5 yksinkertaista askelta hyvään elämään

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Nähdäkseni yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin edistäjiä on kutsumuksellinen toiminta: kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia askeleita kohti kutsumuksellista ja rikasta elämää.

1. Tee kaikkea

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä kuin luovassa ideoinnissa: kukaan ei saa hyvää ideaa käskettäessä. Mutta kun ideamylly jyrähtää käyntiin, on hyvä idea helppo poimia ideatulvan keskeltä. Puhtaalta pöydältä on samoin vaikeaa sanoa, missä oma kutsumuksesi lymyilee. Mutta kun olet kokeillut riittävästi kaikenlaista, pystyt tunnistamaan, mitkä kokemistasi asioista ovat todella rikastaneet elämääsi, mitkä ovat olleet pinnallisella tavalla hauskoja ja mitkä vain turhauttavia.

2. Selvitä, mikä rikastaa elämääsi

Kun olet kokeillut yhtä sun toista, pyri ymmärtämään, mitkä askareet rikastavat elämääsi aidosti. Keskeistä on keskittyä tekemiseen. Usein pyrimme ulkoisen paineen vuoksi saavuttamaan abstrakteja päämääriä kuten mainetta tai mammonaa. Tyypillinen kysymys onkin: ”Mikä sinusta tulee isona?” Unohdamme kuitenkin miettiä, mitä palkinnontavoittelu tarkoittaa arkielämän kannalta. Olennaisempaa onkin nähdäkseni kysyä: ”Mitä haluat tehdä ajallasi isona?”  Todellinen hyvinvointi kumpuaa toimivasta arjesta – ja arki koostuu siitä, mitä teemme. Tässä avuksi voi olla esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, on oman kutsumuksen löytäminen helppoa.

3. Harjoittele

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen maailman huipputekijä on harjoitellut poikkeuksetta omaa alaansa keskittyneesti 10 000 tuntia. 10 000 tuntia on sellainen kasa aikaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se tarkoittaa kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan – viikonloput ja lomat mukaan lukien. Jos harjoittelu on tervanjuontia, ei ajatus kymppitonnin kellottamisesta oikein innosta. Kun toimintasi sen sijaan kannattelee elämääsi luonnostaan, käytät harjaantumiseen aivan itsestään vuosikaupalla aikaa – etkä edes huomaa ajan kulua. Harjaantumalla taitavaksi itsellesi palkitsevalla alalla et vain tee jotain, mitä rakastat – teet sen myös erinomaisen hyvin. Näin voit olla myös muille aidosti hyödyksi.

4. Keksi, miten voit olla muille hyödyksi

Aristoteleen mukaan kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Kun olet selvittänyt, mikä kannattelee elämääsi, selvitä seuraavaksi, mitä muut tarvitsevat. Keskustele ihmisten kanssa heidän omista mielenkiinnon kohteistaan ja pyri kuuntelemaan aktiivisesti toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Seuraa aktiivisesti mediakenttää ja pyri kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiset tarpeet tai toiveet nousevat usein esiin. Kun sitten keksit, miten oma osaamisesi vastaa johonkin tällaiseen tarpeeseen, voit puuhastella kutsumuksesi parissa päivät pitkät: tällöin olet löytänyt siilikonseptisi. Jos ratkaiset toisen ihmisen todellisen ongelman, on hän usein valmis maksamaan ajastasi jonkinlaisen korvauksen. Kun tuotat arvoa toisille ihmisille, kykenet myös ansaitsemaan elantosi tekemällä sitä, mitä rakastat eniten.

5. Keskity siihen, mitä teet

Kun olet löytänyt siilikonseptisi, pane itsesi täysillä likoon. Tee keskittyneesti sitä, mitä rakastat ja pyri eliminoimaan sellaiset seikat, jotka eivät tue kutsumustasi täysin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että elämän tulisi olla tylsää puurtamista – myös laadukkaalla viihteellä ja ihan puhtaalla laiskottelullakin on tärkeä rooli hyvässä elämässä. Mutta kun tiedät, mitä haluat oikeasti tehdä, opit pian tunnistamaan, mitkä viihteen tai vapaa-ajan muodot todella palkitsevat sinua. Lopulta mielesi virtaa koko päivän flow-tilassa, eikä aivoja edes tarvitse heittää narikkaan. Kun teet sitä mitä rakastat niin, että olet samalla arvokas oman yhteisösi jäsen, on hyvä olla aamusta iltaan.

Älä odota eläkkeelle, vaan tartu toimeen nyt. Lisää vinkkejä onnellisuuden edistämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta tästä.

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee heinäkuun yli. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 2.8.

Aurinkoista ja onnellista kesää kaikille!

Siili, kettu ja siilikonsepti: Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?

Ikiaikainen inhimillinen mysteeri kuuluu näin: ”Mistä tiedän, mitä minun pitää tehdä?” Isaiah Berlin esittää esseessään ”The Hedgehog and the Fox”, että ihmisiä on kahdenlaisia. On siilejä, ja on kettuja. Jaottelu perustuu kreikkalaisrunoilija Arkhilokhoksen toteamaan: ”Kettu tietää monia asioita. Siili tietää yhden ison asian.”

Kettua nälättää ja se vaanii siiliä. Se keksii toinen toistaan nokkelampia juonia siilin pään menoksi. Se piiloutuu puskaan ja hyökkää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se vaanii kalliolla ja hyppää – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi. Se raahaa pieniä marjoja polulle siilin syötäviksi ja kaivaa kuopan, jossa odottaa. Siilin siinä marjoja mutustaessa kettu ponkaisee kimppuun – mutta siili kääriytyykin piikkipalloksi.

