Oleminen on jakamista

15/12/2010

Tyttäreni on viime aikoina opetellut toinen toisensa jälkeen vaikuttavampia akrobaattitemppuja. Temput ovat selvästikin hänelle palkitsevia itsessään. Siitä huolimatta on tärkeää viiden minuutin välein huutaa: ”Isi, tule katsomaan.” Temput syttyvät todelliseen roihuun vasta, kun joku havaitsee ne.

Mikä tekee inhimillisen toiminnan tuloksista merkityksellisiä? Itse toiminta on merkityksellistä, kun se on kutsumuksellista. Mutta se, mitä toiminnasta seuraa – se, mikä on olemassa sen seurauksena – on merkityksellistä vasta, kun se jaetaan jonkun toisen kanssa.

Oleminen on jakamista.

Miksi Gösta Sundqvist halusi jakaa sävelteoksensa toisten kanssa, vaikka ei itse viihtynytkään yleisön edessä? Miksi joka ikinen pikkuvekara huutaa isin tai äidin katsomaan uutta temppuaan? Tai miksi filosofian tutkijanplanttu alkaa pitää tällaista blogia? Synnyttääkseen jotain, joka on oikeasti olemassa.

Piispa George Berkeley teki aikanaan kuuluisaksi iskulauseen esse est percipi –oleminen on havaituksi tulemista. Berkeleyn mukaan olion olemassaolo edellyttää aina jonkun, joka havaitsee sen. Pöytälaatikkoon haudatut runonpätkät ja romaaniaihiot, treenikämpän seinille kaikuvat tulevaisuuden hitit tai kapakan pöydässä humalaan katoavat tieteelliset läpimurrot eivät ole oikeastaan olemassa. Ne lepattavat kenties hetkisen tekijänsä mielessä – mutta todellisia olioita niistä tulee vasta jos ne jaetaan toisten kanssa.

Nykyaikana internet tekee jakamisesta yhä helpompaa. Samalla se tekee myös olemisesta yhä helpompaa. Mitä erikoisimmista asioista kiinnostuneet nörtit löytävät vertaistukea maanosien halki. Erikoisista tieteen tai taiteen aloista kiinnostuneet tulevat einsteinit ja picassot löytävät teoksilleen yleisön. Jokainen voi löytää oman heimonsa verkossa, ja sitä kautta tulla olevaksi ja merkitykselliseksi omalle globaalille digitaaliselle kylälleen. Oleminen on jakamista.

Mestariteos kuudella sanalla

26/11/2010

6 kommenttia

Ernest Hemingwayn taiteilijatoverit kiusoittelivat aikoinaan kirjailijasuuruutta tämän niukkasanaisesta kirjoitustyylistä. Tästä suivaantuneena Hemingway totesi kirjoittavansa mestariteoksen vaikka kuudella sanalla. Kirjailijan ystävät laittoivat asiasta vedon pystyyn.

Lopulta Hemingway antoi tovereilleen teoksensa luettavaksi. Jokainen maksoi vetonsa mukisematta. Teos, jota Hemingway itse piti yhtenä parhaistaan, kuului näin:

For sale: baby shoes, never used.

5 kehitysaskelta kohti informaatioajan koulua

17/11/2010

6 kommenttia

UC Berkeleyn kehityspsykologian professori Alison Gopnikin mukaan nykyinen koulujärjestelmä on optimoitu tuottamaan tehokkaita tehdastyöläisiä. Emme kuitenkaan elä enää teollisuusaikakautta – viimeiset kymmenen vuotta olemme siirtyneet vähitellen informaatioaikakauteen, jossa tehdastaidot eivät ole enää käyttökelpoisia. Miten nykykoulun pitäisi siis reagoida tapahtuneeseen murrokseen?

Nykykoulussa oppiminen painottuu niin sanottuun just in case -oppimiseen. Tietoa painetaan mieleen siltä varalta, että siitä on joskus hyötyä. Nykyaikana on kuitenkin yhä laajemmin mahdollista hakea tietoa juuri silloin kun sitä tarvitaan. Älykännykällä pääset nettiin vaikka metsän siimeksestä. Tällöin oppiminen muuttuu just in time -oppimiseksi. Kun käytössäsi on laajennettu mieli, ei just in case -oppiminen ole enää perusteltua.

Mieleen kannattaakin painaa ne asiat, joilla on juuri sinulle merkitystä. Muun voit hakea tarvittaessa laajennetusta mielestäsi. Mutta jos just in case -oppiminen ei ole enää tarkoituksenmukaista, mitä nykykoulussa sitten pitäisi opettaa? Seuraavassa viime perjantain TEDx Proacademy -tapahtumassa linjaamani viisi kehitysaskelta, joilla nykykoulu voitaisiin päivittää teollisuusaikakaudelta informaatioaikaan.

