Se yksityisyydestä. Mitäs sitten tehdään?

26/05/2010

Facebook on tehnyt aika ovelan tempun. Ensin se on verkottanut pitkälti koko länsimaisen maailman. Ja nyt, askel askeleelta, Facebook on riisumassa meitä kaikkia virtuaalisesti alastomiksi. Pian kaikki, mitä sinusta Facebookiin kirjautuu on enemmän tai vähemmän julkista tietoa.

On toki huomattava, että itsensä julkituominen on ollut yhteiskunnassamme alati kasvava trendi muutenkin. Suunta näyttää kuitenkin siltä, että pian et voi enää edes halutessasi säilyttää salaisuuksia. Aika moni on tästä kauhusta kankeana. Dystoopikot siteeraavat vuoron perään Orwellia ja Huxleyta. Ja me muut silmäilemme epäillen tuota tietokoneeseen nykyään jo kiinteäksi pultattua nettikameraa. Joko isoveli valvoo?

Yksityisyys on elintärkeää dogmaattisessa keskusjohtoisessa yhteiskunnassa, joita historiastamme löytyy yltä kyllin. Kun tyranni määrää normit niin tiukalle, ettei kukaan ihminen voi tosiasiassa elää niiden mukaan, on pakko pitää salaisuuksia. Muuten kaikki joutaisivat roviolle. Nykyajan liberaalidemokraattisissa länsimaissa yksityisyys ei kuitenkaan ole enää ehto henkiinjäämiselle.

Demokraattisessa yhteiskunnassa yksityisyyden hälvenemisellä on myös mielenkiintoinen kääntöpuoli. Kuulin taannoin, että amerikkalaispoliitikot eivät enää uskalla valehdella vanhaan malliin televisiohaastatteluissa. Koskaan ei voi tietää, kaivaako vastapuolueen ehdokas seuraavassa vaalitaistossa vanhan haastattelun esiin YouTubesta. Voisiko yksityisyyden hälvenemisestä peräti seurata se, että avoimessa yhteiskunnassa toimittaisiin entistä rehellisemmin ja avoimemmin?

Yksityisyyden puutteeseen tepsii periaatteessa yksinkertainen niksi: elä niin, että koko elämäsi voisi tiedottaa jäännöksettä maailmalle.

Kyse on Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin muunnoksesta Big Brother -sukupolvelle. Königsbergin vanha kettu kun kehotti elämään niin, että jokaisen tekosi voisi ulottaa yleiseksi laiksi.

Ongelma tässä on, että harva meistä kykenee oikeasti tällaiseen ideaaliseen elämään. Jokainen töppää joskus, eikä jäännöksettä julkinen elämä tunnu siksi houkuttelevalta. Tässä apuun tulee kuitenkin yleisyys. Jos käykin ilmi, että – hyvänen aika! – ihan jokainen mokaa joskus, menettävät hölmöilyt merkittävästi shokkiarvoaan. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, ja niin edelleen. Et ole yksin virheidesi kanssa. Kuka tietää, vaikka oppisimme peräti ymmärtämään, että virheiden tekeminen on keskeinen osa omaa kehitystämme.

Tällä hetkellä kehitys näyttää suuntaavan kohti alati avoimempaa yhteiskuntaa. Tähän kehitykseen, niin kuin kaikkeen kehitykseen, liittyy myös ongelmia. En esimerkiksi suosittele tiedottamaan Facebookissa kaksiviikkoisesta kesälomamatkasta jolloin arvokiinteistösi jää tyhjilleen. Nykyaikainen rosvo kun louhii tiedon verkosta käden käänteessä. Kotiin palatessasi voi virtuaalivoron kädenjälki voi näkyä tyhjänä ammottavassa asunnossasi.

Jos kehitys jatkuu nykyistä rataa, on kuitenkin syytä miettiä, mitä sitten tehdään, jos yksityisyys muuttuu pian samanlaiseksi reliikiksi kuin hevosrattaat ja CD-levy. Kaikkeen kehitykseen liittyy hyviä ja huonoja puolia. Kumpaan suuntaan nyt ollaan menossa?

5 kirjaa, jotka muuttavat elämääsi

24/05/2010

7 kommenttia

Oma-apu eli self-help -kirjallisuus on tulvillaan käärmeöljykauppiaita, jotka lupaavat valheellisesti nopeita ja helppoja ratkaisuja ikiaikaisiin elämänongelmiin. Koko kirjallisuudenlaji on tästä syystä leimaantunut hömpäksi. Kuten Seth Godin on todennut, kirja, joka epäonnistuu pyrkiessään muuttamaan sinua saa oma-apuleiman. Jos kirja taas onnistuu pyrkimyksessään, nimike muuttuu oma-avusta loistokirjaksi, jota et lakkaa suosittelemasta lähimmäisillesi. Ero ei siis ole kirjailijan pyrkimyksessä, vaan siinä, miten hyvin hän onnistuu päämäärässään. Parhaat oma-apukirjat käsittelevät todellisia elämänongelmia ja tarjoavat niihin toimivia ratkaisuja. Ohessa viisi loistokirjaa, joihin tutustuminen muuttaa takuulla elämääsi.

1. Stephen R. Covey: 7 Habits of Highly Effective People

Coveyn uraauurtava teos linjaa kestävän ja syvällisen elämän peruspilarit. Covey kehottaa ottamaan vastuuta omista teoistasi, pitämään päämääräsi mielessä ja pyrkimään aina kaikille parhaaseen lopputulokseen. Emme häärää täällä yksin – siksi ainoastaan sinun etuasi palveleva lopputulos tuottaa harvoin kestävää hyvinvointia. Ottamalla vastuuta omasta elämästäsi ja pyrkimällä kaikkien hyvinvointiin kaikki voittavat.