Nykyaikana valtava enemmistö meistä on kettuja: osaamme yhtä sun toista, mutta emme ole mestareita missään. Lisäksi iso osa hääräämisestämme perustuu ulkoa tuleviin paineisiin ja vaatimuksiin. Tällöin kettuus edesauttaa omaa hyvinvointiamme vain välivaiheena kohti omaa siilikonseptia.

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea.

Jos et tiedä, mitä tarkkaan haluat, kokeile kaikenlaista. Mutta kun alat saada kiinni siitä, mitkä asiat ajavat juuri sinun elämääsi eteenpäin, laita itsesi juuri niihin likoon. Tässä auttaa siilikonsepti.

Jim Collins esittelee siilikonseptin periaatteet kirjassaan Good to Great. Siilikonseptisi sijaitsee kolmen tärkeän osa-alueen risteyskohdassa. Ensinnäkin, se on jotain, jossa olet taitava. Toisekseen, se on jotain, josta on hyötyä muille. Aristoteleen sanotaan sanoneen näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet.” Kolmanneksi, se on jotain, jota haluat tehdä intohimoisesti. Näistä kolmas on ehdottomasti tärkein.

Jos tunnistat oman intohimosi kohteen, olet jo puolimatkassa kohti siilikonseptia. Kun tiedät, mitä haluat, ja teet sitä päivittäin, tulee siilikonseptin viimeisestä osasta itse asiassa ensimmäisen perusta. Kun teet jotakin intohimoisesti vuodesta toiseen, harjaannut siinä väistämättä lopulta riittävän taitavaksi.

Anders Ericssonin 1993 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että joka ikinen maailman huipulla hääräävä tieteilijä, taiteilija tai urheilija oli harjoitellut vähintään 10 000 tuntia. Näin Aristoteleen lausahdus muuntuu maksiimiksi: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.”

Kun tiedät, mitä haluat tehdä, ja olet tehnyt sitä riittävän pitkään, tarvitsee sinun vielä keksiä yksi asia: mitä hyötyä osaamisestasi on muille. Kun osaamisesi täyttää todellisen tarpeen, löydät automaattisesti paikan yhteiskunnassamme ja saat palkkaa siitä, mitä haluat tehdä kaikkein eniten maailmassa.

Tässä avuksi on ennen kaikkea avoimuus ja uteliaisuus. Pidä silmällä, mistä muut ihmiset ovat kiinnostuneita. Tee muistiinpanoja, lue laajalti kirjallisuutta ja pistä merkille sellaiset ammatinvalinnat, jotka istuvat intohimosi kanssa yksiin. Ja jos unelma-ammattiasi ei ole vielä olemassa, voit kartoittaa mahdollisuuksiasi esimerkiksi yrittäjänä. Ammatillinen valinta-avaruus on loppumaton. Kun pidät silmäsi auki, löydät ennen pitkää varmasti sen työn, jossa pääset toteuttamaan siilikonseptiasi – kunhan ensin tiedät, mikä sinua ajaa eteenpäin.

Kun löydät siilikonseptisi, teet päivittäin vain sellaisia asioita, jotka palkitsevat ja jotka kumpuavat omasta ytimestäsi. Siilikonseptisi onkin yksi onnellisen elämän keskeisiä kulmakiviä.

PS. Filosofian Akatemian LEINO – Onnellisuus ja merkitys -kesäseminaarin ilmoittautuminen päättyy tänään. Ilmoittaudu seminaariin osoitteessa kesaseminaari@filosofianakatemia.fi. Lataa esite ja lisätietoja täältä.

4 keskeisintä loogisen päättelyn metodia

Kaikki ajattelu ei ole loogista. Nähdäkseni loogista päättelyä ei tulisi siis nähdä ajattelun mallintajana, kuten suuret loogikot Gottlob Fregestä Bertrand Russelliin ja jopa nuorempaan Wittgensteiniin ajattelivat. Sen sijaan logiikka muodostaa kokoelman mitä käyttökelpoisimpia työkaluja, joiden avulla pystyt tehostamaan merkittävästi ajattelutyötäsi.

Useissa tapauksissa saat parhaat tulokset aikaan logiikan avulla. Looginen päättely muodostaakin taitavan ajattelun kivijalan. Esittelen seuraavassa neljä keskeisintä loogisen päättelyn muotoa.

1. Aristoteelinen deduktio

Aristoteles sijoitti analytiikoissaan logiikan keskiöön deduktion. Deduktio onkin loogisen päättelyn ydin. Deduktiivinen päättely on päättelyä yleisestä yksityiseen. Sen tyypillisiä esimerkkejä ovat aristoteeliset syllogismit.

Jos kaikki ihmiset ovat kuolevaisia ja Sokrates on ihminen, voimme tällöin päätellä deduktiivisesti, että Sokrates on kuolevainen. Deduktio ei salli itse päättelylle virhemarginaalia. Siksipä sitä sanotaankin päteväksi päättelyksi. Toki jokin ennakko-olettamista, eli premisseistä, voi olla väärin. Tästä syystä edes deduktiivinen päättely ei ole täysin erehtymätöntä. Voisihan olla, että Sokrates olisikin vaikkapa avaruusolio.

2. Aristoteelinen induktio

Induktio on yleisin päättelymme muoto. Kun tapaamme kaksi asiaa riittävän usein yhdessä, voimme vetää johtopäätöksen, että pääsääntöisesti nämä kaksi asiaa esiintyvät yhdessä. Induktio tarkoittaa siis päättelyä yksityisestä yleiseen.