1. Tiedon haku, arviointi ja arkistointi

Tiedon pänttäämisen sijaan lapset voitaisiin koulia tehokkaiksi digitaalisen tiedon käsittelijöiksi. Lapsille voitaisiin opettaa tapoja arvioida Googlen hakusyötteitä, kriteerejä, joilla valita tarkoituksenmukainen hakukone, sekä kriteerejä, joiden varassa löydetyn tiedon luotettavuutta voidaan arvioida.

Lisäksi lapsille voitaisiin opettaa, miten käyttökelpoinen tieto arkistoidaan verkkopilveen, esimerkiksi käyttämällä Evernote-ohjelmaa. Näin löydetty tieto olisi tavoitettavissa kaikkialla, missä on internet, eikä sitä tarvitsisi päntätä mieleen kaiken varalta.

2. Luova ajattelu

Nykykoulu testaa lasten osaamista pyytämällä toistamaan mieleen painettua tietoa. Tästä seuraava ajattelumalli on mekaaninen. Mekaaninen ajattelumalli ei kuitenkaan toimi silloin, kun ihmiseltä vaaditaan itsenäistä työskentelyä ja kykyä synnyttää uudenlaisia ratkaisuja.

Tiedon mekaanisen toistamisen sijaan lapsille voitaisiinkin opettaa luovaa ajattelua. On upeaa, että uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan luovia aloja entistä enemmän. Musiikin, kuvaamataidon ja draaman ohella lapsille voitaisiin vielä opettaa luovan ajattelun tekniikoita, kuten aivomyrskymenetelmiä, miellekarttojen piirtämistä ja lateraalista ajattelua.

Luovan ajattelun tekniikat tukisivat osaltaan luovia aineita, mutta tarjoaisivat myös pohjaa perinteisten aineiden soveltamiselle. Nyky-yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän oma-aloitteiseen ongelmanratkaisuun kykeneviä toimijoita. Tähän ei riitä vain soittotaito – on myös osattava rikkoa aktiivisesti luutuneita ajatuskulkuja. Tässä luovan ajattelun tekniikat ovatkin ensiarvoisen tärkeitä.

3. Argumentaatiotaito

Winston Churchillin mukaan mikään ihmiselle suoduista taidoista ei ole puhetaidon veroinen. Keskiaikaisessa koulussa opetussuunnitelman ydin koostui kolmen keskustaidon muodostamasta triviumista: retoriikasta, logiikasta ja kieliopista. Keskiaikaisessa koulussa katsottiin siis Churchillin tapaan, että puhetaito on kaikista taidoista tärkein. Ja miksei se olisi? Puhuminen ja kieli ovat läsnä lähes kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Kukaan ei ole erehtymätön – ei edes opettaja. Tästä syystä olisikin tärkeää, että lapset oppisivat pienestä pitäen puolustamaan myös omia näkemyksiään taiten. Sääntöjen aivottoman seuraamisen sijaan lapset voisivat esittää vasta-argumentteja, jos opettajan esittämä kanta ei olisi heidän mielestään kestävä.

4. Tuottavuustaidot

Koulujärjestelmä perustuu yhä tehdastyömäiseen malliin, jossa tunneilla on oltava tarkalla kellonlyömällä. Mutta mitä järkeä on olla ajallaan matematiikan tunnilla, jos tulosta ei synny?

Lukujärjestyksen seuraamisen sijaan informaatioajan oppilas voisikin opetella tuottavuustaitoja, kuten priorisointia, projektinhallintaa tai jopa erityisiä tuottavuustekniikoita David Allenin GTD:stä Stephen Coveyn 7 Habits:iin. Näin lapset oppisivat tuottamaan haluamiaan tuloksia niin opintiellä kuin muillakin elämänaloilla.

Ei kai tietty tuntimäärä voi olla vaikkapa matemaattisen osaamisen mitta? Tärkeintä lienee kuitenkin itse laskutaito, jonka voi hankkia huomattavasti jouhevammin järkeistämällä omat työtavat ja mukauttamalla ne oman temperamentin mukaisiksi.

5. Keskittyminen omiin intohimon kohteisiin

Kaikille ei kannata opettaa kaikkea. Oppiminen on kahden asian summa: innostuksen ja altistuksen. Jos innostusta ei ole, ei oppimista tapahdu. Toisaalta, jos altistusta ei ole, ei innostus pääse välttämättä koskaan syttymään.

