Tag Archives: Optimismi

Asiaa itsetunnosta, osa 2/2: Miten huonosta itsetunnosta pääsee eroon?

16/06/2010

1 kommentti

Hyvä itsetunto ei riipu siitä, mitä sinulla on. Se riippuu siitä, mitä teet. Jos et tiedä, mitä haluat elämältä, on helppo joutua hamsterikierteeseen: loputtomaan pyrkimykseen saada enemmän ja enemmän.

Tässä ongelmana on, ettei hamsterikierre lopu koskaan. Jollain on aina enemmän rahaa, isompi auto tai nätimpi siippa. Kun media vielä tuuttaa silmät ja korvat täyteen tavoittamattomia ideaaleja, riittämättömyyden tunne seuraa lähes väistämättä: kukaan kun ei ole täydellinen.

Jos sen sijaan tiedät, mitä haluat saada aikaiseksi, voit kanavoida tarmosi todellisiin tarpeisiisi summanmutikassa tapahtuvan hamstraamisen sijaan. Tällöin huomiosi on siinä, minne olet itse menossa, etkä joudu vertaamaan itseäsi toisiin.

Huonosta itsetunnosta pääset eroon suorittamalla seuraavat kaksi työvaihetta:

1) Selvitä, mitä oikeasti haluat tehdä.
2) Ala tehdä sitä.

Siinä kaikki.

Ei huonon itsetunnon selättäminen silti ole päivän tai kahden juttu. Se edellyttää pitkäaikaista itsetutkiskelua ja omien arvojen ja päämäärien selvittämistä. Tässä voit kuitenkin hyödyntää erilaisia tekniikoita ja apuneuvoja.

Omaa kutsumustasi voit metsästää esimerkiksi hyödyntämällä ydintoimilistaa tai selvittämällä siilikonseptisi. Itsetuntemuksen kehittämisessä auttaa myös mietiskely tai vaikkapa päiväkirjan pitäminen.

Lisää työkaluja itsetuntemuksen lisäämiseen, itsetunnon vahvistamiseen ja ajattelun kehittämiseen löydät myös vasta valmistuneesta Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Voit ladata sen maksutta tästä.

Kallista koulutusta

11/06/2010

Jätä kommentti

Suuryrityksen kehitysjohtaja innostui uudesta tuotekehityslinjasta niin paljon, että veti rahat pois kymmeniltä käynnissä olevilta projekteilta rahoittaakseen lempilapsensa. Uutta ihmetuotetta hiottiin kaksi vuotta. Pian oli ilmeistä, ettei tuotteesta tule kaupallista ihmettä. Pellepeloton ei kuitenkaan antanut periksi.

Lopulta kehityslinja jouduttiin hyllyttämään: hilavitkutin ei vaan ollut kelvollinen kaupan hyllylle. Rahaa oli palanut kehitystyöhön rekkalasteittain. Yrityksen pörssikurssi sukelsi, ja tappiota syntyi miljoonia.

Muutamaa kuukautta myöhemmin hallitus palaveerasi aiheesta. Eräs hallituksen jäsen kävi läpi asiasta saamaansa asiakirjanippua. Hän kohotti yllättyneenä kulmiaan ja pyysi puheenvuoroa.

”Herra toimitusjohtaja, kuinka voi olla, että tämä tunari, joka maksoi meille miljoonia, on yhä palkkalistoillamme? Ja vieläpä vanhassa työssään?” kysyi miekkonen ihmeissään.

Toimitusjohtaja suoristi puvuntakkiaan ja vastasi tyynesti:

”Olen juuri upottanut miljoonia tämän kaverin kouluttamiseen. Mitä järkeä minun olisi irtisanoa noin kalliisti koulutettu työntekijä?”

Fiktiivisen persialaisnokkelikko Nasruddinin sanotaan sanoneen: ”Hyvät päätökset syntyvät elämänkokemuksesta. Elämänkokemus syntyy huonoista päätöksistä.”

Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?

31/05/2010

21 kommenttia

Ikiaikainen inhimillinen mysteeri kuuluu näin: ”Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?” Isaiah Berlin esittää esseessään ”The Hedgehog and the Fox”, että ihmisiä on kahdenlaisia. On siilejä, ja on kettuja. Jaottelu perustuu kreikkalaisrunoilija Arkhilokhoksen toteamaan: ”Kettu tietää monia asioita. Siili tietää yhden ison asian.”

Kettua nälättää ja se vaanii siiliä. Se keksii toinen toistaan nokkelampia juonia siilin pään menoksi. Se piiloutuu puskaan ja hyökkää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se vaanii kalliolla ja hyppää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se raahaa pieniä marjoja polulle siilin syötäviksi ja kaivaa kuopan, jossa odottaa. Siilin siinä marjoja mutustaessa kettu ponkaisee kimppuun – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi.