2. David Allen: Getting Things Done

Uraauurtava ajanhallintaeepos, joka kääntää koko ajankäytön hallinnoinnin ajattelutavan nurin niskoin. Allen kehottaa käyttämään kalenteria vain kiinteästi aikaan sidottuihin tehtäviin kuten tapaamisiin. Muut tehtävät pilkotaan pieniksi osiksi ja järjestetään niin, että ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Allen tarjoaa myös monipuolisia neuvoja tehokkaiden arkistojärjestelmien rakentamiseksi. Allenin kirjan lukemalla pystyt pitämään mielesi kirkkaana ja keskittymään täysipainoisesti kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ilman, että muut toimesi tai pöytääsi peittävä paperivuori kuormittaisivat työmuistiasi.

3. Michael Michalko: Thinkertoys

Michalkon fantastinen luovuustekniikkaopas esittelee toinen toistaan käyttökelpoisempia menetelmiä ideoiden synnyttämiseen ja niiden käsittelemiseen. Michalko keskittyy kirjassa fiksusti sekä lineaariseen eli analyyttiseen ajatteluun, että intuitiiviseen ajatteluun. Huomiota saavat niin erilaiset aivomyrskytekniikat kuin rentoutuminen ja keskittyminenkin. Michalkon kirja tarjoaa kattavan valikoiman erinomaisia luovuustekniikoita.

4. Edward de Bono: Lateral Thinking

Jokaisen ongelmia elämässään kohtaavan ehdoton perustaito on lateraalinen ajattelu. Yleensä ajattelumme seuraa entuudestaan tuttuja ja toimiviksi osoittautuneita uria. Koska elämä heittää kuitenkin aina uudenlaisia haasteita vastaan, eivät vanhat mallit monesti toimi. Tällöin onkin hyvä kyetä ketterästi muuttamaan suuntaa ja muokkaamaan omia lähtökohtia. Teoksessaan lateraaliajattelun käsitteen keksinyt de Bono esittelee erilaisia tapoja ajatella lateraalisesti, sekä perustelee hyvin, miksi lateraalinen ajattelu toimii.

5. Juhana Torkki: Puhevalta

Ei riitä, että vain keksit hyviä ideoita. Ne pitää pystyä myös jakamaan toisten kanssa niin, että tulet ymmärretyksi. Tässä auttavat retoriikan työkalut. On hämmentävää, että aika moni retoriikan oppikirja jättää hyödyntämättä omia oppejaan: moni retoriikan opas on nimittäin puisevan tylsä. Torkin loistoteos ei syyllisty tähän helmasyntiin. Se on rikkaalla kielellä kirjoitettu ja viihdyttävä teos, josta saat kattavan käsityksen retoriikan tehokeinoista.

Haaksirikko ritarien ja kelmien saarelle

21/05/2010

11 kommenttia

Kun on viime aikoina ilmoja pidellyt, päätti Pasi nostaa veneen talviteloilta ja lähteä purjehtimaan. Laineilla liplatellessaan Pasi nukahti auringon porottaessa veneen kannelle. Kuinka ollakaan, Pasin siinä nukkuessa nousi raju myrsky. Lopulta Pasi haaksirikkoutui myrskyn seurauksena saarelle.

Siinä ei auttanut muu kuin lähteä etsimään apua. Pian Pasi samosi metsästä tielle. Tietä jonkin matkaa kuljettuaan hän huomasi seuraavan kyltin:

”Ritarien ja kelmien saari. Ritarit puhuvat aina totta. Kelmit valehtelevat aina. Ritarit ja kelmit pukeutuvat aina eri väreihin.”

Pasi jatkoi matkaansa tietä pitkin. Pian Pasi huomasi tienviitan:

”Kelmien kylä, 5 km. Viemme sinulta kaiken. Ritarien kylä, 5 km. Autamme kaikessa, missä voimme.”

Ihmeissään Pasi jatkoi matkaansa. Pian hän saapui tienhaaraan. Kuinka ollakaan, tienhaarassa joskus seissyt kaksiosainen kyltti repsotti maassa palasina. Toinen suuntaviitta sanoi ”Ritarien kylä”, toinen puolestaan ”Kelmien kylä”. Tienhaarassa seisoi myöskin kinastelemassa kaksi miekkosta. Toisella oli musta paita ja toisella valkoinen.

Minkä yhden kysymyksen Pasi voi esittää tapaamilleen miehille, jotta hän pääsee varmasti ritarien kylään hakemaan apua?

PS. Kriittisen korkeakoulun loogisen päättelyn intensiivikurssille ehtii vielä ilmoittautua tänään. Ilmoittaudu osoitteeseen info@kriittinenkorkeakoulu. Lisätietoja täältä.

Näin rakennat itsellesi kollektiivisen alitajunnan

19/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta on merkillinen juttu. Yhtäältä vaikuttaa ilmeiseltä, että mieleemme kätkeytyy prosesseja, joista emme ole tietoisia. Toisaalta ajatus tajunnasta, jota ei tajuta, on äkkiseltään kovin ristiriitainen. On kuitenkin selvää, että jostakin päähän pälkähtää milloin minkäkinlaisia ajatuksia. Aivoissamme ja ympäristössämme tapahtuvat prosessit kytkeytyvät ajoittain tietoiseen mieleemme, jolloin voimme ohjata niitä haluamallamme tavalla. Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa.