Nelivuotias tyttäreni osasi jo alle kolmevuotiaana erottaa toisistaan kaksi valkosolutyyppiä, b-lymfosyytin ja makrofagin. Syy tähän oli, että katsoimme Olipa kerran elämä -sarjan läpi ainakin viiteen kertaan. Kysyin tyttäreltäni muutama viikko sitten, muistaako hän vielä valkosoluista jotain. Hän vastasi: ”B-lymfosyytit suojaavat tulehduksilta, ja makrofagit syövät kuolleita bakteereita.”

Lapsille voisikin tarjota laaja-alaisesti tietopääomaa eri aloilta biologiasta maantietoon, historiasta matematiikkaan videoiden, pelien ja muiden innostavien aktiviteettien muodossa. Näin lapset altistuisivat laaja-alaisesti erilaisille uusille ajatuksille. Lopuksi opettaja voisi tukea kunkin lapsen omia kiinnostuksen kohteita tarjoamalla syventävää ja laajentavaa informaatiota juuri näillä aloilla.

Kouluttamalla lapset taitaviksi ajattelijoiksi ja keskustelijoiksi, jotka saavat pienestä pitäen keskittyä juuri siihen, mitä rakastavat, synnytämme yhteiskunnan, jossa kutsumukselliset asiantuntijat verkottavat jouhevasti omaa osaamistaan.

Tulevaisuus on nyt. On aika lakata kouluttamasta lapsiamme teollisuusyhteiskunnan ehdoilla ja alkaa kouluttaa heidät informaation aikakaudelle.

PS. Voit ladata TEDx-esitelmän ”Education with an Extended Mind” kokonaisuudessaan täältä.

Keskitytkö ongelmaan vai ratkaisuun?

06/08/2010

3 kommenttia

Pasilla oli ongelma. Silloin tällöin Pasin kulkiessa metsäreittiä pitkin töihin, hänen käsivarsiinsa ilmestyi kutiavaa ihottumaa. Lopulta hän suoriutui lääkäriin tutkittavaksi. Lääkäri otti näytteen ihottumasta, tutki sen ja määräsi sitten kortisonipohjaista salvaa. Pian ihottuma helpotti.

Muutamia kuukausia myöhemmin ihottuma kuitenkin uusiutui. Nyt kortisonisalva ei enää purrut, ja lääkäri olikin hetken ihmeissään. Kuinka ollakaan, lääkeyhtiön tilaisuudessa oli kuitenkin hiljan esitelty uusi ihmelinimentti. Lääkäri määräsi linimenttiä, ja pikku hiljaa ihottuma asettui jälleen.

Meni pari kuukautta, mutta nyt ihottuma uusi taas. Lääkäri oli kerta kaikkiaan ihmeissään. Salvat, linimentit ja puuterit eivät enää tepsineet. Lopulta lääkäri määräsi kutinaa lievittävää voidetta ja kehotti välttämään keinokuituisia vaatteita.

Kutina pysyi kyllä kurissa, mutta Pasia harmitti vietävästi käsivarsien jatkuva punotus. Kului puoli vuotta, ja kädet vain punersivat entisestään. Pitkään asiaa mietittyään Pasi päätti suoriutua taas lääkäriin. Tässä välissä terveyskeskuslääkäri oli vaihtunut. Uusi lääkäri kuunteli Pasin kertomusta viisi minuuttia. Hetken mietittyään hän sanoi: ”Kuule Pasi, älä mene töihin metsän kautta.”

Sen koommin ihottuma ei enää vaivannut.

5 luovan ajattelun peruspilaria

04/08/2010

1 kommentti

Usein ajatellaan, että luovuus on harvojen nerojen etuoikeus. Kun oma ajattelu urautuu arkirutiinien myötä, on sisäistä MacGyveriä vaikea ravistella hereille. Tosiasiassa luovuus on taito siinä, missä pyörällä ajaminenkin. Ja luovuuden taidon oppii niin kuin minkä tahansa muunkin taidon: harjoittelemalla.

Toinen luovuuteen liitetty myytti on, että luovuus edellyttäisi kaaosta. Tosiasiassa luovassa ajattelussa on nähtävissä selkeää rakenteellisuutta – tosin aidosti luova ihminen osaa myös tarvittaessa rikkoa tätä rakennetta.

Luova prosessi liikkuu hajottavasta toiminnasta kohti kokoavaa toimintaa. Usein luovina pidetään ihmisiä, jotka toimivat hajottavasti: tällaiset ihmiset keksivät koko ajan paljon uutta. Mutta todelliselta luovalta nokkelikolta edellytetään sekä kykyä uuden keksimiseen että olennaisen tiivistämiseen.

Seuraavassa esittelen viisi luovan ajattelun peruspilaria. Ne etenevät asteittain hajottavista työvaiheista kokoaviin. Opettelemalla nämä viisi askelta pystyt helposti hyödyntämään tarvitessasi luovaa kyvykkyyttäsi.