Nykyaikana valtava enemmistö meistä on kettuja: osaamme yhtä sun toista, mutta emme ole mestareita missään. Lisäksi iso osa hääräämisestämme perustuu ulkoa tuleviin paineisiin ja vaatimuksiin. Tällöin kettuus edesauttaa omaa hyvinvointiamme vain välivaiheena kohti omaa siilikonseptia.

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et tiedä, mitä tarkkaan haluat, kokeile kaikenlaista. Mutta kun alat saada kiinni siitä, mitkä asiat ajavat juuri sinun elämääsi eteenpäin, laita itsesi juuri niihin likoon. Tässä auttaa siilikonsepti.

Jim Collins esittelee siilikonseptin periaatteet kirjassaan Good to Great. Siilikonseptisi sijaitsee kolmen tärkeän osa-alueen risteyskohdassa. Ensinnäkin, se on jotain, jossa olet taitava. Toisekseen, se on jotain, josta on hyötyä muille. Aristoteleen sanotaan sanoneen näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet.” Kolmanneksi, se on jotain, jota haluat tehdä intohimoisesti. Näistä kolmas on ehdottomasti tärkein.

Jos tunnistat oman intohimosi kohteen, olet jo puolimatkassa kohti siilikonseptia. Kun tiedät, mitä haluat, ja teet sitä päivittäin, tulee siilikonseptin viimeisestä osasta itse asiassa ensimmäisen perusta. Kun teet jotakin intohimoisesti vuodesta toiseen, harjaannut siinä väistämättä lopulta riittävän taitavaksi.

Anders Ericssonin 1993 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että joka ikinen maailman huipulla hääräävä tieteilijä, taiteilija tai urheilija oli harjoitellut vähintään 10 000 tuntia. Näin Aristoteleen lausahdus muuntuu maksiimiksi: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.”

Kun tiedät, mitä haluat tehdä, ja olet tehnyt sitä riittävän pitkään, tarvitsee sinun vielä keksiä yksi asia: mitä hyötyä osaamisestasi on muille. Kun osaamisesi täyttää todellisen tarpeen, löydät automaattisesti paikan yhteiskunnassamme ja saat palkkaa siitä, mitä haluat tehdä kaikkein eniten maailmassa.

Tässä avuksi on ennen kaikkea avoimuus ja uteliaisuus. Pidä silmällä, mistä muut ihmiset ovat kiinnostuneita. Tee muistiinpanoja, lue laajalti kirjallisuutta ja pistä merkille sellaiset ammatinvalinnat, jotka istuvat intohimosi kanssa yksiin. Ja jos unelma-ammattiasi ei ole vielä olemassa, voit kartoittaa mahdollisuuksiasi esimerkiksi yrittäjänä. Ammatillinen valinta-avaruus on loppumaton. Kun pidät silmäsi auki, löydät ennen pitkää varmasti sen työn, jossa pääset toteuttamaan siilikonseptiasi – kunhan ensin tiedät, mikä sinua ajaa eteenpäin.

Kun löydät siilikonseptisi, teet päivittäin vain sellaisia asioita, jotka palkitsevat ja jotka kumpuavat omasta ytimestäsi. Siilikonseptisi onkin yksi onnellisen elämän keskeisiä kulmakiviä.

PS. Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin ilmoittautuminen päättyy tänään. Ilmoittaudu seminaariin osoitteessa kesaseminaari@filosofianakatemia.fi. Lataa esite ja lisätietoja täältä.

3 onnistujan ydintaitoa

28/05/2010

2 kommenttia

Vaimoni kävi keväällä erikoisella joogatunnilla. Joogaohjaaja oli esittänyt tunnin aluksi haasteen. Hän totesi, että aika harva joogaajista varmaankaan uskoi pystyvänsä seisomaan käsillään ilman tukea tasan tunnin kuluttua. Aika harva uskoi. Kuinka ollakaan, tunnin kuluttua lähes koko joogaluokka seisoi kuitenkin käsillään ilman tukea, vaimoni mukaan lukien.

Joogagurun mukaan onnistuminen edellytti kolme asiaa. Esittelen seuraavassa nämä kolme onnistujan ydintaitoa.

1. Attitude: asenne

On vain yksi tapa epäonnistua: se on olla yrittämättä. Yksi tärkeimpiä onnistumisen ydintaidoista on asennoitua toimintaan oikein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimeen ryhtyessäsi oletat onnistuvasi ennen pitkää. Se ei tarkoita, että sinun tulisi onnistua ensimmäisellä yrittämällä. Mutta se tarkoittaa, että sitoudut yrittämään sinnikkäästi kunnes onnistut. Asenteen tueksi kannattaakin opetella jokin metodi, jolla muunnat epäonnistumiset osaksi onnistumisprosessia.

Joogatunnilla asenne kumpusi gurun asettamasta haasteesta. Se ravisti joogaajat hereille pyrkimään aktiivisesti kohti aluksi mahdottomalta vaikuttanutta päämäärää.

