumentointi on kaukana haltioituneesta inspiraatiosta. Siksipä moni vieraantuukin muistiinpanojen tekemisestä. Päivittäin vastaan tulee kuitenkin roppakaupalla hyviä ideoita, jotka lepattavat tiehensä, jollemme nappaa niitä heti talteen.

Pitämällä mukana muistikirjaa varmistat, että saat kaverisi nasevan letkautuksen varmasti talteen, pyydystät metron penkillä lojuneesta lehdestä mehevän sitaatin, tai taltioit junaa kiinni juostessa päähäsi pälkähtäneen kuningasajatuksen myöhempää käyttöä varten. Erityisesti luovalla alalla työskenteleville muistikirja on kullanarvoinen jo ihan mielenrauhankin takia. Kuten säveltäjäsuuruus Hector Berlioz totesi: ”Jokainen säveltäjä tietää sen tuskan ja epätoivon, joka syntyy idean unohtamisesta silloin kun sitä ei ole ehtinyt kirjoittaa ylös.”

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä enemmän, katoavat loistoideat kuitenkin keskinkertaisten joukkoon. Inspiraatiota kaivatessa sekalaisia lippulappusia täynnänsä pursuava laatikko ei houkuttele luokseen. Tästä syystä muistiinpanot kannattaa myös arkistoida niin, että löydät aina halutessasi tarvitsemasi. Jos muistiinpanoja on muutamia kymmeniä, riittää yksi kansio. Jos niitä on satoja, tarvitset jo useamman eri aihealueen mukaan nimetyn mapin.

Kun muistiinpanoja alkaa kertyä tuhansia, tarvitset monimutkaisemman arkistointijärjestelmän. Thomas Edison jätti jälkeensä hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja; tiettävästi hän pääsi silti käsiksi mihin tahansa muistiinpanoon enimmillään viidessä minuutissa. Jos haluat päästä näppärästi käsiksi haluamaasi tuhansienkin muistiinpanojen joukosta, voit tutustua esimerkiksi Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaassa esiteltyyn neliulotteiseen muistiinpanojärjestelmään.

Keksijäneron salainen ase on idea-arkisto. Pidä siis mukanasi aina kirjasta, johon merkitset ideat heti kun ne yllättävät, ja jota käytät ajattelusi jatkeena silloin kun jalostat ideoitasi eteenpäin. Kun vielä arkistoit säännöllisesti oivalluksesi aihealueiden mukaan, keräät varsinaisen ideoiden aarreaitan ennen kuin huomaatkaan.

Miten löydän oman kutsumukseni?

Aiemmassa kirjoituksessa käsittelin oman elämän ydinalueiden tunnistamista. Onnellisuus perustuu käsittääkseni siihen, että päivittäinen toiminta tuottaa omaan arvomaailmaan nojaavia tuloksia. Ensimmäinen askel kohti onnellista elämää on siis tunnistaa, minkälainen toiminta on tosiasiassa juuri sinulle merkityksellistä. Toinen askel on mahdollistaa tuo toiminta täyspäiväisesti.

Monelle tässä prosessissa on kuitenkin pieni kompastuskivi. Siinä kohtaa, kun pitäisi alkaa listata niitä puuhastelun muotoja, jotka kirvoittavat iki-ihanan flow-kokemuksen arjen keskeltä, tuijottaa kylmä valkoinen paperi tuimana takaisin. Paperille saattaa ilmestyä pusertamalla ehkä rivi tai kaksi – mutta kokonaisvaltainen kartta omasta ydinihmisyydestä loistaa poissaolollaan. Syy tähän on yksinkertainen.