Alitajuista ajattelua voi myös laajentaa hyödyntämällä verkon tarjoamia työkaluja.

Käyttämällä Twitter-palvelua pystyt pienellä vaivalla synnyttämään jatkuvan ideavirran, joka toimii kuin aina vireessä oleva alitajunta. Twitteriin rakennettu kollektiivinen alitajunta pulputtaa mieleesi uusia oivalluksia samalla tavoin kuin biologinen alitajuntasikin.

Twitteristä löytyy valtava joukko maailman huipputekijöitä niin tieteen, taiteen, musiikin kuin urheilunkin saralla. Monet heistä kirjoittavat Twitter-virtaansa mielenkiintoisia oivalluksia, napakoita linkkivinkkejä, innostavia sitaatteja ja osuvia huomioita arjestaan.

Kuvittele, että alitajuntaasi muuttaisivat asustamaan Stephen Hawking, John Cleese ja vaikkapa Lost-TV-sarjan käsikirjoittaja Damon Lindelof. Twitterin avulla se onnistuu käden käänteessä. Samaten löydät Twitteristä teknogurujen pohdintoja, inspiroivia sitaatteja ja esimerkiksi piilaakson tuoreimmat kuulumiset kuukausikaupalla ennen valtamediaa.

Toimi seuraavasti. Tee itsellesi Twitter-tili. Käytä sen jälkeen Twitterin hakutoimintoa ja etsi itseäsi kiinnostavia ihmisiä. Voit myös selata aihealueittain järjestettyä Twellow-tietokantaa. Tarkista, että löytämäsi ihmisen Twitter-virta sisältää sinua oikeasti kiinnostavaa informaatiota. Jos löytämäsi henkilö twiittaa sinua kiinnostavia juttuja, seuraa häntä.

Kun synnytät noin viidenkymmenen huipputekijän Twitter-kokoelman, saat näiltä huipuilta suoraan ideoita ja inspiraatiota reaaliajassa. Aivan kuin alitajuntaasi olisi muuttanut rekkalastillinen maailman huippuajattelijoita. Tuloksena on kollektiivinen alitajunta, josta saat jatkuvasti uusia oivalluksia.

Lisää linkkejä ajattelun tehostamiseen verkon avulla löydät Filosofian Akatemian Laajennettu mieli -oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Mikä ihmeen alitajunta?

17/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta, tai tiedostamaton, on yksi psykologian kiistellyimmistä käsitteistä. Kysymys alitajunnan luonteesta pakenee vastausta kuin liukas ankerias. Mikä se sellainen tajunta on, jota ei tajuta? Mielekkäämpää onkin kysyä, mitä alitajunta tekee.

Alitajunnastasi kumpuaa jatkuvasti uusia ajatuksia.

Ajattelu ei perustu pelkästään tekemiisi valintoihin. Sen sijaan pieni osa aivoissasi käynnissä olevista prosesseista rekisteröityy ajoittain etuotsalohkoon, ja mieleesi pulpahtaa ajatus. Tästä syystä esimerkiksi idean synnyttäminen käskystä on niin vaikeaa: hippokampuksessasi ja amygdalassasi tapahtuvaa hermosolujen säpinää kun on hiukan hankalaa säädellä tietoisesti.

Osa alitajuntasi mieleen putkauttamista ajatuksista on mieluisia oivalluksia. Toiset taas saattavat olla stressaavia muistutuksia hoitamattomista töistä. Edelliset kannattaa poimia talteen niiden yllättäessä. Jälkimmäiset voit puolestaan ulkoistaa ajattelunhallintajärjestelmään. Näin ne eivät varaa huomiotasi silloin kun et voi niille mitään tehdä.

Jos idean synnyttävä prosessi on tiedostamaton, et voi säädellä sitä tietoisesti. Voit kuitenkin harjaantumisen kautta kehittää alitajuntaasi synnyttämään mieluisampia ajatuksia esimerkiksi ajatuksia ohjailemalla. Harjoittelemalla voit maksimoida käyttökelpoiset ideat. Siinä voit hyödyntää esimerkiksi lateraalista ajattelua tai erilaisia luovuustekniikoita.

Voit myös laajentaa ideoita tuottavaa alitajuntaasi hyödyntämällä laajennettua mieltäsi. Tällöin synnytät verkkotyökalujen avulla jatkuvasti uusia ja hyödyllisiä ajatuksia tuottavan ideavirran. Kirjoitan kollektiivisen alitajunnan rakentamisesta lisää keskiviikon blogipostauksessa.

Laiva on lastattu lampailla ja porkkanoilla

14/05/2010

5 kommenttia

Sanotaan, että olet laivan kapteeni. Laiva on lastattu täyteen lampaita ja porkkanoita. Lampaat ovat laivan perässä ja porkkanat keulassa. Jos et tiedä, minne olet kuljettamassa lastiasi, pyörit ympyrää avomerellä. Lopulta lampaat syövät porkkanat, ja miehistösi lampaat. Jos et tiedä, minne olet menossa, et sinne pääsekään.

Ensin kannattaa siis selvittää, missä satamassa lampaille on käyttöä, ja missä porkkanoille. Kun tiedät porkkanasataman ja lammassataman suuntiman, käännät kokan kohti porkkanasatamaa ja annat käskyn posottaa täyttä vauhtia eteenpäin.

Yksin määräsataman tunteminen ei kuitenkaan takaa onnistumista.

Kuinka ollakaan, iltapäivällä iskee myrsky. Se repii purjeet riekaleiksi ja panee moottorin lunastuskuntoon. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, myrskyn perään tulee aivan peilityyntä. Eteenpäin ei pääse edes melomalla.