2. Alignment: menetelmä

Pelkällä yrittämisellä ei saada vielä ihmeitä aikaan. Onnistumiseen tarvitaan myös toimiva menetelmä. Joogatunnilla menetelmä löytyi gurulta. Hän oli vuosien harjoittelun tuloksena oppinut tehokkaan menetelmän käsilläseisontaan. Hän oli myös harjaantunut opettaja, joka osasi jakaa oman osaamisensa toisten kanssa.

Joskus toimiva menetelmä löytyy elämällä: yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein pyörää ei kuitenkaan kannata keksiä uudestaan. Perehtymällä esimerkiksi innostavaan kirjallisuuteen löydät toimivia ja käytössä koeteltuja menetelmiä, jotka voit ottaa heti käyttöösi.

3. Action: toiminta

Et  onnistu, ellet tartu toimeen. Sinun on itse tehtävä se työ, josta onnistuminen seuraa.

Joskus on kuitenkin vaikeaa saada itseäsi liikkeelle. Voi olla, että olet päättänyt juosta puolimaratonin. Kalliit uudenkarheat Karhut odottavat eteisessä, ja verkosta ladattu huippuvalmentajan suunnittelema juoksuohjelma on printattu ja laitettu sinitarralla seinälle. Mutta lenkille päätät aina lähteä huomenna. Ainoa tapa rikkoa viivästelyn syöksykierre on tehdä päätös. Toiminta tapahtuu aina nyt – ei huomenna tai viikon päästä.

Kun löydät itsellesi sopivan päämäärän, asennoidut siihen oikein, harjoittelet tarvittavat menetelmät ja tartut toimeen et voi lopulta kuin onnistua.

5 kirjaa, jotka muuttavat elämääsi

24/05/2010

7 kommenttia

Oma-apu eli self-help -kirjallisuus on tulvillaan käärmeöljykauppiaita, jotka lupaavat valheellisesti nopeita ja helppoja ratkaisuja ikiaikaisiin elämänongelmiin. Koko kirjallisuudenlaji on tästä syystä leimaantunut hömpäksi. Kuten Seth Godin on todennut, kirja, joka epäonnistuu pyrkiessään muuttamaan sinua saa oma-apuleiman. Jos kirja taas onnistuu pyrkimyksessään, nimike muuttuu oma-avusta loistokirjaksi, jota et lakkaa suosittelemasta lähimmäisillesi. Ero ei siis ole kirjailijan pyrkimyksessä, vaan siinä, miten hyvin hän onnistuu päämäärässään. Parhaat oma-apukirjat käsittelevät todellisia elämänongelmia ja tarjoavat niihin toimivia ratkaisuja. Ohessa viisi loistokirjaa, joihin tutustuminen muuttaa takuulla elämääsi.

1. Stephen R. Covey: 7 Habits of Highly Effective People

Coveyn uraauurtava teos linjaa kestävän ja syvällisen elämän peruspilarit. Covey kehottaa ottamaan vastuuta omista teoistasi, pitämään päämääräsi mielessä ja pyrkimään aina kaikille parhaaseen lopputulokseen. Emme häärää täällä yksin – siksi ainoastaan sinun etuasi palveleva lopputulos tuottaa harvoin kestävää hyvinvointia. Ottamalla vastuuta omasta elämästäsi ja pyrkimällä kaikkien hyvinvointiin kaikki voittavat.

2. David Allen: Getting Things Done

Uraauurtava ajanhallintaeepos, joka kääntää koko ajankäytön hallinnoinnin ajattelutavan nurin niskoin. Allen kehottaa käyttämään kalenteria vain kiinteästi aikaan sidottuihin tehtäviin kuten tapaamisiin. Muut tehtävät pilkotaan pieniksi osiksi ja järjestetään niin, että ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Allen tarjoaa myös monipuolisia neuvoja tehokkaiden arkistojärjestelmien rakentamiseksi. Allenin kirjan lukemalla pystyt pitämään mielesi kirkkaana ja keskittymään täysipainoisesti kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ilman, että muut toimesi tai pöytääsi peittävä paperivuori kuormittaisivat työmuistiasi.

3. Michael Michalko: Thinkertoys

Michalkon fantastinen luovuustekniikkaopas esittelee toinen toistaan käyttökelpoisempia menetelmiä ideoiden synnyttämiseen ja niiden käsittelemiseen. Michalko keskittyy kirjassa fiksusti sekä lineaariseen eli analyyttiseen ajatteluun, että intuitiiviseen ajatteluun. Huomiota saavat niin erilaiset aivomyrskytekniikat kuin rentoutuminen ja keskittyminenkin. Michalkon kirja tarjoaa kattavan valikoiman erinomaisia luovuustekniikoita.

4. Edward de Bono: Lateral Thinking

Jokaisen ongelmia elämässään kohtaavan ehdoton perustaito on lateraalinen ajattelu. Yleensä ajattelumme seuraa entuudestaan tuttuja ja toimiviksi osoittautuneita uria. Koska elämä heittää kuitenkin aina uudenlaisia haasteita vastaan, eivät vanhat mallit monesti toimi. Tällöin onkin hyvä kyetä ketterästi muuttamaan suuntaa ja muokkaamaan omia lähtökohtia. Teoksessaan lateraaliajattelun käsitteen keksinyt de Bono esittelee erilaisia tapoja ajatella lateraalisesti, sekä perustelee hyvin, miksi lateraalinen ajattelu toimii.