Jos tarkastat esimerkiksi ensimmäisten tuhannen vastaan tulevan korpin värin, ja käy ilmi, että ne ovat kaikki mustia, voit päätellä induktiivisesti, että ”kaikki korpit ovat mustia”. Toki on aina mahdollista, että juuri seuraavan nurkan takana lymyilee se valkoinen korppi. Näin ollen induktio ei takaa koskaan täysin kiistatonta pätevyyttä päättelylle.

3. Sherlock Holmes -päättely eli abduktio

1800-luvulle asti ajateltiin, että induktio on tieteellisen päättelyn keskeisin metodi. Amerikkalainen filosofi Charles Sanders Peirce alkoi kuitenkin epäillä tätä oletusta. Peirce muotoili tieteellisen päättelyn periaatteet ja nimesi sen abduktioksi. Abduktio on eräänlaista käännettyä deduktiota. Deduktiossa johtopäätös seuraa ennakko-olettamista. Abduktiossa johtopäätös arvataan vihjeiden perusteella intuitiivisesti, ja siitä johdetut deduktiiviset seuraamukset pyritään varmentamaan todistusaineiston varassa.

Tarinassa ”A Scandal in Bohemia” Sherlock Holmesia saapuu tapaamaan naamioitu vieras. Vieras esittäytyy kreivi von Krammiksi, mutta Holmes saa pian tämän todellisen identiteetin selville. Holmes on jo etukäteen muodostanut oletuksen siitä, kenestä on kyse. Vieraan ennakkoon lähettämä kirje sisältää runsaasti vihjeitä: kirjoitustapa on saksalainen ja yläluokkainen, kirjepaperi böömiläinen. Lisäksi kirjeessä viitataan eurooppalaisiin aatelishuoneisiin. Kun vieras viimein saapuu, vastaa hänen olemuksensa Holmesin muodostamaa arvausta. Holmesin abduktio saa tukea tosiseikoista, ja hän vahvistaa muodostamansa olettamuksen: kyseessä ei ole kukaan muu kuin itse Böömin kuningas.

4. MacGyver-ajattelu, eli lateraalinen ajattelu

Usein ajattelumme on ennakko-olettamiemme sitomaa. Voimme kuitenkin aina keksiä uudenlaisia tapoja toimia tehokkaasti. Lateraalinen ajattelu tarkoittaa sitä, että rikomme olettamamme siitä, mitä asiat ovat ja mitä niillä voi tehdä. Lateraalista ajattelua voi harjoittaa erityisesti kolmen metodin kautta: hyödyntämällä sattumaa, turvautumalla järjettömyyksiin ja esittämällä haasteita. Voit tutustua metodeihin tarkemmin täältä. Lisäksi voit harjoittaa lateraalisen ajattelusi taitoja kertomalla vitsejä ja ratkomalla arvoituksia.

1980-luvun omalaatuinen toimintasankari MacGyver on oivallinen esimerkki mestarillisesta lateraalisesta ajattelijasta. Kun talosta palaa sulake, MacGyver kaivaa silmää räpäyttämättä esiin purkkapaketin ja korjaa sulakkeen sähköä johtavalla purkkapaperilla. Ja kun aseistettu roistokopla riehuu ravintolassa, Phoenix-säätiön nokkelikko kyhää pesuaineista ja ruokasoodasta kotitekoisen pommin, jolla roistot saa harhautettua niin, että sankari pääsee nippa nappa pälkähästä.

Induktio, deduktio, abduktio ja lateraalinen ajattelu muodostavat tehokkaan mestariajattelijan työkalupakin. Näiden ajattelun työkalujen avulla tehostat merkittävästi päättelytaitojasi ja ongelmanratkaisukykyäsi.

PS. Kriittinen korkeakoulu järjestää toukokuun viimeisenä viikonloppuna Loogisen päättelyn intensiivikurssin, jossa toimin luennoitsijana. Kurssilla käsitellään lennokkaasti ja käytännönläheisesti erilaisia loogisen ja lateraalisen päättelyn tapoja. Se päättyy visaiseen työpajaan, jossa pääset hieromaan älynnystyröitäsi. Kurssille mahtuu 12 ensimmäisenä ilmoittautunutta. Ilmoittaudu osoitteeseen info@kriittinenkorkeakoulu.fi. Lisätietoja täältä.

3 onnellista elämää

Katsoin taannoin Martin Seligmanin loistavan luennon vuoden 2004 TED-kokouksesta. Seligman on positiivisen psykologian nimellä kulkevan tieteensuunnan yksi merkittävimpiä taustahahmoja tälläkin blogilla usein vilahdelleen amerikanunkarilaisen Mihaly Csikszentmihalyin ohella. Seligman esitteli luennollaan kolme tapaa elää onnellista elämää.

1. Iloinen elämä

Yksinkertaisin ratkaisu hyvinvointiin on tämä: voit hyvin, kun tuntuu hyvältä. Tätä hyvinvoinnin muotoa antiikin kreikkalaiset nimittivät hedoniaksi. Hedonistisen koulukunnan suurimpia oppi-isiä oli samoslainen, sittemmin Ateenassa vaikuttanut Epikuros. Äkkiseltään tämä ratkaisu vaikuttaa niin ilmeiseltä, että ihmetyttää, mistä kaikki onnellisuushömppä oikein kumpuaa.