Päivien juostessa porkkanat mätänevät lopulta ruumaan. Lampailla on nälkä, ja niin on miehistölläsikin. Onneksi miehistösi MacGyver keksii viimein niksin, jolla moottori saadaan pulputtamaan. Pääsette taas liikkeelle. Suuntima on yhä kohti porkkanasatamaa – mutta mitä järkeä sinne on enää mennä? Mädät juurekset on jo kipattu yli laidan.

Visio on elämän tärkeä suunnannäyttäjä. Jos et tiedä, minne olet menossa, pyörit pian ympyrää kuin päätön zombi. Mutta visioinninkin kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos et osaa muuttaa suuntimaa elämän yllättäessä, voit päätyä porkkanasatamaan mukanasi vain laivan täydeltä lampaita.

PS. Kurkkaa tästä Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin esite. Asiaa lampaista ja porkkanoista ja muistakin elikoista – sekä tietysti onnellisuudesta ja merkityksestä. Ilmoittautuminen päättyy 31.5.

Otsikossa asuu tilastoharha

12/05/2010

8 kommenttia

Näyttää kovasti siltä, että kirkko on varsinainen paheen pesä. Viime aikoina otsikoita ovat täyttäneet toinen toistaan järkyttävämmät uutiset erilaisissa uskontokunnissa tapahtuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä. Näkyvimmin esillä on ollut katolinen kirkko. Tapauksia on myös alkanut ilmaantua ääriliikkeissä ja jopa Suomen omassa kotoisessa luterilaisessa kirkossakin. Otsikot puhuvat selvää kieltään: kirkon siipien suojissa tapahtuu kamalia asioita.

Pieni medialukutaidon oppitunti olisi kuitenkin paikallaan. Lehdistö muotoilee otsikot mahdollisimman myyvästi. Tämä tapahtuu vetoamalla ihmisen primitiivisiin vaistoihin: pelkoon, seksuaaliviettiin, kateuteen. Iskevä otsikko ei varsinaisesti valehtele päin naamaa. Mutta monesti se asemoi sanomansa niin, ettei välittynyt viesti enää juuri tosiseikkoja kumarra.

Asemointi on ikivanha retorinen keino.

Jos sanotaan, että uusi lääke pelastaa käyttäjistä 80% hengen, valtaosa äänestää sen käyttöönoton puolesta. Jos sen sijaan sanotaan, että lääke tappaa 20% käyttäjistä, ei kukaan koske siihen pitkällä tikullakaan. Flunssarokotteita menee metritavarana, kun otsikko huutaa, että USA:ssa kuolee possunuhaan 10 ihmistä päivässä! Jos sama otsake mainitsisi verrokkitietona, että ihan tavallinen kausiflunssa niittää samassa ajassa 174 jenkkiä, voisi paniikki laantua aika haipakkaa.

Kaivelin hieman kirkkoskandaalin tilastoja. Psykiatri Gene Abelin mukaan USA:n valtaväestöstä 1%–5% on syyllistynyt jossakin vaiheessa alaikäisiin liittyvään seksuaalirikokseen. Sama prosentti pätee muun muassa maallisissa auktoriteettiasemissa työskenteleviin, kuten opettajiin tai poliiseihin.

Usein siteeratun John Jay -raportin mukaan USA:n katolisen papiston on väitetty olleen vuosien 1950–2002 aikana epäilyksenalaisena alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista runsaat 10000 kertaa. Vahvistettuja epäilyjä on 4392. Media on vetänyt tästä yksiselitteisen johtopäätöksen: selibaattilupaus ajaa papit paheen tielle. Kun tilaston mittasuhteet laittaa kohdilleen, nousee kuitenkin esiin toisenlainen johtopäätös.

USA:n katolisessa kirkossa työskenteli raportin tarkastelemana ajanjaksona 109 694 pappia. Tällöin epäiltyjen vuosittaisten tapausten prosenttiluku koko papistosta on runsaat neljä prosenttia. Tutkituista tapauksista rikosoikeudelliseen tuomioon johtanutta näyttöä löytyi lopulta vain 252:sta tapauksesta. Varmennettujen tapausten osuus kaikista kirkossa työskentelevistä papeista on siis vain 0.23 prosenttia. Siinä on 252 tapausta liikaa. Mutta suhteutettuna valtaväestöön tilastosta voi päätellä, että katolisen kirkon pappien keskuudessa seksuaalirikokset ovat noin 5-25 kertaa valtaväestöä harvinaisempia.

Toki kirkkojen on kannettava vastuunsa, erityisesti jos ne syyllistyvät salailemaan tällaisia tapauksia – niin kuin on koulujen, kyläyhteisöjen ja ihan tavallisten perheidenkin. Kirkoilla on erityisesti eettisesti vastuullinen rooli, ja siksi on tärkeää, että esiin tulleet tapaukset on nostettu yhteiseen keskusteluun. Asioita tulisi kuitenkin tarkastella oikeissa mittasuhteissa median sosiaalipornahtavan otsikkoräiskinnän sijaan.

Seksuaalirikokset, erityisesti alaikäisiin kohdistuneet, ovat kaamea asia. Vielä kaameampia ne ovat silloin, kun syypää on joku yhteisön luottamusta nauttinut ihminen. Tämä tausta synnyttää kiusauksen asemoida esiin tulleet tapaukset mahdollisimman jyrkässä valossa. Syntyy vahva kontrasti, joka synnyttää voimakkaita tunnekuohuja. Tunnekuohuilla puolestaan myydään hyllykaupalla lehtiä.