5. Juhana Torkki: Puhevalta

Ei riitä, että vain keksit hyviä ideoita. Ne pitää pystyä myös jakamaan toisten kanssa niin, että tulet ymmärretyksi. Tässä auttavat retoriikan työkalut. On hämmentävää, että aika moni retoriikan oppikirja jättää hyödyntämättä omia oppejaan: moni retoriikan opas on nimittäin puisevan tylsä. Torkin loistoteos ei syyllisty tähän helmasyntiin. Se on rikkaalla kielellä kirjoitettu ja viihdyttävä teos, josta saat kattavan käsityksen retoriikan tehokeinoista.

Kuinka selätät lähes jokaisen epäonnistumisen?

03/05/2010

7 kommenttia

Thomas Edisonilta kysyttiin kerran, miltä tuntui epäonnistua tuhansia kertoja ennen kuin hän viimein sai kehiteltyä toimivan hehkulampun. Edison vastasi: ”En ole epäonnistunut kertaakaan. Päin vastoin, olen onnistuneesti eliminoinut 10 000 toimimatonta tapaa valmistaa hehkulamppu.” Jokainen eliminoitu kehno ratkaisu oli osa sitä kehitysprosessia, jonka tuloksena toimiva lamppu lopulta syttyi.

On vain yksi tapa epäonnistua. Se on jättää yrittämättä.

Onnistua voi vain yrittämällä. Epäonnistumiset voi sen sijaan kääntää hyödyksi matkalla kohti päämäärääsi. Jos menee mönkään, arvioi tilanne ja yritä sitten uudelleen. Jokainen uusi yritys on kokeilu, jolla kartoitat toimivia ratkaisuja. Myös toimimattomien ratkaisujen löytäminen edesauttaa kehitystäsi.

Epäonnistumiset harmittavat kuitenkin niin vietävästi, että toisinaan on vaikeaa löytää jatkamiseen motivaatiota. Tästä syystä olen kehitellyt runsaan vuoden verran metodia ratkaistakseni epäonnistumisen perusongelman: miten epäonnistumiset saa käännettyä voitoksi.

Voit hyödyntää mokasi yhtenä työvaiheena kohti päämäärääsi. Jokaisessa epäonnistumisessa on valtavasti tietopääomaa, jonka voit pienellä tutkiskelulla kääntää uuden onnistumisen siemeneksi. ”Hyvät päätökset syntyvät elämänkokemuksesta. Elämänkokemus syntyy huonoista päätöksistä”, sanoi Nasruddin.

Toimi näin. Kun olet mokannut, ota A4-arkki ja jaa se leveyssuuntaan kahtia. Kirjoita arkin yläosaan seikkaperäinen kuvaus siitä, miten olet mokannut. Pure hammasta, niele ylpeytesi ja lataa paperille kaikki jyrkimmätkin myötähäpeää synnyttävät yksityiskohdat. Tarkastele sitten hetki mokaasi.

Kirjoita seuraavaksi sivun alaosaan kaikki ne ratkaisut, jotka voit seuraavalla kerralla tehdä paremmin. Tunnista virheesi ja muotoile sellaisia konkreettisia toimintakehotuksia, joiden varassa tiedät selviytyväsi tuonnempana vastaavista tilanteista. Näin koulit itsesi tehokkaasti välttämään jo toimimattomiksi havaitut ratkaisut.

Otetaan lopuksi esimerkki. Sanotaan, että meneillään on vuoden haastavin tuotekehitysprojekti. Muksut ovat sairastelleet ja valvottaneet sinua viikkokaupalla. Lopulta stressi ja väsymys purkautuvat ja tuiskahdat aamutuimaan projektipäällikkö Pasille kahvihuoneessa. Välikohtaus tulehduttaa työilmapiirin silmänräpäyksessä. Hyvin alkanut projekti jysähtää kalkkiviivoille kommunikaation painuessa jääkaudelle. Iskeepä kaiken kukkuraksi vieläpä kauhea morkkiskin: ”pitikö taas möläyttää?”

Selätät mokasi seuraavasti. Kirjoita ensin kuvaus tapahtuneesta: ”Olen ollut niin väsynyt, että suusta pääsee sammakoita. Kaiken huippu oli tämänpäiväinen välikohtaus. Menin sanomaan Pasille kaikenlaista ikävää, josta en edes tarkoita ainakaan ihan kaikkea. Nyt Pasi ei edes puhu minulle, ja projektissa kaatuvat seinät päälle.” Pyri vielä mokasi kuvattuasi ymmärtämään sen syyt: ”Väsymys johtuu muksujen sairastelusta, ja sen takia pinna on koko ajan kireällä. Pasi nyt vaan on harvinaisen hankala tyyppi.”