Pelkkä hyvien tunteiden kokeminen ei kuitenkaan riitä kovinkaan kauaskantoiseen hyvinvointiin. Tunnepohjainen hyvinvointi on ongelmallista ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, ihminen reagoi erilaisiin elämäntilanteisiin erilaisin tuntein. On siis käytännössä mahdotonta tuntea pelkästään positiivisia tunteita. Toisekseen, hyvät tunteet turruttavat. Kun tuntuu vähän aikaa hyvältä, tunnetila normalisoituu, ja hyvää tahtoo lisää. Dopamiinikoukussa kiikkuva tarvitsee aina astetta isomman annoksen. Pelkkä nautinnosta toiseen kirmaaminen ei synnytä pitkäkestoista hyvinvointia.

Myös hyviä tunteita voi kuitenkin jalostaa. Tähän puree hyvin ainakin kaksi konstia. Läsnäolo, eli hyvien tunteiden tiedostaminen ja arvostaminen silloin kun on hyvä olla, tehostaa tunnepohjaista hyvinvointia. Positiivinen ajattelu puolestaan synnyttää useammin positiivisia tunnereaktioita. Siksi erityisesti hedonistin kannattaa vältellä kyynisyyttä. Tunnetrippailu ei kuitenkaan vielä takaa hyvää elämää. Se vaatii syvällisempää ymmärrystä.

2. Hyvä elämä

Jatkuva läsnäolo, flow-kokemus, mahdollistaa huomattavasti nautintokeskeisyyttä kauaskantoisemman hyvinvoinnin. Tätä kreikkalaiset nimittivät puolestaan eudaimoniaksi. Sen merkittävin puolestapuhuja lienee ollut itse Aristoteles. Flow-tilan voi saavuttaa, vaikka elämän ulkoiset puitteet olisivat suorastaan hirviömäiset. Tästä todistavat esimerkiksi Viktor Franklin kokemukset toisen maailmansodan aikaiselta keskitysleiriltä.

Flow nousee siitä, että teet merkityksellisiä asioita ja toimit jatkuvasti oman osaamisesi optimitasolla. Elämä on siis jatkuvasti haastavaa – mutta ei liian haastavaa. Flow-tilassa työskentelevä ihminen on kuin pieni lapsi: täysin läsnä omassa tekemisessään, uppoutuen siihen haltioituneena. Aika kulkee kuin siivillä, ja kokemus omasta itsestä loistaa poissaolollaan.

Hyvä elämä on kutsumuksellista elämää. Hyvä elämä on sellaista, että voit keskittyä omiin intohimon kohteisiisi ja tuottaa sitä kautta hyötyä myös muille. Hyvä elämä vastaa maksiimiin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Kun toimit kutsumuksellisesti, toimit myös useammin flow-tilassa.

Flow-tilaa voit edesauttaa keskittymällä itsellesi tärkeisiin toimiin ja tekemällä työmuistiin tilaa. Edelliseen puree esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Jälkimmäisessä voit puolestaan ottaa avuksi ajattelunhallinnan. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman oppaan täältä.

3. Merkityksellinen elämä

Seligmanin tutkimusten mukaan kestävin hyvinvointi nojaa kokemukseen oman elämän merkityksellisyydestä. Ihmiset, jotka kokevat elämänsä olevan aidosti osa jotain suurempaa kokonaisuutta pesevät onnellisuusmetriikassa niin nautintotrippailijat kuin flow-tilassa leijailevat intohimoiset ahertajatkin.

Oman elämän merkityksellisyyttä voi hakea monelta kantilta. Yksille merkitys löytyy uskonnon kautta. Toiset taas kokevat suurta yhteenkuuluvuutta edesauttamalla toisten ihmisten hyvinvointia. Ja kolmannet taas omistavat elämänsä tieteelle tai taiteelle.

Olennaista tässä lienee tiedostaa ihmisenä olon loistava paradoksi: ihminen kun on yhtäältä pikkiriikkisen pieni rääpäle, ja toisaalta suuren suuri ja ainutlaatuinen ihme. Ketään meistä ei voi nostaa jalustalle toisten yläpuolelle: kun katsotaan Alfa Centaurista, olemme kaikki tavattoman pieniä tomumajoja. Siksi yhteenkuuluvuus jonkin itseämme isomman kanssa on niin tärkeää.

Ja kuitenkin jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä – suorastaan oma yksilöllinen maailmankaikkeutensa – omine intohimoineen, toiveineen, lahjoineen ja päämäärineen. Jokainen ihminen synnyttää uuden ja ainutlaatuisen näkökulman maailmaan.

Jossakin kohtaa sitä yksilöllisyyttä, joka tekee juuri sinusta juuri sinut asuu se merkitys, joka tekee elämästäsi itseäsi suuremman. Elämäsi saa merkityksen, kun löydät oman kutsumuksesi ja oman paikkasi maailmassa. Viime kädessä elämäsi saa merkityksen, kun annat sille merkityksen.

Rohkenen esittää lopuksi pienen veikkauksen. Voi hyvin olla, ettei Seligmanin analyysi kata kaikkia vaihtoehtoja. Siirryttäessä hedoniasta eudaimoniaan, eudaimoniasta merkitykselliseen elämään – kuka voi sanoa, ettei matka jatku vielä siitäkin?

PS. Filosofian Akatemia järjestää 12.6.2010 klo 12–18 Helsingissä lennokkaan ja innostavan kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.