Usein otsikon taustalla asuu kuitenkin tilastoharha.

Terve mieli terveessä ruumiissa

10/05/2010

4 kommenttia

Ajatus kulkee, kun pääkoppa pelaa hyvin. Ja pään toiminta taas nojaa pitkälti muun kropan hyvinvointiin. Ajattelun ammattilainen ottaakin antiikin Kreikan ja Rooman älymystön ohjenuoran tosissaan: mens sana in corpore sano – terve mieli terveessä ruumiissa.

Nykyaikana yksi merkittävimpiä elämänlaadun heikentäjiä on nähdäkseni heikkolaatuinen ja yksipuolinen ravinto. Teollinen ruoantuotanto on syössyt ihmiset kuluttamaan valtavan määrän tyhjiä kaloreita ja samalla tankkaamaan kroppansa täyteen toinen toistaan mielikuvituksellisempia kemikaaleja, jotka laittavat muun muassa aineenvaihdunnalle, immuunijärjestelmälle ja aivotoiminnalle kapuloita rattaisiin.

Vaikka tiedämmekin jo yhtä sun toista ruoka-ainekemiasta ja ihmisen ruoansulatuksesta, sisältyy teollisiin ruoanvalmistusprosesseihin lähes väistämättä sellaisia piilomuuttujia, joita emme vielä osaa tieteellisesti tunnistaa. Toisaalta new age -gurut hehkuttavat toinen toistaan villimpiä sademetsädieettejä, jotka parantavat syövän ja keittävät kahvitkin päälle.

Tieteellisen tutkimuksen ja new age -hörhöilyn ristitulessa onkin mielestäni terveellisintä kokeilla uusia juttuja avoimin mielin, jotta saat selville, mikä toimii juuri sinun kohdallasi. Jokainen ihminen on yksilö – myös ruokavalionsa puolesta. Seuraavassa esittelen seitsemän näppärää konstia, jotka ovat osoittautuneet omien kokeiluideni ja lukemani perusteella merkittäviksi hyvinvoinnin edesauttajiksi.

1. Syö puhtaasti

Puhtaasti syöminen on nähdäkseni toimivan ruokavalion ydin. Se tarkoittaa sitä, että pyrit välttämään mahdollisuuksien mukaan prosessoituja ruokia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kaikkia eineksiä, mutta yllättäen myöskin esimerkiksi perinteistä valkoista sokeria tai suolaa sisältäviä ruokia.

Puhdas ruoka on luonnon omaa tuotantoa, johon kroppamme on ehtinyt mukautua kymmenien tuhansien vuosien evoluution kautta. Teolliset prosessit puolestaan muuntavat ruokaa monin sellaisin tavoin, joista emme vielä tiedä paljoakaan, saatikka sitten että kroppamme olisi ehtinyt muunneltuun ruokaan mukautua. Tämä ei siis tarkoita, että kaikki prosessoitu ruoka olisi automaattisesti pahasta. Mutta jos haluat syöttää kropallesi mittatilaustyönä räätälöityä sapuskaa, ovat luonnon antimet varmempi satsaus.

Puhtaan ruoan syöminen ei tarkoita herkuttelusta luopumista. Prosessoidun ruoan sijaan voit herkutella hedelmillä, vihanneksilla, viljatuotteilla, munilla, marjoilla, kalalla, äyriäisillä ja muilla luonnon omilla antimilla. Puhtaasti syöminen ei tarkoita suinkaan rehudieettiä – monet herkkuateriat voi valmistaa ihan vanhaan malliin puhtaastakin ruoasta, kunhan katsot, että ainekset ovat tuoreita, ja mieluusti luomua.

2. Lisää hyvää ruokaa

Jokainen dieettejä kokeillut tietää, ettei loputon ruokaneuroosi johda kuin mahanpuruihin. Helppo konsti ruokavalion siistimiseksi onkin syömisestä stressaamisen sijaan keskittyä lisäämään ruokavalioon tiettävästi hyviä ja laadukkaita ruoka-aineksia.

Lisäämisen periaate toimii pitkälti samalla tavoin kuin positiivinen ajattelu. Sen sijaan, että tuhlaisit päiväsi tuijotellen sitä, mikä ei toimi, satsaatkin toimiviin ratkaisuihin. Kehnot valinnat karsiutuvat pian pois itsestään. Näin et joudu sitoutumaan ihmedieettiin tai kieltämään itseltäsi vaikkapa hiilihydraattien tai suklaan syöntiä. Syöt sen, minkä syöt – mutta pyrit aktiivisesti lisäämään ruokavalioosi oikeasti hyviä ruokia. Vatsalaukun tilavuus kun on kuitenkin rajallinen.

Lisääminen tarkoittaa sitä, että satsaat ruokavaliossasi sellaisiin ruokiin, jotka edesauttavat oikeasti hyvinvointiasi. Tämän kirjoituksen lopusta löydät listan, jolta voit poimia mieleisiäsi ruoka-aineita kokeiluun. Huonovointisuutta aiheuttavat rasva- ja sokeripommit karsiutuvat luonnonvalinnan kautta käytössä pois, kun oikeasti maukkaat ja terveelliset ruoat löytävät tiensä ruokavalioosi.

3. Panosta laatuun

Myös syömisen suhteen kannattaa panostaa laatuun. Ei siis kannata ostaa sitä halvinta makkaraa, vaan ennemminkin satsata tuoreisiin ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Yleisesti ottaen oma kokemukseni puoltaa luomutuotteiden käyttöä. Tietääkseni ei-luomulaatuisen ruoan torjunta-ainejäämistä on jo jonkin verran näyttöä.