Pidä pieni tauko. Kirjoita sen jälkeen, mitä kaikkea teet ensi kerralla paremmin. Pyri muuntamaan analyysisi konkreettisiksi toimintakehotuksiksi: ”Jos muksut ovat tulevaisuudessa kipeinä tiukan paikan tullen, nukun sen ajan olohuoneen sohvalla, jotta saan kunnolla unta ja jaksan. Pasin kanssa on usein vaikeaa, joten keskityn erityisesti hänen kohdallaan pitämään itse huolen siitä, että kommunikaatiomme sujuu jouhevasti.”

Tällä tavoin ikävä ja työilmapiirin mahdollisesti pysyvästi tulehduttanut välikohtaus kääntyykin voitoksi: opit siitä kaksi tärkeää ja hyödyllistä seikkaa, jotka edesauttavat työskentelyäsi jatkossa. Ensinnäkin, nukkumiseen kannattaa hakea vaikka radikaalejakin ratkaisuja silloin, kun on tiukka paikka töissä. Ja toiseksi, joidenkin ihmisten kanssa kannattaa tehdä enemmän töitä myönteisen sosiaalisen ilmapiirin säilyttämiseksi.

Näin selätät epäonnistumisesi ja muunnat ne hedelmällisiksi oppimiskokemuksiksi. Tällä tavoin et oikeastaan enää voi kuin onnistua.

3 onnellista elämää

26/04/2010

4 kommenttia

Katsoin taannoin Martin Seligmanin loistavan luennon vuoden 2004 TED-kokouksesta. Seligman on positiivisen psykologian nimellä kulkevan tieteensuunnan yksi merkittävimpiä taustahahmoja tälläkin blogilla usein vilahdelleen amerikanunkarilaisen Mihaly Csikszentmihalyin ohella. Seligman esitteli luennollaan kolme tapaa elää onnellista elämää.

1. Iloinen elämä

Yksinkertaisin ratkaisu hyvinvointiin on tämä: voit hyvin, kun tuntuu hyvältä. Tätä hyvinvoinnin muotoa antiikin kreikkalaiset nimittivät hedoniaksi. Hedonistisen koulukunnan suurimpia oppi-isiä oli samoslainen, sittemmin Ateenassa vaikuttanut Epikuros. Äkkiseltään tämä ratkaisu vaikuttaa niin ilmeiseltä, että ihmetyttää, mistä kaikki onnellisuushömppä oikein kumpuaa.

Pelkkä hyvien tunteiden kokeminen ei kuitenkaan riitä kovinkaan kauaskantoiseen hyvinvointiin. Tunnepohjainen hyvinvointi on ongelmallista ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, ihminen reagoi erilaisiin elämäntilanteisiin erilaisin tuntein. On siis käytännössä mahdotonta tuntea pelkästään positiivisia tunteita. Toisekseen, hyvät tunteet turruttavat. Kun tuntuu vähän aikaa hyvältä, tunnetila normalisoituu, ja hyvää tahtoo lisää. Dopamiinikoukussa kiikkuva tarvitsee aina astetta isomman annoksen. Pelkkä nautinnosta toiseen kirmaaminen ei synnytä pitkäkestoista hyvinvointia.

Myös hyviä tunteita voi kuitenkin jalostaa. Tähän puree hyvin ainakin kaksi konstia. Läsnäolo, eli hyvien tunteiden tiedostaminen ja arvostaminen silloin kun on hyvä olla, tehostaa tunnepohjaista hyvinvointia. Positiivinen ajattelu puolestaan synnyttää useammin positiivisia tunnereaktioita. Siksi erityisesti hedonistin kannattaa vältellä kyynisyyttä. Tunnetrippailu ei kuitenkaan vielä takaa hyvää elämää. Se vaatii syvällisempää ymmärrystä.

2. Hyvä elämä

Jatkuva läsnäolo, flow-kokemus, mahdollistaa huomattavasti nautintokeskeisyyttä kauaskantoisemman hyvinvoinnin. Tätä kreikkalaiset nimittivät puolestaan eudaimoniaksi. Sen merkittävin puolestapuhuja lienee ollut itse Aristoteles. Flow-tilan voi saavuttaa, vaikka elämän ulkoiset puitteet olisivat suorastaan hirviömäiset. Tästä todistavat esimerkiksi Viktor Franklin kokemukset toisen maailmansodan aikaiselta keskitysleiriltä.

Flow nousee siitä, että teet merkityksellisiä asioita ja toimit jatkuvasti oman osaamisesi optimitasolla. Elämä on siis jatkuvasti haastavaa – mutta ei liian haastavaa. Flow-tilassa työskentelevä ihminen on kuin pieni lapsi: täysin läsnä omassa tekemisessään, uppoutuen siihen haltioituneena. Aika kulkee kuin siivillä, ja kokemus omasta itsestä loistaa poissaolollaan.