Onnen tukipilarit

Filosofit ovat keksineet kautta aikain toinen toistaan lennokkaampia tulokulmia kysymykseen: ”Mitä on onnellisuus?” Nähdäkseni tämä onkin yksi filosofian ydinkysymyksistä. Aristoteleen mukaan ”onnellisuus on elämän merkitys ja päämäärä, koko inhimillisen olemassaolon tarkoitus.” Yhteisen toimintamme tulisikin viime kädessä palvella tätä tarkoitusta.

Tässä esittelen neljä tukipilaria, joihin panostamalla voit edesauttaa onnellisuuttasi.

1. Ihmissuhteet

Toimivat ihmissuhteet ovat inhimillisen toiminnan ydin. Kukapa tulisi toimeen aivan yksin? Tarvitsemme ja kaipaamme kaltaistemme seuraa. Keskeistä onnellisuuden kannalta onkin löytää toimivia ihmissuhteita, joissa tuemme oikealla tavalla toisiamme. Ihmissuhteissa kannattaakin siksi panostaa laatuun.

Nykyaikana on muodikasta haalia satapäin Facebook-kavereita – mutta kuinka monta tosiystävyyttä ehtii luoda kukasta kukkaan poukkoillessa? Ystävyyssuhteissa, rakkaussuhteissa ja jopa työsuhteissa kannattaakin keskittyä ennen kaikkea sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka tuntuvat aidosti ja intuitiivisesti hyviltä ja kehityskelpoisilta.

Nähdäkseni tässä keskeinen kriteeri on yhteisen toiminnan luontevuus. Jos kaverin kanssa juttu luistaa kuin itsestään, tai treffikumppanin kanssa on luontevaa puuhata muuallakin kuin vällyjen välissä, on ihmissuhteessa todennäköisesti lihaakin luiden ympärillä. Hyviin ystäviin kannattaa sijoittaa aikaa ja rakkautta – se maksaa varmasti itsensä monin verroin takaisin.

2. Aivotoiminta

Aivotoiminnan merkitys on mielestäni nykyaikana ylikorostunut mielialoista puhuttaessa. Kun alkaa masentaa, lääkäri määrää pillerin, ja sen pitäisi mukamas hoitaa homma. Jos masennus on kuitenkin aiheutunut toimimattomasta sosiaalisesta ympäristöstä tai merkityksettömästä ja stressaavasta työstä, ei ihmepilleristä ole pitkällä tähtäimellä apua.

Aivotoiminnan jouhevuus on kuitenkin ilman muuta tärkeä osa hyvinvointia. Aivoista kannattaakin pitää huolta. Aivotoimintamme perustuu monimutkaiselle rasva-aineenvaihdunnalle, jonka toiminnan kannalta on olennaista erityisesti nauttia oikeassa suhteessa omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Onnen soturi syökin paljon kalaa.

Lisäksi on hyvästä välttää liiallista hiilihydraattien nauttimista: sokerit ja valkea jauho synnyttävät sokeripiikin, joka jarruttaa aivotoimintaa. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan jopa vanhemmiten yleistyvät muistihäiriöt voivat johtua pitkälti liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta. Herkuttelun kohtuullisuus ei siis vaikuta myönteisesti vain vyötärölinjaan, vaan tekee ihmeitä myös mielialoille.

3. Työkuorma

Hyvääkin voi joskus saada liikaa. Vaikka tekisit tarkalleen sitä, mitä haluat, saatat silti jäädä työkuorman jalkoihin, jos työtä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä ovat todistusaineistona lukuisat kutsumukselliset taiteilijat ja tiedemiehet, jotka ovat polttaneet kynttiläänsä molemmista päistä – ja lopulta palaneet itsekin loppuun.

Siksi on tärkeää, että asetat asiat tärkeysjärjestykseen ja rakenteistat toimintasi tehokkaasti. Tärkeysjärjestys löytyy esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Voit myös listata elämäsi keskeiset asiat ja miettiä, mikä niistä tulee ensin, mikä viimeksi. Ei kaikkea tarvitse tehdä. Toiminnan rakenteeseen saat puolestaan puhtia ajattelunhallinnan avulla. Sitä varten voit ladata Filosofian Akatemian maksuttoman Ajattelunhallinnan oppaan täältä.

4. Tekemisen merkitys

Aristoteleen tärkeä maksiimi kuuluu näin: ”Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.” Nähdäkseni tämän yhtälön ratkaiseminen on ensiarvoisen tärkeää jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Rohkenisin väittää, että sellainen ihminen on onnellinen, joka tekee 24 tuntia vuorokaudessa enimmäkseen asioita, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Olennaista on siis löytää juuri ne tekemisen muodot, jotka synnyttävät sellaisia tuloksia, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.

Tässä auttaa ydintoimien lista. Selvittämällä ensin omat ydintoimesi – mitä juuri sinä haluat tehdä – ja suuntaamalla ne sitten niin, että puuhastelustasi on myös hyötyä muille, synnytät lopulta myös riittävät resurssit elääksesi tarkalleen niin kuin haluat.

Onnellisuuden avaimet löytyvätkin siis Delfoin Apollon temppeliin yli kaksi tuhatta vuotta sitten kirjatuista ohjennuorista: ”Tunne itsesi. Kaikkea kohtuudella.” Kun tiedät mitä haluat, etkä tee mitään turhaa, olet onnellinen. Siinäpä se.

PS. Filosofian Akatemia järjestää kesällä 12.6. kesäseminaarin nimeltä LEINO – Onnellisuus ja merkitys. Kuusituntisessa seminaarissa käsitellään laajasti ja käytännönläheisesti onnellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Lataa seminaarin esite ja ilmoittaudu täältä.