Merkittävin luomun puoltaja on mielestäni kuitenkin maku. Esimerkiksi luomuhedelmä maistuu huomattavasti tavistoveriaan mehukkaammalta ja raikkaammalta. Kokeile verrata esimerkiksi marketin limettiä luomulimeen. On ihme, jos et huomaa eroa.

4. Pidä monipuolinen valikoima ruoka-aineita käsillä

Kuinka monta erilaista ruoka-ainetta syöt viikon aikana? Aika moni suomalainen pärjäilee liha-peruna-maito -ruokavaliolla. Kroppasi tarvitsee kuitenkin proteiinin ja hiilihydraatin ohella kaikenlaista muutakin pientä sälää c-vitamiinista sinkkiin, betakaroteenista kolekalsiferoliin. Tästä syystä kannattaakin pitää käsillä mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita.

Olen kuullut väitteen siitä, että esimerkiksi makeanhimo saattaa itse asiassa johtua hivenaineiden puutostilasta. Oma kokemukseni puoltaa tätä näkemystä vahvasti. Kun kroppasi alkaa sen sijaan saada vihiä uudesta ruokavaliostasi, alkavat mielitekosi ohjata syömistäsi koko lailla automaattisesti oikeaan suuntaan. Kun tekee mieli persiljaa, kannattaa syödä persiljaa. Ja jos kookosrasvassa paistetut suolamantelit taas tekevät kauppansa, anna palaa. Myös rasva ja suola ovat tärkeitä ravinteita – olennaista on saada niitä oikea määrä.

5. Kokeile uusia juttuja

Ruokavaliota saa rakennettua monipuolisemmaksi kokeilemalla rohkeasti uusia ruoka-aineita. Usein kaupasta lähtee mukaan se HK:n sininen, kevytmaito ja peruna. Jo lähikaupan kasvishyllystä löytyy kuitenkin kaikenlaista jännää bataatista erilaisiin chileihin, passionhedelmästä guavaan. Samaten kalatiskille on usein kannettu yhtä sun toista eksoottista merenelävää kirjolohen seuraksi.

Voit vaikkapa käydä systemaattisesti läpi lähikauppasi valikoimaa ja kokeilla, mikä istuu omaan pirtaasi. Jos ruokavalio koostuu lähinnä makkarasta ja maidosta, voin taata, että hivenainetarpeesi jäävät tyydyttämättä. Jos taas kaapissa on vain kaalia ja porkkanaa, nousee pizzanhimo pian niin ylitsepääsemättömäksi, että viherhörhöilyt unohtuvat siinä paikassa.

Kun lähikaupan valikoimat on testattu, voit suunnata kohti lähintä etnokauppaa tai luomukauppaa. Nykyään yhä useammasta kaupungista löytyy kaikenlaisia Aasia- ja Afrikkakauppoja. Ja esimerkiksi Ruohonjuuren ruokatarjonnan läpikäymiseen saa tarkkasilmäisempikin gastronautti käytettyä useamman kuukauden.

6. Syö sitä, mikä maistuu

Kun innostut kokeilemaan uusia juttuja, kannattaa pitää avoin mieli sen suhteen, mitä suuhun laittaa. Pitkässä juoksussa kroppasi tietää kuitenkin parhaiten. Jos jokin uusi ruoka ei vain ota maistuakseen, ei sitä kannata syödäkään. Kaikki ovat erilaisia, ja siksipä jokaisella on oma erityinen optimaalinen ruokavaliokin. Kukaan ei voi tulla julistamaan jonkun goji-marjan tai vehnänoraan ylimaallisuutta, jos ne eivät juuri sinulle istu.

Samaten jos patonki tai peruna saavat moottorisi hyrräämään, ei kumpikaan niistä liene muuten terveen ruokavalion osana pahasta. Avainsana hyvässä syömisessä on nähdäkseni monipuolisuus ja puhtaus. Sen, mitkä jutut sopivat juuri sinulle löydät vain kokeilemalla.

7. Ota rennosti

Ruokavalioremontista ei juuri ole hyötyä, jos se nostaa stressikertoimesi huippuunsa. Sen vuoksi kannattaakin aloittaa rauhallisesti, niin kuin minkä tahansa uuden taidon tai tavan hankkimisessa.

Poimi vaikka seuraavalta listalta kourallinen sellaisia ruoka-aineita, joita et normaalisti syö säännöllisesti. Koeta lisätä niitä parin viikon ajan säännölliseen ruokavalioosi. Valitse vaikkapa yksi aines kustakin seuraavasta kategoriasta: marjat, hedelmät, pähkinät, merenelävät, yrtit ja salaatit. Jos ne tuntuvat hyvältä, pidä niistä kiinni ja valitse muutama lisää. Jos lisäämisestä taas tulee kurja olo, anna ruoka-aineen olla. Näin löydät hiljalleen itsellesi sopivan tavan syödä. Tuloksena on pian terve mieli terveessä ruumiissa!

Lisää mielenkiintoista informaatiota löydät esimerkiksi Leo Babautan, Olli Postin, Juhana Harjun ja Christer Sundqvistin blogeista.