Meille opetetaan aika pienestä pitäen, että tekeminen on jotakin tylsää. Koulun penkkiä on kulutettava, jotta kokeista tulisi hyviä numeroita. Töissä on käytävä, jotta saadaan rahaa laskujen maksamiseen. Tuloksena on toimittajanokkelikko Ellen Goodmanin kuvaama tilanne:

”Normaali tarkoittaa sitä, että pukeudut vaatteisiin, jotka ostat töitä varten ja ajat läpi liikenneruuhkien autossa, jota maksat yhä – jotta ehdit töihin, joissa sinun on käytävä pystyäksesi maksamaan vaatteesi ja autosi, ja tilavan asuntosi, joka seisoo tyhjillään kaiket päivät, jotta sinulla olisi varaa asua siinä.”

Tosiasiassa käytössäsi on jatkuvasti valtava määrä vaihtoehtoja. Kukaan ei siis pakota sinua polkemaan koulussa opetettua uraa – kyse on viime kädessä omasta päätöksestäsi. Kun tiedät mitä tehdä, on vain ajan kysymys, ennen kuin keksit keinot sen tekemiseksi. Kysymys kuuluukin, kuinka selvittää, mitä tehdä.

Jos pystyt täyttämään yhden A4-arkin ydintoimillasi, olet jo hyvässä vauhdissa. Jos paperi ei sen sijaan täyty luonnostaan, ei ole syytä vaipua epätoivoon. Asia on nimittäin nähdäkseni näin:

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et siis vielä tiedä tarkalleen, mitä haluat elämälläsi tehdä, kokeile sydämesi kyllyydestä. Aloita uusi harrastus, pidä siitä kiinni vähintään puoli vuotta ja katso, puhutteleeko se todella sinua. Kokeile hulluilta ja villeiltä tuntuvia vaihtoehtoja – koskaan ei voi tietää, missä kutsumuksesi piileskelee. Mieti, mikä lukemassasi tai näkemässäsi kiinnostaa – voisiko jokin virike avata uusia näkökulmia. Jos et ole vielä unelmatyöpaikassasi, vaihda työpaikkaa, jos se on suinkin vain mahdollista.

Aloita askel kerrallaan täyttämään ydintoimiesi listaa. Kun saat listan täyteen, mieti seuraavaksi, kuka on se henkilö, joka tekee kaikkia noita asioita, mikä hänen ammattinsa on, minkälaista elämää hän elää. Vaihtoehtoja on varmasti runsaasti. Valitse niistä se, joka on nykyolosuhteisiisi nähden realistisin, kaunein tai haastavin, omasta luonteenlaadustasi riippuen. Tartu sitten toimeen. Tulokset puhuvat puolestaan.

Optimisti onnistuu aina

Sekä optimisti että pessimisti ovat realisteja. Optimismi synnyttää positiivista todellisuutta ja pessimismi puolestaan negatiivista todellisuutta.

Moni pessimisti puolustelee elämänasennettaan sillä, että pessimistinä ei ainakaan joudu pettymään. Kun lähtökohtana on, ettei kuitenkaan onnistu, on jokainen onnistuminen iloinen yllätys. Tämä perustuu merkilliseen olettamaan, että elämä ikään kuin tapahtuisi meille – että meillä ei olisi valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme elämäntapahtumiin. Voit kuitenkin vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin yleensä ajatellaan.

Sanotaan, että voit tehdä joka sekunti noin sata asiaa: voit hyppiä tasajalkaa, soittaa puhelun, viheltää, avata email-ohjelman ja niin edelleen. Kahdessa sekunnissa voit tehdä sata kertaa sata kahden asian yhdistelmää. Kahdessa sekunnissa valinta-avaruutesi laajenee siis kymmeneen tuhanteen yksikköön. Kolmessa sekunnissa valintoja on jo miljoona, neljässä sata miljoonaa. Minuutissa valinta-avaruutesi on laajentunut niin suureksi, ettei kotitietokoneesi osaa enää käsitellä sitä merkitsevää lukua. Kymmenessä minuutissa siihen ei pysty edes supertietokone.

Käytössäsi on siis jatkuvasti lähes ääretön määrä erilaisia mahdollisuuksia. Suuntaamalla toimintasi kohti jotakin mielekästä päämäärää opit intuitiivisesti valitsemaan noista mahdollisuuksista ne, jotka edistävät päämäärääsi. Voit siis pitkälti tehdä elämästäsi juuri sellaisen, kuin haluat. Lisäksi pessimistin olettamus epäonnistumisen tavallisuudesta on vailla perustaa myös toisesta syystä.