5 tehokasta tapaa huoltaa mieltäsi

Ihmisen mieli on luonteeltaan pitkälti samanlainen kuin ruumiinosatkin. Kun ruokit mieltäsi ja treenaat sitä riittävän säännöllisesti, juoksee ajatus ketterästi, eivätkä ikäviä ajatuksia synnyttävät mietemadot pääse mekastamaan ajukopassasi. Jos mieltä taas ei treenaa ja huolla, pääsee se surkastumaan siinä, missä liikkumaton lihaskin. Seuraavassa viisi tehokasta tapaa pitää huolta mielestäsi.

1. Ajattele, mitä ajattelet

”Tunne itsesi” oli yksi Delfoin Apollon temppelin sisäänkäynnin yhteyteen kirjoitetuista ohjenuorista, jonka myös filosofi Sokrates omaksui motokseen. Aika moni ihminen elää koko elämänsä pysähtymättä hetkeksikään miettimään, mitä kaikkea päässä liikkuu. Oman ajattelusi tutkiskelu paljastaa aina uusia puolia omasta mielestäsi. Vasta kun tiedät, mitä päässäsi liikkuu, voit ylipäätään tietoisesti vaikuttaa siihen.

Mieti siis säännöllisesti, mitä ajattelet, ja ennen kaikkea miksi ajattelet mitä ajattelet. Monet kielteiset ajatukset saavat syntynsä stressin tai väsymyksen takia. Ne onkin helppo kampittaa heti kun hoksaat, että kyse onkin vain väsyneestä ajatuksesta. Leimaamalla ajatuksia pystyt ohjaamaan aiemmin elämääsi hallinnutta ajattelua itsellesi mieluisalla tavalla. Itsesi tuntemalla saat myös ajatuksistasi irti aivan uudenlaisia ulottuvuuksia.

2. Työstä uskomuksiasi

”Olet, mitä toistuvasti teet. Erinomaisuus on siis pohjimmiltaan vain tapa”, totesi Stageiran vanha kettu Aristoteles. Myös uskomukset ovat tapoja: valmiiksi standardoituja ajatteluprosesseja, joita sovellamme aina tarvittaessa. Jos uskot, että onnistut aina kun yrität, suuntaat toimintasi aktiivisesti kohti uusia haasteita. Jos taas toistat mielessäsi: ”ei siitä kuitenkaan mitään tule”, jätät haasteet helposti väliin. Vaikutukset näkyvät suoraan elämässäsi.

Kun tutkit ajatuksiasi, tutki myös uskomuksiasi. Pidä kiinni sellaisista uskomuksista, jotka todella palvelevat elämäsi tarkoituksia ja päämääriä. Pyri eroon uskomuksista, jotka vain tuottavat päänvaivaa. Uskomuksen selättäminen ei ole helppoa – vaikeusaste on samaa luokkaa tupakoinnin lopettamisen kanssa. Mutta kun kerran saat pessimistisen uskomuksen tai luulotautisen olettaman kitkettyä päästäsi, nousee elämänlaatusi siinä määrin kohisten, että suorastaan ihmettelet, miksi et jo aikoja sitten käynyt kielteiseen uskomukseesi käsiksi. Uskomusten kyseenalaistamisessa pääset alkuun esimerkiksi lateraalisen ajattelun keinoin.

3. Ota aikaa itsellesi

Päivämme täyttyvät yhä enemmän erilaisista aktiviteeteista ja sosiaalisissa verkostoissa hääräämisestä. Nähdäkseni tämä ei ole ollenkaan niin paha asia kuin synkimmät dystoopikot maalailevat. Ongelmalliseksi Facebook-addiktio muuttuu vasta siinä vaiheessa, kun aikasi ei enää riitä lainkaan itsellesi. Siksi onkin tärkeää pystyä viettämään ajoittain hetkinen yksin ajatustesi kanssa.

Tutkimusten mukaan meditaatio nostaa viretilaa, vähentää masennusta ja parantaa jopa fyysistä terveyttä. Sinun ei kuitenkaan tarvitse vääntää itseäsi jooga-asanaan saadaksesi hitaan ajan hyödyt käyttöön. Riittää, että omistat pari kertaa viikossa puolisen tuntia sille, että et tee yhtikäs mitään.

Istu vaikka muutamana iltana viikossa teekupponen tai viinilasi kädessä mukavassa nojatuolissa puolisen tuntia ja anna ajatuksen juosta. Huomaat eron jo nukkumaan käydessäsi: kun ajattelun valtateiltä on saatu kaaharit kuljetettua talleihinsa, tulee unikin vilkkaasti.

4. Pidä mielesi liikkeessä

90-vuotiaan isotätini pää leikkaa yhä kuin 70 vuotta sittenkin. Syy tähän on yksinkertainen: aika ajoin hän kaivaa esiin lukion matematiikan oppikirjan ja vetreyttää ajukoppaansa toisen asteen yhtälöillä ja logaritmeilla. Aivot ovat niin kuin mikä tahansa muukin elin: jos niitä treenaa, ne tulevat vetreämmiksi. Jos niillä taas ei tee mitään, ne surkastuvat niin, että lopulta niillä ei voi tehdä juuri mitään.

Harjoita siis mieltäsi itse parhaaksi katsomalla tavalla: tee laskutehtäviä, ristisanoja, sudokuja, ratko arvoituksia, lue salapoliisijännäreitä tai harjoita ihan puhdasta aivojumppaa. Viimeksi mainittu onnistuu leppoisasti esimerkiksi Lumosityn aivotreenin avulla.