Hyvä elämä on kutsumuksellista elämää. Hyvä elämä on sellaista, että voit keskittyä omiin intohimon kohteisiisi ja tuottaa sitä kautta hyötyä myös muille. Hyvä elämä vastaa maksiimiin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Kun toimit kutsumuksellisesti, toimit myös useammin flow-tilassa.

Flow-tilaa voit edesauttaa keskittymällä itsellesi tärkeisiin toimiin ja tekemällä työmuistiin tilaa. Edelliseen puree esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Jälkimmäisessä voit puolestaan ottaa avuksi ajattelunhallinnan. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman oppaan täältä.

3. Merkityksellinen elämä

Seligmanin tutkimusten mukaan kestävin hyvinvointi nojaa kokemukseen oman elämän merkityksellisyydestä. Ihmiset, jotka kokevat elämänsä olevan aidosti osa jotain suurempaa kokonaisuutta pesevät onnellisuusmetriikassa niin nautintotrippailijat kuin flow-tilassa leijailevat intohimoiset ahertajatkin.

Oman elämän merkityksellisyyttä voi hakea monelta kantilta. Yksille merkitys löytyy uskonnon kautta. Toiset taas kokevat suurta yhteenkuuluvuutta edesauttamalla toisten ihmisten hyvinvointia. Ja kolmannet taas omistavat elämänsä tieteelle tai taiteelle.

Olennaista tässä lienee tiedostaa ihmisenä olon loistava paradoksi: ihminen kun on yhtäältä pikkiriikkisen pieni rääpäle, ja toisaalta suuren suuri ja ainutlaatuinen ihme. Ketään meistä ei voi nostaa jalustalle toisten yläpuolelle: kun katsotaan Alfa Centaurista, olemme kaikki tavattoman pieniä tomumajoja. Siksi yhteenkuuluvuus jonkin itseämme isomman kanssa on niin tärkeää.

Ja kuitenkin jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä – suorastaan oma yksilöllinen maailmankaikkeutensa – omine intohimoineen, toiveineen, lahjoineen ja päämäärineen. Jokainen ihminen synnyttää uuden ja ainutlaatuisen näkökulman maailmaan.

Jossakin kohtaa sitä yksilöllisyyttä, joka tekee juuri sinusta juuri sinut asuu se merkitys, joka tekee elämästäsi itseäsi suuremman. Elämäsi saa merkityksen, kun löydät oman kutsumuksesi ja oman paikkasi maailmassa. Viime kädessä elämäsi saa merkityksen, kun annat sille merkityksen.

Rohkenen esittää lopuksi pienen veikkauksen. Voi hyvin olla, ettei Seligmanin analyysi kata kaikkia vaihtoehtoja. Siirryttäessä hedoniasta eudaimoniaan, eudaimoniasta merkitykselliseen elämään – kuka voi sanoa, ettei matka jatku vielä siitäkin?

PS. Filosofian Akatemia järjestää 12.6.2010 klo 12–18 Helsingissä lennokkaan ja innostavan kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.

Miten lakkaat huolehtimasta?

21/04/2010

9 kommenttia

Joskus huolehdin liikaa. Riittävätkö rahat, pärjäävätkö tenavat yksin leikkipihalla, meneekö artikkeli läpi lehteen, svengaako blogikirjoitus tarpeeksi ja niin edelleen. Huolet pyörivät päässä ja saavat joka pyörähdyksellä lisää virtaa, kasvaen näin mietemadoista varsinaisiksi ajatusanakondiksi. Pahimmillaan huolihyöky kasvaa tsunamiksi, joka pyyhkäisee silmänräpäyksessä murheellisten laulujen maahan.

Tällöin olisi hyvä muistaa ranskalaisfilosofi Michel de Montaignen loistoletkaus: ”Elämääni on mahtunut lukemattomia hirveyksiä. Suurin osa niistä ei ole koskaan tapahtunut.”

Huolet syntyvät tulevaisuuteen kohdistuvasta epävarmuudesta.

Hyvä on: tulevaisuus on epävarmaa. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että juuri huolet muuttuisivat todellisuudeksi. Katso vaikka elämääsi taaksepäin. Kuinka paljon olet huolehtinut? Ja kuinka paljon siihen on lopulta ollut syytä?

Michael Michalko esittelee loistoteoksessaan Thinkertoys seuraavanlaisen metodin, jolla opit nopeasti huolehtimaan vähemmän. Metodin nimi on Tik-Tak.

Jaa A4-paperiarkki kahtia piirtämällä keskelle pystysuuntaan viiva. Kirjoita vasemmalle TIK, oikealle TAK. Kirjoita nyt vasemmalle ensimmäinen huolesi mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi: ”Huolehdin siitä, pärjäävätkö tenavat yksinään leikkipihalla, vai pitäisikö mukana olla kuitenkin joku aikuinen. Joku voi saada keinusta päähänsä tai mukulat voivat ruveta nahistelemaan keskenään. Joku on voinut jättää tupakantumppeja pihalle, joita nappulat mutustavat kilpaa.” Ja niin edelleen.