1. Kerää

Yksi luovan työn perusongelmista on valkoisen paperin kammo. Vaikka pitäisi synnyttää uutta, ei runosuoni alakaan pulputtaa. Kukko kun ei käskien laula. Apu valkoisen paperin kammoon löytyy keräämisestä. Lähes joka ikinen ihmiskunnan tuntema luova nero on kerännyt ideansa ja inspiraationlähteensä talteen. Wittgenstein tuhersi Tractatus-teoksensa synnyttäneet muistiinpanot maailmansodan tuiskeessa rintamalla, ja Edisonille kertyi hulppeat viisi miljoonaa sivua muistiinpanoja. Keräämällä ideat ja inspiraationlähteet synnytät pian ideahautomon, jonka avulla pääset heti vauhtiin, kun pitää synnyttää uutta.

2. Valikoi

Kun alat kerätä materiaalia, on sitä pian niin paljon, että hyvät ideat hukkuvat helposti runsauden sekaan. Tällöin on hyvä osata valikoida nopeasti jyvät akanoista. Erityisen tehokasta on vaihdella niin sanottua dialektista ja dialogista menetelmää. Dialektisuus perustuu vastakkainasetteluun: tämä on parempi kuin tuo, mutta huonompi kuin tämä. Tarkastelemalla keräämääsi materiaalia dialektisesti asetat sen paremmuusjärjestykseen. Lopuksi kuorit kerman päältä ja tartut toimeen. Dialogisuus puolestaan perustuu yhteen sovittamiseen. Dialogisesti tarkastelet keräämääsi materiaalia sen valossa, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa. Näin synnytät uusia assosiaatioita, ja aiemmin vähäpätöinenkin idea saattaakin osoittautua uuden työsi kulmakiveksi.

3. Luonnostele

Luonnostelu on luovan työn ensirakkaus. Luonnostelussa nimittäin tapaat luovan työsi tuloksen ensimmäistä kertaa. Siksi suurin osa luovasta työstä tapahtuukin usein juuri tässä vaiheessa. Esimerkiksi amatööritaiteilijat eivät yleensä juuri muuta tee, kuin luonnostele: kankaalle synnytetään ensimmäinen mielikuva, ja sen hiominenkin jätetään puolitiehen. Luonnostellessa synnytät ensimmäisen version teoksestasi, mutta on hyvä pitää mielessä, että kyse on vielä luonnoksesta. Hahmottelu kannattaa siis pitää vielä hyvin karkeana, ja keskittyminen suurissa linjoissa. Yksityiskohtien aika on vasta jalostaessa.

4. Jalosta

Jalostamisvaiheessa on aika synnyttää lopullista jälkeä. Tässä olennaista on keskittyä yksityiskohtien hiomiseen. Jalostaessa on hyvä muistaa muutama luovan työn perussääntö. Ensinnäkin, kuten Albert Einstein on todennut, kaikki tulee tehdä niin yksinkertaisesti, kuin mahdollista, mutta ei yksinkertaisemmin. Jos työssäsi on siis jotain turhaa, jätä se pois. Voit siirtää turhat ideat idea-arkistoosi myöhempää käyttöä varten. Editoi siis veitsellä, ennemmin kuin pensselillä: jalostamisvaiheessa kannattaa aina ennemmin poistaa, kuin lisätä. Toisekseen, luovan työn elintärkeä ohjenuora on: kill your darlings. Jos toistamiseen jäät taputtelemaan itseäsi selkään nokkelasta oivalluksesta, poista se. Luova työ ei ole vain kokoelma nokkelia oivalluksia. Luova työ on tasapainoinen kokonaisuus, jossa jokainen elementti tukee toistaan. Jos yksi yksityiskohta vie jatkuvasti huomion pois kokonaisuudesta, ei kokonaisuus ole vielä tasapainossa.

5. Viimeistele

Luova työ on kokonaisuus, jossa jokainen yksityiskohta tukee toistaan. Tästä syystä viimeisteleminen on niin tärkeä työvaihe. Viimeistelyvaiheessa otat etäisyyttä työhösi, jotta pystyt tarkastelemaan sitä kokonaisuutena. Saatuasi työsi valmiiksi, nuku ainakin yö tai pari, tai vaikkapa viikko, ennen kuin todella hyväksyt sen valmiiksi. Palaa nyt työn pariin ja tarkastele sitä kokonaisuutena. Puhutteleeko se sinua sellaisena kuin se on, vai puuttuuko siitä jotain – tai viekö jokin yksityiskohta yhä huomion pois kokonaisuudesta? Lopuksi voit vielä tehdä loppusilauksen – pienen muutoksen, jolla annat itsellesi luvan lopettaa työn loputtoman hiomisen. Kuten Leonardo da Vinci on sanonut: ”Taideteos ei ole koskaan valmis. Vain lopulta hylätty.”