5. Harjoittele uusia taitoja

Myös ajatukset ovat pohjimmiltaan tapoja: ajatus on prosessi, joka tuottaa luotettavasti jonkin ennalta määritellyn lopputuloksen. Tavat ovat kuin taitoja: ne kehittyvät kertauksen kautta ja surkastuvat, jos niitä ei käytä. Kuten jo yllä mainitsin, on hyvä pitää huoli siitä, että uskomuksesi palvelevat itsellesi tärkeitä tarkoitusperiä. Lisäksi aivosi suorastaan huutavat riemusta, kun annat niille lahjaksi uusia taitoja.

Huhu vanhan koiran oppimattomuudesta on kukkupuhetta. Vanhemmiten ihmiset oppivat vähemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän kokee tarkoituksenmukaiseksi oppia uusia asioita. Ja ihminen ei opi, ellei hän halua oppia.

Mieti siis, millä uusilla taidoilla voit parantaa omaa ja lähimmäistesi elämänlaatua. Auttaisiko uuden kielen oppiminen, kannattaisiko laskupäätä petrata omaksumalla vaikkapa pätkä pitkää matematiikkaa – tai olisiko pianonsoittotaito tai kyky kirjoittaa romanttisia novelleja juuri sinulle mieluinen? Opit minkä tahansa taidon, kunhan olet aidosti motivoitunut sen oppimaan, aloitat riittävän alhaiselta tasolta ja harjoittelet riittävän säännöllisesti, vaikeustasoa hiljalleen nostaen. Ja kun opettelet uuden taidon, pysyy mielesikin liikkeessä kuin varkain – ja maailmasi suorastaan kasvaa sitä mukaa, kun pystyt tekemään enemmän!

Onko ajattelu johdonmukaista?

Länsimaissa on yhä vallalla pinttynyt käsitys siitä, että ajattelu on johdonmukaista ja rationaalista. Jo Aristoteleesta asti on ajateltu, että ihmiselle on tunnusomaista rationaalinen ajattelu: Stageiran vanhan ketun määritelmä ihmiselle olikin ”rationaalinen eläin.”

On harmillista, että tämä harhakäsitys saa yhä tukea akateemiselta tutkimukselta. Ei nimittäin tarvitse kuin vähän päätä kääntää, niin huomaa, että ihmiseläimen toiminnasta on rationaalisuus kaukana. Ihminen ei ajattele pääsääntöisesti loogisesti.

Ajatukset muodostuvat pääasiassa tottumusten eli assosiaatioiden mukaan.

Jos aina jyrähtää kun välähtää, opimme hyvin pian yhdistämään nämä kaksi asiaa keskenään. Mitään loogista yhteyttä tällaisten asioiden välillä ei välttämättä ole. Voihan hyvin olla, että aina sillä kellonlyömällä kun majakan valo sytytetään, ajaa rahtijuna kolisten ohitse.

Ihmisen toiminta on tosi asiassa hämmästyttävän irrationaalista, johtuen ajattelun assosiatiivisesta luonteesta. Jos Pasi liikkuu mukavan kaverin kanssa, on ennakko-oletus, että Pasi itsekin on mukava – vaikka emme tietäisi Pasista ennalta mitään.

Kuitenkin olettamus ihmisten rationaalisuudesta pitää pintansa. Finanssitieteessä oletetaan, että ihmiset ostavat osakkeita päättelemällä johdonmukaisesti. Addiktiotutkimuksessa väitetään, että kun kantakapakan Pena tarttuu pulloon, on takana tarkkaan harkittu pohdinto, jossa plussat ja miinukset on pantu ensin riviin. Tämä saattaa akateemikon kammiosta katsottuna vaikuttaakin uskottavalta. Mutta läheltä katsottuna on sanomattakin selvää, ettei johdonmukaisuus kuulu niihin sanoihin, joita Penan toilailusta tulisi käyttää.

Ihmisen ajattelu ei ole pääsääntöisesti loogista. Logiikka on ennemminkin akateemisten nokkelikkojen kehittämä systeemi ennustaa yhdenlaisten, sinänsä ihan käyttökelpoisten ajatteluprosessien tuloksia. Koska johdonmukainen ajattelu tuottaa usein toivotunlaisia tuloksia, on logiikka tietynlaisen ajattelutavan kuvantajana mitä loistavin. Se on siis kelpo työkalu – mutta kehno selitysmalli.

Looginen ajattelu ei ole myöskään ainoa tehokkaan ajattelun muoto. Esimerkiksi lateraalinen ajattelu voi tuottaa usein tuloksia monin verroin ketterämmin. Yleismaailmallisena ihmisen toiminnan selittäjänä logiikka tekee kehnoa jälkeä. Filosofin kammion ulkopuolella kun ihminen useimmiten on, hyvässä ja pahassa, irrationaalinen eläin.

7 mestariajattelijan ydintaitoa

Ajattelu on taitolaji. Kukaan ei synny maailmaan nerokkaana mullistavia keksintöjä suoltavana pellepelottamana. Elämämme ensiviikkoina osaamme kaikki samat kaksi asiaa: syödä ja parkua. Jos haluat opetella taitavaksi ajattelijaksi, kannattaa perehtyä ainakin seuraavaan seitsemään mestariajattelijan ydintaitoon. Kussakin taidossa tulet mestariksi harjoituksen kautta.