Kirjoita sitten oikealle myönteisempi näkemys samasta asiasta. ”Muksut ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet pystyvänsä leikkimään pihalla sulassa sovussa. Nappulat osoittavat jopa ikäänsä huomattavasti edistyneempää arvostelukykyä leikeissä ja muussa yhteisessä toiminnassa. Keinustakaan kukaan ei ole saanut päähänsä kesän 2008 jälkeen, tai jos onkin, niin mitään vaarallista ei ole tapahtunut. Sitä paitsi, lapsille on parempi, jos heidän peräänsä ei holhoa koko ajan. Sitä kautta he oppivat myös vastuullisemmiksi ja luotettavammiksi.”

Toimi näin jokaisen tämänhetkisen huolesi kanssa. Huomaat vaikutuksen jo kirjoittaessasi. Pitkällä tähtäimellä tulokset ovat vielä myönteisempiä. Kun nimittäin rutinoidut Tik-Tak -ajattelussa, alkaa mielesi automaattisesti kammeta toukkavaiheen mietematoja ulos ajukopastasi. Huolet muuttuvat kannustaviksi ajatuksiksi ihan itsestään. Pian mietemadot kiertävät kuuppasi kaukaa saatuaan vihiä sinne pesiytyneestä myönteisestä asenteesta. Sitten voitkin keskittyä täysin rinnoin elämäsi todellisiin haasteisiin.

Onnen tukipilarit

19/04/2010

5 kommenttia

Filosofit ovat keksineet kautta aikain toinen toistaan lennokkaampia tulokulmia kysymykseen: ”Mitä on onnellisuus?” Nähdäkseni tämä onkin yksi filosofian ydinkysymyksistä. Aristoteleen mukaan ”onnellisuus on elämän merkitys ja päämäärä, koko inhimillisen olemassaolon tarkoitus.” Yhteisen toimintamme tulisikin viime kädessä palvella tätä tarkoitusta.

Tässä esittelen neljä tukipilaria, joihin panostamalla voit edesauttaa onnellisuuttasi.

1. Ihmissuhteet

Toimivat ihmissuhteet ovat inhimillisen toiminnan ydin. Kukapa tulisi toimeen aivan yksin? Tarvitsemme ja kaipaamme kaltaistemme seuraa. Keskeistä onnellisuuden kannalta onkin löytää toimivia ihmissuhteita, joissa tuemme oikealla tavalla toisiamme. Ihmissuhteissa kannattaakin siksi panostaa laatuun.

Nykyaikana on muodikasta haalia satapäin Facebook-kavereita – mutta kuinka monta tosiystävyyttä ehtii luoda kukasta kukkaan poukkoillessa? Ystävyyssuhteissa, rakkaussuhteissa ja jopa työsuhteissa kannattaakin keskittyä ennen kaikkea sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat aidosti ja intuitiivisesti hyviltä ja kehityskelpoisilta.

Nähdäkseni tässä keskeinen kriteeri on yhteisen toiminnan luontevuus. Jos kaverin kanssa juttu luistaa kuin itsestään, tai treffikumppanin kanssa on luontevaa puuhata muuallakin kuin vällyjen välissä, on ihmissuhteessa todennäköisesti lihaakin luiden ympärillä. Hyviin ystäviin kannattaa sijoittaa aikaa ja rakkautta – se maksaa varmasti itsensä monin verroin takaisin.

2. Aivotoiminta

Aivotoiminnan merkitys on mielestäni nykyaikana ylikorostunut mielialoista puhuttaessa. Kun alkaa masentaa, lääkäri määrää pillerin, ja sen pitäisi mukamas hoitaa homma. Jos masennus on kuitenkin aiheutunut toimimattomasta sosiaalisesta ympäristöstä tai merkityksettömästä ja stressaavasta työstä, ei ihmepilleristä ole pitkällä tähtäimellä apua.

Aivotoiminnan jouhevuus on kuitenkin ilman muuta tärkeä osa hyvinvointia. Aivoista kannattaakin pitää huolta. Aivotoimintamme perustuu monimutkaiselle rasva-aineenvaihdunnalle, jonka toiminnan kannalta on olennaista erityisesti nauttia oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Onnen soturi syökin paljon kalaa.

Lisäksi on hyvästä välttää liiallista hiilihydraattien nauttimista: sokerit ja valkea jauho synnyttävät sokeripiikin, joka jarruttaa aivotoimintaa. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan jopa vanhemmiten yleistyvät muistihäiriöt voivat johtua pitkälti liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta. Herkuttelun kohtuullisuus ei siis vaikuta myönteisesti vain vyötärölinjaan, vaan tekee ihmeitä myös mielialoille.