Lisää vinkkejä luovan työn siivittämiseen löydät Filosofian Akatemian Luovan työn oppaasta. Lataa se maksutta täältä.

Missä on sinun läpimurtosi?

02/08/2010

11 kommenttia

Google kehittää kilpailijaa Facebookille. Toistaiseksi Googlen yritykset ottaa sosiaalista mediaa haltuun ovat kompuroineet Buzzista Waveen. Koska sosiaalisessa mediassa piilevät kuitenkin valtavat rahavirrat, haluaa myös hakukonejätti osansa potista.

Monet suuryritykset toimivat juuri näin: ne bongaavat olemassa olevan ilmiön ja pyrkivät rakentamaan sille elinkelpoisen kilpailijan. Tästä kertovat esimerkiksi lukuisat iPhone-kloonit siinä missä Facebook- ja Twitter-imitaatiotkin. Ongelmana on kuitenkin, että kloonaamalla syntyy lähes aina kakkoslaatua. Ja vaikka markkinoilla pysyykin mukana kopio tai kaksi, on uutta tuotetta lähes mahdotonta mahduttaa hyllylle tungoksen sekaan siinä vaiheessa kun ilmiö on jo yleistä tietoutta.

Olennaista on siis keksiä uusi läpimurto.

Tämä on se salaisuus, joka avittaisi Nokian takaisin kärkikahinoihin, ja joka on nostanut niin Facebookin kuin Applenkin maailman teknokentän johtotähdiksi. Facebook ei ollut uusi, parannettu versio IRC-galleriasta tai keskustelufoorumista. Nettinörttien tai ventovieraiden sijaan Facebook yhdisti sinut vanhoihin luokkakavereihisi ja toi koko tuttavapiirisi tietokoneesi työpöydälle. Facebook määritteli kokonaan uusiksi sosiaalisen internetin.

Samalla tavoin iPhone mullisti radikaalisti mobiililaitemarkkinat. Apple ei tuonut markkinoille uutta puhelinta. Se toi markkinoille ensimmäisen värkin, jolla internetiä pystyy selaamaan ongelmitta myös tien päällä. Se, että iPhone on kehno puhelin osoittautui sivuseikaksi: Applen ihmelaite tuottaa enemmän voittoa kuin muiden valmistajien värkit yhteensä.

Nyt kilpailijat pelaavat Applen ja Facebookin kentällä, ja tilanne on samanlainen kuin Lassin ja Leevin jenkkifutisottelussa: jos Lassi joutuu koville, Lassi muuttaa sääntöjä. Ainoa tapa tehdä todellinen läpimurto on hypätä ulos pelistä, keksiä uusi peli, ja palata sen kanssa kentälle. Silloin voit itse sanella säännöt, ja muut seuraavat perässä.

Uuden keksiminen ei ole kuitenkaan aivan helppoa. Läpimurron löytäminen edellyttää ensiksikin olemassa olevien lähtökohtien kyseenalaistamista. Tässä auttaa lateraalinen ajattelu. Vasta rikkomalla urautuneet ajatusmallit voi synnyttää jotakin todella uutta. Pelkkä uutuus ei kuitenkaan vielä riitä. Sinun täytyy myös selvittää, minkä läpimurron juuri sinä pystyt tekemään. Mitä sellaista uutta voit tehdä, joka tuottaa merkittävää arvoa toisille ihmisille? Toisin sanoen: mikä on siilikonseptisi?

Läpimurto ei synny apinoimalla. Se syntyy kyseenalaistamalla olemassa olevat puitteet ja tarjoamalla jotakin uutta, ainutkertaista ja arvokasta, joka nousee juuri sinun yksilöllisestä intohimostasi. Missä piilee sinun läpimurtosi?

5 yksinkertaista askelta hyvään elämään

23/06/2010

13 kommenttia

Olen viime aikoina kirjoittanut paljon onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. Nähdäkseni yksi merkittävimpiä hyvinvoinnin edistäjiä on kutsumuksellinen toiminta: kun arkesi täyttyy askareista, jotka palkitsevat itsessään, on elämä täyttä ja tyydyttävää. Seuraavassa muutamia yksinkertaisia askeleita kohti kutsumuksellista ja rikasta elämää.