1. Logiikka

Logiikka on yksi fantastisimpia älyllisiä työkaluja, joita olemme keksineet. Logiikka ei tee sen vähempää, kuin ilmaise ajattelumme syvimpiä säännönmukaisuuksia. Näin siis silloin, kun ajattelemme johdonmukaisesti. Loogis-analyyttinen ajattelu tarjoaa huikeat mahdollisuudet avartaa ymmärrystäsi oman ajattelusi rakenteesta. Siksi logiikan tuntemus on keskeinen mestariajattelijan taito. Logiikan perusteet saat helpoiten haltuun tutustumalla johonkin logiikan alkeet esittelevään teokseen. Hyviä aloituspaikkoja ovat esimerkiksi Aristoteleen Ensimmäinen analytiikka tai hieman tuoreemmassa kirjallisuudessa Seppo K. Miettisen riemastuttava Logiikka: perusteet.

2. Lateraalinen ajattelu

Albert Einsteinin mukaan mielikuvitus on kaikki kaikessa. Tieto kohdistuu siihen, mitä jo osataan; mielikuvitus puolestaan paljastaa tulevaisuuden löydöt. Loogis-anayyttisen järjen varassa voimme tarkastella vain murto-osaa niistä ihmeistä, joita maailmalla on tarjottavana. Usein merkittävät läpimurrot edellyttävätkin logiikan ylittävää ajattelua, lateraalista ajattelua. Lateraalisessa ajattelussa tyypilliset ennakko-oletukset hylätään, ja omaa ajattelua koetellaan mielikuvituksellisin keinoin. Lateraalisessa ajattelussa pääset hyvin alkuun tutustumalla esimerkiksi Edward de Bonon aiheesta kirjoittamiin kirjoihin. Tilaa itsellesi de Bonon perusteos täältä.

3. Argumentaatiotaito

Winston Churchillin mukaan puhetaito on tärkein kaikista ihmiselle suoduista taidoista. Kyky vakuuttavan argumentin muotoiluun onkin ilman muuta aivan keskeinen mestariajattelijalle: jos järkeilysi ei vakuuta, ei sillä ole mitään virkaa. Olennaista taitavalle argumentaatiolle on sekä kyky muodostaa johdonmukaisia ja eheitä argumentteja että taito muotoilla argumentit retorisesti vakuuttavasti. Taitavan argumentoinnin makuun pääset tutustumalla esimerkiksi Juhana Torkin fantastiseen kirjaan Puhevalta. Syventävää ja teknisempää osaamista kartutat esimerkiksi tarttumalla Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttlian perusteokseen Argumentti ja kritiikki.

4. Tarkkaavaisuus

Kuten Sherlock Holmes teroitti, totuus on yksityiskohdissa. Mihin kiinnität huomiota uuden ihmisen tavatessasi? Olemme jokainen valtavan erilaisia yksilöitä, mutta samalla viestimme ulkoasullamme, puhetyylillämme ja eleillämme hulppean yleismaailmallisia asioita. Jos haluat oikeasti ymmärtää kanssaihmisiäsi, kannattaa kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka tekevät noista ihmisistä juuri sen, mitä he ovat. Siinä avuksi voi olla esimerkiksi jokin keskeinen ruumiinkielen opas. Sellaisen voit tilata itsellesi vaikkapa täältä.

5. Uteliaisuus

Lähes jokainen mielenkiintoinen filosofiassa esitetty lause päättyy kysymysmerkkiin. Miksi minä olen tällainen kuin olen? Mitä on tieto? Miksi on olemassa ylipäätään mitään? Ainoastaan esittämällä oikeat kysymykset on mahdollista löytää tarvittavat vastaukset. Uteliaisuuttasi voit harjaannuttaa esimerkiksi arvoitusten parissa. Kattavan valikoiman haastavia arvoituksia löydät täältä.

6. Kiinnostus

Vain tekemällä sitä, mistä sinä itse olet kiinnostunut voit oppia mestariksi. Joku on oikeasti ollut niin julmetun kiinnostunut madagaskarilaisista kovakuoriaisista, että on viettänyt kuukausikaupalla viidakossa niitä tarkkaillen ja tullut siinä samassa lyömättömäksi kovakuoriaisguruksi. Kovakuoriaiset eivät kenties ole sinun juttusi, mutta jokin taatusti on. Löytämällä oman kiinnostuksen kohteesi harjaannut aivan varmasti siinä mestarilliseksi ajattelijaksi, joka tietää alastaan kaiken. Jos pidät siitä, mitä teet, käy harjoittelukin kirjaimellisesti kuin leikki. Oman kutsumuksen löytämisessä voi olla avuksi esimerkiksi Leo Babautan blogi Zen Habits.

7. Intuitio

Ajattelutaidon keskeisin resurssi on intuitio. Järki kykenee käsittämään kerrallaan noin seitsemän yksikköä. Intuitiivinen kyvykkyytemme käsittelee puolestaan ketterästi kymmeniätuhansia tapahtumia kerrallaan. Järjellä ja logiikalla saamme upeita juttuja aikaan, mutta intuition rinnalla järki jää auttamatta kakkoseksi. Intuitiiviseksi huippuajattelijaksi kehityt harjoittelemalla muita ajattelun taitoja määrätietoisesti. Kun siis löydät sen alan, josta olet aidosti kiinnostunut, pane itsesi likoon koko mielen- ja ruumiinpainollasi ja opettele ne ajattelutaidot, jotka ovat juuri sinulle tärkeimmät. Niin koulit intuitiosi huippuunsa siten, että lopulta itse Sherlock Holmeskin kalpenee rinnallasi. Ajattelu kun on taitolaji.