Optimisti ei nimittäin epäonnistu koskaan.

Jos hylkäät ajatuksen siitä, että elämä tapahtuu sinulle ja omaksut aktiivisen roolin oman elämäsi vaikuttajana, käy pian ilmi merkillinen seikka. Kukaan ei voi tulla sanomaan sinulle, milloin aloittamasi hanke on valmis.

Jos määräät itse aktiivisesti elämäsi tahdin, määräät myös sen, milloin työsi tulee valmiiksi. Näin jokainen näennäinen epäonnistuminen onkin itse asiassa vain työvaihe kohti onnistumista – jonka optimistina tiedät häämöttävän näköpiirissä ennemmin tai myöhemmin. Pessimisti saattaa lannistua ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Optimisti ottaa opikseen ja puurtaa eteenpäin.

Ei optimisti onnistu joka kerta siinä mielessä, että optimisti voittaisi joka pelin tai synnyttäisi joka yrittämällä mestariteoksen. Mutta optimisti onnistuu siinä, että hän kykenee antamaan jokaiselle tapahtumalle – myös epäonnistumisille – merkityksen, joka tukee hänelle itselleen tärkeitä päämääriä.

Optimismi on ennen kaikkea proaktiivista ajattelua – siis ajattelua, jossa omaksutaan rohkeasti rooli oman elämän aktiivisena ohjaajana. Optimisti pyrkii aina aktiivisesti kohti parasta mahdollista lopputulosta ja hyödyntää vastoinkäymiset oppimiskokemuksina, jotka edistävät matkaa kohti päämäärää. Siksi optimisti onnistuu lopulta aina.

7 mestariajattelijan ydintaitoa

Ajattelu on taitolaji. Kukaan ei synny maailmaan nerokkaana mullistavia keksintöjä suoltavana pellepelottamana. Elämämme ensiviikkoina osaamme kaikki samat kaksi asiaa: syödä ja parkua. Jos haluat opetella taitavaksi ajattelijaksi, kannattaa perehtyä ainakin seuraavaan seitsemään mestariajattelijan ydintaitoon. Kussakin taidossa tulet mestariksi harjoituksen kautta.

1. Logiikka

Logiikka on yksi fantastisimpia älyllisiä työkaluja, joita olemme keksineet. Logiikka ei tee sen vähempää, kuin ilmaise ajattelumme syvimpiä säännönmukaisuuksia. Näin siis silloin, kun ajattelemme johdonmukaisesti. Loogis-analyyttinen ajattelu tarjoaa huikeat mahdollisuudet avartaa ymmärrystäsi oman ajattelusi rakenteesta. Siksi logiikan tuntemus on keskeinen mestariajattelijan taito. Logiikan perusteet saat helpoiten haltuun tutustumalla johonkin logiikan alkeet esittelevään teokseen. Hyviä aloituspaikkoja ovat esimerkiksi Aristoteleen Ensimmäinen analytiikka tai hieman tuoreemmassa kirjallisuudessa Seppo K. Miettisen riemastuttava Logiikka: perusteet.

2. Lateraalinen ajattelu

Albert Einsteinin mukaan mielikuvitus on kaikki kaikessa. Tieto kohdistuu siihen, mitä jo osataan; mielikuvitus puolestaan paljastaa tulevaisuuden löydöt. Loogis-anayyttisen järjen varassa voimme tarkastella vain murto-osaa niistä ihmeistä, joita maailmalla on tarjottavana. Usein merkittävät läpimurrot edellyttävätkin logiikan ylittävää ajattelua, lateraalista ajattelua. Lateraalisessa ajattelussa tyypilliset ennakko-oletukset hylätään, ja omaa ajattelua koetellaan mielikuvituksellisin keinoin. Lateraalisessa ajattelussa pääset hyvin alkuun tutustumalla esimerkiksi Edward de Bonon aiheesta kirjoittamiin kirjoihin. Tilaa itsellesi de Bonon perusteos täältä.