1. Tee kaikkea

Ihmisen ei pidä tehdä mitään, mitä hän ei halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään, hänen pitää tehdä kaikkea. Kyse on hieman samanlaisesta ilmiöstä kuin luovassa ideoinnissa: kukaan ei saa hyvää ideaa käskettäessä. Mutta kun ideamylly jyrähtää käyntiin, on hyvä idea helppo poimia ideatulvan keskeltä. Puhtaalta pöydältä on samoin vaikeaa sanoa, missä oma kutsumuksesi lymyilee. Mutta kun olet kokeillut riittävästi kaikenlaista, pystyt tunnistamaan, mitkä kokemistasi asioista ovat todella rikastaneet elämääsi, mitkä ovat olleet pinnallisella tavalla hauskoja ja mitkä vain turhauttavia.

2. Selvitä, mikä rikastaa elämääsi

Kun olet kokeillut yhtä sun toista, pyri ymmärtämään, mitkä askareet rikastavat elämääsi aidosti. Keskeistä on keskittyä tekemiseen. Usein pyrimme ulkoisen paineen vuoksi saavuttamaan abstrakteja päämääriä kuten mainetta tai mammonaa. Tyypillinen kysymys onkin: ”Mikä sinusta tulee isona?” Unohdamme kuitenkin miettiä, mitä palkinnontavoittelu tarkoittaa arkielämän kannalta. Olennaisempaa onkin nähdäkseni kysyä: ”Mitä haluat tehdä ajallasi isona?” Todellinen hyvinvointi kumpuaa toimivasta arjesta – ja arki koostuu siitä, mitä teemme. Tässä avuksi voi olla esimerkiksi ydintoimilistan tekeminen. Kun tiedät, mitä haluat tehdä, on oman kutsumuksen löytäminen helppoa.

3. Harjoittele

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Jokainen maailman huipputekijä on harjoitellut poikkeuksetta omaa alaansa keskittyneesti 10 000 tuntia. 10 000 tuntia on sellainen kasa aikaa, ettei sitä kannata heittää hukkaan. Se tarkoittaa kolmen tunnin keskittynyttä päivittäistä harjoittelua kymmenen vuoden ajan – viikonloput ja lomat mukaan lukien. Jos harjoittelu on tervanjuontia, ei ajatus kymppitonnin kellottamisesta oikein innosta. Kun toimintasi sen sijaan kannattelee elämääsi luonnostaan, käytät harjaantumiseen aivan itsestään vuosikaupalla aikaa – etkä edes huomaa ajan kulua. Harjaantumalla taitavaksi itsellesi palkitsevalla alalla et vain tee jotain, mitä rakastat – teet sen myös erinomaisen hyvin. Näin voit olla myös muille aidosti hyödyksi.

4. Keksi, miten voit olla muille hyödyksi

Aristoteleen mukaan kutsumuksesi on siellä, missä taitosi kohtaavat maailman tarpeet. Kun olet selvittänyt, mikä kannattelee elämääsi, selvitä seuraavaksi, mitä muut tarvitsevat. Keskustele ihmisten kanssa heidän omista mielenkiinnon kohteistaan ja pyri kuuntelemaan aktiivisesti toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Seuraa aktiivisesti mediakenttää ja pyri kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiset tarpeet tai toiveet nousevat usein esiin. Kun sitten keksit, miten oma osaamisesi vastaa johonkin tällaiseen tarpeeseen, voit puuhastella kutsumuksesi parissa päivät pitkät: tällöin olet löytänyt siilikonseptisi. Jos ratkaiset toisen ihmisen todellisen ongelman, on hän usein valmis maksamaan ajastasi jonkinlaisen korvauksen. Kun tuotat arvoa toisille ihmisille, kykenet myös ansaitsemaan elantosi tekemällä sitä, mitä rakastat eniten.

5. Keskity siihen, mitä teet

Kun olet löytänyt siilikonseptisi, pane itsesi täysillä likoon. Tee keskittyneesti sitä, mitä rakastat ja pyri eliminoimaan sellaiset seikat, jotka eivät tue kutsumustasi täysin. Tämä ei suinkaan tarkoita, että elämän tulisi olla tylsää puurtamista – myös laadukkaalla viihteellä ja ihan puhtaalla laiskottelullakin on tärkeä rooli hyvässä elämässä. Mutta kun tiedät, mitä haluat oikeasti tehdä, opit pian tunnistamaan, mitkä viihteen tai vapaa-ajan muodot todella palkitsevat sinua. Lopulta mielesi virtaa koko päivän flow-tilassa, eikä aivoja edes tarvitse heittää narikkaan. Kun teet sitä mitä rakastat niin, että olet samalla arvokas oman yhteisösi jäsen, on hyvä olla aamusta iltaan.

Älä odota eläkkeelle, vaan tartu toimeen nyt. Lisää vinkkejä onnellisuuden edistämiseen löydät Filosofian Akatemian Onnellisuus-oppaasta. Lataa se maksutta tästä.