Lista tässä (suosi luomua, jos mahdollista):
mustikka, tyrni, vadelma, mustaherukka, mansikka, aronia, lakka, puolukka, banaani, omena, appelsiini, mandariini, sitruuna, lime, greippi, mango, guava, granaattiomena, hunajameloni, vesimeloni, cantaloupe-meloni, taateli, aprikoosi, persikka, cashew-pähkinä, parapähkinä, saksanpähkinä, macadamia-pähkinä, kuorellinen manteli, maapähkinä, tammenlehtisalaatti, lollo rosso, rucola, mizune, punasipuli, sipuli, valkosipuli, lohi, katkarapu, siika, kuha, kampela, kananmuna, spelttihiutale, kaurahiutale, ruishiutale, spelttijauho, ruisjauho, inkivääri, vihreä tee, valkoinen tee, rooibos-tee, yerba maté -tee, yrttijuomat (esim. Yogi Tea), nokkonen, voikukanlehdet, tuoreyrtit (basilika, oregano, rosmariini, salvia, korianteri, persilja, tilli), chilit, bataatti, lanttu, selleri, artisokka, kik-herne, valkoinen papu, ruskea papu, kookosmaito, kookoskerma, goji-marja, maca-jauhe, kaakaorouhe, spirulinalevä, vehnänoras, neitsytkookosöljy, neitsytoliiviöljy, kirnuvoi, vanilja, kaneli, kurkuma, curry, galanga, valkopippuri, mustapippuri, cayennepippuri, hunaja, vaahterasiirappi, raakaruokosokeri, vuorisuola

4 keskeisintä loogisen päättelyn metodia

07/05/2010

3 kommenttia

Kaikki ajattelu ei ole loogista. Nähdäkseni loogista päättelyä ei tulisi siis nähdä ajattelun mallintajana, kuten suuret loogikot Gottlob Fregestä Bertrand Russelliin ja jopa nuorempaan Wittgensteiniin ajattelivat. Sen sijaan logiikka muodostaa kokoelman mitä käyttökelpoisimpia työkaluja, joiden avulla pystyt tehostamaan merkittävästi ajattelutyötäsi.

Useissa tapauksissa saat parhaat tulokset aikaan logiikan avulla. Looginen päättely muodostaakin taitavan ajattelun kivijalan. Esittelen seuraavassa neljä keskeisintä loogisen päättelyn muotoa.

1. Aristoteelinen deduktio

Aristoteles sijoitti analytiikoissaan logiikan keskiöön deduktion. Deduktio onkin loogisen päättelyn ydin. Deduktiivinen päättely on päättelyä yleisestä yksityiseen. Sen tyypillisiä esimerkkejä ovat aristoteeliset syllogismit.

Jos kaikki ihmiset ovat kuolevaisia ja Sokrates on ihminen, voimme tällöin päätellä deduktiivisesti, että Sokrates on kuolevainen. Deduktio ei salli itse päättelylle virhemarginaalia. Siksipä sitä sanotaankin päteväksi päättelyksi. Toki jokin ennakko-olettamista, eli premisseistä, voi olla väärin. Tästä syystä edes deduktiivinen päättely ei ole täysin erehtymätöntä. Voisihan olla, että Sokrates olisikin vaikkapa avaruusolio.

2. Aristoteelinen induktio

Induktio on yleisin päättelymme muoto. Kun tapaamme kaksi asiaa riittävän usein yhdessä, voimme vetää johtopäätöksen, että pääsääntöisesti nämä kaksi asiaa esiintyvät yhdessä. Induktio tarkoittaa siis päättelyä yksityisestä yleiseen.

Jos tarkastat esimerkiksi ensimmäisten tuhannen vastaan tulevan korpin värin, ja käy ilmi, että ne ovat kaikki mustia, voit päätellä induktiivisesti, että ”kaikki korpit ovat mustia”. Toki on aina mahdollista, että juuri seuraavan nurkan takana lymyilee se valkoinen korppi. Näin ollen induktio ei takaa koskaan täysin kiistatonta pätevyyttä päättelylle.

3. Sherlock Holmes -päättely eli abduktio

1800-luvulle asti ajateltiin, että induktio on tieteellisen päättelyn keskeisin metodi. Amerikkalainen filosofi Charles Sanders Peirce alkoi kuitenkin epäillä tätä oletusta. Peirce muotoili tieteellisen päättelyn periaatteet ja nimesi sen abduktioksi. Abduktio on eräänlaista käännettyä deduktiota. Deduktiossa johtopäätös seuraa ennakko-olettamista. Abduktiossa johtopäätös arvataan vihjeiden perusteella intuitiivisesti, ja siitä johdetut deduktiiviset seuraamukset pyritään varmentamaan todistusaineiston varassa.

Tarinassa ”A Scandal in Bohemia” Sherlock Holmesia saapuu tapaamaan naamioitu vieras. Vieras esittäytyy kreivi von Krammiksi, mutta Holmes saa pian tämän todellisen identiteetin selville. Holmes on jo etukäteen muodostanut oletuksen siitä, kenestä on kyse. Vieraan ennakkoon lähettämä kirje sisältää runsaasti vihjeitä: kirjoitustapa on saksalainen ja yläluokkainen, kirjepaperi böömiläinen. Lisäksi kirjeessä viitataan eurooppalaisiin aatelishuoneisiin. Kun vieras viimein saapuu, vastaa hänen olemuksensa Holmesin muodostamaa arvausta. Holmesin abduktio saa tukea tosiseikoista, ja hän vahvistaa muodostamansa olettamuksen: kyseessä ei ole kukaan muu kuin itse Böömin kuningas.