3. Argumentaatiotaito

Winston Churchillin mukaan puhetaito on tärkein kaikista ihmiselle suoduista taidoista. Kyky vakuuttavan argumentin muotoiluun onkin ilman muuta aivan keskeinen mestariajattelijalle: jos järkeilysi ei vakuuta, ei sillä ole mitään virkaa. Olennaista taitavalle argumentaatiolle on sekä kyky muodostaa johdonmukaisia ja eheitä argumentteja että taito muotoilla argumentit retorisesti vakuuttavasti. Taitavan argumentoinnin makuun pääset tutustumalla esimerkiksi Juhana Torkin fantastiseen kirjaan Puhevalta. Syventävää ja teknisempää osaamista kartutat esimerkiksi tarttumalla Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttlian perusteokseen Argumentti ja kritiikki.

4. Tarkkaavaisuus

Kuten Sherlock Holmes teroitti, totuus on yksityiskohdissa. Mihin kiinnität huomiota uuden ihmisen tavatessasi? Olemme jokainen valtavan erilaisia yksilöitä, mutta samalla viestimme ulkoasullamme, puhetyylillämme ja eleillämme hulppean yleismaailmallisia asioita. Jos haluat oikeasti ymmärtää kanssaihmisiäsi, kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka tekevät noista ihmisistä juuri sen, mitä he ovat. Siinä avuksi voi olla esimerkiksi jokin keskeinen ruumiinkielen opas. Sellaisen voit tilata itsellesi vaikkapa täältä.

5. Uteliaisuus

Lähes jokainen mielenkiintoinen filosofiassa esitetty lause päättyy kysymysmerkkiin. Miksi minä olen tällainen kuin olen? Mitä on tieto? Miksi on olemassa ylipäätään mitään? Ainoastaan esittämällä oikeat kysymykset on mahdollista löytää tarvittavat vastaukset. Uteliaisuuttasi voit harjaannuttaa esimerkiksi arvoitusten parissa. Kattavan valikoiman haastavia arvoituksia löydät täältä.

6. Kiinnostus

Vain tekemällä sitä, mistä sinä itse olet kiinnostunut voit oppia mestariksi. Joku on oikeasti ollut niin julmetun kiinnostunut madagaskarilaisista kovakuoriaisista, että on viettänyt kuukausikaupalla viidakossa niitä tarkkaillen ja tullut siinä samassa lyömättömäksi kovakuoriaisguruksi. Kovakuoriaiset eivät kenties ole sinun juttusi, mutta jokin taatusti on. Löytämällä oman kiinnostuksen kohteesi harjaannut aivan varmasti siinä mestarilliseksi ajattelijaksi, joka tietää alastaan kaiken. Jos pidät siitä, mitä teet, käy harjoittelukin kirjaimellisesti kuin leikki. Oman kutsumuksen löytämisessä voi olla avuksi esimerkiksi Leo Babautan blogi Zen Habits.

7. Intuitio

Ajattelutaidon keskeisin resurssi on intuitio. Järki kykenee käsittämään kerrallaan noin seitsemän yksikköä. Intuitiivinen kyvykkyytemme käsittelee puolestaan ketterästi kymmeniätuhansia tapahtumia kerrallaan. Järjellä ja logiikalla saamme upeita juttuja aikaan, mutta intuition rinnalla järki jää auttamatta kakkoseksi. Intuitiiviseksi huippuajattelijaksi kehityt harjoittelemalla muita ajattelun taitoja määrätietoisesti. Kun siis löydät sen alan, josta olet aidosti kiinnostunut, pane itsesi likoon koko mielen- ja ruumiinpainollasi ja opettele ne ajattelutaidot, jotka ovat juuri sinulle tärkeimmät. Niin koulit intuitiosi huippuunsa siten, että lopulta itse Sherlock Holmeskin kalpenee rinnallasi. Ajattelu kun on taitolaji.