PS. Ajattelun ammattilainen lomailee heinäkuun yli. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy maanantaina 2.8.

Aurinkoista ja onnellista kesää kaikille!

Mikä on oikea vastaus?

18/06/2010

5 kommenttia

Insinöörioppilailta kysyttiin kokeessa, miten pilvenpiirtäjän korkeus määritellään barometrin avulla.* Eräs nokkelikko vastasi seuraavaa: sidotaan barometriin naru ja lasketaan barometri pilvenpiirtäjän katolta alas. Korkeus selviää ynnäämällä narun ja barometrin pituus. Oppilaan koevastaus hylättiin.

Oppilas valitti päätöksestä: vastaushan oli kiistatta oikein. Koska vastaus ei kuitenkaan osoittanut fysiikan periaatteiden tuntemusta, päätti lautakunta antaa oppilaalle kuusi minuuttia aikaa esittää vastaus, jolla osoittaa fysiikan tuntemusta.

Istunnossa insinöörioppilas istui hiljaa otsa kurtussa viisi minuuttia. Kun häntä muistutettiin ajan kulusta, hän totesi: ”Minun pitäisi päättää useista vaihtoehdoista sopivin.” Lopulta hän sanoi:

”Barometrin voisi viedä pilvenpiirtäjän katolle ja pudottaa alas. Mittaamalla putoamiseen käytetty aika voidaan rakennuksen korkeus selvittää kaavalla H = 0.5g * t^2. Ikävää barometrin kannalta, tosin.”

”Jos aurinko paistaa, voidaan mitata barometrin varjon pituus ja pilvenpiirtäjän varjon pituus. Mittaamalla vielä barometrin pituus voidaan pilvenpiirtäjän pituus laskea aritmeettisesti.”

”Erittäin tieteellinen vastaus löytyisi sitomalla barometriin pieni narunpätkä ja heiluttamalla sitä ensin maan tasalla ja sitten pilvenpiirtäjän katolla. Pilvenpiirtäjän korkeus selviää kaavalla T = 2 pii neliöjuuri(l/g).”

”Helpointa olisi tietysti mennä pilvenpiirtäjän kellariin, koputtaa talonmiehen ovea ja sanoa: ’Haluatko hienon barometrin? Saat sen, jos kerrot rakennuksen korkeuden.'”

* ”Oikea” vastaus on mitata ilmanpaine maan tasalla ja pilvenpiirtäjän katolla ja laskea rakennuksen korkeus paine-eron perusteella.

5 kirjaa, jotka muuttavat elämääsi

24/05/2010

7 kommenttia

Oma-apu eli self-help -kirjallisuus on tulvillaan käärmeöljykauppiaita, jotka lupaavat valheellisesti nopeita ja helppoja ratkaisuja ikiaikaisiin elämänongelmiin. Koko kirjallisuudenlaji on tästä syystä leimaantunut hömpäksi. Kuten Seth Godin on todennut, kirja, joka epäonnistuu pyrkiessään muuttamaan sinua saa oma-apuleiman. Jos kirja taas onnistuu pyrkimyksessään, nimike muuttuu oma-avusta loistokirjaksi, jota et lakkaa suosittelemasta lähimmäisillesi. Ero ei siis ole kirjailijan pyrkimyksessä, vaan siinä, miten hyvin hän onnistuu päämäärässään. Parhaat oma-apukirjat käsittelevät todellisia elämänongelmia ja tarjoavat niihin toimivia ratkaisuja. Ohessa viisi loistokirjaa, joihin tutustuminen muuttaa takuulla elämääsi.

1. Stephen R. Covey: 7 Habits of Highly Effective People

Coveyn uraauurtava teos linjaa kestävän ja syvällisen elämän peruspilarit. Covey kehottaa ottamaan vastuuta omista teoistasi, pitämään päämääräsi mielessä ja pyrkimään aina kaikille parhaaseen lopputulokseen. Emme häärää täällä yksin – siksi ainoastaan sinun etuasi palveleva lopputulos tuottaa harvoin kestävää hyvinvointia. Ottamalla vastuuta omasta elämästäsi ja pyrkimällä kaikkien hyvinvointiin kaikki voittavat.