3. Työkuorma

Hyvääkin voi joskus saada liikaa. Vaikka tekisit tarkalleen sitä, mitä haluat, saatat silti jäädä työkuorman jalkoihin, jos työtä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä ovat todistusaineistona lukuisat kutsumukselliset taiteilijat ja tiedemiehet, jotka ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä – ja lopulta palaneet itsekin loppuun.

Siksi on tärkeää, että asetat asiat tärkeysjärjestykseen ja rakenteistat toimintasi tehokkaasti. Tärkeysjärjestys löytyy esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Voit myös listata elämäsi keskeiset asiat ja miettiä, mikä niistä tulee ensin, mikä viimeksi. Ei kaikkea tarvitse tehdä. Toiminnan rakenteeseen saat puolestaan puhtia ajattelunhallinnan avulla. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman Ajattelunhallinnan oppaan täältä.

4. Tekemisen merkitys

Aristoteleen tärkeä maksiimi kuuluu näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Nähdäkseni tämän yhtälön ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Rohkenisin väittää, että sellainen ihminen on onnellinen, joka tekee 24 tuntia vuorokaudessa enimmäkseen asioita, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Olennaista on siis löytää juuri ne tekemisen muodot, jotka synnyttävät sellaisia tuloksia, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.

Tässä auttaa ydintoimien lista. Selvittämällä ensin omat ydintoimesi – mitä juuri sinä haluat tehdä – ja suuntaamalla ne sitten niin, että puuhastelustasi on myös hyötyä muille, synnytät lopulta myös riittävät resurssit elääksesi tarkalleen niin kuin haluat.

Onnellisuuden avaimet löytyvätkin siis Delfoin Apollon temppeliin yli kaksi tuhatta vuotta sitten kirjatuista ohjennuorista: ”Tunne itsesi. Kaikkea kohtuudella.” Kun tiedät mitä haluat, etkä tee mitään turhaa, olet onnellinen. Siinäpä se.

PS. Filosofian Akatemia järjestää kesällä 12.6. kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Kuusituntisessa seminaarissa käsitellään laajasti ja käytännönläheisesti onnellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.

Kuinka virkistät ajatteluasi ympäristölläsi?

14/04/2010

10 kommenttia

Vedin alkuviikosta Aalto-yliopistolla pari luentoa onnellisuudesta yhdessä filosofitoverini Frank Martelan kanssa. Luennot olivat itselleni yksi tähänastisen filosofinurani nostattavimpia kokemuksia. Ensinnäkin, Frankin syvällinen filosofis-historiallinen ymmärrys tuntui nostavan myös oman osuuteni ihan uusille kierroksille. Toisekseen, luennoille osallistuneet parikymppiset Aalto-opiskelijat häikäisivät minut positiivisella ja energisellä elämänasenteellaan.

Vierailu oli ensimmäiseni Aalto-yliopistolla. Nostattava ilmapiiri tuntui mielestäni vallitsevan myös muualla Otaniemen yliopistokampuksella. Mietin, mikä saa opiskelijat nosteeseen, joka tuntui henkivän myös rakennuksen seinistä. Hetken ympärilleni silmäiltyäni oivalsin, että rakennuksen seinillä on kuin onkin osansa asiaan.

Aalto-käytävillä törmäsin yhtenään pikkunokkeliin, huomion kiinnittäviin ilmoituksiin. Työpsykologian laitoksen ovella varoitettiin ”karkailevista tutkijoista”. Toisen laitoksen ovella taas toivotettiin: ”Jos tiesi käy tästä läpi, tuki edes oma leipäläpi”. Päärakennuksen edustalla oli paleleva puuparka puettu talviseen villapuseroon. Ja tuotantotalouden rakennuksen aulaan oli pystytetty kuvitteellisten konsulttitoimistojen esittelykavalkadi. Tällaiset pienet oivallukset vetivät kerta toisensa jälkeen suun pieneen hymyyn.

Ympäristösi vaikuttaa radikaalisti ajatteluusi.

Jos ympäristössä on satsattu hyväntuulisiin nokkeluuksiin, positiiviset vaikutukset alkavat äkkiä kasaantua, nostattaen ilmapiiriä kuin varkain. Positiivinen ajattelu, samoin kuin negatiivinenkin, kertautuu sosiaalisessa ympäristössä. Kun muutaman ihmisen suut vetäytyvät pieneen hymynkareeseen, saavat hymyt puolestaan toisistaan lisää virtaa, tehostaen vaikutusta entisestään. Kyse on hymyn kaaosteoriasta.

Lyhyellä Aalto-visiitilläni minulle jäi vaikutelma ympäristöstä, jossa satsataan juuri oikealla tavalla pieniin, piristäviin oivalluksiin. Ympäristön hyödyntäminen ajattelun ohjailussa ei ole tietenkään innovaatioyliopiston etuoikeus. Jos haluat nostaa työ- tai kotiympäristösi viihtyvyyttä, lisää seinillesi jotain piristävää, nostattavaa ja innostavaa, ja pidä huoli siitä, että lannistavia ajatuksia herättävät ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Huomaat vaikutuksen tuota pikaa.