Miksi nörtti on paras laadun tae?

Hangossa aloitti viime kesänä toimintansa sushiravintola nimeltä Hanko Sushi. Pieni ja hyvällä maulla sisustettu ravintola sai puskaradion pulputtamaan kuumana. Asiakkaat vakuuttivat ravintolan tason olevan ensiluokkaista. Useampi vierailu vahvisti puskaradiosta kuulemani uutisen: japanilaissyöttölästä sai kerta toisensa jälkeen Suomen tasokkainta sushia.

Ihmettelin ruoan erinomaista laatua, ja käännyin kerran tilausta odotellessani ravintolan omistajan puoleen. Omistaja ei ollutkaan Mr. Miyagin näköinen keittiömestariguru Nipponilta, vaan ihan tuiki tavallinen suomalainen: leppoisa kaveri, joka nyt vaan oli päättänyt laittaa pystyyn oman sushiravintolan.

Sushiannosta odottaessani tajusin, mikä selittää Hanko Sushin ilmiömäisen laadun. Kyse ei ollut vain siitä, että omistaja on viettänyt vuosia Japanissa tutustuen paikalliseen ruokakulttuuriin. Kuunneltuani haltioituneena varttitunnin pituisen, mukaansatempaavan ja yksityiskohtaisen esitelmän riisin keittämisestä, kalan valinnasta ja juuri oikeanlaisen soijakastikkeen valmistamisesta tajusin, että omistaja on ehta sushinörtti.

Nörtti suhtautuu asiaansa intohimoisesti mielikuvista välittämättä.

Useimmat meistä kiinnittävät aivan liikaa huomiota siihen, mitä meistä ajatellaan. Kaikki tämä on pois varsinaisesta työpanoksesta – siitä, joka takaisi sen, että työn tulos olisi parasta mahdollista laatua. Kun joku sen sijaan rakastuu intohimoisesti omaan alaansa ja tekee sitä lakkaamatta, taitojaan jatkuvasti hioen, toisten mielipiteistä vähät välittämättä, on tulos huippuluokkaa.

Nörtti on paras laadun tae, joka tuotteella voi olla. Jos joku panee itsensä niin täysillä likoon, ettei edes oma maine paina vaakakupissa, voit olla varma siitä, että tulos on parasta mahdollista laatua, oli sitten kyse sushista, tietkoneohjelmasta tai Madagaskarilaisten ötököiden sielunelämää käsittelevästä tutkielmasta.

Seuraavan kerran kun olet tilaamassa ruokaa tai vaikkapa ostamassa uutta taulutelevisiota tai autoa, kiinnitä huomiota siihen, kimaltavatko kokin tai kauppiaan silmät hänen alastaan kertoessaan. Jos huomaat, että toinen uppoutuu aina vain yksityiskohtaisempiin kuvauksiin haltioituneena kuin lapsensa luistelukilpailun kolmatta sijaa kuvaileva vanhempi, tiedät, että olet tekemisissä aidon nörtin kanssa.

Nörtti on paras laadun tae. Nörtti pitää huolen siitä, että tilaamaasi työhön on pantu kiinni koko sydän, pää ja kroppa, jäännöksettä. Puhtaan intohimon kanssa on aika vaikea kilpailla.

Järki, tunteet ja intuitio

Antti Apunen kirjoitti eilen Gurumarkkinointi-blogissa mielenkiintoisen jutun järjen ja tunteiden suhteesta. Usein ajatellaankin, että ihmisen toimintaa ohjaavat nämä kaksi resurssia. Ihmisen intuitiivinen toiminta niputetaan tällöin yhteen tunteiden kanssa. Tämä jaottelu on kuitenkin nähdäkseni harhaanjohtava. Sekä tunnetoiminta että intuitiivinen toiminta perustuvat kylläkin tiedostamattomiin prosesseihin. Juuri muuta yhteistä niillä ei sitten olekaan.