2. David Allen: Getting Things Done

Uraauurtava ajanhallintaeepos, joka kääntää koko ajankäytön hallinnoinnin ajattelutavan nurin niskoin. Allen kehottaa käyttämään kalenteria vain kiinteästi aikaan sidottuihin tehtäviin kuten tapaamisiin. Muut tehtävät pilkotaan pieniksi osiksi ja järjestetään niin, että ne tulevat varmasti hoidettua ajallaan. Allen tarjoaa myös monipuolisia neuvoja tehokkaiden arkistojärjestelmien rakentamiseksi. Allenin kirjan lukemalla pystyt pitämään mielesi kirkkaana ja keskittymään täysipainoisesti kulloinkin käsillä olevaan tehtävään ilman, että muut toimesi tai pöytääsi peittävä paperivuori kuormittaisivat työmuistiasi.

3. Michael Michalko: Thinkertoys

Michalkon fantastinen luovuustekniikkaopas esittelee toinen toistaan käyttökelpoisempia menetelmiä ideoiden synnyttämiseen ja niiden käsittelemiseen. Michalko keskittyy kirjassa fiksusti sekä lineaariseen eli analyyttiseen ajatteluun, että intuitiiviseen ajatteluun. Huomiota saavat niin erilaiset aivomyrskytekniikat kuin rentoutuminen ja keskittyminenkin. Michalkon kirja tarjoaa kattavan valikoiman erinomaisia luovuustekniikoita.

4. Edward de Bono: Lateral Thinking

Jokaisen ongelmia elämässään kohtaavan ehdoton perustaito on lateraalinen ajattelu. Yleensä ajattelumme seuraa entuudestaan tuttuja ja toimiviksi osoittautuneita uria. Koska elämä heittää kuitenkin aina uudenlaisia haasteita vastaan, eivät vanhat mallit monesti toimi. Tällöin onkin hyvä kyetä ketterästi muuttamaan suuntaa ja muokkaamaan omia lähtökohtia. Teoksessaan lateraaliajattelun käsitteen keksinyt de Bono esittelee erilaisia tapoja ajatella lateraalisesti, sekä perustelee hyvin, miksi lateraalinen ajattelu toimii.

5. Juhana Torkki: Puhevalta

Ei riitä, että vain keksit hyviä ideoita. Ne pitää pystyä myös jakamaan toisten kanssa niin, että tulet ymmärretyksi. Tässä auttavat retoriikan työkalut. On hämmentävää, että aika moni retoriikan oppikirja jättää hyödyntämättä omia oppejaan: moni retoriikan opas on nimittäin puisevan tylsä. Torkin loistoteos ei syyllisty tähän helmasyntiin. Se on rikkaalla kielellä kirjoitettu ja viihdyttävä teos, josta saat kattavan käsityksen retoriikan tehokeinoista.

Mikä ihmeen alitajunta?

17/05/2010

3 kommenttia

Alitajunta, tai tiedostamaton, on yksi psykologian kiistellyimmistä käsitteistä. Kysymys alitajunnan luonteesta pakenee vastausta kuin liukas ankerias. Mikä se sellainen tajunta on, jota ei tajuta? Mielekkäämpää onkin kysyä, mitä alitajunta tekee.

Alitajunnastasi kumpuaa jatkuvasti uusia ajatuksia.

Ajattelu ei perustu pelkästään tekemiisi valintoihin. Sen sijaan pieni osa aivoissasi käynnissä olevista prosesseista rekisteröityy ajoittain etuotsalohkoon, ja mieleesi pulpahtaa ajatus. Tästä syystä esimerkiksi idean synnyttäminen käskystä on niin vaikeaa: hippokampuksessasi ja amygdalassasi tapahtuvaa hermosolujen säpinää kun on hiukan hankalaa säädellä tietoisesti.

Osa alitajuntasi mieleen putkauttamista ajatuksista on mieluisia oivalluksia. Toiset taas saattavat olla stressaavia muistutuksia hoitamattomista töistä. Edelliset kannattaa poimia talteen niiden yllättäessä. Jälkimmäiset voit puolestaan ulkoistaa ajattelunhallintajärjestelmään. Näin ne eivät varaa huomiotasi silloin kun et voi niille mitään tehdä.

Jos idean synnyttävä prosessi on tiedostamaton, et voi säädellä sitä tietoisesti. Voit kuitenkin harjaantumisen kautta kehittää alitajuntaasi synnyttämään mieluisampia ajatuksia esimerkiksi ajatuksia ohjailemalla. Harjoittelemalla voit maksimoida käyttökelpoiset ideat. Siinä voit hyödyntää esimerkiksi lateraalista ajattelua tai erilaisia luovuustekniikoita.

Voit myös laajentaa ideoita tuottavaa alitajuntaasi hyödyntämällä laajennettua mieltäsi. Tällöin synnytät verkkotyökalujen avulla jatkuvasti uusia ja hyödyllisiä ajatuksia tuottavan ideavirran. Kirjoitan kollektiivisen alitajunnan rakentamisesta lisää keskiviikon blogipostauksessa.