4. MacGyver-ajattelu, eli lateraalinen ajattelu

Usein ajattelumme on ennakko-olettamiemme sitomaa. Voimme kuitenkin aina keksiä uudenlaisia tapoja toimia tehokkaasti. Lateraalinen ajattelu tarkoittaa sitä, että rikomme olettamamme siitä, mitä asiat ovat ja mitä niillä voi tehdä. Lateraalista ajattelua voi harjoittaa erityisesti kolmen metodin kautta: hyödyntämällä sattumaa, turvautumalla järjettömyyksiin ja esittämällä haasteita. Voit tutustua metodeihin tarkemmin täältä. Lisäksi voit harjoittaa lateraalisen ajattelusi taitoja kertomalla vitsejä ja ratkomalla arvoituksia.

1980-luvun omalaatuinen toimintasankari MacGyver on oivallinen esimerkki mestarillisesta lateraalisesta ajattelijasta. Kun talosta palaa sulake, MacGyver kaivaa silmää räpäyttämättä esiin purkkapaketin ja korjaa sulakkeen sähköä johtavalla purkkapaperilla. Ja kun aseistettu roistokopla riehuu ravintolassa, Phoenix-säätiön nokkelikko kyhää pesuaineista ja ruokasoodasta kotitekoisen pommin, jolla roistot saa harhautettua niin, että sankari pääsee nippa nappa pälkähästä.

Induktio, deduktio, abduktio ja lateraalinen ajattelu muodostavat tehokkaan mestariajattelijan työkalupakin. Näiden ajattelun työkalujen avulla tehostat merkittävästi päättelytaitojasi ja ongelmanratkaisukykyäsi.

PS. Kriittinen korkeakoulu järjestää toukokuun viimeisenä viikonloppuna Loogisen päättelyn intensiivikurssin, jossa toimin luennoitsijana. Kurssilla käsitellään lennokkaasti ja käytännönläheisesti erilaisia loogisen ja lateraalisen päättelyn tapoja. Se päättyy visaiseen työpajaan, jossa pääset hieromaan älynnystyröitäsi. Kurssille mahtuu 12 ensimmäisenä ilmoittautunutta. Ilmoittaudu osoitteeseen info@kriittinenkorkeakoulu.fi. Lisätietoja täältä.

Mitä ajatukset ovat?

05/05/2010

9 kommenttia

Ajatukset ovat sitten kumma juttu. Yhtäältä ne ovat meille kaikkein läheisin ja tutuin osa omaa olemassaoloamme. Toisaalta tiedämme niiden luonteesta yhä kovin vähän. 1900-luvun vakiintunut käsitys oli, että ajatukset ovat aivotoimintaa. Tai ne vähintäänkin nousevat jollakin mystisellä tavalla aivotoiminnasta.

Tutkimustulosten kertyessä on kuitenkin osoittautunut, ettei ajattelua voi rajata yksinomaan pään sisään. Filosofit David Chalmers ja Andy Clark ovat peräti väittäneet, että ajattelu laajenee väistämättä ihmisen ympäristöön.

Tehdäänpä yksi koe. Laita silmät kiinni ja kuvittele ruusua. Sellaista punaista kukkaa, joka annetaan rakkaalle tai ylioppilaalle lakkiaisjuhlissa. Pyri muodostamaan ruususta mahdollisimman eläväinen kuva mielikuvituksessasi. Näetkö ruusun? Hyvä.

Mikä on näkemäsi ruusun ajatus? Onko se mieleesi ilmaantunut kuva? Onko se etuotsalohkossasi tapahtunut sähkökemiallinen muutos? Onko se platoninen idea, joka leijailee sielusi silmissä? Rohkenisin väittää, että se on kaikkea tätä.

Ajatukset ovat prosesseja, jotka tuottavat tunnistettavan lopputuloksen.

Ruusun ajatus on prosessi, johon kuuluu ainakin seuraavanlaisia osasia: kehotukseni kuvitella ruusua; valonsäteet, jotka välittävät tekstin ruudulta silmiisi; silmiesi, näköhermojesi ja aivojesi näkökeskuksen yhteispeli jotka muuntavat fotonipommituksen aivotoiminnaksi; hermotoiminta takaraivolohkosi ja otsalohkosi välillä; aivosähkökemialliset muutokset etuotsalohkossasi; ja lopuksi oma kokemuksesi ruusun kuvasta. Jos mikä tahansa osa prosessia eliminoitaisiin, ei ajatusta olisi. Vai olisitko juuri äsken ajatellut ruusua, jos en olisi kehottanut?

Ajatukset ovat prosesseja. Ajatusprosessien osat voivat myös sijaita ympäristössäsi. Tämän takia voit ohjailla ympäristöllä ajatteluasi, ja tämän vuoksi ympäristö vaikuttaa myös mielialoihisi.

Moniin ajatuksiin liittyy myös tiedonhakua ja prosessointia. Jos kysyn sinulta, minä vuonna Napoleon taisteli Waterloossa, voit kaivaa tiedon aivojesi muistivarasto hippokampuksesta – tai katsoa sen Googlesta. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkoistat osan ajatusprosessia, mutta tulos – ja näin ollen itse ajatus – on sama: vastaus kysymykseen.

Samaten, jos kysyn, paljonko on 1528 x 329, voit ulkoistaa laskutoimituksen taskulaskimelle – tai jos olet päässälaskunero, suorittaa sen päässäsi. Kummassakin tapauksessa tuloksen tuottavaan prosessiin liittyy osa, jossa tulos tuotetaan. Missä se tuotetaan on yhdentekevää itse lopputuloksen, ja näin ollen kokonaisen ajatuksen muodostamisen kannalta.

Ajattelu ei ole vain aivotoimintaa. Voit tehostaa omaa ajatteluasi merkittävästi hyödyntämällä ympäristöäsi ja nykyteknologiaa. Alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Filosofian Akatemian Laajennetun mielen oppaaseen. Lataa se maksutta täältä.