Ihmisen toimintaa ohjaa kolme resurssia: järki, tunne ja intuitio.

Ihmisen työmuisti pystyy käsittelemään kerrallaan noin seitsemän yksikköä informaatiota. Voidaan ajatella, että käytössämme on seitsemän kanavaa, joilla voimme havainnoida ympäristöä ja tarkastella ajatusprosessejamme. Järki ei siis kykene käsittelemään kerrallaan seitsemää kohdetta enempää ilman apuneuvoja. Onneksi olemme kehittäneet roppakaupalla tällaisia apuneuvoja esimerkiksi logiikan ja matematiikan muodossa. Näin kykenemme järjen avulla käsittelemään kohtalaisen monimutkaisiakin informaatiokokonaisuuksia.

Tunteet ohjaavat puolestaan toimintaamme biologisen rakenteemme pohjalta: osa evolutiivista toiminnallisuuttamme on reagoida tiettyihin ärsykkeisiin ennalta määritellyllä tavalla. Kun naaras kujertaa vienosti, kaivaa koiras nuijansa luolan perukoilta ja painelee perään dopamiinipöllyissään; ja kun takaa kuuluu karjaisu, saa kroppasi välittömän adrenaliinipiikin, jotta saat pantua sapelihammastiikerille hanttiin, tai pötkittyä pakoon pää kolmantena jalkana.

Ympäristösi saa siis aikaan muutoksia hormonitoiminnassasi, joista seuraa vaikkapa miellyttävä, ahdistunut tai säikky olo. Ne elikkoparat, jotka eivät ole maailmanhistoriassa näin reagoineet on luonnonvalinta karsinut pois. Tunteet toimivatkin oivallisesti toiminnan ohjaajina silloin, kun puuhastelemme ympäristössä, johon olemme evoluution kautta kehittyneet. Tunnevaltaisuus pelaa siis mainiosti savannilla – mutta menee helposti reisille vaikkapa lauantai-illan nakkijonossa.

Intuitio on inhimillisen toiminnan keskeisin resurssi. Opimme harjaantuneisuuden kautta toimimaan yhä tehokkaammin ja jouhevammin erilaisissa elämäntilanteissa. Pianisti oppii liikuttamaan sormiaan koskettimilla tuottaen huikeita musiikkielämyksiä. Usain Bolt pinkoo satasen melkein yhdeksään ja puoleen sekuntiin. Samaten mediayhtiön kanavajohtaja päättää ottaa ohjelmistoon miljonäärikandidaatteja koettelevan visailuohjelman – kun se nyt vaan sattui tuntumaan hyvältä idealta.

Intuitio perustuu harjaantuneisuuteen. Aivotoimintamme prosessit muovaantuvat harjoituksen ja ympäristöaltistuksen kautta. Siten kykenemme automatisoimaan yhä mutkikkaampia kokonaisuuksia, aivan niin kuin pianisti pystyy soittamaan tunnin konserton ulkomuistista, tai näyttelijä latelemaan Hamletinsa lonkalta ilta toisensa jälkeen.

Jos siis olet alasi guru, kannattaa yleensä luottaa ennemmin näppituntumaan, kuin analyyttisen järkesi tuottamaan päätelmään. Ihmisen kokonaisvaltainen kognitiivinen kapasiteetti kun on kokonaisuudessaan aivan toista luokkaa, kuin säälittävä seitsemän yksikön laskentakykymme. Intuitiosi toiminta ei rajoitu vain aivojesi etuotsalohkoon, vaan intuitiollasi on käytössään koko aivot, muu kroppa ja jopa ympäristösi internetteineen.

Intuitiivisesti kykenet hallinnoimaan salamannopeasti käsityskykysi moninkertaisesti ylittäviä informaatiokokonaisuuksia. Järki on ihan hyvä apuväline silloin, kun et vielä tiedä, mitä olet tekemässä. Mutta kun puuhastelet oman alasi parissa, ei intuitiotasi päihitä mikään.